sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

HERE I COME;-)

Kirjoitin jokin aika sitten mietteitäni siitä, mitä bloggaus antaa ja mitä se ottaa Violetin postaukseen Blogiseinästä. Antamispuolelle tulivat uudet ystävät, kiinnostavat kontaktit aina kirjailijoita myöten, uudet vinkit ruokaan, sisustukseen yms. ja varmaan ihan pakko mainita erikseen, että sisälläni asuu myös pieni biologi, joten S:n blogi on minulle suuri elämys aina isopurppuramedestäjistä Amy-gorillaan, joka on S:n adoptiogorilla. Ja Allun blogista löydän historioitsijan, joka minusta aikuisten oikeasti piti tulla. Sooliksen tähden/vuoksi/ansiosta olen katsonut elokuvia enemmän kuin koskaan aikaisemmin, Jaelilta kysyn,' miten ihmeessä tehdään hillotettua appelsiininkuorta?' ja Lumiomenan kanssa olemme lempeät kilpailijat, jotka tuemme toisiamme. Sarille ihmettelen, miten erotan malvalajikkeet toisistaan, Iines ja Hanne auttavat jatkuvassa kuvitustarpeessani ja välillä Anu . Nyt Hannele huolehtii vatsalihaksistani (katso alla!), joten minulle tuollainen lause on suorainen haaste!  Olen täysin gast -kelpoinen;-) Ketä nyt unohdin, en ole unohtanut, vaan Alfauros odottaa minua pihatöihin kanssaan ja minä istun taas täällä...minä muistan jokaikisen blogiystäväni, vaikka en juuri tähän postaukseen kaikkia laittanutkaan.

Ja mitä blogi ottaa, on pois kunnosta. Niinpä ostin uudet juoksulenkkarit ja päästän itseni koneen ääreen vasta, kun olen päivän juoksuni juossut. Tämä on siis ilmoitus, että älkää ihmetelkö, en ole poissa!, olen jo tulossa - JUOSTEN!

The Winner Takes It All by Abba

35 kommenttia:

  1. Komeat on lenkkarit ja ihana väri! (Nimittäin suorastaan inhoan sellaisia hohtavan valkoisia lenkkareita..).

    Kiva juttu, pisti miettimään omaltakin kantilta. Ja nauroin todella sitä vatsalihaskommenttia..

    VastaaPoista
  2. Onnea uusille lenkkareille! Minäkin koetan saada puhtia / motivaatioa juoksulenkkeilyn aloittamiseen. Ennen lasteni syntymää kävin juoksemassa säännöllisesti, mutta nyt ainainen aikapula syö nimenomaan liikuntaharrastuksen kuormasta.

    Oli kiinnostavaa lukea pohdintojasi suhteessa blogimaailmaan - ja oli kiva tulla mainituksi :) Lempeä toistemme tukeminen (kirja)blogien suhteen sopii minulle. Tiedätkö, minä en ole tässä suhteessa kovin kilpailuhenkinen ;)

    Lähditkö muuten pihatöihin? Me avasimme grillikauden, ja huomasin ensimmäisten krookusten ja scillojen alkujen pistävän esille lumen pälvipaikoista.

    VastaaPoista
  3. Kaunis, valoisa kuva sinusta, ihan olet Leena Lumen näköinen..
    ja ihanat lenkkarit olet hommannut..Hienoa!Olen ylpeä juoksuharrastuksestasi..



    Itsekin olen alkanut juoksennella, hiihdon jälkeen, uinnin ja sauvaillun lomassa. Ajatuksena ois juosta vanhemman tyttäreni kanssa Paavo Nurmen juoksu , kesäkuun lopulla , Turussa. kymmenen kilsaa ajattelin hölkätä. Syksyllä jaksoin ihan hienosti ..
    Mutta tuollaista juoksumatkaa varten täytyy treenata..Etenkin tässä iässä..
    Juoksu on ihanaa!!

    Minä olen saanut blogimaailmasta ihania uusia ystäviä, paljon viisauksia, vinkkejä, kirjamaailmasta, elokuvamaailmasta, taidemaailmasta, runoja, sanoja ...
    suuri upea aarreaitta on tämä blogimaailmamme, kun lähdemme siihen avoimin mielin, puhtain sieluin...

