keskiviikko 15. lokakuuta 2014

'Puutarhassa minua innoittavat' eli vastaan Irenen haasteeseen

Irene Vironperältä haastoi minut vastaamaan, mikä puutarhailussa innoittaa/mistä löytyy puutarhainspiraatio ja luulin vastaavani vasta joskus ensi viikolla, sillä tälle viikolle oli kalenteri jo täynnä, mutta sitten innoituin tänään hyisellä pihalla siitä kärhön kukinnon 'pähkylästä', peikkotukasta, jonka väristä en ollut vielä nähnytkään. Kiitos Irene♥
Meillä on alppikärhöjä tosi, tosi paljon, sillä haluan saada puutarhaan villiintyneen, salaisen puutarhan tunnelmaa ja sen saa parhaiten erilaisilla kiipeilijöillä. On villiviiniä, on köynnöshortensiaa ja sitten nämä rakkaat alppikärhöt, joista tarjoan tässä vain tämän limen vihreän jutun, joka sitten littyy ainakin muutamalla kuvalla pääjuttuun. Minua innoittavat puutarhassa sen yllätykset, kuten tämä syreeniä pitkin kiipeävä kärhö, joka olikin jatkanut matkaa likeiseen syyshortensiaan ja sieltä se kurkki minua vihreällä lumollaan.
Jos käytte kurkkaamassa täällä niin näette, mitä seuraa tämän jälkeen: Ne ihanat peikonsuukot. Mutta miten en ole tätä ennen huomannut? Mitä muuta minulta jää huomaamatta? Toinen innoitus on edelleen kärhön yllätys, sillä huomasin tänään yhden nuoren pihlajikon joukossa mielettömästi alppikärhöä. Sitä ei ollut sinne istutettu, joten luulin, että se oli jälkiä yhdestä kuukauden takaisesta kärhösaneerauksesta, mutta kovin ihmettelin, että mitä se siellä pihlajissa teki, kun olin heittänyt sen mielestäni kompostiin? No, aikani tutkin ja sitten huomasin, että siinä kasvaa kärhö! Se on nyt vaan uskottava, että joko pölytyksen tai jonkun muun syysteemin kautta alppikärhö leviää!
Mikä minua vielä puutarhailussa innoittaa ovat Suomen neljä vuodenaikaa. Miten sitä voisikaan elää, jos aina olisi vain kesä tai aina vain talvi. Neljän vuodenajan rikkaus tekee puutarhailusta entistä jännittävämpää ja joskus tulee jopa mieleen, että on hetkiä jolloin lumipuutarhan lumo on se kaikkein tyrmäävin juttu.
Isoa inspiraatiota löytyy myös siitä, että puutarhamme on kolmessa tasossa, siihen kuuluu lehto ja iso kallio ja kokonaisuus on haastavan suuri. Innoitusta löydän sisältäni, sillä luovana ihmisenä rakennan puutarhaani kuin maalausta: Se ei saa olla liian järjestyksessä, se olkoon villi kuin sen omistajatkin ja sillä on lupa kulkea omia polkujaan, mutta suloisia yllätyksiä tarjoten. Mikään kovin ennalta-arvattava ei kiinnosta, joten silloin tällöin on kiva hurahtaa joihinkin uusiin kokeiluihin, joihin isosti inspiroivat puutarhablogit, Viherlandiassa käynnit, puutarhakirjat sekä -lehdet.
Nyt teenkin lähtöä taas takaisin pihalle, vaikka tuntuu ihan jo teeajalta, mutta nyt on paljon ihanaa tekemistä pirtsakassa ilmassa.

Haastan edelleen Anun, Minttulin, Pepin ja Tuijan!

rakkaudesta puutarhaan
Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

Puutarhakirjat Leena Lumissa

18 kommenttia:

  1. Köynnökset ovat ihania tunnelmanluojia, täällähän niitä on tosi paljon. Murattia, viiniä, kärhöjä, köynnösruusua, köynnöshortensiaa, kärsimyskukkaa, vaikka mitä löytyy. Kokonaisia talojakin, joista vain ikkunat kurkkaavat kasvimuurin alta esiin. Vieläkin käsi hapuilee kameraa aina kun törmään tuollaiseen taloon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, juuri näin. Minä tavallaan toivonkin, että talomme peittyy köynnöksiin. Olen nähnyt sellaisia taloja ja ne vain ovat niin viehättäviä. Onneksi asumme kivitalossa, kuten asuin lapsenakin: Sain katsella huoneeni ikkunan takana upeaa villiviiniä, joka myös soi, sillä se oli niin paksu, että linnut hakivat siitä suojaa.

