lauantai 26. joulukuuta 2009

Tunteellinen katsaus menneeseen ja tulevaan



Te kaikki!

Vuosi hiipii kohden loppua ja tuli mieleen tässä kynttilöin valaistussa työhuoneessa, kun ulkona pyryttää kauniisti, mainita muutama asia. Kirjavuosi on ollut kuin omenavuosi: yhtä satoisa niin määrässä kuin laadussa. En muista kummassakaan vastaavaa! Intohimoiselle lukijalle siitä voi tulla ähky. Hevonen saa helposti ähkyn liiasta määrästä omenoita. Lukija saa sen liiasta määrästä kirjoja. Mitä enemmän ähkyä sen enempi hamuaa kirjoja. Kirjabulimia? Itse asiassa oli muutama aika uupunut päivä, sillä luen yöt ja yhtäkkiä mikään ei tuntunut enää miltään. Yritin soittaa Evelle, joka on pelastanut minut mitä hulluimmista tekniikan ynnä muista sotkuista, mutta hän ei ollut paikalla. Sitten meilasin Jaelille ja sain semmoista palautetta, että päätin siirtää äkkinäistä ratkaisua, jota olisin voinut katua. Sen jälkeen tein joulupostauksen, johon sain paljon aivan ihania vastauksia, mutta yksi oli ylitse muiden: Rita! Hänen adjektiiveistaan kudoin itselleni nyt voimaviitan, johon kietoutuneena jatkan entistä innostuneempana ja voimaantuneena.

Rita mainitsi kaiken mitä tarvitsin. Hän kertoi, että olin onnistunut juuri siinä, mihin tähtäsin, kun aloitin blogini Ystävänpäivänä 2009. Rita kertoi, että blogini on innostava, tarjoaa kirjaelämyksiä, herättää lukuhaluja, on myönteinen, räväkän rohkea, positiivinen, tarjoaa lumen valoa ja häikäisyä ja blogin ote on persoonallisen voimakas. Mitä muuta enemmän voin tarvita! Kiitos sinulle, Rita! Ja kiitos teille kaikille monista ihanista asioista, joita olen teiltä saanut monessa eri muodossa. Sooloilijalle kiitos yllätyslahjasta, joka oli tietenkin elokuva. Elokuva kirjasta, jonka olen arvostellut eli Ian McEvanin kirja Sovitus filminä. Katsoimme eilen elokuvan Sovitus (Atonement) ja se tarjosi ikimuistoisen hetken. Harvoin leffa pärjää huippukirjalle, mutta nyt elokuva palvoi kirjaa! 

Allulle kiitos teoksesta Frauen, die lesen sind gefährlich (Naiset, jotka lukevat ovat vaarallisia). Loistava teos, joka kertoo kuvataiteen ja historiallisen kerronnan avulla, miten vaarallisena lukevaa naista on pidetty kautta aikojen! Jaelille, kiitos upeista Concha Buika hetkistä ja Hannelelle kiitos Levottoman Tuhkimon hopeakengästä. Tuurelle kiitos, että on blogielämäni aurinko, kuu ja tähdet eli piristää juuri kun sitä tarvitsen ja silloin tällöin jopa haastaa eli heiluttaa punaista vaatetta härän edessä;-) Ja kiitos Evelle, että olet olemassa♥

Kiitos ihanille kustantajilleni, jotka antavat minule mahdollisuuden levittää uusien kirjojen lukemisen iloa ja kiitos siitä, että minua ei yritetä aikatauluttaa, sillä haluan aina tuoda mukaan myös vanhoja kirjoja, rakkaita lukuelämyksiäni menneestä.

