perjantai 12. heinäkuuta 2013

Harjaneilikat vaeltavat levottomina, suvi virtaa kiihkeänä ja...

Harjaneilikat vaeltavat levottomina, suvi virtaa kiihkeänä ja sitä vain yrittää pysyä mukana kaikessa siinä ihanassa, mitä suomen suvi tarjoaa. Tulin juuri ystävän luota lounaalta ja ymmärsimme ihmetellä pysähtynyttä hetkeä, kun nautimme kodissa Päijänteen rannalla jälkkäriksi jäätelöä omasta pihasta poimituilla metsämansikoilla ja mustikoilla. Minä taas tänään käyn katsastamassa lehtomme kanterellit, että josko ensimmäinen satsi saataisiin.
Harjaneilikoita en ole koskaan varsinaisesti istuttanut, mutta jostain niitä on lehtoomme vaeltanut ja monissa väreissä. Viime tai edellissuvena sitten siirsin vaaleanpunaisia yhteen kukkapenkkiin, jossa ne nyt kukkivatkin jättimäisten harmaamalvikkien juurella. Yllätys oli kuitenkin, että niitä oli iso rypäs myös viereisessä penkissä, vanhan korituolin likellä. Kukka lienee levottomien tuhkimoiden sukua ja kiva niin, sillä villin puutarhan lumo voittaa meillä tarkasti rajatut penkit ja nurmikot.
Näitä vanhoja, kesät talvet ulkona olleita suuria korituoleja on meillä kaksi. Alun perin oli tarkoitus istuttaa kärhöt niitä kiipeilemään, mutta jossain vaiheessa huomasin, että ainakin kerran tai pari suvessa joku siirtää tuolia, joten... Nyt tähän tuoliin tukeutuvat harjaneilikat ja toisen läpi puskee juhannusruusu, joka vuonna kukka ja kivi lienee upea kuvauskohde.
Maanantaina tapahtui jotakin, josta sai taas kerran huomata, miten pienestä kaikki on kiinni. Joku tiedostamaton tapahtuma, pieni, vain kiusallinen vaiva, mutta sitten sitä alkaa tajuta, että tässä onkin kiire ja tosi kyseessä. Helpotus kun saa kuulla, että pahin ei ole tapahtunutkaan, on kuin kevätpuro ja sitä innostuu niin, että lukee yöllä sudenhetkeen kirjaa, jota ei olisi malttanut millään jättää kesken. Nyt kun minulta on kahdeksi viikoksi kielletty kaikki raju ja raskas, taidankin ensin pakastaa mustikat, sitten pulahtaa järveen ja sen jälkeen tartun hyvällä omalla tunnolla kirjaan loppupäiväksi. Illalla istutan verikurjenpolvia, kunhan ensin keksin niille arvoisensa paikan.

Kuut kulkevat kulkuaan, suviviikko seuraa toistaan, metsämansikoiden ja ruusujen tuoksu karkaa huoneisiinkin, kaikki on juuri tässä ja nyt, valon ja varjon leikissä, heinäkuun hellässä hetkessä, sudenkorentojen suihkinassa, suih, suih, suih...

Love
Leena Lumi

Leena Lumi's Flower Power

Puutarhakirjat Leena Lumissa

62 kommenttia:

  1. Ihana ihana postaus. Niin vaeltavat harjaneilikkasi kuin ajatuksesikin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, kiitos. Ehkä harjaneilikka on kukissa se kuuluisa 'vastatuleni'...

      Poista
  2. Ota nyt iisisti! Olen niin kade kaikkien harjaneilikoista! Olen kylvänyt niitä useana kesänä, istuttanut jopa taimia. Ne eivät halua kasvaa puutarhassamme...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkaiselämää, voit olla varma, että en tee mitään raskasta. Nyt R. passaa;) Onneksi saan uida ja jopa sukeltaa.

      Minä en ikinä, mutta nyt kukka valitsi minut. Minulla ei pioni halua kasvaa, sillä haluan vaihdella joskus värien mukaan ja sitä pioni ei siedä.

