lauantai 10. kesäkuuta 2017
Tule vielä kerran kuin ilta omenapuuhun ja...
Tule vielä kerran
kuin ilta omenapuuhun
ja varista minusta kaikki tuoksuvat kukat.
Niin minä sanon sinulle: hyvästi
ja hengitän hiljaa ohimosi varjossa.
Niin minä sanon sinulle: hyvästi
hyvästi vaaleana yönä.
Ja jos huomisaamuna herään
vieraalla lakeudella
vieraan viljapellon sylistä
juurissani uusi multa,
niin silloin minä päästän taivaan ja tuulen
sydämeni läpi
ja sanon hyvästi vielä kerran
hyvästi sydämeni läpi.
- Aulikki Oksanen -
Maallisia lauluja (Kirjayhtymä)
keskiviikko 7. kesäkuuta 2017
Magnoliaa, ne uudet silmälasit ja yksi kesäkuun hetki kaksi vuotta sitten...
Yrittänyttä ei laiteta on minun mottoni magnoliakuumeen kanssa. Viime suvena kauhean kylmän ja lumettoman talven jälkeen ei yhtään kukkaa, sitä edellisenä suvena useampia kukkia ja nyt ensin yksi pieni ja sitten tämä komeampi. Osaan olla kiitollinen, sillä tarhamagnolia Lenonard Messel,on herkkä herra, jolla ei pitäisi olla jaksamista elää täällä vyöhykkeellä IV. Onneksi keksin laittaa lumien sulettua jänisverkon ympärille kaksinkertaisen hallaharson tuulensuojaksi. Sitä sitten päivisin laskin alas, jos keli oli hyvä ja iltaisin vetelin suojaksi. Tämä yksikin kukka on nyt kaunis kukkiessaan lemmikkimeressä.
Kaksi vuotta sitten olin huoleton nainen, joka istui lemmikeissä hoitokoiruuden kanssa. Nyt on sen jälkeen tapahtunut paljon enkä ole enää ikinä sama kuin olin vielä kaksi vuotta sitten. Joku tajuton osa luottamuksestani elämään on kadonnut. Olen lentänyt koko ikäni, noussut kaikkiin juniin ja niihinkin, jotka eivät lähde asemalta mihinkään. Nyt uneksin monenlaisesta, mutta mieleni majakat vilkuttavat hätävalojaan...
Olen sukeltanut sataa puutarhailuun ja siksikin kirjaa tulee harvemmin. Se on tämä alkusuvi sellaista menoa, että jos luettelisin mitä tänäänkin on tehty, ette uskoisi ja laiskahan töitään luettelee:)
Noudin kuitenkin silmälasini ja en näytä yhtään minulta, koska tulin suoraan kampaajalta, jolloin hiukseni ovat aina kuin lyhyet, vaikka ne eivät ole sitä muuta kuin vähän sivuilta eli revitty puolipitkä on edelleen ja pysyy. Tämä kuva piti olla vain itselle, mutta menköön nyt. Toivottavasti saan tänä vuonna otettua vielä kuvan, jossa olen mahtunut johonkin ihanista kotelomekoistani...By the way: Löysin Annasta nro 19 unelmauikkarini
ja kun soitin lehdessä annettuun numeroon sain tiedot, missä sitä voisi olla. Eipä ollut, ei. Nyt eräs tasokas kivijalkaputiikki yrittää saada tätä unelmauikkaria minulle, mutta viimeinen viesti oli, että se on myyty loppuun jossain...maailmalla ja nyt sitten vain odotellaan.Tämä on toinen kerta, kun minulle tapahtuu näin Annan uikkarijutun kanssa, edellinen tapahtui noin viisi vuotta sitten, mutta silloin sentään sitä uimapukua löytyi Suomesta. Sekin oli kietaisumallinen, mikä on vartalolle armollinen imarteleva aina, se oli punainen ja olisi kaunis vieläkin, mutta runsas käyttö ja...Haluan tänä suvena uida viime suvenkin edestä!!!
Kun vihdoin päästiin takaisin kotisaarelle, oli niin kuuma, että hellemekko päällä ryntäsin istuttamaan, lannoittaamaan, kitkemään ja...
