maanantai 6. lokakuuta 2014

Jenni Haukio on suuren ihailuni kohde, koska....

Jenni Haukio on suuren ihailuni kohde, sillä siitä hetkestä, kun olen presidentti Sauli Niinistön puolisoa seurannut, hän on kaiken muun ohella aukonut itsenäisesti aivan uusia tulevaisuusnäkymiä, mitä tulee eläinsuojeluun. Eläinsuojelu on minulle koko elämäni missio ja vihdoinkin, vihdoinkin meillä on asialle näkyvä tuki Jenni Haukiossa!

Perjantaina Turun kirjamessuilla Jenni Haukiolle myönnettiin Pro Animalia -tunnustuspalkinto hänen rohkeista kannanotoistaan eläinten hyvinvoinnin puolesta. Ketään parempaa ehdokasta en tähän nyt kyllä olisikaan löytänyt, sillä Jennillä on näköalapaikka, jossa hänen sanomansa myös vaikuttaa. Onnea ja kiitos Jenni♥

Jenni Haukio on painottanut ongelmakohtia mm. koskien turkistarhausta, parsinavettoja, koirien häkittämistä, eläintarhoja, sikojen ahtaita karsinoita ja tuontoeläimille tehväviä kivuliaita toimenpiteitä. Siis kaikkea sitä, mitä olen koko ikäni ja helmikuusta 2009 itse tuonut esiin blogissani.

Palkitsemistilaisuudessa Eläinsuojeluliitto Animalian toiminnajohtaja Salla Tuomivaara lainasi Jennin kolumnia Seura-lehdestä 7.11.2013:

Muutamien kymmenien tai satojen vuosien kuluttua meidän sukupolviemme ja eläinkunnan yhteistä historiaa kuvattaneen brutaalina, raakalaismaisena hyväksikäyttönä, jossa eläimille aiheutetun tuskan määrä oli sanoinkuvaamaton. Monen myöhempien aikojen ajattelijan on varmasti mahdotonta käsittää tätä tiedon ja käytännön ristiriitaa, joka ajassamme suhteessa eläinten hyväksikäyttöön vallitsee. Miksi emme toimineet, vaikka tiesimme? Emmekö tunteneet? 

Erittäin osuvasti sanottu! Ja se mitä Jenni peräänkuuluttaa on empatiakyky: 'Miksi emme toimineet, vaika tiesimme? Emmekö tunteneet?' Minulla oli vielä noin vuosi sitten tallessa lehtileike, jossa oli Zacharias Topeliukselta vaade kaikkien eläinten kohtelun parantamiseksi. Googlaamalla löysinkin tiedon, että Eläinsuojelun Topelius-palkinto on olemassa! Ja sen on saanut mm. eläintenvanhainkotia pitävä pariskunta Liisa ja Heikki Laaksonen. Laaksosista on kattava haastattelu Anne Anttilan jutussa Ainutlaatuinen eläinten vanhainkoti lehdessä Meidän Suomi (talvi 2014). Sattumalta tulin itse haastatelluksi Kari Martialan toimesta samaan lehteen viime kuussa ja sain Karilta muutamia näytelehtiä, joista siis yhdessä tärkeä Laaksosen pariskunnan haastattelu. 

Jennin palkitseminen innoittaa kaikkia eläinten ystäviä. Se tukee tärkeää eläinsuojelutyötä samalla korostaen sitä viisautta, että kansakunnan sivistys mitataan siinä, miten se kohtelee heikompiaan. Heikompia ja äänivaltaa vailla ovat eläimet!

Seura-lehdessä 4.9.2014 Jenni Haukio kirjoittaa kolumnissaan Oikeus mielipiteeseen:

"Eläimistä pidetään niin hyvää huolta kuin vain mahdollista. Se ei kuitenkaan poista sitäkään tosiasiaa, että lainsäädäntömme ei aukottomasti edellytä kivunlievitystä tuotantoeläimille tehtävien tuskallisten toimenpiteiden yhteydessä" Tässä kohtaa minä haluan huudahtaa: Muistakaa, että myös porot ovat tuotantoeläimiä...

