maanantai 6. syyskuuta 2010

PUUTARHAN LUMO

Puutarhan lumo minulle on siinä, että se tarjoaa tähtihetkiä kaikkina vuodenaikoina. Sen lumoon ei voi ikävystyä, sillä jokainen tähtihetki on uniikki elämys. Tuolta nousee digitalis, missä sitä ei ennen ollut, kallion helmassa vuokot ovat vallanneet uuden mättään, missä leikkiä iltaisin valkoista nukkuvuokkoa, akileija on löytänyt ennen näkemättömän värin tai lemmikit peittävät kaiken forget-me-not –merenä.
Minä ja kirjani istumme siimeksessä, yhdessä niistä monista, sillä siimeksiä pitää itseään kunnioittavassa puutarhassa olla, salaisia paikkoja. Kuulemme kuinka vaivaishiiret kiipeävät hiirenportaita ees taas, ees taas. Kirjosieppo hoitaa tuholaistorjuntaa syöttäessään ahkerasti poikasiaan. Ah!, vihdoinkin, vihdoinkin puutarhastani tulee yhtä villiintynyt ja salainen kuin F.H.Burnettin Salainen puutarha, lapsuuteni lumottu unelmapuutarha.
Summer Snow hunnuttaa vanhaa korituolia. Rappioromantiikka ja ajan patinaa. Siitä ei enää ollut tuoliksi, mutta kylläkin kärhön kodiksi. Alppikärhöt kaunistavat luumupuun kuivaa oksaa ja roikkuvat siitä alas kuin liaanit. Esikot kuiskivat leviävänsä hulluina joka kiven koloon ja Papaver Orientalet hehkuvat punamustat sylit levällään sulkeutuen yöksi salaperäiseen kainouteensa.
Sade ja laiskuus siunaavat työni ja tunnen täydellistä autuuden huumaa. Ja syksyllä tiedän humaltuvani omenien tuoksusta syyskuun pimeissä illoissa. Puraisen mehukasta luumua ja mehua valuu iholleni…lepakot suihkivat suih, suih, suih…ja lehmuskiitäjät…
Ja milloin puutarha on sitten lumoavin? Silloin kun runsas puuterilumi peittää sen. Lumi tekee talvesta ja puutarhasta puhdasta taikaa. Lykin lumeen polut, joilla voin kulkea talvi-iltoina omassa satumaailmassani, olla osa lumipuutarhaani. Tähdet valaisevat kulkuni. Eikö tämä ole autuutta! Onko suurempaa lumoa!
Mutta nyt on syksy ja istutamme ahkerasti sipulikukkia. Olen jo istuttanut Sir Winston Churchill -narsisseja sekä lumikelloja. Kiitollisin kaikista on kuitenkin Runoilijan narsissi eli Poeticus Actae, ja mikä tuoksu!

Lampeni kultakalat peilailevat kuunliljojen
ihailussa.

Lehmukset jo varistelevat mennyttä suvea lammen
pinnalle.

Minä ryömin köyrynä puutarhani iholla.

Viillän tuhat haavaa multaan toivon kohduksi.

Viillän tuhat ahnetta haavaa lisää
- toivon varmasti syntyä.

Polvillani rukoillen hedelmöitän viillot täyteen:
Poeticus Actae, Poeticus Actae.

Riemusta vavisten suljen haavat
suudelmin

Nyt tiedän: Kevätjuhlieni aikaan yksikään maakohtuni hedelmä
ei tohdi olla kumartamatta valkeaa päätään,
levittämättä huumaavaa tuoksuaan
- Runoilijan tulla.


♥:lla puutarhasta
Leena Lumi

11 kommenttia:

  1. Puutarhasi tosiaankin näyttää lumotulta puutarhalta;tuolla on varmaankin ihanaa istuskella kirjan kanssa.Mutta että pidät siitä eniten talvella;eihän silloin ole mitään vihreää jäljellä!