    VastaaPoista
  4. Soolis, minunkin ensimmäinen ajatus oli: Ei valkoisia lenkkareita!

    No, olen niin yllytys/ärsytyshullu, että nyt pitää alkaa tehdä niitä vatsalihassarjojakin;-) Huh-huh...

    Lumiomena,kiitoksia ja pidä peukkuja, että motivaationi kestää! Mutta ei koneelle ennen lenkkiä: Minun kovin motivaatio;-)

    MINÄ olen se kilpailuhenkinen. Minua rasittava ominaisuus, jonka mieluusti haluasin hylätä...yritän...

    Pihatöitä on nyt aivan hurjasti. Meidänkin PITI avata grillikausi tänään, mutta Alfauros leikkii nyt purossamme, joten lykkään lihat uuniin. Aloitamme sitten perinteisesti vappuna vasta vaikka räntää sataisi.

    Minäkin huomasin scilat seinän vierillä. Laitoin puutarhakirjaani jo muistiin, että istutan niiden joukkoon syyskuussa lumikelloja.Iso krookusrinteemme on vasta heräämässä.

    Hanne, minäkin tykkään näistä lennkareista ja ostin niihin pinkkejä sukkia;-)

    Aion ottaa varovasti, mutta viitenä päivänä viikossa. Juoksu/hölkkä on ihanaa: endorfiineja!

    Bloggaus on elämyksellinen piika, mutta kuntoa syövä emäntä!

    VastaaPoista
  5. Siis upeaa!!!!!!!!! Mutta nyt on minunkin pakko lähteä liikkeelle ihan tosissaan. Löysitpä näköisesi kengät :) TSEMPPIÄ!

    VastaaPoista
  6. Anne, Reima sanoi myös,että nuo lenkkarit ovat 'minun näköiset'. Tässä oli tuuria pelissä, sillä nämä ovat unelmaa. Kerron sitten keskiviikkona, jolloin EI ole tarjolla tiikerikakkua! Pentuaitaus ja sanomalehdet odottavat kuin myös kasa dekkareita.

    Tiesin, että otat tästä nyt paineita, mutta hyvä niin;-)

    Tsemppi tuli siitä, kun giljotiini putosi. Lue rivien välit.

    VastaaPoista
  7. Vähän kyllä hymyilyttää tuo yllytyshulluutesikin :D Jos hymyilytti Hannelen kommenttikin.. Itseltäni kun puuttuu sellainen piirre luonteesta lähes kokonaan.

    VastaaPoista
  8. Soolis, minä en voi tälle naurettavalle ominaisuudelle mitään. Reima jopa käyttää sitä hyväksi! Hän aloitta lauseen näin: Tätä sinä et ainakaan pysty tekemään...Sehän on kuin punainen vaate härälle! Ja minähän sitten teen - melkein vaikka mitä. Alan olla jo aikuinen nainen, joten pitäisi alkaa löytyä arvokkuudessa, mutta kun...;-)

    VastaaPoista
  9. No ihan sun näköiset lenkkarit todella. Mulla oli tänään jalassa paksut vaelluskengät, kun oltiin patikoimassa.

    VastaaPoista
  10. Hianot tossut. Eihän gasti purjeveneessä roiku ilman vahvoja vatsalihaksia..

    VastaaPoista
  11. Allu, nyt minä alan ihan vakavissani täällä pohtia, minkä näköinen on mun näköinen ja katson noita lenkkareita;-)

    En käytä näitä oikeasti ennen vappua, sillä reittini menee niin, että osa kiipeää vuorta ylös ja siinä juoksee nyt sulavesi vastaan. Siis vaelluskengät minullakin vielä jalassa. Olisi jo kiva vaihtaa näihin uusiin kevyisiin, joissa superpehmennykset ja tuntuvat kuin toiselta iholta eli et huomaa niitä olevankaan.

    VastaaPoista
  12. Hannele, kiitos, minäkin tykkään. No, sen tähden nyt kun muistutit, alan niitä tehdä. Ruffekin lukee takuulla näitä kommentteja ja seuraa olisiko minusta hänen seuraavalle meriseikkailulle. Minähän voisin kirjoittaa siitä sitten kirjan - naisen kannalta;-) Ja suostuisin olemaan nöyrä Perämies ja antamaan Kipparin määrätä. Vene onkin ainoo paikka, jossa minä vaikenen kun Kippari määrää. Ihan turvallisuussyistä!

