maanantai 22. marraskuuta 2010

MARRASKUUSSA MAA EI ENÄÄ MARTONA MAKAA

Marraskuussa maa ei enää martona makaa, sillä otin marraskuuhun uuden asenteen. Marraskuu on tilaisuus tehdä kaikkea sitä, mitä et muulloin ehdi. Siivota komeroita, lukea vanhoja kirjeitä, kirjoittaa uusia runoja, aloittaa joulu-unelmien todeksi tekeminen… Kotini näyttää yllättäen hieman boheemilta, mutta minä nautin joka hetkestä. Jo kuukauden alussa kaivoin esille kauneimmat joulupaperit, narut ja lahjalaatikot ja levitin ne olohuoneen lasipöydälle. Toin esille myös joulukorttilaatikkoni, teipit, liimat etc. Sinne sun tänne olen asetellut myös Aarikan viehättäviä pikkutonttuja kenellä piparkakku kädessä, kenellä lumihiutale. Keskeneräinen joulukutomus on luonnollisesti herkullisen värinen ja esillä sivupöydällä. Ikkunan takana on pähkinälauta, jossa vierailevat oravat, mutta myös arka närhi, jonka siipipeilin sini on sinisistä maagisin. Haukkakin istuu joskus ylväänä parvekkeen kaiteella ja katsoo suoraan kohti, lumikko vilahtaa pihakalliomme koloon…

Piipahdus Kodin Ykköseen toi paketteihin käärittävää ja minä olen niitä, joille yksi joulumielen tuoja on se, että saan antaa lahjoja. Marraskuussa en vielä kuuntele joululauluja, mutta tämän hetken voimalevyni on ehdottomasti Concha Buika. Ihanaa, kun ei osaa espanjaa! Saa vain antautua fadon ja flamencon tunnelman viemäksi. Marraskuun angstia karkotamme myös Lumimiehen kanssa katsomalla paljon elokuvia. Viimeksi katsoimme Woody Allenin Match Pointin, joka menikin heti minun Allen -listani huipulle, sillä niin vaikuttava se on. Joka päivä hämärän pudotessa sytytän tuikut ja niiden valossa nautin iltapäiväteeni rauhoittuen, kääntyen itseeni, katseeni levätessä lumenpukemassa vaahterassa, sinisessä hetkessä. Koko marraskuu on yksi hurmaava, cinemaattinen, sininen hetki!

Jouluni värit ovat hopea ja sininen, mutta pienellä tontunpunaisella säväytettynä. Pakettien ei tarvitse sisältää mitään kallista, vaan tärkeintä on ajatus ja paketin ulkonäkö. Krääsää yritän välttää, siksi joululahjani onkin useimmiten kirja. Kirjavuosi on ollut jopa tasokkaampi kuin viime vuosi, joten olen ihmeessä kun teen vuoden parhaat kirjat listaani. Nyt alkaa tulla lastenkirjoja, muutama ruokakirja ja tietenkin tunnelmankohottajina joulukirjoja, mutta piipahdamme myös Berliinissä, tutustumme taidehistoriaan ja ehkä ehdimme vielä myös saada yhden naisen dramaattisen elämänkerran luettua. Tiedän kuitenkin, että dekkarinharrastajan joulutoive on aina se sama, joten ainakin yksi todella huomattava jännitysromaani on vielä tulossa ennen joulua.

Tänä vuonna jään viikon lomalle 23.12., koska…,mutta vielä ihan ei ole se aika. Muistakaa Yllätysarvontani, jossa pääpalkintona Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät. Kaikkihan haluavat saada oman Olli Suomisensa♥


Olen aivan varma, että lumi on maailmankaikkeuden kaunein sana. Tulin juuri lumenluonnista. Punaturkkinen, ikäneitokoiruuteni, Hänen Majesteettinsa Olga vallan riehaantui paanittelemaan ja minä lykkäsin puutarhaan polkuja, jotka pidetään auki koko talven. Yksi polku vie yli kaarisillan, sillä japanilaisen uskomuksen mukaan sielu puhdistuu ja virkistyy, kun ylittää kaarisillan. Vanhan leikkimökin terassille olemme jättäneet kaksi isoa korituolia, joissa juomme tähti-iltoina kaakaot ja kynttilöiden liekit tanssivat arktisesssa hurmiossaan. 


