tiistai 20. syyskuuta 2011

TUNNUSTUKSIA!

Tämä Susannelta lainattu autiotalon lahoavan ulkorakennuksen kuva antaa meille pienen, mutta hyvin kauniin muistutuksen siitä, minkä osa me kaikki olemme: Olemme osa elämän suurta juhlaa, jossa varmaa on lahoaminen;-) Pintahoidoilla sitä kaikkea voidaan viivyttää ja myös omalla elämäntavalla, mutta jotenkin on riemullista olla 'jäätyvä maa, lahoava oksa, jäykkä kanerva, värien riumujuhla, rosoinen kallio, viiltävä hengitys; olla se joka kiipeää vuorelle ja halusta raskaana vaipuu hopeiselle poronjäkälälle miljoonien tähtien suudeltavaksi.'

Tänään on tunnustusten päivä, sillä olen saanut kolmelta tunnustuksen, ja nyt minä tarjoan näitä eteenpäin ensin vastattuani kysymyksiin. Voi, osaisinpa kertoa jotain uutta. Se on ollut vaikeaa sen jälkeen, kun kerran vastasin siihen 'Kerro 100 asiaa itsestäsi.' Tämän sain siis Susannelta, kiitos♥
1) Kiitä tunnustuksen antajaa

2) anna tunnustus 8:lle blogille

3) ilmoita näille 8:lle asiasta

4) kerro 8 satunnaista asiaa itsestäsi

En ole niin avoin kuin voisi luulla, vaan minulla on aina ollut ja tulee olemaan oma salattu minäni, elämä, jonka iholle en hevin päästä kuin yhden tai kaksi läheistäni. Tutustun helposti, mutta usein oman yksityisen tilani tarve käy niin suureksi, että peruutan jopa mahdollisesta ystävyydestä.

Haluaisin niin osata kutoa/neuloa villapuseroita, mutta olen tähän mennessä kutonut vain kymmeniä ja taas kymmeniä jättikaulaliinoja sekä eräälle hurmaavalla issikalle talviloimen. Kutominen on juuri oikeaa rauhoitusta Levottomille Tuhkimoille! Ja sen lisäksi sanotaan, että kun mies näkee naisen kutovan hän rauhoittuu! Siinä täytyy olla jotain ikiaikaista taikaa...

Aili näki kaiken boheemisuuteni läpi edellisessä postauksessa ja tajusi näkijän kyvyillään minut perfektionistiksi. Myönnän, että olen sitäkin, mutta perfektionismi on äärettömän rasittavaa sekä läheisille että etenkin itselle, joten olen vimmalla pyrkinyt siitä tavasta eroon. Olen aina ollut satakuntalainen ja karjalainen, perfektionisti ja boheemi. Olen lista- ja kalenterimaanikko, mutta ikinä en voisi päästää ketään näkemään vaatekomeroani. Yhtä hyvin voin kerta, että minä todella vihaan kitkemistä! Sen tähden niitä isoja, reippaita perennoja etc.

Olen hirveän empaattinen ja tunnen muiden kärsimykset itsessäni vähän liiankin rankasti. Tämä on vähän sellaista yliherkkyyttä ja ylimyötäelämisen kykyä, josta Siri Hustvedt on kirjoittanut paljon. Ja sitten ne enneunet...

En anna ikinä anteeksi, jos joku kerrankin ns. puukottaa minua selkään. Tämä ei ole sitä, ettenkö antaisi jotain muuta anteeksi, mutta salakavaluus, vaikka pienikin sellainen, on minulle ikävä merkki luonteesta, josta en halua enää tietää yhtikäs mitään. Nykyajan salakavaluutta voi edustaa vaikka se, että kirjoittaa toisen facen seinälle jotain täysin perätöntä ja se näkyy siellä ihan kaikille vaikka vuorokausikaupalla, eikä asianosainen tiedä mitään ellei ole ehtinyt käydä koneella. Salakavaluutta on myös apinoida etukäteen toisen luottamuksella kertoma uniikki idea, olipa se sitten vaikka, miten aikoo juhlistaa syntympäiväänsä tms.