Menen nyt makkariin, jossa on magnoliatapetti ja sujahdan magnolialakanoihin kera kirjan, jonka ehkä ehdin tarjoilla teille vasta ensi viikolla. Uneksitaan magnoliaunelmia♥
Love
Leena Lumi
Leena Lumin puutarhassa
sunnuntai 4. kesäkuuta 2017
Paul Auster: 4 3 2 1
Kirjeitä oli kaikkiaan kuusitoista, ja Howard säilytti ne
nelikulmaisessa puulaatikossa, säilytti yhä kasvettuaan isoksi ja aloitettuaan
aikuiselämänsä, koska kolmetoistavuotias Ferguson – hänen suorahampainen, siloposkinen ystävänsä,
kauan sitten lakkautetun mutta unohtumattoman Cobble Road Crusaderin perustaja,
poika jolta oli kuuden vuoden iässä murtunut jalka, poika joka oli kolmen
vuoden iässä saanut jalkapohjaan pahan haavan ja viiden vuoden iässä ollut
vähällä hukkua, poika joka oli kestänyt Neljän koplan sakinhivutuksen ja
pussannut Gloria Dolania ja Susie Kraussia ja Peggy Goldsteinia, poika joka oli
laskenut päiviä odottaessaan pääsyä eroottisen autuuden valtakuntaan, poika
joka oli olettanut, pitänyt täysin selvänä, että...
Paul Austerin uusin teos 4 3 2 1 (4 3 2 1, Tammi 2017,
suomennos Ilkka Rekiaro) tuntuu yli 1 100 sivullaan mammuttimaiselta
elämäkerralta, jonka Paul on halunnut omistaa kirjailijavaimolleen Siri Hustvedtille.
Se tuntuu omaelämäkerralta, vaikka Austerin elämän faktoja on häivytetty niin,
että luemmekin neljän pojan tarinat, kuljemme neljä kasvukertomuspolkua pojan
ja sittemmin nuoren miehen kanssa. Poikien vanhemmat ovat samat, mutta he
elävät eri taloissa, eri elämissä, eri kohtaloissa siitäkin huolimatta, että
lukijalle lopulta löytyy enemmän yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä poikiin. Nimittäjä
on kuitenkin Archie Ferguson ja hänen suhteensa kirjoittamiseen sekä ympäröivään
yhteiskuntaan.
Koska Vermont huhuilevine mustakarhuineen nostattaa minussa aina melankolian, sitä löytyy tästäkin kirjasta. Howardin saamat kirjeet Archielta
Vermontin kesäleiriltä kertovat epäuskosta jumalaan, luetuista kirjoista, leirikavereista,
ilosta, että Kennedy valittiiin demokraattien ehdokkaaksi. Tätä ennen jo
ensimmäisenä leirikesänään hän oli tullut rotuherätetyksi tajuttuaan, että
kaikki leirillä aina omistajapariskuntaa myöten olivat juutalaisia. Hän huomasi leirin gettomaisuuden, mutta silti se oli maanpäällinen paratiisi, Camp Paradise. Viimeisessä kirjessään
Howardille hän pohtii jo omaa kirjoittamistaan sekä kirjoja yleensä:
Mielenkiintoista tässä on se, etten osaa ratkaista, mistä
kirjasta pidän eniten. Luulisi, että osaisin mutta kun en. Tykkäsin kovasti
kaikista. Mikä tarkoittaa kai, että mikä tahansa hyvä tapa on oikea tapa
kirjoittaa. Tulee hyvä mieli, kun ajattelen kaikkia niitä kirjoja, joita en ole
vielä lukenut – niitä on satoja, tuhansia. Paljon edessä!
Seuraava päivä oli kuitenkin mullistava kaiken, vetävä maton
tulevaisuudelta ja siksikin Howard Small säilytti kaikki nuo kuusitoista
kirjettä läpi elämänsä, sillä ne olivat hänelle aina Archie sellaisena kuin hän
oli ollut 1960 kesäleirillä Vermontissa.