"Kirjoitin myös parsinavetoista. Se, että niissä lehmien lajinmukainen käyttäytyminen on rajoitettua ja esimerkiksi normaali makuulle asettuminen ja ylösnouseminen on hankala, löytyy faktatietona esimerkiksi Opetushallituksen e-oppimateriaaleista. Ja vaikla säädökset määräävät parsinavetan asukeille jaloitteluaikaa, se ei poista sitä tosiasiaa, että kaikki lehmiä pitävät eivät määräystä noudata. Suurimman osan elinaikaansa nämä eläimet viettävät parteen kiinnitettynä. Kenties juuri siitä syystä uusein parsinavettojen rakentaminen on Ruotsissa ja Norjassa jo kielletty kokonaan." 

Luen Jennin Seuraan kirjoittamat kolumnit äidin luona Luvialla, josta olen kotoisin. Jenni Haukio kirjoittaa hyvin ja uskaltaa sanoa, miten asiat ovat. Marraskuussa taas Luvialle ja sitten viemme äidin Reposaareen syömään Suomen parhaaseen kalaravintolaan, joka on ihan melkein meressä kiinni.

Oi, tänään sataa tihuttaa ja on harmaata, mutta jotenkin näen taivaan täynnä tähtiä, näen valoa tunnelin päässä, olen kiitollinen niin Jenni Haukiosta, pariskunta Laaksosesta kuin kaikista heistä, jota tekevät suurella sydämellä ja rohkeudella työtä eläinsuojelun hyväksi!

kiittäen
Leena Lumi

kuva Pasi Heiskanen: Kiitos Pasi♥

Jenni Haukion runo Suojele, älä tuhoa, on julkaistu Into-kustannuksen kirjassa Eläimet yhteiskunnassa. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa eli Suomen turkiseläinten kasvattajain liiton hallituksen puheenjohtaja Kenneth Ingman hyökkää rumasti runon kirjoittajaa kohtaan ja heikoilla eväillä väittäen, että turkiseläimet eivät kärsi oloissaan!!! Tosin hän käyttää kiertoilmaisua tuotantoeläimet, mutta mehän tiedämme, että monet tuotatantoeläimet ja etenkin tarhaeläimet kärsivät syntymästä kuolemaansa. Mikään elinkeino ei voi perustua eläinrääkkäykseen. Voit lukea asiasta lisää täältä

Kiitos Jenni♥

22 kommenttia:

  1. Olen ollut nyt monena vuonna työn puolesta Turun kirjamessuilla, joiden ohjelmapäällikkö Jenni Haukio on ollut nyt parin vuoden ajan. En voi kuin ihailla sitä tarmoa ja kirjarakkautta, joka messuilla välittyy. Kerta kaikkiaan, hienot messut ja Haukio tosiaan näkyy messuilla - kovassa työssä, kirjojen parissa.

    Ja eläinsuojelu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, olen seurannut jokaista hänen facetekstiään Turun messuilta. Eihän sitä tiedä, vaikka ensi vuonna olisin Turussa Helsingin sijasta. Molempien suurten kirajmessujen ajallinen läheisyys saa toiset valitsemaan vain toisen kohteen. Turku on syntymäkaupunkini ja siitä ei olisi pitkä matka moikata samalla äitiä. Jenni vaikuttaakin tekijältä, ei siuvstaseuraajalta.

      Niinpä, se tärkeä eläinsuojelu <3

      Poista
  2. Lyhyt kommentti koska taas älyluurilla. Miten sivistymättömiä ja ylimielisiä ovat nykyihmiset. Eläimiä ei pidetä massateollisuudessa minään. Empatia eläimen asemaan asettuminen, sen silmiin katsominen. Meidän pieni hamsterikin on seurallinen ja viisas. Vaarini opetti pelastamaan kaikki ampparit ja mehiläiset tyhjään tulitikkurasiaan, auki, kiinni ja ulos.