    VastaaPoista
  13. Hannele, tämä ei ole uskon asia, vaan todistettu. Reima Kippari, minä Perämies. Iso rautapaatti. Monet on koettu. Päijänteellä kovempi myrskykin kuin ikinä merellä.

    VastaaPoista
  14. No miks ihmees mies sitten venen myi???

    VastaaPoista
  15. Kivoja ajatuksia blogielämästä ja kiva oli tulla mainituksi gorilloineni ym. Sinä annat lukijoillesi niin monipuolisia elämyksiä ja aina mainitset myös monet muut ihanat bloggaajat. On suuri ilo olla lukijasi/ystäväsi.
    Nuo kengät on kyllä just sun! Juokse Leena, juokse!

    VastaaPoista
  16. Hannele, me ei voitu käyttää sitä Merin synnyttyä, koska kaikissa kajuutoissa kokolattiamatot, jotka toimivat mm. äänieristeenä. Me EMME sitä edes kaupitelleet, pidimme vain telakalla isolla tontillamme, mutta sitten tuttavapariskunta parin-kolmen telakkavuoden jälkeen tyrkyttyätyi ostamaan. En viitsi tässä kommenteissa kaikkea selostaa, mutta kauan olisi paatti meillä ollut pois käytöstä...,sillä niin kovilla olimme tyttäremme allergioiden kanssa. Joka toukokuu Keski-Euroopassa mm. paossa koivun siitepölyä etc.etc.

    VastaaPoista
  17. S., minä niin kovasti haluan olla elämys! Ehkä mun tunnari on tästä alkaen: Born to run;-)

    VastaaPoista
  18. Niin, miksi niiden muka pitäisikään olla valkoiset! Ihan pimeetä.

    En ole juoksut aikoihin, muuta kyllä.
    Hollannissa aloitin juoksun ja säännöllisesti painoin siellä etenkin merenrantaa. OI oi....

    VastaaPoista
  19. Violet, juosta pitkin merenrantaa...Upeaa! Minä juoksen täällä pitkin Päijänteen rantaa ja sekin on aika hurmaavaa...vain meren tuoksu puuttuu.

    Et takuulla ole niin koneella istumisen jäykistämä kuin minä. Muistan sen kuvan, kun teit rantahiekalla kärrynpyörää!

    VastaaPoista
  20. Hienoa, tuosta se alkaa liikunta, kun on mukavat lenkkarit. Minäkin kävin tänään pitkästä aikaa (talven jälkeen) parisen tuntia kävelemässä. Paikka paikoin metsätiellä oli vielä lunta ja sohjoa. Alkavalla viikolla jo varmaan kelpo kelit. Kyllä oli piristävää keväisessä maastossa kävely.

    VastaaPoista
  21. Rita, viime viikonloppuna lähdimme mieheni kanssa tuttua metsäpolkua, eikä ehkä olisi pitänyt. Se upotti pahasti joka askeleella. Reissu kesti tuplasti ja oltiin ihan poikki. Kellään muulle ei ole tullut mieleen mennä sinne juuri nyt. Mutta minäkin ukson, että poluilla pääsee jo huomenna...Minä menin ennen 5-10 kilometria joka päivä. Siis ennen kuin Olgasta tuli hyvin vanha noutaja ja ennen kuin jumituin koneelle. Tämä ei vetele!

    Harmittaa, kun nuo pinkit nilkkurit näyttää ainakin mun näytöllä vaaleansinisiltä. Ostin kasan pinkkejä noita tossuja varten;-)

    VastaaPoista
  22. Näin tänään jollain naisella just tälläiset kengät ja aloin tuijottamaan niitä. Jos et olis näistä postannut en olisi kiinnittänyt niihin mitään huomiota.
    Ajattelin vaan että oho, siinä ne Leenan kengät nyt sitten on. :-)

    VastaaPoista
  23. S., siis 'kengät'? Tossut nämä ovat. Juoksulenkkarit. Minua ei näissä näe kuin metsän- ja rantojen eläimet...,mutta ovat jaloissa taivaalliset. Tämä kuva on kirottu, sillä mun putkella, mun pinkit sukat, joita ostin ihan sävysävyyn lenkkarien pohjien kanssa, näyttävät harmaansinisiltä:yäk!

