torstai 17. syyskuuta 2009

ISÄN VIIMEINEN TOIVE OLI KUPPI KAHVIA, MUTTA KAHVITUNTI OLI OHI

Kuolemaa tekevän vanhuksen inhimillinen kohtelu ei ole työntekijämäärästä kiinni, vaan asenteista. Näin ajattelee Maija (nimi muutettu), keski-ikäinen yrittäjä Etelä-Suomesta. Hän on pohtinut paljon vuosi sitten terveyskeskuksen vuodeosastolla kuolleen isänsä viimeisiä hetkiä.

- Isä oli kova juomaan kahvia. Hänen viimeinen toiveensa oli saada kuppi kahvia, mutta sitä ei annettu, koska päivän kahvitarjoilu oli jo ohi, Maija sanoo.


Hänen isänsä teki kuolemaa useita tunteja huoneessa, jossa oli toinen, kohtuullisessa kunnossa oleva potilas, joka katseli televisiota. Toinen potilas joutui seuraamaan kuolinkamppailua ja omaisten surua vierestä. Tilanne oli vaikea omaisille jo siksikin, ettei isä ollut katsonut koko elämänsä aikana televisiota, mutta joutui kuolemaan sen pauhatessa.

- Miksei toista potilasta viety päivätilaan, jolloin isä teki kuolemaa? Pyysimme myös omaa huonetta, mutta asiaan olisi pitänyt palata vasta seuraana päivänä.

Isä oli myös pyytänyt päästä vessaan vielä kaksi tuntia ennen kuolemaansa. Häntä oli kehotettu pissaamaan vaippaan, minkä sekä potilas että omaiset kokivat nöyryyttäväksi.

Maija toivoisi, että kuoleman lähestyessä potilas saisi hyvää saattohoitoa kivunhoitoineen.


Kaikki turha lääketieteellinen hössötys saisi jäädä ja tulisi huolehtia siitä, että vanhus saisi elää viimeiset hetkensä ihmisarvoisesti niin, että hänen toiveitaan kunnioitettaisiin.

Maijan isä eli kotonaan omaistensa hoitamana myös vanhuutensa ja tarvitsi vuodeosaston hoitoa vain kaksi viimeistä viikkoa.

Päivi Seppälä/SST

16 kommenttia:

  1. ja usein istuvat yksin kahvia juomassa, kun kellään ei ole aikaa edes piipahtaa rupattelemassa. Kaikki eivät saa vierailua edes jouluna, vaikka lapsiakin ja lapsenlapsia on.

    VastaaPoista
  2. Ja olishan se vanhuksenkin kivampi olla joulu kotona kuin laitoksessa. Edes jouluna kotiin ja suvella ulkoilemaan!

    Kerro, onko Ruotsissa yhtä kamalaa! Tee siitä vaikka oma psotaus sun blogiin. Minua kiinnostaa ja luulen, että muitakin.

    VastaaPoista
  3. Kaikki 4 lastani ovat tehneet töitä vanhusten kanssa, jouluaattoinakin, yksinäisyys on suuri. Omat sukulaiset saisivat edes joskus käydä tervehtimässä, auttamassa syöttämisessä, jutella, tarjota hyvät kahvit., mennä ulos kävelylle.

    Lapseni ovat olleet auttamassa vanhusten kotona. Monet vanhukset ihan viimeiseen kotona, silloin lopussa saavat hoitoa ympäri vuorokauden.

    Ruoka on ollut aliarvioista, siitä koko ajan keskustellaan. Aina rahasta kiinni. Omaisetkin voisivat joskus tarjota hyvää kotiruokaa. Kaikki syyttävät "yhteiskuntaa". Vanhukset maksavat itse hoidostaan, saavat itse valita, miten paljon.

    (Omien lastenkin kans on joskus seurusteltava, kysyttävä läksyistä, eikä 100% luottaa kouluun..)

    VastaaPoista
  4. Opiskelijapojaltani kysyin juuri, hän sanoi, että täällä missä me asumme ja hän töissä, on vanhusten kotihoito hyvä.

    Mutta hyvin epätasaista: toisessa paikassa voi olla yöllä 2 hoitajaa 18 vanhuksen kanssa, ihan vieresssä osastolla 2 hoitajaa 60 vanhuksen kanssa (vanhukset eivät valita, mutta henkilökunta väsyy).

    VastaaPoista
  5. Hannele, juhlapyhät ja etenkin joulu ovat varmaan yksinäisen vanhuksen suuri kauhistus.