Kiitos kuva-avusta Iinekselle, jonka huippukuvat nostavat blogini kuvallista tasoa tavanomaisen yläpuolelle. Olen vieläkin järisyttynyt kuvasta Joulukuu kukkii...Kiitos myös Pekka Mäkiselle, Tuure Niemelle ja Reimalle sekä kuvista että kuvien salojen selvityksestä. Mielenkiintoisesta kuva-avusta kiitän myös Soolista;-)
Viimeisin, vaan ei vähäisin kiitos miehelleni Reimalle, joka on hyvin kestänyt sen, että vaimosta on tullut tietokoneen jatkumo, kuin koneeseen kiinni kasvanut. Nytkin on joulun pyhä ja hän lukee ja minä tässä koneella... Kiitos, Reima

Jatkosta sen verran, että vietän tässä nyt muutamia löysiä päiviä, mutta taidan laittaa jotain vähän hulvatonta, sillä muuten eivät täyty Ritan sanat: räväkän rohkea! Pysykää linjalla! Ja vuoden lopetan toistamalla vielä kerran kaikki tänä vuonna lukemani kirjat ja sen jälkeen onkin jo vuosi 2010 ja uudet tuulet, uudet kirjat!

♥:lla Leena Lumi

18 kommenttia:

  1. No mutta, mukava ja tunteellinen kirjoitus sinulta. Täynnä koko vuoden tapahtumia.

    Kiitos sinulle, että jaksat elää tämän blogin kautta. Tämä blogitie ei aina ole siloiteltu vaan tielle osuu aina silloin tällöin isompia lohkareita, jotka on ylitettävä. Blogimaailma on elämä pienoiskoossa.

    Kiitos. Ja upeaa vuotta 2010, jo nyt toivottelen, ja vielä uudemmankin kerran ensi viikolla kun vuosi vaihtuu.

    VastaaPoista
  2. Blogitie ei todellakaan ole aina idän silkkitie ja blogimaailma on maailma maailmassa. Elämä pienoiskoossa.

    Kiitos sinulle, Soolis!

    Lähden tästä nyt lumipyrykävelylle tyttäreni ja Dinan kera. Sitten täällä odottaa kynttiläateria á la Reima hämäränhyssyn aikaan ja sitten: Lukija!

    VastaaPoista
  3. Tämä on hyvä blogi ja paljon asiaa ja kauniita ja hyviä kuvia. Rita on ihan oikeassa, kun on tätä blogia kehunut.

    Kirjoitit, että paljoudesta saattaa tulla jopa ähky. Tässä blogissakin on joskus niin paljon asiaa ja montakin postausta päivässä, että alkaa ihan hengästyttää. Kirjoitit itse, että olet kuin lumivyöry. Ihan voisi vaikka hiljentääkin vauhtia, emme me lukijat silti minnekään katoa. Ehtisimme paremmin sulatellakin asioita.

    Mainitsemasi Allun kirja: Naiset, jotka lukevat ovat vaarallisia, johdatti ajatukseni toiseen kirjaan: Bernhard Schlink: Lukija (Vorleser). Se on erikoinen kirja, mutta en halua mainita siitä mitään, etten paljasta vahingossa etukäteen yllätyksiä. En tiedä, vaikka olisit joskus siitä kirjoittanutkin.

    Mutta kaiken kaikkiaan: monta hyvää kirjavihjettä on tästä blogista saatu ja olen kirjallisuuspiirissäkin kehunut ja mainostanut tätä muille lukijaihmisille.
    Oikein hyvää jatkoa blogeillesi ja erinoimaista uutta vuotta sinulle.

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Kirlah! ja tiedän, että pitäisi jo lukijoidenkin takia hidastaa;-) Ihan tosi: yritän koko ajan! Mutta ehkä minull aon outo aikakäsite ja päässäni pyörii kauheasti koko ajan ideoita...ja sitten luulen, että minut unohdetaan, jos en ole päivän blogi (lue: päivän aviisi). Tuntuu kuin minun pitäisi ilmestyä kuin päivälehti, vaikka olisi parempi olla viikkolehti.

