tiistai 22. maaliskuuta 2016

Onni onnettomuudessa


Se saattoi tapahtua.
Sen täytyi tapahtua.
Se tapahtui aiemmin. Myöhemmin. Lähempänä. Kauempana.
Se tapahtui, mutta ei sinulle.

Pelastuit, koska olit ensimmäinen.
Pelastuit, koska olit viimeinen.
Koska olit yksin. Koska oli muitakin.
Koska olit vasemmalla. Koska olit oikealla.
Koska lankesi sade. Koska lankesi varjo.
Koska vallitsi aurinkoinen sää.

Onneksi oli metsä.
Onneksi ei ollut puita.
Onneksi oli kisko, koukku, palkki, jarru,
syvennys, mutka, millimetri, sekunti.
Onneksi oljenkorsi kellui vedessä.

Siksi, silti, sen vuoksi, siitä huolimatta.
Entä jos sinulta olisi jäänyt käsi, jalka,
askeleen verran, hiuskarvan verran
yhteensattumasta.

Olet siis ehjin nahoin? Hetkesi ei siis vielä koittanut?
Verkko oli yksisilmäinen, ja sinä livahdit silmästä läpi.
En osaa kyllksi ihmetellä, vaieta.
Kuuntele,
kuinka rintani pamppailee sinun sydämesi lyönneistä.

- Wislawa Szymborska -
suomennos Jussi Rosti
Näkymätön silta (Otava 2011)

Munakas - Juhlava rapu-munakasrulla


Nappasin Lidlissä käydessäni mukaan Liedellä -lehden, josta löytyi houkuttava munakasohje pääsiäispöydän alkupalaksi tai brunssiksi. Ohje on kuudelle ja on minusta helppo. Itse aion käyttää tavallista kevytmaitoa, suolaa ja valkopippuria etc. eli sovellan sen mukaan mitä kotona on.

4 dl Milbona kevytmaitoa
3/4 dl Belbake vehnäjauhoja
5 munaa
0,5 tl Kania suolaa
0,5 tl Kania valkopippuria

Täyte:

150 g Deluxe kylmäsavustettua tai konjakkigraavattua lohta
1 prk (145 g) Deluxe tillikastiketta kalalle
1 (150 g) Deluxe tryffelijuusto raastettuna
0,5 tl luomusitruunan raastettua kuorta
ripaus Kania mustapippuria

Lisäksi:

1 ps (65 g) babypinaattia
1 prk (145 g) Deluxe tillikastiketta kalalle
1 (230 g) Deluxe katkarapurengas
tuoretta tilliä

Kaada maito kulhoon. Vatkaa joukkoon vehnäjauhot ja munat. Mausta ja kaada seos leivinpaperin päälle uunipannulle. Paista 200 asteessa 25-30 minuuttia. Kumoa levy vähän jäähtyneenä leivinpaperille.

Leikkaa lohi pieniksi paloiksi. Sekoita kulhossa lohen joukkoon kastike, juustoraaste ja sitruunankuoriraaste sekä ripaus pippuria. Tarkista maku.

Levitä seos jäähtyneelle munakaslevylle ja kääri rullalle kääretortun tapaan. Tähän asti voit valmistella alkuruoan jo edellisenä päivänä. Säilytä leivinpaperiin käärittynä jääkaapissa.

Kuumenna munakasrullaa käärössään 225 asteessa 15-20 minuuttia. Leikkaa rulla paloiksi ja nosta pinaattipetille alkupalalautasille. Koristele tillikastikkeella, sulatetuilla katkaravuilla sekä tillitupsuilla.

Guten Appetit!

Ruokareseptit Leena Lumissa

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Bella Linde&Lena Granefelt: Omasta maasta. Omavaraisen kotipuutarhurin käsikirja


Tällaisen puutarhafiilistelijän kuin itse olen, on hieman vaikea nielaista hyödyllistä omavaraisuuden aatetta, mutta yritän parhaani. Turvaan kuitenkin selustani kertomalla, että olen noin kymmenen vuotta kasvattanut omat perunat, porkkanat, sipulit, retiisit, tillit, vadelmat, mansikat, herukat, omenat...Sitten vain sain tarpeekseni ja kasvimaa jouti lähteä. Tilalle tuli unelmani eli hedelmäpuutarha: kirsikka-, luumu- ja omenapuita ja nyt on yksi päärynäpuukin. Tietysti on herukoita ja karviaista jopa viime vuonna lisäsimme, mutta vain mahdollinen nälänhätä saa minut palaamaan hyötyviljelijäksi, jonka kellarin omasta maasta saatu sato syksyisin täyttää. Nyt kellarissa valmistuvat omien puiden sadosta kirsikkaliköörit jouluksi, luumut syömme kaikki tuoreeltaan, samoin kuin herukat ja karviaiset. Kun päärynöitä aletaan saamaan valmistan rommiruukkua eli Rumtopfia Vastapoimittua kirjan ohjeella ja laitan houkuttavat ruukut tekeytymään kellarin hyllyille.

