perjantai 8. marraskuuta 2013

Viikonloppua: Mies polvillaan ja ruusuja isälle!

Marraskuusta on tullut tulva. Syystalvitulva. Kaikki tapahtuu nyt. Ainakin minulla. Ehkä myös sinulla. Kuka tässä ehtii huomata jotain kaamosta: En minä ainakaan. Hannen tämän syksyn tyttö on huimaa, uutta Hannea ja jotenkin nyt niin kuvaa, mitä tunnen: Olen tässä, mutta pysynkö perässä? Olenko läsnä? Olen kuin paikoilleen jäänyt levy, sillä sana 'remontti' huojuu vielä vain kaiken yllä. Tänään on viimeinen saumaus eli se vessan takaseinä, josta piti tulla turkoosi tai oranssilla maustettu, mutta siitä tulikin korkeakiiltoinen harmaa...Ensi viikolla saamme jo lattialämmityksen päälle ja kalusteet paikoilleen. Sitten ehkä kuvia jo, vaikka käsipyyhehäkkyrämme on vasta sepällä taottavana. Sisäkuvaus ei ole kovinkaan kiitollista, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Tässä elämämme todellisuutta jo viikkoja: Mies polvillaan tekemässä lattiaa alakerran aulaan ja takana näkyvään vierasvessaan sekä ei kuvassa näkyvään tuulikaappiin. Lumimies on sitkeä ja tekisi täyden työpäivän aina, mutta meillä hujahtaa täältä saarelta kauppoihin lähdettyä helposti 3-4 tuntia ja siinä ei sitten montaa tuntia enää jää ennen kuin koittaa keskiyö - koska ainakaan tähän vuodenaikaan ei kuulu nousta kukonlaulun aikaan;) On ollut pakko hakea sitä sun tätä, vaikkakin wc-kaulusteet on hankittu jo huhtikuussa;) Koko ajan puuttuu jotain saumausjuttua, maalia, hiontajuttua tms. Samalla tietty hoidamme ruokaostokset ja nyt kun minulle tapahtui tämä sisustuskärpäsen pistos, kaikki meni vain pahemmaksi. Syvästi ihailen armastani ja sitä, että hänellä ei ole peukalo keskellä kämmentä. Minä olen meistä se, joka olen enemmän hermostunut koko alakerran kaaokseen, mutta käyn välillä viilentymässä pihahommissa ja sitten kaikki tuntuu taas hyvältä. On niin superolo, kun tajuaa, että mun rakkaani kohta kolmekymmentä vuotta jo, on edelleen hän, joka on haasteeni, tukeni, innoittajani, mies joka saa ihailuni, mies, joka saa minussa huojahtamaan...Ja tässä kuvassa yllä hän nyt omilla pikkukätösillään nykertää meille uutta lattiaa. Remontti on mun mielestä melkein aina blood, sweat and tears, mutta joka kerta on työ tekijäänsä kiittänyt.Vielä.

Mahtavaa isänpäiväviikonloppua ja muistetaan kaikkia isiä, heitä jotka ovat vielä kanssamme kuin myös heitä, jotka vaeltavat tähtien tarhoissa ♥ Muistaa voi myös vaikka persoonallisella kakulla...
Oi, muistatko vielä sen virren, jota lapsena laulettiin? Kun yö liki ikkunan liikkui, se virsi, se viihdytti niin. Se antoi rintahan rauhan, se uskoa unehen toi. – Jos muistat sen virren, niin laula, laula se oi!

Muistatko isä? Sinulla oli vihdoinkin pieni tyttö, pieni, suloinen vauva, jota olit odottanut vuosia ja taas vuosia. Ehkä kaipasit häntä jo rintamalla, kun olit taistelemassa lapsellesi itsenäistä Suomea. Ehkä haaveilit hänestä jo sotasairaalassa, jossa olit toipumassa sodan haavoistasi. Ehkä näit hänet jo silmissäsi, kun rauhan palattua aloit rakentaa omaa elämääsi ikuiset kranaatinsirpaleet selässäsi.

