maanantai 18. toukokuuta 2015

Viileän toukokuun puutarhaterveisiä kotisaareltamme

Toukokuun alkupuoli on mennyt puistattavan kylmissä tuulissa. On satanut, on ollut hallavaroituksia, yöt ovat olleet säädyttömän viileitä ja jänikset käyvät vieläkin pihoilla. Jos jotain hyvää tästä hakee, se on se, että on satanut kiitettävästi. Niin monta kevättä on mennyt uskomattomassa kuivuudessa, mutta nyt viime syksyn ja tämän kevään puu- ja pensasistukset ovat saaneet riittävästi vettä. Ennen kuin syväsukellan seuraavaan kirjaan, laitan sarjan eilen otettuja kuvia. Muistattehan, että vyöhykkeemme on IV, tosin saaremme saattaa kiitos Päijänteen olla III:sta ja olemme itse vaikuttaneet pienilmastoon istuttamalla suuren tontin toiselle pitkälle sivulle kuusiaidan ja kahdelle muulle kuusiaidanteen. Jopa I-vyöhykkeen tarhamagnolia Leonard Messel tuntuu vieläkin olevan voimisaan. Aloitamme scilloilla, jotka ovat niin viehättäviä vaatimattomuudessaan: Ne vain leviävät vuosi vuoden jälkeen ja täyttävät kaikki tyhjät tilat ja jopa kivien kolot.

Yhtä kiitollisia leviämään ovat esikot ja näyttää kivalta, kun ne kasvavat yhdessä scillojen ja/tai muscarien kanssa. Meillä säästyivät tänä vuonna vain etupihan muscarit, sillä lehdostamme jänikset söivät muscarien kaikki nuput! Esikkoja meille on tuotu sekä alpeilta, puutarhaystävältä että taimistolta kauan sitten. Puutarhapäiväkirjani mukaan ostettu esikko on 'Primula Veris'.

Siis tämä etupihan kohta on se, joka kesäkuussa on tulvii lemmikkejä. Kyseessä pieni mongolianvaahterametsikkö, jossa sana metsikkö on liioittelua, mutta se jäi perheen kieleen, kun nuo vanhat vänkyräiset puut ovat niin hallitsevia ja jännittäviä tuossa sisääntulon vasemmalle puolella. Kolme hyvin vanhaa puuta, joiden ruskavärit ovat kaikilla erit: oranssi, viininpunainen ja keltainen. Niitä pitkin kiipeävät siniset alppikärhöt, joihin palaamme kesäkuulla.

Scilloja ja esikkoja keskipihalla vanhan omenapuun juurella.

Valkovuokkoja on tänä keväänä kasvanut ihan uusissakin paikoissa eli leviävät kiitettävästi. Osallistuvat omalta osaltaan nurmikkojen muuttamiseen kukkaniityiksi.

Pidän sateesta ja pidän valkovuokoista sateella. Eniten valkovuokkoja kasvaa suuren keskipihan kalliomme reunalla, jossa niille on hyvin sekä valoa että kosteutta.

Scilloja on kukkapenkeissä, joista olen säilyttänyt kaksi pitkää ja kauniisti kaartuvaa, sekä niiden ulkopuolella.
Kevään varhaisia kukkijoita ryöppyää, kun melkein kaikki muu odottaa, kiitos kylmien öiden. Tässä kuvassa tarkkaan katsovat näkevät kolme kartiovalkokuusta, 'Picea Glauca', josta aiheesta alempana enemmän. Vasemmassa reunassa ylhäällä japanilaisen rinteen yläosassa kaksi ja kotimme alaterassin edessä oikealla ylhäällä yksi 'sokeritoppa'.