Bella Linden&Lena Granefeltin superhyödyllinen tietoteos Omasta maasta. Omavaraisen kotipuutarhurin käsikirja (Rätt ur jorden. Handbok i självhushållning, Minerva 2016, suomennos Kirsi Tanner) tarjoaa kaiken tiedon, mitä omavaraiseksi kotitarveviljelijäksi ryhtyvä tarvitsee. Nyt ei puhuta vain suurista maa-aloista, vaan mukana on jopa parvekeviljely. Linden teksti ja Granefeltin kuvat saavat noviisipuutarhurinkin tuottamaan satoa, joka on sijoitus tähän hetkeen, mutta pitkällä aikavälillä  myös tulevaisuuteen. Kirjan lopussa Linde kertoo, miten omatarveviljely on vastaus ilmastouhkaan ja miten se liittyy Transition towns -toimintaan, jossa sen jäsenet suosivat kulutuksen vähentämistä, lähiruokaa ja yhteisöllisyyttä. Omassa perheessään Linde on huomannut omaviljelyn pudottaneen ruokalaskua sekä saaneen kaikki tajuamaan, että ruokaa ei heitetä hukkaan.


Tämän kuvan yhteydessä voitaisiin puhua yleensä samettikukista, mutta nyt onkin menossa aihe maanparannus, johon samettikukka on erinomainen ja se myös kampittaa haitallisia sukkulamatoja. Kyseessä on osa käsitettä viherlannoitus, jossa tiettyjä kasveja viljellään niiden maata parantavien ominaisuuksien vuoksi. Ne siis pitävät maan terveenä, multavana ja kuohkeana. Näitä hyötykasveja ovat mm. hajuherne, lupiini, auringonkukka ja peltopapu.


Suloinen hedelmätarha kuuluu tietysti hyötyviljelyyn ja kirjassa neuvotaan hyvin tarkasti hedelmätarhan perustaminen ja sanomattakin on selvää, että puiden leikkaamisesta on sivukaupalla, sillä tuossa puuhassa jos missä, voi harrastaja tehdä isoja virheitä. Omenapuuthan leikataan keväällä ja vasta sadon jälkeen, jos on tarvetta, leikataan luumu- ja kirsikkapuita, mutta päärynäpuita leikataan suvella. Tosin ei nuoria yksilöitä ollenkaan, vain kilpalatvat pois. Myöhemmin vain huonokuntoiset oksat pois. Latvuksen tulee olla ilmava. Päärynän pahimpia vaivoja on päärynäruoste, joka on sienitauti. Itiöitä tulee katajista, joten ei katajia päärynäpuiden läheisyyteen!


Tämän oman suosikkimme eli Hinnonmäki -karviaisen kuvan alla luettelen kirjan aihealat, että ne joita tämä arvonnassani mukana oleva kirja kiinnostaa, tietävät mistä on kyse. Omasta maasta on runsaat 250 -sivuinen tiukka tietopaketti omavaraiseksi viljelijäksi haluavalle. Kirjassa kyllä mainitaan mitä voi viljellä parvekkeellakin, mutta laskettu on, että noin 500 neliömetriä maata tuottaa itseviljellyt vihannekset nelihenkisele perheelle koko vuodeksi. Toisaalta jo 250 neliön siirtolapuutarha tuottaa hyvin satoa.

Viljelymuotoja ovat luonnonmukainen ja perinteinen. Kasvivuorottelu on tuttua luomuviljelystä ja edellytys maan pysymiselle hyvänä. Kasvimaan perustaminen käydään läpi kuvin ja sanoin, joten kaikki voivat oppia. Käytössä ovat laatikot, lavat ja penkit. Tutustutan permakulttuuriin. Käydään läpi kaikki lannoitteista ja kompostista. Tässä tulevat mukaan sitten mm. edellä mainitut samettikukat ja muut maanparantajakasvit.

Luku Ongelmia sai sai minut tajuamaan miten armoilla puutarhuri on: sienihyökkäys, möhöjuuri, lakastumistauti, härmä, lehtihome, hedelmähome, harmaahome. Näiden päälle virustaudit ja tuholaiset...Ja onneksi sitten torjuntakeinot.