    Allekirjoitan kaiken sanomasi ja Jennille pisteet. On upea ja sielukas, Jennin herkkä teksti kosketti. Miksi toinen näkee eläimet elävinä ajattelevina olentoina ja toinen ei pidä minään.

    No tuli hieman ympäri pyöreää sanan helinää, älyluurilla ei saa jäsennettyä tekstiä ojoon.

    Ihana Jenni, ihana Leena.

    Lämpimiä ajatuksia lähettää Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, just niin: Silmiin katsominen! Eräs eläinsuojeluviranomainen sanoi minulle kerran, että katso koiraa silmiin, niin näet, ovatko lemmikin kotiolot todella hyvät vai eivät. Oi, meilläkin on ollut hamsteri;) Ja minun isältäni minä perin rakkauden kaikkiin eläimiin. Hiirtäkään ei tapettu.

      Niin monet pyörivät nykyään vain omissa kilpavarusteluympyröissään vailla mitään empatiaa muita kohtaan. Ollaan kuin sokeita eikä välitetä heikommista. Ikävä juttu vain, että lapset seuraavat yleensä esimerkistä, eivät siitä, mitä esim. joku läheinen muu henkilö sanoo tai mitä lukee kirjoissa tai lehdissä. Minulle ihminen ei ole yhtään yläpuolella eläimen ja jos pedoista puhutaan, ihminen on pedoista pahin. Eläin ei ole ikinä tietoisesti paha, siihen kykenee vain ihminen.

      Tiia, ei yhtään, aika hyvin puhelimella. Minä en saanut sinulle viimeksi iPadilla mitään vastaavaa aikaiseksi. Käytänkin sitä lähinnä kuvaamiseen ja kommettien aukaisuun - toistaiseksi;)

      Ihan Jenni, ihana Tiia.

      Kiitos samoin sinulle lähettää Leena

      Poista
  3. Palkinto meni todella oikeaan osoitteeseen.

    VastaaPoista
  4. Minä olin kuuntelemassa Turun kirjamessuilla puhetilaisuutta eläinten hyvinvoinnista, jonka kruunasi Haukion palkinnon saanti. Haukio piti tilaisuuden päätteeksi hyvän ja toivon mukaan montaa koskettavan puheen. Minua se ainakin kosketti.

    Itse yritän parhaani mukaan puhua eläinten oikeuksista ja levittää tietoa. Ja monelle olen sanonut, että paras yksittäinen teko, minkä ihminen voi tehdä on siirtyä kasvissyöjäksi tai vegaaniksi (kuten itsekin olen tehnyt). Vaikka ajattelisi, ettei yhden ihmisen teot vaikuta, niin puhutaan sadoista eläimistä, jonka henki säästyy sillä, että yksi ihminen lopettaa lihan syönnin.

    On tosiaan hienoa, että niin näkyvä henkilö kuin Haukiokin on, pyrkii asiaa edistämään. Koska esimerkiksi oma vaikutuspiirini on pieni, joskaan ei merkityksetön, mutta Haukiolla toivottavasti paljon suurempi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, minäkin olisin halunnut olla näkemässä Jennin palkinnon saannin ja olla kuulemassa hänen puheensa. Minua koskettaa tämä isosti kaukaakin. Ehkä ensi vuonna joudun jättämään Hlesingin väliin ja tulenkin Turkuun, syntymäkaupunkiini. Molempia emme jaksa, sillä haluamme viipyä viikonlopun ja messut ovat ajallisesti hyvin liki toisiaan.

