tiistai 5. helmikuuta 2013

Ian McEwan: Makeannälkä


NIMENI ON SERENA FROME (lausutaan siten että se rimmaa sanan plume kanssa), ja yli neljäkymmentä vuotta sitten Britannian turvallisuuspalvelu lähetti minut suorittamaan salaista tehtävää. Se ei onnistunut. Palvelukseen astumisestani ei mennyt kuin puolitoista vuotta, kun sain potkut häpäistyäni itseni ja saatettuani rakastajani tuhoon, olkoonkin että hän sai osittain syyttää siitä myös itseään.

Näin alkaa Ian McEwanin kirja Makeannälkä (Sweet Tooth, Otava 2012, suomennos Juhani Lindholm). Kirja nuoresta naisesta, joka omaksi harmikseen on matemaattisesti lahjakas, mutta haluaisi lukemaan kirjallisuutta. Tämä ei taas sovi Serenan äidille, Piispan rouvalle, jonka mielestä kirjallisuus saattaisi Serenan  himpun verran häntä itseään paremmin koulutetuksi kotirouvaksi. Matematiikasta tulee Serenan oppiaine, mutta lukutahti on entinen eli ainakin kolme romaania viikossa. Serena on todellinen pikalukija ja ehtii kaiken ohessa pelata tennistä, saada rakastajan, Jeremyn, jolla on liian teräväsärmäinen häpyluu, mikä asia hoituu taitellulla pyyhkeellä, kuin erota tästä ja jatkaa Jeremyn historianopettajan Tony Canningin kanssa, jolloin alkaa Serenan valmennus paitsi rakkauden myös kirjallisuuden saloihin ja sitä kautta turvallisuuspalvelun leipiin.

Näin kerrottuna tarinassa on sitä kiehtovuutta, johon Ian McEwanin siihen lisäämät tuhat tai satatuhatta sanaa toisivat sille vain lisäarvoa ellei McEwan ensimmäisen kerran minun tietooni, olisi ottanut mukaan liikaa henkilöitä, liikaa organisaatioiden nimiä ja tietysti mielettömät määrät erilaisia kylmän sodan aikaisia uhkia ja kaksoisagentteja, koodinimiä etc. Jos pysyy jotenkin juonessa kiinni siihen asti, kun Serena tuo säätiölle neljännen kirjailijan, Tom Haleyn, ja saa tämän ottamaan vastaan Freedom Internationalin apurahan, saattaa selvitä lopusta, sillä nyt on pari, jota seurata. Paitsi, että kerronta oli paikoin puuduttavaa, sai ihmetellä sen repaleisuutta. Koukitaan politiikkaa, kirjallisuutta, ihmisten yksityiselämää, CIA:ta, erilaisia lehtijuttuja, monia ’70 –luvun tapahtumia ja paljon, paljon muuta. Olin kuin vieraassa maassa, sillä löysin ihailemani Ian McEwanin ’äänen’ vain novelleissa, joita Haley antoi Serenalle luettavaksi. Neljä novellia, joissa McEwan näyttää, miten helppo hänen olisi ollut kirjoittaa kirja kustakin. Haleyn novellit elämän mielettömistä sattumista, jotka voivat muuttaa kenen tahansa kohtalon aivan ällistyttäväksi. Vaikkapa tarina Edmundista, joka tuuraa sairastunutta identtistä kaksoisveljeään, kirkkoherraa, sunnuntaina, jolloin piispa on seuraamassa toimitusta. Edmund onnistuu tietenkin liian hyvin ja mikä vahinko, että kolmannen penkkirivin päässä virsikirjapinon vieressä istuu nainen, jonka nimi on Jean Alise…

Novellia lukeva Serena ajattelee:

Edmund toi mieleeni Maxin, ja Jeremyn. Ja kaikkein eniten Tonyn. Nuo älykkäät, amoraaliset, kekseliäät, turmiolliset miehet, määrätietoiset, itsekkäät, tunnesuhteissaan viileät, viileän viehättävät. Luulen, että he vetivät minua puoleensa enemmän kuin rakkaus Jeesukseen.

Elämä on usein kuin Ian McEwanin kirjoissa, sillä eilen tilasin ajan lakimiehelle ja tänään sain pienen haastattelupyynnön taholta, joka liittyy juristeihin. Asian kiinnostavuutta lisää, että kysely koski Ian McEwania ja erityisesti hänen kirjaansa Lauantai, jota pidän ihan McEwanin kolmen kärjessä. Asian outoa tunnetta, sitä McEwanin sattumanvaraisuutta, kuvasi vielä se, että saman tunnin aikana istuin Makeannälkä edessäni ja mietin, miten kertoisin teille kirjasta, josta Guardian sanoo:

”Merkittävä, kaunis romaani, monikerroksinen kuin maatuskanukke.”

En perusta maatuskanukeista, mutta perustan sitäkin enemmän Ian McEwanista. Olenhan jopa kieltänyt antamasta mitään negatiivista kommenttia hänestä blogiini ja tässä minä nyt sitten itse moitin herra Kirjailijaa. Makeannälkä on hyvä nimi kirjalle, mutta se antaa odottaa aivan jotain muuta kuin tiedustelupalvelun salaista tehtävää. Onneksi jo vuorokausi on tehnyt tehtävänsä: Sekamelska asettuu ja kaiken joukosta erottuu nuoren naisen kasvukertomus ja tosirakkaus.

Nyt Makeannälkä ei saa lopettaa tätä juttua vaan minun mielipiteeni kirjailija Ian McEwanista:

Ian McEwan on maailman paras ihmismielen mustien syvyyksien naaraaja, psykologisen vaikuttamisen maestro joka harrastaa mustaa huumoria, osaa nostattaa kauhua usein edes ketään murhaamatta, paitsi Vieraan turvassa, ja kaiken huipuksi rakentaa niin uskottavia nais- ja mieskuvia, että heihin samaistuu. He ovat kuka tahansa meistä. Liikuttaviakin sekasortoisuudessaan tai siinä, mitä sekasortoa ympäröivä maailma heidän eteensä tuo. Pidin kovasti Lauantain neurokirurgi Henry Perownesta, joka oli tilannenopea (huomasi rikollisen mystisen sairauden) ja valmis tositoimiinkin, mutta toisaalta ehdottomasti tiesi, miten avioparin on parasta viettää talvisen lauantai-iltapäivän hämärään kallistuvat tunnit.

Ian McEwanilta olen saanut itseeni varman tiedon siitä, että kenelle tahansa meistä voi tapahtua ihan mitä tahansa. Koko elämä on musta komedia, josta ihailemani brittikirjailija kertoo niin ylittämättömällä tyylillä, että on vaikea tajuta, miksi hän ei ole vieläkään saanut kirjallisuuden Nobelia!

*****


Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet myös Sonja  Sanna  ja Mari A

*****

28 kommenttia:

  1. joo, hyviä filmejäkin tämän kirjoista.
    Fredrika Runebergin kirjoja kelpaa myös lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, tiedän ja olen nähnyt, paitsi Vieraan turvaa en pysty katsomaan.

      Kiva kuulla. Minä olen nyt ihan jäljessä aikataulustani eli bookattu kaikki aika. Ja kauhea yskä. Ellei mene ohi, täytyy lähteä lekurille.

      Poista
    2. Mielenkiintoista. - Olen tässä pohtinut, millä perusteilla sinä Leena valitset kirjat luettavaksesi. Entä ostatko ne omaksi vai lainaatko kirjastosta?

      Olen saanut valtavasti hyviä lukuvinkkejä Sinulta ja muutamalta muulta kirjabloggarilta, nyt kun vaan olisi aikaa tarttua lukemattomiin lukemattomiin. Seuraavaksi luettavanani on Vieraan lapsi (löysin sen kirjaston uutuushyllystä, enkä varmaan muuten olisi siihen tarttunutkaan, ellei blogeissa sitä olisi kovasti kehuttu).

      Kiitos siis tiedonvälityksestä! Joka aamu käyn katsomassa, mitä uutta tällä kertaa. Kevään puutarhakirjoja odotellessa...

      - Heini, uskollinen lukijasi -

      Poista
    3. Heini, kiva, että kysyt ja saan nyt kertoa;-)Mutta kaikkein tärkientä on, että olet saanut paljon lukuvinkkejä. Toivottavasti edes osa osui ja upposi!

      Minä yritän tarjoilla kirjaleämyksiä en kirjakidutuksia, sillä elämä on liian lyhyt huonoille kirjoille. Valitsen siis kirjoja, jotka kiinnostavat minua. Tosin teen joskus vaikka käsityökirjan, jos ajattelen, että joku lukijani siitä ilahtuu.

      Saan kustantajilta valitsemiani arvostelukappaleita, mutta älä luule, että se sitoo mielipiteitäni. Olen sillätavalla ikävä ihminen, että jos minulla ei ole kirjasta mitään hyvää sanottavaa, jätän sen kesken ja/tai tekemättä juttua. Muutaman kerran vuodessa annan palaa ikävästi, mutta en nauti siitä, että lyttään jonkun teoksen. Kerron aina juuri kuten minusta tuntuu.

      Tämän lisäksi teen omasta kirjahyllystäni vanhempia kirjoja ja tietysti käytänmyös kirjastoa. En ikinä lakkaa ylistämästä suomalaista kirjastosysteemiä, sillä miten minä olisin muuten voinut lukea lapsena ja nuorena niin paljon kirjoja ellen olisi asunut kirjaston vieressä. Taisin lukea sieltä kaikki sallitut paitsi en sotakirjoja enkä niitä kaikkein kevyimpiä ja vieläkin tuo linja sopii minulle.

      Ja sitten kaiken huipuksi vielä ostan kirjoja, jota Perheen Järki ei yhtään ymmärrä, mutta kun...;-)

      Vieraan lapsi oli minulle viime vuoden paras kaikista. Olen häveli lainaamaan parille ystävälleni kirjoja, mutta aina muutaman kerran vuodessa, kirja ei lähde hyllystäni (lue: luotani) mihinkään. Nyt se on Vieraan lapsi. Älä pelästy niitä aikahyppyjä, sillä jossain vaiheessa huomaat, että kaikki pysyy upeasti kasassa.

      Voi, haluaisin niin joka aamu tarjota jotain uutta, mutta joskus on vain oltava pois koneelta. Tietenkin on muukin elämä, mutta etenkin selkä on nyt alkanut ilmoittaa olemassaolostaan ja se rajoittaa istumistunteja. Iltamyöhällä vasta pääsen lukemaan, sillä hyvin harvoin aikaa päivällä lukea.

      Ole hyvä ja kiitos sinulle: You made my day♥

      Poista
  2. Tämä on minulle ehdottomasti kevään yksi odotetuimmista kirjoista! Kunpa saisin pian noutoviestin kirjastosta :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, toivottavasti tämä on sinulle parempi kirja kuin minulle. Annoin todellakin aikaa teokselle, sillä McEwan ei ole minulle mikään läpihuutojuttu.

      Poista
  3. "Paitsi, että kerronta oli paikoin puuduttavaa, sai ihmetellä sen repaleisuutta." - Minusta kyllä sekin on aika hienoa ja kiinnostavaa, että näet ihailemasi kirjailijan teoksen heikkouksiakin. Eihän kirjailija aina voi onnistua - ei edes Ian McEwan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Penjami, olen 'suorasuu' eli sanon, miten tunnen. Nyt kyllä olisin niin tykännyt fanittaa. Toivottavasti McEwanille ei käy sama kuin Philip Rothille eli rakastamani tyyli katoaa iän myötä. Nyt en siihen jaksa uskoa, sillä terävyys oli tallella ja se näkyi etenkin Haleyn novelleissa.

      Juuri niin! Ja se notkahdus suotakoon myös Ian McEwanille. Hänen kohdallaan en vain ole siihen tottunut, kuten olen vaikkapa Cunninghamin ja Shieldsin kanssa. Toisaalta, voihan tämä kaikki olla vain makukysymystä, sillä kaikki arvio on subjektiivista. Well...tosin en tiedä, päteekö tämäkään kun kyseessä on McEwan ja minä;-) Huomaathan: Olen hukassa!

      Poista
  4. Mielenkiintoista. Ikäänkuin en olisi aikaisemmin hänestä kuullutkaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, paitsi, että minä olen postannut kaikista hänen kirjoistaan. Ehkä et ollut silloin vielä blogimaailmassa, mutta oikeassa palkissa on Keira Knightleyn kuva elokuvasta Atonement (Sovitus) ja sen alta löydät kaikki Ian McEwanint.

      Poista
  5. Minulle on aina henkilökohtainen kriisi, jos suosikkikirjailijalta tuleekin ulos jotain muuta, kuin häneltä odottaisi.

    Olen todella kiinnostunut Lauantaista, taidan tutustua ennemmin sen teoksen kautta tähän varsin houkuttelevan oloiseen McEwaniin!

    Paranemisia sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, sitä tässä nyt poden. Jotenkin odotin, että nyt tulee kaikkien aikojen huippu. Odotukseni olivat liian korkealla, mutta annoin itselleni aikaa yli vuorokauden miettiä tätä ennen kuin kirjoitin eikä asia siitä muuksi muuttunut.

