keskiviikko 29. syyskuuta 2010

HERTA MÜLLER

Herta Müller on Saksassa nykyisin asuva romaniansaksalainen kirjailija. Hänen lapsuutensa ja nuoruutensa kului Nikolai Ceausescun hirmuvallan Romaniassa. Herta opiskeli kieliä Timisoaran yliopistossa ja muutti 1987 Länsi-Berliiniin.

Müllerin ensimmäinen teos Niederungen (Matala maa) ilmestyi Romaniassa sensuroituna vuonna 1982, ja kaksi vuotta myöhemmin kokonaisuudessaan Saksassa.

Müllerin tuotannon toistuvia teemoja on sanottu olevan sorto, pako ja diktatuuri. Hän on julkaissut 22 teosta, ja niitä on käännetty 20 kielelle, joista kolme suomenkielistä Tammen Keltaisessa kirjastossa: Matala maa (Niederungen, Tammi 1989, suomennos Raija Jänicke), Ihminen on iso fasaani (Mensch ist ein grosser Fasan auf der Welt, Tammi 1990, suomennos Raija Jänicke) ja Sydäneläin (Herztier, Tammi 1996, Raija Jänicke). Tänä vuonna on suomeksi ilmestynyt Müllerin teos Tänään en halunnut tavata itseäni (Heute wär ich mir lieber nicht begegnet, Tammi, suomennos Tarja Roinila).

Herta Müller on 25. nobelisti Tammen Keltaisessa kirjastossa. Jo ennen vuoden 2009 Nobel-voittoa, hän on saanut useita arvostettuja kirjallisuuspalkintoja, mm. yleiseurooppalaisen Aristeion-palkinnon sekä kansainvälisen IMPAC Dublin Literary Awardin.

Minä olen tavattoman vaikuttunut Hertasta, sillä kuka muu kirjoittaa rankoista asioista niiden oikeilla sanoilla samalla laulaen huikeaa runoproosaa, jolle ei maailmassa löydy vertaista! Tässä pieni lukunäyte aivan uskomattomasta Herta Müllerin novellikokoelmasta Matala maa (Niederungen, Tammi 1989, suomennos Raija Jänicke):

Puseroni on pehmeä, sen napit ovat pienet, napinlävet suuret. Hameeni himertää ja nousee kuin sumu. Tonin kädet polttavat vatsallani. Polveni liukuvat erilleen, liukuvat niin kauas kuin reiteni yltävät. Otsani sykkii, ohimot puristavat silmiä. Ontto silta voihkii ja sen kaiku putoaa suuhuni. Toni huohottaa ja ruoho huokaa. Hameeni hämärtyy kyynärpäitteni alla. Tonin selkä hikoaa kätteni alla. Ylhäällä kuussa, hiusteni takana, haukkuvat yksinäiset koirat, ja yövartija nukkuu nojaten vanhan myllyn pitkään kalkkisuoniseinään. Silta pyörii kätteni ympäri, ja kieleni pyörii Tonin suussa. Hengitys pakahtuen Toni kaivaa reiän vatsaani. Polveni liukuvat sillanreunalle. Silta putoaa silmiini. Vatsaani valuu kuumaa liejua, joka leviää päälleni, tukkii hengityksen ja hautaa kasvot alleen.


Avaan silmäni. Otsallani värisevät pisarat. Väsynyt sade valuu onton sillan alla kurkustani alas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti