torstai 4. lokakuuta 2012

RUSKA - RAKASTAN TIETTYÄ SINISTÄ JA VISPIPUURON PUNAISTA, MUTTA...

Tuskin kenellekään on jäänyt epäselväksi, että rakastan tiettyä sinistä ja vispipuuron punaista, mutta tarvitsen myös muita värejä. Tässä tulee iso määrä kuvia ruskasta sekä vähän unelmia. Osa kuvista on eiliseltä, osa vähän kauempaa.

Tässä yksi monista sisääntulon kuvista nyt. Monta kuvaa siksi, että asiaan liittyy yksi ongelma. Tästä sitä ei vielä huomaa, paitsi jos muistatte, että oikealla oli hurmaava kuutamohortensia, tosin nuori, mutta aikaisemmin runsaskukkainen. Nyt siinä on vain muutama vaivainen kukka. Pilvikirsikka ei todellakaan ole ollut hillittykasvuinen missään ja tässä etupihalla sitä on jouduttu jo leikkaamaan eli alaoksia pois.

Tästä jo huomaamme, että osa supermahtavien syyshortensioidemme kukista, vasemmalla, ei ole avautunut kunnolla. Tulossa on nyt sellainen ratkaisu, että haemme kaatolupaa vasemmalla olevalle isolle hopeakuuselle, joka varjostaa etupihan hortensioita ja myös malvoja

Oikealla olevaan serbiankuuseen ei kosketa, vaan päinvastoin sen ympärille on istutettu vispipuuron väristä sammalleimua, joista sain alut, kun olin tekemässä juttua Kirstin puutarhassa
Hyvästelemme nyt etupihan kera naapurin roskiksen, joka näkyy kuvan keskellä;-) Oli siis eilinen eli roskien tyhjennyspäivä, kun otin tämän kuvan. Siirrymme yhtä tasoa alemmas eli keskipuutarhaamme.

Tasojen yhtymäkohdassa, suuren kalliomme yläosassa, on tämä iso kivi, jota syleilee köynnöshortensia Huomatkaa, että hurmaava kasvi on jo siirtynyt koristamaan vasemmalla kasvavan pihlajan runkoa.
Kalliomme toisella sivulla eli naapurin rajalla kasvaa mänty, jota pitkin kiipeää myös köynnöshortensia. Sen vasemmalla sivulla koreilee nuori tuurenpihlaja.Tuurenpihlajia hankimme heti monta.


Kalliomme keskipihan alareunalla sijaitsee alaterassimme, jonka parvekkeen alainen osa on muodostumassa pergolaksi kiitos köynnöshortensioiden. Edessä näkyy keskipihan pilvikirsikka, joka on tässä vielä kohtuukokoinen. Sen takana on alapuutarhamme, jossa hedelmäpuutarha sekä muutamia oleskeluryhmiä ja green house eli Merin vanha, kivinen leikkimökki, josta voi tulle vielä lasipalatsi ellemme valitsekin sitä kokoa itse -vaihtoehtoa, jossa sekä viherhuone että pieni puuliiteri.

Alaterassille aukeaa kaksi ovea. Kuvassa näkyvä tulee ulos pyykkihuoneesta, kellarista, välivarastosta sekä vierasmakkarista, jonka ikkuna näkyy kuvassa. Tuosta ikkunasta Jael mm. on katsonut ulos jo kahtena suvena ensiksi aamulla herätessään. Sen jälkeen hän on voinut siirtyä aamusuihkuun remontoituun pesuhuoneeseemme, josta tulee myös ovi ulos terassille. Saunasta pääsee näin vilvoittelemaan puutarhaan. Valkoisen kivitalomme ovien väri on alkanut tökkiä minua pahasti ja haluan niistä siniset! Mutta haluan yhtä toista asiaa vieläkin enemmän ja jos jaksat seurata kuvakirjettäni loppuun sekin asia paljastuu.