    Olikohan se sun näkemä tossujen käyttäjä yhtä epätoivoinen kuin minä! Nyt on tosi kyseessä. Olen jo nyt niin kipeä jaloista, että tuskin pystyn kävelemään, juoksemisesta puhumattakaan!

    VastaaPoista
  24. Siis nämä 'tossut' näin uimahallilla eli myös urheilullisella naisella.
    :-)

    VastaaPoista
  25. S., no sitten...well...päiväni on pelastettu!

    VastaaPoista
  26. Ei tota juoksemista saa alottaa liian rajusti... rikkoo vaan ittensä. Ole armollinen ja aloita rauhallisesti ja lyhyehköjä matkoja niin ei paikat kipeydy.... Minä juoksentelen sit toukokuun alusta siellä meren rannalla tai teen piitkiä kävelylenkkejä.

    VastaaPoista
  27. Leena, en toki aloitakkkaan. Minulla on nyt vielä vaelluskengät jalassa ja koska melkein meidän pihalta alkaa nousu vuorelle, kiipeän sitä sulavesiä vastaan. Ei mikään helppo maasto ja se on vain hyvä, sillä koordinaatio vahvistuu kera kunnon. Juoksut alkavat vasta toukokuulla.

    VastaaPoista
  28. Tuo mun muru vaan varoitteli aloittamasta liian rajusti. Hänen eräs lapsuudenkaveri aloitti kuntoilun ja teki heti pitkiä raskaita lenkkejä alusta asti, muutaman kuukauden jälkeen, tapaninpäiväaamuna ei enää noussut ylös sängystä. Hän oli yöllä saanut jonkun kohtauksen ja nukkunut ikuisuuteen...

    VastaaPoista
  29. Leena, hyvä että varoitteli sua;-)

    Mulla ei nyt ole tarkoitus saada mitään kohtausta, enkä juokse vielä.

    Jos J. olis pyytänyt sua varoittamaan mua, olisin tuntenut itseni liian vanhaksi juoksemaan, ratsastamaan, pulkkamäkeen, lumienkeleihin, kaikkeen.

    VastaaPoista
  30. No minä en tunne itteeni vielä vanhaksi..... on vaan suloista kun joku jaksaa huolehtia.....BTW... tänään viimeinen koulupäivä... nyt tehtävät ja kehittämisprojekti valmiiksi ja tää 2 vuoden uurastus loppuu... sit on taas aikaa kuntoilla ja tehdä vaikka mitä.

    VastaaPoista
  31. No mä en tuntenu itteni kyl vanhaks.... on se vaan suloista ,kun joku huolehtii.... BTW: tänäänoli viimeinen koulupäivä, nyt täysillä se kehittämisprojektin kimppuun ja kansio valmiiksi kevään aikana. Sit on kesällä aikaa kuntoilla ja tehdä vaikka mitä....( on ollu aika rankka 2-vuotinen).

    VastaaPoista
  32. Leena, tämä tuli jostain syystä kahdesti...ei väliä.

    Minä olen niin tottunut tuohon huolehtimiseen, kun Reiman mielestä, minä teen kaiken sataa. Ja taidan tehdäkin.

    Onneksi olkoon eli ohi on! Koulussa puurtaminen.

    Ahkeruus kovankin onnen (ne rankat kaksi vuotta) voittaa!

    VastaaPoista
  33. Bravo! Upeaa! Jos pysyt tuossa lupauksessa, että ei koneelle ennen lenkkiä ja viidesti viikossa niin en tule pysymään perässäsi! Aloita rauhassa ettet riko itseäsi. Rasitusvammat on ikäviä nimim. niistä kärsivä

    VastaaPoista
  34. Nette, olen aina tehnyt, mitä olen päättänyt ja olen aina toteuttanut kaikki unelmani. Harva voi sanoa samaa!

    Sääriä särkee jo, jomottaa koko matkalta...

    VastaaPoista