Olen niin täynnä ideoita ja intoa remontoida ja sisustaa, että voisin tehdä sitä jatkuvasti, elleivät ajan- ja rahanpuute olisi hidasteena. Monet ideani totetutetaan vasta vuosia jälkeen niiden syntymisen...

Hiljaiset miehet ovat kiinnostavampia kuin paasaajat. Tämä vain korostuu, kun heihin tutustuu lähemmin eli paasaajat ovat lähikontaktissa tylsiä, kun taas vaiteliaat...voi tytöt;-) Tähän pätee se kuuluisa hokema hiljaisten vesien kaloista...

En todellakaan tiedä, miten selviän sitten kun Hänen Majesteettiaan ei enää ole.

***


Tämä pitäisi jakaa nyt kahdeksalle, mutta aikani ei riitä tähän linkitysten hakua myöten ja tietokoneeni on maailman hitain, joten tästä saa jokainen halukas ottaa. Olkaa hyvät!

Tämän kauniin tunnustuksen sain  Minttulilta  Annilta ja Pepiltä. Kiitos♥ Tässä saa kertoa viidestä lempiasiastaan, joten tämä on tällainen positiivisuuden ylistys.


Lempiruokani on graavi merisiika ja uudet perunat tai korvasienikeitto. Jos pitäisi sanoa, mitä ilman ei ei voi olla, niin sitten se on kala ja sienet.


Lempimakeiseni on ikuisesti suklaa. Onneksi lääkäritkin ovat jo todistaneet, että naiset tarvitsevat suklaata. Siinä on mm. tryptofania, joka sekä rauhoittaa Levotonta Tuhkimoa että kohottaa mielialaa. Onko mitään niinkuin on jääkaapista otettu Geisha -levy ja täydellinen kirja. Sitten pehmeä huopa ympärille ja nauttimaan.

Lempilukeminen on vaikea sanoa, sillä sitä riittää. Ehkä kirjablogini on jonkinlainen suunnannäyttäjä siihen, mitä mieluiten luen: maaginen realismi, historia mystiikan ja seikkailun maustein, tasokkaat lukuromaanit ja jännitys, kiinnostavat elämänkerrat, ruoka-, sisustus- ja puutarhakirjat. Ja ikuisesti runot ylitse kaiken!


Lempipaikka käsitöille on vähän heikoissa kantimissa..katso edellisen tunnutuksen vastaus. Ehkä lempipaikka lukemiselle ja se on sänky: Menen vuoteeseen kirjan kanssa.


Lempielokuva on melkein yhtä vaikea, sillä vaikka katsomme televisiota keskivertosuomalaisperhettä vähemmän, niin ostamme filmejä keskivertoperhettä enemmän. Vastaan tähän nyt lyhentäen, että on elokuva, jonka katson aina uudestaan ja se on Woody Allenin Match Point. Ja sitten on kaksi, joista en toivu ikinä: Suklaata iholla (Como aqua para chocolate) sekä Frances.

***

Tämän ruusutunnustuksen ojennan edelleen Akissfromthepastille, Birgitalle, Saralle, Jaelille, Hannelle Virtaukseen ja Annelle.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

38 kommenttia:

  1. kiitos ruusuista! :D mulla onkin jo mielessä keille kaikille jaan näitä :D
    ja joo, ilmota vaan myöhemminkin ehdit sen miten monella lipulla tuut mukaan :)

    VastaaPoista
  2. Tarkkaan punnittuja vastauksia varsinkin ensimmäiseen. Osasta tunnistin samankaltaisuutta itseni kanssa..
    ja ruusuiset sitten: en ajatellut ollenkaan että positiivista, niinhän ne onkin. Ai kun saisikin syksyistä merisiikaa, vasta merestä nostettua ja graavattua. Siitä voi vain uneksia täällä sisämaassa.

