torstai 15. elokuuta 2013

Kohti sametti-iltakuukauden viikonloppua

Elokuu kääntyy tänään jo yli puolen välin. Pienoinen puutarhakyllästys on kääntymässä uuteen intoon ja nyt odotamme vain sateen loppumista, että syyshortensiamme toipuvat kuvattavaan kuntoon. Oksat eivät jaksa kantaa suuria kukkia, jos monta päivää sataa taukoamatta. Toisaalta hyvin suuret hortensiamme ovat nyt murroksessa, sillä niitä varjostamasta lähti keväällä jättimäinen hopeakuusi. En helposti kaadata puita, mutta nyt se oli joko hortensiat tai kuusi. Ja minä rakastan hortensioita, jotka ovat syysiltojen valo ja kaikkein sisustuksellisempia kukkia mitä voi olla.
Säästän kaikki puutarhalehteni ja niiden kanssa on kiva fiilistellä sekä alkaa suunnitella syyskesän puuhasteluja. Lisää lyhtyjä, aivan tiettyjä lyhtyjä on hankinnan alla sekä pienten kirkkaiden ledien vedot terassin ruokakatoksen ympäri. Nyt on tänä kesänä istutettu magnolia, kolme uutta onnenpensasta, toinen jasmiini sekä täydellisen vaaleanpunaisia syysleimuja, jotka eivät viikon sateen jälkeen ole kovin kuvauksellisia. Valkoista särkynyttä sydäntä on lisätty joitakin ja yksi oranssi atsalea. Seuraavana ovat vuorossa callunat ja sipulikukat, vaikka tuoksuherneet vasta aloittivat ja pelakuut ovat nyt parhaimmillaan.
Puutarhalehtien pastellinen maailma on kuihtumaton!
Kallionauhukset ovat palaamassa entiseen loistoonsa parin vuoden paitsion jälkeen. Oli hirveä virhe antaa saniaisten kasvaa niiden joukossa. Nyt syksyllä vain scillaa kallionauhusrinteeseen.
Tässä kallionauhukset aamu-usvassa ennen kuin jouduimme saniaisten pauloihin ja se taas johtui
tästä lemmikit mongolialaismetsikössä kuvasta, jossa saniaiset näyttävät tuovan viidakkomaista vehreyttä koko kuvaan. Ja kallionauhusparat yrittävät sinnitellä joukossa...Nyt on saniaiset kaivettu tästä kohtaa pois ja viidakkomaisuus on löydetty istuttamalla kärhöjä kiipeämään pitkin vanhoja mongolianvaahteroita.