Tässä kuvassa minua jaksaa aina kiehtoa kartiovalkokuusi, joita meillä on todella monta. Ja myös iso kalliomme, joka siis jää nyt vasemmalle. Kallion reunassa kasvaa Holger 'Isabella', kaunis suuri valkoinen syreeni, jonka kukinnot yltävät parvekkeemme korkeudelle ja ilahduttavat näkyen siten myös olohuoneeseemme. Tämä syreeni saa kohta ylleen pieniä, kirkkaita ledvaloja...Kartiokuusen takana tuttu pilvikirsikka, sen takana alkavat hedelmäpuut ja oikealla näkyy hiukan köynnöshortensiaa, joka kiertää yhtä parvekkeemme kannatinpalkeista.
Tässä sama kuva, mutta vähän likempää. Jos tarkkaan katsoo näkyy hedelmäpuutarhan yksi istuinryhmä. Huomatkaa, miten tuuhea tuosta köynnöshortensiasta on tullut. Olen kuvannut sitä teille joka vuosi alusta asti. ja siis kukkii valkoisin kukin, jotka melkein kiinni pesuhuoneemme pikkuikkunassa.
Ja vieläkin tätä samaa. Nyt siksi, että saatte hiukan kuvaa, miten iso kalliomme on. Se on varsin työllistävä, sillä R. harjaa sen usein ja etenkin nyt syksyisin, mutta lehtipuhallinta emme aio hankkia, sillä melusaaste ei sovi luontopihaamme. Puutarhaneuvoksen vinkillä olen istuttanut nyt kallion koloihin 'jotain'. Valitsin lehto-orvokit, joita meillä on yllin kyllin tarjolla lehdossamme. Ensi keväänä kuvaan sitten niitäkin.


Tässä kotimme olkkarin ikkunan seinää matkaava villiviini sekä talon alapihan päädyn puoleinen vaahtera.


Tässä sama kauempaa, jolloin kohtaamme kolme ruskaa. Vasemmalla vaahtera, sitten täydessä vauhdisa oleva villiviini ja sen jälkeen köynnöshortensia, joka ei ole vielä niin värissään kuin se on isolla kalliokivellämme. Huomatkaa, että yksi unelmani on käymässä toteen: Yksi monesta köynnöshortensiasta kiipeää jo parvekkeen 'seiniä' ylös.


Tässä kuvassa näkyy sitten enemmän kuin voi arvatakaan. Vasemmalla muutamia jättimäisistä metsälehmuksistamme, jotka siis sijaitsevat lehdossamme, jonka alaosaan jäävät kaarisilta, yksi istuinryhmä sekä vanha korituoli kuin myös pieni kuupuutarhani aloitus. Talon takapäätyä kiipeää kaksi villiviiniä ja nyt saavumme hipaisemaan unelmaani, joka ohittaa jopa siniset ovet: Suunnitteilla on puhkaista talon päätyseinän oikeaan laitaan maisemaikkuna, josta näkymä siis hedelmäpuutarhaamme ja sen valkoisena vaahtona kukkiviin luumu-. kirsikka- ja omenapuihin. Sisustuksellisesti siihen kohtaan sijoittuisi iso ruokapöytä. Ikkunasta, joka olisi katosta lattiaan, näkyisi myös järvi: lehdettömänä aikana paljon, sydänsuvella vähän sieltä täältä vilahtaen.

Talon pohjoispäädyn nuorin villiviini eli kakkonen. Tämän jälken tuli vielä kolmaskin...


Yhdeksästätoista korallikanukasta on jäljellä ehkä vain noin yhdeksän. Ne olivat pihan sisäosissa ja veivät liikaa tilaa. Puutarhan reunoilla ne ovat aivan omiaan ja pärjäävät myös koivujen kanssa. Kuvassa kolmekymmentä vuotta vanha korituoli, joka parhaina päivinään pukeutui hienoihin pehmusteisiin. Minusta se on vieläkin kauniimpi nyt, kun ikä ja säät ovat sitä patinoineet. Se on osa puutarhan sisustusta ja tähän voisi istuttaa vaikka kärhöä kiipeämään. Sen alta vain puskee juhannusruusua, jonka verhoamana aion tämän vielä kuvata eli kuvassa tuleva kaunis, aikuinen morsian, jonka häähuntuna 'Finlands vita ros'!


Tästä voitte hahmottaa lehdon alaosaamme. Korituolista oikealla on runsas kasvusto juhannusruusua, joka koristaa myös siltaamme. Sillan alta virtaa tokokuulla vuolaasti vesi, kun lumet sulavat vuorilla. Myös runsailla sateilla vaikka keskikesällä puronen alkaa virrata ja syksyllä tietenkin. Puutarhakalut ovat vanhat ja äitini puutarhasta, kun hän muutti omakotitalosta rivitaloon ja hankki sinne kevyemmät. Sillalla seisoessa näkee lokakuulta toukokuulle Päijänteen.


