torstai 2. syyskuuta 2010

LÄHIKUVASSA TOMMY TABERMANN


Luin viime yönä kirjan, joka oli pyörinyt siellä täällä pitkin kotiani. En pystynyt tarttumaan siihen. Kirjan kannessa on kuva Tommy Tabermannista. Hänet piti jättää rauhaan ja antaa vain hänen runojensa elää, lennättää meitä surusta pois. Miksi huorata surua? Miksi ei pyhittää hänen lähtönsä ja vain hiljaa lukea hänen runojaan? Miksi vielä tämäkin kirja, joka vain korostaa, miten paljon menetimme? Siksi!

Tiedän monen ajattelevan minun olevan jäävi sanomaan mitään Juha Nummisen kirjasta Lähikuvassa Tommy Tabermann (Otava 2010), mutta jäävätyksi minä en suostu! Onneksi tämä on oma blogini ja saan kirjoittaa Tommysta vaikka kilometrin, mutta kun suru lyö naurunkin lävitse ja Tommy ei ollut Surun Ruhtinas.

Kokeneen kirjailijan ja toimittajan Juha Nummisen kirja Lähikuvassa Tommy Tabermann on niin estotonta ja sujuvaa kerrontaa Tommysta, että Tommy itse olisi nauranut vedet silmissä kirjaa lukiessaan. Nimenomaan nauranut, sillä kirja on etupäässä hauska! Mitä se muuta voisi olla, sillä mehän puhutaan Nyt Uutisvuodon Tommy Tabermannista, hänestä, joka ei koskaan jäänyt sanatta ja joka osasi itse nauraa niin kuin ei kukaan muu. Nummisen kirja on kuitenkin äärettömän rehellinen ja paljastaa meille Ihminen Tommy Tabermannin, joka oli aina ystävällinen kaikille, ei koskaan huonolla tuulella. Kirja kertoo runoilijasta, jolla oli iso, mutta nöyrä ego, mikä on yksi huippuluovan ihmisen tuntomerkeistä. Se uskomaton charmi, mikä Tommysta välittyi oli älyä, huumorintajua ja lämpöä potenssiin kaikki maailman tähdet!

Minun äitini tietää kaiken pakkoluovutetusta Karjalasta ja etenkin kotipitäjästään Valkjärvestä, mutta eilen minä tiesinkin yhden asian häntä enemmän. Kysyin kuka oli Valkjärven ensimmäinen kirkkoherra? Äiti oli kerrankin hiljaa. Ei kuulunut mitään selostusta. Minä päästin hänet pinteestä ja kerroin, että Valkjärven ensimmäinen kirkkoherra oli Thomas Georgii Taberman, joka on ensimmäinen sukututkimuksella selvitetty Taberman. Eli näinkin ristesivät polkumme, mutta paljon enempi muussa, sillä Juha Nummisen kirjassa on luku Salaperäinen Dorian, hyvin kiinnostava luku, johon kiinnittäkää huomiota kirjaa lukiessanne. Siinä on kuitenkin eräs erityinen kohta, jonka minäkin alleviivaan, se outo yhteys, jonka intuitiivisena ihmisenä heti aavistin Tommysta:

Runoilija tunnustaa, ettei todellisuus kiinnosta häntä. Todellisuus, jota suuresti ylistetään ja nimitetään kaiken mitaksi, on hänelle vain mitätön varjo. Harhaa. Mikään ei ole niin epätodellista kuin todellisuus. Se ei ole koskaan antanut hänelle sellaista, jota kutsutaan todelliseksi.

Ja sitten samaisessa luvussa Numminen sen sanoo:

Tommyssa olisi ollut aineksia suosituksi papiksi mihin uskontokuntaan tahansa. Joskus hän jopa luonnehtii – eikä suinkaan vahingossa – innokkaimpia lukijoitaan seurakunnakseen.

Näin minäkin sen koin! Ja olin jo ehdottomasti valmis seuraamaan Runon Ruhtinasta olisipa hänen seurakuntansa ollut mikä vaan, mutta luultavasti Rakkauden ja Runon Ylistys se olisi ollut.