Muistatko isä, kuinka koko Säkylä sanoi, että ’tuolle tytölle Viljo hakee vaikka kuun taivaalta’. Pieni nuhani oli sinulle maailmanloppu, johon haettiin apua vaikka keskellä yötä ja vähät eivät olleet nekään yöt, jolloin heijasit huutavaa prinsessaasi sylissä tai istuit hikimärkänä höyryhengityshupun alla seuranani. Työstä tultuasi et koskaan ollut liian väsynyt asettuaksesi nelinkontin lattialle, jotta tyttäresi sai riemusta kiljuen ratsastaa selässäsi huoneiston ympäri, ympäri, kohti auringonlaskua.

Ja ne pyöräretket pitkin pitäjää! Sinä polkien ja minä ylpeänä tarakalla istuen. Milloin mentiin mummolaan, milloin Pietilään tai Rauniolle, aina kuitenkin poikettiin oikealle tötteröjäätelölle. Sellaista jäätelöä ei ole enää olemassakaan, sillä se oli oikeata hellyysjäätelöä.

Muistatko isä, kun sairastuin vakavasti ja jouduin kuukausiksi sairaalaan, kuinka olit kuolla tuskaasi ja mitkään lääkärien vakuuttelut eivät antaneet Sinulle toivoa. Lopulta et voinut enää käydä luonani, sillä huusin vuorokauden suoraa huutoa lähdettyäsi ja minut piti sitoa sänkyyni kiinni. Muistatko, kuinka aloin toipua ja Sinä riehakkaana ilosta keksit, että nyt likalle tuodaan televisio! Aku Ankkoja luit minulle niin, että äänesi oli enää vain pelkkää pihinää. Ja nukuit kanssani lattialla, sillä sairauteni jälkeen minua pyörrytti sängyssä.

Ja isä rakas, muistatko ne ukkoset, joita pelkäsin niin, että istuin pimeässä komerossa tuntikausia. Ja kuka jälleen olikaan kanssani: oma isäni, maailman paras isä!

Rakas isä, kiitos Sinulle, että olit niin paljon kanssani. Kiitos, että olit aina jaksavainen ja ymmärtäväinen ja hellä. Kiitos, että aina seisoit puolellani ja kehuit ja kannustit lastasi. Kaikki vahvuus ja hyvä, mikä minussa on, on Sinulta. Ihailusi prinsessaasi kohtaan herätti minussa selviytyjän ja hyvyytesi kaikkea kohtaan, istutti järkkymättömän oikeudentajua kaikkea elollista kohtaan. Ne hetket, jotka annoit minulle, eivät unohdu koskaan. Ne ovat elämäni tukipilarit, joihin nojaan, kun väsyttää. Ne ovat muistoja, jotka tähdittävät isän ja tyttären tarinaa. Ne samat tähdet haluaisin tänä Isänpäivänä ojentaa valoksi ja iloksi kaikille isille ja heidän lapsilleen.

Muistatko isä, kuinka lauloit: Rakastan elämää, joka nuoruuden haaveita kantaa. Rakastan elämää, joka muistojen hetkiä antaa. Rakastan elämää, sille lempeni tahdon ma antaa. Rakastan elämää, joka muistojen hetkiä antaa.


Isä rakas, kaikki taivaan tähdet: Sinä!

tyttäresi
Leena

49 kommenttia:

  1. Upea muistelo ja hieno Isänpäiväpuhe samoissa raameissa;))
    Kiitos tästä kaikkien isien puolesta sinulle, Leena-IhaNainen!♥ ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, kiitos. On pari juttua, jotka ovat minulle tärkeitä ja jotka toista, toinen on isänpäivä ja toinen on...;)

      Ole hyvä ja rauhallista, kaunista viikonloppua sinulle, Aili-IhaNainen♥ ♥ ♥

      Poista
  2. Mitä tähän muuta voi sanoa, kuin ♥♥Isä♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irmastiina, juuri niin: ♥♥isä♥♥

      Kaunista viikonloppua sinulle ♥

      Poista
  3. Samanlaista onnen, ihmettelyn ja ihailun aihetta täälläkin, oma taitava ja ahkera remonttihommia tekevä mies!