Onnenpensasta, Forsythia 'Northern Gold', on istutettu viime vuonna useampikin. Kuvan yksilö on jo vanhempi ja kukkii vihdoinkin näyttävästi. Tykkää selvästi kompostimullasta. Tässä lehdossa kuvattuna vasten Lumimiehen hienosti kasvattamaa ja hoitamaa pitkää kuusiaitaa vasten.
Näkymä lehdosta alapuutarhaan, jossa juuri noiden ylempänä olevien kukkien kohdalla kasvavat kirsikka- ja luumupuut sekä marjapensaat, joissa mukana niin herkullinen, ikivanha mustaviinimarjalajike, että pari vuotta sitten jaoimme sen neljään osaan varmistaaksemme tulevaisuutemme syyskesän iltojen herkuttelut. Pöytäryhmä on äidiltä saatu ja sille ei ole paljoa enää seurustelukäyttöä, sillä yläterasilla on ruokapöytä ja alaterassilla kaksi pienempää pöytää etc. Ei jaksa kantaa astioita ylhäältä tänne alas kolmanteen tasoon. Yleensä kesällä tuolla pöydällä onkin basilikaa, persiljaa, rosmariinia, laventelia...

Pöytäryhmästä oikealle, lehdon alaosassa kaarisilta, josta kuvia alempana lisää. Nyt olemme vanhojen, jättimäisten lehmusten katveessa.

Onnenpensaan oksa...kuin keltaista valoa. Aurinkoa!

Kaksi lehmusta ja niiden takana kaarisilta, jonka vastakulmissa kartiovalkokuuset. Komeamman kartiovalkokuusen eli mörrimöykyn tarinan voit lukea täältä Lehdon läpi virtaa vesi kohisten keväällä kun lumet sulavat vuorilla, mutta onneksi myös kovilla sateilla. Kesäkuulla tällä kohtaa kasvaa ziljoona kieloa...

Tässä mörrimöykky! Talon pohjoispäädyssä japanilainen rinne, jossa nyt vasta scilloja ja kivipuroja sekä kolme kartiovalkokuusta eli kuvassa näkyy neljä, vuoden päästä samassa kohtaa viisi, sillä pienin ylittää silloin jo sillan toisen kulman ja viemällä kameraa hippusen oikealle tavoitamme green housen nurkalla kasvavankin...kuusi 'sokeritoppaa' silloin samassa kuvassa. Green house on tyttäremme kivestä tehty leikkimökki, joka nyt toimii tietysti puutarhatyökalujen säilytyspaikkana. Edelleenkin, vaikka senkin tiimoilta on jo monta ideaa syntynyt. Sen terasilla on kuitenkin rottinkituolit kahdelle...ja tasot kynttilöille.

Tällaisia terveisiä tänään puutarhastamme ja lehdostamme. Vien näitä kuvia sitten kasvipankkiini Leena Lumin puutarhaan, josta suosikkikasvini löytyvät yhdellä kuvalla, mutta kun kuvan alla olevaa otsikkoa klikkaa, aukeaa kasvista enemmän tietoa ja tarinaa eli mennään tunteella ja järjellä. Toukokuulta tulee toivottavasti toinenkin puutarhajuttu ja siinä ovat sitten jo mukana ainakin pilvikirsikat ja kärhöt, toivottavasti myös atsaleat ja magnolia.

rakkaudesta puutarhaan
Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

44 kommenttia:

  1. Ihania keväisiä tunnelmia teillä! Se hyvä puoli tällaisessa viileässä keväässä on, että kevätkukkijat jaksavat ilahduttaa meitä pitkään.

    Upea tuo onnenpensaan kukinta. Onnenpensas(kin) meiltä vielä puuttuu ja se puute pitäisi kyllä korjata ensi tilassa!