    VastaaPoista
  3. Onnea tunnustusten johdosta ja sinä se osaat aina laittaa niin hyvin kirjoitetut vastauksetkin! Selkään puukottajia inhoan minäkin enkä voi sellaisille anteeksi antaa,en ainakaan helposti.Ja kiitos tuhannesti tuosta tunnustuksesta ,mitäköhän keksisin kun samantapaisiin on tullut vastattua ennen.Graavisiikaa kun nyt saisi! Raaka kala on minunkin suurimpia herkkuja! Ja savustettu.Näin täällä joku aika sitten ensimmäistä kertaa lämminsavustettua lohta (kylmäsavustettua on ollut iät ja ajat)ja se maksoi lähes 30 euroa kilo,joten taidan jättää seuraavaan Suomen reissuun sen syönnin.Ja sinulla on kaksi lempielokuvaa ,jotka ovat minunkin lempielokuvia;Frances (Olen nähnyt 7 kertaa) ja Como agua para chocolate..

    VastaaPoista
  4. Akiss, ole hyvä vaan. Miten sinä tulitkaan heti mieleeni.

    Kokeilen sitä kuvajuttua vielä tänään. Palaan sitten asiaan.

    ***

    Irmastiina, kiitos ja mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
  5. Onnea tunnustuksista! On erittäin helppo uskoa, että Sinä olet empaattinen. Kiitos Leena!

    Pidän myös elokuvasta Suklaata iholla. Hyvin paljon. Muutama vuosi sitten Hämeenlinnan teatterissa esitettiin samannimistä näytelmää. Se oli loistava esitys. Katsomooon asti tuoksui ruoka.

    VastaaPoista
  6. Jael, kiitos!

    Kyllä sinä keksit kun et kainostele, vaan annat palaa;-)

    Minulta pitäisi tulla loppuviikosta japanilainen keittokirja: Siellä sitä osataan arvostaa kalaa!

    Huomaat takuulla, että elokuvilla on yksi yhteinen nimittäjä...

    VastaaPoista
  7. Marjatta, kiitos!

    Olen empaattinen, mutta nykyään useammin kaukaa, sillä siihenkin voi uupua, empatiaan ja tositen huoliin.

    Suklaata iholla on aivan erityinen elokuva: Hienoa, että olet nähnyt sen ja pidit siitä.

    VastaaPoista
  8. ruusuja tuli minultakin :D mutta joka tapauksessa oli mukava lukea näitä vastauksiasi. en ollut muistanutkaan että pidät match pointista, joka on myös minun suursuosikkien joukossa. se on TODELLA hieno elokuva.

    VastaaPoista
  9. Voi kiitos Leena suuresti ♥


    minusta on aina niin mielenkiintoista saada lukkea toisen iloista, haluista, haluamisista..

    Tekee niin mieli kääriytyä huopaan, Geisha-suklaa kainalossa ( ettei Pilkku huomaa) ja kirja toisessa..
    Huomenna, tänään on koirakoulun vuoro..
    halauksin sinulle hanne =)

    VastaaPoista
  10. Anni, kiitos♥

    Katsoisin Match Pointin aina uudestaan tai ainakin joka toinen lauantai-ilta. Onneksi siihen on melkein suostuttu;-)

    ***

    Hanne, ole hyvä!

    Kaikki haluamiset ovat kiinnostavia...

    Minä söin 'pahimpaan' aikaan suklaani vessassa, mutta nyt Kuningatar saa yhden palan, jos sattuu huomaamaan, mitä minulla on. Peiton alla voi yrittää myös lukea taskulampun valossa ja syö sitten sen suklaan ÄÄNETTÖMÄSTI...Olga ei enää kuule, jos avaan suklaan alakerrassa, takkahuoneen sohvalla, ennen hän kuuli pihalle asti tai haistoi tai vaistosi...

    Mukavaa koulua teille molemmille!

    Huomiseen!

    VastaaPoista
  11. Huikkaan täältä tohinan keskeltä, että minäkin niin haluaisin osata kutoa/neuloa villapaitoja ja kaikkea ihanaa, oi että! Mutta toisaalta, ehkä tässä vielä joskus opettelisi sen??

    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  12. Susa, varmaan on kutomis/neulomiskursseja, jotka vain odottavat, että saamme aikaa niitä varten.