    Tunnelmallista isän päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rita, eikö olekin elämän bonusta!

      Kiitos samoin sinulle ♥

      Poista
  4. Voi miten kaunista ja herkkää onkaan teksi isääsi muistellen ♥
    Sai liikuttumaan ja omaa isääni kaipaamaan kiitoksella!
    Hyvää ja tunnelmallista isänpäivää ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, ja niin totta. Kiitos ♥

      Tämän tunteen voimme jakaa...

      Kiitos samoin sinulle ♥

      Poista
  5. Hyvä ja tytärtään ihaileva isä on naisen itsetunnon perusta. Isäni takia minun on helppo uskoa, että tuo mieskin yhä vain ihailee minua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, olet niin oikeassa. Naisen vahva itsetunto kehittyy isän ihailussa. Se on tutkimusta, mutta se on myös niin totta. Toivoisin, että kaikki tytöt saisivat kasvaa isiensä prinsessoina.

      Sama täällä;)

      Mukavaa viikonloppua sinulle ♥

      Poista
  6. Lattiasta tulee upea! Ja ihana, lämmin muisto.

    Hyvää viikonloppua, Leena. Ja onnellista isänpäivää Lumimiehelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos. Nyt se näyttää puhdistuksen päätyttyä varsin hyvältä.

      Mitä meillä olisikaan ilman lämmintä muistoa heistä, jotka eivät enää ole kanssamme.

      Kiitos samoin sinulle, Katja ♥ Kiitos psta!

      Poista
  7. Niin kauniin tunteellinen kirje isällesi Leena:) Luulin että remonttinen on jo valmis mutta vielä näkyy työtä riittävän! Ja Hannen punatukkainen tyttö on upea! Ihanaa viikonloppua ja isänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, näin koen sateenkaaren tuolle puolen, enkä uutta kirjettä voi kirjoittaa.

      Miten niin? Minähän just meilasin sulle vähän aikaa sitten, tai ainakin luulin niin tehneeni;) Tämä viikko on ollut vielä kauheaa sotkua, mutta ensi viikolla voi jo alkaa näyttää joltakin. Ja mikä parasta saamme lattialämmityksen päälle. Kyllä sinä tuosta kuvan oikeasta reunasta vielä kävelet vierasmakkarista tätä lattiaa pitkin takkahuoneen kautta suhihkuun;) Saat sitten livesti kokeilla.

      Hannelle on menossa joku vahva uuden aallon kausi. Tässä tytössä on jotain aivan uutta.

      Kiitos samoin sinulle ♥

      Poista
  8. Hyvin koskettava kirjoitus isällesi!

    Ja minun pitää nyt sanoa, että näin sinut miehesi kanssa illallisella Hkin messujen aikaan ja en olisi kyllä uskonut, että olette noin "vanha pariskunta" :)! Oma parisuhteeni on noin puolet tuosta ja arvostan kyllä kovasti parisuhteita, jotka kestävät läpi myrskyn ja tuulen. Helppoa se ei ole, kun kumpikin kasvaa elämän virrassa. Hyvää isänpäivää teille ja lisää yhteisiä vuosia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. bleue, kiitos.

      Ja et tullut moikkaamaan! Olikohan se rauhallisempi pe ja vai se la, jolloin meitä oli muitakin...Well...ei tarvi kertoa. Siis kahden vuoden päästä on 30-vuotishääpäivä. Minäkin ihailen sitä, että mennään yhdessä tyvenet ja myrskyt ja vaikka välillä karille. Pakko 'tunnustaa', että ensimmäiseni ei kestänyt, mutta kun kohtasimme R:n kanssa, vain jotenkin tiesin, että 'se on tässä nyt.' Juuri se muuttuminen...Lue uudesta Oma aika -lehdestä, miten Suomessa on nyt oikein villitys, että pitkät parisuhteet päättyvät. Aiheesta pitkä artikkeli, jonka jostain kertomuksista voi ottaa vaikka opiksi. Ei sillä, että sun tarvitsisi, mutta laittoi ainakin minut miettimään ja muistamaan ja tajuamaan, miten hyvin on nyt. Ja se saa näkyä ja kuulua. Me olemme kaksi vahvaa yhdessä, mutta minä vähän tarvitsenkin haastetta;)

      Kiitos samoin sinulle & co ja mielettömästi intohimoa ♥ Olen tullut siihen tulokseen, että intohimo on parisuhteen paras liima, kaikki muu tulee sen mukana.

