sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Johan Bargum: Syyskesä

Kolme vuorokautta.

Että voi istua kahvilassa, ravintolassa, yökerhossa kaksitoista tuntia ja puhua puhumistaan, kuin olisi aina tuntenut toisensa, koko ikänsä, eikä se silti riitä? Että sellaista tapahtuu?

Kolme vuorokautta.

Lehtiä ja postia, jota kertyy eteisen lattialle. Tapaamisia, luentoja, joita en edes perunut, vaan joilta jäin muitta mutkitta pois. Verhot ikkunoiden edessä. Puhelin irti.

En ollut tiennyt, että sillä lailla voi lumoutua.

Johan Bargumin herkkävireinen Syyskesä (Sensommar, Tammi 1993, suomennos Rauno Ekholm) on ollut lukulistallani siitä hetkestä kun luin saman kirjailijan Syyspurjehduksen Aikaa ei ollut syyskesällä, joten tämä marraskuu on juuri otollinen tälle kirjalle, joka olikin joltain kohdin aika eri kuin mitä odotin.

Kirjan kansi on kaunis ja herättää mieliin hurmaavien pitsihuviloiden menneen maailman kuiskeet, meren suolaisen tuoksun, lokkien huudot, pitkät, kuumat kesäpäivät täynnä sudenkorentoja ja iltaisin lepakoita suih, suih, suih…

Vanha nainen haluaa tulla kuolemaan huvilalleen. Hän haluaa sinne myös molemmat poikansa, Olofin sekä tämän pikkuveljen Carlin, joka saapuu perheineen Yhdysvalloista. Tunnelma alkaa hautua kuin suvipäivinä ennen ukkosta. Linnut vaikenevat. Puut eivät suhise. Merikin on täysin pläki. Ei ole purjehduskeli. Vain ruusujen tahmea tuoksu täyttää kuoleman odotuksen päivät. Ja jossain Carlin lapset, Tom-setä ja avuksi pyydetty diakonissa. Ihan sama missä, sillä kaikkialla eräs muisto ja Klara. Carlin vaimo.

Mistä muusta kannattaa kirjoittaa kuin rakkaudesta ja kuolemasta. Ne molemmat ovat läsnä tässäkin kirjassa. Syyskesä on kolmiodraama kuten oli Syyspurjehduskin. Aihetta vain lähestytään toisin, mutta nyt eräs draamaan osallisista eli Carl aiheutti minulle niin tumman varjon, että huvilakin peittyi näkyvistäni. Näin vain pimeän meren ja tunsin ihollani Bargumin kyvyn kirjoittaa pahasta. Siitä, mikä näyttää hyvältä ja menestyy niin, että äitinsäkin häikäistyy hänen loisteessaan ikisokeaksi. Mieleeni tuli Herman Koch, joka Illallisessa ja Lääkärissä kirjoitti juuri tällaisista ihmisistä, hyvältä näyttävistä, pahalle antautuneista menestyjistä. Ihmisistä kuten Carl. 

Syyspurjehdus on kirjoitettu paljon Syyskesän jälkeen. Bargum on hionut timanttiaan. Tiheän teksti mestarinäyte Syyspurjehdus oli viime vuonna lukuvuoteni yli sadan kirjan joukossa kuudenneksi paras ja ns.sydänryhmän paras. Erona Syyskesään ylittämätön tiheys, joka saaristolaishuvilassa saa hienoisia häiriöitä, kun pitääkin miettiä kuka on Sebastian, Sam tai Heidi. Lasten leikit, heidän äänensä rannalta ja Heidin tekoreippailu eivät kuulu siihen raskaaseen ja tahmaiseen kostoon, joka suorastaan tihkuu huvilan jokaisessa hengityksessä. Vanha huvila huokaa raskaasti päättäen siirtää katseensa kuolevaan vanhaan naiseen, naiseen, jonka takertuva rakkaus on suorastaan sairasta. Armosta sanokaamme sitä sokeaksi.

Lepakoiden sokeat kiidot, suih, suih, suih…Joku tulee yöpaidassa ulos. Häntä on vuosia odottanut mies, jolta meriusva on peittänyt jo muistonkin. Kurkitusaukot ovat kiinni. On vain elämänmittainen juoksu unohduksesta unohdukseen.