Nyt tekisi mieli lausua Rilken sanoin: "Herra, on aika. Oli kesä suurenmoinen./ Peitä varjoihin aurinkokellot/ ja valloilleen päästä tuuli toinen." Mutta ei ihan vielä, vaikka suveen on mahtunut niin suurta iloa kuin jotain pelottavaakin. Toukokuussa oli ihana kahden viikon loma Saksaan ja Itävaltaan ja kohta sen jälkeen jo hauska tyttöilta.
Serkkuni ja Bessu järjestivät minulle ikimuistoisen illan ja hui kauhistus!, olin kotona vasta aamulla;) No, miten se vanha kansa sanookaan eli itku pitkästä ilosta, sillä sitten tapahtui jotain, jonka nyt sitten kerron ja josta tähän asti ovat tienneet teistä vain muutamat, kiitos tuestanne♥, sillä vaikka kaipaan tukea, en kestä sääliä, en etenkään silloin, kun pahin on mahdollista vielä tapahtua. Siis minulla alkoi kuukausi sitten näkyä vasemman silmän näkökentässä musta piste. Ensin luulin sitä roskaksi, sillä olin kitkenyt koko sen maanantain puutarhaa ja minulla ei ollut suojalaseja. Jos olisi ollut aurinkoista, niin olisi ollut aurinkolasit. Mutta ei se lasiaisen irtoaminen johtunut mistään mitä olin tehnyt tai jättänyt tekemättä. Oma lukunsa oli vain saada diagnoosi ja se on Suomessa loma-aikana aivan oma extremelajinsa. Sain vielä kuulla, että oma silmälääkärini oli lähtenyt eläkkeelle, mutta kolme päivää soiteltuani löysin ihanan, uuden, rauhoittavan silmälääkärin. Hän totesi tilanteen ja määrys oli vain levätä visusti kaksi viikkoa vähintäin. Se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta koska olen lukija, sisäistin nyt asian tuplasti. Se kannatti, sillä kävin nyt jälkitarkastuksessa ja kaikki on hyvin ja saan palata normaaliin vauhtiini. Nytkin siellä odotushuoneessa oli ainakin kaksi lasiaisenirtoamistapausta, joten ei mitään kovin harvinaista...
Kuukauteen en olekaan voinut tehdä muuta kuin olla, paitsi uida. Onneksi uimista ei kielletty, sillä sitten olisi ollut kuin koko suvi pilalla ja Yyterin reissu myös.
Ja tässä siis serkukset kuin siskokset, sanoo moni. Meillä oli harjukaupungin yössä niin hauskaa kera Bessun, että päätimme tästä lähin antaa toisillemme aina lahjaksi illan Siinä Yhdessä Paikassa, kun joku täyttää vaikka 45 tai 50 tai 95! Onneksi on enää vajaa pari vuotta siihen kun yksi meistä on vuorossa...Ja tästähän päästään taas ruokaan:
Onni on omistaa ystävä, joka on hulluna sienten poimimiseen, mutta jonka mies ei syö mitään sieniä;) Ystäväni kantaa minulle nyt kosteikkovahreoita ja sitten ovat vuorossa suppikset. Minun piti tehdä tästä ruokapostaus, mutta unohdin kuvata valmiin kosteikkovahveromuhennoksen! No se ohje on se perusyksinkertainen eli sienet ja sipulit paistetaan kevyesti paistinpannulla voissa. Minä teen kaiken wokissa, kuten huomaatte. Sitten hiukan jauhoja ja annetaan turvota, ripaus keitettyä vettä ja hämmennetään, lisätään kuohukermaa vähitellen ja lopuksi suola ja mustapippuri. Tämä sama pätee myös kantarelleihin ja suppiksiin. Viikonloppuna saamme vieraita ja aiomme tarjota kalaa monella sortilla sekä
kantarelli-pinaattifrittatan. Jälkkäriksi joku dolce tai homejuustoja, ehkä jopa molemmat.
Jos leipominen kiinnostaa, niin täältä löytyy ohje kantarellipiirakkaan.
Nyt on paitsi sametti-iltakuukausi niin myös korentokuukausi, Illat ovat vielä lempeitä ja päivät lämpimiä, jos tämä outo sadekausi nyt jo lakkaisi. Pidän sateesta, mutta liika on liikaa. Tulossa on siis viikonloppu ystävien kanssa, joten minusta ei paljon kuulu. Toivottavasti saamme kaikki lumoavan viikonlopun ja paljon vielä puutarhassa oleskelua. Kun tänään kiertelin blogeissa, löysin Cheriltä blogista Autuas olo, kuvan, joka on niin vangitseva, että pyysin ja sain luvan laittaa sen tähän jutun loppuun:
Luontorikasta viikonloppua teille kaikille tasapuolisesti♥ Katsokaa tätä kuvaa ja miettikää, mikä elämässä on tärkeää...luontoilu, kotoilu, puutarhailu, oloilu, rakkailu.

Love
Leena Lumi

Cry me a river

43 kommenttia:

  1. Jyväskylässä on tullut vettä tänä kesänä, täällä Varhais-Suomessa kärsimme kovasta kuivuudesta, joten saas nähdä onko syyshortensiassa yhtään kukkaa tänä syksynä. Suunnittelin jo pahimpaan paahdepaikkaan koko pihan laatoitusta, sillä jokakesäinen nurmikon palaminen on kamalaa. Meidän Jasmikepensasaita on järkyttävän huonossa kunnossa. Kuka laittaa Jasmiketta aidaksi paahteeseen, ihmettelen vaan.
    Ihania kuvia. Onneksi paranit pian :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, myös liika sade voi viedä kukat...Meillä on ihan uskomatonta. Monta vuotta oli elo-syyskuu rutikuivaa ja nyt kuin olisi tulossa tulva.