    Mukavaa alkanutta viikkoa ja lämpeneviä kelejä toivottelen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marietta, kiitos<3 En oikeastaan valita kelistä muuta kuin yöt saisivat olla lämpimämmät. Nämä sateet ovat autuutta puutarhalle! Huomasin eilen, että esikot ovat kukkineet niin mielettömän kauan, enkä ole yhtäkään kuva ottanut, joten tuli vähän kiire ja painuin sateeseen kuvaamaan;)

      Se on erittäin onnistunut tänä vuonna ja myös pienemmissä varsin tiheä. Yhtä oli käynyt jänis napsimassa. Kaikki parantui kun kastelin kuivina keväinä ja laitoin keväällä kunnolla kompostimultaa, joka on suoraan sanottuna lannoitetta ja keväällä vain hyväksi. Kun nyt istutat, voit ensi keväänä jo siitä nauttia.

      Kiitos samoin sinulle ♥

      Poista
  2. Todellakin rakkaudesta puutarhaan, ihania kuvia keväisen puutarhan kuulumisista.

    Kiitos sinun, kokeilen nyt istuttaa köynnöshortensian alun phallemme. En odota liikoja sen viihtymiseltä onhan alueemme neljännellä vyöhykkeellä, mutta kokeillaan. Toinen uutuus, joka on jo päässyt kasvupaikalle on Mantsurian kährö. Sen pitäisi olla kestävä. Alppikärhöt viihtyvät vaikka Sissi kävi talvella sitä napsimassa.

    Mukavaa viikkoa sinulle satoi taikka paistoi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, kiitos<3 Ainakin näyttää raikkaalta, kun on satanut niin kiitettävästi.

      Okle hyvä vain. En ole kuullut vielä kenenkään kertovan sen menehtyneen neljännellä vyöhykkeellä ja olemmehan itsekin sitä vyöhykettä. Olen nähnyt komeimmat köynnöshortensiat juuri Keski-Suomessa ja tämän saaren ulkopuolella. Toki en ole voinut nähdä kaikkia, mitä on, mutta tosi isoja ja tuuheita, hyvin kukkivia etc. Matsurian kärhöstä varmaan laitat sitten kuvia. Voisin isekin laittaa muuta kuin sinistä alppikärhöä, mutta kun se on niin kestävä ja lykkää jo nyt nuppuja. Vain se harmi siinä on, että se on kesäkuun lopussa sitten kukinnan osalta jo ohi. Joskus minusta tuntuu, että köynnökset ja puskat vain tykkäävät koirien hammastyöskentelystä. Olga rakasti yli kaiken rapsia köynnöshortensioiden alimpia oksia ja sai sen tehdä. Luna tulee tällä viikolla muutamiksi päiviksi, joten ans kattoo ny;) Tiedossa on mm. pallopelejä alapuutarhassa, jossa kasvavat eniten nyt vaalimani, kovimman odotukseni kukat magnolian jälkeen eli ne valkosiet varjoliljat ja ovat jo pinnalla. Täytyy varmaan rakentaa joku barrikadi suuriruhtinattaren viimeisen leposijan ympärille ettei pallo vain ponppaa sinne.

      Kiitos samoin sinulle<3 Minua ei sade haittaa yhtään, vaan rakastan sitä.

      Poista
  3. Oi mitä puutarha tunnelmia ♥ Juuri sopivasti piristämään sateista päivää ! Kovasti pihahommat syyhyttää sormissa, mutta säät vähän jarruttelee...ja polttopuu urakka ;) Tuo onnenpensas saiminut ihastumaan, täytyykin perehtyä josko viihtyis meilläpäin . Mukavia lukuhetkiä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, kiitos♥ Nämä on kuvattukin sateessa. Sade virkistää kaikkea. R. on hoitanut nyt polttopuu-urakkaa, joten olen ollut siitä ihan vapautettu ensimmäisen kerran. Saan keskittyä puutarhaan. Aloita sinä paremmin kuin minä: Kastele, lannoita ja myös leikkaa, sillä kun vähän rapsin, se vallan innostui. Laitoin jo varhanin kaikille onnenpensaille hyvää kompostimultaa, joten ne ovat nyt aika terhakoita. Kiitos♥

