torstai 28. helmikuuta 2013

Joonas Konstig: Totuus naisista


Hän kääntyi katsomaan Tiinaa. Heikkoina hetkinä hän oli varma, että se ei tarvinnut häntä enää niin kuin ennen. Kesti pitkään, ennen kuin Tiina huomasi hänet ja laski lehden ja katsoi takaisin…

Joonas Konstigin kirja Totuus naisista (Gummerus 2013) on kertomus Tapani Koskikarasta, 56 vuotiaasta miehestä, joka on lievästi sanottuna tuuliajolla sekä vaimonsa Tiinan että tyttäriensä Ronjan että etenkin Roosan elämästä. Tapani on mies, joka haluaa hallita elämäänsä, pitää sen kurssin tiedossaan. Hänestä tulee Prometeus Plasticsin Suomen talousjohtaja ja tässä se outo syy, miksi tämä kirja tuli minulle: Mieheni on tehnyt uransa muovialalla ja itse tulen pitäjästä, jossa oli yksi Suomen uraauurtavia muovitehtaita. No, tämä syy oli vain toinen, sillä teoksen nimi Totuus naisista, oli minulle kuin taisteluhansikas, johon en voinut olla tarttumatta. Aloin hioa sanansäilääni jo ennen kuin kirja oli saapunut minulle. Mietin, että taas yksi suomalainen mies laukomassa typeriä ja katkeria mielipiteitään naisista. Tylsiä väittämiä, jotka kohdatessani tekisin tekstistä hakkelusta. Enempää väärässä en voinut olla, sillä ainoa minuun takertunut stereotypia on lause: ”Se ei käyttäytynyt niin itsestään selvästi kuin kiistattoman kauniit naiset hänen etäisen, kokemuksensa mukaan tekivät.” Ehkä adjektiivi ’etäinen’ saa minut nyt niin lauhkeaksi, että siirrymme suoraan siihen, mitä tämä kirja oikeasti on.

Tapani on ehdottomasti niin sympaattinen hahmo, että…en sanotuksi saa. Hän on omalla lutusella tavallaan ihan hukassa osin vaimonsa Tiinan kanssa, mutta ennen kaikkea sanavalmiin vanhemman tyttärensä, maailmanparantaja Ronjan kuin myös itseltään hukassa olevan nuoremman tyttärensä Roosan kanssa. Jotenkin tuli mieleen vuodet, jolloin sain seurata R:n ja M:n isä-tytär –suhdetta, jossa kyllä molemmat kasvattivat toisiaan.

Hyvän käsityksen Ronjasta saa luvussa, jossa kerrotaan perheen edesmenneen ukin, Tapanin isän, syntymäpäivän muistoksi kotona syötävästä päivällisestä. Tapani on arvostanut isänsä tyyliä monessa ja etenkin vaatetuksessa, sillä olihan isä ollut Hyvinkään verkatehtaan omistaja. Hän odottaa muiden seuraavan mukana tässä kunnioittamisessa, mutta:

”Niin että naisen kunnia on miehen kunnia”. Ronja sanoi.

”Siis niin piti vaimon puolta.”

”Että pidetään naista kuin kukkaa kämmenellä.”

”No näin”, Tapani sanoi.

”Romanttista.”

”Herrasmies.”

”Tietty silloin ei vielä puhuttu sellaisesta hömpötyksestä kuin ylistämällä alistaminen.”

Tapani ei ollut kuullut sellaisesta. Näin äkkipäin se tuntui järjettömältä sanaparilta, ja hän juuttui toistamaan sitä mielessään. Tiina laski padan pöytään, nosti kannen ja paljasti osso bucco –kiekkojen luuydinsilmät ruskean lihaliemen ja juuresten seassa.

”Silloin sitä nyt vaan oli tapana ajatella, että kotonahan ne vaimot on tyytyväisempiä”, Ronja sanoi. ”Keittiössä. Laittamassa herkkuja eläinten ruuminosista.”

”Nyt Ronja tilanne on se, että sä voit puhua pyöreesti ja sanoa ettet tuomitse, mutta älä esitä ettei kukaan muka loukkaannu tollasesta.”