Mitä vikaa marraskuussa! Vain jääurkujen soittoa saamme odottaa joulukuulle. Anna sielusi kulkea tähtipolkuja, tule mukaan lumiseikkailuun...unohditko polun? Seuraa jälkiäni lumessa. Tule jo!

18 kommenttia:

  1. Näin justiinsa! Otetaan irti marraskuustakin parhaat asiat, vaikka se olisi vaan vällyyn alla värjöttelyä ja kynttilöihin tuijottelua. Hyvä, Leena!

    PS. tervehdin nöyrästi Hänen Majesteettiaan ja lähetän paljon kaukorapsutteluja.

    VastaaPoista
  2. Krisu, nyt on näkynyt semmoisia lämpöhuopiakin, mutta minä valitsin villasukat, leivarin lämmityksen ja sen kaakaon.

    Hänen Majesteettinsa kiittää, mutta ei koskaan näyrimmästi. Mitä lie mukanöyrää esittää tuossa kuvassa;-) Merin Dinan läsnäolo hieman loukkaa hänen yksinvaltiuttaan. Olga on tyyppiä minä 'itte', jollainen mun koiruuden pitääkin olla. Lumimies väittää, että perheessä eräs toinen on aivan samanlainen.

    Kiitos! Ja reipasta marraskuuta sinullkein, Krisu!

    VastaaPoista
  3. Minä olen samaa mieltä: lumi on maailman kaunein sana, sen sointi, merkitykset, kaikki. Pehmeä, valoisa, täydellinen.

    Joku sanoi jossain blogissa (sopivan epämääräistä :)), että marraskuu on salamukava kuukausi. Sillä on syyttä suotta kelju maine, ja totta, tällaisena lumisena aikana marraskuu näyttäytyy kaikin tavoin lumovoimaisena.

    Sininen on jännittävä joulun väri, uniikki :) Ja miksikäs ei, joulun aikaan lumen valokin on sinistä.

    ps. Mirkka Rekola on niin lahjakas! Löysin hänet lukioaikana. En ehtinyt eilen kommentoida, mutta palaan häneen.

    VastaaPoista
  4. Ihania tunnelmia täällä, taas ♥

    Minäkään en osaa Espanjaa, mutta voi mahdoton sitä tunnetta kun kuunteleee esimerkiksi Almodovarin elokuvista tuttuja aitoja espanjalaisia kappaleita! Ostin sellaisen soundtracinkin, missä kappaleita Almodorvarin elokuvista. Sitä melkein tuntee itsekin sen paljon puhutun Duenden...

    VastaaPoista
  5. Lumiomena, lumesta ja Lumista on niin moneksi. Lumi on latinomaissa ihan suosittu erisnimi, joka ei siellä tarkoita meidän lunta. Vrt. Italian sana Luna (kuu).

    Lumen Valo on valoista suloisinta.

    Jatkan varmaan lumiaiheesta vielä blogissani, joten en kaikkea nyt tähän;-)

    Liiottelinkohan minä nyt sinistä, kun siis hopea on jouluni ehdoton väri ja muut sitten liitetään siihen. Tuo kuva on viime vuodelta,koska eilen ottamani epäonnistuivat. Nyt ei olisi ollut noita sinisiä lahjakasseja...Toisaalta sininen on myös se sininen hämärä, joka on Suomessa niin uskomaton hetki...

    Miten sinä olet voinut löytää Rekolan jo lukioaikana ja minä en! Mitähän muuta minulta on pimennossa...

