maanantai 30. toukokuuta 2011

YÖTARINOITA

Mauri Kunnas on jo Iso Tekijä, kun puhutaan suomalaisesta lastenkirjallisuudesta. Ostin tyttärelle kaikki Kunnaksen kirjat ja niistä riittää muistoja. Tarja Kunnaksen pikkutarkka ja runsas kuvitus on lapselle aina yhtä suurenmoinen riemunaihe kuin vaikka Richard Scarryn pikkutarkka ja runsautta pursuava tyyli. Kunnaksen kirjoissa on kuitenkin aina ollut oma vahva suomalainen leimansa monessa - kuvituksen väreistä tarinoihin. Itse olen ostanut Joulupukkia englanniksi ulkomaisille ystäville, oma suosikkini on kuitenkin ollut Suomalainen tonttukirja, josta muistan vieläkin monta hahmoa ja kaksi heistä asu meillä: saunatonttu Nippe Nokinokka sekä Välikaton Feetu. Feetu on minun oma tonttuni, jolta saan joka joulu erityislahjan. Olen erään Mauri Kunnaksen jouluaiheisen kirjan lähettänyt myös ghanalaiselle kummitytölleni, joten vakuutan, että Mauri Kunnasta luetaan myös Afrikassa!

Mauri Kunnaksen Yötarinoita (Otava 2010) sisältää kaksi Kunnaksen jännittävää kirjaa eli Yökirjan ja Hui kauhistus!

Yökirja eli mitä kaikkea tapahtuukaan yöllä sisältää pikkutarkoin kuvin, mitä kaikkea taphtuukaan yöllä. Aluksi mennään nukkumaan iltasadun vauhdittamana, saadaan kurkistaa mitä unia tutut ystävämme näkevät ja hauskoin kuvin näemme, miten eräät nukkuvat. Neiti Näpsä on turhamainen ja nukkuu vatsallaan runsaiden papiljottiensa takia ja onpa papiljotti jopa hännässä! Möttönen kärsii unettomuudesta ja joku on lukenut illalla liian jännittävää kirjaa eikä saa sen vuoksi unta. Partiolaisten leiripaikalla valaisevat kiiltomadot, mutta uni maittaa raikkaassa ulkoilmassa. Sen sijaan kaupunki valvoo. Muusikko Dacapo on menossa kello kolemn lennolle, Ripa Reportteri lopettaa yövuoroaan ja Koiraporin Sanomia jaetaan jo lehdenjakajille, ufojakin on liikkeellä kuin myös lepakkoja ja kummituksia. Kaupungin laidalla sijaitsevassa kummitustalossa valvotaan yöt.


Hui kamala! Kaupungin laidalla oleva kummitustalo herää yöllä eloon. Late Lehdenjaka ei erikoisemmin pidä aaveista - mutta ei auta. Lehti pitää kantaa jokaiselle tilaajalle.

Tapaamme erilaisia yövuorolaisia majakanvartijoista sairaalahenkilökuntaan ja myös rosvot ja poliisit ovat vauhdissa yöllä. Ja tietenkin lävitse yön tapahtumine unissakävelee Herra Hakkarainen, joka aamulla ihmettelee:

Kuinka minulla on lehti kädessäni ja jalkapohjani ovat aivan likaiset. Kyllä tässä nyt on jotain outoa.

Hui kauhistus! kertoo Kummitusten yöstä Pippendorfin kartanossa Pippendorfin kummitusperhe on aivan suloinen tuttia imevästä vauvasta vaariin, joka vinguttaa oopperan ullkaolla viulua. Kummitusten olemassaolon tarkoituskin selviää:

Äiti, minkä tähden me oikein kummittelemme?, kysyy Hemppa.

Jaa-a, luulenpa, että ihmisten elämä olisi aika tylsää ilman jännittäviä kummitusjuttuja.

Hui kauhistus! sisältää myös tarinat Vuorten hurja lumimies, Noita Koukkunokka ja lentävä luuta, Vanha Nissinen ja hirveä hikka, jossa olemmekin Skotlannissa ja kohtaamme kuuluisan vesihirviön, josta onkin hikkaan suuri parannus. Käväisemme myös faaraoiden Egyptissä tarinassa Professori Lupsu ja Faarao Pinšerin muumio,  löydämme Mäkisen papan ja mörön pelaamasta šakkia, seikkailemme rauniolinnassa, jossa Luuranko Leo tanssii, kohtaamme Vampyyrikreivin, jolla on ongelma ja kaikki yötarinat kruunaa Lentävä Hollantilainen.


Sade piiskaa, salamoi ja myrskyää, meri synkkä vaahtopäinä tyrskyää. "Katso laiva täysin purjein vastatuuleen kyntää!" Jänishousut kiiren vilkkaa sängyn alle ryntää.

Taru kertoo: Aavelaiva etsii satamaa, ja näkeminen sen, se pahaa ennustaa.