      Minulla tämä asia on ollut jo kotoa, sillä isäni oli suuri eläinsuojelija. Minäkin haluaisin olla kasvissyöjä silleen, että söisin vain kalaa, sillä ilman kalaa minä merenrannan ihminen olen kuollut. Mutta meidän perheessä kasvoi kuopus, jolta oli kielletty kaikki viljat, kananmuna ja maito ei muuten vain sopinut. Siinä sitä saivat sekä lääkärit että vanhemmat ihmetellä, millä saadaan 2-vuotias kasvamaan ja pysymään hengissä. Allergioiden piti olla ohi ala-asteeseen mennessä, mutta ne kestivät 16 ikävuoteen ja vieläkään ei kananmuna käy täysin. Meillä siis saatiin kuopuksen kasvu kuntoon, kun oli runaasti kalaa ja usein kalaa sekä tietysti jotain jauhelista etc. Ymmrrän kasvissyönnin eettisistä syistä ja se onkin ainoa ruokavalinta, jota jaksan enää ilman lääkärintodistusta. Ja se on hieno valinta. Minä olen lihansyöjä, jolta vain sika ja punainen liha on lakannut maistumasta kiitos erityisesti näiden tuotantoeläiten huonon pidon. Nyt odotan kauppaan luomubroileria. Meillä ei lihaton talous tule kyyseeseen, sillä mieheni harrastus on juoksu ja sitä ihan MM-tasolla. Mutta useimmiten syömme kalaa monella sortilla ja muita mereneläviä. Aina kun voin valitsen kalan. Se mitä odotan nyt, on eläimen, myös tuotantoeläimen oikeus elää hyvä elämä ja saada rauhallinen ja kivuton loppu. Tämä ei toteudu Suomessa muuta kuin muutamalla tilalla, jotka ovat pioneereja.

      Kyllä yhden ihmisen tekokin ja ryhtyminen vegaaniksi vaikuttaa. Pisarasta kaikki alkaa, jopa valtameret. Minun tekoni on ollut vaikuttaa kynällä ja sitä olen tehnyt jo kymmeniä vuosia. Tietysti olen myös puuttunut niihin väärinkäytöksiin, joita olen havainnut. Olin jopa lähdössä kenttätyöhön eläinsuojeluun, mutta itsesuojeluvaisto tuli vastaan. Se ei ole helpoimmasta päästä hommia ja on jopa vaarallista. Ihailen heitä, jotka kentällä toimivat yhtä paljon kuin ihailen sinua, että olet vegaani tain ihailen Jenniä siitä, että hän 'maan äitinä' antaa kasvot eläinsuojelulle.

      Yksi pieni pisara minultakin irtoaa: En ikinä matkusta maihin, siis vie rahaa maihin, joissa erityisesti vietetään julkisia eläinuhritilaisuuksia tai muutoin teidän, että eläimiä kohdellaan ylettömän julmasti, kuten Intian elefantit ja Egyptin liikenteen joukossa uupuneina vaeltavat laihat, piiskatut turistihevoset, joihin valvautuneet matkatoimistot jo opastavat asiakkaitaan olemaan menemättä. Eli kun ei ole kysyntää, joku toiminta voidaan saada pois. Ikvää vain, että Kiinan ja Venäjän turkiskysyntä pitää yllä meidän turkistarhatalouttamme, joka on siis elinkeino, mikä perustuu eläinten rääkkäykseen. Suomi on kohta ainoita Euroopan maita, jossa enää on turkistaloutta ja kettuja saa murhata, vaikka niistä ei ole mitään haittaa. Nehän syövät vain nälkäänsä ja tyytyvät jopa hiiriin.

      Jenni Haukio on nyt kasvot eläinsuojelulle ja minäkin, pessimisti, alan nähdä valoa tunnelin päässä. Ja niin kauan kuin elän, olen

      kettutyttö 4-ever!