Sillan takapäädyssä näkyy Mörrimöykky eli kartiovalkokuusi, joka vuoden ruskettui kotimme valkoisen seinän vieressä. Heitin sen jo poiskin, mutta kohtalo eli naapurin rouva saapui samana päivänä kahville ja ihmetteli, että 'missä se kaunismuotoinen kartiokuusi on?' Minä kerroin heittäneeni sen risukasaan ihan ruskeana. No, sitten sen yhdessä istutimme tähän paikkaa, syrjään, pois silmistä. Ja kuinkas sattuikaan: Mörrimöykystä on tullut jännittävimmän mallinen, vähän peikkomainen ikivihreä ihanuus!



Alapihan hedelmäpuutarhassa eivät nyt kuki kuin krassit ja nekin ovat olleet koko suven lehtokotiloiden temmellyskenttää. Olin vuosia ilman tätä kukkaa, sillä keijunmekko vei huomiotani, mutta nyt palaan juurilleni. Krassi, ihan tavallinen krassi, tarjoaa yllätyksen kun teet näin: Kerää joka vuosi krassien siemeniä, kuivata ne ilmavasti ja sen jälkeen säilytä vaikka isossa tulitikkurasiassa. Toukokuun alussa istutat niitä ruukkuihin esikasvatukseen ja kesäkuulla raahaat ruukut ulos. Jos ostat siemeniä, osta eri värejä ja laatuja. Yhtenä vuonna koet sitten, mitä tapahtuu: Siemenet ovat muodostaneet mutantteja eli kohtaat krassin kukintoja väreissä, joista et ole voinut uneksiakaan. Minun huippuni on tähän asti ollut kalpea keltainen cappuccinoraidoilla! Tänä suvena ei yllätyksiä, sillä nämä kaikki ovat kaupan siemenpusseista, mutta yllätykset ovat odottamassa uutta suvea. Oletko muuten huomannut, miten hurmaavasti krassi alkaa tuoksua yöllä...


Ruska on voimaa! Se tarjoaa niitä luonnon värejä, joita ilman uupuisimme marraskuun pimeässä. Kun ruska on ohi, alkavat ajatuksemme kääntyä muualle. Vaikka jouluun, jota eräät kantavat sydämessään läpi vuoden. Tai sisustukseen, josta tässä vain murunen eli ruskalehdet lepäävät kauniilla Ilonalta ostamallani patinoituneella tarjottimella.

Iki-ihanaa ruskaa teille kaikille♥

Love
Leena Lumi


PS. Tämä juttu liittyy Leena Lumi's Flower Power -postaukseeni.


Ruskan väri voi olla myös lime, kuten tässä köynnöshortensiassa.

Mongolianvaateran 'neniä' ruskassa ja vesipisaroissa.

Marja-aronia...


Ruskapesämme eli jatkamme ulkoruokinnassa lokakuulle.

68 kommenttia:

  1. Ihanan tunnelmallisia kuvia! :) Ihanaa ruska-aikaa sinullekkin.

    VastaaPoista
  2. Puutarhasi on aivan upea - ja minulle tuli kauhea marjapuurohimo!

    VastaaPoista
  3. Ihastuttava, väreissä hehkuva syksyinen puutarha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, kiitos. Vihdoinkin ruska, vain mongolianvaahterat vielä viivyttelevät...

      Poista
  4. Valloittavia kuvia! Minäkin rakastan syksyä.

    VastaaPoista
  5. Käsittämättömän ihania kuvia!! Tuo oli hyvä huomio ruskan voimaannuttava vaikutuksesta. Näin se menee. Ennen luonnon (tilapäistä) kuolemaa meitä hemmotellaan sen väri-ilotulituksella.

    Mie jatkan pakkailuja viikonlopun varalle... Ja yritän tyrkkiä stressiä kauemmaksi. Hus pois. Ruska se on Kuopiossakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, kiitos. Marraskuussa maa martona makaa....,mutta sitä ennen nämä voimaviikot.