      Poista
    2. Pitikin kirjoittamani, että eihän kaikki aina kestä tai ole tarvis kestääkään :). Kiitos pitkästä vastauksestasi :). Pitääpä kuikuilla artikkeli. En usko että "neuvot" tulevat tässäkään vaiheessa pahasta, ottaa itselle tärkeimmät sieltä täältä ja loput säveltäen. Intohimon lisäksi uskon kyllä myös siihen, että antaa toisen kasvaa ja olla oma itsensä, ei vänkää tiettyyn muottiin. Myös yhteisellä huumorilla ja haaveilla (kuten "pikku" remonteilla ;D ) on oma liimansa. Ja haastetta, sitä pitää minullekin olla koko elämässä!
      Näin teitä kumpanakin iltana ohi mennen, ja pe pidemmin ;). En olisi ollenkaan osannut tulla moikkaamaan, mikäpä minä...!

      Poista
    3. bleue, ei tietenkään, mutta halusin vetää liian onnen glorian pois yltäni, sillä on koettu rankkaakin ja niin minä kuin R. omissa entisissä elämissämme.

      No, ehkä sun iässä vain elää sataa, eikä kaipaa neuvoja, mutta ei vara venettä kaada. (Kauheaa, olen koko päivän tulvinut noita vanhoja kilseemäisiä oppeja;) Se on totta, että kun itse elää ja antaa myös toisen elää, 'Leben und leben lassen', se auttaa paljon. Tuo joustoa ja tilaa avioliitossakin. En itse ole ollut yhdessä asiassa yhtään joustava ja tietäisit mikä se on, sillä kerron ainakin pinnallisesti täällä paljon, mutta en halua keriä sitä tässä nyt enää auki. Mutta toisaalta: olen sitten taas jossain muussa kohtaa venynyt ääriin, joita olen itsekin ihmetellyt. Just tuo huumori! Sillä voi selvitä niin monista vaikeista paikoista että ei tosikaan. Hoen tuota intohimoa siksi, että olen törmännyt niin moneen liittoon, jotka ovat olleet alun alkaen siitä vajaat. Minä en ikinä, ikinä enää, jos olisin yksin, lähtisi liittoon vailla intohinmoa, sitten on oltava se elämänpituinen hyvä keskustelu, mutta myös hyvä hiljaisuus, Jos suhde ei ole aidosti hyvä, ei ole sitä hyvää hiljaisuutta.

      Well... nyt sitten tunnet minut aika hyvin, sillä minä ja tyttäreni elämme keskustellaksemme ja meillä myös nauretaan paljon. Oijoi;)

      Minä olen puoliksi karjalainen ja minä sinun sijassasi olisin tullut moikkaaman, mutta ei pakko ole. Minusta on hauskaa kun kirjamessuilla ihmiset pysäyttävät kuin vanhan tutun ja sitten olen vähän aikaa ihan muistamaton, kunnes toinen vähän auttaa ja siitä se sitten lähtee...On kiva tavata myös livesti.

      Poista
    4. PS. Hain sulle yhtä toista juttua, vähän asiallisempaa, mutta en nyt löytänyt. Tässä paremman puutteessa, mitä ajattelin noin 15-20 vuotta sitten http://leenalumi.blogspot.fi/2010/03/pida-unelmistas-kii-sisko.html Poimi vain parhaat/hyödyt, jos niitä on;)

      Poista
    5. Ihan mahtava teksti, kiitos!! Sininen unelma, siinäpä se. Ja olen myös hyvin otettu, että sain tutustua sinuun näin :). Tässä vaan, aika hieno asia. Keskustelu on todellakin asia, mikä vuoksi kannattaa elää. Ihana, että teillä on tämä tyttäresi kanssa yhteinen asia.
      Itse olen taas kasvanut alueella missä ei itseään nosteta, ei olla sen kummempia, siksipä yhtäkkinen heittäytyminen olisi minulle melkoinen ponnistus. Mutta iän myötä sitä uskaltautuu uuteen, vaikka blogikommenttiin :).

