torstai 16. kesäkuuta 2011

SIMO ON KINGI!

Vaikka ei vielä ole mätäkuu ja mätäkuun jutut, piti oikein etsiä lukulasit kun menin tänään käymään Anjalla. Ensin siellä oli viattomasti säätiedotusta, jotain rieskan tekoa, hurmaava mustarastaan poikue pesässään, viattomuuden joutsen ja sitten näin koiran kiipeävän puuhun. Ei, se ei voi olla koira, ajattelin ja lähdin etsimään lukulasejani, jotka jälleen oudosta paikasta vihdoin löydettyäni, tunnistin Simo-pojan, mamin oman pikkukullan, joka olikin päättänyt näyttää kurrelle näreet, PUUSSA! Tämän jälkeen älköön kukaan enää sanoko etteikö koira voi mitä vain.

Menkää nyt tänne ja lukekaa koko tarina. Minä olen nyt kahden kirjan loukussa, mutta postaan jotain kevyttä kirjoista, kunhan palaan kaupungilta.

Tämä uutinen Simon urotyöstä saattaa olla blogiaviisini hurjin juttu, jota muistellaan vielä kauan. Lumimies eilen totesi havainneensa Olgamme hurjan kyvyn päättelyyn ja tästä minä taas todistamaan kirkkoherra Voitto Viroon tukeutuen, että koiralla on sielu. Ja kyllä vanhakin koira oppii uusia temppuja, sillä nyt Hänen Majesteettinsa osaa laskea. Tarina on pitkä ja liittyy yhteen iltarituaaliimme, mutta nyt on alettava ylösrakentamaan omaa olomuotoa, sillä tapaan kaupnngilla hurmaavan herran!

*****

Anjan postauksen nimi on muuten Säitä on pidellyt...;-)  Juupa...ja muistakaa sitten, että kaikki mummo-sanat ja sen johdannaiset ovat peitenimiä mitä hurjimmille jutuille. Minäkin viattomana ja lumenpuhtaana vaellan mummojen blogeihin ja tulen niistä pois kasvot kuumoittaen. Vasta tänä aamuna eräs blogimummi ilmoitti minulle tilanneensa Pradan kirjan Pimpit! En ole kyllä ihan syytön asiaan...

17 kommenttia:

  1. Minäkin käy aina joskus Anjan blogissa ja Simo sai minut hymyilemään tänään. Mainio koira.

    Ja voi Olgaa. Olisi kiva kuulla joskus tuo laskukykyyn liittyvä tarina.

    Minä tykkään mummoista. Aina. :)

    VastaaPoista
  2. Katja, Simossa on jotain niin sööttiä ja samalla hassua;-)

    Kerronkin sen, kunhan ehdin. Täytyy ottaa ensin yksi kuva.

    Juu, mutta mummot ovat ONNEKSI tänä päivänä muuta kuin ennen. Ei sillä: Minun ihan vanhanaikaiset MOELMMAT isoäitini, niin Hilma kuin Amanda, olivat elämäni tärkeitä, hyvin tärkeitä ja rakkaita ihmisiä. Mutta siis yritän sanoa, että minusta ei olisi heiksi. Jos minusta ikinä tulee isoäiti, niin sitten hippi-isoäiti tms. Ja ne korkokengät tietty ja kaikkea.

    VastaaPoista
  3. Tottakai koirilla on sielu!

    Simo on mahtava, siinä näkyy, että jos jotain oikein haluaa, pystyy mihin vaan.

    Jään odotteleen tarinaa Olgasta:)
    Mukavaa torstaita!

    VastaaPoista
  4. Akissfromthepast, niin juuri;-)

    Hanne, MINÄ kyllä tiedän, että koirilla on sielu. Koira on myös ainoa takuu-uskollinen ja pyytetön ihmisen elämässä. Ja koira osaa katsoa silleen,että...

    Simo on todellinen sisun osoitus ja välillä ihan semmoinen vaavi pyyhkeen sisällä.

    Juu, kerron senkin, mutta ensin pitäisi vähän kirjojakin. Suvella kirjatahti hiipuu eli siloin.

    Kiitos samoin! Siis mitä? Onko tänään jo TORSTAI! Apua!!!

    VastaaPoista
  5. Nimenomaan! Meilläkin lasteni mummo (siis äitini) kuuntelee kuubalaista musiikkia, matkustelee, bloggaa ja hyppii lasten kanssa vaikka trampoliinilla. :)

    VastaaPoista
  6. Mainio koira! Ja hieno nimi, toinen pojistani on myös Simo :)

    Meidän kotona oli aikoinaan ajokoira, jolla oli häkki navetan seinustalla. Yhtenä aamuna äiti oli taivastellut, kun navetan katolla oli näkynyt harvinaisen suuri harakka. Paitsi että silmälasien kanssa harakka olikin muuttunut ajokoiraksi. Lopulta sen häkkiin (noin 2,5-3m korkuiseen) piti laittaa katto, kun se muuten karkasi koko ajan :)

    VastaaPoista
  7. Maija, koira ja hieno nimi tulevat Anjan blogista, johon laitoin linkin.