      No minähän suosittelin sinulle nimenomaan Lauantaita ensimmäiseksi McEwaniksi. Sitten ehkä Rannalla ja koska tunnen/tiedän sinut, niin Sementtipuutarha ja vaikka Ikuinen rakkaus tai Amsterdam. Sovutksen olit nähnyt elokuvana, joten ehkä järjestys olisi nyt väärä etenkin koska filmi suorastaan palvoi kirjaa eli sait kaiken ja rooleissa niin huiput, että paremmaksi ei voi laittaa.

      Yritetään, mutta kaikesta huolimatta ratsastamaan lauantaina. Ellei tämä ole ensi viikolla ohi, niin sitten lekuriin.



      Poista
  6. Minäkin luin tämän juuri, ja hieman jäi ristiriitaiset fiilikset. McEwan on mahtava kirjailija, mutta ihan täysine n minäkään tästä innostunut. Odotan yhä, että ehdin lukea Sovituksen ;).

    Minäkin sain muuten tuon haastattelupyynnön, mutta kieltäydyin kunniasta tällä kertaa. Toivottavasti saan lukea sitten sinun haastattelusi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, nyt juuri olisi tosi kiva muistaa,mitkä McEwanit olet lukenut...Lauantai on yksi suosikkini myös...

      Kiva, että minä en ole ainoa, joka ei tähän syttynyt;-)

      Tiedän, mutta panostukseni ei ollut kovin hääppöinen, sillä vetäisin muutaman lauseen hihasta. Saman tunnin aikana tapahtui jotain muutakin, mutta en voi kertoa siitä vielä, sillä se ei varmistu ennen maaliskuuta. Tosi outo päivä eilenKIN...

      Poista
  7. Ei kuulosta siltä, että lukisin ihan heti. Minusta on muuten ihan hyvä, että kirjailijat kirjoittavat omalle tyylilleen erilaisia kirjoja välillä. Siis onhan se tietysti pettymys lukijoille, jos poikkeaa tieltään, mutta toisaalta hyvän kirjailijan erottaa siitä, että hän uskaltaa myös muuta. McEwan ei ole suosikkikirjailijani, joten en ehkä pettyisi, jos lukisin häneltä jotakin hänelle erikoisempaa..

    Kaunista päivää - ja toivottavasti yskä hellittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, tuskin luetkaan. Tämä on McEwanilta välisarjan työ.

      Achtung!, onko Oates tai Shriver kirjoittanut notkahduksia...

      En tajua, mikset voisi lukea Rannalla tai Lauantain. Kiinnostaisi kuulla, mitä olet mieltä. Jos haluat jotain todella rajan yli vievää, lue Vieraan turva,mutta sitten et valita, kun vähän kärsit - kauhusta;-)

      Minulle hän on ihan mieskirjailijoiden ykköskaartia eli saattaa tulla tuossa Mika Waltarin hännillä heti.

      Kiitos samoin sinulle! Ei se hellitä. Harmittaa, kun nyt pitäisi kuntoilla, kuntoilla, mutta la menen ratsastamaan vaikka yskisin keuhkot pellolle.

      Poista
  8. Vaikuttaa taas kerran kirjalta, joka pitäisi ehdottomasti kahlata läpi, kiitoksia Leena, mutta uteliaisuus oli varmaan se suurempi syy tulla taas tänne, koska luulin jo että olet päässyt kirjan kanteen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustis, lue ja kerro sitten, mitä pidit. Toivon, että olet lukenut McEwanin huiputkin.

      Hah-hah! Kunpa...

      Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

      Poista
  9. Vieläkin McEwanit lukematta, nolottaa =O Mutta tänä vuonna vannon lukevani, mulla on varmaan kolme kirjailijan teosta odottamassa. Oi, miksi en niihin pääse...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari, ihan tosi...;-) Lue nyt vaikka Lauantai, edes.

      Se on sellainen tahdonvoimajuttu...Minä paraskin sanomaan, kun moni asia on vaiheessaan.

      Poista
  10. Leena, minä niin tunnistan tuon tunteen, kun joltain lempikirjailijalta tuleekin sellainen teos, josta ei niin tykkää! Sellaista se vain joskus on, jopa armaan Shieldsinkin kanssa <3

    En ole lukenut läheskään kaikkia McEwanin kirjoja, mutta häneltä ei kyllä taida löytyä kahta samanlaista kirjaa. Ajatellaan nyt vaikka Rannalla-romaanin hienovaraisuutta ja Vieraan turvan brutaaliutta... Yhteistä noille kahdelle teokselle on kuitenkin se, että pinnan alla kuohuu ja kaikelle ei ole ilmeistä selitystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, tunne on hirveä, etenkin kun nyt kyseessä kirjailija, joka tulee siinä noin Mika Waltarin jälkeen heti...