Toinen tai kolmas Ferguson saa 15 –vuotislahjaksi Dostojevskin
kirjan Rikos ja rangaistus, jonka huikaisevassa valossa hänen tulevaisuutensa
kirkastuu hetkessä, sillä ’jos kirja saattoi olla tällainen, jos romaani
saattoi tehdä tällaista ihmisen sydämelle, mielelle ja sisimmille tunteille,
silloin romaanien kirjoittamisen täytyi olla parasta mitä ihminen voisi
elämällään tehdä.’
4 3 2 1 kuin kuittaa sitä, mitä sanoin Austerin Näkymättömän jälkeen: ”Näkymättömän rakenne on suorastaan nero! Ensinnäkin
kirjan vahvuus, sen tarjoamat niin eroottiset kuin psyykkiset lataukset...”
Uusin pistää paremmaksi sekä rakenteessa että erotiikassa. 4 3 2 1 on tarinoita
tarinassa, mutta silti kuin yksi kehityskertomus täynnään nuoren pojan ja
miehen elämäntuskaa, teiniangstia ja alituista janoa paritteluun, mutta myös
samansieluisen kumppanin löytämiseen. Suuren tarinan rinnalla kuitenkin
murhataan Kennedy, mustia tapetaan ja alkaa suuri taistelu
kansalaisoikeuslaista, joka viimeinkin tekisi amerikkalaisista värisokeita.
Niin kuin tämä ei riittäisi, alkaa Vietnamin sota, jota turhempaa ja
tuhoisampaa eivät yliopistomaailma eivätkä monet muutkaan ole ennen kokeneet.
Nuoria miehiä, joille ei löydy kelpoisuusestettä asepalvelukseen tai jotka
eivät saa neljän vuoden siirtymää yliopisto-opintojen takia, uhkaa melko varma
kuolema sodista turhimmassa ja julmimmassa. Kaduilla palaa, yliopistoilla
riehutaan, kukaan ei ole enää turvassa ja suurimmat tulipalot korventuvat
mielissä, joille Nixonin idiotismi on kuin öljyä liekkeihin.
Vaikka pidän nyt Austerin pääteoksena tätä järkälettä, rakkain
häneltä on edelleenkin Talvipäiväkirja, olen sitä mieltä, että tämä sama tarina olisi
voitu kertoa kuudellasadalla sivulla. Vähemmän sivupolkuja, enemmän selkeyttä. Myös vähemmän toisteisuutta, sillä eri Fergusoneja tuntuu yhdistävän vaikea isäsuhde, intohimo
kirjoihin ja kirjoittamiseen, elokuviin ja New Yorkiin sekä rakkaus äitiin, josta Archie ei voisi koskaan
päästää irti, ei äidistä. Fergusonilla luonnollisesti tyttöjä ja naisia
riittää, joten la petite mort’ia on paljon, mutta myös la grande mort’ia. Rakkaudet
tulevat ja menevät, ihmiset riitelevät ja sopivat, tietty huumori, jonka aina
liitän Saul Bellowiin kulkee myös Paul Austerin matkassa, aurinko nousee ja
aurinko laskee, mutta tuskin kukaan voi unohtaa nuorta Fergusonia, jota silmiin
katsoessa hänen äitinsäkin osaksi tulee Archien verkkokalvoista heijastuva cinemaattinen
unohtumattomuus.
*****
Paul Auster lukee kirjaansa 4 3 2 1
*****
Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Tuijata/Kulttuuripohdintoja ja Katja/Lumiomena
perjantai 2. kesäkuuta 2017
Toukokuuta raesateessa puutarhapäiväkirjan kertomana
Pitkään aikaan en ole istuttanut niin kuin tänä keväänä ja raesateesta huolimatta. Muutama hellepäivä. +25 käväisi, mutta sen jälkeen on ollut kylmää kyytiä. Koska olen nyt täysin kirjojen pauloissa, mutta en löydä niistä aikaa kirjoittaa, luettelen nyt tässä tylsästi, mitä on tullut istutettua, kuvaan sitten kun aika on. Kuvissa tuliaiseksi saatu Blue Ice Suokukka, 'Andromeda polifolia', josta Hankkijan sivu sanoo näin: Siniharmaa lehdistö ja suloiset vaaleanpunaiset kellokukat luovat kauniin kontrastin. Kukkii kesä‐heinäkuussa. Varjo/puolivarjo ...