      Virkistävää viikonloppua sinulle! Älä stressaa, en päässty pariakymmentä sivua pidemmälle;-) Nauti mun puolesta vaikka muikkuja...

      Poista
  6. Oi miten kaunis piha! Tulee aivan mieleen Ainolan puisto täältä Oulusta! :D Ruska on niin kovin maalauksellista aikaa (ja olen sen saattanut sanoa ennenkin, mutta tottahan se vain on!) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Disa, kiitos. Äläs ny;-)

      Miten me jaksaisimme läpi marraskuun ilman ruskaa...

      Poista
  7. Onpas siellä kaunista. Voin vain kuvitella miten ihanan näkymän ikkunan myötä saisit! Toivottavasti suunnitelmistasi tulee tosia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, ainahan Suomessa sitä on;-) Niin, sen unelmaikkunan myötä. Me emme ole tätä taloa rakentaneet ja nämä pienet ikkunat eivät ole minun juttuni...kaikki muu talossa natsaa, mutta ikkunat eivät.

      R. on jo luvannut todistajien läsnäollessa!Melkein taidan tietää vuodenkin, sillä hänhän haluaa olla kaikessa mukana...;-)

      Poista
  8. Launista! Juu, meiänkin paratiisi melkein kauneimmillaan syksyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, kiitos!

      Olen huomannut, että sinullakin siellä meren rannalla kaunis syksy.

      Poista
  9. Ihania ruskakuvia valloittavasta puutarhastasi, Leena-IhaNainen!<33333

    Kiitos tästä hienosta postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, kiitos ja ole hyvä!

      Lumoavaa, innoittavaa lokakuuta sinulle, Aili-Ihanainen!

      Poista
  10. Oi miten kaunista joka puolella! Onko tämä ruska-aika kumminkin se kaunein aika sinun hienossa puutarhassasi!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, kiitos.

      Hyvä kysymys, johon ehkä olen jäävi vastaamaan. Yritän. Keväällä lehtomme on kauneimmillaan, mutta muuten saattaa tuntua paljaalta runsaista sipulikukista huolimatta tai sitten en saa niitä laajasti kuvattua. Itse pidän eniten syksystä ja sitten tokana lumipuutarhasta...

      Yleensä kuvaus prime time haasttaeluissa on ollut kylläkin juhannuksen seutu, jolloin iiriksiä satoja, satoja, unikkoja samoin, ruusut, akileijat, puna-ailakit, lemmikit (kukkivat tosi pitkään), keltakurjenmiekat, kullerot, erilaiset orvokit, pilvikirsikkojen ja hedelmäpuiden kukinta lienee jo ohi, mutta kaikki syreeni, joita minulla on montaa sorttia, kukkivat silloin. Olen muuten huomannut, että en ole paljon yhtään kuvannut syreeneitä, joten yritän korjata sen asian ensi suvena. Puutarhalehdet ja televisio puutarhaohjelmat elävät kesästä. M.O.T.

      Poista
  11. Meidän hortensiamme otti nokkiinsa kylmästä talvesta ja päätti sitten ryhtyä syyshortensiaksi. Se nimittäin tekee ensimmäisiä kukkia nyt ja normaalisti nuo kukkivat täällä jo keväällä. :-P Saa nähdä, ehtiikö se kukkia nyt ennen talvea.

    Hienoja kuvia! Villiviinit ovat erityisen upeita syksyllä. Me leikimme, että ei ole vielä syksy, kun työhuoneen ja olkkarin ikkunan edessä olevat magnoliapuut ovat vielä ihan vihreitä, vaikka muualla puut kellastuvat vauhdilla. (Viime vuonna tosin tähän aikaan oli hellettä, nyt ei toivoakaan.)

    Tarkoitus on mennä 1,5 viikon päästä pikkusiskoni kanssa Haagin japanilaiseen puutarhaan, joka on auki vain pari viikkoa keväisin ja pari viikkoa ruska-aikaan syksyisin (se on "kansallisaarre" eikä kuulemma kestäisi enempää kävijöitä), siellä on toivottavasti yhtä hienot värit. Tai ainakin melkein yhtä hienot. :->

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, mikä onni, että saan asua Suomessa, sillä pelkään hellettä;-) Joskus se on täällä Suomen Tahitilla koettu jopa syyskuussakin!

