Olga oli juuri noudettu emoltaan ja varmaan kaikki oli outoa ja pelottavaakin, mutta jo ajaessamme tänne kohti Jyväskylää, pikkuneiti nukkui syvästi Merin sylissä. Tässä kävimme näyttämässä uutta vauvaamme kotonani Luvialla.
Isä oli suuri eläinten ystävä ja aivan ihana ihminen kaikin tavoin.
Eve, isä oli niitä vanhan ajan herrasmiehiä, jotka pitivät melkein aina pukua ja kravattia. Isäni hiukset olivat niin upeat. Ensi ihan tummat ja sitten puhdasta hopeaa...ja sydän kultaa.
Olga pieni siinä juuri ensimmäistä tuntia erossa emostaan...,mutta sitten hän sai minut!
Ihana kuva isästämme ja Olgasta. Kuten jo monta kertaa sanottu isämme oli ihminen isolla I:llä. Huomioi kaikki ihmiset ystävällisesti ja hänelle kaikki olivat saman arvoisia,jonka olen perinyt totaalisesti - tasaarvoisuus ja oikeudenmukaisuus ovat minulla selkärangassa. Kuulen vieläkin - 9 vuotta isämme kuolemasta - ihania juttuja ihmisiltä,jotka muistavat isäni hyvyyden. No Olgasta: Olga neiti on tosi viattoman näköinen ja vielä tuossa kuvassa kiltti.Mutta muistappas Leena, kun sanoit, että olen tehnyt elämäni virheen: ottanut aivan hullun koiranpennun, joka roikkui aina jalassa tai vaatteissa neulahampaineen. Meri itki ja sinäkin melkein itkit.Minä rauhoittelin sinua sanomalla, että Olgasta tulle aivan ihana - kaikki pennut ovat "hirviöitä". Ja niimpäs teillä on ihana haukku tuosta alku "rääkistä" lähtien.
Merja, Olga oli minulle labbiksen jälkeen ongelmalapsi, mutta onneksi mieheni on Koirakusikaaja. Ainoa, jonka kädet oli teipattu meillä olin minä! Ensimmäinen puoli vuotta oli yhtä hullun myllyä, mutta reima keskittyi ja raksti ja paapoi ja tietty me muut kanssa. Sitten yksi koiraihminen sanoi, että nämä voivat olla riiviöitä pentuna, mutta isona sitäkin ihanampia ja kaikki on käynyt toteen, sillä niin viisasta ja minua huomioivaa ei tule toista kuin on Olga. Hän on paras!
Hannele, kiitos! Olemme alakneet digikuvata vanhoja valokuviamme ja näitä on sitten kiva joskus postata.
Voi Olga tuossa ihan pentuna,miten suloinen oli! Isääsi ei tuosta Olgan takaa ihan tarpeeksi näy,muttta mukava kuva.
VastaaPoistaOlga oli juuri noudettu emoltaan ja varmaan kaikki oli outoa ja pelottavaakin, mutta jo ajaessamme tänne kohti Jyväskylää, pikkuneiti nukkui syvästi Merin sylissä. Tässä kävimme näyttämässä uutta vauvaamme kotonani Luvialla.
VastaaPoistaIsä oli suuri eläinten ystävä ja aivan ihana ihminen kaikin tavoin.
Tämä on hyvin koskettava kuva. Olga-pieni siinä niin suloisena nöpönenänä..
VastaaPoistaVoi hellan tuuteli Olgaa!
VastaaPoistaJa isälläsi on tyylikkäästi puku ja hiuset niin sävy sävyyn. Tyylikästä.
Ihanaa, että Sinulla on tuollainen kuva! :)
Eve, isä oli niitä vanhan ajan herrasmiehiä, jotka pitivät melkein aina pukua ja kravattia. Isäni hiukset olivat niin upeat. Ensi ihan tummat ja sitten puhdasta hopeaa...ja sydän kultaa.
VastaaPoistaOlga pieni siinä juuri ensimmäistä tuntia erossa emostaan...,mutta sitten hän sai minut!
Sooloilja, siis tarkoitin äsken vastata sekä sinulle että Evelle...
VastaaPoistaOlga oli siis todellakin nöpönenä ja vähän pieni surku, mutta mitkä terävät pentuhampaat ja minä aina niiden uhrina;-)
Tuossa kuvassa taitaa olla minun elämäni kaikki todella tärkeä...muu on muuta. Vain nämä kaksi ovat sallineet minun olla minä!
Hauska kuva! Ja koskettava. Olga kun on niin pikkuinen ja isäsi taas kuin menneisyyden ilon peilaus!
VastaaPoistaIsäni olikin hyvin iloinen ja hauska ja vilkas ihminen, joten erinomainen oli tuo ilmaus: 'menneisyyden ilon peilaus'. Olga oli ihan vain vauva...
VastaaPoistaIhana kuva isästämme ja Olgasta.
VastaaPoistaKuten jo monta kertaa sanottu isämme oli ihminen isolla I:llä. Huomioi kaikki ihmiset ystävällisesti ja hänelle kaikki olivat saman arvoisia,jonka olen perinyt totaalisesti - tasaarvoisuus ja oikeudenmukaisuus ovat minulla selkärangassa. Kuulen vieläkin - 9 vuotta isämme kuolemasta - ihania juttuja ihmisiltä,jotka muistavat isäni hyvyyden.
No Olgasta: Olga neiti on tosi viattoman näköinen ja vielä tuossa kuvassa kiltti.Mutta muistappas Leena, kun sanoit, että olen tehnyt elämäni virheen: ottanut aivan hullun koiranpennun, joka roikkui aina jalassa tai vaatteissa neulahampaineen. Meri itki ja sinäkin melkein itkit.Minä rauhoittelin sinua sanomalla, että Olgasta tulle aivan ihana - kaikki pennut ovat "hirviöitä". Ja niimpäs teillä on ihana haukku tuosta alku "rääkistä" lähtien.
Kiva kuva.
VastaaPoistaMerja, Olga oli minulle labbiksen jälkeen ongelmalapsi, mutta onneksi mieheni on Koirakusikaaja. Ainoa, jonka kädet oli teipattu meillä olin minä! Ensimmäinen puoli vuotta oli yhtä hullun myllyä, mutta reima keskittyi ja raksti ja paapoi ja tietty me muut kanssa. Sitten yksi koiraihminen sanoi, että nämä voivat olla riiviöitä pentuna, mutta isona sitäkin ihanampia ja kaikki on käynyt toteen, sillä niin viisasta ja minua huomioivaa ei tule toista kuin on Olga. Hän on paras!
VastaaPoistaHannele, kiitos! Olemme alakneet digikuvata vanhoja valokuviamme ja näitä on sitten kiva joskus postata.