perjantai 8. tammikuuta 2010

AJAN PATINAA - VANHOJEN TAVAROIDEN UUDET MAHDOLLISUUDET


Rakas patinaan ja rappioromantiikkaan hullaantunut lukijani, Ajan patinaa - Vanhojen tavaroiden uudet mahdollisuudet (Sjarmerende gjenbruk, Tammi 2009, suomennos Päivi Kivelä) on kirja juuri sinulle. Ellen Dyrop ja Hanna Kristinsdóttir valokuvaajana Helge Eek ja kannesta vastaavana Sari Tallqvist, ovat tehneet niin houkuttelevan kirjan, että luot kodistasi ilman suuria käsityötaitoja aivan lumoavan ympäristön, jos olet ymmärtänyt säilyttää kaikki elämäsi vanhat kupit, kakkuvuoat, tapettien loput, vanhat pitsiliinat, kankaanpalaset, peltirasiat, tyynyt, napit, lasipurkit etc. Minä ainakin päätin juuri, ette ellen löydä tiettyä, vanhaa kakkukupuani, käytän uuden erääseen kirjan vinkkiin ja uuden patéevuokani myös, sillä eihän minun patée edes onnistunut!



Minä tiesin tämän: älä koskaan heitä pois tapettiesi loppuja, sillä kun ne laittaa lasin alle saa aikaan ihmeitä. Yksi on tällainen. Jos omistat lasipintaisen tarjottimen, avaat lasin ja liimaat tarjottimen pohjalle unelmatapettiasi, esim. jotain kukallista (Laura Ashley!) ja tunnelman lisäämiseksi vielä sen päälle vanha, pieni pitsiliina ja sitten lasi takaisin päälle. Tulos on aivan uskomaton!

Ethän vain ole heittänyt pois mitään vanhoja, kirkkaita lasipulloja! Niistä saa uniikin kukkaryhmäkattauksen juhlapöytään. Homman nimi on tietty se, että jokaiseen pulloon tulee yksi kukka ja pullot ovat sen parempia, mitä erimuotoisempia.


Äläkä koskaan heitä pois mitään yksittäisiä viinilaseja, joissa saattaa olla jopa pieni lohkeama. Tarpeettomiksi käyneistä laseista voi rakentaa kauniin pienoiskasvihuoneen tai ne voi käyttää kynttilänjaloiksi. Minulla on ainakin tänä keväänä muscareita vanhoissa laseissa ikkunalaudat tulvillaan…

Tiedättehän vanhat hienot kerrosvadit, ne tyyriit ja tyylikkäät. Kirjasta löydät ohjeen, miten sellaisen voi hyvin helposti tehdä itse, eikä maksa mitään. Onneksi olen säästänyt kaikki vanhat lautaset ja ne kymmenet munakupit, joita keräsin pitkin maailmaa…Ja turkoosiin huoneeseen saakin nyt tulla yksi huonekalu lisää: ruusukuvioinen lipasto, johon käy mikä vanha tahansa ja sen osaa itse sitten kirjan ohjeella taikoa uniikiksi.

Kirjan lopussa ovat tarkat teko-ohjeet, joten jopa minä selviän kotini ilmeen patinoinnista. Mutta palataanpa hiukan ihan alkuun ja luetaan, mitä Ellen ja Hanna kertovat:

Ihailemme kumpikin intohimoisesti kauniita kirjontatöitä, vanhoja hopeisia ruokailuvälineitä, vanhanaikaisia posliiniastioita ja käytössä kuluneita kankaita. Näemme vanhoissa aarteissa uusia mahdollisuuksia ja haluamme käyttää esineitä niiden alkuperäisestä tarkoituksesta poikkeavalla tavalla. Etsimme niin sanottua rojua kaikkialta missä liikumme, ja yhdistämme tavaroita yllättävillä tavoilla, jotka heijastavat ikiomaa persoonallista tyyliämme.

Meille rikkaiden maiden asukkaille kierrättäminen on nykyään välttämätöntä – elämme yltäkylläisyydessä ja heitämme aivan liian paljon tavaroita roskiin. Moni esine suorastaan pyytää päästä kotiimme, uuteen käyttöön. Me kierrätyksen kannattajat valitsemme tavarat tunteella, hoidamme niitä huolella ja annamme niiden painaa ajattoman leimansa elämäämme.


Katsele omia varastojasi uusin silmin tai tee retki kirpputorille, huutokauppaan tai kierrätyskeskukseen – ja päästä luovuutesi valloilleen.