      Poista
    6. No tämä on puolet isommasta jutusta, joka on mm. yhdessä kirjassa, mutta just tämä osa on se, jota olen aikaan pitänyt puheena ystävilleni, kun he ovat viettäneet 40-vuotissynttäreitä, lapsuudesta asti tutuille ystäville. Ole hyvä;)

      Sininen unelma on se, jokanostetaan aika ajoin yhdessä pöydälle ja sitä sitten siinä päivitetään. Kuule myös, onko toinen vielä mukana samassa unelmassa, näkeekö samaa unta...

      No siksipä et sittent tullutkaan...;) Minulle opetettiin monenmoista nöyryyttä lapsena, mutta kun on vilkas ja sitten vielä isän rinsessa, se oppi meni vähän hukkaan. Mieheni on hämeestä ja hän sai sokin, kun tuli kotiimme eka kerran. Isäni, vaikka oli satakuntalainen, oli vilkas, äitini karjalainen, sisareni, minä ja talon kummassakin päässä vielä televisio auki ja kaikki puhuivat toistensa puheen päälle ja silti se sujui. Päätin sitten opettaa mieheni vähän vilkkaammaksi, mutta nyt olen itse alkanut kaivata ihan hiljaisia tunteja vuorokauteeni, joten vähän on kaduttanut, sillä hänestä on tullut todellinen Keskustelija;) Sisareni väittää, että koko meidän lapsuudenperhe on sama kuin ADHD, mutta älä ota vakavasti, minulla on tapana heittää tällaista huumoria joskus. Olen siis nimenomaan heittäytyjä sekä myös itseni likoon laittaja, mutta ehkä muutun sillä olen löytänyt itsestäni introvertin. Katso mun juttu Saatko sinä olla sinä? Saanko minä olla minä? Löytyy oikeasta palkisakin, kun rollaat reippaasti alas, se peikkomaninen Naapuri-kuva, jonka on maalannut Pirkko-Liisa Surojegin. Mitäs jos minä alankin muuttua ihan toiseen suuntaan...Minusta tulee muu/toinen. Tyttäreni kanssa on oltava korkeat energiatasot ja silloin keskustellaan aina syvästi. Hän myös opiskelee yliopistossa aineita, joissa voi pohtia syvällisiä, keskustella syvällisiä.

      Olet sinä kirjallisesti aika rohkea, sillä en minä ihan joka päivä näin reipasta tapaamista täällä saa. Tämä on ollut kivaa: You made my day♥

      Poista
  9. On siina ollut miehen polvet kovilla. Tuollaisiin hommiin voisi olla hyva lentopalloilijoiden polvisuojat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anu, kerro se hänelle;) Meillä on jalkapalloilijan polvisuojat, mutta hän ei käytä...

      Kaunista viikonloppua sinulle!

      Poista
  10. Hieno ylistys omalle isälle. Voisin yhtyä samoin sanoin ja eri tapahtumin myös oman isän muistelemisessa. Isät ovat antaneet meille niin paljon hyvää elämän varrelle.

    Teillä onkin hieman isompi remontti, joten se kestää. Tosin meidän pieni vessa on vielä viimeistelyä vaille, mutta se on jo käytössä. Jotain hienosäätöä vielä.
    Kysyit, että mistä juttua löytyy. Postasin sisustusosiooni pienistä kaakelitauluista, jotka tein.
    Remontista sieltä aika alusta on postannut tyttäreni Valkoinen Harmaja-blogissaan.l

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, monen tyttären vahvuus on kiitos isän.

      Tämä vähän levähti;) Mietittiin, että on kuva kun lattia on yhtä samaa jatkumoa, laattaa, ei kynnyksiä ja lattialämitys, tuosta pikkuvessasta aulaan etc.

