keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Paperilyhtyjä - Runoilijoiden antologia

Tiedätte, että runo on minulle enemmän, mutta tiedätte myös, miten avuton olen mitään sanomaan kenenkään runoista: Niistä vain pitää tai sitten ei. Runo on tunnetila. Se on rajaton kokemus, joka ei kaipaa analyysiä, siksi runokirja-arvosteluni ovat niitä kaikkein lyhyimpiä eli vähempi minua enemmän runoa.

Paperilyhtyjä – Runoilijoiden antologia (Books on Demand 2013) on kolmentoista facebook –runoilijan yhteisöllinen runokirja. Ehkä laatuaan ensimmäinen, vai onko joku ennen kuullut facebookilaisten runokirjasta. Antologiassa on sivuja kahdeksankymmentäkuusi ja kannet ovat niin uskomattomat, että menevät Leena Lumissa Vuoden 2013 Kauneimmat Kirjan Kannet –kisaan. Kansien takana on Ari Kokkonen ja ehkä hänkin on kuullut saman lauseen kuin minä kerran eräältä muotisuunnittelijalta, joka näki konjakinväriseksi lakkaamani kahvipöydän ja sinisen sohvamme: Sinisen ja ruskean liitto on kirjoitettu tähtiin. No, Arin ruskea on ehkä kultaa, mutta ajaa ihan saman asian.

Siis kolmetoista runoilijaa, joista yhdeksän debytoi. Mitä sanookaan ensimmäisenä aloittava Topi Aaltonen:

"Runo on enemmän kuin sanat paperilla. Se on löydettävissä kaikkialla. Elämä on runo."

Ja minä vastaan hänelle: Runo ei tunnusta uskontoa, ei maiden rajoja, se ei tottele lakia ja kieltää normit. Se on villi lintu ja lentää minne haluaa. Se tekee pesän, minne huvittaa, lähtee, milloin haluaa, mutta jää, jos sitä eniten tarvitset. Näin Topi: 

Eletyn elämän valtasi alastomuus,
paljaat kuvat matkasivat iholla.
Kaikki unet olivat eilisen tuulia,
monta kertaa kulkivat läheltä ohi eri kasvoilla.
Parrasvaloissa olivat yöt ja niiden olemattomat tulet.
Pyhällä vuoteella näkyvä oli mustaa
kuin se äänettömyyteen lähetetty rukous,
ilmeet mietteliäinä, meret edessä elottomina.
Lokkien itkut, lähtiessä vain häpeää.

-         
Ja sitten Hannele Eväsoja:

Ikävä kätellä syksyä
suruvaippa siipii maata..

Istu perho
hetken kukalla vahvistu

Pilvein vanat
vain hetkeksi seisahtavat

Lehtien kahinassa
tuulten suhinassa
lähetän sinulle sanan:

Olisitpa lähelläni

sydäntäsi lämmittäisin
silmieni säteellä

Ihanaa lukea, miten ’suruvaippa siipii maata’. Onko tätä kuultu ennen…

Kirjassa on ennen kunkin runoilijan runo-osuutta pieni esittely henkilöistä. Harri Laineella on motto, jonka nyt jokainen kirjoittakoon ylös vaikka seinäkalenteriinsa:

"Jos etsit elämää, katso taivaalle, siellä ei ole kuolleita lintuja". Ja näin Harri runossaan Rakkauden sotilaat:

Tämä maa,
on minun Sydän.

Siksi sotilaani sille tahtovat,
lisämaat parhaimmat.

Siksi ne väijyvät ja etsivät.
Tiedustelevat ja piirittävät.

Vallatakseen kuin olisi sota,
vain erona ettei ole aseita.

Aseettomana toista maata,
himoiten satuttamatta.

Saaden tuon toisen maan,
yhdistyen kanssa oman maan.

Sillä kun tuo toinen maa,
on…Sinun Sydämesi.

Una Reinman kertoo: "Kirjoitan proosaa ja runoja. näen sydämiä kaikkialla; maassa, puissa, pilvissä, rakkaiden silmissä. Kerään sanoja kuin perhonen mettä. Mietin lakkaamatta että, onko enkeleitä olemassa…" Tämä on Unaa:

Sä eheytät mun
Monta päivää
ilman tuoksuasi
tekee alakuloiseksi
Hieman hulluksi
Vialliseksi
Puutteelliseksi
Nyt olen jälleen
nuuskinut
Suukottanut
Rakastanut
Itseni kylläiseksi
Onnelliseksi

Niin paljon kuin kartankin puhekielistä ilmaisua proosassa ellei se ole just nappiinsa, yhtä usein olen huomannut, että runossa puhekieli yllättäen soi.