      Kiitos! Kuvaa sinäkin ikkunastasi kukivat magnoliat! Täällä on alettu myydä kauppapuutarhoissa magnoliaa, mutta en ole vielä kuullut, miten se selviää Keski-Suomen talvista.

      Japanilaiset puutarhat ovat upeita! Jos kiinnostaa hae minulta kirja Unen kelluva silta, jossa Suomen kuuluisimman yksityisen japanilaisen puutarhan perustanut porlainen Leila Nuikki kertoo MIKSI hän ajautui rakentamaan japanilaista puutarhaa...

      Kiintoisaa lokakuuta japanilaisin maustein!

      Poista
    2. Voin kertoa, että viime vuonna (ja useimpina muinakin vuosina, tämä vuosi tietysti poikkeus) Suomessa oli enemmän hellepäiviä kuin täällä. :-P Niitä voi toki täällä olla huhtikuussa ja syys-lokakuussa, mutta yllättävän vähän niitä on per vuosi, kun tuo meri viilentää niin paljon.

      Nuo meidän magnoliamme eivät ole kovin hienon näköisiä, sehän on paljon puun muodosta ja tuuheudesta kiinni. Tänä vuonna ne myös kukkivat kovin nihkeästi kireän talven jälkeen. Muista magnolioista olen kyllä ottanut kuvia. Ja noiden terälehdistä tein teetä tänä vuonna, tosi hyvää etenkin vihreän teen mausteena.

      Poista
    3. Tiedän...kiusasin sinua;-): Seuraan säätietoja Euroopan osalta.

      Meren läheisyys on niin ihanaa: Minä en ikinä kärsinyt helteestä kun asuin meren rannalla, vasta täällä Keski-Suomessa olen havainnut, että Suomikin voi olla hellehautomo.

      Juuri niin. Vähän kuin minun hortensiani, joilta odotin entistä loistoaan. Magnolia on hyvin kaunis.

      Minä juon paljon teetä, mutta ihan tavallista. Tyttäreni on teefriikki, joka tietää erikoisuuksia.

      Tee on muuten maailman ainoa juoma, joka sekä virkistää että rauhoittaa. Ilmankos ne britit aina sen teensä kanssa...

      Poista
  12. Ai että kadehdin viherpeukaloita! Meillä onneksi vanhoja puita ja joitain istutuksia talon alkuperäisen asukkaan jäljiltä mutta itse olen aivan tumpio kasvien kanssa. Ihailla kyllä osaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjanainen, tähän pystyy kuka vain ja puutarhanhoito on erittäin luovaa ja pitää myös kuntoa yllä. Tämän puutarhan perustaja en ole, mutta olen jo kohta 30 vuotta tätä luonut, joten nyt se alkaa olla minun näköiseni. Jo isot puut ovat ihana mahdollisuus löytää varjon ja puolivarjon kasvit. Ennustan, että koet vielä puutarhaherätyksen;-)

      Poista
  13. Juuri hilpaisin reilun tunnin kävelyn koiran kanssa ruskavärejä ihastellen! Niin kaunista! Onneksi vielä ehtii ulos valoisan aikaan työpäivän päätteeksi ja voi vetää keuhkot täyteen raikasta syysilmaa.

    Ihania kuvia, Leena, jälleen!

    Raikkaita syystuulia<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen kirahvi, ja nyt tuntuu molemmista hyvältä;-)

      Vaikka olen pimeiden iltojen ystävä, toki ymmärrän, että jos viettää päviän töissä, haluaa aamuun tai edes iltaan valoa. Kohta taas R. lähtee pimeään ja saapuu pimeällä. Monet niin, mutta se ei ole ikuisuus.

      Raikas syysilma on minulle täällä meri-ilman korviketta, sillä suvella Keski-Suomessa tuntuu joskus kuin ei saisi happea. Olen kai niin kasanut merituuliin.

      Kiitos!

