sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Antti Tuomainen: Mies joka kuoli


Putoaminen tapahtuu sisälläni, kuin jokin, joka minussa on, repeäisi irti ja valahtaisi kylmään syöksyyn. Sitä kestää joitakin sekunteja. Sitten se päättyy – ja istun tuolilla lääkäriä vastapäätä ja on tiistai ja minä olen kohta matkalla töihin. Olen lukenut kuinka ihmiset toimivat järkevästi tulipaloissa tai sen jälkeen kun heitä on ammuttu eivätkä he mene paniikkiin vaikka vuotavat verta kuin ämpäristä. Istun ja katson lääkäriä silmiin ja olen kuin odottaisin bussia.

Antti Tuomaisen jännitysromaanin Mies joka kuoli (Like 2016) päähenkilö sieniyrittäjä Jaakko Kaunismaa on saanut juuri kuulla lääkäriltään kuolevansa hyvin lyhyen, mutta epämääräisen ajan kuluttua. Hänellä on vakava myrkytystila ja monenlaisia rankkoja oireita. Hänellä voi olla aikaa viikkoja tai vain päiviä. Väistämättä Jaakko alkaa miettiä sairautensa aiheuttajaa. Kuilun reunalla näkö tarkentuu havaitsemaan paljon sellaista mitä ei ole ennen huomannutkaan. Nyt Jaakko katselee kaikkea hyvästelyn herkistämin aistein. Hän tuntee miten kaikki jää ja jatkaa, kun hän on kuollut. Sade sataa, tuuli tuulee, joku juo torilla pannukahvia ja sokerimunkki rapisee toisen suussa, metrilakut kuivuvat toriteltoissa ja vanhat miehet polkupyörineen...

Päivä nousee, päivä laskee. Elämä on yksi päivä.

Tässä kohtaa tietysti pitäisi alkaa järjestellä niitä asioita, joita vielä ehtii tai tehdä jotain mitä on aina kaivannut tehdä. Niin olisi varmaan tehnyt Jaakko Kaunismaakin elleivät hänen hartaudellista oloaan olisi ravisteltu sekä Taina –vaimon että kilpailevan sieniyrittäjän taholta. Myös ympärillä hiipparoivat japanilaiset kiihdyttävät Jaakon suorastaan matsutakelaiseen raivoon ja voimantuntoon, jonka ei mitenkään pitäisi olla hänen tilassaan mahdollista. Osansa uudesta Jaakosta saa myös hoitava lääkäri, jolle Jaakko toivorikkaana vielä kiikuttaa virtsanäytteitään, että ’jos joku pelastus kuitenkin’. Helle syleilee pikkukaupunkia, mutta lääkäri saa hyvästellä lomarauhansa eikä hän delegoi Jaakon tapausta sijaiselleen.

Mies joka kuoli on vasta toinen Antti Tuomaiselta lukemani teos, mutta olin jo Kaivosta lukiessani varma, että Tuomainen ei toista itseään. Olin myös varma, ettei kirjailijamme  erityiskykyä tehdä dekkarista enemmän, kuljettaa jännityksen vierellä vaikka avioliittotarinaa tai saada jännitys maistumaan ensilumelta ja tähtitaivaalta, katoa tuntemattomaan. Kaivos oli tätä kaikkea sekä sai minut ymmärtämään pahaa Emiliä...Mies joka kuoli on vähemmän luminen, vähemmän haikea. Se on enemmän mustaa huumoria, jossa suorastaan makaaberit toimintajaksot toivat elävästi mieleeni Nick Caven Bunny Munron kuoleman. Nick  vain on hillittömämpi ja taustalla soi Kylie Minoguen Spinning Around. Antti on charmöörimpi ja lukija kuulee Bob Marleyn Is This Love. Ach, mikä siinä onkaan, että tuon charmööri sanan tilalle ihan väkisin yritti tulla eräs toinen sana...en kerro, en kerro!

Kirjabloggaajana olen järkyttynyt, että löysin Tuomaisen vasta Kaivoksen myötä, sillä Antti Tuomaista luetaan jo 28 maassa! Koska aion tänäkin vuonna pitää jättipitkän blogiloman joulun aikaan, luen silloin Tuomaiselta vaikka Synkkä niin kuin sydämeni. Antti Tuomainen on runollinen jännityskirjailija ja minä pidän sekä runosta, jännityksestä että synkkyydestä! Kirjailija minun makuuni

No, miten on Jaakon laita? Onko hän myrkytyksen uhri, vai syönyt itse jotain myrkysientä? Yrittääkö joku myrkyttää häntä? Mihin matsukelainen raivo kuljettaa? Et ikinä arvaa!

Tilaan ensin pallon rommirusinaa, sitten toisen pallon lakritsibanaania, ja juuri kun hän on ojentamassa tötteröä minulle, tilaan vielä kolmannen pallon, vanhan ajan vaniljaa. Tyttö painaa pallot tiiviimmin toistensa päälle ja ojentaa liki puolimetrisen jäätelön minulle.

Jäätelö kädessä istun kiviaidalle. Nuolen pieniä sulavia puroja, joita jäätelötornin kyljissä valuu. En tunne oikein mitään. Olen tässä missä olen. Mieleeni tulee, että näin on itse asiassa aina ollut. En vain ole ymmärtänyt sitä.


Tästä eteenpäin kaikki on pian.