    Onneksi se oli aikoinaan, sillä nyt tiedetään jo, että koira ei ole häkkieläin. Ennen maalla saattoi koira olla hihnassa kiinni navetan seinässä tms. Onneksi kehitys kehittyy. Itse tarina hauska eli viisas ajokoira yrittää kertoa: Minä olen laumaeläin ja minun laumani on perhe!

    Nykyäänhän koiruusihmiset aitaavat pihojaan, joten koira saa olla mukana kaikissa perheen touhuissa. Minulla on aina ollut noutajia ja ne, ksoka ovat olleet ja ovat narttuja, pysyvät omassa puutarhassa. Alussa tietysti opetellaan rajat, mutta jos vielä after Olga, otamme koiran, meidän koko puutarha lehtoineen aidataan.

    VastaaPoista
  8. Simo on mahtava koira,ja miten hienosti kiipeääkin! Olen aiemmin ihaillut Simoa Unelman blogissa,kun Simo on ollut siellä hoidossa.

    VastaaPoista
  9. Jaa'ah, mitä tähän nyt enää toteaisi. Kuva kertoi paljon ja kirjoituksesi täydensi kuvaa. Olen näihin apina-koiriin ennenkin törmännyt, mutta koska puuhun kiipeäminen nyt vain ei ole koiran hommaa, saa apina-koira aina suun muikeaksi ja makeaan virneeseen. Kerrassaan hersyvä juttu.:)

    VastaaPoista
  10. Katja, hurjan ihanaa! Ja luulen, ettet sinä kaikkea edes tiedä;-)

    Jael, kukaan ei unohda Unelman postauksia Simosta viime suvelta. Me luettiin niitä Lumimiehen kanssa koko Simon 'hoitoaika'.

    Pitsit sekaisin, parasta tässä on tietysti se, että koira halusi tuon tehdä itse;-) Kiitos!

    VastaaPoista
  11. Mummoja on tosiaan monenlaisia. Niitä ihania vanhanaikaisia keinutuolissa lempein katsein istuvia kuin taas suorastaan villejä seikkailijoitakin :)


    Anjan Simo on hurmaava kyllä :)

    VastaaPoista
  12. Susa, sehän siinä olisikin tärkeää, että mikään ikänormi ei saisi määrittää henkilöä, vaan hän saisi olla kaikenikäisenä sitä, miltä itsestä tuntuu. Ja se voi tuntua vaikka villiltä!

    Olen tavannut Simon ihan livenäkin ja todistan, että poika on hurmuri♥

    VastaaPoista
  13. Haa... täällä yksi mummo hekottelee sinun mummo-jutuillesi.
    Eikö olekin lohdullista ajatella, että ikävuodet eivät mummoja hyydytä, jos he itse sitä eivät halua.

    VastaaPoista
  14. Unelma, niin minäkin nauran...

    Mikään ei ole lohdullisempaa kuin tieto, että jokainen voi itse valita millä tyylillä elämänsä elää sateenkaaren tuolle puolen.

    Kun minä olin nuori, 40-vuotiaat olivat 'vanhoja', nyt he ovat vasta lapsia;-) Kukaan ei enää kuvittele, että 40+ pukeutuu tanttamaisesti, ei voisi pitää pitkiä hiuksia, käyttää huikeita korkokenkiä ja tanssia aamuun asti, jos vain kunto ja mieli sen sallivat.

    Kun täytin 30, suvun täti sanoi, että mun pitäisi leikata pitkät vaaleat hiukseni ja ottaa se permanentti! Pois se minusta ja kiitos ei mummopermikselle;-)

    VastaaPoista
  15. Voi sinua ihana Leena! Postasit meidän Simo Sallinpoika Hurtasta kokonaiset jutun! Simo on aina "kiivennyt" mökin pihamäntyyn oravan perästä ja me on vaan naureskeltu. Nyt otettiin sitten kuvia ja videokin, joka on mun tietsikalla mutta en osaa sitä vielä siirtää blogiin. Kiitos Simon kehuista, olen tosin ihan samaa mieltä. Koiralla on sielu ja koira on viisas. Kukapa tietää mitä geenipankkia meidänkin Simo mukanaan kantaa, kun isä on Amerikassa syntynyt ja äiti asuu Rautalammilla! Simo on loistopakkaus.

    VastaaPoista
  16. Anja, juuri viisi minuuttia sitten Lumimies katsoi omalta koneeltaan Simon kiipeämistä ja totesi, että 'Anja on tehnyt tämän kuvatekniikalla', hän ei siis ukso, että tämä on totta;-)

    Miten hienoa, että teillä oli kuvausvehekeet valmiina.

    Simo voi olla vaikka mitä, eikä hän kaikkea halua edes paljastaa. Aikapoika!

    VastaaPoista