      Poista
  4. Kuvat puutarhastasi tuottavat paljon iloa varsinkin meille kaupunkilaisille. Odotan, että kotibulevardin nuoriin puistolehmuksiin tulisi vihdoinkin lehdet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, kiitos<3 Kiva kuulla. Minäkin ilhadun toisten puutarhakuvista. Teillä lehmukset ovat lehdessä kohta, me saamme vielä odottaa. Meidän lehmukset ovat komeita, vanhoja metsälehmuksia ja minä pidän niiden lehtien puhkeamista aina kukkimisena, kun siihen tulee se pieni punainen osa...mikä se nyt onkaan;) Toivotan varhaisia lehtiä lehmuksiinne♥

      Poista
  5. Ihania kukkia Leena:) Meillä on tänään ollut lähes 40 astetta aavikkotuuleineen,huh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kiitos<3 Otan osaa! Pianhan olet täällä viilentymssä.

      Poista
  6. Hyvinhän kevät on siellä alkanut ja kauniilta näyttää. Scillat ovat ihania, sillä ne eivät kelpaa pupuille eikä peuroille eikä fasaanikukolle, joka yleensä patsastelee pihallamme syömässä krookuksia. Ihania nuo kevätesikot ja ne leviävät kiitettävästi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, täsyin kiitos sateen ja kiitos<3 Samaa sanon minä: Mikään ei ole yhtä huoletonta kuin scillat ja jokainen ostettu sipuli maksaa itsensä tuhatkertaisesti takaisin.Äidillä on fasaanikukko kanaoineen tavallinen näky puutarhassa, mutta hänkään ei kovasti tähän aikaan vuodesta pidä. Tämä kevät on ollut erikkoisin ikinä. Kaikkialla tuota esikon keltaista, joka ei yhtään ärsytä niin kuin voikukankeltainen puutarhassa, muualla kyllä saavat voikukat kukkia mun puolesta. Varmaan kertoo jotain viime vuonna onnistuneesta pölytyksestä tämä esikkokevät.

      Poista
    2. Minä tykkään myös voikukista, mutta en omalla pihalla. Kunhan pääsen saareen, pihamaan on vallannut voikukkameri ja jos menee myöhemmäksi pihan on vallannut vuohenputket...ehkä pääsisin sinne omenapuiden kukkiessa, toivon sitä :)

      Poista
    3. Mai, sama täällä. Ei puutarhassa, jossa ne valtaavat tilan kaikilta muilta kukilta. Jos harrastaa erityisesti vaikka kukkaniittyjä, kuten minä nyt, ei sinne voikukkaa, kiitos. Vuohenputkea kitken nyt, mutta kun se kukkii heinäkuulla yhdessä kohtaa lehtoa lupiinien kera valkeana pitsinä, se saa siinä armon, kunnes ovat kukintansa kukkineet. Sinä tietysti menet sinne omenankukkakuussa<3

      Poista
  7. Oi, miten kaunista. Olisipa meilläkin puro tai joki, jota myöten sulamisvedet solisisivat vuorilta alas. Ja sen puron yli kaarisilta... No, kaikkea ei voi saada.
    Täällä vettä on tullut jo ihan tarpeeksi. Joka toinen päivä vielä menettelisi, mutta päivä toisensa jälkeen jo ottaa päähän. Kunpa nyt luvattu lämpö vihdoin toteutuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, kiitos<3 Ei omaa ansiota, vain sadetta ja kompostimultaa;) Mutta ei meilläkään ole puroa kuin keväällä ja sateilla...Olen jo aikaa sitten tajunnut, että kaikkea ei voi saada: Minusta tuntuu, että KAIKILLA paitsi meillä on viherhuone, talvipuutarha tms. "Yhtä vain en mä saa..."