      Hävitä niin paljon nurmikkoa kuin sielu sietää. Me hävitämme suurimman osan kahdella keinolla: laatoituksella ja antamalla kukkien levitä villikukkaniittynä. Jätämme pienen 'pelikentän' ja sitten nurmikkoa tietty puutarhan pöytäryhmien ympärille, mutta sitäkin vain vähän. Jokakeväiset jääpoltteiset nurmikot ovat kauhistava näky ja pilaavat monet muuten upeat alkukevään kuvat.

      Ei me ainakaan aidaksi sitä laiteta. Meillä on vain kaksi jasmiiniä ja toinen on täysin hoitoa vailla kasvanut ja kukkinut lehdossa, etupihalle laitoimme nyt toisen ja samalla sai vanhempikin huoltoleikkausta.

      Kiitos! Mutta hurhalta tuntui, kun mielessä pyöri aamuyön tunteina, että tässäkö tämä nyt oli...

      Poista
  2. Oi noita kantarelleja,voin ihan kuvitella niiden maun...(täällä kun sellaisia ei ole...) onneksi lopulta hyvin tuon silmäsi kanssa ja voit palata normaaleihin rutiineihin:)
    Ihana puutarhasi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, ne ovat kosteikkovahveroita ja niitä muhii nyt taas pannulla. M. kantaa niitä minulle;) Huomenna sitten ostamme kantarelleja, pakko ja himo.

      Juu, ja jo Bessun kanssa suunnittelimme milloin lähdemme issikkaretkelle. Loppusuvi on ollut rankka.

      Kiitos♥

      Poista
  3. Olikos tuokin käännös Even? Tosi hienosti käännetty.
    Ajattelin tulla henkilökohtaisesti onnittelemaan sua 45v päivänäsi, jos vaan sopii. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, Even käänös se on. Varmaan sen taas kohta laitan kokonaan. Pidän tuosta runosta paljon. Minustakin tämäkin Even käännös soi! Hänhän oli myös laulaja ja laulujen sanoittaja.

      Tervetuloa vain! Ei ole juhlia, mutta pöytään mahtuu Siinä Yhdessä Paikassa.

      Poista
  4. Just katselin että hennoin syyshortensia taitaa selvitä kaatosateista nojailemalla rottinkipöydän päälle ja puoliksi juhannusruusupuskaan :)
    Ja vettä on tullut, voi hyvänen aika! Nyt en panis pahaksi ollenkaan vaikka seuraavat sateet tulisi joulukuussa lumena....mutta eihän se niin mene!

    Minä pistin just kaikki tämänvuotiset(kin) puutarhalehdet kirpparipöytään lähes lukemattomina!!
    Minä kai menen ja tösään oman pääni mukaan . Ja fiiliksen. Tosin, moni muukin lehti on jäänyt lukematta.
    Puutarhakirjat riittäköön M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, no se meidän isoin olisi nojannut siihen kaadettuun hopeakuuseen ellei sitä olisi kaadettu pois varjostamasta syyshortensioita;) Kävin äsken katsomassa ja ihan roikkuvat kukinnot maassa.

      Juu, minäkin jopa sanoin R:lle tänään, että 'tämän on nyt loputtava ja seuraava saa olla lumisade!'

      En minä niihin paljoa tuhlaa, mutta tilaan nyt sitä loistavien kuvien Koti ja puutarhaa. Suurin osa taitaa olla kuvattu Tanskassa tms. Joskus annan jonkun kiertoon puutarhalehdistäkin, mm. vanhat Viherpihat, mutta täytyy niitä ollakin, että saa itsensä aina uudestaan innostumaan. Nyt kun sateet lakkaisivat ja alkaisi ihana syyskesä, jaksaisi taas vaikka mitä. Puutarhassakin.