    VastaaPoista
  2. Jael, tämä kirjoitus on vastaukseni erääseen puutarhahaastatteluun ja kysymyksessä oli nimenoman 'lumo'. Minusta lumiviitta antaa kaikelle lumon, suloisen pehmeyden, valkean viattomuden ja koskemattomuuden. Ei näy sen paremmin rikkaruohoja kuin raatamsien jälkiäkään...vain lumikon kulku lumessa. Haluan myös innostaa ihmisiä nauttimaan puutarhoistaan myös talvella, sillä talvi ei ole synonyymi kylmälle. Esim. viime talvi oli kaikkien aikojen paras: ei kovia pakkasia, ei liukkaita kaljamokelejä, ei loskaa, vain puuterilumen autuutta. Lämmintä lunta! Viileän kuumaa kosketusta!

    VastaaPoista
  3. Leena.
    Sinä ainakin kirjoituksellasi muistutit, innotit minua kukkasipulien hankkimiseen..
    Olin aivan unohtaa..

    Minun pihani , sanon mielummin kun puutarhani, on jo muutaman tovin saanut olla oman onnensa nojassa..
    takapihani onkin kaliota ja metsää, se on täydellinen..
    etu- ja sivupihat ovat jo syksyn maillaan..
    Talvella on niin lumoa, niin kaunista..
    lyhtyjä, lyhteitä sinne tänne..

    ihania kuvia kukkasista..

    VastaaPoista
  4. Hannele, minunkin mielestäni aina paras 'parhaimmillaanä, mutta yritän innostaa muitkain lumipuutarhailuun...

    Hanne, minulle melkein kävi samoin;-) Sitten kun muistin, olikin pakko isuttaa heti. Toivottavasti en ollut liian aikaisessa...

    Pieniä puutarhaunelmia on loistava osoitus siitä, miten pienetkin pihat tuottavat satoa ja kauneutta.

    Sinä oletkin yhtä romantikko kuin minä, joten tajuat nuo lyhdyt, lumen, lehdettömät puut, tähdet, lumikon jäljet lumessa...;-)

    VastaaPoista
  5. Kauniita kuvia puutarhastasi. Tuon lemmikkikuvan olen muistaakseni nähnyt aiemminkin, mutta sitä katselisi vaikka kuinka monta kertaa.
    En ole ennen ajatellutkaan, että puutarha voi olla lumipuutarha.
    Vaikka olen kyllä talvisin ihaillut esim. anoppilan pihaa, jossa joki höyryää kauniisti eikä jäädy koskaan.

    Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!!

    VastaaPoista
  6. Ulla-Kristina, kiitos. Minulla on kokonainen sarja näitä lemmikkikuvia, mutta tämä on rehevin, ei välttämättä taiteellisin. Olen julkaissut monasti eikä loppua näy.

    Lumipuutarha on niin minua. Anoppisi piha kuulostaa unelmalta...joen rannalla on takuuulla lumoavaa asua.

    Kiitos samoin sinulle!

    VastaaPoista
  7. Kirjoitat niin upeasti ...
    Ja voi miten aina ihailen noita kuviasi Paratiisistanne : )

    VastaaPoista
  8. Kiitos , Sari!

    Ja minä ihailen sinun puutarhakuviasi;-) Olen yrittänyt tulla koomentoimaan, näin jo ne 'hörsyminisyklaamit',mutta koko ajan tapahtuu joko teknistä katastrofia tai muuta. Yritän kohta uudelleen.

    Well...tämä on Paratiisisaari.

    VastaaPoista
  9. Puistot ja puutarhat ovat miellyttäviä paikkoja, joissa voi olla yksin rauhassa tai yhdessä remukkaasti juhlien. Kaivopuisto ja Tähtitorninmäki ovat lempipuistojani Helsingissä - vanhojen jalavien riveissä on häivähdys eurooppalaisesta puistokulttuurista, vaikka vieressä vaahtoaa myrskyinen meri; ainakin näin syksyisin.

    VastaaPoista
  10. Tuure, toden sanot. Puistot ja isot, vanhat puut ovat kaupungin keuhkot!

    (Katso meili: Yllätys!)

    VastaaPoista