Omat lukunsa saavat kasvihuone, yrttitarha, parvekeviljely ja hedelmätarha. Viime mainittu on itselleni kiintoisin, joskin viljelen yrttejä, mutta vain persiljaa, laventelia ja basilikaa ruukuissa, en maassa.


Luonnon ruoka-aitta kertoo, mitä kaikkea ja miten saamme Suomessa poimia luonnosta. Luku kertoo myös mitä emme saa poimia jokamiehenoikeuden nojallakaan. Viime mainittuun kuuluvat mm. hasselpähkinät ja kuusenkerkät. Sen sijaan kaikki ihanat sienemme kantarelleista suppilovahveroihin ja marjat ahomansikoista tyrniin kuuluvat jokamiehenoikeuden piiriin. Ruusunmarjat muuten poimitaan nyppimällä ja ne ovat todellinen C-vitamiinipommi.


Kirjassa on myös oma lukunsa ravinto-oppia sekä säilöminen ja varastointi. Hapatus neuvotaan ja todetaan, että hapattaa voi muutakin kuin keräkaalia. Kesäkurpitsasta ja porkkanasta voi valmistaa kimchiä ja lihan seuraksi sopivat hapatetut luumut.

Ihan lopussa on maaperäoppia ja muutos. Maaperäoppi on sitä, että oppii tunnistamaan maan, jossa viljelee. Muistan hyvin Luvian saviset pellot...Savimaastakin löytyy kyllä omat plussansa, kuten vaikka hyvä ravinteiden ja kosteuden pidätyskyky. Muutos liittyy siihen, että alamme ajatella mitä syömme ja panostamme myös tulevaisuuteen ja näin Linde:

Ajankäytön kannalta kotitarveviljelyn voi nähdä sijoituksena tähän hetkeen. Itse olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että voin käyttää puutarhaa ruoka-aittana, minkä ansiosta minun ei tarvitse ajaa autolla supermarketteihin, joissa minun olisi uhrattava aikaa tavaroiden valikoimiseen ja jonottamiseen ja maksettava palkkatyössä ansaitsemillani rahoilla. Lisäksi tiedän tasan tarkkaan, mistä vihannekseni tulevat ennen kuin ne päätyvät pöytään.

Tässäpä erilainen puutarhakirja, jossa ei fiilistellä kukkien muodoilla ja väreillä, vaan sillä, paljonko saadaan hyvälaatuista satoa!


*****

Puutarhakirjat Leena Lumissa

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Loitsu


Läpi tyrmän portin
takaa Ohtan soiden,
umpeenkasvanutta polkua pitkin,
yli villiintyneen niityn,
läpi yön vartioketjun,
pääsiäiskellojen lupausta seuraten,
kutsuttuna,
ylös nousseena, -
tule luokseni illalliselle.

- Anna Ahmatova -
suomennos Anneli Heliö
kuva Runotalo

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Aikaansaamattomuuden syövereissä viikonloppua kohden...


Aikaansaamottumuuden syövereissä pyörin ja jahkailen. Olen lukenut kirjoja, joista en toimeennu kirjoittamaan - vielä. Niinpä paremman puutteessa laitoin parit kollaasikuvat uusiksi. Yllä Ruokareseptit Leena Lumissa, jossa siis kaikki ohjeet eivät ole omiani vaan olen saanut myös 'lahjoituksia', jotka olen saanut jakaa kanssanne. Sitten kun alan lukea/blogata vähemmän, pääsen toivottavasti taas kokkaamisen hurmioon. Ruoanlaitto on parhaimmillaan luovuuden huipentumaa ja suurta nautintoa. Otan tietyn Marimekon essun eteeni, valinta vuodenajan mukaan, laitan hiukseni ponnarille ja levylautaselle Adelen tai Chris Rean ja annan mennä...


Tämän kuvan alta löydät Ruokakirjat Leena Lumissa. Ruokakirjat löytyvät myös kohdasta Teemakirjastot Leena Lumissa.