Istutin kaksi etupihan atsaleoiden väliin, josta yksi atsalea oli kadonnut jäniksen herkuksi. Näitä lisää, sillä ihana pallomainen muoto, kauniin tumma ja sopii niin meille. Ja nuo vaaleanpunaiset kellokukat...
Sitten:
Puistoatsalea Illusia etupihan ryhmään jäniksen syömän tilalle.
Etupihan ykkösrinteeseen koreaonnenpensas 'Forsythia ovata' upeasti kukkivana. Täydentää lehdon vanhempia onnenpensaita sekä tuo hankalaan rinteeseen helppohoitoisuutta. Muut onnenpensaat ovat jalo-onnenpensaita 'Forsythia Northern Gold'
Kaksi Rosa 'Snow Pavement' tarhakurtturuusua ikivanhan kurtturuusuaidanteen tyhjiin kohtiin täytteeksi ja elävöittäjäksi.
Kaksi Clematis Alpinaa toiseen isoon syyshortensiaan. Toisessa on jo.
Picea glauca 'Conica' kartiovalkokuusi etupihalle. Yhdestoista kartiovalkokuusi, joten saattaa jo riittää...
Vaikeasti hoidettavaan, jyrkkään rinteeseen neljä kartiomarjakuusta, Groeland Taxis Media kivipolun suuntaisesti, viides kallion reunaan. Samaa rinnettä alemmas sitomaan japaninmarjakuusi 'Farmen Taxus Cuspidata'.
Tulossa äidiltä runsaan viikon päästä toinen
syyshortensia Wim's Red. Tässä Hankkijan kuva, josta kasvin ihanuudesta saa parhaan käsityksen eli nuo kolme väriä...Hankkijalta muuten taitaa saada tuota suokukkaakin...
Tämän päivän istutukset on tehty ja nyt odottaa iso mukillinen teetä ja croissant. Leivinuunissa on tuli ja taidan sytyttää kynttilöitä. Viikonloppuna grillataan lohta vaikka sataisi kiviä taivaalta tai kuten britit sanovat 'it's raining cats and dogs'. Onneksi jääkaapissa on Fazerin sinistä hasselpähkinärouheella eli hätäjemma, jos heräisimmekin kesäkuulla lumen valoon...Säästä viis ihanaa viikonloppua kaikille!
Love
Leena Lumi
Leena Lumin puutarhassa
tiistai 30. toukokuuta 2017
Paavo Halonen, Antti Kauppinen, Ulla Kokki: Armas aika Nautiskelijan kesä
On aika armastaa suvea siitäkin huolimatta, että lämpö on
taas vaihtunut kylmään. Suomen suvi on kuin naisen mieli ja sillä on sama
oikeus vaihtua yhtä tiuhaan. Tätä me myös tarvitsemme, sillä tämä rauhoittaa
hektistä menoamme edes mustarastaan lurituksen verran. Ollaan läsnä ja nautitaan eikä niin
kovasti odoteta juhannusta, hyttysiä ja ruokailua toppatakki päällä. Tosin
mitään vikaa minusta ei ole nauttia ruokailusta untuvatakki yllä, sillä siihen
olemme lokakuissa karaistuneet. Armastetaan suvea juuri nyt ja tässä. Uidaan
kuin linnunmaidossa ja tunnetaan suussa jo ensimmäiset kotimaset mansikat.
Hakeudutaan seuraan, jossa nautiskellaan kiihkeästi ja herkutellen suvesta
keleistä viis.
Paavo Halonen, Antti Kauppinen ja Ulla Kokki ovat tehneet
hurmaavan suvikirjan Armas aika Nautiskelijan kesä (S&S 2017), jossa
kesästä otetaan paras irti niin tunnelmilla kuin niiden mausteilla eli
suviherkuilla. Porukka armastaa yhtä rennosti suvea kuin intohimoisesti joulua
kirjassa Armas aika Intohimona joulu. Teksteistä vastaa Antti, kauneuden takaa
Paavo ja valokuvat ovat Ullan. Armas
aika Nautiskelijan kesä on hyvän porukan bileet, joissa kaikki nauttivat
auringon nousuun. Herkuissa löytyy villivihannesten ystäville, kotimaiset
mansikat ovat makea sana, kalaa luonnollisesti nautitaan, mutta
vegaanivaihtoehtojakin löytyy.
