keskiviikko 6. tammikuuta 2010

MAIREN HURJA LASKETTELU RAKKAUTEEN


Jo lukioaikana Maire osoitti järkevää ja ikäisilleen poikkeuksellista kypsyyttä. Muiden bailatessa Maire pänttäsi kurssikirjoja ja suunnitteli tulevaisuuttaan. Harvat joutohetkensä hän virkkasi lakanapitsejä tai jopa solmi suuritöistä kapioryijyä. Mairen suunnitelmat olivat tähtikirkkaat: kirjoitukset, kunnon ammatti, kunnon aviomies ja pari lasta. Vuodet osoittivat miltei kaiken toteutuvan. Maire kirjoitti ällän paperit, valmistui kotitalousopettajaksi ja sai vakituisen paikan pitäjästä, jonne hän muutti runsaine kapioineen. Hiukan pidättyväinen, mutta toki ystävällinen Maire sai pääosin saman koulun opettajista koostuvan ystäväjoukon. Hän eli säästeliäästi, matkusti muutaman kerran Kreikkaan ja harrasti posliinimaalausta työväenopistossa. Muutamia seurusteluyrityksiäkin muodostui, mutta aina ne vain jotenkin lopahtivat ilman suurempaa dramatiikkaa. Maire oli jo tyytynyt oman elämänsä suppeaan, rakkaudettomaan itsellisyyteen. Aika kului niin huomaamatta, että tänään Maire täyttää jo 40 vuotta.



Maire katsoo pöytäpäivyriään eikä ole uskoa totuutta: 27.2.2009! Vaivihkaa hän vilkaisee yläasteen ysiluokkalaisia tyttöjä, jotka valmistavat Janssonin kiusausta. Nuoria naisia koko elämä edessään: rakastumisia, vauvoja, avioeroja, uusia rakastumisia. Ja hänellä pölyttynyt kapioryijy, kilometrikaupalla lakanapitsiä ja mukava pankkitili. Miten näin on päässyt tapahtumaan. Onneksi kukaan ei tiedä ja päiväkin loppuu jo kello 14. Taas edessä yksi siisti viikonloppu siistissä, uudessa kerrostalokolmiossa.

Tunnin jälkeen Maire kävelee opettajanhuoneeseen noutamaan päällysvaatteitaan. Oudon hiljaista, ovatko kaikkien tunnit jo ohi? Tyypillistä perjantailukujärjestyksen laatimista rehtori Niemeltä. Hän avaa oven ja kuin elokuvissa, samppanjapullot alkavat paukkua, ilmapallot lentävät korkeuksiin ja koko huone on yhtä onnitteluhuutoa. Pirkko, jumppamaikka, halaa häntä ja vilkuttelee kädessään jotain lippua tai korttia.

Hei Maire, sulla on kolme tuntia aikaa pakata, sitten lähtee bussi kohti Leviä. Olemme ostaneet sulle lahjaksi viikon lomapaketin ja meitä lähtevät mukaan minä, Anni ja Leena”, selittää Pirkko ja kaikki kiljuvat, että kuka tahansa osaa tulla rinnettä alas sukset jalassa ja että after ski -elämä se vasta jotain on ja että Lapissa on komeita miehiä ja muuta sellaista. Sekunnin miljoonasosan Maire miettii jyrkkää eitä, mutta samapa tuo ja tämä samppanjakin on ihan hyvää ja eikös sitä ole tullut hiihdeltyä pitkin jäätä satoja kilometrejä. Eikä se mitään ota, jos ei annakaan eli kotiin pakkaamaan.

Sunnuntaina ollaan hyvän hotelliaamiaisen jälkeen jo rinteen päällä. Mairella vuokrasukset ja perhosia vatsassa. Näyttää yllättävän jyrkältä. Ei tästä voi selvitä hengissä. Tai voisihan tuon laskea, mutta kun pissattaa. Varmaan pelko toi senkin hädän just tähän hetkeen.” Hei tytöt, en voikaan laskea, kun täytyy löytää ensin vessa”, selittää Maire nolona.” Ei tule kuuloonkaan, täältä on niin pitkä matka vessoille. Me tehdään rinki sun ympärille ja voit kyykistyä siihen nätisti kuin pikkutyttö. Ja eihän täällä edes näy ketään”, selittää vilkas, hopeatoppa-asuinen Leena. Mairea nolottaa ihan hirveästi, mutta eihän tässä muukaan auta. Senkun paksut toppahousut kinttuun ja kyykylleen vaan. Tytöt kikattavat ja häälyvät ympärillä. Äkkiä Anni vahingossa tuuppasee kyykyllään kyhjöttävää Mairea, jolloin painajainen alkaa. Maire laskee elämänsä ensimmäistä rinnettä hurjaa vauhtia pylly ihkasen paljaana. Vaikka kuinka yrittäisi, ei pysähdy ja housut kintuissa varmistavat täydellisen katastrofin. Jossain näkyy hahmoja, ovatko ne puita vaiko peräti muita laskettelijoita? Maire ei pysty ajattelemaan mitään. Hän saa itsensä pysähtymään piinarinteen alle, vetää housut ylös ja katoaa huoneeseensa ympärilleen katsomatta. Hän linnoittautuu sinne koko lomaviikoksi. Tirskuvat tytöt kantavat hänelle lukemista ja ruokaa ja juomia. Nyt kyllä Mairelle maistuu konjakkikin epätavallisen paljon. Sama se, millä unohduksen hankkii.

Viimeisenä iltana, hyvin myöhään Anni saa vihdoinkin houkuteltua Mairen edes baariin. ”Siellähän on ihan pimeää ja eihän kukaan nyt voi sua tunnistaa ja täällä Lapissahan nyt aina sattuu vaikka mitä.” Baari on turvallisen hämyisä ja Maire istuu varmuudeksi ihan nurkkapöytään.