      Niinhän sinä sanot, mutta odotas, kun ensi kevät koittaa. Minä ihan odotan jo yhtä tiettyä puutarhakirjaa...

      Poista
  5. Voi mikä ihana postaus, tapahtumia ja tunnelmia. Mikä parasta Leena kuulla että silmä on kunnossa, kyllä se pitkään kesti ja urhea olit :) meillä ei ole syyshortensioita ja se on kyllä harmillista kun näin syksyllä saa aina ihailla niitä kun kukkivat valtavasti, ensi kesänä laitan varmasti...olen ihan puhki ensimmäisestä työviikosta...kyllä tämä tästä...ihania pimeneviä iltoja ja syystunnelmia, aloitin jo kynttilöiden kera. Cherin ottama kuva on todella ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarppu, kiitos. No olin aika sisukas, mutta salaa vähän heikotti ja joskus aamuyöstä uni pakeni.

      Niiden kanssa aloittaminen on jotenkin hidasta ja vaivalloista, sanon suoraan sen. Ne ovat pieniä pensaita, mutta kantavat jo pienenä usein suuria kukkia ja oksat vielä hennot. Meillä on yli 30 vuotta vanhat yksilöt ja vaikka lumi rymäytti toisen alas yhtenä talvena ja oli pakko leikata se ihan torsoksi, se otti sen toisen kasvussa kiinni! Sitten on yksi kuutamo- ja yksi mustilanhortensia.

      Takuulla olet, se vaatii totuttelmista. Meilläkin on lasimaljoissa jo kynttilöitä ja on niitä poltettukin. Ostin viikonlopuksi uusiakin, sillä yöt ovat jo ihanan pimeät.

      Tuo kuva vie mut kuin rajan yli...Bambi. Meri on kauris. Meidän bambi.

      Kiitos sinun löysin Reposaaren Merimestan!

      Poista
  6. Onpa hyvä kuulla että kaikki on ok, silmissäsi!
    Silmänruokaa ja herkkuja postaus täynnä!♥ Elokuu tarjoaa niin paljon, mutta sadetta ei ihan niin paljoa tarvitsisi.
    Toivottavasti saamme nauttia niistä samettisista kuutamoilloista myöhemmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, arvaa vaan helpottaako, taisit olla ensimmäinen kenelle kerroin;) Arvasin, että pysyt coolina.

      Oi niin, se on minua, liikaakin: Herkuttelu ja kauniit kuvat. Kiitos♥ Me lähdetään kohta ajelehtimaan Päijänteeseen...

      Niitä tulee vielä ja sitten sinä otat taas niitä ihania kuutamokuviasi.

      Poista
  7. Ihana postaus <3
    Mukavinta oli kuulla, että silmäsi voivat hyvin!!!!
    Odotan minäkin niitä samettisia iltoja kunhan tämä sadekausi on eletty. Tietäähän tämä runsasta sienisatoa, sillä meillä päin ei sieniä oikein ole näkynyt:)
    Kynttilät palavat jo sisällä ja ulkona,sillä illat ovat jo niin pimeitä.
    Ihanat ruokakuvat ja muutkin tietenkin.
    Mukavaa viikonloppua♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, kiitos!

      No olihan se aika pelästys ja sitten helpotus. Mutta kuukauden piina.

      R. on kerrankin kranttu ja pitää vain näistä paremmista sienistä. Olisin kerännyt sienisalaattii rouskuja, mutta ei hän välitä. Muuten syömme nyt siis joka päivä kosteikkovehveroita ja viikonloppuisin kantareleja suppiksia odotellessa.

      Saksassa oli eurolla niitä ihania lyhtyjä Ikeassa, joita on Kanelia ja Kardemummaa blogissa nyt. R. siihen, että 'ei nyt mitään joulua vielä...' Meistä vain toiset kantavat joulua sydämessään koko vuoden. Niitä saa nyt Suomessa Ikeasta kappalehintaan 4,99, ja siihen tähtilyhtyyn mahtuu 8 tunnin valkoinen lyhtykynttilä!

