torstai 9. syyskuuta 2010

TUNNUSTUS JA PALJASTUS


Otan tietääkseni nyt ensimmäistä kertaa vastaan tunnustuksen. Ehkä olen ottanut kerran ennen, en ole aivan varma. Juttu on niin, että otin alusta asti tunnustuksettoman kannan, koska 1) siinä palaa vain aikaa ja en ehdi, sillä kirjat vievät kaiken, kaiken ja 2) en ole innokas nimeämään kenelle ojentaisin eteenpäin, sillä kaikki lukijani ovat yhtä tärkeitä ja toisaalta, minä olen innokas linkittämään muita eli tavallaan siinä linkittäessäni annan jo tunustusta. Nyt kuitenkin otan vastaan Susannen tunnustuksen, sillä tämä hänen talvinen hurmionsa nujersi vastarintani;-) Kiitos Susanne♥
Tässä tunnustuksessa pitää kertoa kolme itselle rakkainta asiaa, julkaista rakkain valokuva sekä sitten jakaa tunnustus viidelle eteenpäin. Minä jaan kaikille lukijoilleni ja käyn katsomassa mitä olette vastanneet. Minun kolme rakkainta/tärkeintä asiaani olivat ensin ihan samat kuin Susannella, mutta kun harkitsin asiaa, listasta tulikin hieman erilainen:
1) perhe
2) kirjat
3) intohimo

Rakkain valokuva onkin sitten jo erilainen juttu. Minä tiesin heti, mikä se kuva on! Kuvan nimi on Täydellinen Onni. Olen suurentanut sen seinälleni muistoksi päivästä, jolloin kaikki oli täydellistä ja ylikin...Kaikki mikä liittyy sen ja niiden kolmen päivän suureen onneen, ei näy kuvassa. Ei näy Meri, eikä Reima, mutta he ovat mukana minun olemuksessani, joka suorastaan huutaa iloa, onnea...Kuvaan liittyy yksi muukin asia, miksi pidän siitä ja tämä on sitten paljastusta. En kuvittele ollenkaan olevani tuo filmitähti, jota oudosti kuvassa näen, mutta eräs näki minut vuosia juuri tuona näyttelijänä ja nimesi minut tähden silloisen kuuluisan roolin mukaan Allisoniksi. Olin vuosikausia Peyton Placen Allison, joka kantoi isoa kirjapinoa sylissän, vaaleat hiukset ylsivät puoliselkään ja olin aivan yhtä lättänä rintavurustukseltani kuin kyseinen näyttelijä, josta pidän kovasti.  Ja minä olin myös samanlainen pisamanaama. Ei, hän ei tietenkään ole Helen Mirren, ei! Helen on alter egoni monimuotoisesti, mutta Mia Farrow on uneni. Kun olen onnellisin ja irti tunteesta, että taas minulta odotetaan jotain suoritusta, minä olen Mia Farrow. Siis yhtä hyvin tuon kuvan nimi voisi olla 'irti', sillä olen niin irti odotusten paineista.

Katsoin televisiosta, kun Mia todisti kuuluisassa veritimanttijutussa. Hänen äänensä ja tapansa puhua, siinä on jotakin ainutlaatuista ja koskettavaa.

Mikä oli niin ainutlaatuista rakkaimman kuvani hetkellä: Joulu/rakkain juhlani, paljon lunta/ ei liikaa pakkasta, Meri meidän kanssamme eli Me Kolme & Koiruudet! Kysessä oli myös ensimmäinen joulu, jolloin suostuin luopumaan kaikista traditioista (tyttären toivomuksesta!) paitsi joulurauhanjulistuksesta, riisipuurosta ja graavista merisiiasta ja niitä vastaan ei edes Merillä ole mitään. Ei mitään kinkkua, ei juhlapukeutumista jouluaterialle, ei mitään aikaan sidottua, vaan rentoa oloa, herkkuja, kirjoja, leffoja, kynttilöitä, naurua ja me taas kaikki yhdessä. Viime joulussa kulminoitui se paras, mitä meidän perheessä on aina ollut ja jota ei voi muille selittää, kun siihen ei ole sanoja. Ja miten onnellinen olenkaan siitä, että Olga sai vielä olla mukana.
Tässä on kaikki♥

12 kommenttia:

  1. Kiva kun otit tunnustuksen vastaan ja teit tämän ihanan postauksen! Mielenkiinnolla luin tämän.
    Kiva kun talvinen kuva sai sinut innostumaan:)

    Sinun kuvasi ja selitys siitä ovat aivan ihanat! Ja nuo kolme asiaa sinusta ovat kivoja!

    VastaaPoista
  2. Susanne, minä en voi vastustaa lunta enkä sinun lumimaisemakuviasi;-)

    Olisin voinut laittaa kaikki kolme samaa asiaa kuin sinäkin, etenkin sen hitaan aamun, mutta sitten aloin ajatella...ikävää, kun noita kohtia on aina liian vähän. Sama juttu, teet mitä listaa tahansa.

    Kiitos♥

    VastaaPoista
  3. Voi tätä nostalgiaa taas, muistuu mieleen Peyton Place ja sarjan nimen olisinkin vielä muistanut, mutta Allison, niin Allisonhan se Mia Farrow oli ja siinä roolissa näin hänet ensimmäisen kerran ja tykkään hänestä edelleen. Kuule Leena, kyllä sussa jotain Allisonia/Miaa on, sitä ei voi kiistää. Tuosta sun joulukuvauksesta tuli oikein hyvä mieli. (Voi jestas, jouluun ei olekaan enää kuin reilu 3kk. Tempus fugit!)