      Todellakin! McEwan ei toista itseään ikinä. Rannalla on hienovarainen ja myös kirja, jossa minä en tajunnut kaikkea, ehkä et sinäkään. Eräs lukijani oli tarkkaavaisempi. Jos kiinnostaa ratkaisu löytyy Rannalla -juttuni kommnenteista. Taisi olla Mirka, joka huomasi jotain...

      Älä muuten ikinä, ikinä katso filmitraileria Vieraan turvasta. Minä hölmö tein sen, kun kuvittelin, että filmi ei olisi niin kova juttu..No, asiahan on todellisuudessa niin, että nähtynä se on pahempaa. Aion kyllä lukea Vieraan turvan vieläkin uudestaan, sillä siinä on jotain...jotain.

      Rannalla olen lukenut monta kertaa, sillä siinä tulee esiin aina joku pieni juttu. Joku uusia yksityiskohta.

      Poista
  11. Mielestäni Ian McEwanin voimakkain muutaman sivun mittainen kohtaus on Ajan lapsesta, missä lapsi katoaa mieheltä kaupan jonossa. Mikään kirjoitettu teksti ei ole minussa aiheuttanut niin voimakasta pahaa oloa ja myötäelettyä kauhua ennen eikä jälkeen.

    Harmi että nyt kirjailija on (ilmeisesti) synnyttänyt 2 keskinkertaista teosta (verrattuna aiempaan tuotantoonsa). Polta oli jotenkin... tyylille uskollinen mutta liian imelän kliseinen henkilöhahmoinensa. No, pitää silti hankkia uusin ja tehdä omakohtainen arvio.

    Mies 38-v

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos!, luen Ajan lapsen ensi tilassa. Tilaan sen huomenna kirjastosta...

      Polte on kunnianhimoinen, mutta se ei niinkään ollut minun kirjani. Kun luin sitä mieleeni tuli aivan kuin McEwan yrittäisi nyt jotain aivan uutta ja eriä...Onkohan syynä se, että Nobelia hän ei ole vielä saanut.

      Minulle Makeannälkä oli vähiten sitä McEwania, jonka takia olen ollut (ja olen) häneen niin koukussa.

      By the way, lueppa Philip Rothin Ihmisen tahra. Jotain uskomatonta...Minun arviotani siitä on turha katsoa, sillä se on jostain blogini alkuaikojen harhailuista.

      ***

      Vieraan turva oli aika hurja, mutta koska kestin sen, niin ehkä myös Ajan lapsen. Miksi se on jäänyt minulta lukematta...

      Poista
  12. Ian McEwanilta lähes kaiken suomennetun lukeneena ja lähes kaikkea suuresti arvostavana en näe mitään syytä suhtautua nuivasti Makeannälkäänkään. Henkilökavalkadi ja muu "sekamelska" eivät minua häirinneet, pikemmin kuuluivat tässä kuvaan. Mutta ennen kaikkea minulla kerrankin oli McEwanin kanssa todella hauskaa - koska ilmeisesti hänellä itselläänkin on tätä kirjoittaessaan ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, me kaikki titenkin suhtaudumme puolustavasti omaan makuumme kirjonen suhteen, mutta suokaamme kaikille vapaus itse päättää, mistä pitää ja mistä ei. Tämä kirja ei vain ollut minun kirjani ollenkaan, kiva, että se oli sinulle hyvä kirja.

      Toivon ihan todella paljon, että blogissani esiinyttäisiin omalla nimellä. Jos on mielipide, on toivottavasti myös kanttia seisoa mielipiteensä takan.

      Kaunista kevättalvea sinulle.

      Poista
  13. Sain tämän luettua jokin aika sitten; ensimmäinen McEwanini, joten vasta alussa olen, ja erilaisia lukukokemuksia on ilmeisesti tiedossa jatkossa. Pidin kirjasta, ja sen loppu varsinkin sai ajatukset solmuun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, jos otat vaikka Lauantain tai Ikuisen rakkauden, koet jotain aivan muuta.

      No minulle tämä ei ollut ihan kohden, sillä tiedustelupalvelut ja sellaiset eivät kiinnosta, kirjailija McEwanilta vain en jätä mitään väliin.

      (Tämän kesän paras: Olen saanut viestiä, että olen 'melkein jäävi', sillä R. on kuulemma Ian McEwanin kaksoisolento;) No ei aivan, vähän on vuosia välissä R:n eduksi.)

      Poista