keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Raili Mikkanen, Laura Valojärvi: Iivari-tonttu karkuteillä

Iivari kapusi portaita monta kerrosta, puuskutti välillä ja kapusi taas. Lopulta se oli oikean oven takana, jätti säkin sen eteen, huohotti hetken ja kipitti takaisin alas. Kierros, kierros, kierros ja vielä yksi kierros.

Alhaalla käytävä tuntui yllättävän pitkältä. Vasta kulman takaa löytyi ulko-ovi, josta Iivari puikahti ulos.

Hetkinen! Mitä oli tapahtunut? Isotonttua, rekeä ja poroa ei näkynyt missään.

Raili Mikkasen kirjoittama ja Laura Valojärven kuvittama Iivari-tonttu karkuteillä (WSOY 2013) pitää takakansitekstin lupauksen: ”Pidä lakista kiinni, nyt alkaa joulun vauhdikkain seikkailu.” Kaikki alkaa siitä kun aputonttu Iivari joutuu mielestään tekemään raskaimmat työt eli kantamaan raskaita lahjasäkkejä kerros kerroksen, rappu rapun jälkeen vaikka hänen mielestään paljon vahvemman Isotontun pitäisi tehdä raskaat työt. Eräänä päivänä kerrokset menevät sitten niin sekaisin, että kun Iivari palaa alas kadulle, hän ei näe missään Isotonttua eikä poroa:

Minne minä olen joutunut? Iivari hätääntyi. Olenko juossut portaita alas yhden kerroksen liikaa? Nyt on kiireesti palattava takaisin, tai Isotonttu suuttuu.

Mutta eihän Iivari tiennyt enää, mistä ovesta se oli tullut ulos. Se yritti avata ovea toisensa perään. Kaikki olivat tiukasti kiinni.

Aluksi Iivari on kovasti hädissään, mutta kääntää lopulta vahingon voitoksi ja päättää lähteä kohti tuntemattomia seikkailuja, jotka ovat niin toimintaa, että luulisi kiinnostavan etenkin vauhdista pitäviä ja toimintaan tottuneita nykylapsia. Luvassa ei ole mitään joulutontun seikkailua villissä luonnossa, hellässä lumisateessa, vaan urbaanissa ympäristössä Iivari saa itsensä sirkuksen trapetsille, norsun kärsän päälle, raitiovaunuun ja lopulta eläintarhaan, jossa tapaa tutun Nuppu-poron ja apinoita. Iivari on pahasti hätistelty, sillä eläintarhan häkkeihin ei lupa mennä, joten vauhtia riittää aina jääkarhun eteen putoamiseen:

Kas vain! Tiedän, että on jouluaatto. Senkö vuoksi tänään tippuu paisteja suoraan taivaalta? karhu urahti. Sitten se katsoi Iivaria tarkemmin. Vai oletko sinä sittenkin oikea tonttu?

Iivari ei saanut sanaa suustaan, se vain nyökki kuin vieterinukke.

No sitten saat olla. Eihän nyt tonttuja syödä jouluaattona. Pennut hei, katsokaa! Täällä on joulutonttu.

Aikansa pähkäiltyään karhu sitten päätti lingota Iivarin isolla käpälällään matkaan ja taas mentiin. Lujaa!

Lastenkirjojen tekijäparina Mikkanen ja Valojärvi ovat luoneet mm. Suomen lasten Linnakirjan, joka oli paras lastenkirja LeenaLumissa 2011 sekä sai Anni Swan-mitalin 2012. Viime vuonna ilmestyi Mennään sirkukseen ja tässä Iivari-tonttu karkuteillä on tekijöillä vielä sirkuskirjan vahvaa punaista sekä esityksellisen vauhdikasta menoa: Kuin yhtä sirkusta koko Iivari-tontun joulunalus. Joulukirjaksi tässä tunnelmoidaan vain alun ja lopun herkissä kuvissa, mutta kuka sanoo, etteikö joulua voi viettää vaikka karting-autoradalla!

Itse pidän hitaista ja tunnelmallisista joulukirjoista, mutta minulla on vahva aavistus, että tämä kirja on hyvin sopiva energiselle ja vauhdikkaalle kummipojalleni. Siis toivekirja, jota luetaan joulunaikaan, ihmetellään Iivarin selviytymistä, ihastellaan kuvien pieniä yksityiskohtia ja lopulta saadaan rauhoittavan onnellinen loppu, kuten kaikissa lastenkirjoissa pitääkin olla:

Tämä kuva, hiirulaiset, kynttilälyhdyt lumisateessa ja tietenkin Iivari-tonttu löytää Isotontun luokse. Ja lahjat löytävät kuusen alle. On joulu.

*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin  Jenni/Kirjakirppu  Opuscolo  ja Maria

*****

12 kommenttia:

  1. Varmasti hieno joulukirja lapsosille:)
    Kiitos esittelystä, Leena-IhaNainen!♥

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa hyvältä lahjalta lapsille ja tuo kuvitus on upeaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, niin minustakin. Valojärvi on kiinnostava kuvittaja.

      Poista
  3. Luin tämän juuri, minusta kuvitus on todella hienoa! Ensi viikolla pidän blogissani jouluviikkoa ja kirjoitan myös tästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, vahvaa, uoeaa! Kaipaan nyt niin joulua..., mutta kun on näitä muitakin kirjoja. Hienoa, että sinulla on jouluteemaviikko!

      Poista
  4. kirjassa on upea kuvitus! Jo sen takia tämän voisi hankkia...

    VastaaPoista
  5. Mahtava kansikuva ja tuo viimeinen valokuva. Kylläpä onkin kaunista =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, eikö vain! Tuo viimeinen kuva oli kahdella aukeamalla, mutta en saanut sitä kuvattua kauniisti kokonaisena.

      Poista
  6. Aivan ihanaa, että joulukirjakin voi olla vauhdikas! Juuri tällaisiakin kaivataan, jotta vieteri-Veerat ja muurahaishousu-Masat rauhoittuvat. Lapsen mielikuvitusta ruokkiva kirja, joka sai keksimisen lentämään. Valojärven kuvat luovat kokonaisia maailmoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen Kirhavi, sehän varmasti vetoaa myös etenkin poikiin. Oma kirjani lähtee vauhdikkaalle kummipojalleni.

      Valojärvellä on todellakin maaimoja eri väreillä, tunnelmilla etc.

      Poista