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  14. Ihanan värikästä siellä on, todella kaunis ruska ja teidän pihamaanne näyttää satumaiselta syysasussaan. Silmä lepää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, kiitos. Kiva kuulla, että taitelijan silmä lepää;-)

      Poista
  15. Ihana syksyinen kuvakavalkadi puutarhastanne, hyvin olet ruskan värit onnistunut kuviin saamaan! Melkein kirjoitin 'vangitsemaan', mutta se kuulosti jotenkin niin pahalta, eihän ruskaa voi vangita. Siitä voi ainoastaan nauttia :)

    Nyt siirryn keittiöön omenapiirakkaa leipomaan. Viikonloppuna aion kokeilla sitä sinun kaneliomppusosereseptiäsi. Kummin siis tuli parempaa, kuorien vai kuorten kera?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marietta, kiitos. Näin ei kaikki näy ikkunoista, olen saanut siitä haasteesta ihan paineita;-)

      Emme vangitse ruskaa, vaan annamme sen kulkea valloittaen uusia ja taas uusia ihailijoita.

      Ehdottomasti parempaa tulee kuorilla! En vain muistanut sitä heti. Tein vain yhden satsin kuorituista ja näin heti jo väristä, että ei ole kohdillaan. Minulla oli eilen tehdyssä satsissa, kattilan koko 8 litraa ja se oli ihan täynnä omenalohkoja kuorineen, KUUSI kanelitankoa mukana uunissa. Hämmennä välillä, niin huomaat, milloin valmista. Sitten annat vähän jäähtyä, poimit kanelitandot pois ja vatkaat hitaimmalla, että jää hiukan rakennetta, mutta kuoret hajoavat. Sen jälkeen sokeria, miten haluat, minä laitoin vain noin pari desiä, mutta lisäsin mukaan ihan summamutikassa aitoa vaniljasokeria aika reippaasti. Ja sitten sitä sitruunaa muista roiskia myös niitä omenia lohkoessasi. Kun purkitat vaikka pakastinrasioihin, laita yksi kanelitanko mukaan. Tarjolle sulat tuon ja laitat tankoineen kauniiseen astiaan. Lisäsin viimeiseen satsiin vähän inkivääriä kun sain vinkin yhdeltä ystävältäni, joka koko ajan tekee jotain keittiössään. Sopii hyvin.

      Poista
    2. Tarkennan ohjettani heti kun ehdin...

      Ihanaa omenasoseviikonloppua!

      Poista
    3. Mietinkin, että vanilja saattaisi sopia soseeseen kanelin kaveriksi. Miehen pyynnöstä lisäsin vaniljasokeria myös omenapiirakan taikinaan ja hyvää oli. Hän on jostain syystä viime aikoina ollut niin kovasti ihastunut kaikkeen vaniljaiseen, kaikki kelpaa, missä vain on vaniljaa mukana.

      Ihanaa viikonloppua myös sinulle!

      Poista
  16. Kyllä syksy on kaunista aikaa kaikkialla, vaikka kesällä ei halunut ajatella vielä syksyä, joka mielessä aina välähti. Jokos se arvonta on suoritettu, en oo pysynyt kärryillä. ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepita, Suomi on siitäkin niin ihana maa asua.

      Minä oikein kaipaan syksyn välähdyksiä...

      Arvonta-aika on tämän kerran poikkeuksellisen pitkä eli kolme viikkoa. Arvonta tapahtuu sunnuntaina iltapäivällä. Laitan siitä huomiseen postaukseen.

      Minä putoan kärryiltä kaiken aikaa;-)

      Poista
  17. Ihan satumaisen kauniit nuo ruskan värit ihanassa puutarhassanne! Kesällä näkymä ikkunasta oli vehreän vihreä ,niin kaunis,ja voin kuvitella että nyt syksyllä se väriloisto on vieläkin upeampaa.Ihanaa loppuviikkoa Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, se suora ikkunanäkymä on edelleenkin ihan vihreä, koska siinä kalliolla ne keltakurjenmiekat. Niiden lehdet ovat vielä kauniit ja ihan pystyssä. Muuten kaikki onkin toisin.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  18. Vastaukset
    1. Jael, kiitos.

      Kuva on otettu, kun Eve oli meillä syksyllä 2009. En jaksa koko ajan stailata itseäni;-) Mutta siis tuo mun profiilikuva on tältä suvelta. R. ei antanut minun leikata otsatukkaa eli olen alistettu nainen;-)

      Poista
  19. Todellakin ihania ruskakuvia kauniista puutarhasta.
    Näitä ihailen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sylvi, kiitos.

      Kaunista, innoittavaa lokakuuta sinulle!

      Poista
  20. Mahtava puutarha ja varmasti nyt värit ovat parhaimmillaan. Olet todella kaunis tuossa kuvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, kiitos. Kaikki muut ovat paitsi mongolianvaahterat vetkuilevat...