Tämä tilanne ajautuu sitten siihen, että Tapani poistaa vanhemman tyttärensä pöydästä, mikä jälkeenpäin ajatellen on kuin pisara meressä nuoremman tyttären Roosan tavattua Micon ja kaiken muuttua aivan muuksi kuin mitä Tapani oli voinut ikinä edes kuvitella. Kirjan keskiössä ovat Tapani ja Roosa. Ja sitten tulevat kaikki muut. Tai sitten muut ovat Tapanin ja Roosan välissä ja isä kadottaa joksikin aikaa turvaotteensa tyttäreensä, jolloin…

Konstig kirjoittaa hyvää kieltä. Olen allerginen suomalaisen dialogin heikkoudelle ja etenkin puhekielelle, mutta tässä kirjassa edes teinien keskenään käyttämä todella omituinen sanasto ei haitannut. Dialogi on luontevaa ja Tapani on sisäisessä hämillään olossaan vakuuttava ja todentuntuinen. Hänestä on melkein pakko pitää, mikä helpottaa paljon kirjan lukemista. Se, mitä kirjan takakansitekstissä sanotaan ’romaani riippuvuudesta ja isän pahimmista peloista’ on kerrankin kustantajalta täydellinen ja kohdalleen osuva tiivistys, sillä siitä tässä kirjassa on kysymys.  Siitä ja tragediasta, sillä kirja on yllättävä.

Olen niin mielissäni kun luin tämän hyvän kirjan, jossa sovinismi ei sijaa saa, vaan todellisen makuinen perhe-elämä. Konstig kirjoittaa tunneälyllä saavuttaen näin jotain olennaista. Uskon tämän kirjan kohderyhmän olevan sukupuolesta riippumaton. Tapani on herrasmies ja huolestunut isä, mutta hän ei ole yhtään munaton, joten odotettavissa ei ole tylsistymistä. Kun kaikki se, minkä piti tapahtua on tapahtunut, näen Tapanin sielukkaassa tweedtakissaan maistelemassa singel malt –viskiä. Aivan pikkiriikkinen kyynisyys on vallannut hänen mielensä, mutta hän jättää kaiken oman mielensä huoneisiin:

Eli, tämä. Tämä olisi siis se, tämä olisi hänen naisensa tässä elämässä. Kaiken satunnaisuus huvitti Tapania silloin. Näinkö nämä asiat järjestyivät? Naurettavan huonoa päätöksentekoa, jos sitä vertaili siihen, mitä hän oli työelämässä päätöksenteosta oppinut: käytännössä ei mitään päätöksentekoa ollenkaan, vain jonkinlainen polkuriippuvuus, että päädytään, ajelehditaan johonkin suuntaan ja huomataan, että toinen on vieläkin vierellä. Joten pidetään kurssi. Selittääkseen pois tätä satunnaisuutta ihmiset sitten puhuivat kohtalosta ja sielunkumppaneista ja kuinka oli tarkoitettu että…

*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin  Kirjapolkuni  Minna  Suketus  Erja  Annika  Maria ja  Karoliina

37 kommenttia:

  1. Hienoa! Minulla tämä tulee lukuun pian, siksi vain pikainen kommentti. Hyvä huomata, että pidit kirjasta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, todella innoittavaa löytää välillä suomalainen mieskirjailija, jossa on imua. Toisinaan en näe mitään jälkeen Waltarin...

      Tämä on todella hyvä!

      Poista
  2. Haa! Olipa yllättävä kirja tosiaan sinulta, Leena! Hienoa, että tartuit. Minäkin meinasin kulkea tämän ohitse, mutta tämä pitää lukea. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen kirahvi, äläs nyt, olenhan lukenut Siirilää ja Pasi Ilmariakin;-) Ja Tapani Heinosta ja Envallia...No, juu, mulla on pieni ongelma, katsos kun ikävystyn niin helposti. McEwan ja Irving ovat jännittävämpiä kuin..., mutta aina, aina olen kehunut suomalaisia miesrunoilijoita. Proosa on vähän toinen juttu.

      Kävin jo sinulla kurkkimassa, että olisitko tämän lukenut. Minulla on nimittäin ollut värinöitä,että sinä et tätä ohita. Ole hyvä!