Viikon putous oli Arja Kivipellon juttu Muuttajien massamurha, Helsingin sanomat 17.3. Siinä kerrotaan miten kymmeniä miljoonia lintuja pyydetään ruoaksi ja huvin vuoksi. Kahden aukeaman juttu. Kuvissa mm. liima-ansaan tarttunut mustapääkerttu, punarinta, joka on erityisesti ranskalaisten herkkua sekä silmukka-ansaan jäänyt leppälintu. Vaarallisin maa maahanmuuttajille eli tänne päin suuntaaville linnuille on Italia. Onneksi ei ole Axel Munthe tätä enää kärsimässä, sillä hähän osti kokonaisen vuoren Caprilta estääkseen italialaisia levittämästä ansaverkkojaan lepopaikkaa etsiville linnuille. Lue Axel Munthen Huvila meren rannalla sekä Bengt Jangfeldtin Axel Munthe - tie Caprin huvilalle. Italialaiset pyydystävät edellen verkkoansoilla ja käyttävät niissä houkutuslintuja, jotka on pidetty pimeässä ja vapautetaan päivänvaloon syksyllä. Nyt linnut luulevat kevään tulleen ja kutsuvat lajikumppaneitaan ansoihin. Myös silmukka-ansat ovat suosittuja etenkin Lombardiassa. Maan ja sen kansan sivistys mitataan sillä, miten se suhtutuu heikompiinsa. Kuvan lokinpoikanen Yyterin hiekalta lehtikuvaaja Pekka Mäkisen kuvaamana olkoon symboli kaikelle sisukkuudelle ja myös jaksamiselle välittää eläinsuojeluasioista. Tai etenkin niistä!



Jutun jälkeen aloin kollata valokuviamme ja etsiä jotain ihanaa ja löytyihän sitä eli tämä meidän nuoripari Meri&Sami&koiruudet. Tosin Taika ei nyt näy tässä, mutta Dina lauman vanhimpana saa etuoikeuden poseerata.


Oma Aika -lehden päätoimittaja Anna-Liisa Hämäläinen on muutamaankin otteeseen ihmetellyt, kenelle mainokset oikein kohdennetaan? kenelle tehdään televisio-ohjelmat? ei ainakaan 50+ -henkilöille, joilla luulisi olevan varallisuutta hankintoihin. Kautta linjan monet sanovat, että eivät halua ostaa vaatteita, joita mainostavat kaksi-kolmikymppiset alipainoiset nuoret naiset, joiden ilme on synkän harmaa, silmät pistävän vihaiset ja jalkaterät kuva kuvan jälkeen rumasti sisäänpäin kuin pikkulapsella, jolta on kadonnut lempinukke. Ja puhumattakaan sitten televisio-ohjelmista, kun kaikki eivät katso Hjallista, 'putouksia', Saturday Night Liveä, Amerikan vävyä, Huippujengiä, Löytäjiä tai kokkiohjelmaa, jossa kisataan kuka rumimmin tuhlaa ja kohtelee ruokaa ja astioita. Kenelle tuo on hauskaa, ei jaksa tajuta. Niin moni kaipaa Downton Abbeyn tapaisia laatusarjoja tai The Affairia. Luojalle kiitos launtaista, mutta meillä katsotaan silloin vanhoja hyviä sarjoja tai elokuvia vuosien takaa tallennuksilta. No omapa on mainostajien asia ja valmistajien menetys. Suomi tulee jälleen jälkijunassa, sillä Tanskassa ja Ruotsissa on jo aikaa sitten tajuttu, mikä on ostovoimaisin kuluttajaryhmä.


Parempia aikoja odotellessa voimme muistella vaikka Marya, joka ei aina ollut kaikkein lempein, mutta lopulta kuitenkin kuunteli sydämensä ääntä asiassa kuin asiassa.


Ei täällä ihan toimettomia olla, sillä kun Luna lähti, väri Pioni sai meidät jälleen syttymään. Kuvan vuonna koivu ja tähti ostamiani tuoleja valmistui kaikkiaan kolme, sillä yhdestä ei ollut enää käyttöön. Näistä siis kerroin jutussa Tuumailua ja tuunailua.  Nyt samalla värillä maalataan kaksi vähän erilaista ns. parempaa tuolia, jotka olivat lapsuudessani kotona käytössä olohuoneen lisätuoleina. Kuvia ehkä tulossa...


Yksi viikon iloista olivat Meidän Suomi -lehden jutut kuten Lauri Viita heräsi eloon ja ihan parhautta kirjailija Anja Snellmanin haastattelu Erityisherkkä ihminen aistii ja tuntee vahvasti. Annan paras juttu oli ehdottomasti kirjailija Kreetta Onkelin Hyvä äiti?




Tätä odotellessa eli kukkiva kesälumipisara, joita ostimme siskon kanssa monta Porin torilta pääsiäislauantaina. Heti istutimme maahan kotisaarelle palattua ja ne kestivät toukokuun lumisateenkin sekä kukkivat vielä kesäkuulla. Mikä ihana, ihana kukka!

viikonlopputerveisin
Leena Lumi

The Affair 'Container'

torstai 17. maaliskuuta 2016

Ralf Rothman: Kuolema keväällä


"Juma, mitä pirua minä täällä teen. Siis jos olisin äänestänyt Hitleriä niin kuin useimmat...Mutta enhän minä tahtonut mukaan tähän liemeen, yhtä vähän kuin sinä. Ei minulla ole vihollisia, ei ainakaan sellaisia, jotka haluaisin nitistää. Tätä sotaa käyvät kyynikot, jotka eivät usko mihinkään, paitsi vahvemman oikeuteen. Kuitenkin ne on pelkkiä pikkusieluja ja raukkiksia, näin sen rintamalla. Potkivat alempiaan ja pokkuroivat ylempiään ja surmaavat naisia ja lapsia." Tupakka suussa hän puristi vähän voidetta sormelleen ja sanoi vaimeammin, kuin itselleen: "Ja sellaiset tyypit saavat sammuttaa minulta valot."