Ullan kuvat voisi syödä jo sillään, mutta yritetään nyt
hiukan käyttäytyä ja odotetaan mitä tarjotaan. Ehkä saamme yrttifalafeliä,
mutta ainakin aamiaista, jotain retkelle, nuotiotulella muurikkamuikkuja ja
jotain kera paholaisenkastikkeen ja tietysti nopeaa syötävää, kuten vaikka
mökkisalaattia, joka nautitaan heti mökille tultua ennen kuin aletaan savuttaa
kosteita tulipesiä ja virittää hyttyskarkottimia.
Aamulla tuli santsattua lohiwaldorffia sillä niin hyvää se
oli. Maista sinäkin!
200 juuriselleriä
3 punasipulin vartta
200 g kylmäsavulohta ohuina siivuina
4 kokonaista maustepippuria
150 g smetanaa
0,5 dl kermaa
ripaus sokeria
Raasta selleri isoksi raasteeksi. Saksi sipulinvarret
pieneksi silpuksi. Leikkaa kylmäsavulohi 1x1 cm:n neliöiksi. Murskaa
maustepippurit morttelissa.
Sekoita kaikki ainekset. Lisää hiukan suolaa ja laita
jääkaappiin maustumaan.
Illaksi on luvassa smetanasilakkarullia
palsternakkapyreellä, mutta nyt hyödynnämme eilisen kalasaaliin ja valmistamme
kylmän kalasalaatin jääkaapissa odottavista kypsytetyistä muikuista. Mikä kala
vain käy, mutta kun harvoin pääsee Saimaan muikuille, niistä nyt nautitaan.Helppo
muikku!
Iltapäiväteellä nautitaan tarte tatinia ja luetaan vanhoja
lehtiä ja kirjoja. Ulkona sataa ropisee kodikkaasti ja maailman helpoin
omenapiirakka maistuu. Iltateelle on luvaksi karjalanpiirakoita, joka onkin
melkein parasta mitä voi olla etenkin kun luvassa on päälle munavoita: Minä
teen sen!
Intohimosta kirjoihin ja etenkin ruokakirjoihin, voin ’arvostella’
porukan Halonen, Kauppinen, Kokki –kirjaa toteamalla, että kaikki on
kohdillaan. Paljon reseptejä, jotka on asemoitu selvästi teksti toiselle ja
kuva vastasivulle. Tunnelmakuvia on kiitettävästi ja mistä erityisesti pidän,
on että jokaisen ruoan edessä on lyhyt tarina. Pidän kirjoista, joissa ruoka on
’kudottu’ tarinaan, mutta pidän myös kirjoista, joissa tarina maustaa
ruokareseptejä. Armas aika –kirjassa monet tarinat kutoutuvat matka- tai
lapsuusmuistoihin, joista sitten resepti on säilynyt. Minun mielestäni kirjan koskettavin kuva liittyy mökin kellarista löytyneisiin jauhoisiksi nahistuneisiin
perunoihin, joista syntyy taivaallinen sosekeitto kera purjon, voin, veden,
täysmaidon ja suolan.
Mikä kuva...Tulee hiukan nostalginen olo, sillä keittokulhon näköinen sokerikko ja kermakko
on minulla muistona mammastani, joka kantoi astiat kahdessa lähdössä mukanaan
Karjalasta...
Nyt suut makeiksi! Ja Antti kertoo ensin:
Tästä kakusta tietää, että kevät on vaihtunut kesäksi.
Ensimmäisistä makeanpunaisista raparperinvarsista saa täydellisen hillokkeen
britalle.
Brita on niitä kakkuja, joissa ei tarvitse osata levitellä
kermavaahtoa tasaisesti tai asetella koristeita viehkosti. Sen kuin läiskit
kerrokset kasaan ja tarjoat saman tien. Kun kaikki tarpeellinen on valmista, on
itse britan kokoaminen nopeaa ja lopputulos aina suussasulavan herkullinen.