    Kiitos samoin!

    VastaaPoista
  13. Tuo autiotalokuva on kyllä aivan mahtavan kaunis! Sitä voisi tuijotella tuntitolkulla.

    Olipa antoisaa lukea nämä sinun kahdeksan asiaa itsestäsi. Monin paikoin nyökyttelin täällä päätäni, koska samoin koen itse.

    Tämä kyllä kolahti erityisesti: "...salakavaluus, vaikka pienikin sellainen, on minulle ikävä merkki luonteesta, josta en halua enää tietää yhtikäs mitään."

    Olen erittäin samaa mieltä! Miksi ehdoin tahdoin pitää tällaista ihmistä elämässään, kun jatkuvasti saisi olla varuillaan selustastaan! Kaikki tietenkin tekevät joskus virheitä ja erehtyvät, mutta ne ovat eri asia kuin systemaattinen "selän takana puuhastelu".

    VastaaPoista
  14. Onnea Leena IhaNainen!

    Mielenkiintoisia tunnustuksia, ja monia sellaisia, jotka ihan liikuttavat minua.

    Tiedän, että perfektionismi on rasittavaa, joskus muinoin olin minäkin joissakin suhteissa sitä, mutta kun ei enää jaksa, eikä maailma kaadu siitä, ettei olekaan niin täydellinen...

    Selkäänpuukottaminen on kavalaa. Pitäisi osata katsoa, kehen voi luottaa, mutta se ei ole nopeasti päätetty eikä niin yksinkertaista..;/

    Saat varmasti kiinnostavia kommentteja tähänkin postaukseesi, olet kai huomannut olevasi hyvin suosittu?

    Oikein hyvää viikon jatkoa sinulle, Leena<3

    VastaaPoista
  15. Elegia, minulla on tuon autiotalon näköinen joulukortti, jonka löysin edesmenneen isäni korttien joukosta. Siinä on vain hiukan lunta ja se,mikä näyttää tuolta talolta, onkin pieni kivikirkko...Minusta kuva on hurjan kaunis ja laitan sen esille joka joulu. Tämä henkii samaa tunnelmaa ja on järkyttävän kaunis.

    Elegia, siis salakavaluus on minusta kuin luonnevika, se ei ole satunnaista erhettä, jonka voi ohittaa ja antaa anteeksi. Salakavaluudessa on jotain äärettömän paljastavaa...ja pelottavaa. Monta virhettä on varmaan itsekin tullut tehtyä, mutta että salakavala: Never in my life!

    Onkohan sitä niin, että ikä tuo mukanaan lisänäköä;-)

    VastaaPoista
  16. Näitä on aina kiva lukea. <3 Minäkin haaveilen neulomisesta.. Ehkä joskus vielä. Olen kyllä surkea käsitöissä, mutta edes lopputuloksen kauneudella ei olisi niin väliä, olisi vain ihana neuloa.

    Minulla muuten Woody Allenin uusin, Midnight in Paris, taisi nousta Allenin parhaaksi. Aivan ihana elokuva!

    VastaaPoista
  17. Nyt osuit naulan kantaan: Hiljaisissa miehissä on sitä jotakin, ja paljon! Heistä löytyy usein niin syvyyttä kuin herkkyyttä.
    Itse olen huomannut, että kovin puheliaat miehet koen pelkästään ystävinä. Paasaajista puhumattakaan...

    Allenin Match Point täytyykin ottaa ohjelmaan jonain pimeänä sateisena iltana. Kiitos niin elokuva kuin lukuvinkeistäsi, sulta niitä aina löytyy!

    Terveisin, Ilona.

    VastaaPoista
  18. Aili, kiitos!

    Perfektionismi on niin rasittavaa juuri siitä kärsivälle, että sitä ei moni tajuakaan. Minusta ei sitä moni näekään, mutta sinä Näkijänainen sieltä idästä, huomasit tämänkin;-) No, jos vieraita on tulossa, kaikki näkevät: Minua kutsutaan KUUDEN tähden hotelliksi, mutta minä sentään seurustelen vieraiden kanssa, äitini pyörii pöydän ympärillä passaamassa kuten karjalainen mammanikin teki;-) Yhtenä joluna,kun olimme äidin luona, Lumimies eli vävy, otti äidistä kiinni ja vannoi, että 'hän pitää kiinni, kunnes anoppi pysyy pöydässä.'