      Mikä sisustusosio? Olen otaksunut, että näen kaikki sisustuksesi yms. Arleenan Sanomissa...Kiitos blogivinkistä.

      Kaunista viikonloppua!

      Poista
  11. Koskettavaa tekstiä Isälle.
    Hyvää tulevaa isänpäivää ja viikonloppua sinulle. ♥

    VastaaPoista
  12. Hyvää isäinpäiväviikonloppua myös sinulle! :)

    VastaaPoista
  13. Voi miten kauniisti isästäsi kirjoitit <3 Itku tuli sitä lukiessa, niin paljon se kosketti. Isintyttönä huomisesta tulee minulle vaikea, ensimmäistä kertaa :(

    Hyvää viikonlopun jatkoa ja isänpäiväonnittelut Lumimiehelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka kirjahyllyssä, kiitos. Otan osaa ♥ Minulle olivat isänpäivät tosi vaikeita kauan, mutta nyt niiden sävy on sellainen hellä kaipaus...

      Kiitos samoin sinulle ja kiitos psta!

      Poista
  14. Eikö olekin mahtavaa kun vieressä kulkee ihminen, joka tukee ja jota tukee. Mies polvillaan on jotenkin suloista, vaikka polvissa se varmasti tuntuu ;-)

    Isille kiitokset ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, se on, se on. Olkaamme läsnä, tajutkaamme onnemme. Melkein yhtä söpöä kuin mies hyivn pienen koiruuden kanssa;)

      Juuri niin ♥

      Poista
  15. Koskettava isäinpäiväpostaus. Se, että on lapsena saanut ihailua ja rakkautta on vielä tärkeämpää hyvinvoinnin kannalta kuin se, että on nauttinut ne tärkeät vitamiinit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, kiitos. Muistot koskettavat. Ehdottomasti tärkeämpää!

      Poista
  16. Kiitos leena taas niin upeasta, koskettavasta postauksestasi.
    Tuo kirje isällesi oli ihana.
    Ajattelin, että voisin minäkin kirjoittaa omalle, poismenneelle isälleni kirjeen.
    Aina sitä toivoisi, että omat vanhemmat olisivat olleet viisaita, rakastavia. Mutta uskon, että he aina tekevät parhaansa, sen, mihin sillä hetkellä pystyvät.
    Minulle jäi muisto isästä, että hän kuitenkin välitti minusta paljon. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, ole hyvä ja kiitos sinulle upeasta kuvasta ♥

      Niin tosi ja täynnä muistoja...

      Teeppä se ja osaat sen jopa kuvittaa.

      He ovat tehneet parhaansa aikakautensa normiston ja oman jaksamisensa mukaan. Isäni teki kaiken sydämellä ja itsensä likoon laittaen.

      Sehän on tärkeintä!

      Poista
  17. Aivan ihana teksti Leena, kylmät väreet kulkee selkää pitkin, uskomaton voima ja rakkaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilona, kiitos. Kiitos monien isien, pikkunaisista kasvaa kokonaisia ♥

      Poista
  18. Siellä on tulva, mutta täällä ei kyllä tunnu tapahtuvan yhtään mitään. Ehkä kaikki jutut on rynninneet sinne ja jättäneet sitten muut tapahtumattomuuden apatiaan..;)

    Te olette tosi onnekkaita ja onnellisia, kun olette löytäneet toisenne. Ja ihanaa, että osaatte myös arvostaa sitä! Noista polvisuojista kyllä pitää sanoa, että onhan haalareissakin semmoset taskut minne voi sujauttaa pehmikkeet, kun joutuu tekemään tommosta polvillaan duunia. Että jotain sinne polvien alle! (ei sitten seuraava remontti kaadu ikäviin muistoihin kipeistä polvistä.;))

    Olet tainnut olla isän tyttö.<3 Suloinen kirjoitus. Minkä käsityksen olen saanut lukemisien ja kuulemisien perusteella, aika harvalla on tainnut sodan jälkeisinä vuosikymmeninä olla noin hellä ja huolehtiva isä, johtuen aikakaudesta, tavoista, sodasta jne. Onneksi on ollut myös tällaista!