    Olen tehnyt Lukijasta arvostelun. Toivottavasti se ei ole kadonnut...tarkistan kohta...

    Kiitos Kirlah, että viet blogiani eteenpäin ja viihdyt itsekin. Ehkä siis saan anteeksi, kun taivutan Lumelle...;-)

    Hyvää uutta sinulle, Kirlah!

    VastaaPoista
  5. Ooh, kivaa kuinka sait palautteestani voimaa!
    Ja mukavaa myös lukea Kirlahin kommenttia. Olen samaa mieltä hänen kanssaan blogisi vauhdista, ainakin laiseni hitaampi tuumailija saattaa hengästyä siitä. Mutta beesissä pysytään ja palaankin moneen noista kirjoista joita olet käsitellyt. Luin tuon Marttisen Kuu huoneessa. Siinä peilautuu nuoren epävarman naisen elämä. Kuitenkin terveellä pohjalla ja sitä myöten kehittymisen kautta tulevaisuutensa parempaan päin etenee. Kirjaan sopisi mainiosti jatko-osa, syvällisemmästä kehittymisestä jne.

    VastaaPoista
  6. Kiitos paljon Leena Lumi! Sinä olet ainutlaatuinen lumikide, jonka sanat ovat juuri niiin kauniita kuin lumi on. Onnittelen sinua todella hienosta ja hyvälle mielelle saattavasta blogista, joka on yhtä lumimainen - ainutlaatuinen kuin sinäkin.

    Minulla on ollut suuri ilo olla auttamassa ja olla läsnä. Ja suurin ilo on ollut kuitenkin ystävyytesi.

    Kiitos Leena kuluneesta vuodesta, ja onnea sinulle, blogillesi, lumimaisemille ja kirjoille, jotka ovat käsiisi päässeet.

    Kauan eläköön Leena ja lumi ja Leena Lumi!!

    VastaaPoista
  7. Rita, sinä satuit nyt kohdalle oikeaan aikaan! Et tiedäkään, mikä 'musta hevonen' (lue: ratkaisija) olit.

    Marttisesta ovat etenkin naislukijani kovasti pitäneet. keväällä häneltä teen kirjan Mistä kevät alkaa. Minustakin olisi kiva ollut saada jatko tuohon Kuu huoneessa.

    Rita, minä en usko, ettet sinä pysy missä vauhdissa vaan, mutta uskon, että kaikki eivät tätä jaksa. Hain juuri vahvistusta Coelhon sitaattikrijasta ja ensimmäinen lause, joka tuli vastaan oli: "Ole kuin reunojen yli tulviva lähde, älä kuin allas jossa seisoo vesi." Kovasti tämä rauhoittaa;-)

    VastaaPoista
  8. Tuure, älä saa mua itkemään! Jos olen se uniikki lumikide, johon pyrin, sinulla on asiassa iso rooli. Minä sulan ilman innoittajiani ja heistä sinä tiedät, kuinka kirkas olet minulle!

    Kiitos♥

    VastaaPoista
  9. Leena Lumi, kirjoitpa kauniisti niin suhteestasi kirjoihin (ja samalla elämään!), blogistasi sekä muutamista keskeisistä innoittajistasi. Olen itse ollut haltioissano löydettyäni blogisi, olen saanut sinun kauttasi uudenlaisen kipinän niin omaan blogiini kuin moniin kirjoihinkin. Joskus 15 vuotta sitten kirjallisuutta opiskelleena olen viime vuodet ollut hieman huolissani siitä, miten vähän aikaa minulla on ollut lukemiseen, mutta jotenkin nyt - kiitos sinun - olen saanut hurjan määrän lukuvinkkejä ja iloa tieheni lukijana.
    Onnellista vuoden loppua sinulle!