    Marraskuu on tosiaankin salamukava kuukausi. Nautitaan siitä♥

    Susa, kiitos♥ Viime vuoden kuvat saavat tuoda tunnelmaa, kun eiliset epäonnistuivat. Se uusi kamera katsos...

    Minäkin olen Almodovar fani ja mileuiten kuuntelen espanjalaista ja ranskalaista musiikkia. Molemmat kieliä, joita en ole lukenut.

    VastaaPoista
  6. Kiitos, Leena!
    Ajattelen samoin marraskuusta.
    Kaikkea kivaa tÄssä, hauska huomat myös että tykkäsit Match Pointista. Se on aika vänkä filmi!

    VastaaPoista
  7. Piilomaja, eipä kestä. Positiiviset tunteet on ilo jakaa.

    Saatan pitää myös siitä Ian McEwanin kirjasta, jota sinä kehuit jo kauan sitten ja minä sen hankin, mutta en ole vielä ehtinyt lukemaan.

    VastaaPoista
  8. Ihanan houkutteleva tuo joulupöytäsi,ja sininen ja hopea ovat kyllä fantastisen upea värikombo!
    Match Point on hieno elokuva;olen nähnyt sen 2 kertaa. Lumi onkin todella kaunis sana...

    VastaaPoista
  9. Jael, siis hopea ensin;-) Olen entinen Suuri Sinisen Rakastaja, mutta olen yrittänyt hieman hillitä itseäni. Vaatetuksessa se on onnistunut paitsi ne vaaleansiniset farkkpaidat...Siis vihreä ei ole minulle joulussa kuin kuusen väri. Kuusi koristellaan hopeisilla ja sitten lisätään vain Aarikan pieniä puanisia puutonttuja.

    Match Point on uskomaton. Juuri selllainen leffa, joka vaikuttaa minuun ja kuten itskein olet tehnyt, minäkin aion uusia katsomisnautinnon.

    Lumi Cavazos...

    VastaaPoista
  10. Tuo on hyvä näkökulma: nyt olisi aikaa tehdä kaikkea. Siivota varastoja, kaappeja ja pistää kirppiskuormaa valmiiksi. Vaatii tosin sen oikean hengen päälle. Toisaalta koitan muistaa, että joskus on hyvä myös vaan kellua. Syttyy ne inspiraatiot ja luovuuskin paremmin, kun on ollut vähän helppoa elämää välissä.

    Marraskuuta on tosin tässä hiukan vielä jäljellä, joten ehtii sitä pistää hösseliksikin!

    VastaaPoista
  11. Anne, miten musta tuntuu, että sulla on 'henki koko ajan päällä'. Minulla on pitkiä pausseja välissä...

    Juu, minä vetoan nykyään sanoihin 'slow' ja 'flow'. Kelluminen on kuin olisi painottomassa tilassa niin psyykkisesti kuin fyysisesti.

    No, tämän ajoitus on hiukan myöhäinen, mutta ehkä riittävä. Komeroiden siivoaminen on suorastaan terapiaa. Remontti olisi vielä parempi!

    VastaaPoista
  12. Olen juuri kuunnellut joululauluja viimeiset pari päivää :) Hauskaa, kun on jouluinen olo! Muuten marraskuuni on ollut melko marto ...

    VastaaPoista
  13. Tuure, minä voin hyräillä joululauluja vaikka juhannuksena;-) Sinä olet ehkä väsynyt. Eikö teillä ole jo luntakin. Sen pitäisi auttaa. Huomasithan, että P.I.J. pelasti naisen, joka on ollut Rekolan kirjan puutteessa. Katso edellinen postaus;-) Vai oliko se sitä edellinen...en muista mitään. Tuo sun kuva on kuin tulta...