Tässä teille makupaloja Paperilyhtyjä antologiasta. Yllä mainittujen lisäksi mukana ovat Petri Ervasti, Petri Helenius, Laura Kamil, Jaana Lampinen, Tarja Niemi-Korpela, Anna-Maija Partanen, Satu Tanninen ja Maarit Virtanen. Kaikilla on upeita, koskettavia runoja!

Paperilyhtyjä on saatavana kaikista suurimmista verkkokaupoista, maailmalta amazon.comista sekä myös e-kirjana. Haluan olla ilmaa runolinnun lentosiiville, joten tarkennan: Suomalainen.com, Apple iBookstore, Adlibris.fi, Akateeminenkirjakauppa.fi ja Booky.fi

Ari Kokkonen, mies huiman kannen takana, toteaa: ”Runot vangitsevat hetken, kokonaiset kirjat sen, mitä hetken ympärillä on.”

Eroja

Kävelet lävitseni, mutta en tunne sitä, kasvosi piirtyvät tyynyyni,
mutta en tiedä minkälaisia unia näet. Silmistäsi näen kuinka ikävä
palaa luokseni, varjojen kasvaessa seinille ennen kuin olit
lähtenytkään. Katselen ikkunastani kunnes kaupunki sammuu ja
valot syttyvät. Ihmisiä on vaikeaa hahmottaa sateisen kadun
kuvajaisista. On vain varjoja jotka häilyvät väristen. kadoten
jonnekin.

- Ari Kokkonen -

*****

Hannele Eväsoja: "Tämä on tietääksemme ensimmäinen sosiaalisen median runoantologia."


*****

47 kommenttia:

  1. Kiitos Leena ystäväni lämpimästi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ari, ole hyvä ja kiitos itsellesi. Kiitä koko runoryhmää: Tämä on upeaa!

      Poista
    2. Kiitos, Leena, kun "arvioit" ja annat mainetta kirjallemme!
      Iltaterveisin
      Tarja N-K

      Poista
  2. Allekirjoitan ensimmäisen havaintosi, eli runoista joko pitää tai ei pidä riippumatta riimeistä tai riimittömyydestä...

    Tunnekin varmasti pitää paikkaansa, pidän Mirkka Rekolan runoista, vaikka en voi sanoa niitä ymmärtäväni, mutta ovat minusta hienoja, jotain runoja ymmärrän, mutta en pidä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, just niin!

      Minulla on ihan sama jutt: Myönnän heti, että osa Mirkan runoista pyyhkii yli, osa taas on kuin just mulle kirjoitettua. Taidankin lopettaa viikon työt huomenna tms. yhteen rakkaimmista Mirkan runoista.

      Poista
  3. *ihastuksen huokaus*. Aivan ihania!

    Mulla on kaksikin runoteosta odottamassa postausta, mutta olen huomannut olevani täysin mykistynyt runojen edessä. En osaa postata! Olet oikeassa, runoista joko pitää tai ei pidä. Runo voi jättää kylmäksi tai sitten tulla niin liki, ettei enää tiedä mihin itse loppuu ja mistä teksti alkaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika K., just niin.

      Luin eilen taas Shakespearen sonetteja ja ihmettelin Kirsti Simonsuuren lahjakkuutta tehdä analyysiä.

      Tee sinäkin tämä kirja blogiisi!

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Satu, ole hyvä ja kiitos♥

      Veikkaanpa, että runosi Mies ilmestyy jonain hetkenä runoblogiini, joka on Lumikarpalo.

      Poista
  5. Kiitos, minulle blogikirjoittaminen on sydämenasia. Yli 1000 tekstiä vuonna 2012.Kolmannessa yhteisteoksessa on ilmestymässä minun runoja tänä vuonna. 2010 oli yhdessä kirjassa, niitä on kuulema joku lukenut radiossa.Minulle niin kerrottiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, aivan, sinulla on Paperilyhdyissä blogiosoitekin, piipahdan heti kun ehdin. Katsos mun lukuja ja mieti, että luen yli sata kirjaa vuodessa. Yritän nyt kyllä hidastaa, mutta mihin virta ylitulvimisestaan pääsee;-)

      Huimaa! Anna runojen vain virrata...

      Poista
  6. Kiitos tästä esittelystä, Leena-IhaNainen, ja mukavaa keskiviikkoiltaa!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, ole hyvä ja kiitos.

      Kiitos samoin sinullem Aili-IhaNainen♥

      Poista
  7. Joskus runo ei aukea ensimmäisellä kerralla. Minulla on kirja, johon on luvannut vastata blogissani, mutta en ole vielä saanut tarpeeksi otetta siitä. Nyt vasta jokin aika sitten ymmärsin, miksi se oli kirjoitettu. Runot ovat kauniit, mutta mikä niitä yhdistää kirjassa? Sitä etsin. Omakohtaiset elämänvaiheet joskus antavat sukeltaa syvemmälle runoon. Kaunis raportti sinulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaari3, niinhän se on ja toisaalta taas eri elämäntilanteissa kaipaa juuri itselleen sopivia runoja.