      Poista
    2. Kasvissyönti on eettinen vaihtoehto, mutta toki asiassa on ihan sekin puoli, että sitä kaupat tarjoavat mitä ihmiset ostavat. Ja hitaammin asiat muuttuvat, kun ihmiset eivät vaadi parempaa eli toisin sanoen inhimillistä kohtelua eläimille. Itse puhun nykyään vahvasti kasvissyönnin puolesta, koska sen vaikutus on itsessään niin suuri.

      Urheilu ei ole este kasvissyönnille, sillä ihan MM-tasolla kilpailee painonnostajia, jotka ovat vegaaneja. Jep, sitäpä harva tietää! Meidät on niin vahvasti opetettu siihen, että tarvitsemme eläinproteiinia, että siitä ajatuksesta harva pääsee eroon.

      Mutta koska olet asiasta kiinnostunut, niin uskallan linkata sinulle erään videon. Se on pitkä, mutta katsomisen arvoinen. Joo, ja jonkin sortin amerikkavivahde videossa on, mutta jos sen kestää, niin paljon tärkeää asiaakin siitä löytyy. (https://www.youtube.com/watch?v=LtjAvOWQbDs)

      Tärkeintähän kuitenkin on se, että tekee osansa ja sen minkä voi. Ja aika usein sitä voi tehdä enemmänkin. Voisi vielä sanoa, että itselleni kasvissyönti on myös tapa elää itseni kanssa sovussa. En voisi ajaa eläinten oikeuksia, jos en tekisi sitä sataprosenttisesti.

      Poista
    3. Katri, näin on: Kaupat tarjoavat, mitä ihmiset ostavat.

      Näin on. Tunnen montakin eri lajin harrastajaa, joiden mielestä pitää söydä lihaa ja etenkin punaista lihaa ja nyt tietty kaiken päälle tämä proteniinijuttu. Meillä ei punaista lihaa kuin pari kertaa vuodessa, toinen on jo 'lusittu'. Uskon, että ilman lihaakin pärjättäisiin. Mutta tuo kalan syönti on mulle ihan must. Olen siis niin heikko ihminen. Sinä olet parempi.

      '...jos sen kestää...', Katri, minulta menee tuollaisesta lauseesta jo viikon unet. En kestä nähdä mitään eläinten huonoja oloja, en mitään. Tietouttani kasvattavat lehtikuvat ja koe-eläimiäkoskevan lehden jouduin lopettamaan, koska en vain kestänyt. Nyt olen kosmetiikasta suoraan yhteydessä valmistajiin, että vain missään vaiheessa ei tuotteita ole testattu tai testautettu eläimillä.

      Juuri niin. Me teemme jokainen mitä jaksamme/pystymme/osaamme. Hyvä kun vain mahdollisimman moni tekisi edes jotain eläinten puolesta. Ymmrrän täysin, sillä olen aika varma, että monelta on lakannut eräiden uutisointien ja ajankohtaisohjelmien takia maistumasta niin sika kuin nauta. Minä elän jossain oudossa välitilassa, mutta siltikään en ole ikinä ollut toimeton eläinsuojelun suhteen. Sitä on monta tapaa vaikuttaa ja minä taas en voisi elää itseni kanssa, jos vaikka metsästäisin. Ja aivan selväähän on, että en voi ymmärtää, että joku ostaa muita kuin lattiakanalan munia etc. Myönnän kyllä, että minä meidän perheessä selviäisin kalalla, mutta muidenkin pitäisi lähteä sitten mukaan omasta tahdostaan. Jatketaan tätä Katri, ja levitetään tietoa niiden puolesta, jotka eivät itse siihen pysty. Hiljaiset ystävämme...eläimet.