    VastaaPoista
  14. Voi kun kaunista. Minä en ole ennen ollut lumi-ihminen, mutta oman talon myötä olen alkanut rakastaa lumista maisemaa joka toivon mukaan täällä etelässä pysyykin lumisena. Tänään askartelin linnuille kookostalipalloja ja käyn pian ripustamassa ne lumisten puisten oksille.

    Minä olen aina tykännyt marraskuusta! :)

    VastaaPoista
  15. Ahmu, voi sinähän ole tsitten melkein jo Ystävä Lumessa!

    Minä teen sen kookosjutun siten, että sulatan sen kookoksen ensin kattilassa, sitten kun se on sulanut, sekoitan joukkoon auringonkukansiemeniä ja maapähkinöitä. Kun seos on hiukan jäähtynty kumoan sen laakeaan saviseen kukkaruukkuun, jossa ei reikää pohjassa. Päälle vielä ryppäinä maapähkinöitä ja vähän myös hasselita kuorinen, niin näyttää kauniilta ja oravat kyllä hoitavat hasselit. Sitten vain ulos talvipöydälle ja siinä se on.

    Sun systeemi on siitä parempi, että siinä linnut/oravat eivät kaki ruoka-astiaansa...Teenkin tämän takia nyt useampia, mutta pieniä.

    Minä olen ihan elementissäni! Kaikki on paremmin kuin niillä hememtin kirotuilla helteillä.

    VastaaPoista
  16. Minä tein kookoshomman niin, että laitoin sulatetun mössön pähkinöineen ja jyvineen tyhjään maitopurkkiin ja laitoin sinne narun joukkoon. Ja sitten kun se hyytyy ja kovettuu, niin naru jää mukavaksi ripustimeksi. Mietin, että samaa ideaa voisi soveltaa joihinkin hauskan näköisiin muffinssivuokiin tms. Mitä mahtaa isäntä siitä tuumata? En kysy siltä ;)

    En minäkään niistä helteistä muuten perustaisi, mutta kun silloin pääsee kesäkotiin maaseudulle. Ainakin jos on lomaa töistä. Toivotaan että ensi kesä on viileämpi ja nautitaan nyt talvesta ja lumimyrskyistä!!

    VastaaPoista
  17. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  18. Ahmu, ne mun pienet kookoskakut ovat juuri muffinvuoan kokoisia. Olen siksi pitänyt ne ruukuissa, kun jos tulee loskakeli, ne pehmenevät liikaa ja hajoavat ripustuksessa. Vai? Minulla asuu myös lumikkoja etc. joten se ei ole kuin yksi yö, niin puutarhan ripustuskaut ovat kadonneet.

    Nyt virkkaan kauniista langasta talipalloille pusseja. Se vinkki oli kirjassa Koristellaan koti talveen. Ne muoviverkot ovat rumia ja en pidä niistä rautahäkkyröistä, sillä kurret takuulla takertuvat niihin pikkukielestään. Minäkin olen lapsena tarttunut jopa kelkan jalakseen, kun piti kokeilla, onko se totta;-) Velliruokinassa kauan!

    Mun puolesta saisi olla helteitä, jos saisin koko kesän asua merenrantahuvilassa. Vanhempanikin myivät omansa pois jo isän alkaessa sairastaa vakavasti. Vain kiinni meressä kestä hellettä. Järvi ei riitä!

    Ahmu, ei meidän elinaikana voi tulla toista niin kuumaa ettei ole ollut sataan vuoteen! Minä päivittelin huonoa tuuriani, sillä tlastollisesti oli mahdotonta, että jouduin sen kokemaan...En tiedä mitään sulompaa kuin sateiset kesät ja puutarhakin kiittää.

    Oi, miksi Åsa Larssonilta ei tule kirjaa! Minä niin rakastan hänen arktista kauhuaan...

    Lumimyrskyjä ei voita mikään, ei mikään, paitsi se rekolan ruon hellä lumisade, jossa 'ikinä, ikinä et saa keneltäkään niin hellyyttä kuin lumisateelta.'

    VastaaPoista