Ralf Rothmannin Kuolema keväällä (Im Frühling sterben, Atena 2016, suomennos Raija Nylander) kertoo sivumääräänsä, 205, suuremman tarinan toisen maailmansodan vaiheista kahden saksalaisnuoren, Fieten ja Walterin kautta. Karjanhoitajapojat ovat vasta 17-vuotiaita eivätkä ollenkaan poliittisia henkilöitä, sillä heidän mielenkiintonsa on nuorukaisten tapaan tässä päivässä ja tytöissä. Suur-Saksan rakentamisen alkaessa näyttää mahdottomalta, SS-joukkoihin aletaan pakkovärvätä vanhuksia ja lapsia, sillä nyt kaikki kelpaavat. Hommassa on selvästi paitsi epätoivoa myös jonkinasteista epätoivon synnyttämää katkeruutta niitä kohtaan, jotka ovat rintamalta tähän asti välttyneet. Helmikuun iltamista sitten Fiete ja Walterkin pakkovärvätään ja heidät myös tatuoidaan SS ja -veriryhmätunnuksin. Walter pääsee kuljetuspuolelle, mutta Fiete joutuu suoraan eturintamalle, eikä siitä tietenkään hyvää seuraa, sillä Fieten suoraluonteisuus ja sanomisen halu kuljettavat häntä kohti tuhoa...

Miksi nyt luen ja luen näitä sotakirjoja, on siksi, että historia kiinnostaa, mutta myös siksi, että jos isäni, tarinan poikien ikäisenä jaksoi olla etulinjassa ja koki ystävlleen tapahtuvan jotain, mistä en pysty edes puhumaan, minä kyllä kestän nämä kirjat ja tämänkin lukea. Hyvin saksalaiseen tyyliin Rothman tekee kirjasta lukijalle helpon, sillä hän kirjoittaa lakonisen toteavasti. Tyyli on ominaista monille saksalaiskirjailijoille aina Heinrich Böllistä itse Saksan kirjallisuuspaavi Marcel Reich-Ranickiin.

Se mikä on tämän sodan aikaan sijoittuvan kirjan viesti, on sekä ihmisen julmuus toista kohtaan että ihmisen julmuus ns. omiaan kohtaan. Sodan lopputuloksen alkaessa olla selvillä, tappiomielialan lietsominen oli kielletty teloituksen uhalla, mutta vähempikin riitti ja omat alkoivat tappaa kavereitaan. Tuntuu kuin väärä ilme olisi riittänyt, kuten riitti natsitervehdyksen tekemättömyys tai uhopuheisiin yhtymättömyys. Tässä pelissä Feite oli iästään huolimatta muita kauemmas näkevä, mutta heikoilla, koska Walter ei ollut kaiken aikaa häntä 'tuuppimassa' ja tyynnyttelemässä.

Rothmannin kirja on sellaisia teoksia, joita en jätä lukematta. Kuolema kevällä tulee myös liittymään myöhemmin Sodan kirjat Leena Lumissa, kun ne ensin kokoan. Ristivetoa tulee jonkin verran olemaan Vainojen kirjojen kanssa, mutta toisesta tai toisesta näitä aiheita sitten löytyy.

Sisäinen pakko kirjoittaa tämä romaani avautuu lukijalle heti: tyhjä aukko historiassa on pitänyt täyttää totuudella, tällä tarinalla."

- Der Spiegel -

"Meidän tuhatvuotinen valtakuntamme. Miten Führer sanoikaan vielä uudenvuoden puheessaan? Sillä, jolta kohtalo vaatii näin paljon, on oikeus odottaa jotain suurta - tai jotakin sinne päin. Mitähän se mahtoi tarkoittaa? Mitä luulet? Ripulia vai syyhyä?"