Raparperibrita
Raparperihilloke:
1 l paloiteltuja raparperinvarsia
2,5 dl sokeria
tilkka vettä
Pohja:
150 g voita
1,5 dl sokeria
2 keltuaista
1,5 dl maitoa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Marenki:
2 valkuaista
1,5 dl sokeria
Kermatäyte:
2dl kuohukermaa
2 dl maitorahkaa
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
Laita raparperit ja sokeri kattilaan.
Lisää tilkka vettä, siirrä kattila lämpimälle levylle ja
laita kansi päälle. Anna hillokkeen kiehua niin kauan, kunnes raparperit
alkavat hieman hajota.
Siirrä kattila pois liedeltä ja anna jäähtyä.
Hilloketta voi tehdä valmiiksi pakastimeen. Se säilyy myös
lasipurkissa jääkaapissa viikkoja.
Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri valkeaksi vaahdoksi.
Lisää keltuaiset, maito ja jauhot, joihin on sekoitettu
leivinjauhe, ja vatkaa taikina tasaiseksi.
Levitä leivinpaperoidulle uunipellille ohueksi kerrokseksi.
Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi.
Lisää sokeri ja vatkaa muutama minuutti, kunnes marenki on
kiiltävää.
Levitä marenki tasaisesti pohjan päälle.
Paista pohjaa 175 –asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.
Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon rahka ja sokerit.
Leikkaa pohja kahteen osaan. Levitä puolet hillokkeesta ja
kermatäytteestä toiselle pohjalle.
Nosta toinen pohja täytteen päälle ja lisää loppu hilloke ja
kermatäyte.
Koristele vaikka syötävillä kukilla ja tarjoa heti.
Paavon vinkki:
Ensimmäiset mansikat ovat ehdoton koristemauste britalle, ja
tuoreet basilikanlehdet raikastavat kokonaisuuden.
Tässä kirja, joka maistuu ja tuoksuu suvelle, järvelle,
merelle, tuulelle, pysähtyneille kesäpäiville, hunajakukille, perhosen
siipipölylle, lokin kaarrolle, suvisateelle, keskiyön auringolle kuin myös heinäkuun
hämärtyville illoille. Oi aika ihanin!
Kiitos Ulla kuvista♥
Kiitos Ulla kuvista♥
*****
lauantai 27. toukokuuta 2017
Kirjojen virtaa Lumissa suvella ja syksyllä 2017
Suuren puutarhan pitäjänä ajan vie nyt tietysti toukokuun istutukset ja niiden kastelut, sillä kertaakaan ei ole satanut. Sade kuin kiertää saaremme. Kuitenkin luen, nyt yli tuhatsivuista teosta, mutta olen iltaisin niin katki, että nukahdan kuin kevätmyrkytyksen saaneena. Yllä olevassa kollaasissa näette kuitenkin osan niistä kirjoista, jotka aion lukea kesä- ja syyskaudelle. Klikatkaa kuvia suuremmiksi niin näette tekijät etc. Sen verran tästä, että jokainen minut tunteva tietää, että Kochia en jätä lukematta sateenkaaren tuolla puolenkaan ja miten outoa, Ferranten vaikutus vain kasvaa. Nyt ei olla Napoli -sarjassa, vaan Ferranten varhemmassa työssä: Haluan tajuta/tuntea, mistä tulee Napoli -sarjan tekijä, miten hän kirjoitti alussa.
Kakkoskollaasissa pääasiassa dekkareita ja näitä nyt odotan, sillä dekkarinälkäni on kasvanut järkyttäviin mittoihinsa. Tähän tulee varmaan vielä Antti Tuomaisen Palm Beach Finland, mutta kantta en löytänyt vielä kustantajan nettisivuilta. Antin kirjan luvataan olevan trilleriä, rakkaustarinaa ja melko pimeää komediaa. Toivon dekkareihini vähemmän komediaa ja enemmän erotiikkaa, mutta katsotaan:)
Miten kiehtovaa, että pääsen taas Romanoveihin! Kotikaupunkini kirjailijan Pasi Ilmari Jääskeläisen teos kiinnostaa myös kovasti. Odotukset ovat kovat, sillä Pasi Ilmarista on niin moneen, mm. rakkauteen, jännitykseen ja psykologiseen oivallukseen, fantasian odotan olevan vähemmällä osalla. Austerin kanssa seurustelen nyt ja hän on niin...kuten aina minulle, mies joka saa sekä itkemään että nauramaan. Paul on kuitenkin aina kiinnostava, joten vaellan innostuneena mielensä kentillä, vaikka kirja onkin yli tuhatsivuinen!
