sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

ARVONTA SARPULLA JA VÄHÄN TULEVAISESTA

Hei!

Tämä Sarpun ottama loistava kuva on sieltä mun entisistä kotomaisemista, meren rannalta. Älkää siis ihmetelkö, että lokki on suosikkilintuni, karikot/kivet/kalliot ovat minulle itsessään jo taidetta ja meren tuoksua ei voita mikään. Sarppu pitää blogia Sitä tätä tota (porilaista;-) ja siellä on nyt 1 -vuotisarvonta, johon on aikaa osallistua ensi su asti. Sarppu löytyy täältä

Minä olen lomalla vaikka muuta luulette. Sille en vain voi mitään, että pääni aivan kihisee ideoita. Niinpä varoitan, että älkää ihmetelkö, jos yhtäkkiä alkaa tulla postauksia, joissa on kuvia ja vähän muutakin vaikka lemmikistä tai kärhöistä tai jostain muusta vuoden aikaan sopimattomasta kasvista. Se liittyy haaveeseeni rakentaa omista kuvistani ja kokemuksistani pieni puutarhatietopankki, joka ei siis ole asiantuntevaa kuten Sarilla, vaan 26 vuoden kokemuksen mukanaan tuomaa. Nyt sinne on valmiina jo Köynnöshortensiasta, Kartiovalkokuusen haaste ja viehätys sekä Akileija on keijukukka. Voin sinne sitten lisäillä vaikka mitä myöhemmin...Sarjalle on jo nimi valmiina, mutta sen paljastan vasta yhteispostauksessa.

Yhden kirjan olen teille tehnyt, mutta laitan sen huomenna, että saan elokuulle edes yhden 'työn' valmiiksi;-)  Kolme muuta on kyllä parhaillaa luvun alla, joten älkää vain luulko, että olen hyytynyt.

Jotenkin huomenna alkavaan elokuuhun sekä myös Sarpun merikuvaan sopii tämä Katri Valan runo:

Taivaan kuumentuneen otsan on peittänyt
ilta viileä hunnullansa.
Kimaltavat laivat liukuvat
leikaten timanttien lailla
meren tummuvan peilin.
Lännen taivaan kapea pilvi
kuin näkymättömän soittajan huilu
soi auringon vaimenevaa laulua.

♥♥♥

Lumoavaa elokuuta teille kaikille!

Love
Leena Lumi

VOIKUKKANA VAUHKONA VAELLAN...

Voikukkana vauhkona vaellan
ärsytän, loistan ja kukoistan.

Kitkerä maitiaisnesteeni tää
kielelläsi kirveltää!

Vahva juureni raadollinen
syvältä maasta juo voimat sen.

Kun heikot sortuvat elämässään
uhmalla uudelleen nostan pään.

Jos tänään katkaiset kukkani pois
huomenna valmis jo uusi ois.

Pienin haituvin valloitan
ympäristöni avaran.

- Aili Nupponen -
Elämänpelto (1991)
kuva Petriina

(Lisää Ailia ja Petriinaa täällä.)

torstai 28. heinäkuuta 2011

USKOKAA TAI ÄLKÄÄ: PÄIVÄN ASU!

Tätä ei Jaelkaan usko: Tässä se mekko nyt on;-) Tuli hätätilanne hankkia pariin iltamenoon tietynlainen mekko ja aloin puhua 'päivän asusta' meilissä Jaelille... Postauksesta tuskin olisi totta tullutkaan, mutta meidän nuoret yllättivät meidät ja kutsuivat AVOAUTOAJELULLE ja kukaanhan ei tiedä, että minulla on epä-älyllistä heikkoutta avoautoihin, olen jopa omistanut melkein semmoisen eli caprio topin. Siis jo lupaus saapuvasta autosta ja luvassa olevasta ajelusta pitkin saartemme rantateitä ja sen jälkeen ruokailu paikallisessa kuppilassa Päijänteen rannalla saivat minut menettämään vähäisenkin katu-uskottavuuteni...
Leningin väri lienee kahta 'myyrää'. Luin kerran jostain, että miehet eivät voi ymmärtää, että väri on 'egg' tai 'white off'', 'sahara', 'hiekka' tai 'myyrä' etc. Asun paras ominaisuus on se, että siinä on älyttömän mukava olla jopa helteellä. Semmoisia ominaisuuksia alkaa arvostaa, kun on 40+! Mukavuutta, mutta ei kauneuden kustannuksella, ehkä hieman enemmän nautinnon puolelle, kuten tässä kuvassa matalat hippisandaalit, joita omistan kahdet, mutta ekassa kuvassa naistenpäivänä esittelemäni punaiset korkkarit ja niillä meinaan viilettää ensi viikolla harjukaupungin yöhön.