*****

Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Kirjapolkuni

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Kevätsalaatti - Ilonan kevyt, herkullinen


Vaikka sanonkin aina, että keittiössä vain taivas on rajana, mitä herkkuja siellä loihtii, sitä huomaa usein toistavansa samoja ruokia ja etenkin samoja salaatteja, vaikka niissä jos missä voi varioida luovasti. Sain Ilonalta ihanan kevätsalaatin ohjeen kuvineen: Kiitos Ilona♥ Tästä nyt joko ruokasalaatiksi tai lisukkeeksi.

salaattia
herneenversoja
savustettua lohta
katkarapuja
punasipulia
suolakurkkua
tuorekurkkua
kananmunia
päälle ripaus sormisuolaa

Guten Appetit!

Ruokareseptit Leena Lumissa

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Kuutarta ja tetenarsisseja


Kuten monet lukijoistani tietävätkin, päätimme suuriruhtinatar Olgan lähdettyä olla toistaiseksi ilman omaa koiruutta, sillä meidän focus on nyt jonkin aikaa muulla kuin omassa koirassa. Onneksi saimme yllättäen mahdollsiuuden kummikoira-Lunaan, joka on helppo noutaa meille saamaan extra-huomiota, kun siltä tuntuu. Täällä Luna napottaa meillä ensimmäisen kerran ja täällä ollaan jo tottuneesti Kuuttaren pauloissa. Luna on perheestä, jossa on neljä koiraa, joten meillä hän saa kaiken huomion ja hemmottelun ja me saamme koirafiilistelyä. Viime yönä sain jalkaani krampin, kun en malttanut siirtyä, sillä Kuutar halusi pitää jalkaani tyynynä. Onneksi 'iskällä' on illallala korispeli, joten saamme Lunan kanssa makkarin kahdestaan haltuumme. Lumimiehen peliaika on aika myöhään ja se peli jatkuu sitten aamuun asti, joten hän saa rauhassa pelata seuraavan yön kirjaston hyvässä sängyssä.


Sen lisäksi saamme onneksi tyttäremme Merin ja hänen avopuolisonsa Samin koiruudet Taikan ja Dinan luoksemme muulloinkin kuin jouluna. Toivottavasti syyskuussa taas viikoksi! Kyllä ne koiruudet tuossa joulukuvassa ovat, mutta musta villakoira Dina vähän hukkuu mustaan yläosaani ja kuinkas sattuukaan, Samilla on musta paita ja tumma sheltti katoaa siihen.


Tässä kuitenkin Dina värikäs nuttu päällään ja punaturkkikin on vielä mukana...


Koska olemme pitkästä, pitkästä aikaa kotona pääsiäisen, olen innostunut istuttamaan tetenarsisseja mataliin, laakeisiin ruukkuihin. Ne ovat nyt päivät ulkona koulutuksessa eli totuttelemassa ulkoilmaan. Tämä on siis tuttu juttu eli tuo kylmään koulutus, mutta googlasin ihan huvin vuoksi näitä narsisseja, ja mitä sainkaan lukea: Tetenarsissit tarvitsevat kastelua! Yleensähän sipulikukkia melkein varotaan ruukuissa kastelemasta. Muuten ovat hyvin kestäviä eli siksi näitä eikä rakkaita muscareitani - vielä. Toukokuulla istutan tetet maahan ja vapautuneisiin ruukkuihin sitten orovkkeja.


Jos ei kukaan vielä tiedä, niin olen aina ollut ja tulen olemaan armoton Snoopy -fani!

tiistaiterveisin
Leena Lumi

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Leena Lumin luetut 2016


Suorastaan kiehtovaa, miten vahvasti tämä vuosi on käynnistynyt, sillä tuntuu kuin olisin lukenut monta elämäni kirjaa! Tätä en totisesti osannut kevätsadolta odottaa. Aloitan taas tämän vuoden koosteen, joka sitten löytyy aina oikeasta palkistani tämän jutun otsikolla. Kirjoja lisätään sitä mukaa kuin niitä olen lukenut.


1.  Ann-Marie MacDonald: Linnuntietä (The Way the Crown Flies, Tammi 2004, suomennos Kaijamari Sivill)



2.  Tapio Tamminen: Kansankodin pimeämpi puoli (Atena 2015)



3.  Ann-Marie MacDonald: Armon yö (Fall on Your Knees, Tammi 1999, suomennos Kaijamari Sivill)



4.  Marjut Helminen: Appelsiinilehto (Minerva 2016)



5. Sadie Jones: Kotiinpaluu (The Outcast, Otava 2016, suomennos Marianna Kurtto



6.  Leena Putkonen: Superhyvää suolistolle! Herkkävatsaisen elämä kuntoon (Otava 2016)



7.  Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista (Allt jag inte minns, Johnny Kniga 2016, suomennos Tarja Lipponen)



8.  Marceline Loridan-Ives: Isä, et koskaan palannut. Minun keskitysleiritarinani (Et tu n´es pas revenu, Gummerus 2016, suomennos Marja Luoma)