Näiden lisäksi tulee yksittäisiä muita kirjoja sen mukaan, mitä ehdin, kuten vaikka tämä:
Isompi pointti on se, että vielä tähän on tulossa neljäs kollaasi, paitsi, että sitä ei tule:) Löysin Teokselta kiinnostavia kirjoja, mutta heillä kannet näyttävät tulevan nettisivuille sitä mukaa kun kirjat valmistuvat. Teoksissa on mukana yllätyspointti itselleni, ehkä teillekin, eli eräs kirjoista vastaa kysymykseen, jota olen miettinyt kauan: Mitä Mannerheim teki 1917? Miten hän saattoi jättää Nikolai II:n chevalierkaartin, kun oli sille aikanaan valan vannonut? Miten hän sen teki? Ja miten Nikolai ja tsaaritar ottivat asian? Toivon, että Dumellin kirja vastaa näihin kysymyksiin ja niihinkin, joita en keksi esittää.
Teokselta tulee myös tämä kiinnostava taidekirja:
Olen hulluna kuvataiteisiin ja Riitta Konttisen taidekirjat ovat ilma, jota hengitän. Nyt on kiehtovaa saada tutustua tarkemmin Ellen Thesleffin elämään ja taiteeseen Hanna-Reetta Schreckin kautta.
Atenalta on tulossa elokuussa Ben Kallandin Vien sinut kotiin. Takakansitekstissä luvataan esikoiskirjan kertovan huippulahjakkuudesta, vallanhimosta, perheen sisäisestä rakkaudesta sekä sivullisuudesta.
Pysykää linjoilla! Kirjoja tulee kun ehtii. Kaikki ajallaan. Meillä on menossa monenmoista sekä valossa että varjossa. Nyt kyllä lähden ihmettelemään erään vieraamme tuliaisiksi tuomia Blue Ice suokukkia 'Andromeda' (katsokaa etenkin 3. ja 7. kuva), jotka istutin atsaleoiden väliin. Kukkivat kuulemma tosi kauan vaaleanpunaisin kukin, ovat ikivihreitä ja muoto on kauniin pallomainen. Illalla saunaa, jännitystä tallenteelta, herkkuja ja...
launtai-illan huumaa kaikille tasapuolisesti♥
Love
Leena Lumi
Rosanna
Jatketaan minikollaaseilla, mitä tuleman pitää:
Sitten joskus tulee syksy ja joulu:
torstai 25. toukokuuta 2017
Toukokuulta
Sinihimmeä ilta,
meren häipyvä kuvastin, -
häikäisten nousevat vaahterat
kultaisia kukkia täynnä!
Kuka maalannut lie,
kuka mestari,
tämän elävän, kukkivan toukokuun,
nämä iltojen kultaiset terälehdet,
pian varisevat,
sinihimmeää taustaa vasten
katoavaisuuden -?
- Aila Meriluoto -
Lasimaalaus (WSOY 1951)
maanantai 22. toukokuuta 2017
Idänsinililja eli scilla - pyyteettömyyden kuningatar
Kenellekään ei liene jäänyt epäselväksi, että olen aivan hulluna scilloihin! Scilla eli idänsinilija, 'Scilla Siberica', leviää pyytettömästi vuodesta toiseen. Se ei vaadi mitään, se nousee peittämään nurmikon, josta halutaan villi kukkaniitty, se tarjoaa hurmion hetkiä niin runsauden kuin jännittävien yksityiskohtien ystävälle ja sen sini on juuri sitä uniikkia, joka herättää kaipuun sinisen puutarhan...