Meidän jättimäiset syyshortensiamme ovat jälleen kuin lupaus jostain uskomattomasta...

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

LÖYTÄKÄÄ RUNOTALON VOIMAKORTIT JA PIDELLÄÄN HELTEITÄ

Löydätte tämän hurmaavan kuvan oikeasta palkistani. Siitä pääsee Runotalon Sarin puotiin tänne, josta voi tilata ihastuttavia voimakortteja. Itse olen nyt täysin hullaantunut I Do Africa -sarjaan.
Trooppinen helle koettelee jälleen saartamme, joten mitään suorituksia minulta ei liene nyt tulossa. Miehelläni on myös ollut lomansa aikana vakavia harhoja, että olen istunut tässä koneella. Minulla on kuulemma vielä ensi viikko aikaa näyttää hänelle, että se ei ole mahdollista/ sitä ei ole tapahtunutkaan.

Sain tänään blogiystävä Aililta ihastuttavan muistamisen. Kiitos Aili ja perästä kuuluu! Nyt alkaa kuvien metsästys;-)

Vaateostolakko on mennyt pahasti mönkään, sillä ostin tänään leningin. Voisin esitellä päivän asun ellei olisi pakko syödä niin hirveästi jäätelöä tämän tuskallisen helteen takia...

Nyt kirsikanpoimintaan ja sitten uimaan! Lounaaksi meni alas vain mansikoita, joten ehkä myöhään illalla siilien saapuessa meidät voi nähdä partsilla grillaamassa...Kaikille hurmaavaa suven jatkoa - edelleen!

Love
Leena Lumi

Puutarhakirjat Leena Lumissa


Tästä puutarhakirjastosta löydät kaikki lukemani puutarhakirjat alkaen vuodesta 2009. Olen itse hyvin innokas puutarhaharrastaja, jolla on nyt jo noin kolmenkymmenen vuoden kokemus 3000 neliön puutarhan pitämisestä Päijänteen saarella. Puutarhaani olen esitellyt mm. Viherpiha -lehdessä jutussani Intohimolla puutarhasta kaikkina vuodenaikoina. 2009 olin mukana Ihana piha -ohjelmassa ja nyt jatkan puutarhakuvailujani kirjablogissani, jonne aihe sopii kovinkin hyvin. Puutarhakirjoja luen mieluusti ja vaikka aina päätän, että ei mitään uusia puutarhamullistuksia, vaan että sitä voisi tehdä vaikka jotain muutakin, niin joka kevät iskee sama kuume, joka saa rapsuttamaan ensimäisiä pälvipaikkoja ja sitten alkavat sipulikukkien ja muiden kasvien odottamisen ihmeelliset päivät. Mitä sitä ihminen oikeastaan muuta tarvisee kuin kukkia, kirjoja ja rakkautta. Puutarhaillaan!



Tulppaanitarhan lumo


Värien lumoa puutarhaan


Keittiöpuutarhurin käsikirja

Yrttitarha ruukussa


Puutarhan vihreä vuosi
Suomalaiset perinnekasvit


Onnellinen puutarhuri


Yrttimaa
Uusia ideoita puutarhaan  Tästä kirjasta on ollut kiinnostunut jo 2 954 lukijaa! (3/2016)// 3 127 (4/2017)

Satu ja päärynäpuun Pyrre

Satu Kukkameri ja lumen ihme  (kertoo jouluruusun tarinan)

Nämä löytyvät siis tämän jälkeen oikeasta palkistani. Ja vuoden 2009 ja 2010 puutarhakirjat löytyvät täältä.