Hän vie kätensä päänsä taakse. Hän sivelee kämmenillään sängynreunaa ja katsoo kattoon, jonnekin hyvin kauas. Se näyttää kummalliselta, aivan kuin hän vilkuttaisi tai haluaisi sanoa: Minä antaudun. Tunnen hänen rintojensa välissä tuoksun, kuin kehdossa, kuin jossain, mikä ei ole edes muisto.

Ja hetkeä myöhemmin: näin oli tarkoitus, aina ja ikuisesti, aamen.


*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Katja/Lumiomena, Maria, Anni Liisa Jaana  Erja Kaisa  Aletheia ja Sanna

28 kommenttia:

  1. Tuon kirjan etsin joululukemisekseni. Jo ensimmäinen lause kolahti sen verran, että pakko on lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, ota samalla myös Bargumin Syyspurjehdus. Ensimmäinen lause onkin hyvä...kertoo enemmän kuin uskoisi.

      Minäkin jo haavelien mitä luen jouluna...

      Poista
  2. Hienoa, että luit tämän. Minä rakastuin tämän myötä Bargumin tekstiin ja pidinkin (tietenkin!) myös Syyspurjehduksesta ihan tavattomasti. Bargumilla on taito kirjoittaa niukasti, mutta sanoa paljon ja jättää paljon rivien väliin. Hän myös taitaa tiheän tunnelman.

    VastaaPoista
  3. Katja, en olisi voinut olla lukematta. Oikeastaan nyt vain vauhtia viimeksi Kaisan arviosta ja sitten onneksi varasinkin kirjan heti.

    Bargumilta voi odottaa ihan mitä vain. Mieti nyt jos minä vertaan häntä Kochiin! Molemmat ovat tiheän tunnelman mestareita ja samaan kööriin kuuluu myös Ian McEwan.

    VastaaPoista
  4. Vopi miten kaunis kirjan kansikuva! Mitkä värit!

    VastaaPoista
  5. Kiitos vinkistä...ehkäpä joulun pyhien lukuhetkiin minullekin.
    Kansi on jotenkin salaperäinen...viehättävä !
    Mukavaa marraskuun viimeistä..<3
    Tänään täällä meni viimeiset tulppaanin sipulit maahan hentojen lumihiutaleiden saattelemana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, ole hyvä.

      Kiitos samoin sinulle ♥

      Meillä satoi päivällä lunta ja pakkasta on -5, joten maa on toivottavasti vielä aamullakin lumen valoa.

      Sinä sitten et taida olla hätiköivää tyyppiä;) Toivotaan parasta kukkasipuleille!

      Poista
  6. Minulla on vielä Syyspurjehdus lukematta, mutta vakaa aikomus on siihen joskus tarttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, apua! Miten minä sitten löysin sinut näihin kirjan jo lukeneisiin...

      Poista
    2. Jaana, klikkaa tuo auki omalta kohdaltasi: Olet lukenut kirjan vuonna 2011.

      Poista
    3. Jaana, tässä http://jaana-tlltoisenthdenalla.blogspot.fi/2011/08/syyskesa.html

      Poista
    4. Leena, en ole lukenut SyysPURJEHDUSTA. SyysKESÄN kyllä olen lukenut :)

      Poista
    5. Jaana, hyvä sinä! Avaan huomenna vasta puolen päivän jälkeen...;)

      Syyspurjehdus on kuin timantti, nerouden tuote: Tiukka puristus, josta syntyy huomattava tiheys. Ei yhtä tyhjää tavua...edes.

      Poista
  7. Jotain kirjan hengestä sain jo varmaan tämän juttusi luettuani... On niin paljon, mitä pitäsi lukea. Katsotaan, tuleeko tämä kirja minua jossain vastaan. Kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, minusta tämä on juuri sinun kirjasi, mutta lue vaikka seuraavana syyskesänä;) Ole hyvä.

