maanantai 31. toukokuuta 2010

VEDEN LUMO


Psykologisen dekkaritaiteen kuningatar Ruth Rendell yllätti uutuudellaan Veden lumo (The Water's lovely, Gummerus 2008, suomennos Marja Luoma). Tämä persoonallinen brittidekkaristihan on kirjoittanut jo yli 60 jännitysromaania ja saanut lukemattomia palkintoja ja kunnianosoituksia. Jokin aika sitten Rendell kuitenkin ilmoitti, että perinteinen jännityskirja on tullut tiensä päähän, jolloin se hänen 'kynästään' syntyneenä tarkoitti mm. goottilaista kauhua tihkuvaa Hepokattia. Mutta Veden lumossa Ruth on jälleen juurillaan, halusipa tai ei. Kaikki on kohdallaan: psykologinen piina, rakkaudetta jäämisen pelko, rakkauden löytyminen ja murha.

Veden lumollaan Rendell ylittää kaikki määreet ollen selvästi 'high' ja jälki on loistava, sillä en voinut irrottaa kirjasta, vaikka kuumemittarikin oli 'high'. Mukana on hersyvää perusbrittiläistä murhagenreä, jossa omenapiirakkaan leivotaan morfiinia (tai ainakin koko ajan suunnitellaan se tehdä), vanhat ladyt ovat hyvin vanhoja ja hyvin omituisia hoitokaneineen, testamentteineen ja pinttyneine ennakkoluuloineen.

Perusrunko teoksessa on kahden toisiinsa syvästi kiintyneen sisaren Harrietin ja Ismayn yhteinen elämä ja sen oudot, kauheat kokemukset aina lapsuudesta aikuisikään. Ja juoni kantaa täysillä loppuun asti. Rönsyilevän tekstin runsaudesta minun huomiotani kiinnittivät erityisesti ilmiselvä narsisti Andrew sekä Marionin pultsariveli Fowler, jolta kuitenkin lohkesi tällainenkin lause: "Me kaikki seisomme katuojassa, mutta jotkut meistä katsovat taivaan tähtiä". Ja tästä lauseesta alkoi minun blogini! Lause on muuten Oscar Wildeltä, vaikka Rendell ei sitä mainitsekaan.

Suosittelen kaikille dekkareita harrastaville, sillä kansi on tyylikäs ja sisältö, lupaan sen!: on puhdasta brittidekkarin aatelia! Minä aion lukea tämän uudestaan heti kun...

8 kommenttia:

  1. Luen nykyisin dekkareita todella vähän (ehkä kirjan vuodessa), mutta muistan pitäneeni joistakin Rendellin aiemmista kirjoista. Ehkä kesällä voisin lukea vaikka tämän (kunhan ensin ehdin sen Irvingin - ja varasin viimein Kirjan kansan kirjastosta).

    VastaaPoista
  2. Lumiomena, minä luen paljon kaikkia kirjoja paitsi en sotakirjoja ja ns. äijäkirjoja;-)

    Kuvittele, tämän kirjan yhdestä lauseesta alkoi minun blogini!

    Uskoisin, että pitäisit paljon Tiimalasista, joka on alempana. Rollaa vähän. Ja sitten Rendelliltä tämä mieluummin kuin Hepokatti. Rendellin alkuvuosien kirja tolivat puhdasta kultaa, mutta muistaisin kuumeessa tätä lukiessani lumoutneeni tai sitten se oli vain kuumetta...en ole enää varma. Luen tämän kohta uudestaan, sillä unohdan aina murhaajan;-)

    VastaaPoista
  3. Hymyilevä eläkeläinen31. toukokuuta 2010 klo 16.04

    Hyvä dekkari on aina hyvä dekkari! Innostuin, kun kirjoitit niin innostuneesti. Täytyy siis lukea.

    ja taivaan tähtiin pitää tuijottaa!Aion pitää mielessä.

    VastaaPoista
  4. Ja minua alkoi heti hymyilyttää kun luin nimimerkkisi, Hymyilevä eläkeläinen;-) Hymy on outo asia: se tarttuu - mukavasti.

    Minä olen semmoinen...aika innostuva...ja taivaan tähtiin tuijotan aina. Rollaa vähän alaspäin, siellä on kohta, jossa voi osallistua blogini arvontaan.

    VastaaPoista
  5. Minä olen lukenut aikoinaan paljonkin dekkareita, Ruth Rendell yksi suosikeista. En muista sen toisen naiskirjailijan nimeä, mutta hänellä oli hyviä kirjoja, kunnes ne yht´äkkiä muuttivat muotoaan. Siihen jäi dekkarit minulta.

    Mukavaa iltaa sinulle!

    VastaaPoista
  6. Ulla-kristiina, minulla dekkarit alkoivat Agatha Christiestä ja sitten tulikin jo Ruth Rendell. Ja sen jälkeen monta, monta muuta. Pari ennen lukemaani jännityskirkailijaa olen juuri jättänyt pois lukulistaltani, koska he mielestäni toistavat itseään. Ikävystyn helposti;-)

    Mitkähän kirjat sinua sitten mahtavat kiinnostaa? Nyt olisi saumaa laittaa jotain...vaikka toivomusta, kunahn tietäsi tyylistä.

    VastaaPoista
  7. Uutta Rendelliä aina odottaa. Tämä kansi on lumoava ja jouni hieno. Rendell kirjoittaa hienosti ihmismielen kiemuroista ja psykologisesta dekkareista pitäville tämä on hyvä valinta. Tämä minunkin pitää lukea uudestaan.

    VastaaPoista
  8. Anne, minä luen tämän heti ekaksi, kun lähden lomalle ja jätän blogini leijumaan vain vaihtelevatasoisten valokuvien varaan.

    VastaaPoista