Ja tästä alkavat vuoden 2012 ja 2013 etc. puutarhakirjat:


Olohuone puutarhassa


Puutarhan aika


Puutarhamaailma  Tästä kirjasta on ollut kiinnostunut jo 1 192 lukijaa!  (9/2015) // 1 225 (3/2016)// 1 321(4/2017)

Lomailijan puutarha

Maanpeitekasvit - Luo vehreä pihapiiri  Tästä kirjasto on ollut kiinnostunut jo 9 239 lukijaa! (9/2015)// 9 481 (3/2016)// 10 686 (4/2017)


Puutarha laatikoissa - viljelylaatikot, ruukut, kasvihuoneet, kohopenkit (Minerva 2013)  Tästä kirjasta on ollut kiinnostunut jo 1 828 lukijaa!  (9/2015)// 1 896 (3/2016)// 2 003(4/2017)


Pihan puut ja pensaat (Minerva 2013)  Tästä kirjasta on ollut kiinnostunut jo 1 560 lukijaa! (9/2015)// 1 644 3/2016)// 1 946 (4/2017)


Onnellisen puutarhurin vuosi  (WSOY 2013)



Mia Grönstrand, Katja Juurikko: Puutarhassa kotini - Etelä-Suomen avoimet puutarhat (Tammi 2013)
Tommy Tønsberg, Kenneth Ingebretsen: Hehkuvat sipulikukat - 250 kauneinta lajia (Minerva 2013)  Tästä kirjasta on ollut kiinnostunut jo 1 808 lukijaa! (9/2015)// 1 915 (3/2016)// 2 117 (4/2017)


Puutarhamaailma 2013 (Karisto)


Puutarhurin syksy ja talvi (Tammi 2013)  Tästä kirjasta on ollut kiinnostunut jo 1 125 lukjaa! (9/2015)// 1 236 3/2016)// 1 391 (4/2017)


Puutarhan ystävät ja viholliset (Minerva 2014)


Helppohoitoinen puutarha - 88 vinkkiä, joilla saat pihan kukoistamaan vähällä vaivalla (Minerva 2014)


Kotipihan kasvihuone (Tammi 2014)  Tästä kirjasta on ollut kiinnostunut jo 1 315 lukijaa! (9/2015)// 1 439 (3/2016)// 1 781 (4/2017)


Suomalainen metsäpuutarha (WSOY 2014)  Tästä kirjasta on ollut kiinnostunut jo 1 223 lukijaa! (9/2015) // 1 356 (3/2016)// 1 721 (4/2017)


Syötävän kaunis piha - Nykyaikainen hyötypuutarha (Minerva 2014) Tästä kirjasta on ollut kiinnostunut jo 1 023 lukijaa! (3/2016)// 1 414(4/2017)


Kukkia sipuleista (Moreeni 2014)  


Ruukkupuutarha - Iloa ympäri vuoden (Minerva 2015)


Suomen kauneimmat puutarhat (Minerva 2015, toimittanut Kirsi Tuominen)


Ajatuksia puutarhurille (toimittanut Leena Lammela, Karisto 2015)


Omasta maasta. Omavaraisen kotipuutarhurin käsikirja (Minerva 2016)


Nykyaikainen kaupunkipuutarha (Minerva 2016)



Rakas puolivilli puutarha (Docendo 2016)



Viherseinät. Uutta ilmettä puutarhaan (Minerva 2016)



Kukkaloistoa keväästä syksyyn (Minerva 2017)



Tomaatti (Readme.fi 2017)


Pihan köynnöskasvit (Minerva 2017)

Leena Lumi's Flower Power sisältää välähdyksiä minun puutarhaani täällä harjukaupungin saarella...

tiistai 26. heinäkuuta 2011

JOUDU JO SIELUNI


Prologi

Tämä kaikki tapahtuu Norjassa, Ruotsissa, Suomessa, kaikkialla…Me luemme kirjaa ja laitamme sen luettuamme syrjään, mutta se Asia ei väisty. Se miten ennen oli epäkorrektia puhua maahanmuuttajista, on tänään sallittua. On lupa lietsoa Vihaa eikä kukaan tajua vaatia Rekisteriä rotuun, kulttuuriin ja uskontoon perustuvista Vihanlietsojista. Suomalainen karjuu bussissa, että norjalainen murhaaja teki aivan oikein! On salonkikelpoista vihata, mutta tuulet ovat ennenkin kääntyneet, vuoret väistyneet ja vedet muuttaneet virran suuntaa…

