torstai 3. kesäkuuta 2010

HÄNEN YLHÄISYYTENSÄ


Ja tässä lemmikki lemmikeissä. Hänen ylhäisyytensä Olga alias Applehill's Thora. Punaturkki. Meripihkasilmä. Elämän Silkki ja Sametti. Uskollisista uskollisin. Unforgettable♥

10 kommenttia:

  1. Hänestä aivan huokuu hempeän lämpöistä viisautta ja rakkautta.

    VastaaPoista
  2. Rita, näin se on. En voi kuvitella, että minulla ei olisi enää Olgaa. Sitä ei voi!

    VastaaPoista
  3. Kyllä hän on hurmaava ja ymmärrän että vaikeaa on luopua...

    VastaaPoista
  4. Jael, hän on ja niin pehmeä ja tuoksuu kuin taikametsä...Olen kuullut, että mitä enenmmän koiraa rapsutetaan, sitä paremmalta se tuoksuu...

    Muistat viime elokuun...ei olisi uskonut, että nyt olemme tässä. Edellisiltana hän innostui järvivaelluksesta niin, että alkoi JUOSTA rannalla;-)

    VastaaPoista
  5. Lumiomena, paitsi, että hän on neiti eli vanhapiika;-) Nyt kyllä kaduttaa ettei...olisi tässä suora jatko koiraelämälle.

    Mutta: Kiitos ja ihana hän on♥

    VastaaPoista
  6. ihana ja niin uljas, laita leena minulle osoite niin laitan jakkaran tulemaan on niin sinulle tarkoitettu ja olen sen kyllä sinulle velkaa, halaukset!Olen viikonlopun koneelta pois mutta maanantaina laitan jo matkaan.
    Ilona

    VastaaPoista
  7. Velkaa et ole, mutta jos haluat niin...;-)

    Hyvä, että ymmärrät olla koneelta pois.

    Yritän tulla kohta käymään siellä parhaan ystäväni kanssa. Hän ei ole vielä ollenkaan nähnyt puotiasi, enkä minäkään uutta. Pidä niitä pinkkejä lyhtyjä siellä...

    VastaaPoista
  8. Olga sopii niin teidän maisemaan, hänestä huokuu levollisuutta kukkien keskellä. Nauttii selvästi. Nauttikaa tekin jokaisesta hetkestä.

    VastaaPoista
  9. Soolis, voit olla varma, että hetkemme ovat nyt 'tietoisesti nautitut'. Tallennamme kaiken muistimme filmille...tuoksut, ilmeet, hänen suosikkipaikat puutarhassa...Vöyhötys on tästä kohden ohitse ja on tullut TÄYSI JA TODELLINEN LÄSNÄOLO. Silti...taas kyynelehdin...,mutta en Olgan kanssa...Hän huolestuu minusta niin helposti...en halua hänelle mitään huolta. Istun puutarhassa lukemassa ja hän muka nukkuu, mutta pieni paimenkoira hänen sisällään valvoo ja tarkkailee minua. Se tuntuu niin tutulta ja hyvältä, etten sanotuksi saa.

    VastaaPoista