      Kiitos.

      Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  8. Minusta oli ihan pelottavaa lukea silmävaivastasi, lasiaisen irtoaminen kuulostaa vakavalta, mutta sitä mukavampaa, että silmäsi on nyt kunnossa.
    Minun lempipensaani on syyshortensia ja ehkä muutkin hortensiat. Meillä ei kuitenkaan ainakaan vielä ole syyshortensioita, mutta on neljä pientä mustilanhortensiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, minakin pelotti, mutta yritän nyt palata normaaliin. Se on vakavaa ellei sitä tiedä ja sitten lähtee vaikka juoksemaan tai kaivaa puutarhassa jotain isoa taimea ja siirtää sitä paikasta toiseen tai hyppää rapuilta alas tai...Siis se pitää tietää, sillä vaara-aika on 2 viikkoa!

      Minulla menee samoin: Syyshortensia on ykkönen ja sitten jo tulevatkin kaikki muut hortensiat ja tokana taitaa olla köynnöshortensia. Minulla on muutaman vuoden ikäinen mustilanhortensia ja tuo korento taitaa olla juuri siinä pensaassa.

      Poista
  9. Yksi ihana kesä muistojen kirjaan. Iloista kuulla, että silmäongelmasi ei ollut mitään huolestuttavaa. Sateista on se ilo, että sienet innostuvat kasvamaan ja pääsee taas metsälle. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, no sulla vasta on ollutkin, kun tuon metsäkauriin kohtasit!

      Se oli huolestuttavaa, sillä ellen olisi mennyt heti kun oireet tulivat, silmälääkräiin, olisin voinut rehkiä puutarhassa ja saada verkkokalvoni irti...apua, en kestä edes ajatella.

      Käännettään liikakin sade sienivoitoksi;)

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  10. Ihania puutarhan tunnelmakuvia. Minäkin täällä yritän kannustaa syyshortensiaa taas nousemaan pystyyn, mutta vähän huonolta näyttää... Meillä on taas tänä vuonna pihalla tuijaneito röyhelöhelmaisessa mekossa. Tai siltä se näyttää, kun hortensia nuokkuu tuijan juurella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, kiitos. Nyt näyttäisi siltä, että aurinko on tulossa sitä kannustamaan...toivotaan, että tämä kestää.

      Oi, siitä saisi hienon fantasiakuvan: Puutarhan performancea!

      Poista
  11. Ihana juttu että silmäsi on kunnossa! Se ei kuitenkaan ole leikin asia, olkoot silmässä mitä tahansa vikaa.
    Oikein ihanaa elokuista viikonloppua! (vaikka lauantaina taas luvassa kaatosadetta)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, nyt ainakin, jatkosta ei voi tietää, mutta ei elämää voi elää peläten. Ei ikinä, ja onneksi menin heti kun pääsin, lääkäriin. Se nimittäin pitää tietää ettei se muutu verkkokalvon irtoamaksi.

      Kiitos samoin sinulle! Meillä on satanut nyt viikon yhtäsoittoa, joten nyt saisi luvan loppua.

      Poista
  12. Ihanaa viikonloppua. Toivotaan että saamme aurinkoakin vielä. Halaus Bessu
    ps. juurikin nuo mainetsemasi asiat ovat tärkeitä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, kiitos samoin.

      Nyt vähän pilkistelee aurinko...

      Eikö vain.

      Poista
  13. Kyllä se niin taitaa olla, että syksy on ihmisen parasta aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, syksyssä on kaikki voima ja vahvuus läsnä. Olemme enrgiatankatut ja kulkemassa kohden sitä lumen valoa, jossa sitten saamme olla eniten itsemme. Mutta lumen hellyyteen on vielä matkaa, joten kannustakaamme toisiamme kukkimaan parhain mahdollisin tavoin tässä syyskesän lumossa.