      Poista
  3. Oikein sopivaa lomatunnelman nostatusta! Uusi pakastin odottaa kesän satoa..mustikat ja muut - täältä tullaan. Kello siirtyy yöpöydän laatikkoon ja ihana auvoisuus valtaa kehon ja mielen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nette, no kaikkea tuollaista metsämansikan tuoksuista lomaasi! Oih, hirmuinen säilöjä minussa herää kun kuulenkin sanat 'uusi pakastin'. Onneksi meillä on toinen edes aika uusi...

      Kello pois, pois, huis, huis!

      Poista
  4. Onpa ihania kukkia! Ja otaha nyt rauhallisesti vähän aikaa ja nauti suven suloista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena, eikö vain. Se ei kyllä ollut mun vika, että silmästä...ja kaikki, paitsi yksi ihanuus silmälääkäri, lomalla. Mutta joudun nyt toimimaan luonteeni vastaisesti ja vain olemaan...joten otan nöyrästi neuvosta vaarin. Kiitos;)

      Poista
  5. Voi kun kauniit kukat sinulla siellä. Minusta tuntuu että nautin tästä kesästä ihan suunnattomasti, mutta perässä en tahdo pysyä, olenkin päättänyt poimia yhden asian sieltä ja toisen täältä ja antaa loppujen olla. Tänään illalla hilaan itseni mustikoille ja syön huomenna mustikkakakkua. Jos törmään vielä kanttareleihinkin, olen onnellinen. Nyt nautitaan tästä kaikesta, yhdestä tai useammasta kerrallaan tai jostain vaan pienestä jutusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarppu, R. on käynyt kiitettävästi mustikassa;) Kohta ei siihen enää aikaa ja sitten ostankin loput. Minä käyn vielä tänään katsastamassa lehdon kantarellipaikat...

      Nyt nautitaan...tai vain ollaan je hengähdetään syvään.

      Poista
  6. Ota nyt iisisti! Wow, metsämansikoita, nam, niitä näkyi muuten myös Ljubljanan torilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, yritetään! Että oikein metsämansikoita torilla...ilmankos R:kin niin kehuu Sloveniaa;)

      (Kts. sp)

      Poista
  7. Hienosti sopivat harjaneilikat korituolin kanssa yhteen, kuvauksellista <3 Onkohan joku erityinen lajike, minulla on vain yksi tupsuhuiskilo/neilikka ja sinun omissa on useampi huiskilo/varsi? Ihana roosa väri!

    Pakkopysähdykset/hidastukset ovat aina lahja ja sisällä paketissa on jotain uutta ja ihmeellistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, jotenkin rottingin kanssa sopii aika moni kukka. Tämä kyllä saattoi nyt olla paras yhdistelmä;) En tiedä käytänössä harjaneilikasta mitään, sillä tämä on vain tullut jostain...vaeltanut. Monta vartta, joiden päässä aika mahtava kukka, mutta toisaalta eivät pysy ollenkaan napakasti pystyssä. Yksi tummanpunainen väri tässä on myös kaunis, ehkä mun pitäisi sitä yrittää pelastaa myös penkkiin.

      Tiedät, miten huono olen tossa lajissa, mutta nyt soittivat kohtalon kellot ja olen pakkolevossa. Kun luulee olevansa ikiliikkuja, saa joskus muistuksen kovimman kautta, mutta tässä ei nyt kyllä ollut mun vikaa yhtään, mutta sitten on, jos en nyt ota kaksi viikkoa ilman raskaita fyysisiä suoritteita eli tarkoittaa myös kaikkea puutarhassa tai etenkin sitä.

      Poista
  8. Postauksesi alkoi kuin runo;))
    Oikein hyvää ja kaunista kesäviikonloppua sinulle, Leena-Iki-IhaNainen & Co.

    ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, olisinkin halunnut kirjoitta sen kokonaan runona, mutta kun...välillä pitää vähän jotain yrittää 'tiedottaa';)

      Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen&co!

      ♥♥♥

      Poista
  9. Ihanasti harjaneilikat ovat paikkansa ottaneet,lumottu puutarha siellä teillä!