      Meillä ei liikaa, sillä paussejakin on ollut, ja menneet kevät ja kesät ovat olleet järkyttävän kuivia. Sade on oikein kiertänyt saartamme eli kun muualla on satanut, meillä ei ollenkaan. Jos olisi kuten Irlannissa, että joka päviä sadetta ja paistetta. R. uneksii että joka yö sataisi...Yöt saisivat tosi nopeasti lämmetä. Äiti sanoi äsken just puhelimessa, että on luvattu jossain +20 astetta!

      Poista
  8. Sinulla on tuota keltaista esikkoa, jota Turun Ruissalossa kasvoi ja kasvaa varmaan vieläkin metsässä ihan villinä. Yritänkin hankkia muutaman taimen ensi kevääksi.

    Onnenpensas on ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unelma, se leviää kaikkialle ja saakin levitä. Minulta saisit pesufatillisen, mutta en uskalla kotiloiden takia. Täällä saarella niitä on ja annankin joka vuosi yhden satsin esikkoja niitä haluaville.

      Se on alkukeväästä kuin risukasa, mutta näyttää sitten, mikä aurinkokuningatar todella on.

      <3

      Poista
  9. Helmililjat sopivatkin oikein kivasti kevätesikoiden kanssa. Voisinkin istuttaa niitä kevätesikoitteni viereen. Ostan joka kevät terassille helmililjoja ja istutan ne sitten johonkin puutarhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, kotimaakunnan Satakunnan värit. Jos istutat myös scilllaa ellei sitä sinulla ole, voit olla varma sinisestä, sillä scilloihin eivät koske jänikset, eivät peurat. Minulla sama systeemi helmililjojen kanssa ja aina ovat nousseet, mutta lehdossa jänikset nyt söivät sitten jokaikisen nupun.

      <3

      Poista
  10. tällaisina hetkinä haaveilee omasta pihasta tai puutarhasta. Onhan meillä yrttejä ja ruukkukasveja, mutta ei se ole sama asia. UPEAA!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viltsu, näin unta, että asuin kerrostalossa. Siinä oli onneksi iso parveke. Istutin sinne pensaista alkaen kaikkea mahdollista ja parvekkeen katosta roikkui alppikärhöjä...Kiitos♥

      Poista
  11. Jotkut kasvit vaan jaksavat kukkia. Noita pikkukukkijoita minullakin paljon kukassa, isommat antavat odottaa. narsisseja kukkii, mutta tulppaanit vain yhä nupuilla.
    tänään on melkein sanoisinko kylmyyden huippu, mutta huomena taas pitäisi olla lempeämpi sää. Sitä taas ilolla odottaakin.
    Ulkotyöt nyt ovatkin melkein topissa, sataa ja kaikki maat niin märkiä ettei ole paljon niihin menemistä, sotkee vaan. Mutta kyll äse kesä vielä tulee ja kastelutkin varmaan tarpeeseen. Jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, jo kuukauden ovat esikot ja scillat kukkineet. Tulppaanit ilmiselvästi eivät ole pitäneet liian kylmistä öistä eivätkä auringottomista päivistä.

      Meillä on joka ilta kotilojahti. Selävstikin niiden poiminen on tehokasta ja saa samalla liikuntaa, mutta kivampi olisi joku muu laji;) Nyt on ihanaa ollut juuse se, että ei ole tarvinnut kastella. Mukavaa viikon jatkoa sinulle<3

      Poista
  12. Kauniisti on puutarhasi herännyt talviunestaan. Palkitsee sinua kauniilla kukkamerenä. Ilmojen lämmetessä alkaa runsaus puutarhassa olla valloillaan ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkkis, kiitos<3 Sateet ovat ollet isona apuna. Luvassa on aurinkoa eli nyt aletaan jännätä magnolian kukkimista...