Juha Nummisen kirja on käsittämättömän kattava. Siinä on paljon Tommyn lapsuudesta, nuoruudesta, ajatuksista ja jopa Tommyn tarkoin varjellusta yksityiselämästä. Aineisto on niin laaja ja minua kiinnostava, että olen runsaudenpulassa miettiessäni, mitä täältä poimisin teille…Kirja kattaa myös Tommyn vuodet Aamun peilistä, mistä tuleekin kirjan hervottomimmat naurut, sillä viitenä päivänä viikossa pitää Yleisradiossa olla paikalla aamulla kello 5 ja kello kahdeksan mikrofonit aukeavat, jolloin koko Suomi kuulee ’jengin' Tommy Tabermann, Seppo Hyrkäs, Raija Massala ja Hilppa Kimpanpää työn tulokset. Ja tämä porukka osasi pitää hauskaa, sillä poikkeuksellisen työajan päätyttyä lähdettiin seuraavaa työpäivää pohjustamaan Kellarikrouviin ja sieltä taas uusiin kohteisiin. Suomen Yleisradio oli jäyhä ja jäykkä, joten kansa sai kuulla aivan jotain uutta, kun Ihana Ääni sanoo: ”Kello on suloiset viisi minuuttia yli seitsemän…” Ja yhtenä aamuna sitten studiossa ovat Raija Massala ja Tommy Tabermann. Massalalla on yllään sininen kesämekko ja sandaalit:

Studion ovi aukeaa. Sisään astuu äänettömin askelin ulkomaanosaston toimittaja Seppo Hyrkäs. Seppo Hyrkäs kyykistyy. Laskeutuu polvilleen Raija Massalan jalkojen juureen. Siellä punakyntiset varpaat kurkistelevat sandaaleista kuin pienet somat possut. Seppo Hyrkäs avaa suunsa ja työntää törkypuheista känsäisen kielensä ulos. Raija Massala lukee parille miljoonalle suomalaiselle, että 'uudeksi puheenjohtajaksi…' ja tuntee varpaittensa kostuvan himokkaista lipaisuista. Hän painaa yskänappia ja kouristuu hysteeriseen hihitykseen. Pari miljoonaa radiokuuntelijaa kuulee pelkkää huminaa. Raija Massala puree vuorotellen huuliaan ja kieltään. Seppo Hyrkäs nuolee kuin viimeistä päivää. Naurunkyyneleet valuvat Raija Massalan poskilla. Uutisliuskan teksti sumenee silmissä. Tommy vääntelehtii paikallaan äänettömän naurupuuskan kourissa….Radiokuuntelijat näpelöivät nappuloita.

Tilannekomiikka oli Aamun peilin porukalla hallussa, mutta sekin oli osa ominta Tommya, mikä myöhemmin näkyi suositussa tv-ohjelmassa Uutisvuoto.

Suurin ihmetyksen aihe kautta Nummisen kirjan on, miten Tommy Tabermann pystyi kaiken työnsä ohella kirjoittamaan 40 vuodessa noin 80 kirjaa. Hän kuitenkin teki sen ja hänen kirjojaan myydään enemmän kuin kenenkään toisen suomalaisen runoilijan Eino Leinon jälkeen. Tommyn myydyin teos on hänen neljäntensä eli Tähtiä kämmenellä, jonka ensimmäinen painos ilmestyi 1974. Kymmenes painos ilmestyi Gummeruksen kustantamana tänä vuonna.

Tommy oli yleisön rakastama, mutta alati kriitikoiden hampaissa. Erityisesti Helsingin Sanomien Pekka Tarkka teloittaa Tommy Tabermannin romaanin Jumalatar palstallaan 23. syyskuuta 1979. Koko teilausarvostelu on luettavissa Nummisen kirjassa. Tommy vastaa siihen myöhemmin aseella, jonka hän parhaiten hallitsee eli runolla. Runo Terroristi ilmestyy vuonna 1980 kokoelmassa Intohimon panttivanki.

Yhdessä asiassa annan moitetta Juha Nummiselle. Ei ollut mitään aihetta puolustella Tommya Tarkan kovan kritiikin alla vertailemalla Tabermannia Reino Helismaahan, Toivo Kärkeen, Esa Pakariseen ja muihin rillumareiviihteen edustajiin. Suuri yleisö, joka rakasti ja rakastaa Tabermannin tuotantoa ei takuulla samaistu, eikä ole sama kuin jonkun Pakarisen ihailijat. Samaa on vain kriitikoiden tuomio, mutta ei yleisö! Ja kriitikoiden tuomioihin oli syvemmät syyt, kuten toimittaja Numminenkin monessa luvussa tuo esille. Tabermann oli niin erilainen, valovoimainen, esillä ja energinen, että jo se herätti ns. perusmiehessä alitajuista kaunaa ja kateutta. Kaikkihan sen tietävät: Runoilijat saavat kaikki naiset ja etenkin parhaat naiset! Jo Tommysta säteilevä androgyynisyys riitti nostattamaan perusjuntin verenpainetta. Ja heille haluankin sanoa: Tommy oli Suomessa raikkain tuulahdus kautta aikain. Toista Tommya ei ole, eikä tule. Olemme paljosta paitsi, vaan hänen runonsa jatkavat siitä, mihin Tommy jäi.