    Kaunista suvea sinne ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, kukka valitsi minut...ehkä istutan harjaneilikkaa lisääkin. Kävin Runotalon Sarilla katsomassa, miten ihmeellisiä värejä tästä kukasta löytyy. On tämä ihana, vaikka vielä tähän vuoden aikaan hieman työläs, mutta kohta rauhoittuu...

      Kiitos samoin teille♥

      Poista
  10. Kauniita neilikoita ja ole onnellinen, että ne ovat löytäneet luoksesi. Minä olen joskus istuttanut harjaneilikoita ja aina niitä muutama nousee penkistä sinnitellen tässä kuumuudessa ja kuivuudessa.

    Jaksamista sinulle ja muista se ohje, että ei mitään raskasta, hyvää viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, olen siitä iloinen ja ehkä jopa istutan jotain muutakin väriä tätä samaa kukkaa. Sitkeitä ne ovat, sillä minullakin ne vaeltajat monessa värissä selviävät lehdossa saniaisten joukossa.

      Kiitos ja nyt soivat kohtalon kellot niin lujaa, että lupaan olla maailman laiskin seuraavat kaksi viikkoa. Onneksi uiminen ja lukeminen eivät ole kiellettyjen listalla. Saatan kertoa kaiken joskus, mutta en vielä, kun ei tämä ole edes ohitettu, vaan yritän kuin unohtaa ja vain levätä ja lukea. Kirja on taas suuri pelastus.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  11. Ihastuttavia kukkakuvia!

    Aloitan illalla VT:n, mutta etenen nyt etanavauhdilla. Joskus elämässä läsnä niin paljon kaikkea muutakin.

    Nyt sulla on hyvät saumat ottaa itsellesi ansaitsemasi huilitauko! Nauti!

    ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, kiitos.

      Jännää kuulla, mitä pidät...Juuri niin, juuri niin ja tuntuu, että se paljon kaikkea on just nyt.

      ...mutta lukemista ei kielletty;) Viime yö meni jo hyvin erikoisesti K:n L:n kanssa. Lupaan vähintäin yhtä erikoista sinulle VT:n kera. Levottomia tuulia!

      ♥♥♥

      Poista
  12. Ihanasti kietoutuu kukat tuolien kanssa. Jospa tuo harjaneilikka viihtyykin paremmin kun saa itse valita paikkansa, minulla oli kukkamaassa mutta en tykäännyt kukinnan jälkeen siitä yhtään, kaivoin sen pois ja heitin"mäkeen" siellä viihtyi ja kukki mielesatäni kauniimmin.
    Hyvää pakkolomaa sinulle ja kauniin kesän kaunista jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, oman paikan valitsija on myös digitalis, joka on ihan supersuosikkini. No, näissä harjaneilikoissa minulla on se 'vika', että varret ovat ylirennot. Kaipaavat ilmeisesti aina korituolia tuekseen;)

      Kiitos samoin sinulle kaikkea samaa! Tämä on yksi yllättävä silmäjuttu, josta en ollut kuullutkaan, mutta voit olla varma, että NYT noudatan kaikkia ohjeita, sillä...ja lopun arvaatkin.

      Poista
  13. Olipas upeita harjaneilikoita :)
    Nyt kun tuli ostettua tämä ok-talo, niin pitäsi niin paneutua puutarhanhoitoon..ja vielä melko noviisi siinä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Black Rose, kiitos.

      Jään innolla odottamaan puutarhajuttujasi! Suvella puutarhaa ja talvelle sisustusta;)

      Vakuutan, että puutarhassa työ tekijäänsä neuvoo eli kun vain alat tekemään, niin samalla opit. On tässäkin ollut noin 30 vuoden aikana kaikenlaista, joista saisi monta hupaisaa tarinaa kerrottua...

      Poista
  14. Ihanaa kun on taas kesä, viime vuonna tällä paikalla oli omituinen välivuodenaika, sadekausi. Minäkin juuri ihastelin harjaneilikoita, ne ovat vaeltelevaa kansaa :)
    Kroppasi huomauttaa, että on aika levätä ja ottaa rennosti. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, nyt on se paras kesä. Iltaisin jo vähän pimenee ja kukauden päästä ripustan 'paviljonkiimme' jo pieniä kirkkaita ledejä.