*****

Dekkarit Leena Lumissa

*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Kaisa Reetta  Krista/Lukutoukan kultturiblogi  ja Kirsin kirjanurkka

10 kommenttia:

  1. Oi, tämä! Olen lukenut kaksi Tuomaisen kirjaa: Synkän niin kuin sydämeni ja Kaivoksen ja olen samaa mieltä, dekkaristi juuri omaan makuuni. Jossain välissä aion siis lukea tämänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tämä! Selvä, otan sitten joululukuun mm. tuon 'synkän sydämen'. Kaivos on paras kotimainen dekkari ikinä. Tuomainen on kuin Copperfield, joka lumosi minut pitämään pahasta Emilistä...Maestro Tuomainen:) Sopii sinullekin, joka et niin välitä perinteisistä dekkareista. Suosittelen!

      Poista
  2. Hei Leena! Tyttäreni Krista luki juuri tuon Tuomaisen kirjan ja piti siitä kovasti. Nyt kirja odottaa minua, eli mukava kun on tiedossa hyvä dekkari. Katselin just tänään Helsingin kirjamessujen ohjelmaa ja ajattelin mennä Tuomaista kuuntelemaan. Fiksu mies, jota kaiken päälle on mukava katsella! - Mukavaa sunnuntai-iltaa Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anneli! Huomasinkin facessa, että Krista oli just lukenut tämän ja menin hänen blogiinsa, mutta en löytänyt sitä arviota vielä sieltä. Odotellaan.

      Tilasin sen ohjelman paperisena:) Odotan sitäkin. Ei siis aavistustakaan, kuka missäkin on ja minä päivänä. Mun 'tanssivarauskorttini' alkaa jo olla kovasti täynnä, mutta kyllä sinne Antti aina mahtuisi, jos vain päivä sopii, sillä vaikka tulemme pe, meillä on silloin muuta (tärkeää!), joten olemme messuilla vain koko lauantain ja sekin on kova juttu mun jalalleni, josta heinäkuussa leikattiin melanooma. Haluaisin tavata myös Sami Hilvon ja Riitta Jalosen...

      Juu, Antissa on sitä jotakin...Kauheeta, tässä menee loppukin 'katu-uskottavuus':) Kiitos samoin sinulle Anneli!

      Poista
  3. Oletan, että olen kaikki Tuomaisen kirjat lukenut ja tykkään tyylistä. Tätä jonotan vielä kirjastosta. Olen siinä käsityksessä, että Tuomainen ilmaisee olevansa rikosromaanien kirjoittaja, siten painotus ei ole vain jännityksessä vaan romaanin rakentamisessa kaikin maustein. Se viehättää minua. Ja Leena, kirjoitit kirjasta siten, että jätit jännityksen sopivasti kytemään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, minä seuraan perässä eli luen kaikki jälkijunassa. Tosiaankin, Tuomainen tekee tyylillä, joka iskee niin jännityksen, runouden kuin kauniin melankoliankin ystäviin. Hän haluaa olla rikosromaanien kirjoittaja, joka on jo enemmän. Minä kirjoitan myös jännitysromaaneista, jolloin voisimme mukaan laskea vaikka Ian McEwanin Vieraan turvan, niin julma ja tavaton se on. Harvoin tällaisen kirjan kohdalla pidättäydytään vain 'dekkarissa', mutta sinne Tuomainen varmaan haluaa kuulua: Rikosromaanien kirjoittajiin, jolloin teemakirjastonnimi minulla on 'dekkarit'. Tuomaista tuntevat tietävät saavansa enemmän. Kiva kuulla, sillä mikään ei olisi niin kauheaa kuin spoilata juoni! Kiitos<3 Olen täällä ihan suu supussa, silä Lumimieskin aikoo tämän lukea.

      Poista
  4. Nyökyttelen täällä onnellisena. Antin kirjat ovat niin paljon enemmän, kaikessa, joka suhteen, kun genrerajoja haemme. Hän kirjoittaa sydämellään ja viisaudellaan. Oikein odotan sun seuraavaa Anttipostausta, oli kirja mikä hyvänsä.

    Ja vielä; tuttu kaupunki mulle, joku 40-50km kotoa :D

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, taidamme olla Tuomainen faneja:) Hänellä on ennalta-arvaamattomat juonikäänteet, kaunis melankolia ja taito luoda illuusioita, kirjamaailman David Copperfield: Kaivoksessa ajauduin pahan puolelle...Emilin. Minun pitäisi hävetä, mutta en halua. Hah-hah, huomaat, että en pysy kuosissa, ajaudun hillittömyyksiin!

      Ihan tosi! Usko tai älä, en ole käynytkään:) Kaikki aikanaan.

      <3

      Poista
  5. Leena, aivan niin: Tuomainen ei toista itseään! Minun oli ihan pakko aloittaa tämän luettuani Veljeni vartija-romaani ja huh, kylläpä se onkin taas jotain aivan muuta kuin ne kaksi, jotka olen häneltä lukenut (Kaivos ja tämä). VV:ssä on tiettyä groteskiutta, huumoria jossain TODELLA syvällä pohjalla, ja tapahtumat, joista Tuomainen kertoo, huh huh...

    Ihanasti kerrot tästä teoksesta! <3 Ja hei, kukapa ei Tuommaista Chärmöörinä pitäisi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, aika rohkeasti minulta kahden Tuomaisen kirjan jälkeen:) Minusta niin vaan tuntuu siltä. Toivottavasti toit VV:n blogiisi, tulen kohta visiitille: Nyt ensin päivän ensimmäinen ruoka eli lohi valmistui juuri grillistä. Minä taidan lukea sen Synkkä niin kuin sydämeni häneltä joulun aikaan, sillä synkyydestä voi ammentaa vaikka mitä kiinnnostavaa. Olen pirunmoinen pessimisti:)

      Kiitos<3 Juu, niin...olen aika hillitön, mutta näin hän minuun vaikuttaa. Onneksi käytin vain tuota sanaa enkä hyppinyt yli aisojen!

      Poista