Norjan tragedian tapahtuessa olin sekä lomalla että lukemassa lomittain kolmea aivan erilaista kirjaa. Ei todellakaan tullut ensimmäiseksi mieleen tuoda vihauhrien jälkeen blogiini dekkaria, kunnes eräänä yön tuntina tajusin, että Åke Edwardsonin Joudu jo sieluni (Gå ut min själ, Like 2011, suomennos Jonna Joskitt) tiivistää mitä parhaimmalla tavalla sen kauheuden, mikä on asettunut keskuuteemme tänne Pohjolaan, Euroopan lintukotoon: muukalaisvihamielisen ääriaineksen.  Kirja  on toinen Edwardsonin Jonathan Wide –sarjassa ollen taidokas jännityskirja, kuten aivan kaikki muutkin hänen dekkarinsa, joista olen lukenut useimmat. Aikaisemmin menin toisilla fiiiliksillä ja rentoutuen, nyt siitä ei ollut tietoakaan, vaan luin kirjaa yhä vain enemmän tiedostaen, sillä vaikka Joudu jo sieluni ytimessä on mystinen sarjamurhaaja Göteborgissa ja juonen kudelma on todella huikea, jäi kaikki sen varjoon, mitä tutki rikospoliisi Kajsa Lagergren ja mitä hän huomasi tutkiessaan vihaiskuja maahanmuuttajien yrityksiin. Kajsa alkaa painaa neuloja kartalle rikospaikoille huomaten neuloista muodostuvan hakaristikuvion. Tämä on Kajsalle melkein liikaa, mutta sitkeänä poliisina ja monikulttuurisuuden kannattajana hän näkee kuviosta puuttuvan vielä palan ja hän päättää kenellekään erityisesti asiasta kertomatta alkaa seurata vaistoaan eli vahtia erästä pizzeriaa, johon iskua ei ole vielä tehty ja siitä alkaa Kajsan tuskien tie, jota hän ei osannut aavistaa avustaessaan vastaanottamalla puheluita Göteborg-Postenin toimituksessa, johon niin sanottu yleisö sai soittaa mielipiteitään maahanmuuttajiin kohdistuneista iskuista::

Kajsa Lagergren ajatteli lehtitalossa viettämiään tunteja. Yksi soittaja oli puhunut poliittisesta korrektiudesta. Toistaiseksi oli poliittisesti korrektia suhtautua suopeasti maahanmuuttajiin ja nurjasti niihin jotka suhtautuivat nurjasti maahanmuuttajiin, mutta odottakaa vain. Tuuli kääntyisi, piakkoin. Siinähän sitten ajattelette korrektisti. Kansa ajatteli toisin, ja kansa sai nyt päättää. Kai tämä oli edelleen demokraattinen maa, helvetti! Mutta se siitä demokratiasta, jos mutakuonot saisivat lisää sananvaltaa. Eikö herra ollut poliisikomisario? Eikö hän tiennyt, että suurimman osan rikoksista tekivät ihmiset joilla oli ties mitä outoja ja vastenmielisiä nimiä!

Undsoweiter. Kajsa ajatteli kuitenkin myös läpi tihkuneita toisenlaisia ääniä, jotka kertoivat siitä miten ’ruotsalaiset’ vastustivat käännytyspäätöksiä, pienestä liikkeestä joka suojeli pakolaisia karkotukselta. Niin kuin sota-aikana, Euroopassa. Vastarintaliike.

Joudu jo sieluni käsittelee siis sarjamurhia ja rasistisia rikoksia. Minulle rasismi ja sen vastustaminen on aina ollut ohitse kaiken, mutta katsotaanpa myös vähän muunlaista väkivaltaa eli koulukiusaamista, joka tässä kirjassa sijoittuu lähinnä kaupungin varattomien perheiden lapsille järjestetyille kesäleireille. Mitä tapahtui tällaisella leirillä ’60-luvulla ja mitkä olivat lasten julmuuden seuraukset. Toinen julmuus ei sulje pois toista. Ei vähennä sen kauhua tai painoarvoa, mutta jotenkin lasten toisiinsa kohdistamiin kiusaamisiin ei ole ikinä päästy kunnolla, todella kunnolla kiinni. Rasismiin päästään kiinni, jos kielletään lailla kaikki muukalaisvihamieliset lausunnot, yllyttämiset ja teot ja laitetaan niihin päälle kovat sanktiot, mutta miten puuttua lasten julmuuteen on kuin tyhjään huutaisi ja siitä on myös Edwardsonin kirja osuva ja kaunistelematon esimerkki.