      Minäkin kuvasin viime reissulla täysin visterian peittämää taloa. Löysin eilen pinterestistä valkoisen visterian!

      Ehkä me kaipaamme vähän sademetsään, viidakkoon...;)

      Poista
  2. Peikonsuukot, wau, ihmeellisiä ja taianomaisia.. <3

    Ihanaa iltaa terkuin Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, niin minustakin;) Kiitos.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  3. Salainen puutarha, jossa on peikonsuukkoja ja peikontukat ja kaikenlaiset kiipeilevät kasvi... uskon, että sellainen olisi minunkin "pikkutytön" unelma.

    Ehkä vielä jossain vaiheessa elämää... tai sitten seuraavassa elämässä =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, no minä annan sisäisen lapseni nyt luoda;)

      Niin minä sitä sinulle toivon. Arvaa tuliko taas mieleen, että 'haastanpa Birgitan...' Minulla on monta juttua seuraavassa elämässä=D

      Poista
    2. Olisin suorastaan ruinannut sinulta haastetta jos minulla olisi ollut puutarha =D

      Poista
    3. Hah-hah, niin kuin olisin voinut puutarhailija-Birgitan unohtaa<3

      Poista
  4. Ihana peikkotukka!
    Ja kiitos haasteesta, otan sen mielelläni vastaan.

    VastaaPoista
  5. Ihania kuin taideteoksia nuo kärhönjäänteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkkis, eivätkö vain;) Kaikkea sitä sitten huomaakin kuin jälkijunassa, sillä tätä en ole ennen nähnyt.

      Poista
  6. Kiitos vastauksestasi!
    Peikkotukatja muut kiipeilijät luovat juurikin tuota villin ja salaperäisen puutarhan tunnelmaa.
    Neljä vuodenaikaa on varmaankin oikeasti hieno juttu vaikka tuosta kesästä luopuminen on välillä niin tuskallista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, ole hyvä.

      Nimenomaan niin ja siksi niitä vain lisää ja lisää.

      Mutta sanotaan, että jokaisessa sipulissa ja siemenessä elää jo uuden kevään toivo. Minusta puutarha on kaunis myös talvella. Sinnehän voi istuttaa just jännän muodon omaavia kasveja, kuten vaikka sokeritoppamaisia kartiovalkokuusia. Tosin kaikkein kauneinta taitaa olla luonnonkuusi lunta kantaessaan, kuin daami valkeassa iltapuvussaan.

      Poista
  7. Ihana postaus ja haaste, kiitos ♥ Palaan asiaan kunhan ehdin!
    Arvaa kellä ja keillä on nyt koirakuumetta, tänään mennään katsomaan neliviikkoista mittelin pentua Kuopioon:)))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, kiitos. Kaikki ajallaan, minnkin piti vastata tähän vasta ensi viikolla,mutta tuo kärhönkukka muutti aikataulua;)

      Oijoi, miten hienoa! Onkohan väri kerma...Minulla on sellaisesta kiva kuva Pinterestissä. Otaksun K:n pinnanneen sen sieltä. Suloinen kermanvärinen mitteli. Mekin otimme jo selvää kennelistä, josta tulee se Olgan näköinen novascotialainen, mutta aika ei meille vielä oikea. Muutamia vuosia vielä muuta ja sitten...

      Ihanaa iltaa korkeassa koirakuumessa!

      Poista
  8. Ihana inspiraatiopostaus!

    Ja miten veikeä tuo alppikärhö onkaan, senhän voisi nimetä uudelleen vaikka hyväntuulenkärhöksi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, pieni puutarhaheittäytyminen;)

      Alppikärhöllä on monta 'ilmettä' Se itse on minulle aina yllättäjä.

      Poista