      Levottomia kukkia ovat...taitavat sitten sopia minulle.

      Mää en nyt tätä itse aiheuttanut. Kerron sitten myöhemmin, kun tämä kaikki on ohi. Siis ei vauhtivamma, mutta jos en nyt ole hiljaa, se on sitten menoa...

      Poista
  15. Voi tätä suven suloisuutta! Ihana postaus...
    Lepää hyvin ja nauti kesän kauneudesta!

    Hyvää viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, kiitos.

      Kiitos samoin sinulle! Saan lukea vaikka kuinka...

      Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  16. Kauniita neilikoita, ne ovat halunneet tulla luoksesi. Levottomat tuhkimot :D
    Voi hyvin kevätpuro !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pivi, no miten niitä nyt sitten raaskisin keiltääkään, vaikka ovat vähän ylirentoja;) Letopn tuhkimo ja hänen levottomat kukkansa...juu;)

      Kiitos samoin sinulle! Ai niin, ne soilikit...tulen kohta...

      Poista
  17. Näyttää ja kuulostaa suloisen kesäiseltä. Hyvä, että lepäät siellä kauneuden keskellä.

    Täällä olisi ihana niitty, mutta se on pakko leikata pari kertaa kesässä, että kyyt ja koira eivät kohtaa toisiaan yllättäen. Muuten niemellä on vain luonnonantimia, lintuja, matelijoita ja pikkujyrsijöitä. Paljon ihania sisiliskoja ja tikka nytkin tuossa ikkunan takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili, lepään uiden ja lukien eli aika ihanaa. Näen sinut uimassa kuikkien kanssa...

      Ymmärrän tuon pointin koiraihihmisenä. Nyt kun Suuriruhtinatar on poissa, ovat kuitenkin tyttären pienet koiruudet ja heitä varten onkin ajettava keski-ja alapuutarhaan nurmikot, mutta reuna-alueet kasvavat väistämättä: Merin pienet eivät niin helpolla sinne kukkaryteikköön lähde kuin meidän seikkailullinen noutajamme. Vain kerran 30 vuoden aikana on lehtomme vieressä nähty kyy.

      Ei mökille kannata mitään puutarhaa väsätä. Jos saisin nelomapaikkani merenrannalta, en istuttaisi sinne mitään. Vain rantaa, kalliota ja tyrniä siellä olisi.

      Nauttimisiin!

      Poista
  18. Tämä kesän ajankohta, sen levottomuus ja kiihkeys tuntuu vahvana elämän voimana. Ei lannista mikään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, se on just niin. Ja meistä jotkut ammentavat siitä, että alkavat lämpimät, mutta jo hämärtyvät sametti-illat, Italian illat!

      Poista
  19. Uskomaton tuo harjaneilikka. Ja kaunis yhdistelmä, vanha korituoli ja harjaneilikka, ei kauniimpaa voisi olla.
    Joskus sattuu selittämätöntä, ihminen ei ole kuin kone, joka raksuttaa väsymättömästi.
    Nämä pysähdykset ovat merkkejä, että on muistettava levätä.
    Leppoista viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, onhan se ja maljakossa mielettömän kestävä. Nyt en taida sitä vain raaskia sisälle ottaa, kun haluan nähdä, mitä kasvi tekee saadessaan vapaasti valita reittinsä.

      ...tosin en aiheuttanut tätä itse millään tavalla, mutta sainpa kuitenkin stopin. Kerron sitten kun kestän kertoa. En vielä.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  20. Harvinaisen hurmaavia harjaneilikoita. Kesä todella kiitää vaikka sen haluaisi pysäyttää paikoilleen. Nyt jo huomaa, kun illat alkavat lyhentyä. Ei silti, pimeissä ja lämpimissä illoissakin on taikaa, mutta lämpö ja pimeys eivät usein osu samaan aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, nyt alkavat koittaa ne hetket, jolloin haluaisi pysäyttää ajan. Sametti-iltojen kausi saisi kestää vaikka kuinka ja kauan, siellä se taika on ja tuntuu. Eivätkö ne vielä heinä-elokuulla ole yhtä ja samaa 'Italian iltaa'.