Jonathan Wide on kirjassa eronnut vaimostaan ja osin alkoholisoitunut, mutta hän yrittää päästä alkoholista tosissaan irti,. kuuntelee oopperaa, tapaa lapsiaan, on eronnut  poliisista, mutta alkaakin yllättäen avustaa entistä kollegaansa Sten Ardia privaatisti, kunnes huomaakin, että jokin hänen lapsuudessaan on kulkenut ristiin eilisen kiusatun, tämän päivän kostajan kanssa. Kasvot, kasvot leijuvat ilmassa, ne tavoittivat hänet jossakin kuin tropiikissa…palmuja, vanhan koulun vuosikirja ja luokkakuvat. Mitä näkyy luokkakuvissa, mitä lasten leirikuvissa ja missä ovat kasvot, missä mies, jolle ne kuuluivat? Missä helvetissä on Kajsa!

Åke Edwardson on takuuvarmaa vastavoimaa militanteille, muukalaisvihamielisille ääriaineksille ja sopii äärettömän hyvin blogiini, jossa olen sen alusta alkaen kieltäytynyt julkaisemasta mitään rotuun, ihon väriin, uskontoon kohdistuvaa vihamielisyyttä. Monikulttuurisuus on kansakunnan rikkaus ja se lähde, josta isänmaamme kasvotkin kauniimmin heijastuvat.

Epilogi

Nyt näen pahuuden todellisen voiman. Taivas on tyhjä. Maan päällä on vain ihminen.

- Vasili Grossman -

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

NYT PETRIINAN KANSSA VENETSIAAN!

Nyt on Petriinalla menossa matkajuttu Venetsiaan, josta saatu vasta osa 1, joten ehditte mukaan. Mikä tekee tästä reissusta erityisen on se, että Petriina on syntynyt kuvaamaan. Hänen kuvissaan on aina jotain uniikkia. Alempi kuva olisi minulle taulu seinälle ja ylempi tuo mieleeni monta kirjaa Venetsiasta, sillä olin minäkin siellä eräänä kauhujen yönä, mutta onneksi 'hän' ei tunnistanut minua kiitos naamion...(vrt. Kirjan kansa).
Tämä on kuin telepatiaa, sillä kävimme illalla mieheni kanssa yhtä Isoa Matkaekeskustelua, johon liittyi myös Venetsia. Jos haluatte lukea jotain aivan erityistä, jossa Venetsia mukana, lukekaa Ian McEwanin Vieraan turva tai Geraldine Brooksin Kirjan kansa. Jos haluatte lukea vain Venetsiasta, sitten Tessa Kirosin Minun Venetsiani.

lauantai 23. heinäkuuta 2011

KELTAISEN POLUN TARINOITA HEINÄKUULTA

Kalliomme keskellä on kosteikko, jonka läpi kulkee keltainen polku.

Siinä kasvavat täysin vailla kastelua keltakurjenmiekat, joista olen postannut teille upeita kuvia alkusuvelta, kullerot, päivänliljat, rantakukat sekä kuunliljat.
Nyt on se aika vuodesta jolloin keltakurjenmiekat taipuvat antamaan roolivuoron kuunliljoille.
 Keltaisten kukkien keskellä pilkottaa sininen runsauden sarvi ja iltaisin siilit saapuvat ruokakupeilleen, mutta toisinaan ahneus vetää nämä puutarhan hyötyeläimet, jotka syövät myös lehtokotiloita, samalle ruokakupille.
 Tiedoksi, että mieheni loma on vasta alussa, joten en aio paahtaa koneella 'normaalisti' vielä muutamaan viikkoon. Toki luen, mutta hillitysti;-)
 Ensi viikolla on tarkoitus järjestellä vuoden 2011 puutarhakirjat palkissa yhden kuvan alle. Muuta blogityötä en nyt tee, vaikka tiedän, että Ian McEwan on kesken, mutta se odottaa täyttymystään.

Kysyin kuunliljoilta mitä musiikkia he tahtoisivat kuulla. Nuo upeudet käänsivät katseensa sadeveden täyttämään runsauden sarveen, joka on hyvin sininen ja silloin tajusin:

Blue Cafe