      Poista
  5. Hienoa työtä kun joku jolla on painoarvoa tukee hyvää asiaa. Minulla on ilo tuntea Laaksosen pariskunta jo kaukaa vuosien takaa. Liisan tekemä pieni meidän hyvänmielen tonttu kurkkii meitä aina. Me myös olemme siksi tarkkoja mitä syömme ja lihan syönti loppui jo vuonna 83.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkkis, eikö vain! Presidentin rouvalla, jos kenellä on 'maan äitinä' painoarvoa. Olen niin iloinen, että Jenni on niin syädmestään tässä mukana. Kerrankin ajetaan sellaista asiaa, joka on minulle sydämen asia. Ihan tosi! Minulla on tämä ihana juttu kuvineen tässä edessäni ollut koko päivän. Jotenkin tuli mieleeni, että täytyisi kerran saada käydä tuolla tilalla, niin on henki siellä hyvä ja olenkin aina surrut erityisesti sitä, miten helposti hevonen on ongelmajätettä heti kun se ei tuota mitään.

      Meillä ei olla vielä noin jalostuneita. Lumimies vähän kärsii, kun minulle ei maistu punainen liha ja possua en syö edes jouluna eli sitä on vain sellainen pieni rulla perheen miehille imelletyn perunalootan lisukkeeksi, tytär ja minä teemme selvää kaloista ja mädistä. Hyvä sinä & co!

      Poista
    2. Yritämme ystävättäreni kanssa lähteä Vanhaan Markkiin 28.10 naistenpäivään. vaatteita ja muuta kivaa.

      Poista
    3. Sirkkis, laatuaikaa ystävien kanssa. Mukavaa tulevaa ystävätärpäivää!

      Poista
  6. Onnittelut Jennille! Olen ajatellut samaa, että joskus tulevaisuudessa nykyistä aikaa pidetään käsittämättömänä, niin kuin me katsomme ihmetellen menneisyyteen. Asiat siis kehittyvät ja ihminen eettisenä olentona myös. Jenniä kuunnellaan ihan eri tavalla kuin useimpia eläinaktivisteja, joten hän on mitä parhain eläinten puolesta puhuja. Olen ollut kasvissyöjä nelisenkymmentä vuotta, mutta olen miettinyt sitäkin, että miten käy kanojen, lehmien, sikojen ... jos niitä ei enää käytetä tuotantoeläiminä. Ne taitavat kuolla sukupuuttoon, sillä ne eivät tule toimeen ilman ihmistä eikä moni varmaankaan ole halukas pitämään esimerkiksi lehmää lemmikkinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, mutta pidetäänkö? Se kirjoitus Toeliukselta, joka koski eläinsuojelua käsitteli pääasiassa hevosten kohtelua ja kyllä sitä näkee ja kuulee vieläkin. Uskon, haluan kuitenkin uskoa, että juuri nuoret muuttavat tämän asian. Tyttäreni ystävissä ei varmaan ole ainoatakaan, joka voisi kuvitella käyttävänsä turkista. Eläimen turkkia. Ja kannattaa varoa myös joulunajan pörrösukkia, niitä joissa on angoraa. Ne revitään eläviltä kaneilta ja myydään sitten Sokosten ja muiden kauppapaikkojen laareissa ihanina edullisina joululahjoina.

      Jenniä kuunnellaan eri tavalla, mutta minä en osaa tuomita eläinaktivisteja: Ilman heitä meiltä olisi moni asia pimennossa. Tässä tarvitaan molempia, mutta toivotaan, että keinot ovat laillisia. Myös siellä eläinkasvatuksen puolella!