Niinpä! Onneksi minulla on kaikki säästettynä autotallissa, jonne auto ei ole mahtunut viiteentoista vuoteen sekä myös kellari, jonka yksi seinä on täynnä hyllyjä, joissa muhkuraisia kakkuvuokia, kotoa perittyjä lautasia, parittomia kuppeja, vanhoja viinilaseja, joita on vain kolme etc. Tiedän, että teitä kiinnostaa kovasti nyt, mihin käytän kakkuvuoat. Yhden pisteen vihje: tarvitsen siihen kipsiä;-)

Ainoa heikotus kohtasi minut kohdassa decoupage-koristelu. Se on vanha koristelutekniikka, joka avaa huikeita mahdollisuuksia. Kuulemma tarvitsen vain liimaa tai lakkaa sekä kaunista paperia, esimerkiksi lautasliinoja…,mutta että saisin fajanssikannun, joka juuri oikealla tavalla kukkii alareunasta villejä muscareita…ei voi olla totta…Mutta minä saan tuon kannun!

Olen niin kiihtynyt, että unohdin elämän ensimmäisen kerran tehdä tiedosto- tallennusta, joten intohimolla oli melkein hintansa…;-)

Nyt saattaa olla niin, että minulla on kohta Laura Ashley lattia ja ihan ilmaiseksi!

Tiedän, tiedän…haluatte edes pari kivaa kuvaa kirjasta. Heti kun Supporttini on saapunut, hänet on hyvin ravittu ja katson, että hän on hyvällä tuulella, yritämme tarjota teille pari kaunista kuvaa, jotka ruokkivat nälkää. Saas nähdä mitä hän tuumaa rappioromanttisista hankkeistani. Mutta:

”Elämän onni ei ole siinä kuinka paljon omistamme vaan kuinka paljon nautimme.”

23 kommenttia:

  1. Sanon Ukkometsolle, että Allunainen 'tahtoo kuvia'. Oijoi, mitä kaikkea sitä voikaan väkertää ja minä aloitan juuri nyt...mua ei pidättele mikään. Paitsi autotalliin en tällä pakaksella pääse kollaamaan. Pitäis sitä kipsiä ihan ekaksi...Ja tässä puhuu nyt Leena, joka ei ole koskaan pitänyt mistään askartelusta, mutta olenhan minä esim. maalannut meidän seinätkin kaikki, kun valkosien sävy oli asteen väärä, niin otin yhden asteen taiton keltaiseen...Ja ei jo helmikuussa mulla muscareita kirjan mukaan...

    Juu, lupaan viimeistään huomenna kuvia, ehkä jopa jo tänään.

    VastaaPoista
  2. Laura Ashley lattia ,kuulostaapa hienolta!Ja kuvia haluan minäkin. Decoupage tekniikkaa olen kokeillut jonkin verran. Harmi,että jouduin antamaan niin paljon vanhaa hyvää tavaraa pois muuttaessani tänne.

    VastaaPoista
  3. Kuvissa olemme nyt Ukkometson armoilla;-)

    Kysyn sitten sinutla ellen selviä tuossa decoupagessa. Minä etsin nyt muscari-lautasliinoja ja sitten vain valkoinen kannu...Ajattele tämän voisi tehdä vaikka sillä Taika-kuviolla...

    No, olen minäkin tässä jo katunut, mitä olen antanut eläinsuojelukirpparille, mutta siinä on tärkeämpi asia kuin minun patinointi-intoni. Kaikki tulee nyt kellarista käyttöön.

    Tuo Laura Ashley -lattia ei tarvitse olla välttämättä häntä, vaan...en paljasta;-)

    Valitsen muutaman kauniin kuvan...

    VastaaPoista
  4. Wau, kuulostaa upealta. Tahtoo nähdä myös kuvia ja päästä ihailemaan mitä saatkaan aikaiseksi.

    VastaaPoista
  5. Anne, minä aion tapetoida tämän kirjaston tai vähemmän uhkarohkeasti alakerran eteisen sillä turkoosilla Ashleylla! Reima melkein pyörtyi;-) Onneksi ostan tapetteja aina vähän reilusti.

    VastaaPoista
  6. No nyt iski Leenaan askarteluinnostus ;D Koskaan ei ole liian myöhäistä ;D

    Tuota kirjaa minäkin haluaisin selailla ja suunnitella tekeväni jotain, mutta silti olla tekemättä..

    Joskus riittää pelkkä inspiroivien kuvien katsominen, sekin piristää!

    VastaaPoista
  7. Anne, siis tapetoida LATTIAT!