    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, nyt miltei kaipaan sinne, missä ei tapahdu yhtikäs mitään...Nauti siitä!

      Lumiehellä oli kovimmassa kohdin ne haalat yllä, mutta hän ilmeisesti tykkäsi saumata ja siivota niitä jälkiä ilman polvipehmusteita;) Olisitpa ollut sanomassa minulle tuo ennen kuin aloin luoda unelmieni puutarhaa...Luin just, että eniten polvivaivoja on laatoittajilla sekä puutarhureilla. Nyt en mene lähellekään kukkapenkkiä ilman tyynyä, stryroxalustaa tai jalkapalloillijan polvisuojia;) Eli enää ei ohimennen jäädä kitkemään tuosta vaan.

      Ehdottomasti♥ Tiedän. Monet kantoivat ja syystä sodan rankkoja muistoja mukanaan eri tavoin. Uskon isäni perineen tai oppineen äidiltään hellyysvahvuutta, joka kantoi paihimman yli. Osaan arvostaa!

      Poista
  19. Kirjoitit hienosti elämäsi miehistä! Niin monet naiset puhuvat naljaillen miehistään ja ikäänkuin viihdyttävät muita tällä läppäpuheella. Minä en tykkää yhtään olla sellaisessa mukana, vaan puhun aina arvostaen omasta miehestäni. Nyt huomasin sinun kirjoituksestasi, miten tyylikkäältä se kuulostaa.
    Enpäs malta olla kertomatta, että meillä tulee parin vuoden kuluttua 40 onnelllista vuotta täyteen, rubiinihääpäivä. Onhan sitä syytä juhlia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta Mentula, kyllä ne miehetkin naisistaan;) Tiedän silti tasan, mitä tarkoitat. Arvo heille, jotka sen ansaitsevat. Kiitos.

      Se on kaunis saavutus ♥ Minä järkytyin kun luin viimeisintä Oma aika lehteä, jossa oli syvällinen artikkeli suomalaisten uudesta villityksestä: 50+ -ihmisten avioeroinnosta! Erityisen kiinnostava oli herra, jolla oli kaikki avioliitossa hyvin mutta jotenkin ei ollutkaan ja hän lähti. Siis nyt syynä eivät kolmannet osapuolet. Minä ihailen niitä, jotka ovat osanneet pitää liekkinsä roihussa läpi kaatosateiden ja maanjäristysten. Tottakai te juhlitte!

      Poista
  20. Ihana isäinpäiväpostaus!
    Tuo isällesi kirjoittama kirje sai kyyneleet silmiini, sillä meillä ei kaikki mennyt noin auvoisesti (olenhan avioerolapsi)
    R. on myös kovin ahkera ja ihana arvostaa omaa puolisoaan ja hänen tekemisiään:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, kiitos.

      Silloin se ei näin voi mennäkään - tai sitten tosi harvoin. Ehkä jotkut onnistuvat.

      Sitähän hän on. Minä taas olen liekki, joka tuon hämäläiselle miehelle valoa ja naurua elämään;) Molemminpuolisesti, mutta omalla tavallamme panostamme suhteeseemme.

      Kaikkea kivaa telille ♥

      Poista
  21. Reipas ja kätsä ukkeli sinulla! :)

    Onpa sinulla ihania muistoja isästäsi! Minulla on myös, ja olen niistä kirjoittanutkin. Isäni on vaikuttanut elämääni ainoastaan positiivisella tavalla - rakas ihana taiteilija-, pellepelotonkeksijä- ja hajamielinen professorityyppi!

    Mukavaa joulun odotusta! Toivottavasti Eino ei ole ollut liian riehakkaalla tuulella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laali, on hän ja osaan arvostaa;)

      Olkaamme kiitollisia siitä mitä saimme isiltämme: Se ei ole vähän, sillä sanotaan naisen vahvuuden versovan isän ihailusta ja kannustuksesta.

      Kiitos samoin sinulle! Odotan joulua jo ihan täysillä. Ei ollut paljon mitään, vähän sähkökatkoksia ja männyistä siivoutui oksia.

      Poista