      Poista
  21. Kyllä sinulla on paljon värikkäitä puita ja pensaita pihallasi!
    Tuota värikirjoa ei taatusti kyllästy katselemaan:)

    Mukavaa perjantaita Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, se on oikein suunniteltu, sillä olen syysihminen. Ei ikinä, ikinä siihen voi kyllästyä, vaan kohta puhaltavat tuulet, jotka riipivät lehdet. Sitten alkaa kuitenkin vielä parempi ja tunnen ilmassa lumen tuoksua...

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  22. Puutarhasi on kaunis myös syksyllä. Kartiovalkokuusi sopii kuin nakutettu ruskanväreissä kylpevän puutarhasi kulkureittien vierille.

    Kaunis syksy jatkukoon vielä pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, ehkä sitä eniten;-) Kiitos.

      Kartiovalkokuusi on ainoa jämpti asia luonnonmukaisessa puutarhassani ja niitä on tosi monta. Kartiovalkokuusen viehätys on vahvin syksyllä, kun kaikki muu kuolee ja näyttää kohta, ennen lunta, ei melkein miltään...vain marraskuulta, jossa maa martona makaa.

      Sitä toivokaamme!

      Poista
  23. Voi miten ihanat syksykuvat:) Ruskan räiskettä ja syksyn raikkautta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heidi-Maaria, kiitos.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  24. P.S.
    Makoisat iltapalat voisit saada meiltä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, kiitos, mutta kun kirjoitit tätä kutsua olin jo lukemassa ja nautin hapankorpusta, joiden murusia aina löytyy sängystämme;-)

      Poista
  25. Rakastan ruskaa, joten nautin todella näistä kauniista kuvistasi. Ensi vuodeksi olen rastinut kalenterista yhden syyskuun alun viikon ruskamatkaksi; täytyy muistaa pitää se viikko vapaana työvelvollisuuksista. Ja täytyy muistaa nyt taas tarkistaa, ovatko kaikki ruusukvittenit kypsiä; teen niistä omenoiden kanssa hilloa. Niitä on vain 14, joten ei tule suurta satoa.

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena, ei ollut vaikea arvata, että jaamme rakakuden ruskaan;-) Jos minä olisin sinä, niin olisin nyt siinä sinun tunturimaisemassasi.

      Kuuntele sanaa 'työvelvollisuus' ja mieti sitten ruskaa. Olen syvästi työorientoituneen puoliso, joten...miettii usein miten lujaa elmän pndoliino kiitääkään.

      Ruusukvitteni on minulle vain sana. Vähän kuin se, että kerran ostimme luumupuun ja siitä kasvoikin piikikäs kriikuna;-)

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  26. Pakko heittää vielä uusintakierros täällä ihastelemassa, ihan mahtavan värikylläistä.
    Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilona, voit jäädä tähän ruskamereeni! Kiitos.

      Virkistävää, kaunista viikonloppua sinulle!

      Poista
  27. Siellä sinä iloisena ja onnellisena istut kauniina syksyn värien keskellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unelma, hyvin nähty: Olin silloin hirveän iloinen, sillä Eve oli saanut paussin sytostaattihoitoonsa ja oli meillä kokonaisen viikonlopun. Meistähän oli se yhteinen kuvasarjakin...Kuva on siis vuodelta 2009 eli xx kiloa sitten ja oli vielä otsatukka;-) Uusin kuva on profiilikuva.

      Kiitos!

      Poista
  28. Olipa kiva käydä "kävelyllä" puutarhassasi.
    Toivottavasti unelmasi ikkunasta toteutuu pian, se vaikuttaa upealta idealta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pioni, näin sitä voi vierailla - nykyään;-)

      Se on mahtava idea. Pari muuta 'tapahtumaa' ensin ja sitten se ikkuna. Yksi ikkunafirmamies sitä kävi jo katsastamassa...

      Sen jälkeen tämä talo on jo niin liika koti, että tänne jäätiin. On ollut outoa, kun omaan 'pääpuutarhaan' ei ole ollut maisemaikkunaa.

      Kaunista viikonloppua sinulle!