      Poista
  8. Kyllä osaat kirjoittaa niin houkuttelevasti, että pakkohan tämä on laittaa lukulistalle =) ...Ja sitten kun katson tuota pikkukuvaasi, tuntuu siltä kun istuisi samassa pöydässä ja juttelisi kanssasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, varmaan pitäisit. En muista luitko Syyspurjehduksen, mutta sekin olisi ihan sun kirjasi.

      Oijoi, tuota kuvaa en vaihda ikinä, sillä että saimme tuohon pieneen kokoon sopivan oli niin tuskan takana. Ehkä me vielä istummekin. Vaikka ensi vuonna kirjamessuilla kuoharilla;)

      Poista
    2. Syyspurjehduskin on vielä lukematta. Tiedätkö kävin tänään pitkästä aikaa Akateemisessa hipelöimässä kirjoja ja sain vihdoin käsiini kirjan Vanessa ja Virginia. Jäin lukemaan sitä ja sitten kirja piti laskea pois käsistä. Aivan mahtavaa tekstiä, se on pakko saada omaksi. Otin kannesta valokuvan ja lähetän sen siipalle kännykkään, jotta osaa ostaa Oikean Lahjan mulle jouluksi =D.

      Luulenpa, että jonain päivänä tupsahdamme nokikkain.

      Nyt on ihana pikkupakkasilta täällä Hesassa, huomen aamuna pitäisi pakkasta olla jo enemmän. Lunta tuskin vielä saadaan, mutta kovasti sitä odotan. Sinulle ainakin lunta sataa, olen siitä varma. Ja toivottavasti se ei sula koko talvena pois.

      Aivan upeaa viikonloppua teille molemmille ♥

      Poista
    3. Birgitta, ai että silleen, mut fanitus Syyspurjehdukselle on sitten sulta mennyt ohi. Mutta: Vanessa ja Virginia on ihan sun kirja. Ja mun myös. Sellers on tehnyt huolellista työtä, teksti aivan hengittää kahden sisaruksen tahtiin ja vaikka Woolf on ikikiinnostukseni kohde, niin nyt heräsin kuvataitielija Vanessaan, sillä on kuvataide myös liki minunkin sydäntäni, kuten sinunkin. Hyvä valinta joululahjaksi!

      Epäilen samaa ja minä tunnistan sut heti;)

      Lumimies lupasi minulle huomiseksi lunta. Sanoin, että ilman lunta lauantai on peruutettu;) Nyt on aika talven tulla!

      Kiitos samoin sinulle & co ♥

      Poista
    4. Sä vaan uhkailet, ei lauantaita voi jättää välistä ;-)

      ♥♥♥

      Poista
    5. Ei tulisi mieleenkään jättää lauantaita välistä;) Ja: Nyt pyryttää ihanasti!

      ♥♥♥

      Poista
  9. Leena ja kumppanit, nyt on niin hyvää hehkutusta Bargumista, että minäkin päätin varata kirjastosta Syyspurjehduksen. On suomalaisen kirjallisuuden lukeminen ollutkin viime aikoina vähän retuperällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, kaikki tätä ovat hehkuttaneet! Mutta Syyspurjehdus on timantti.

      Minä luen enemmän maailmankirjallisuutta, mutta nyt on sattunut muutamia kotimaisia helmiä tielleni ja hyvä niin.

      Poista
  10. Huomasin että sinäkin olet lukenut Bargumia tällä viikolla, kun kävin äsken poimimassa linkin Syyspurjehdus-juttuuni. Minä luin siis Syyskesän alkysyksystä, ja Syyspurjehduksen eilen, ja taidamme olla siis samoilla linjoilla: Syyskesä on hieno, mutta Syyspurjehdus aivan omaa luokkaansa. <3

    Hienoa että sait tämän vihdoin käsiisi ja pääsit lukemaan!
    (Ja minustakin Carl oli aivan kammottava. Hyi olkoon! Siis hurjan hyvin kirjoitettu hahmo. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, minäkin olisin halunnut lukea tämän Syyskesän syyskesästä, mutta kun en ehtinyt. Näin se menee: Bargum on hionut timanttiaan.

      On se ja sekin on hienoa, että yleensä löysin Bargumin, sillä hänessä on potentiaalia mihin vain.

      Carl oli just sellainen tyyppi, johon en ikinä haluaisi törmätä...

      Poista