9.  Mari Jungstedt: Joka yksin kulkee (Du går inte ensam, Otava 2015, suomennos Emmi Jäkkö)



10.  Ulla KarlstömCecilia Lundin: Vastapoimittua. Ota talteen marjat, hedelmät, sienet ja vihannekset (Nyskördast. Recept och metoder för all ta vara på frukt, bär, svamp och grönsaker, Minerva 2016, suomennos Jutta Jarvansalo)



11.  Tatu Lehtovaara: Grillimestarin kasvisherkut (Minerva 2016)



12.  Tommi Kinnunen: Lopotti (WSOY 2016)



13.  Heidi Köngäs: Dora, Dora (Otava 2012)



14.  Rosamund Lupton: Hiljaisuuteen hävinneet (The Quality of Silence, Gummerus 2016, suomennos Outi Järvinen)



15.  Michelle Keogh: Terveellistä ja hyvää kotikuivurista. Kaikkea hedelmänauhoista juuressipseihin (Dehydraying at Home. Getting the best from your dehydrator, from fruit leathers to meat jerkies, Minerva 2016, suomennos Anna-Maija Luomi)



16.  Peter James: Rikoksen merkit. Roy Cracen ensimmäinen tapaus ja muita tarinoita (A Twist of the Knife, Minerva Crime 2016, suomennos Maikki Soro)



17.  Eeva Joenpelto: Elämän rouva, rouva Glad (WSOY 1982)



18.  Erica Jong: Elä ja uneksi (Fear of Dying, S&S 2016, suomennnos Jaana Kapari-Jatta)



19.  Martti Backman: Harriet ja Olof. Rakkaus ja kuolema Viipurissa 1918 (Gummerus 2018)



20.  Tiia Koskimies: Parhaat piirakat. 50 suolaista ja makeaa herkkua kotikeittiöstä (Minerva 2016)



21.  Terhi Rannela: Frau (Karisto 2016)



22.  Ralf Rothmann: Kuolema keväällä (Im Frühling sterben, Atena 2016, suomennos Raija Nylander)



23.  Bella Linde&Lena Granefelt: Omasta maasta. Omavaraisen kotipuutarhurin käsikirja (Rätt ur jorden. Handbok i självhushållning, Minerva 2016, suomennos Kirsi Tanner)



24.  Katri Lipson: Detroit (Tammi 2016)



25.  Maria Salonen: Axel Munthen jäljillä (Avain 2016)



26. Pirjo Rissanen: Paju pieni (Gummerus 2016)



27.  Katja Jalkanen&Aino Maria Savolainen: Korot kopisten. Käytännön opas kulttuuriviidakkoon (Avain 2016)



28.  Eero Ojanen: Suuri suomalainen kummituskirja. Kotimaiset kauhutarinat kautta aikojen (Minerva 2016)



29.  Elena Ferrante: Loistava ystäväni (L´amica geniale, WSOY 2016, suomennos Helinä Kangas)



30.  Paula Ritanen-Närhi: Nykyaikainen kaupunkipuutarha (Minerva 2016)



31.  Marja-Leena Virtanen: Verho (Karisto 2016)



32.  Katarina Baer: He olivat natseja (Teos 2016)




33.  Kati Jaakonen, Marjo Kauppila: Supersmoothiet mangosta mustikkaan (Readme.fi 2016)



34.  Linda Peltola: Rakas puolivilli puutarha. Kesähetkiä ja kukkakuumetta (Docendo 2016)



35.  Colm Tóibín: Nora Webster (Nora Webster, Tammi 2016, suomennos Kaijamari Sivill)



36.  Anna Ahmatova: Olen äänenne. Kootut runot 1904-1966 (Kirjokansi 2016, suoemtnanut ja toimittanut Anneli Heliö)



37.  Eija Aromaa: Kuivan maan purjehtija (ntamo 2016)



38.  Helena Lylyharju&Kari Martiala: Parasta kalasta. Klassikkoruokia Suomesta (Karisto 2016)



39.  Shawna Coronado: Viherseinät. Uutta ilmettä puutarhaan (Grow a Living Wall, Minerva 2016, suomennos Kirsi Tuominen ja Teemu-Pekka Tuominen)


40.  Miriam Gebhardt: Ja sitten tulivat sotilaat. Saksalaisnaisten kohtalo toisen maailmansodan voittajien käsissä (Als die Soldaten kamen, Minerva 2016, suomennos Maikki Soro)



41.  Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus (Beckomberga. Ode till min familj, Tammi 2016, suomennos Outi Menna)