      Poista
  13. Kevät on niin ihanaa aikaa, pienet kukkivat oli ilma sitten millainen hyvänsä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pioni, niinhän se on, pienten kukkien kuu ja sitten omenankukkakuu;)

      Poista
  14. ♥oi ihanuus! Kiitos Leena, kun näin pääsin kauniiseen puutarhaasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta Sinikka, kiitos<3 Onhan näitä ollut...puutarhajuttuja ja -kuvia. Ja lisää tulee;)

      Poista
  15. Olipas kauniita kukkia. Sininen ja keltainen on todella hieno väriyhdistelmä. Nyt minullakin on pihallani molempia. Esikkoa oli ennenkin ja tänä vuonna sain ystävältäni scilloja. Tuo mörrimöykky on viehättävä.
    Täälläkin on jonkin verran satanut, viimeksi viime yönä ihan kunnolla.
    Mukavaa toukokuun iltaa sinne!!
    Lämpimin terveisin,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merja, kiitos<3 Tuo keltaisena kukkiva onnenpensas on se, jota sinulle suosittelin sinne jonnekin kuusten väleihin tms.

      Täällä satoi tänäänkin, mutta sitten tuli aurinko ja suorastaan helle kuin salamana. Tultiin just Lunan kanssa pallottelemasta ja hienosti meni.

      Kiitos samoin sinne länsirannikolle!

      Kiitos samoin.

      Poista
  16. Upeita kuvia. Ja kiva kuulla, että köynnöshortensia viihtyy myös siellä. Minä istutin köynnöshortensian männyn juurelle ja hienosti se kiipeää pitkin runkoa. Uskallan nyt viedä sitä myös niemen nokkaan.
    Onnenpensas meillä jo lopetti kukintansa ja pukkaa vihreitä lehtiä. Olen kaivanut sen juurelta pensaan taimia ystäville joka kevät. Meillä myös puput söivät kuin ruohonleikkurit nousevat pienten liljojen lehdet ja nuput. Mutta onneksi on jäniksillekin valikoimaa ja jää vielä kukkimaankin.
    Nyt varmasti lämpenee ilma, koleutta on saatu riittävästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, kiitos<3 Erittäin hyvin ja niitä on monta. Minullakin yksi menee pitkin männyn runkoa.

      Te olette siellä meitä aikaisemmassa. Meillä vieläkin kukkivat. Ihan tosi...:Voisin ottaa Bessulle taimia. Ikinä ennen eivät ole noin syöneet muscareita. Ja kaikki siitäkin huolimatta, että olimme ohjeen mukaan levitelleet haavan oksia sinne sun tänne niille ruoaksi.

      Täällä on ihanan lämmintä ja olemme lähdössä Lunan kanssa rantapoluille ja palaamme takaisin vuorta ylös kiiveten ja sitten olemmekin jo kotikadullamme. Kummikoira on tässä elämänvaiheessa ihana juttu♥

      Poista
    2. Oi Leena, tänään se tuli! Meidän Suomi ja upea juttu sinusta ja puutarhastasi (Lumimiestä unohtamatta!). Oli pakko välittömästi tulla kommentoimaan, niin innoissani sitä luin heti lehden saatuani. Terkkuja teille ja ihania kevätpäiviä, olette upeita!

      Poista
    3. Anja, minulleppa ei tullut;) Eikä ole edes Akateemista likellä...

      Kiva kuulla, että se oli siedettävä juttu<3

      Poista
  17. Hyvänen aika,miten ihana piha,kasveineen teillä on ! Minä teen töitä kukkien kanssa sisätiloissa,joten omat pihatyöt jää aina vähemmälle ajan puutteen vuoksi. Mutta kaunista puutarhaa on aina ilo katsella ja ihailla...ja nostaa hattua ahkerille uurastajille. Aurinkoista kevättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, kiitos<3 Minä taas en onnistu sisäkukkien kanssa: Olen sisäkukkakiller kovimmasta päästä;) Yrtiän kyllä tosissani, mutta sitten aina tapahtuu outo menehtyminen...Kiitos samoin sinulle.

      Poista