      Poista
    2. En ole ehtinyt en ja myönnän omat ennako-olettamukseni. ;) Siksi perustinkin kevääksi Mieskirjailijoiden kevään. Kovin oli naisvoittoista viime vuosi lukemisen osalta.

      Mc Ewaniin odotan nyt sopivaa hetkeä...

      Poista
    3. Eräs lukijani ilmoitti, että en ole lukenut kaikkia McEwaneja ja mulle tuli nyt tarve tehdä sekin.

      Tiedät minut ja suomalaiset mieskirjailijat: Vertaan kaikkia palvomaani Waltariin. Joskus käy tuuri, kuten nyt.

      Minulla on aina hetki McEwanille, sillä nytkin otin yhden kirjastosta, vaikka kevään pino huojuu...Ethän nyt vain meinaa Poltetta tai Makeannälkää, eivät sitä McEwania, miksi olen häneen liimaantunut.

      Poista
  3. Kirja oli lukulistalla jo aiemmin, mutta kun en sitä heti käsiini saa, oli kiva kasvattaa ruokahalua tällä arviolla, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vera, ole hyvä. Jotenkin ajattelinkin, että lukisit tämän...

      Poista
  4. Leena, olen kanssasi aivan samaa mieltä tästä kirjasta: hienoa dialogia, sympaattinen Tapani, vetävä kerronta jne... Oli tosiaan ilo lukea jotakin tällaista! Kävin viime viikolla Prosak-klubilla kuuntelemassa, kuinka Konstig luki romaaniaan ääneen, ja dialogi toimi hyvin ääneen luettunakin, kuten arvata saattoi. Lukupinossani ovat nyt Konstigin aiemmat teokset.

    Ihanaa viikonloppua, Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, ja minä katsoin Yle Areenalta Konstigin haastattelua. Hän on aivan yhtä lutunen kuin Tapani! Jo asuvalinta tulee sieltä jostain Tapanin isän tyylistä...niin herrasmiestä. Ei mitään lenkkareita haastattelussa. Konstigilla on hyvä, rauhallinen ääni ja kaunis artikulointi.

      Minä en voi nyt palata Joonaksen kanssa menneisyyteen, sillä suhteeni Ian McEwanin kanssa on vielä kesken eli luen Ianilta loputkin. Konstigin kanssa katson vain huomiseen ja nautin tästä hetkestä.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  5. Kävin kuuntelmassa Konstigia Prosak-klubilla (syy klubille menoon oli kyllä illan toisessa esiintyjässä Sirpa Kähkösessä, mutta Konstig oli iloinen yllätys), jossa Konstig kertoi kirjastaan ja luki otteen siitä. Herätti kyllä kiinnostuksen kirjaa kohtaan. Kivaa kun sinäkin pidit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, takuulla ilo kuunnella, sillä Konstigilla on kaunis ääni.

      Suosittelen! Hän poikkeaa muista edukseen. En voisi kuulla Joonaksen sanovat v...u, ellei se tule palvoen kuiskattuna ja oikealla hetkellä.

      Poista
  6. Herätit varovaisen kiinnostukseni - tämähän kuulostaa kirjalta, joka täytyisi ottaa lukuun! Minäkin pitkästyn helposti ellei kirjailija osaa kunnolla viedä. Kuulostaa siltä, että Konstig osaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, minä en yleensä herätä mitään varovaista...Luulin sinun nyt vähemmästäkin ymmärtävän, että luet tämän. Sinua tässä kiinnostaa ehkä eniten Roosa ja hänen ystävänsä. Nyt kirjan aloittaa R. ja sitten sen lukee Bessu.

      Konstig osaa takuulla mitä vain. Hän on mies, jonka seurassa ei tule paha mieli eikä voi siltikään ikävystyä eli kuuluu ns. sivistyneisiin munallisiin;-)

      Poista
    2. PS. Siis minun ei olisi pitänyt katsoa Yle Arenalta Konstigin haastattelua...;-) Onneksi nyt kaikesta voi syyttää kevättä ja lähestyvää hullua huhtikuuta.

      Poista
    3. Hih, se on sitten selvä juttu! Luen :)

      Poista
    4. Niin...joskus sitä toivoisi olevansa lammikko, ei virta...

