tiistai 27. syyskuuta 2016

Hurmehappomarja - syrjitystä seuratuksi


Hurmehappomarja on meillä siirtynyt syrjitystä seuratuksi. 30 vuotta meni ennen kuin tämä tapahtui! Kun muutimme tähän saarikotiimme 1985 etupihan sisääntulossa vasemmalla oli mm. kolme mongolianvaahteraa sekä kolme hurmehappomarjaa. Silloin ei vielä tehty nurmikoista villikukkaniittyjä, joten etupihan nurmikkoa ajettiin ahkerasti.


Piikkiset pensaat olivat numikonleikkaajan haittoja, joten yhden annoimme sitä haluavalle naapurille ja kaksi siirsimme lehtomme jyrkkään rinteeseen. Sinne syrjään...raukat. Niin me luulimme. Tämä kuva on vuodelta 2015 ja ensimmäinen kuvaus pensaasta. Ensimmäinen kuva on tältä vuodelta. Kyllä häntä nyt seurataan!


Vasta viime syksynä ennen tai jälkeen syysreissumme meillä oli aikaa huomata pensaan marjat! Juuri nyt ne ovat vielä hyvin pienet, joten voi olla, että huomasimme marjat vasta palattuamme eli lokakuun lopulla. Pensaiden siirtoa puolustaa kyllä sekin, että kuopukselle ja kavereilleen etupihan mongolianvaahterametsiköstä tulipiikkipensaiden lähdettyä 'satumetsä', sillä upearunkoiset mongolianvaahterat ja niiden sateenvarjomaiset latvukset houkuttelivat lapsia mielikuvitusleikkeihin. Sademetsäpuiksi lapset mongolianvaahteroita kutsuivatkin.


Hurmehappomarjoja on eri lajeja, mutta koska näitä emme ole itse edes hankkineet, en tiedä merkkiä ja talon rakentajakin nimitti vain hurmehapoomarjaksi. Saman kadun yhdellä naapurilla on tästä aidamme ja tiheänä se siihenkin sopii hyvin. Meillä kasvavat niin jyrkässä rinteessä, että ei paljon hoitoja voi tehdä, mutta tänä vuonna toinen oli alasleikattava oudon kuivumisen takia. Sieltä se kasvoi hurjaa vauhtia ja koettaa nyt tavoitella pariaan. Mitään erityishoitoa ei ole annettu, joten mitä vaatimattomin kaunotar.


Marjojen kasvaessa lehdet jäävät sivurooliin, joten tällä vaatimattomalla ruskapensaalla on kuin kaksi tähtihetkeä. Korkeudeksi ilmoitetaan noin 1,5-2 metriä, mikä aika hyvin pitääkin paikkansa: Meillä leikaamaton on nyt noin parimetrinen. Vyöhykkeiksi luvataan 1-1V (V).


Helppo huomata, että pidän kuvaamisesta sateella! Tämä kuva on viime vuodelta, kuten marjakuvatkin. Tässä jutussa nyt vain ensimmäinen ja viimeinen kuva ovat tältä vuodelta.


Olen seurannut kiinnostuneena, miten eri kasvit 'pidättävät' vettä. Tässäkin sitä tapahtuu, vaikka lehti on pystyssä. Ensimmäisessä kuvassa ja kahdessa muussa lehtikuvassa näkyy 'pidättely'. Tämä kuivaan maaahan tyytyvä pensas selvästi nauttii saadessaan sadetta. Sehän on vähän kuin minä...:)

Jo oli aika tämänkin kiitollisen syksyn katseenvangitsijan päästä puutarhaesittelyyni!

Puutarhaterveisin
Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

22 kommenttia:

  1. Jos osaisin sanailla, enkä aina, vain manailla. Kirjoittaisin ruskasta, se on kuin oodi, kesän jälkeisestä, tuskasta. Se tuo mieleen, kaaren, ihmisen elon, kuin yksinäisen, lapin kelon.<3 Kaikkea hyvää Leena.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ookke, siehän on runoilija! Samaa mieltä: oodi ehkä myös rauhoittumiselle. Suri väri-ilo ennen valkeuden rauhaa. Kiitos samoin sinulle <3

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Anne, se on! Ja miten näitä onkaan syrjitty:) Nyt on koittanut heidän aikansa.

      <3

      Poista
  3. Ihana puutarhan väripilkku!
    Happomarjat ovat vaatimattomia ja vähään tyytyviä. Piikikkyytensä vuoksi niitä on vaikea hoitaa, mutta onneksi eivät vaadi paljon.
    Hurmehappomarja kerää katseita koko kasvukauden. Happomarjoja olen nyt itsekin lisännyt pihaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, on tämä.

      Onneksi tosiaankin niitä ei tarvitse hoitaa:)

      Muistan, että lisäsit tänä suvena...Minullahan oli tästä juttua jo aikaisemmin, mutta halusin tehdä näistä nyt ihan oman postuaksen, että sain tämän liitettyä Leena Lumin puutarhaan. Kyllähän näitä värejä nyt uudelleenkin katselee:)

      <3

      Poista
  4. Kaunis syysväri ja nuo marjat on hienot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, ehdottomasti. Miten me huoamsimme nuo marjat vasta viime lokakuussa, jolloin ne olivat isot. Nyt vielä ne ovat aika vaatimattomat.

      <3

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Satu, minustakin nuo marjat ovat hvin erityiset: Väri ja muoto...

      <3

      Poista
  6. Ihana väri! Minulla on nyt villiviini punainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena, eikö vain! Niin meilläkin:)

      <3

      Poista
    2. Noin se joskus käy, hyljätty kasvi muuttukkin kauniiksi katsojan silmissä ja tuo happomarja on väreissään tosi kaunis
      Oikein hyvää syksyn jatkoa!

      Poista
    3. Mummeli, tosi on. Jalapähkämökin oli minulle joskus riesa, nyt se on kaikkien hanaklien paikkojen upea monta kuukautta kukkiva riemastus.

      Kiitos samoin teille♥

      Poista
  7. Syksy synnyttää ajatuksia erilaisia. Sen värit suovat silmäniloa ja ruskan loistoa on ihana katsella kuinka erilaiseksi maisema muuttuu joka päivä. Hyvää syksyä sinulle Leena ja nauttikaamme kasvien syys värityksestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkkis, syksy on kuin oma vuodenaikansa.

      Kiitos samoin sinulle Sirkkkis!<3

      Poista
  8. Jännittävä pensas. hauska tarina, niin se kaikki muuttuu joskus :D

    VastaaPoista
  9. Todella kauniin värinen ja noissa marjoissa on jotain runollista. Tämä syksy on ollut jotenkin poikkeuksellisen kaunis! -Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, tumma, vahva viini. Marjat ovat hyvin erikoiste ja ne kasvavat nyt juuri tuohon kokoonsa eli ovat aika pieniä vielä. Kaunein aikoihin!

      <3

      Poista