      Varmaan omat suosikkivalinnat kertovat myös runojen valitsijasta jotain: kaihoa, vertaiskärsimys, pieni huumori, sopiva romantiikan sävy, ehkä luonto ja/tai erotiikka, mikä kenelläkin.

      Kiitos.

      Poista
  8. Kansi oli aivan ihana , kiitoksia Leena, joten ehkä runotkin ovat sitä mitä tuo ulkomuoto lupaa? Ainakin tässä koostessa, jonka kirjoitit oli etenkin tuo Arin runo hyvin lähellä sydäntäni. Tämä ei nyt tarkoita etteivätkö muutkin olleet hienoja, mutta runon kokeminenhan on usein tunnetila, joka vaihtelee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustis, kansi on järkyttävän kaunis! No, valitsin tietysti makuni mukaan, mutta sinne jäi monta, monta hyvää, joista pidin. Oli sopivaa tarjota viisi runoa.

      Minä koin nyt näin, mutta kuten sanoin, löysin vielä monta, jotka olisin halunnut jakaa lukijoilleni.

      Arin runo ilahduttaa viikonloppuna Lumikarpalossa...kuvalla.

      Poista
    2. Niin...ja jokaiselta oli useampia runoja.

      Poista
  9. Minäkin luulen olevani runoihminen. Mutta en kaikkien runojen. On se kulttuurillistakin. Olen täällä lukenut turkkilaisia runoja ja niillä on selvästi turkkilainen sielu.

    Kaunis kansi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, minä luen runoja kaikista maista. Runo ei tunnusta maata. Osaan jopa puhua nerudaksi.

      Se on.

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Topi, ole hyvä ja kiitos. Valitsin sinulta ensin 'siinä oli kaikkien menneiden kesien tulet...', mutta sitten vaihdoin. Ehkä tuo toinen tulee vielä jompaankumpaan blogiini. Jatka runovirtaamistasi!

      Poista
  11. Kiitos Leena tästä kaunista, "rakentaa pesänsä minne haluaa...." ihana.

    VastaaPoista
  12. Hienot kannet.
    Kun katselen runokirjakokoelmaa kirjahyllyssäni, niiden kannet ovat aika vaatimattomia, joissakin lähes "tyhjiä". Sisältö on tärkein ja niin se on varmaan tässäkin kirjassa. Otteet kuulostivat hyviltä.
    PS. Houkutteleva ulkonäkö ei ole ollenkaan pahitteeksi, sillä annetaan ensi viesti mitä on tulossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, eikö vain!

      Just niin, paitsi jos sinulla on Tommy Tabermannin Eroottiset runot.

      ...niin se on, mutta kansi herättää ostajassa halun lukea kirjan takakansi. Minä en edes ota käteeni kirjaa, jossa ei ole kaunista kantta. Toisaalta, vanhat rakkaat kirjani ovat monet 'kasvottomia', mutta silti kultaa. Miten paljon enemmän dekkareita menisikään, jos niiden kansikuvien julmuus olisi edes hiukan suhteessa sisällön tasoon, joka usein paljon laadukkaampaa. Myös Baudelairen Pahan kukat kannet olisi pitänyt ajatella tarkemmin.

      Huomioidaan tuleva, mahdollinen lukija. Näin se on. Kohta alamme sitten nähdä, millaisia kansia saamme tämän vuoden puutarhakirjoihin.

      Poista
  13. Ihastuttavia!
    Minulla olikin juuri runojen nälkä.
    Ne osuvat johonkin syvään osaan minussa. Sellaiseen, josta en osaa puhua. Joka tuntuu niin hyvältä, kun joku sitä koskettaa tällä kielellä.
    Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, niin minustakin!

      Samoin täällä ja aika usein.

      Niinhän se tekee. Haluan olla yksin kun luen runoja, missään ei saa soida silloin, kuuntelen vain runon soittoa ja mitä se herättää minussa. Sinä kuuntelet, mitä se herättää sinussa.

      Ole hyvä.

      Poista
  14. Uudet lukijat ovat tervetulleita blogiini.Kirjoitan monella tyylillä,enimmäkseen riimirunoja, jokunen pakina, novelli, ja laulujen tekstityksiä.http://sofiatanninen.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, varmaan monet innokkaasti tulevatkin. Minä liittyisin kaikkiin runo-, kirja-, ruoka-, sisustus- ja puutarhablogeihin ellei google rajoittaisi minua: Saan aina varoituksen, kun liityn uuteen,että luet jo 300 blogia, poista jotain, ennen kuin voit liittyä. Onkohan kellään muulla tuollaista rajaa? Ja jos yritän liittää 301., se ei onnistu.