      Poista
    2. Leena, sinä selviät kaikesta ihanalla positiivisuudellasi.

      Mmmm, mökille meno vasta keskiviikkona, mutta toivottavasti sielläkin sateet ovat nostaneet uudet kantarellit esiin. Niitähän oli jo aiemmin, mutta sen jälkeen oli liian kuivaa. Kesä tosin on ollut aivan ihana.

      Nauti viikonlopustakin!

      Poista
    3. Raili, olenko minä positiivinen;) No, jos sinä niin sanot, niin uskon ja olen.

      Sinulla on omat kantarellimestat, mutta meillä ei tällä saarella, vaan kävimme ostamassa, mutta vähän piti tehdä töitä, että löytyi hyviä ja kotimaisia. Joinakin vuosina lehdossamme on kasvanut kantarelleja, mutta tänä vuonna vain muutamia sateista huolimatta.

      Kesä on ollut ihana ja erikoinen....

      Kiitos samoin!

      Poista
  14. Hyvä, että olet saanut nyt silmäsi kuntoon. Että ei ollut sen vakavampaa. Silmävammat on tietysti aina otettava todella tosissaan.
    Noita puita on vaan välillä kaadettava. Tämän tosiasian eteen mekin olemme tulleet. Tontti metsittyy ja pusikoituu hitaasti ja salakavalasti. Hienoa työtä olette siellä puutarhassanne tehneet.
    Eiköhön nämä sateet ole jo ohitse. Nautitaan lämpimästä ja salaperäisestä elokuusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, se oli oikeasti vakavaa. Ellen olisi päässyt silloin lääkräille ja olisin jatkanut normaalisti puutarhassa ja kantanut raskaita etc. olisi verkkokalvo irronnut. Kerroin asian sitten kai huonosti, sillä tarkoitus oli antaa kaikille vinkki, että heti silmälääkräiin, jos tulee yksikin musta piste näköknettään, joillekin tulee niitä monta.

      Oli kurjaa,mutta pakko, sillä en suinkaan halunnut menettää etupihan kahta isoa syyshortensiaa ja nuorta kuutamohortensiaa ja yhtä kukkapenkkiä. En pystynyt katsomaan kun vanha komea kuusi kaatui...Lehdossamme järjestämme aika ajoin savotan, sillä muuten siitä tulee vain pusikko. Kiitos, yritämme.

      Huomiseksi luvattiin sadetta, mutta toivon niin, että se kiertäisi saaremme.

      Tehdään niin!

      Poista
  15. Kaunis puutarha. Tuonne lemmikkien joukkoon olisi mukava kulkea, kaunista sinistä on niin paljon.
    Pitäisi poiketa sienimetsässä, näyttivät kuvissasi niin herkullisilta.
    Mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, kunpa siellä olisi vielä tuo Cherin kauris...Kiitos.

      Tänä vuonna lemmikkien joukossa etupihan toisella puolella kukkivat puna-ailakit ja sekin näytti aika kivalta.

      Minun ei nyt tarvitse, kun ystäväni hoitaa sen puolen. Mutta tatteja pitäisi oppia poimimaan. Meidän lähellä on mahtavat tattimaastot.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  16. Huh, onneksi selvisit levolla <3 Ihanan näköisiä puutarha- ja sieniherkkukuvia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka kirjahyllyssä, älä muuta sano. Kun asia oli todettu, mietin vähän aikaa sellaista jutun otsikkoa kuin 'Yksisilmäinen kirjabloggaja täällä...', mutta mietin että saan tuosta riekkumisesta vielä rangaistuksen ja pidättäydyin;)

      Kiitos!

