perjantai 30. huhtikuuta 2010

LORETO -TÄDIN PIMPPI


Muistelen tässä Loreto-tätiä, äitini siskoa, joka kokoontui ystävättäriensä kanssa pelaamaan briscaa ja panemaan naapurien asiat uuteen uskoon. Loreto-täti - levätköön rauhassa - oli uhkea ja iloinen nainen, sillä estottomalla tavalla iloinen kuin vain lihavat naiset ovat; hänellä oli vetelän elämän veltostuttamat amatsonin reidet, liian runsaan Venuksen reidet (myös Rubensille ja Boterolle), valkoista selluliittia hyllyvät, kuin jauhosta leivotut reidet, jotka hankautuivat toisiaan vasten, varsinkin kesällä, kun reidet turpoavat muutenkin. Kun Loreto-täti pelasi briscaa, hän leyhytti pimppiään viuhkalla tai antoi minun leyhyttää, mikä järkytti hänen ystävättäriään, jotka olivat panneet merkille siskonpojan venähtäneen olemuksen ja erektioherkkyyden.

- Pidä varasi, Loreto, ettei poika innostu liikaa.


Mutta minä olin vain kaksitoistavuotias tai jos olin vanhempi, en ainakaan näyttänyt siltä, ja nopeat ja lempeät erektioni, tuskin mainitsemisen arvoiset, jäivät huomaamatta Loreto-tädiltä, joka oli sitä paitsi vapaamielinen ja katsoi asioita läpi sormiensa. Loreto-tädillä oli laiha pimppi, kuten pullukalla naisella kuuluukin olla, ja se oli täynnä punaisia läikkiä, ihan kuin se olisi muovattu Jabugon vuoristokinkun siivuista ja tuoksui aina puhtaalta, saippualta ja toilettivedeltä, yhteen liimautuneiden reisien erittämästä hiestä huolimatta. Minusta oli mukavaa leyhyttää Loreto-tädin pimppiä (tavallisella tai paipaiviuhkalla, ihan sama) helpottaakseni hänen ihonsa ja mielensä ärtyneisyyttä ja nähdä kuinka hänen kasvonsa sulivat hymyyn (sellaiseen ruokasoodalla valkaistuilla hampailla hymyiltyyn) ja kiittivät tuuletuksesta. Loreto-tädin pimppi oli pehmeä, höyhenpeitteinen ja kaakattava kuin hautova kana; minä myönnän, etten olisi pannut pahakseni, jos olisin ollut muna, jotta Loreto-täti olisi hautonut minua kuukausikaupalla pyllynsä alla, kunnes olisin itse rikkonut puberteettini munankuoren. Kun paise, tai allergia, tai tavallinen finni puhkesi Loreto-tädin pimpissä, hän sirotti sinne talkkia, jolloin hänen pimppinsä kadotti raikkautensa ja näytti suolatulta turskalta, mutta sen leyhyttäminen oli, jos mahdollista, entistäkin miellyttävämpää, sillä talkkijauho aiheutti karistessaan pienoislumimyrskyn, jauhopilven, joka ilmaan hajaannuttuaan laskeutui uudestaan Loreto-tädin pimppiin kuin pelastava manna.


Tuo leijuva talkkijauho toi mieleeni kristallipallojen synteettisen lumen, joka leijuu ilmassa, kunnes vajoaa hitaasti alas tottumuksen ja painovoiman vuoksi. Kun täytin kolmetoista vuotta Loreto-täti antoi minulle lahjaksi kristallipallon, jonka hän oli tuonut Lourdesin-matkaltaan: pyhän veden ja ekolumen lisäksi siinä oli luolassa istuva Neitsyt Maria ja hänen jalkojensa juuressa polvillaan rukoileva pieni paimentyttö; kun palloa ravisti, lumi peitti luolan, Marian ja paimentytön, jonka kasvoilla oli typerä kylmänkankea ilme. Tuona päivänä, sen jälkeen, kun olin leyhyttänyt Loreto-tätiä ja nostattanut ilmaan talkkipilven, minä kiitollisuuteni osoitukseksi polvistuin kuin tuo pikkuinen paimentyttö ja rukoilin Loreto-tädin pimpin ääressä. Loreto-tädin pimppi tuoksui neitseelliseltä luolalta ja parantavalta lähdevedeltä, joka tihkui klitoriksen tippukivistä. Loreto-tädin tervehdyttävä, suonikohjujen halkomien reisien peitossa oleva pimppi paransi minut lapsuudesta, tuosta pahanlaatuisesta sairaudesta, ja teki minusta terveen ja pystyn, vastaleivotun murrosikäisen, jolla ei olut kuitenkaan erityisiä haluja matkustaa Lourdesiin.


Loreto-tädin briscanpeluu- ja juoruiluystävättäret hoputtivat häntä lyömään kortin pöytään. Oli kai hänen vuoronsa.

*****

Juan Manuel de Pradan kirjasta Pimpit.

PS. Loreto-täti ei suostunut antamaan omaa kuvaansa, joten käytämme Gustav Klimtin Danaea. Hän muistuttaa oudosti Loreto-tätiä nuorena...

6 kommenttia:

  1. Mikä ihana Vapputarina, todellisista muistoista..

    kuva on kuvaava..

    VastaaPoista
  2. Hanne, ehkä Loreto-täti nuorena, mutta hän ei myöntänyt.

    VastaaPoista
  3. Luempa tuon myöhemmin ja palaan.
    Luin aikaisemmmin postauksesi tästä kirjasta ja kiinnostuin. Taidanpa ilahduttaa miestäni (ja itseäni) tällä kirjalla synttäripäivänään kesäkuussa.

    VastaaPoista
  4. Rita, erinomainen lahja aviomiehelle!

    VastaaPoista
  5. Olipas ihahduttavia tekstejä :) Oikein mukavikseen niitä lueskeli näin ensikertalainenkin :)

    VastaaPoista
  6. Isopeikko, hauskaa, että tarjoamani hulvaton vappuelämys miellytti;-) Minusta nämä ovat hauskoja...ja tietäsitpä, miten kiinnostava tarina on Pimpin luolatutkimukset;-)

    (Ja nyt mun mielessä alkoi jostain syystä soida Mikki Hiiri merihädässä...)

    VastaaPoista