      Poista
  15. Tuo kirjan kansi vangitsee ja kutsuu.
    Runoissa on koko maailmankauiikeuden kuiskaus,
    niissä voi ihminen löytää sismpänsä,
    ne lohduttavat ja oikeasti koskettavat ihoa ja sydäntä..

    Ihana oli postauksesi Leena♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, sinä taiteilijana sen osaat nähdä ja arvostaa!

      Sitä juuri niissä on. Olet aina rakastanut kuvataiteen lisäksi juuri runoja. Ne nimenomaan koskettavat, lohduttavat, joskus vievät ylitse rankan sillan.

      Kiitos Hanne♥

      Poista
  16. Oi, kiitos runokirjasen esittelystä Leena. <3
    Oli mukavaa olla siinä mukana. =)

    VastaaPoista
  17. Una, ole hyvä ja kiitos sinulle: Ilo oli minun.

    Tämä on enemmän kuin kirjanen, ihan oikea sidottu kirja;-) Ja kaunis.

    Runo, jonka sinulta valitsin, oli jotenkin vähän minuakin. Vertaa http://leenalumi.blogspot.fi/2011/07/ma-muistan-sun-mustikkasuun-sa-muistat.html Hauska sattuma, sillä tuskin koskaan käytän näin puhekieltä;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ Kirjanen onkin sellainen lempinimi, runoista kun on kyse. ♥

      Poista
    2. Ai jaa;-) Ainakaan sitä ei voi käyttää isosta kirjasta, sillä eikö suomen kielen -nen tarkoita vähäistä.

      Poista
  18. Runoilla, hyvillä sellaisilla, on suora yhteys sieluun. Monet tässä postauksessa esillä olevat runot puhuttelivat...Kiitos hienosta esittelystä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, se on juuri niin.

      Mietin juuri, että onkohan missään muualla ennen facebook -ryhmä tehnyt runokirjan...

      Ole hyvä.

      Poista
  19. Puhuttelevia ja ajatuksia antavia runoja, kiitos niistä!

    VastaaPoista
  20. Miten paljon asioita tämä nykyinen sosiaalinen media luokaan. Laitoin siipalle tätä heti linkin, sillä sekin runoilee ja oli jossain runoantologiassa mukanakin (olisiko n. 10 vuotta sitten julkaistu), mutta aina kannustaisin häntä vaan osallistumaan uudestaan. Miks miehet on joskus niin jääräpäisiä, miksi ;-)

    Kansi on todellakin upea, sinisen ja kullan (vai oliko se ruskean) yhdistelmä tosiaankin toimii. Ja runot, osa toimii minulle aina kuin häkä, osa ei osu mihinkään. Mutta sellaistahan se elämä on, ei kaikkeen voi tarttua ja se ehkä on vain sitä, ettei sen aika ole juuri sillä hetkellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, mikään ei voita miestä jääräpäisyydessä. Meillä tapahtui pari viikkoa sitten jotain eli R. sai jonkun krampin ja olin tilaamassa ambulanssia: Hän esti sen hyisen jäätävällä katsellaan, kun ei kunnolla saanut sanottua kuin_ Älä painosta minua! Lauseessa tihkui raesade...Onneksi se kaikki sitten meni kuntoon.

      Sinun olisi pitänyt olla tässä antologiassa mukana, sekä kuvittajana että kirjoittajana!

      Sinä olet niin kiihkeä, kuten minäkin! Senkin tähden sun runot olisivat olleet tänne joukkoon kuin tulta ja tähtiä.

      Poista
    2. Miehet ja kipu on muuten jännä yhtälö, niistä ei voi mitenkään tietää kuinka pitäisi suhtautua. Toisilla pikku kuume vie ne suoraan "hautaan" ja toiset ei menis lääkärille, vaikka pää olisi jo irrallaan hartioista.

      Ehkä meillä kiihkeillä naisilla kannattaa olla rauhallisemmat ja itsepäiset miehet. Kestäisiköhän muunlaiset matkassa, hih =)

      Poista
  21. Kiitos, Leena, kun kommentoit runoantologiamme!
    Tarja Niemi-Korpela

    VastaaPoista
  22. Tämän kirjan jälkeen minulta on tullut nettikirja http://issuu.com/tanninensatu/docs/runoja_yst__v__lle_24.7_2013
    Heinäkuussa runoteos PATAJÄTKÄ, syyskuussa satukirja HÄMÄRÄN HYSSYJÄ.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, kiitos tiedosta. Minä aion pysytellä ihan paperisessa kirjassa, jonka sivuja tuuli tai minä käntelee...

      Kaunista syksyn jatkoa sinulle!



      Poista