      Poista
  17. Leena, minulla on puutarha! Voitko kuvitella?!? Matkat on mennyt mukavasti, kun olen suunnitellut, että millainen siitä tulee. Nyt minulla on vuosi (tai kaksi) aikaa miettiä, että millainen siitä aletaan tehdä. Tuomi ja syreeni olisi kai ainakin ihan pakolliset, mutta sitten mitä muuta....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, onnittelut♥ Mikään, mikään ei ole niin ihanaa kuin omistaa oma salainen puutarha. Päämäärä on tärkeä, mutta usein matka sitä kohti on kaikkein ihanin. Minäkin vetkuttelen täällä vierasvessan ja alakerran eteisen remppaa ihan sillä aavistuksella, että vielä löydän sen aivan uniikin lattialaatan. Nyt mielessäni pyörivät aivan muut kuin valkoiset ja vaaleat värit: Kaipaan Meksikon värejä!

      Tuomet pitää ehdottomasti olla. Meillä ne ovat tonttimme laidoilla, sillä äiti pelotteli tuomenkehrääjäkoilla, vaan ei ole 30 vuoteen mitään sellaista näkynyt. Onneksi näkyvät kukkiessaan kaikkialle. Syreeneitä ja paljon erimerkkisiä. Suosittelen, että kun mietit puita, googlat: pilvikirsikka leena lumi Pilvikirisikkaan on tulossa tänä syksynä lisää kuvia.

      Lisäksi olemme istuttaneet tuurenpihlajia, mongolianvaahteroita täällä jo olikin ja sitten on tietysti hedelmäputarha, jossa omenpuiden lisäksi luumu- ja kirsikkapuita. Pensaista ykkkösiä ovat kaikki hortensiat ja sitten jasmiinit, onnenpensaat ja magnoliat. Viime mainittu tosin aloittaa tosin nyt ensimmäisen talvensa täällä...Saaremme on vyöhykettä III, vaikka Keski-Suomi on muuten IV. Noita vyohykejuttua ei kannata AINA uskoa, sillä esim. Tiina blogissa Pionihulluutta saa meitä pohjoisemmassa kasvamaan niitäkin jalokärhöjä, joissa en itse ole onnistunut ja muistanko oikein, että hänellä olisi ollut myös magnolioita. Käy kurkistamassa hänellä.

      Muista syreeneistä myös kääpiömuodot ja rnkosyreenit. Äidilläni on hurmaava runkosyreeni, jota ei tarvitse ikinä leikata ja sen muoto on täydellinen. Meillä on eniten valkoista Holger Isabella syreeniä, mutta myös vanhanajan punalilaa puistosyreeniä ja tavallisia pihasyreenietä sekä kääpiösyreeneitä, jotka tekevät lehteä jo huhtikuulla ja kaikkein kauneimpana Moskovan kaunotar, jonka hempeän lilat kukinnot ovat kuin helmiä.

      Oih, kaksi vuotta saat unelmoida ja suunnitella!

      Poista
  18. Lemmikkipuutarhanne vei sydämen! Se on aivan uskomatoman kaunis! <3

    Toivotan hyvää sametti-iltaviikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, kiitos. Pidän siitä itsekin paljon.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  19. "mikä elämässä on tärkeää...luontoilu, kotoilu, puutarhailu, oloilu, rakkailu" juuri näin. Nyt kun elämä on jotenkin hidastunut ja henki kulkee hiljaa jottei maailma värähtäisi väärille raiteilleen, niin nämä ...ilut ovat niitä mitä teen.

    Love ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, minäkin heti kohta kun löydän laatan alakerran lattioille;) Saisit olla valitsemassa absoluuttisine värisilminesi. Minäkin odotan noita 'iluja'.

      Love♥

      Poista
    2. Taisi löytyä jo. Ihania iluiluhetkiä Merin ja Bessun kanssa ja tietysti R:n =D

      Poista
    3. R. oli poissa, joten iluliluja parhaan ystävän eli Bessun kanssa. Nyt saapui just R. ja kohta meidän nuoret koirineen. Koko suvena en ole Meriä nähnyt, kun hän kiinni Hesassa koiranpentunsa kanssa (ollut liian pieni matkustamaan tätä matkaa) ja sitten kun meidän piti lähteä Merille, tuli se kauhea silmäjuttu...

      Sun ilu-huippu taisi tänä suvena olla palloILUa;)

      Poista