Vaan mitä sanoo majakassan vanhus harmaapäinen? Hänelle ei näky tää ole kerta ensimmmäinen.

"Kuulkaa siis! Voi huomenissa kalastaa ja soutaa. Aavelaivan näkeminen ennustelee poutaa."

*****
Ja Paulan luona täällä voitte lukea lisää Mauri Kunnaksesta!

19 kommenttia:

  1. Tämä oli vielä puoli vuotta sitten esikoisen mielestä NIIN pelottava kirja, että se piti siirtää lastenkirjahyllystä aikuisten hyllyyn ;)

    Nyt sitä luetaan muutaman viikon välein naurun kera ;)

    VastaaPoista
  2. Susa, minäkin rekisteröin pelottavat kohdat. Ne tosin 'pehmustettiin heti jälkikäteen kuten tuon kummituslaivan kohdallakin, mutta silti. Kummipoikani on juuri tämän kohderyhmä;-)

    VastaaPoista
  3. Kunnaksen kirjat ovat mukavia. Lapsenlapset tutustuivat niiden avulla Kalevalaan ja Runebergiin. Niistä pääsee mukavasti alkuun.

    Olin lapsenlapsien kanssa Kansallismuseossa tutkimusmatkalla, siellä oli eräällä seurueella opas kertomassa museon aarteista. GallenGallelan taulua tutkittiin ja opas kysyi; Minkälaisen pellon Ilmarinen kynti? Pieni kolmen tiilenmittainen mies sitten kertoi, että kynti kyisen pellon. Poika vastasi, kun aikuiset olivat ihan hiljaa. Joku siinä kysyikin, että mistä noin pieni tuntee Kalevalaa? No, Koirien Kalevalasta tuli reipas vastaus.

    VastaaPoista
  4. Pidin Yötarinoista lapsena niin paljon, että kirja piti ostaa ja lukea omillekin lapsille - Kunnaksen kummitukset ovat niin hellyyttäviä :). Tämä on myös ainoa vampyyrikirja, johon suostun tarttumaan!

    VastaaPoista
  5. Unelma, nekin olen lukenut ja taisin ostaa tuon Kalevalan kummipojalle.

    Tämän vuoden kova juttu on sitten se Suomen lasten linnakirja.

    'Kynti kyisen pellon', sanoi pieni poika. Ihan väreet menee iholla...Tästä sen näkee, miten lapset imevät tietoa, kun se oikein tarjotaan.

    VastaaPoista
  6. Pienen mökin emäntä, ne Kunnaksen kummmitukset ovat melkein säälittäviä;-) Ne olivat jotenkin niin söpöjä. Arvaa kuinka minä olen ostanut Merille kirjoja siksi, että minä itse olen niihin ihastunut!

    Minä en oikein tiedä, mitä ovat vampyyrikirjat...varmaan jotain mitä minä en lue, enkä tee blogiini...

    VastaaPoista
  7. Tätä kirjaa tai muitakaan Kunnaksen ei ole saanut myydä kirppiksisllä tai antaa eteenpäin:D
    Mainio postaus sinulla Leena(toteaa myös poikanen tuosta takaani:))

    VastaaPoista
  8. Huomaan, että päivität blogiasi todella ahkerasti. Itse en ole ollut sähköisten pelien äärellä muutamaan vuorokauteen.
    Kunnasta hankin aina lapsilleni ja luin niitä heille ahkerasti. Lastenkirjoja en ole omieni aikuistumisen myötä aikoihin hankkinut. Mutta nyt ensimmäinen lapsenlapsi on syntynyt, joten pääsen pian niistä jälleen nauttimaan. Tämä siis listoille!

    VastaaPoista
  9. Maria,kiitos sinulle ja pojalle, josista viime mainittu on tietenkin paras kriitikko. Älä myy pois, en minäkään. Täällä niitä säilytän kun ei opiskelijakämppään kaikki voi mahtua.

    Irene, liian tiheään päivitän. Itsekin ihmettelen, miksi en osaa hiljentää. Puutarhakin vie aikansa, kuten talo ja koiruudet...yöt luen. Jotenkin kuitenkin mun oma syy.

    Sinulle tuli nyt vauvan myötä alibi päästä kiinni lastenkirjoihin. Minäkin luen joskus Merin kirjoja,joita täällä siis vielä varastoin.

    Onnea isoäidille!

    VastaaPoista
  10. Mauri Kunnaksen kirjat ovat ihania;minulle ne ovat tuttuja aiitä,kun ostin niitä pojalleni,joka piti(ehkä vieläkin?)niistä paljon:)

    VastaaPoista
  11. Jael, näistäKIN syntyy muistoja.

    VastaaPoista
  12. Ehditkö huomata, Leena, minun Kunnas-postaukseni viime aikoina :-)? Mukavaa, että sinäkin tartuit suursuosikkiin!

    Meillä on omana Hui kauhistus, mutta se ei ole päässyt veljeksiemme suosioon. Uskon, että meillä se odottaa vielä aikaansa, vaikka Kunnas poikiemme suosikki onkin.