    VastaaPoista
  4. Jestas,sinä teet minut Leena Lumi sanattomaksi!Pääni on täynnä ajatuksia, sanoja-mutta kun luen tekstiäsi,minun ajatukseni tuntuvat niin pieniltä ja mykiltä.

    Hmm...oletko kenties syntynyt hammas suussa? Tiesitkö että sanotaan sellaisesta lapsesta tulevan jotain ihmeellistä, ja sinä olet ihmeellinen:) (Napoleon mm. syntyi hammas suussa). Ja tiedätkö, yksi lapsistani syntyi kanssa, ja mietinkin monesti mitä hänestä tuleekaan. Ainakaan vielä tähän 12 ikävuoteen ei ole ilmennyt mitään suurta...no joo, taisi taas mennä asian vierestä...

    VastaaPoista
  5. Allu, kiva, että sain sinut joulumielelle! Voit tehdä tarkempia analyyysejä sitten keväällä xx;-) En ole enää yhtä laiha, mutta Mia on. Millä ihmeellä hän on sitä! Minä olin niin laiha, että jouduin vielä 39 vuotiaana käymään oudoissa tutkimuksissa, kun lääkräit eivät uskoneet, että sen ikäinen voi painaa 45 kiloa pituudella 166 cm. Sinä oletkin blondi;-) Viribus unitis♥

    Keijukainen, älä välitä, minä itsekin menen aina sekaisin, kun olen lukenut, mitä olen kirjoittanut. Sitten ajattelen jonkun muun tehneen sen tekstin. Ehkä alter egoni Felicia Venhaug, jonka ihmissusi vei, haluaa kertoa jotakin...

    Ei ollut hampaita. Päinvastoin! Haampaat odotuttivat niin kauan ja myös hiukset, että äitini, jolle olin esikoinen meinasi seota kauhusta. Hän hankki kaikenmaailman lapsen kehitystä koskevat kirjat ja oli aivan varma, että kaikki oli pahasti pielessä. Onneksi olin isälleni täydellinen;-)

    Keijukainen, 12 vuotta ei kerro vielä mitään. Tyttäremme on kauris horoskoopissa ja luin, että monet kauriit löytävät itsensä ja uransa vasta noin 70 vuotiaana...Voit arvata, mitä minä ajattelin tuon luettuani! Onneksi hän nyt sentään jo etsii itseään yliopiston käytävillä...onneksi.

    VastaaPoista
  6. Olipa mukavaa luettavaa, oikein ahmin kuin villi-ihminen ;)
    Tuo kuva alimmaisena on aivan ihana. Vanhat, viisaat koiraeläimet saavat minut aina tuntemaan jotain suuren kunnioituksen ja rakkauden sekaista liikuttumisen tunnetta. Sitten kun vielä olet polvillasi tuolla lumessa koirat kainaloisissa...kaunista.
    Mukavaa lähestyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  7. Kaunista, tunnelmallista. Oikein tuli lumen kaipuu.

    Täydellisen hetken ikuistaminen - siinäpä hommaa koko elämän varrelle. Ehkä sitä ei ole vielä tullut, tai sitten se jo meni, eikä koskaan palaa. Unholaan jo painunut, mutta kun sitä muistelee, läikähtää sydämessä.

    VastaaPoista
  8. Sari, siinä mää olen 'itte'.

    Mikään ei ole niin viisas kuin vanha, rakstettu koira!

    Kiitos! Ja mukavaa syskuun viikonloppua, Sari!

    Soolis, tämäkin jo meni, mutta pääasia,e ttä se oli: Täydellinen hetki. Hetki jolloin, mikä tärkeintä: Tajusin, että nyt kaikki on niin täydellistä ettei ikinä ole ollut. Ja tärkeää on, että sydämessä läikähtää;-)

    VastaaPoista
  9. Ihana postaus <3
    Tämä sai miettimään niitä hetkiä kun olen ollut täydellisen onnellinen. Itselläni se on niin että aivan tavallisen arjen keskellä tapahtuu jotain pientä hassua - vaikka me kaikki alamme perheessäni vaan tanssia ja pomppia ympäri olohuonetta ja silloin tulee myös kokemus siitä, että olen täydellisen onnellinen. Tuntuu tökeröltä selitykseltä, mutta niin se vaan on.

    VastaaPoista
  10. Anni, uskon täydellisten onnen hetkien liittyvän juuri arkeen ja niiden hetkien spontaniuteen, niitä ei ole etukäteen järjestelty, ne vain tulevat ja vievät sinulta jalat alta ja sielun liitoon.

    VastaaPoista
  11. Ihana postaus jälleen kerran, voi miten ihania ihmisiä blogimaailma pitää sisällään.
    En yhtään ihmettele, että tuo on rakkain kuvasi, siinä on ihana tunnelma ja kerrontasi siitä huokuu samaa.
    Tässähän alkaa jo kaipaamaan talvea, lunta ja joulua. Kiitos!
    Olen muuten kauris, joten vielä on aikaa etsiä itseään.
    Mukavaa viikonloppua:)
    -Hanne-

    VastaaPoista
  12. Hanne, kiitos!

    Siis olen hulluna lumeen kuten vanha noutajani 'from Nova Scotia'. Muutan myös nimeni virallisesti Leena Lumiksi heti kun saan niin paljon aikaa ja energiaa mitä se vaatii.

    Minulla kiersi vuoden täällä semmoinen luonnehoroskooppijuttu...et tainnut silloin olla vielä lukijani. Löydät kauriin, kun laitat kohtaan 'hae' vain sanan kauris

    Kiitos samoin sinulle!

    VastaaPoista