      Poista
  29. Ihana syyskirje! Miten minulle tuli nyt melkein pakko saada köynnöshortensia? :) Ja tuo pilvikirsikka jaksaa olla kaunis - se taitaa olla ihana minä tahansa vuodenaikana?

    Siniset ovet sopisivat hyvin teille! Talonne taitaa olla ulkoa tiiliverhoiltu? Meilläkin on valkoinen tiilitalo. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos. Erittäin viisas ajatus. Serkkuni näki mun köynnöshortensiat livenä ja nyt hänellä on niitä siellä sun täällä ja samoin kävi pilvikirsikoiden kanssa. Mutta viime mainitut voit ehkä unohtaa, sillä se ei todellakaan ole mikään pieni ja hillittykasvuinen puu;-)

      Köynnöshortensia tekee lehteä jo huhtkuulla ja siinä on vieläkin lehti, jokaikisessä yksilössä. Mainio maanpeittokasvi, kaunis kiipeämään seinää, kiveä tai männyn runkoa, jopa sellaista muodissa olevaa kaariporttia. Meillä ensi suvena kolnme köynnöshortensiaa nousee valkoisin kukin parvekkeen kaiteen ylitse. Kelpaa siinä sitten istua syömässä: Ihanaa! Olen niin hullaanuntunut tähän kasviin, että se saa peittää takkahuoneen pikkuikkunankin ja seuraamme siitä kuin performanssia, miten kasvi toimii milloinkin.

      Meillä on kivitalo, joka on verhoiltu tiilellä. Näin kuvassa kerran teidän talon, se on kaunis. R:n prioriteettilistalla siniset ovet eivät ole kovin korkealla, mutta tänään uhkasin itse maalata ovi kerrallaan ellei...;-) Kranssitkaan eivät näytä kivoilta ruskeissa ovissa.

      Poista
  30. Aivan ihania värejä näissä kuvissa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eeva, ruska on juuri sitä. Toivottavasti siellä rannikollakin saatte värejä.

      Mukavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  31. Ooh, kaunista! Kukkien hoidosta en juurikaan perusta, villipuutarha olisi ja on enemmän minua. Olen onnellinen kunhan pihasta löytyy pihlajia - niitä meillä onkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka kirjahyllyssä, kiitos. Minäkin yritän tätä villiinnyttää. Nurmikko on hyvin vähän meillä suosiossa, mutta luonnonkukat sitäkin enemmän.

      Meilläkin on paljon pihlajia, sillä se on aina kaunis puu. Kokeile tuurenpihlajaa, niin saat uutta väriä joukkoon. Tuo kuvaamani pieni tuurenpihlaja on nyt alhaalta vieläkin tummempi ja yläoksisto on täydellisen oranssi.

      Poista
  32. Aivan ihania ruskakuvia, Leena! Vietimme Teemun kanssa romanttisen viikonlopun kahdestaan mökillä, siellä teidän lähellä. Lämmitimme lasitettua kuistia pitkin viikonloppua, että saimme istua mahdollisimman lähellä järveä ja ruskamaisemaa. Lauantaina olikin uskomattoman upea, aurinkoisen pirteä syyssää.

    Myös ajomatkat sinne ja takaisin sujuivat normaalia mukavammin, kun teiden varret olivat niin kauniissa väreissä.

    Vihdoin minäkin löysin syksyn ilon tällekin vuodelle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, kiitos. Täällä nyt kelpaakin, sillä ruskaa ja iso Päijänne, joka vaikuttaa meihin niin, koska se todellakin ympäröi saartamme, että syksy on tavallista pidempi, mutta taas keväällä jonkin verran myöhässä.

      Lauantai oli upea, mutta miten hirveää, että sille päivälle oli sovittu kaikki shoppailut...Kyllä harmitti!

      Se reitti on upea etenkin jos ajaa Kärkisten sillan kautta ja sitten Joutsan kautta...siinä on pitkän matkaa kuin kulkisi jossain muinaismaisemassa. Siellä on ennen Joutsaa Helsinkiin ajettaessa upeaa Korpilahtea ja sitä Putkilahden maisemaa. Meillä oli kaksi suvea mökki vuokrattuna Putkilahdesta.

      Jo oli aikakin;-) Kohta on marraskuu ja maa martona makaa...,mutta ei piitata siitä, vaan etsitään kaikkia ihania juttuja ja iloja.

      Poista