      Cheri, mutta kanoista on tullut lemmikkejä, se on niin ihanaa! Sinäkin ole kasvissyöjä, mutta minä en. Silti annan vaikka henkeni, että ketunmetsästys saadaan seis! Parasta kaveria ei syödä, mutta syönkin pääasiassa kalaa ja kanaa ja kanan haluan ostaa luomuna, joten sitä kauppoihin heti. En syö hevosta, se on minulle lemmikki, Näen heti issikan silmät, jolla ratsastan. Koska lehmät ovat parsinavetoissa kaikki vuodenajat vankeina, ei kiinnosta ja kuka voi syödä babyeläintä. Vasikat erotetaan emoistaan heti synnyttyä: Julmaa! Uskon kuitenkin, että meitä kaikkia tarvitaan silminä, korvina, tiedonlevittäjinä ja ties vaikka jonkun vuoden kuluttua olisikin outoa syödä lihaa. Mutta siihen on vielä matkaa, jos eläinten rääkkäykseen perustuva eli kettutarhaus on laillinen elinkeino. Olemme Euroopan takapajula eläinasioissa.

      Poista
  7. Moi.
    Nyt oli myös asiaa (edellinen blogissasi 3.10.) joka on ollut sydäntäni lähellä aivan pienestä tytöstä lähtien. Jo noin 11 vuotiaana soitin naapurille heidän koirastaan, joka oli aina häkissä ja itki mm. silloin, kun pelkäsi ukkosta. Minä ja mieheni puhumme usein keskenämmekin, kuinka paljon parempia eläimet ovat kuin ihmiset. Ne ovat täysin vilpittömiä - kuka ihminen voi sanoa olevansa sellainen? Ei kovin moni.
    Olen seurannut Jenni Haukion kolumneja mm. juuri Seura-lehdessä ja olen myös huomannut, kuinka rohkeasti ja avoimesti hän kirjoittaa aiheesta. Olen samaa mieltä, että parempaa eläinten puolustajaa emme me eläinrakkaat olisi voineet saada. Asemansa ja julkisuutensa vuoksi hänen mielipiteitään kuunnellaan. Hän tekee todella hyvää työtä. Siitä suurkiitos hänelle ja onnea palkinnon saamisesta.
    Nyt on todella toivoa, että jotain saadaan aikaan eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi. Ja toivottavasti hän tuo uskoa niille monille ihmisille, jotka tekevät omilla alueillaan työtä eläinten hyväksi. Itse olen saanut seurata ja olla aktiivisesti toiminnassa mukana mm. Tanja Kosken välityksellä, joka toimi ensin yksityishenkilönä ja sitten Esko ry:n vetäjänä Eurassa. Hän kuitenkin sairastui, eikä pysty enää tekemään 24/7 rakastamaansa työtä. Mutta kyllä hän edelleen voimiensa mukaan tarttuu epäkohtiin.
    Voi, tästä asiasta voisi kirjoittaa päiväkausia tai oikeastaan puhua päiväkausia. Minulla nimittäin tuo suullinen puoli toimii paremmin kuin tämä kirjoitin - niin paljon jää sanomatta. Puhenopeudellani olisin jo tässä ajassa ehtinyt ottaa asiaan kantaa paljon useammalta kantilta. No, tuonhan mielipiteeni esille aina tilausuuden tullen.
    Kaikkea hyvää kaikille eläinten ystäville. Ja voimia uskoa, että tästä maailmasta tulee joskus parempi myös eläimille. Meidän jokaisen panos tuossa työssä on tärkeä. Mikään sana tai teko parempaan ei ole mitätön. JA VIELÄ KIITOS JENNI!!!!
    Hyvää yötä!!
    Itse käperryn nyt rakkaan koirani, Jusun, viereen odottelemaan Nukku-Mattia.
    Lämpöisin terveisin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merja, eläin on ainoa pyyteetön ja vilpitön! Meillä oli isä, jolta perimme tämän suuren rakkauden eläimiin. En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka ottavat koiran ja pitävät sitä vuodet ympäriinsä yksin valittamassa pienessä pihahäkissä. Se on julmaa, sillä koira on laumaeläin ja perheenjäsen. Tuollaiset ihmiset eivät tiedä koirista mitään ja he voisivat mieluusti tyytyä leikkikoiriin.

