torstai 7. helmikuuta 2013

Kuhaa punajuurella eli paistettua kuhaa "grenobloise"

Tämä kuharuoka oli viime sunnuntain ruokamme ja resepti on kirjasta Matkalla huipulle.  Kuha on meille siian ja merilohen ohella eniten käytetty kala. Useimmiten valmistamme uunikuhaa suppilovahveroilla, mutta nyt oli kiva kokeilla jotain uutta etenkin kun 'punajuurihammasta kolottaa'. Siis punajuuri on hirveän hyvää ja jos punajuuriruuat kiinnostavat, kannattaa hankkia kirja Punajuuri - Ruokaohjeita ja ideoita jossa paljon ihania, aivan uusia makujapolkuja aukovia ohjeita tälle ihanalle juurekselle.

Tämä ohje on neljälle ja kaksihan syö siitä sitten parikin päivää:

1-2 kypsää punajuurta
4 nahallista kuhafilettä
100 g normaalisuolaista voita
1 rkl kaprista
2 rkl kuorittua, paahdettua ja murskattua mantelia
1 sitruuna
2 rkl leikattua ruohosipulia
2 rkl leikattua lehtipersiljaa
1 rkl leikattua tilliä
suolaa
valkopippuria

Aloita kuutioimalla kuoritut punajuuret pieniksi kuutioiksi. Sulata voi paistinpannulla ja paista kuhafileet melkein kypsiksi. Varo ettei kala kypsy liikaa. Nosta kuhafileet pois pannulta. Lisää pilkottu punajuuri, kaprikset ja murskatut mantelit paistinpannulle. Purista joukkoon sitruunan mehu ja sitruunankuoriraastetta. Viimeistele annos leikatuilla yrteillä ja mausta suolala sekä valkopippurilla.

Koska olen ruuanlaitossa aika itsevarma, enkä yleensä mittaile mitään, en hätkähtänyt, vaikka emme löytäneet kummastakaan marketistamme kaprista. Sen sijaan leikkasin yrttejä, kaikkia kolmea, täydet ruukulliset.  Mantelien murskaaminen oli todellinen nautinto, sillä sain tyttäreltäni joululahjaksi taiteilijan suunnitteleman morttelin, jossa luonnonvalkoista ja meidän keittiökaapistojen salvian vihreää.
R. katseli siinä, touhusi apuna ja oli sitä mieltä, että annos on liian pieni, sillä syömme sunnuntaina vain brunssin ja sitten hämärän pudotessa kunnon ateria. Hän teki oheen peruna-palsternakkamuhennosta, mutta minulle tulikin mieleen syödessä, koska punajuuret olivat niin herkulliset, että seuraavalla kerralla tuplaan punajuurien määrän, jolloin lisuke ei ole ainainen peruna. Minä en väheksy perunaa, mutta vaihtelu virkistää.

Kala kannattaa suolata ja valkopippuria vain heikkivainaan hyppysellinen ettei kuhan hieno maku peity. Meillä on nykyään pöydässä aina sormisuolaa, joten se kuka haluaa suolata enemmän, voi sen tehdä. Tuoreet yrtit ja punajuuren maku kyllä olivat aika huimat vähälläkin suolalla.

Tähän ruokaan Savoyn sommelier suosittelee chardonnay-valkoviiniä esimerkiksi Ranskan Burgundista. Meillä oli alsacelaista kuivaa valkkaria ja hyvin toimi.

Guten Appetit!

Leena Lumi

14 kommenttia:

  1. Nam! Helppo ohje vaikka vähemmän kokeneelle kokille. Punajuuri on herkkujuuri, yksinkertaisesti hyvää. Itse pidän mm. yhdistelmästä aurajuusto ja syksyn uudet keitetyt tulikuumat punajuuret...
    Hyvänkuuloinen on myös uunikuhasi ohje, kiitos:)
    Mukavaa torstain iltapäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, täysin samaa mieltä. Sain juuri ystävältäni ohjeen, jossa punajuurta ja aurajuustoa, pitää kokeilla.

      Kiitos ja kiitos samoin sinulle!

      Poista
    2. Ihanaa. Kuulostaa tosi makoisalta. Kokeilenpa jossain vaiheessa.

      Poista
    3. Arleena, punajuuri on kokenut uuden tulemisen;-) Maistuu hyvältä ja saamme uusia variaatioita.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Unelma, menes ja tilaa nyt siellä missä olet katalonialaista herkkua eli zarzuelaa! Se on kertakaikkiaan nyt parasta mitä tiedän. Kaikki kala on kuitenkin niin hyvää ja onneksi myös terveellistä.

      Poista
  3. Vaikuttaapa herkulliselta. Mitä alsacelaista tuossa pullossa on? (Kyselee yksi aina hyvistä kiinnostunut :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tämä on. Ja kuten yllä Sarpulle totesin, kannattaa tehdä punajuuri per file, niin ei tarvita sitä perunaa.

      Tuossa on Gewuztraminer "Hugel", 2011, joka ei ole ihan niin kohden kuin Alsace, Willy Gisselbrecht, Gewurztraminer, 2009, mutta kun sitä ei nyt ollut...Meidän 'talon viini' valkkareissa on tällä hetkellä Adobe, Reserva, Emiliana, jota on nautittu etenkin suviaikaan. Oma ikinautintoni on Chablis, Vaudevey. Valkkareissa hinta korreloi laatuun. Punkuissa en sitä huomaa. Minäkin olen kiinnostunut ja etenkin valkkareita opettelen, sillä suvella kuitenkin se on melkein aina se ainoa olipa ruoka mitä vain.

      Poista
    2. Kiitos, pitää kokeilla tuota. Maista joskus Trimbach Rielingiä. Taivaallista!

      Poista
    3. Ole hyvä ja kiitos vinkistä, kokeilen! Taivaallinen on massasta erottava laatusana;-) Siis tuo Willy on se huippu...

      Poista
  4. Herkullisen oloinen resepti. Meilläkin syötiin tuossa yhdessä vaiheessa paljon punajuurta, mutta nyt on taas jäänyt. Täytyykin napata taas punajuuripussi kaupasta mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, ihan herkullista. Minä tosin en ole paistetun ystävä, mutta kohtahan se grillikausi alkaa;-) Nämä kalat sitten grillataan, mutta muuten näin.

      Jos teet tämän, laita reippaasti vain punajuuri filettä kohden, niin sitten ei tarvitse perunan kanssa vähdätä, mutta tulee kuitenkin kylläinen olo myös miehille ja lapsille, itsestä nyt puhumattakaan;-)

      Mulla on joku outo juttu, kun punajuuri himoittaa. Kellarissa on aina purkillinen etikkapunajuurta ja kun maailma kolhii istun siellä ja syön suoraan purkista haarukalla pieniä punajuuria;-) Vain hammaskiilten mahdolliset vauriot hillitsevät tätä himoani.

      Poista
  5. Annos näyttää erinomaiselta!
    Pikantti punajuuri on varmasti oivaa seuraa kuhalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, tämä oli!

      Punajuuri sopi tähänkin yllättävän hyvin.

      Poista