Tytöt tilaavat Lapin Lemmen Nostatusta -nimiset ryypyt heille kaikille. Viereisessä pöydässä istuu noin viisikymppinen, ruskettunut mies käsi kantositeessä. Ihan vahingossa Mairen silmät kohtaavat yksinään istuvan miehen katseen. Tulee kuuma olo. Johtuu varmaan tästä juomasta. Tytöt käyvät tanssisalin puolella ja silloin mies yllättäen tulee tykö, esittelee itsensä Reino Rikkolaksi ja kysyy, saako istua seuraksi. Maire suostuu empimättä juodessaan jo toista Lemmen Nostatusta. He puhuvat kuin vanhat tutut. Mairekin huomaa solkottavansa kaikenlaisia juttuja ihan lapsuudesta asti. Tuntuu kuumalta ja vaaralliselta, samalla kuitenkin tutulta ja turvalliselta.

Juodessaan jo kolmatta Lapin Lemmen Nostatusta, Maire hyvin tuttavallisesti koskettaa Reinon kantositeessä olevaa kättä ja kysyy, onko mies kaatunut rinteessä noin pahasti. Reino katsahtaa häntä vähän epäröivästi todeten, ettei Maire usko tätä juttua. ” Olin sunnuntaina laskemassa hotellin puoleisella rinteellä, kun ohitse lasketteli nainen ilman housuja. Siis ihan kaikki näkyi, se oli brunette ja hyvin muodostunut ja...Lasku meni sitten päin puuta ja tässä sitä on roikuttu ranne murtuneena koko viikko”, valittaa mies surkeana.

Mairelta alkavat valua kyyneleet silmistä ja poskia pitää purra. Mutta kun vaan naurattaa. Naurattaa oma hurja laskettelu, miehen surkea ilme, tämä tapaaminen, tämä tuttuus ja vielä jokin muukin. Maire nauraa niin kuin ei koskaan ennen. Ja hän nauraa vielä aamullakin, kun tytöt seisovat hölmöinä, matkatavarat pakattuina hänen huoneensa ovella. Melkein yksikätinen mies tulee alasti kylppäristä ja Maire lojuu sekaisella vuoteella tukka pörrössä, posket punaisina ja pyytää arvoisia opettajaystäviä ilmoittamaan rehtori Niemelle kotitalousopettajan paluun hieman viivästyvän monimutkaisista, mutta ehdottomasti miellyttävistä, henkilökohtaisista syistä johtuen. Ja Maire ei näytä edes yhtään nololta, vaan...no...kuin se Turkan näytelmän nimi: Täysin Tyydytetyltä Naiselta!

13 kommenttia:

  1. Olipa hauska! Kaikkea sitä sattuu. Lapissa on outoa taikaa, ihan selvästi.

    VastaaPoista
  2. Eve, ei sitä koskaan tiedä, mitä meillekin siellä tapahtuisi;-)

    VastaaPoista
  3. Hauska ja raikas teksti, hymyilen loppuillan!

    VastaaPoista
  4. Outoja väreitä ilmassa. Hyvä ja hauska novelli. Niin mitä tahansa voi tapahtua.. ;)

    VastaaPoista
  5. Lumiomena, tämä ei ole se, jolla vastasin Turen haasteeseen. Se on alempanan ja rankempi. Tätä voikin hymyillä vaikka huomiseen!

    Anne, mitä vain...siitä kertoo tämäkin rakkauteen laskettelu -novelli.

    VastaaPoista
  6. Nauroin ääneen lukiessani ja talon teini epäili että nyt se äippä sekos ;)

    VastaaPoista
  7. Anne, äläs ny...aatteles, jos se sattuu sull joku kerta...mää vähä tuuppase sua vahinkos, et sull alkas sattuu jottai jännää...

    VastaaPoista
  8. Reino Rikkola vaan vähä liian vanha :)

    VastaaPoista
  9. Juu, olis tarvinnu tehdä hänet nuoremmaksi. Tämä meni sen takia pieleen, kun tuon naisen piti olla 50 vee, mutta mulla ei olut kivaa laskettelijakuvaa kuin Bessusta, joka on vasta 39 vee. Hän olis takuulla ottanut herneet, jos olisin tehnty tuosta naisesta 50 vee...Siis tämän jutun henki oli alunalaken, että niitten pitäis olla jo niinku 'lievästi epätoivoisia'.

    VastaaPoista
  10. Joo.. mä voisin melkein kuvitella. Olen juonut viisi kuppia sun ihanaa kahvia ja me patikoidaan vuoreen. Sitten kuinka ollakkaan, pissattaa.. Pienen männyn taakse pissalle ja oho rinnettä alas.. Ja mitä onkaan rinteen alla? ;DD
    Ja joku kerta, tuuppasethan sää.. jossain, jotenkin ja jotain jännää alkaa tapahtua.

    VastaaPoista
  11. Anne, paitsi että siitä suklaakahvista tulis pissahätä mulle...Muistat ehkä sen keikan, kun tein naapurin rouvan kanssa ja hän laski edellä ja meni päälleen sinne katajikkoon: jalat ja sukset vain heiluivat ilmassa...Ei siinä voinut mitään;-)T. oli just ennen laksua kehunut, kuinka löysä ja helppo mäki on...

    No, mää tuuppasen sit ku aika on.

    VastaaPoista
  12. 39 epätoivoinen...??!?

    Graham Greenen iloiset tätit 75.

    VastaaPoista
  13. Hannele, jotkut parittomat ovat 'epätoivoisia' aiemmin kuin eräät sitkeät turkulaiset. Olen tehnyt tutkimusta;-)

    VastaaPoista