    Soolis, ajattelin jsut aamulla, kun luin hurjaa hoitotahtoani, että ikinä minua ei saada vanhusten keräilykeskukseen ASKARTELEMAAN;-)

    Soolis, tämä ei ehkä kahena tyyris, sillä pehmeäkantinen ja vakuutan että TEKISIT. Haluathan olla personnatyyppi ja erottua. Et tiedä, miten tehdään uniikit ovennupit! Ei maksa mitään ja ovat kauniit.

    Juu, minähän kiehun innosta, Ukkometso tuossa toppuuttelee. Hänenkin on tehtävä jotain: edes haettava mulle oikea liima ja sitten kipsiaineet.

    VastaaPoista
  8. snyft, min låååånga kommentar försvann

    VastaaPoista
  9. Gråt inte ny, Hannele. Det är i 'Sementtipuutarha'!

    VastaaPoista
  10. Mikä sua tänään oikein vaivaa...: Tomorrow is another day♥

    VastaaPoista
  11. Mielenkiintoista, sain vähän vastaavanlaisen kirjan joululahjaksi. Sen nimi on Viipaloitu villatakki ja muita tuunauksia. Siinä käytetään vanhoja neuleita jne. ja uusitaan huonekaluja verhoilemalla.

    VastaaPoista
  12. Leena, tämä taitaa olla asteen helpompaa, sillä verhoilu kuulostaa MINULLE jo liian haastavalta. Mutta tällainen kaikki on paitsi kivaa ja tuo kotiin uutta, myös kierrätystä, siis ihan hyödyllistä. Tämä kysyy vain mielikuvitusta.

    VastaaPoista
  13. Kyllä minun pitää lukea myös tämä, luulen että tuo viipaloitu villatakki tuli sen takia, kun olen nyt innostunut siita-50-luvun sisustuksesta ja kaikki sen aikaiset mööpelit on enemmän tai vähemmän kunnostusta kaipaavia.

    VastaaPoista
  14. Tiedätkö, kerroin äsken Ukkometsolle, että vedän loput Ashleyn tapetit lattiaan ja hän ei edes yrittänyt estellä! Sitä ei tehdä siitä vain, kirjassa on ohje.

    Leena, älä entisöi niitä mööpeleitä etteivät ne menetä sitä ihanaa ajan patinaa, rappioromantiikan kosketusta. Joku kiinitys korkeintaan korjataan etc. Tässä kirjassa paljon kuvia, joista näkee, että mööpeleille ei ole tehty mitään tai korkeintaan lisätty patinaa.

    VastaaPoista
  15. Meidän "ns" uusi sohva suoraan -50-luvulta on täysin alkuperäiskuntoinen.... ei vielä oo tarvinnut entisöidä...eikä verhoilla, mut kaikki ideat on tervetulleita, myös muuhun sisustukseen liityvät....

    VastaaPoista
  16. Ja vielä, rentouttavaa ja lämmittävää viikonloppua...

    VastaaPoista
  17. Suikeroalpi kasvaa minulla tuollaisessa pannussa.

    VastaaPoista
  18. Leena, no jos se 'uusi' soffa on kunnnossa, mitä sille sitten tekemään. Isompi on juttu, kun kangas esim. pahasti likaantuu tai rikkoontuu tms. Otin kerran selville verhoiluhintoja ja ne olivat niin pöyrityttävät, että päätin: meillä on menossa viimeinen kankassoffa. Tästä lähin vain punaista nahkaa! (Yksi Ikean punainen on jo takkahuoneessa. On tosi huoletonta koirien ja vierailevien lasten kanssa ja sotkeehan aikuisetkin.)

    Hannele, oletko tehnyt pannun pohjaan reikiä virhekasteluiden tasaamiseksi? Toisaalta suikero pitää märästä, sillä meillä se on kuin rikkaruohoa tuossa kallion märällä murheenkryynillä. Sitä siitä jaan tarvitseville.

    Kiitos samoin, Leena, mukavaa vikonloppua sinne Raumalle!

    VastaaPoista
  19. Oikea viikonlopun unelmakirja. Jotenkin kuvittelisin, että kirja tunnelmat sopivat hyvin yhä enemmän valontäyteisiin talvipäiviin ja siihen, että mennään kohti kevättä.

    VastaaPoista
  20. Lumiomena, nappiin osuit. Minä jo katselin kaupassa helmililjoja...,mutta vielä turhaan. Kevät alkaa isäni syntymäpäivänä 5.2.♥

    VastaaPoista
  21. Reiät pannussa oli jo metässä löytäessäni..

    VastaaPoista