    VastaaPoista
  10. Kiitos Lumituisku, Lumilinko, Lumikarpalo, Puuterilumikinos, Kuurankukka innostusta sinkoilevasta ystävyydestäsi, jonka avulla olen vähin erin löytänyt itseni jälleen. Kiitos! <3

    VastaaPoista
  11. Lumiomena, minä olin huolissani siitä, että tuntui kuin sinä olisit ollut hyvästelemässä kirjamaailmaa;-) Ehkä osuin kohdallesi juuri oikeaan aikaan. Toivon niin. Olet opiskellut kirjallisuutta: ei sinne ihan vahingossa päädytä! Jos nyt on pienet lapset ja paljon, paljon muuta, älä jätä kirjaa. Älä koskaan jätä kirjaa! Sinä olit minulle tietämättäsi kakkoskipinä hiljaisuuden blogiin, sehän alkoi niistä lumiomenoista. Miten innoissani etsinkään sinulle lumista omenaa! Siinä etsiessä minä halsuin alkaa tulla Lumikarpaloksi ja siksi aivan erilainen blogi, joka ei edes kaipaa suosiota. Se vain on.

    Katsoin juuri elokuvan Lukija (Reader), josta kirjasta olin aiemmin tehnyt arvostelun. Kerrankin kirja ylitti filmin, mutta filmiä ei olisi ilman tuota kirjaa. Älä koskaan hylkää kirjaa. Lumiomena! Tästä filmistä tajusin, että voiko mikään olla tärkeämpää kuin lukutaito...

    Lumiomena, mukavaa loppuvuotta ja kirjallista vuotta 2010 sinulle♥

    VastaaPoista
  12. Eve Unikko, sinä vahva nainen, sinä et voi löytää itseäsi minun kauttani. Ehkä olen tarjonnut sinulle hiukan hupia, kun tieni kulkee katastrofista toiseen, ainakin mitä tulee tekiniikkaan ja onhan tässä ollut muutakin. Paljon muuta.

    Eve, kulje puuterilunta pitkin vuoden vaihdetta kohti ja sen jälkeen päätät kukkia lumesta! Toivon sinulle, Eve vahvaa vuotta 2010♥

    VastaaPoista
  13. Kiitos sinullekin,ihanasta blogistasi ja muutenkin:-)Oikein hyvää vuoden loppuviikkoa.

    VastaaPoista
  14. Hei, piti välttämättä tulla vielä kysymään, miten taivutat sitten sukunimesi yksikön partitiivissa, jos taivutat sukunimeäsi yleisnimen mukaan.

    Näinkö: mies rakastaa Leena Lunta, kuten se menisi yleisnimen mukaan (kuten tuli-tulta),
    vai:
    Mies rakastaa Leena Lumia, kuten se kuuluisi muuten, mallina uudehkot i-päätteiset sanat, esim: kumi - etsin kumia.

    Vai vanhojen muiden suomalaisten sanojen mukaan: suvi -suvea.

    VastaaPoista
  15. Jael kiitos itsellesi herkullisesta blogistasi kuin siitä toisesta, jossa Bambikin silloin tällöin. Minä käyn siellä sun keittiöss ihmettelemässä, miten jaksat/keksit tuon kaiken. Ja nyt saat Uuden Vuoden Neuvon: Jael, tee nyt se keittokirja ja sen nimi olkoon jotain semmosita kuin Appelsiinin tuoksu (áinoa Harrisin kirja, josta pidin tai sitten joku muu tuoksu, joku hiukan kirpeä...). Ja kiitos taiteilijatunnetilojeni tasaamisesta;-) Välillä tuntuu kuin maailma kaatuisi päälleni ja kaikkina päivinä ei pitäisi nousta ylös ollenkaan...

    VastaaPoista
  16. Kirlah, kiintoisaa! Etenkin nyt kun otit yhdeksi esimerkkisanapariksi tuli-tulta. Jos oletettu sukunimeni olisi Tuli, minua ei kukaan sen enmpää rakastaisi kuin vihaisi muuten kuin: rakastan L. Tulta! Se on kuin räjähdys/käsky/isku = kuulostaa sopivan dramaattiselta...