    Salakavuluus ei näy! Olen hyvä ihmistuntija, mutta vakuutan että tuo asia ei näy ennenkuin jotain on jo tapahtunut.

    Kaikki kommentit ovat olleet todella kiinnostavia, kuten tämä sinunkin. Sohaisinko minä vahingossa johonkin arkaan tai salattuun...tabuun. No, tällaisesta suosiosta minä pidän ja olen hyvin otettu;-)

    Kiitos samoin sinulle!

    VastaaPoista
  19. Karoliina, minustakin olisi kiva lukea kun/jos sinä vastaisit näihin. Ota siitä kumpi haluat, ole hyvä♥

    Nimenomaan: Neulominen/kutominen on niin ihanaa!

    Onko Woodyn uusin jo myynnissä? Olen nimittäin menossa la paikkaan, josta löytää sisustuksen lisäksi myös filmejä. Meillä on Bessun kanssa Tyttölauantai;-) Juuri meilasin Jaelille, että haluan ostaa jonkun filmin la illaksi...Pari viikkoa siten ostin sen Vuosi elämstä (Another Year). Minulle tuo Allenin uusin sopisi oikein hyvin, vaikka siinä ei olekaan unelmieni Lontoo, mutta onhan se Allenia ja sinä sitä kehut!

    VastaaPoista
  20. Kiitoksia tunnustuksesta ♥

    Nuo käsityöhommat ovat muuten minulle tervanjuontia. Ideoita kyllä piisaa, mutta sitten tarvittaisiin vielä tekijä toteuttamaan ne. Meidän kuudesluokkalainen on onneksi osoittanut jo käsityökiinnostusta ja -lahjoja : ) Itse viihdyn paremmin hiomakoneen kanssa vanhojen huonekalujen kimpussa, mutta todella hienoa, että ompelu- sekä neulontataitoisia henkilöitä löytyy!

    Hiljaiset miehet... hmm : ) Ainakin se on kivempaa kuin päällepäsmärit.

    Hieno kuva piharakennuksesta!

    VastaaPoista
  21. Ilona, no on se hyvä, että edes joku huomasi tämän miesasian. Olen aivan samaa mieltä! Kaikille paasaajille voisi lahjoittaa Jussi Siirilän sinänsä hauskan kirjan Historia on minut vapauttava, jossa kirjan päähenkilö on Kaikkien Paasaajien prototyppi ja esiintyy jopa kansikuvassa tooga yllään;-)

    Just niin, että kovin puheliaat ovat vain mukavaa seuraa ja paasajia ei jaksa kukaan! M.O.T.

    Ilnoa, Match Pointiin en kyllästy ikinä! Ja sitten voisit katsoa Frances, Sylvia ja Susanne Bierin häiden jälkeen. Näin aluksi.

    VastaaPoista
  22. En usko, että se Midnight in Paris on vielä dvd:llä, kun tuli aika äskettäin vasta teattereihin.

    Minä sain tuon ruusutunnustuksen Katjalta, joten kirjoittelen lempiasioistani piakkoin. :)

    VastaaPoista
  23. Anne, ole hyvä♥

    No enhän minä niitä käsitöitä osaa, mutta olisi se aika ihanaa...

    Olenkin alkanut tajuta, että olet kova jätkä;-)

    Ehkä et ole tavannut vielä syvien vesien hiljaista miestä...heissä on arvaamattomuutta ja runsaasti piileviä kykyjä eivätkä he pilaa tunnelmaa tylsällä paasaamisella.

    Kuva kuin kortti ja kiitos Susannen!

    VastaaPoista
  24. Karoliina, no sitä minäkin.

    Olisit saanut minultakin...sana vain. Käyn sitten lukemassa mitä kirjoitat.