    Ja laitoksissa vanhukset syötetään niin lujalla vahdilla, että on kuin Chaplinin Nykyaika -leffasta se syöttökone, johon tukehtuu.

    En oikein jaksanutkaan uskoa, että Ruotsissa kaikki olisi toisin...

    VastaaPoista
  6. On 365 päivää vuodessa, tuo joulu oli vain ikävänä esimerkkinä, että jotkut ei edes silloin saa vierailua lähimmäisiltään..

    Kotihoitoon on kaikilla varaa, rikkaat maksavat enemmän ja köyhät vähemmän. Poikani sanoo, että hyvä hoito täällä.

    Täällä saa nukahtaa kotonaan ikiuneen, silloin saa hoitoa/seuraa vuorokauden ympäri (paliativ vård).
    Omaiset saavat mielellään olla siellä henkilökunnan sijasta omaistensa seurana.
    Varmasti Suomessakin.

    VastaaPoista
  7. Ei Suomessa näin juuri tehdyn ison tutkimuksen mukaan. Suomi kiehuu nyt tästä asiasta ja lakimuutoksia on tekeillä, koska vanhusten kohtelu ollut jopa julmaa. En millään jaksanut tähän kopioida kaikkien lehtien kaikkia esiin tulleita tapauksia.

    VastaaPoista
  8. Kaari Utrion jutut kuulostavat 1970-luvulta..

    VastaaPoista
  9. Tuo on kyllä järkyttävää ja nöyryyttävää,mutta johtuuko se resurssien puutteesta, siitä,ettei ole tarpeeksi henkilökuntaa?

    VastaaPoista
  10. Hannele, nyt olet ymmärtänyt väärin! Vain kaksi asiaa tässä jutussa oli hänen jostain haastattelustaan, kaikki muu on uutisointia tältä viikolta ja monelta ennen sitä.

    Jael, ei johdu! M.O.T.

    VastaaPoista
  11. Aivan hirveää luettavaa! Suomiko sivistys maa? Maan sivistyksen mitta on se, miten se kohtelee avuttomia (vähempiosaisia) kansalaisiaan. Olen kuullut paljon juttuja, kuinka retuperällä vanhusten hoito on. Hehän eivät enää tuota mitään-ei heillä ole väliä. Keitähän voimme kiittää itsenäisestä Suomesta? Jokaisen, joka päättää vanhusten hoidosta tai hoitaa vanhuksia,pitäisi esittää tuo kysymys itselleen joka aamu, kun menee töihin - ehkä silloin asiain tola olisi paremmin.
    Eli vanhusten kunnioittaminen kunniaan!!!! He ovat sen ansainneet.

    VastaaPoista
  12. Pikku Myy, me tarvitaan siihen laki, kute´n Anne toteaa seuraavassa jutussa. Suomessa suositukset eivät merkkaa mitään. Taas aivan hirveä juttu maakuntalehdessä.

    VastaaPoista
  13. Huhhuh! Minun mummini on aika ajoin laitoksessa, ehkä kerran kahdessa viikossa pari päivää omajaishoitajan lomien takia. Ei hän ole tuollaisesta puhunut - jos tuollaista on, niin en usko että edes puhuisi. Vaikka on kova narisemaan.

    VastaaPoista
  14. No tommosta toi homma on. Kannattaa yksityisyrittäjänkin jatkossa äänestää kokoomusta niin saadaan vanhusten hoito kuntoon. Toisaalta yksityisyrittäjä voi vieedä vapaan markkinatalouden nimissä vanhuksen ihan yksiyiseen hoitoon niin saa rahalla sitä kunnon palvelua, mikäli ei jaksa haisevaa nahkasäkkiä itse nurkissaan katsella

    VastaaPoista
  15. No, nyt kävi niin, että minä en osaa sanoa mitään, mutta ehkä mun ei tarvitsekaan!

    VastaaPoista
  16. Mikä saa pöyrityttävästi kirjoittavan anonyymin (huom. pienellä alkukirjaimella) ajattelemaan, että yksityisyrittäjällä olisi niin paljon rahaa, että pystyisi moiseen ylellisyyteen? Pienyrittäjät ovat ihan yhtä epävarmassa tilanteessa kuin työntekijänsäkin.
    Sitä paitsi KAIKILLA VANHUKSILLA ON OLTAVA OIKEUS IHMISARVOISEEN KOHTELUUN!
    Jos vanhainkodeissä lymyää yksikin anonuyymin kaltainen otus, niin ne on kierettävä kaukaa!

    VastaaPoista