Suosittelen Juha Nummisen kirjaa Lähikuvassa Tommy Tabermann kaikille!!!

Henkistä lähetyssaarnaaja-asentoa ikävämpää ei maan päällä ole. Siihen asentoon älä kuole!

*****

Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut myös Aili.

12 kommenttia:

  1. Minä aloin hymyillä lukiessani tätä arvosteluasi. En sillä, että tapasi kirjoittaa olisi huvittava, vaan sillä, että Nummisen kirjassa selvästi oivallettu Tommy Tabermannin lämpö ja humoristisuus tuli hienosti esiin sinun näppiksesi kautta :)

    Tuo puolustelu ja vertailu tuntuu olevan jonkinlainen kriitikoiden ja joidenkin markkinamiesten helmasynti. Silloin liikutaan aika vaarallisilla vesillä, kuten sinä totesitkin.

    Mielelläni lukisin tämän kirjan.

    VastaaPoista
  2. Lumiomena, tämä on hauska kirja! Ja paljn semmoista, jota en ole koskaan kuullutkaan...

    No, itsekin syyllistyn vertailuun, joten kai annamme Nummiselle armahduksen;-) Jotenkin sitä vertaa kirjailijoita keskenään kuin myös kirjoja toisiinsa. Tosin Numminen varmaan luuli tekevänsä Tommya enempi tykö tuolla vertailulla, mutta kun ei totuden häivääkään. Tommy oli charmantti naisten- ja maailmanmies!

    VastaaPoista
  3. Hieno ja mielenkiintoinen arvostelu! Aion tämän jossain vaiheessa minäkin lukea.

    VastaaPoista
  4. Susa, kiitos!, mutta itse kirja on paljon kiinnostavampi. Toki luet!

    VastaaPoista
  5. Hymyilevä eläkeläinen2. syyskuuta 2010 klo 17.39

    Hetkinen, jos Tabermanin suosiota vertaa esim. Helsimaahan, mitä ihmettä siinä nyt on? Kumpikinhan on kansan suosikkeja. Ja itse asiassa Helismaa on ollut aikoinaan vieläkin suositumpi kuin Taberman. Kumpikin lähestyy lukijoita helposti ymmärrettävästi, kevyesti. Kumpikin osaa nauraa ja velmuilla. Kummallakin oli runot ja riimit hyppysissään.

    Taberman olisi ylpeä, jos tietäisi että joku häntä vertaa Helismaahan suosion suuruudessa. Taberman on usein myös rakkauden rillumareimies, mutta kummallakin on myös vakavaa asiaa sydänmellään.

    Kumpikin näkee elämän riemun, joka joskus jokaisen kohdalla loppuu.

    VastaaPoista
  6. Hmyilevä eläkeläinen, Tabermann varmaan ei sanoisi mitään vertailusta Pakariseen tai Helismaahan. Hän ei ollut yhtään kranttu. Sen sanoin minä. Minusta heillä samaa oli vain suuri suosio, mutta vertaissuosittuja olisi voitu löytää ihan muulalta kuin rillumareistä, joka ei ole yhtään mun juttu. Ja kun olen katsonut yleisöä Taberamannin tilaisuuksissa eivät he kyllä ihan Pakarisen musiikin suurilta faneilta ole vaikuttaneet. Tommy Tabermann ei ollut minkäänsortin pelle, vaan suuri lahjakkuus. Intelligentti, charmantti, älykäs. Toivottavasti minulle sallitaan myös mielipiteen vapaus.

    Mukavaa syyskuun alkua Hymyilevä Eläkeläinen!

    VastaaPoista
  7. Aion lukea tämän kirjan, ehdottomasti. Viimeistään joulun aikoihin. Makustelleen, nautiskellen.. Enkä lainaa kirjastosta, vaan ostan itselleni.

    VastaaPoista
  8. Soolis, ehdottomasti juuri niin eli osta omaksi!

    (Olen huomenna vähintäin ilman koentta, huomaa...Kauheaa!)

    VastaaPoista
  9. Hei Leena!

    Osasitpa esitellä kirjan tosi kiinnostavasti, heti heräsi halu ostaa se mahdollisimman pian<3

    VastaaPoista
  10. Aili, kiinnostavasta Runon Ruhtinaasta ei voi kirjoittaa kuin kiinnostavasti. Osta! Et kadu.

    VastaaPoista
  11. Pakariseen vertaus ontui minustakin, mutta koko kansan runoilija Tommy oli. Kiinnostava ja koskettava esittely, tämän luen.

    VastaaPoista
  12. Anne, me nähdään asiat kaikki niin eristi...;-) Kiitos! Voin lainata, kunhan lupaat, ettet hukkaa!

    VastaaPoista