    Kunnakselta on tullut näitä yhteisniteitä aika paljon viime aikoina. Tavallaanhan ne ovat käteviäkin. Itse pidän eniten Koiramäki-trilogiasta yksissä kansissa.

    VastaaPoista
  13. Paula, en nyt muista. Siis yleensä Kunnaksesta vai jostain hänen kirjastaan...käyn kurkkaamassa lenkin jälkeen.

    Olen ehtinyt huonosti muide blogeihin, sillä toukokuu on puutarhurille kaikkein kiireisin kuukausi. Ja valitettavasti hoidan isoa sellaista.

    Minä pidin enemmän Yökirjasta eli siis tämän kirjan ensimmäisestä osasta. Kummipoika saattaa jo taa olla mieltä, että Hui kauhistus! on paljon jännempi.

    Minustakin tällaiset koosteet ovat käteviä.

    VastaaPoista
  14. Aivan ihania nuo Kunnaksen kuvitukset! Lasten kirjojen klassikkoja ehdottomasti. Ihanat ja valistuneet kummit huolehtivat, että pysymme matkassa aina mukana. Kiitos siitä!

    VastaaPoista
  15. Nette, nämä ovat.

    Kummitäti on tällainen KIRJAvalistunut, mutta kyllä minä sinne Särkänniemeenkin nyt aion lähteä K:n kanssa;-)

    Jännä nähdä, kumpaa Lapsen oma linnakirja tulee enempi kiinnostamaan, lasta vai äitä. Hyvällä onnella molempia.

    Ole hyvä.

    VastaaPoista
  16. Avitan :-).
    Kunnas suosikkinamme:
    http://luenjakirjoitan.blogspot.com/2011/05/mauri-kunnas-ja-mielenkiintoinen.html

    Ja Kunnas kirjailijana:
    http://luenjakirjoitan.blogspot.com/2011/05/kirjallista-elamaa-mauri-kunnas.html

    Kyllä puutarha vie aikaa, mutta se ei minua ainakaan haittaa - luulenpa, ettei sinuakaan. Meillä on (toistaiseksi) varsin helppohoitoinen piha, mutta kyllä siinä saa silti puuhastella ihan tarpeekseen. Lisänä leikkimökin maalausurakat, merirosvolipun ompelut ja muut kerätyt kevättouhut. :-D

    VastaaPoista
  17. No, en löytänyt sinua. Kuvasi on vaihtunut ja luulin 'uudeksi Paulaksi'. Ja muistan parhaiten blogit, joissa kirjoittajan nimi.

    No, minua vaivaa tehdä yksin ison talon puuhat, jättipuutarha ja hoitaa vanha koiruus ja villi ja nuori tulee taas hoitoon. Kaikki se on kivaa, mutta häiritsee minun blogielämääni ja teen sitten öisin eli ei hyvä. Mieheni käy kotona vain kääntymässä. Ehkä tapaamme juhannuksena....

    Kiitos vinkistä ja tein sinulle nyt perusteelliseen postaukseesi linkityksen.

    Siis ilman puutarhaa minua ei enää olisi...

    VastaaPoista
  18. Kiitos Leena - jälleen - vaikka sekoitin!

    Blogielämää häiritsee aika moni oikean elämän asia :-D, kuten kaupassa käynti, mitä ihnoan. Se ja vaatehuolto olisivat ensimmäiset, jotka ulkoistaisin, jos voisin elää kuin kuningattaret.

    Puutarha ja kevät <3!

    VastaaPoista
  19. Paula, minä sekoan kaikista muutoksista ja pidin erityisesti niistä sun silmistä!

    Ole hyvä vain.

    Joskus, ihan joskus, kun työllistävä yksikkö Päämies on työmatkoilla, minä ja koiravanhus leikimme kuningattaria vailla mitään aikatauluja. Pyykkikone ei pyöri, tiskikone ei liikahda ja me nukutaan ja valvotaan ja syödään miten huvittaa. Sitten yhtäkkiä karmeat sulkeiset kun Valtias lähestyy taloa;-) Silloin voin bloggaillakin miettimättä koko ajan kauppalistoja tai sitä, että onko kone jo pyörittänyt pyykin tms. Minä olen niiiin kyllästynyt huushollitöihin. Nekin elämän tunnit voisi lukea ja kirjoittaa...

    No, juu...puutarha ja kevät ja sain istutettua vihdoinkin kaipaamani valkoisen särkyneen sydämen taimet. Levitoidaan itsemme välillä muulle tasolle, johonkin sateenkaaren ja cumuluspilvien väliin...katsotaan tähtiin, vaikka seisoisimme pyykkivuoren päällä tai vaeltaisimme prisman tylsien hyllyjen välissä miettimässä, mitä ruokaa sitä taas keksisi laittaa. Ollaan Oman Elämämme Valtiattaria!

    VastaaPoista