    Mutta kun lähden draaman ja tnteen poluille hukaan juonen eli sano, olenko ymmärtänyt kieliopillisesti oikein, että nimen kanta säilyy taipumattomana? L. Lumi : mennään Lumi/lle, rakastan Lumi/a , L. Lumi/ssa on karjalaista vauhtia...

    Korvassa ei soi kauniisti kun sanoo: Rakastan L. Lunta (vrt. Lumea, lienee väärin?). Se soi vasta kun: Rakastan L.Lumia! Miten otitkin juuri noin osuvan esimerkin. Ehkä entien tässä on käyty vääntöä, kun mennään luokse: L. Lumille vai L. Lumelle, sillä olen nyt huomannut, että jopa kustannusala taivuttaa mielummin JOISSAKIN tapauksissa nimen ainesanana. Silloin mennään L. Lumelle, mutta he eivät toki koskaan kiitä L. Lunta vaan L. Lumia.

    Kirlah, pitäiskö tästä päätellä, että sanan vartalo säilyy, eikä taivu ainesanan mukaan? Mikä on henkilökohtainen mielipiteesi vai onko se sama kuin äidinkiele´n opettajan? Kuvittele itsesi vaikkapa nimiin Sade tai Lumi.

    (Mieheni Lunta tupaan, voit unohtaa, hän kiusoittlee minua niin.)

    VastaaPoista
  17. Mukavaa tämä kielen vääntely.
    Oikeastaan minua henkilökohtaisesti ei haittaa, miten kukin sukunimiään taivuttaa, niitähän saa taivuttaakin kielenhuoltajien mukaan kuten asianomainen itse haluaa.

    Minua vain alkoi kiinnostaa, kun itse kerroit haluavasi taivuttaa Lumi-Lumen, eikä Lumi-Lumin, kuten tavallaan sukunimiä taivutetaan. Nimenä se on tavallaan uusi kielessä ja käyttäytyisi juuri tuon kumi-kumin mallin mukaan.

    Aloin sitten miettiä, oletko johdonmukainen myös tuossa partitiivissa, mutta näköjään siinä hyppäsit ns. "suositeltuun" taivutukseen eli juuri siihen i:lliseen muotoon. Olisinkin ollut hämmästynyt, jos miehesi rakastaisi L.Lunta.

    VastaaPoista
  18. Kiitos, Kirlah, sain päivän hauskan tuosta lopusta! Täytyy muutenkin harkita, sillä mieheni ei ole niin arktinen kuin minä...,mutta en jaksa ryhtyä olemaan Sade...

    Kiva, että saa taivuttaa, kuten itse haluaa, mutta ehkä minusta on johdonmukaisuus kaukana, sillä välillä Lumi on kauniimpi ainesanan tavoin taivutettuna ja väliin 'oikeaoppisesti' käytettynä. Minua vain säpsähdytti, kun olen nyt kirjoittamisrintamalla käyttänyt tätä 'taiteilijanimeä', niin vain yksi alan ihmisistä on nimittänyt minua ns. oikein. Siihen jo tottui, että on 'Lunta tupaan'.

    Perheessähän on jo harjoiteltu, sillä tyttäremme on Meri.

    Nämä kielioppiasiat ovat hauskoja. Yhtenä pivänä huomasin, että olin tehnyt todellisen lapsuksen samaan tyyliin kuin Suomen Kuvalehden Jyviä&Akanoita sivulla ja verbi ei osoittanut objektiin, johon olin sen suunnannut, vaan ihan muualle. Se ei olisi suuri järistys, paitsi koska lause sai ihan vastakkaisen merkityksen. Korjasin nopeasti ja toivoin, että kukaan ei ehtinyt huomata.

    Kiitos kiinnostuksesta, Kirlah! Tämä on hauskaa;-)

    VastaaPoista