      Poista
  21. Onpas nättejä. Noita pitää hankkia omaan pihaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marianne, en voi kieltää;) Löytyy kaikissa väreissä ja myös valkoisena.

      Poista
  22. Ihana tunnelma huokuu kuvista ja kirjoitetuilta riveiltä, ollaan kuin Annan nuoruusvuosissa :) Ellei tuossa ympäristössä sielu lepää ja virkisty niin sitten ei missään. Hyvä kuulla että aiot ottaa iisisti. Meikäläiselläkin on jokunen stoppi tullut elämän eri vaiheissa ja aina ne ovat olleet uuden hienon vaiheen alku. Samaa toivotan kaikille joiden kohdalle herätyksiä ja stoppeja tms. sattuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, oi kunpa se olisikin totta;) On tämä niin paratiisia, että ei tosikaan.

      No ei mun tartte ottaa iisisti muuta kuin fyysiesti eli nyt kahteen viikkoon ei mitään raskasta sisällä eikä puutarhassa. Saan vain olla ja lukea, käydä uimassa, pakastaa marjoja ja nauttia herkkuja. Just noudettii kuhat ja simpukat ja illalla...

      Kaikki pysäkit eivät ole haitaksi;)

      Poista
  23. Siis miksi ihmeessä mulla ei vielä ole harjaneilikoita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pioni, niin...;) Minullakin meni neljännesvuosisata ennen kuin niitä tuli varsinaiseen puutarhaani, joten joskus niillä vie aikaa tulla: Odota vain. Tai osta siemeniä ja aloita. Väreissä löytyy kaikkea mahdollista. Käyppä kurkkaamassa Runotalon Sarin harjaneilikoita.

      Poista
  24. Harjaneilikka on vaatimaton ja kiitollinen, leviää ja puskee uusia väriyhdistelmiä ilmoille. Käytössä koko väriskaala valkoisesta tummanpunaiseen. Jopa samassa kukkatertussa eri värisiä kukkia.
    Minun lempparikukkiani ovat.

    Toivottavasti otat nyt rennosti pysähdyksen jälkeen ja vältät rasitusta. Joskus tekee hyvää vain olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, tosi kiva kuulla. Juu, Runotalon Sarilla oli samassa kukassa montaa väriä. Minulla vain eivät pysy ylväinä pystyssä, vaan niiden nivelvarret retkottavat, mutta olkoot kuten haluavat.

      Kyllä, kyllä. Laitan sulle tänään meiliä...

      Poista
  25. Kauniit kuvat! Taisi olla oikein onni nuo vaeltavat harjaneilikat.:)

    Minusta nuo sinun pakollisen stoppisi mahdolliset ajanvietteet, uiminen ja lukeminen kauniissa ympäristössä ja marjojen syönti&pakastaminen, kuulostaa ihan taivaalliselta lomalta! (joogahengittely lienee sallittua, vaikka asanat ehkä kiellettyjen rehkimisten listalla?) Luulen, että tämä stoppi tuli kyllä sinulle kuin tilauksesta, vaikka ei olekaan itseaiheutettu. Tosin, ei kyllä koskaan mitkään vaivat ja säikähdykset kivoja ole, eikä niin tervetulleitakaan. Mutta hyvä kuulla, ettei kyse ole mistään vakavasta, tai ei ainakaan kerennyt ihan pahimmaksi äityä. (vähän sekava lause, mutta kun en tiedä tarkkaan...anyway, you know what I mean.:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, kiitos. Iloinen niistä saa olla.

      Asanat ovat nyt kiellettyjä. Poden pientä kauhua siitä, että ei kai tämä vain alkanut kynttiläasanasta..., vaikka silmälääkäri sanoi, että mikään mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä ei ole tähän vaikuttanut. Laitan sulle sp heti kun saan siihen rakosen...

      Poista
  26. Hieno idea tuo tuoli kukkien valtaamana. Todella kaunista. Taisin lukea vaivan rivien välistä. Ota iisisti nyt ja saat taas touhuta tutumpaan malliin. Minä olen vihdoin päässyt pihamaalle ulkokeinuun ja pullakahvin ääreen. Nurmea ja peltoa ja järveä silmänkantamiin.