42.  Hjorth&Rosenfeldt: Hylätyt (De underkända, Otava 2016, suomennos Jaana Nikula)



43.  Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa (Teos 2016)



44.  Håkan Nesser: Carmine Streetin sokeat (Maskarna på Carmine Street, Tammi 2016, suomennos Aleksi Milonoff)



45.  Michael Ondaatje: Divisadero (Divisadero, Otava 2008, suomennos Juhani Lindholm)



46.  Håkan Nesser: Sukujuhlat (Människa utan hund, Tammi 2011, suomennos Saara Villa)



47.  S.K.Tremayne: Jääkaksoset (The Ice Twins, Otava 2016, suomennos Oona Nyström)



48.  Siri Hustvedt: Elää, ajatella, katsoa (Living, Thinging, Looking, Otava 2016, suomennos Kaisa Sivenius)



49.  Håkan Nesser: Yksinäiset (De Ensamma, Tammi 2014, suomennos Päivi Kivelä)



50.  Christin Geweke: Juustokakkuja ♥ rakkaudella (I love Cheesecake, Minerva 2016, suomennos saksasta Maiju Lempinen)



51.  Catherine Gerbod: Herkuttele perunoilla. Ranskalaisen keittiön 100 parasta reseptiä (La pomme de terre en 100 recettes, Minerva 2016, suomennos Mirkka Santala)



52.  Stefan Tegenfalk: Pianonvirittäjä (Pianostämmaren, Bazar 2016, suomennos Laura Beck)

53.  Sami Hilvo: Pyhä peto (Tammi 2016)



54.  Aris Fioretos: Mary (Mary, Teos 2016, suomennos Liisa Ryömä)



55.  Tiina Lifländer: Kolme syytä elää (Atena 2016)



56.  Tiia Koskimies: Syksystä jouluun. Joka kodin opas juhlakauden valmisteluihin (Minerva 2016)



57.  Pirjo Hassinen: Kalmari (Otava 2016)



58.  Ilona Pietiläinen: Kaunein joulu - Ideoita ja sisustusvinkkejä joulukotiin (Docendo 2016)



59.  Peter James: Kuolemaan asti sinun (Love you Dead, Minerva Crime 2016, suomennos Maikki Soro)



60.  Riitta Jalonen: Kirkkaus (Tammi 2016)



61.  Taru&Tarmo Väyrynen: Tuulien koti Vuorileijonan varjo 8 (2016) Lumimiehen debyytti kriitikkona!
62.  Antti Tuomainen: Mies joka kuoli (Like 2016)



63.  Maaria Päivinen: Kellari (Into 2016)



64.  Linn Ullmann: Rauhattomat (De urolige, Like 2016, suomennos Katriina Huttunen)



65.  Teresa Välimäki&Johanna Lindholm: Hyvää joulua (WSOY 2016)

66.  Jean Rhys: Siintää Sargassomeri (Wide Sargasso Sea, WSOY 1968, suomennos Eeva Siikarla)



67.  Lars Jonsson: Talvilintujen elämää (Vinterfåglar, Minerva 2016, suomennos Anna Maija Luomi)



68.  Thomas Rydahl: Erakko (Eremitten, MinervaCrime 2016, suomennos Salla Korpela)



69.  Sanna Isto, Eppu Nuotio, Sari Airola: Typy ja muriseva mörkö (Bazar 2016)



70.  Karin Slaughter: Kahlittu (The Kept Woman, HarperCrime 2016, suomennos Päivi Paju)



71.  Anna Kortelainen: Siemen (Tammi 2016)



72.  Kim van Alkemade: Lapsi nro 8 (Orphan nro 8, HarperCollinsNordic, suomennos Päivi Paju)



73.  Steve Turner: Koko Beatles -tuotanto. Kaikkien laulujen sanat ja syntytarinat (The Complete Beatles Songs. The stories behind every track written by the Fab Four, Minerva 2016, suomennos Katri Tenhola ja Jere Saarainen)



74.  Shari Lapena: Hyvä naapuri (The Couple Next Door, Otava 2017, suomennos Oona Nyström)


75.  Pirjo Suvilehto, Sari Kanala: Sitä joulua en unohda (Avain 2016)

Toimittaja Ulla Janhosta mukaellen:

"Vaikka mitä tapahtuisi, on yksi, joka pysyy. Valtakunnat voivat romahtaa, joet voivat muuttaa kulkusuuntaansa, ja miehet voivat jättää, mutta tarinat eivät koskaan kuole. Koko elämä on tarinoiden aikaa. Onko milloinkaan parempaa lahjaa kuin kirja, joka kertoo elämän tarinan? Onko milloinkaan mitää parempaa kuin kirja?"

intohimolla kirjoista
Leena Lumi