      Jenni on niin näkyvällä paikalla, että häntä kuullaan ja mikä onni, että hänellä on tämä eläinsuojelumissio. Jenni olkoon Vuoden Nainen ja vaikka mitä, sillä mitä vain hänelle, joka puolustaa heikompia.

      Hienoa, että toit Tanjan esiin, sillä hän on tehnyt pyytettömästi tytötä vuosikausia. Olisin itse halunnut lähteä samaan työhön, mutta itsesuojelu tuli vastaan, kun kuulin eräältä kuuluisalta eläinsuojeluviranomaiselta, mitä kaikkea voi olla vastassa. Tanja on rohkea!

      Merja, kyllä tässä tuli kantasi selväksi ja mehän aina sitten jatkamme tätä vauhdikkaasti tavatessa. Seuraavalla kerralla siellä Reposaaren kalaravintolassa.

      Just niin eli kaikkien panosta tarvitaan ja jokaisen teko on yhtä tärkeä. Olisi hirveän tärkeä myös jaksaa uskoa parempaan. Uskolla voi siirtää vaikka vuoria.

      Hyvää yötä!

      Ja minä otan ehkä vielä hetkeksi kirjan ja koska nyt just ei ole koiraa, jonka viereen käpertyä, taidan rapsuttaa Lumimiestä;)

      Kiitos samoin

      Poista
  8. Amen - aina sanotaan, että kansakunnan sivistyksen mitta on se, miten se kohtelee lapsiaan ja vanhuksiaan - tähän voisi hyvin lisästä myös "eläimiään". Ja kansakunnan voisi laajentaa ihmiskunnaksi!
    Jenni Haukiolle peukut!
    Kivaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lady of The Mess, tuota juuri hain ja minähän aina lisään siihen sen, että 'eläimiään'. Eikä eläinten hyvinvointi ole keneltäkään pois, sillä kaikkinainen hyvinvointi edistää hyvinvointia. Nimenomaan ihmiskunta!

      Peukutamme!

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  9. Animalia tekee hyvää työtä. On myös hienoa, että Jenni Haukio on mukana eläinten oikeukssien puolustamisessa.

    Minä olen seurannut Laura Gustafssonin työtä. Hänellä on kuvataiteilija Terike Haapojan kanssa taiteellistieteellinen hanke "Toisten historia", jossa tutkitaan maailmanhistoriaa eläinten näkökulmasta. Viimeksi oli Kaapelitehtaalla näyttely "Naudan Historian Museo", jonka jälkeen Laura kertoi suuresta haaveestaan saada valtavankokoinen museo, jossa olisi huone joka eläinlajille. Näiden naisten projektiin kuuluu näyttelyitä, seminaareja, tekstejä ja erilaista puuttumista tarpeen tullen. Toisten historia -blogissa Laura kehittelee ideoita ja raportoi toiminnasta.

    Anomalia-romaani on vahva puolustuspuhe muille lajeille, joiden yläpuolelle ihminen on julmasti asettunut. Vaikutuin kirjasta kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, täysin samaa mieltä.

      Kiitos jokaiselle, joka saa meidät katsomaan maailmaa eläinten kannalta, mitä on toiseus ihmispetojen hallitsemassa maailmassa. Ehkä näemme vielä Laura Gustafssoninkin palkittuna hänen projekteistaan eläinten hyväksi.

      Minusta tuntuu, että se on lukemattomien kirjojen hyllyssäni. Olen erityisherkkä eläinten kärsimykselle, jotan ihan kaikkea en pysty lukemaan, katsomaan en senkään vertaa. Mutta toki haluan tietää ja tiedostaa. Vain koe-eläimiä käsittelevän lehden jouduin perumaan, sillä...vaikka minun pitäisi kestää katsoa, mitä toinen, eläin joutuu kestämään kokea, en vain kyennyt. Aika monenlaista jaksan, mutta eläimellä ei ole mitään mahdollisuuksia. Silti voin toimia - omalla tavallani.

      Poista