    Ihanaa sunnuntaita teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, ensin siinä olivat unikot ja nyt harjaneilikat. Muutama akileijakin.

      No juu, jotain on irronnut...,mutta mun vauhdilla ei osuutta asiaan. Se voi tulla kelle vaan vaikka olisi tehnyt mitä tai jättänyt tekemättä. Nyt enimäkseen jätän tekemättä.

      Ooooh, kuulostaa ihanalta! Ja onneksi on pullaa, jota just alkoi tehdä mieli;)

      Kiitos samoin sinulle&co♥

      Poista
  27. Romanttisia vaaleanpunaisia harjaneilikoita. Juuri tutkittiin netistä tuota kasvia perheenjäsenen kanssa ja suunniiiteltiin sitä meillekin istutettavaksi.
    Joskus vaan on vähän hiljennettävä, mutta se ei estä elämästä nauttimista - onneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, toin lehdosta vain noita pinkejä, mutta en tuohon penkkiin ollenkaan, joten ne oikeasti vaeltavat. Niistä on olemassa uskomattoman paljon upeita värejä.

      Onneksi ykkösvaihde ei estä nauttimista;)

      Poista
  28. Ihanat harjaneilikat! Mummolan pihassa niitä oli paljon. Nyt laitan sulle meiliä, mitä ihmettä.. Huolehdi itsestäsi ja OTA LUNKISTI. Halaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, nämä ovat kuin vaeltaneet lehdosta, sillä ei niitä täällä ole ennen ollut, siis puutarhassa. Juu, kaikkea ihmettä sitä onkin...

      Mää en tee yhtikäs mitään: R. passaa!

      Poista
  29. Harjaneilikoista tulee mieleeni aina nuoruus, anoppi niitä raijasi vanhalta paikalta uuden talon nurkalle ja ihastuin heti. Joskus sitä säikähtää aivan sairaasti ja sitten kuulee että saa jatkoaikaa tai ettei mitään sen kummempaa ehkä olekaan, luin myös tuon lääkärijutun ja silmävamman kokeneena muistan kyllä kauhuntunteen kun olin varma että näkökyky tässä menee ja olin varma että sellaisen tärskyn jälkeen puhkeaa jotakin muutakin kuin kyynelnesteiden tuhkanvärinen virta... Kaunista harjaneilikka heinäkuuta Sinulle Leena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustis, juuri niin: Näitä näkyi ennen pihoilla kuin pihoilla. Löysin eilen lisää lehdosta ja tänään siirrämme kukkapenkkiin. Tosin minä en siirrä mitään viikkoihin, vaan R. siirtää. Keskivakavaa ainakin ja minä kun odotan aina pahinta...

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  30. Kaima hyvä, olen kyllä pitkään jo lueskellut blogiasi...mutta nyt kirjoituksesi oli niin koskettava, että kommentoin. En kyllä ymmärrä miksen aiemmin ole mittään sanonu, koska pidän jutuistasi.
    Ihanat korituolit ja niin tarpeelliset ! :)
    Pakastele sinä mustikoita, istuta kurjenpolvia ja ota rauhallisesti .
    Ja, Harjaneilikat ovat lumoavia !
    T. kolmen kissapojan mamma Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leenajapojat, kivat että olet viihtynyt. Kokeile myös tätä http://leenalumi.blogspot.fi/2013/05/kaikki-on-tapahtunut-mitaan-ei-ole.html ja niitä muitakin...höpinöitä;)

      Vanhat korituolit kannattaa ehdottomasti jättää puutarhan ympärivuotiseksi sisustukseksi. Toisesta kukkii ehkä jo ensi suvena juhannusruusu läpi. Tuolit myös näyttävät lumessa hyviltä.

      Kaikkea tuollaista olen tehnyt ja vähän vieraita kestitellyt...Nyt peruin muutaman menon, että sain todellista rauhaa päiviini.

      R: siirtää tänään minulle lisää harjaneilikoita kukkapenkkiin.

      Mukavaa suven jatkoa sinulle Leena!

      Poista
  31. Kyllä, luin 5/13;
    Kaunista "höpinää ". Kiitos.

    VastaaPoista