    VastaaPoista
  25. Onnea tunnustuksista ja onnea myös uusille saajille.. kertomasi oli hyvin paljonkin kertova. ihan alkuosa tuntui kuin omalta itseltä, jokin on aina suojassa, "syrjässä sydämen" ja on syytäkin. Siinä teet ihan viisaasti. Ajatuksesi vertauskuvallisesti tuon kuvan kanssa oli riipaisevan totta.. Kun ymmärrämme mitä se todella tarkoittaa ehkä se auttaa meitä "kypsyneenä" luopumaan liiasta pikkutarkkuudesta. Ja samalla se lisää anteeksiantamisen kykyä. Näin olen kokenut omassa elämässä. Hieno kertomus Leena.. En ota nyt mitään mukaani, olen kirjoittanut itsestäni ehkä liikaakin, kun ajattelee, että tämä on julkinen foorumi.Se joskus unohtuu omassa yksinäisyydessä oman näyttöruudun takana.Iloista syksyn jatkoa ja kiitos taas uusista kirja vinkeistä.

    VastaaPoista
  26. Aikatherine, kiitos ajatuksistasi!

    Tuo olla mukana lahoamisen riemunäytelmässä on runostani Mutta marraskuu. Minä oikeasti koen noin. Kuolema on osa elämää.

    Sitäkin olen pohtinut, että kerromme täällä mitä vain koko maailmalle. Joskus hirvittää...

    Lue nyt hyvä ihminen tuo Marja Leena Virtasen Kirjeitä kiven alle!

    Ole hyvä ja kiitos samoin sinulle♥

    VastaaPoista
  27. Minun mieheni on hyvin puhelias, joissakin asioissa ehkä jopa paasaaja. Ja ihana sellainen.

    Toisaalta olen itse aika hiljainen, joten tasapaino säilyy :) Aika useinhan tuntuu olevan niin, että suhteen toinen osapuoli on vilkkaampi ja puheliaampi, toinen hiljaisempi.

    VastaaPoista
  28. Liisa, sinähän tämän jujun paljastit;-) Minä olen vilkas varttikarjalainen, joten...

    Näinhän se menee, minunkin mielestäni.

    VastaaPoista
  29. Oikein mukavat ja antoisat tunnsutukset -ja allekirjoitan monta asiaa.
    Tuo salakavaluus on pelottava piirre ihmisessä ja varsinkin silloin jos/kun joutuu työskentelemään tai muuten pakosta olemaan tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, huhhh!
    Aina varpaillaan....muuten en minäkään halua olla tekemisissä moisen kanssa.

    Nyt syppilovahveroita pannulle -työkaveri toi kiitokseksi ompuista ☺
    NAMM!!!

    VastaaPoista
  30. Pepi, kiitos kovasti: Koko päivä meni;-) Lämmitin lievarinkin ja sitten unohdin laittaa pellit kiinni. Pitäis hiljentää vauhtia...Mikä ihmeen konditionaali minulla taas tuossa oli.

    Työpaikalla se on paha. Olen nyt hyvin liki seurannut työpaikkadraamaa vailla vertaa. Ei kyllä tarvitse katsoa ollenkaan telkkaria...oikea elämä on paljon uskomattomampaa.

    Minäkin melkein joka päivä kosteikkovahveroita tai kantarelleja, joita löysin vielä meidän omasta lehdosta ja paljon. Suppiksia syötiin pitkin kesää kun oli kuivattuina jemmassa.

    Nauttimisiin!

    VastaaPoista
  31. Kävin täällä jo iltapäivällä kommentoimassa mutta ilmeisesti olen onnistunut sössimään jotain, kun kommenttini on kadonnut kai jonnekin avaruuteen! :D Uusi yritys siis! :D

    Kiitos Leena ihanainen tunnustuksesta! <3 Näitä on aina tosi kivaa miettiä, ja myös lukea muiden vastauksia!