Meillä on hyvin monitasoinen puutarha muhevasta lehdosta valtavaan kallioon. Niinpä tässä scillat kukkivat yhdessä valkovuokkojen kanssa reunustaen kalliota kuin kaulakoru.
Takana nousee kallio.
Siniset ja valkoiset scillat ovat kuin taikaa. Jotenkin juuri valkoinen scilla tuo esiin kukan mystisyyden, vaikka scillan sini onkin niin viehättävä. Mutta olisiko valkoinen niin lumoava ilman sinistä kumppaniaan...
Tässä eilen kuvattuna etupihan mongolianvaahteroiden juurella.
Polvistun vähän alemmas...kyynärpääni tukevat maahan...kannattaa.
Puolinuppuista valkoista avautumassa. Taikaa!
En malta lopettaa, vaikka reilusti yli tuhatsivuinen kirja odottaa...
Siniset tässä vielä nupussa.
Omenapuun juurella ja kukkapenkissä.
Herkkää japanilaisessa rinteessä.
En sitä syksyä näe, jolloin en istuttaisi scilloja, jotka sitten kevätyllättävät kukkimalla sammaleesta, kivien koloista, täyttäen kukkapenkkien vielä toukokuussa paljaat kohdat. Ja puutarhuri saa vain ihailla ja nauttia tästä yltäkylläisestä kauneudesta. Montaa asiaa voi elämässään katua, mutta ei scillojen istuttamista!
scillaterveisin
Leena Lumi
Leena Lumin puutarhassa
Äitienpäiväksi 2018 kuvasin etupihan runsaantuvia scilloja.
Hurmaavat scillat, idänsinililjat, ovat osa etupihan nurmikon kadottamiskamppanjaamme. Nyt siis kukkivat ja leviävät scillat ja esikot, myöhemmin lemmikit ja sitten...
Pidän puutarhassa eniten väreistä valkoinen (Alba), sininen ja vaaleanpunainen, mutta poikkeuksiakin on. Scilla on siitä kiitollinen, että se vain lisääntyy ja myyrätkin jättävät niiden sipulit rauhaan. Voihan Scilla siberica♥
Ei onnistunut kuva ollenkaan, mutta tänä keväänä 2020 huomasin, että kannattaa toistaiseksi lisätä vain valkoista scillaa, sillä siniset kuin 'syövät' valkoiset. Tätä muuten ei tapahtunut lehtosinilatvassa, jota istutin aikanaan tontillemme erään vierailun takia pikapikaa 10 valkoista kukkivaa ja 10 sinistä kukkivaa.
perjantai 19. toukokuuta 2017
Tetenarsissit - pienet, suloiset, kestävät yllättäjät!
Pari päivää sitten aloin katsella keittiön ikkunasta, että mitä kummaa erilaista keltaista kuin esikot nousee hankalassa rinteessä, johon en muistanut istuttaneeni mitää. Meni vähän aikaa ennen kuin tajusin, että joka pääsiäinenhän minä vuodenaikajuhlan jälkeen maan sulettua roudasta, kaivan kuopan ja isken nuutuneet kukat sipuleineen sinne.
Ei paha, kun näille ei ole tehty muuta kuin istutettu!
Hyvin ilmeistä, että nämä ovat kiitollisia tetenarsisseja, joita ostan vuosi vuoden jälkeen pääsiäiseksi ruukun, vaikka olisi muitakin kukkia.
Illalla just ennen hämärää näitä kuvailin. Tarkoitus oli kuvata ziljoona scillaa, mutta ei vielä onnistunut. Alkoi jo hämärtääkin ja nyt taas paistaa aurinko täysillä eli ei onnistu mun pokkarilla. On niin helle, että mennään paljain säärin pikkumekossa.
Lisää narsisseja löytyy jutusta Helteisiä terveisiä Suomen Tahitilta, jossa 23.5.2014 oli jo niin kuuma, että se sai oravatkin tuulettamaan:)
Aurinkoista viikonloppua kaikille♥ On luvattu hellettä, joten taidan siirtyä katsomaan merta...
narsissiterveisin
Leena Lumi
Tetenarssisit ilona vuodesta toiseen eli tarina jatkuu 2019...
Leena Lumin puutarhassa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)