      Lue, jännä kuulla, mitä sanot!

      Poista
  7. Vaikuttaa tosiaan kiintoisalta kirjalta. Kerrankin on muuten ennestään tuttu nimi minulle: olen seurannut jo jonkin aikaa Konstigin blogia ja mies vaikuttaa olevan ihan tolkun ihminen.

    Täytynee katsella joskos osuisi eteen ensi kerralla Suomessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, blogia? Et sitten voinut sanoa, että mikä on blogin nimi;-) Hän on nimenomaan tolkun ihminen, mutta ei silleen tylsästi, vaan sillen toisella tavalla eli hiljaisissa vesissä ne...;-) Mieheni on muuten myös hiljaisten vesien kala eikä ikinä ole tylsää.

      No kyllä sinä tämän muistat, kun Joonaksen blogiakin jo seuraat...

      Poista
    2. En uskaltanut laittaa linkkiä, en tiedä miksi. Joku outo päähänpisto taas :D Mutta siis tässäpä osoite:

      http://joonaskonstig.com/

      En ole jokaista juttua lukenut, vaan aina silloin tällöin. Hän kirjoittaa kiinnostavasti, suosittelen!

      Poista
    3. Tuskin tässä mitään pelättävää on;-)

      Kiitos.

      En ehtisi lukea mitään enää tämän päälle, mitä nyt luen, mutta pakkohan mun on saada vilkaista...

      Poista
  8. Olishan se kiva kuulla totuus naisista. Joskus näet epäilen, että sellaista totuutta ei olekaan. Tai ainakaan minä en löydä niistä totuuksista itseäni. Ja kuitenkin olen hyvin varma siitä, että olen nainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, mutta kun tämä ei ollut sellainen kirja. Tämä on enemmänkin kertomus isän eksymisestä, navigaattorin pettämisesestä, tyttären murrosiän hyrskyissä. Ja isä ei ole suotta huolissaan.

      Minäkin olen nainen, vaikka rakastankin sitä Södergranin runoa, että 'en ole nainen, olen neutri..' Olen nainen, jolla on munaa! En ole mikään haalea kylpy, en haluakaan olla. Tuskin sinäkään.

      Poista
    2. Mieheni kertoo usein muille miehille ylpeänä, että "hänen vaimonsa on hyvä jätkä." Se kuulostaa oikeasti kehulta ja otan sen sellaisena:D.

      En epäillytkään sitä tästä kirjasta. Tartuin vain otsikkoon:).

      Poista
    3. Sehän on kehu!

      Tässä otsikko on tahallinen markkinointikikka tai sitten sitä ei ole ajateltu, miltä se kuulostaa...mitä ajatuksia herättää. Epäilen ensin mainittua.

      Poista
  9. Vaikka en tule koskaan lukemaan kaikkia esittelemiäsi/arvioimiasi kirjoja, niin nautin jokaisesta arvioistasi suunnattomasti.. Niin tästäkin. Kiitos!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, kiitos. Ei kukaan jaksa lukea kaikkia kirjoja, mutta ehkä joskus vaikka pitkinä joulun suloisina päivinä luet yhden tai kaksi...Ole hyvä♥

      Poista
  10. Nyt vasta ehdin tänne, Leena, mutta ai kun oli kiva lukea, miten pidit kirjasta ja löysit monia samoja sävyjä kuin minä. <3 Minähän vähän epäilin lähettää tätä sinulle sen nuoriso-osuuden takia, mutta olisi pitänyt muistaa, että sinulla on suhteellisen nuori tytär. Ja että etsit suomalaisten mieskirjalijoiden teoksista nimenomaan dialogin tajua... Sitä tässä on! Ja on kuulemma myös aiemmissa Konstigin teoksissa, joita en minäkään vielä ole lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, sinä yleensä olet etukäteen tiennyt, mikä olisi minun kirjani, mutta onneksi nyt omat etiäiseni olivat vahvemmat. Meidän Merihän oli kuin Ronja ja Roosa yhteensä;-) Kyllä siinä oli R:llä sarkaa, kun isän palvotuttu prinsessa kasvoi rokkariksi ja maailmanparantajaksi. R. lukee tätä juuri nyt.