    Aloinkin jo kirjoittaa omaa päivitystäni, kunnes siskoni soitti ja hänellä oli asiaa kolmeksi (!) tunniksi, vaikka näemmekin huomenna. Naiset, huoh... ;D

    Tuohon perfektionismiin on muuten pakko kommentoida: minäkin olen yhdistelmä perfektionismia ja jotakin (tekisi mieleni sanoa huolimattomuutta mutta ehkäpä kutsun sitä kuitenkin boheemiudeksi :). Joissakin asioissa olen kamala pilkunviilaaja ja esimerkiksi työssäni vaadin itseltäni aina täydellisyyttä, mutta en voi sietää yllätysvieraita koska huushollini on useimmiten melko boheemissa tilassa. Perfektionismini ei siis ylety joka paikkaan... :D

    VastaaPoista
  32. Ihania ja ihan sinun näköisiäsi tunnustuksia. Empaattisuus on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista - lahjoista! - joita ihmisellä on. Vain empaattinen ihminen on vahva. <3

    VastaaPoista
  33. Sara, moni on taas eilen valittanut kommentoinnin vaikeutta. Et ole päässyt läpi, sillä istuin melkein koko päivän koneella - taas (=kauheaa!)ja olisin kyllä huomannut.

    Ole hyvä vain, tulen katsomaan, mitä olet vastannut.

    Minä en ole kova puhumaan puhelimessa, mutta siskoni, serkkuni ja eräs ystäväni on. Heille ei kolmen tnnin puhelu ole mitään! Minun puhelimeni on melkein koko ajan kiinni, sillä koko päiväni menee sekaisin pitkistä soitoista. Meili on niin paljon kätevämpi keino, eikä sotke toisen päiväjärjestystä! Minä en elä puhuakseni puhelimessa. Nykyään sisareni tavoittelee minua mieheni kautta;-) Olen ihan pääsemättömissä;-)

    Sara, tottakai se on boheemiutta eikä huolimattomuutta;-) Ja muista, ettet ole ikinä laiska, vaan mukavuudenhaluinen. Sanoissa on ihan eri kaiku.

    Minä olin töissä Suuri Pilkkujen Rakastaja! Siitä liikkuu vieläkin eräässä firmassa urbaania legendaa...Olen kuullut, että minua muistellaan;-)

    Sara, minä kuolisin, jos joku änkeäisi täne kutsumatta. Yksi on: Postimies, joka soittaa enemmän kuin kahdesti. Hän tulee oven taakse mihin aikaan tahansa ja kantaa paketteja, jotka pitää kuitata. Kuumalla, olin menossa avaamaan ovea t-paiadssa ilman pikkuhousuja, kerran vain pikkuhousuissa ja useimmiten olen juuri tullut suihkusta ja vain kylpytakki päällä ja koska en rastia hiuksiani selvittämällä niitä ikinä märkinä, olen järkyttävä ilmestys. Ihmettelen suuresti, että he jaksavat vielä hymyillä...

    Minä alan epäillä, että kovimmat perfektionistit ovat erikoistuneet aiheittain...muussa he (lue:me) ovatkin sitten suuria bohemisteja. Mehän olemme Täydellisiä Naisia! Ainakaan meidän kanssa ei tule elämä tylsäksi.

    VastaaPoista
  34. Katja, kiitos!

    Empaattisuus voi olla paitsi eräänlaista vahvuutta, myös halua tiedostaa. Ja kuten aiemmassa kommentissa mainitsin, liiallisena se voi olla myös rasite.

    VastaaPoista
  35. Onnea tunnustuksistasi, tulivat oikeaan osoitteeseen. Samalla kiitosket tunnustuksestasi, piti miettiä pitkään mitä kirjoitan, aina tällaiset ei ole helppoja ;-)

    Upean kuvan olet laittanut alkuun ja sanasi ovat koskettavat.

    Palaan pian lukemaan tänne, pitää käydä laittamassa omat tunnustukset vielä eteenpäin =D

    VastaaPoista
  36. Birgitta, kiitos ja ole hyvä.

    Sinultahan tämä sujuu kuin vettä vaan.

    Eikö olekin kuin taulu, upea maalaus...Kiitos!

    Eikö olekin kiva välillä leikkiä;-)

    VastaaPoista