      Mahtavan hyvä dialogi ja yleensä kielen taju. Rakenne on myös upeasti kasassa: ei huoju, eikä heilu, juoni kulkee kuin rasvattuna. Ja kaiken huipuksi Tapani on niin lutumurunen, että hän oli kuin isäni ja R. yhteensä. Tässä oli jotain niin tuttua...

      En ehdi millään nyt Konstigin aikaisempiin, mutta luen hänen tulevat kirjansa. Pinot huojuvat, pari vanhaa kirjaprojektia (Shields ja McEwan) on kesken ja kaiken kruunuksi olen toukokuussa runsaat pari viikkoa poissa, joten nyt ei auta.

      (Missä sun Vieraan lapsi on? En ole löytänyt sitä mistään...)

      (Google tai face tökkii taas: En saa siirrettyä kirjojani bloigsta faceen kansilla. Konstigin siirsin hänen blogistaan.)

      Eläköön: On elämää Waltarin jälkeen!

      Poista
    2. Leena, olen pahoillani, olen niin jäljessä blogien seuraamisessa... Mutta Vieraan lapsi -juttuni (yhdessä Kuin jokin päättyisi kanssa) on täällä: http://www.anna.fi/kirjavakammari/brittilaisia-tunnelmia/

      Voi hyvin, Leena! ♥ ♥ ♥

      Poista
    3. Kiitos! Varmaan minäkin olen myöhässä jossakin, jostakin...

      Kiitos samoin!

      Poista
  11. Okei, täytyy nyt sanoa, että olen pyörähtänyt tämän ohi pari kertaa, mutta nyt palaan vaan takaisin ja taidan luovuttaa. Kai sitä voisi jo lukea suomalaista ja miehen. Mulla on selvästi ollut sellainen kummallinen epäily... mutta senhän voi vaikka murtaa. Eikös ;-)

    Listalle napsahti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, no tiedät minut ja suomalaiset mieskirjailijat;-) Siis runoilevat miehet ovat ihan eri, mutta suomalaisen miehen proosa on niin tylsää, että en sanotuksi saa. Kuin se haalea kylpy, josta ei vain jaksa kiinnostua, kun jossain elää ja hengittää pyörremyrsky...,mutta minusta Konstig on hävyttömän jännittävä. Siis kirjan Tapaniin sopivat kaikki sanonnat hiljaisten vesien kaloista...R. oli sellainen ennen kuin opetin hänet keskustelemaan vuorokausikaupalla;-)

      Kerro sitten minulla tänne vain suoraan, oliko sinusta tylsä. Minulle tässä kolahti aika moni juttu. Ja sitten vielä sekin outous, että rakastan käsitettä herrasmies, vaikka herrasmies ei aina olisikaan niin herrasmies...On kiva olla vähän vanhanaikainen ja salaa oikein tuhma;-)

      Miten sää aina saa mut höpöttämään kaikkea hullua...

      Poista
    2. (haalea tiskivesi ei ole sitten mistään kotoisin)

      Hahaa, se johtuu kai siitä, että minäkin pidän herrasmiehistä, vanhanaikaisuudesta ja tuhmuuksista ;-)

      Poista
    3. Sinä sen sanoit!

      Mää arvasin;-) Toivotaan, että Konstig ei lue näitä...Ei, ei hän ehdi.

      Poista
  12. Leena, ihanaa kun kerrot noista taisteluhansikkaista ja sanan säilän teroituksista, minullekin tämä nimi oli sellainen punainen vaate, että sarvet tanaan ja kohti!

    Ja nyt luettuani olen ihan yhtä innoissani, kirja on hieno! Löysin kyllä vähän niitä pelkäämiäni ärsyyntymisen aiheitakin, mutta sopivassa suhteessa kaikkeen muuhun rehelliseen ja oivaltavaan mitä tässä kirjassa oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, no kun otin kirjan sen takia;) Olen horoskoopissa härkä ja heti olin sarvet tanassa. Ihan suotta, sillä:

      Täysin samaa mieltä: Kirja on napakymppi! Ihan tosi, miten minä en löytänyt mitään...taisin vähän ihastua Tapaniin;)

      On hyvin oletettua, että luen Konstigia jatkossakin...

      Poista