tiistai 6. helmikuuta 2018

Clare Mackintosh: Minä näen sinut


Me kaikki olemme tapojemme orjia.

Sinäkin.

Tiedän, että poikkeat hakemaan saman sanomalehden samasta kaupasta ja että ostat maitoa joka viikko samaan aikaan. Tiedän, miten saatat lapsesi kouluun ja mitä kautta oikaiset palatessasi kotiin...Tiedän, minkä viiden kilometrin lenkin juokset sunnuntaiaamuisin ja mihin paikkaan pysähdyt joka kerta venyttelemään.

Tiedän kaikki nämä seikat, koska et ole koskaan tullut ajatelleeksi, että joku tarkkailee sinua.

Rutiini tuntuu sinusta rauhoittavalta, koska et ole koskaan tullut ajatelleeksi, että joku tarkkailee sinua.

Rutiini tuntuu sinusta rauhoittavalta. Se on tuttu ja turvallinen. Rutiini tuo sinulle turvallisen olon.

Rutiini tappaa sinut.

Clare Mackintoshin trilleri Minä näen sinut (I See You, Gummerus 2018, suomennos Päivi Pouttu-Deliére) vakauttaa Mackintoshin aseman jännityskirjallisuuden kuumalla kentällä. Annoin sinun mennä oli minulle viime vuoden toiseksi paras jännitysromaani, eikä syyttä, sillä Mackintoshia on myyty maailmalaajuisesti jo 1,8 miljoonaa kappaletta. Mahtava suoritus poliisissa aikaisemmin työskenneeltä naiselta, joka kuin tuosta vain ponnahti tietoisuuteemme romaanillaan Annoin sinun mennä, joka oli vuoden 2015 parhaiten myynyt esikoiskirja Britanniassa. Meriittejä kerää jo Minä näen sinut romaanikin, joka meni ilmestyttyään suoraan Sunday Timesin listaykköseksi. Suomennetun uutukaisen takakansitekstissäkin kustantaja hehkuttaa: ”Tähtitrilleristin odotetun toisen romaanin luettuasi katsot kanssamatkustajia toisin silmin.” Totisesti!, ainakin minulle tuli aivan vainoharhainen olo ja olen onnellinen ettei tarvitse seisoa päivittäin ruuhkaisessa Lontoon tai minkään muunkaan kaupungin metrossa ja tuntea, miten joku painautuu iljettävästi liki ja täysin tahallaan...Nyt olemme Lontoossa ja kaiken määrittäjä tuntuu olevan kaupungin metroverkosto: Sen nielussa tapahtuu ihan tavallisille ihmisille vaarallisia asioita, mutta sitä ennen kuvasi on löytynyt jonkun laittamana seuralaispalvelun sivostolta. Ja näin käy ihan tavalliselle kahden teinin äidille, Zoe Walkerille.

Sattumalta tapausta pääsee tutkimaan liikennepoliisiin vihanhallintaongelman takia siirretty Kelly Swift, joka piankin näyttää, minne jaokseen hän oikeasti kuuluu, vaikka ei aina noudatakaan sääntöjä. Kelly on nokkela, rohkea, oivaltava, mutta ei Zoe Walkeriakaan voi väheksyä, sillä tämä paljastaa uskomattoman siviilirohkeutensa, kun hetki lyö.

Annoin sinun mennä oli minulle merta, sisua ja narsistisen mielen pimeyttä. Minä näen sinut on ruuhkametrossa itseen likistyvä iljetys, takaa kaikuvat askeleet, joiden rytmi seuraa omiasi, se on alikulkutunneleita ja kokoaikaista tunnetta vainosta. Se on kauhua, joka lopulta näyttää kyntensä ja saa sinut epäilemään jokaikistä lähelläsi. Pahinta on, että Zoe tietää seuralaispalvelussa esiintyvien naisten voivan kuolla...Ei ole keksittyä sanoa ’rutiini tappaa’ ja rikostutkijat tietävät sen. Rutiinit on tehty särjettäviksi!

Brittiläinen Clare Mackintosh pystyy ainakin vaihtamaan kulisseja sujuvasti ja juonikin oli varsin eri kuin esikoisessa. Toivon tätä myös jatkolta, sillä en mitenkään voi olla lukematta Claren seuraavaa psykologista trilleriä, joka ilmestyy suomeksi syksyllä 2018. Uskon, että ensi suven laitureilla ja sitä ennen jo talvilomilla, Minä näen sinut on ihan ensimmäisten luettavien joukossa. Annoin sinun mennä upposi suomalaisiin kuin kuuma veitsi voihin. Minä näen sinut on pahin painajaisesi, josta  heräät vain huomataksesi, että veikkasikin väärää ’hevosta’!

Hän puhuu aina, ei koskaan kuuntele.

Nyt hänen toiveensa on toteutunut.

Hän on valokeilassa.

Tämä on hänen elämänsä tärkein esiintyminen, hänen haastavin roolinsa. Esitys, joka tekee lopun kaikista muista näytöksistä.


Esirippu nousee hänelle nyt viimeistä kertaa.

*****

Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Annika/Rakkaudesta kirjoihin Mai/Kirjasähkökäyrä Kirjakaapin kummitus  Maria/Sinisen linnan kirjasto  ja Kirja hyllyssä

*****

24 kommenttia:

  1. Kiitos Leena hienosta postauksesta :)
    Onhan tämä trilleri ihan pakko lukea ja onneksi pääsen aika pian siihen puuhaan, sillä kirja on tulossa kirjastosta.
    Annoin sinun mennä oli hyvä ja odotukset ovat korkealla.
    Sinä et ole vielä lukenut yhtään Harry Hole kirjaa, joita suosittelen trillerinälkään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, ole hyvä. No eihän näitä nyt väliin jätetä ja seuraava ilmestyy jo syksyllä.
      Annoin sinun mennä oli minulle jännitysromaani, tämä on ehdottomasti pelottava trilleri. Näin minä koin. Kummassakin vahva yllätys.
      En ole. Luin tässä välillä uudelleen kaikki Frimanssonit ja Fossumit. Kun lähdemme kirjastoon, se on kiinni joko muuten vain tai sitten muuten vain ja se on eri saarelle. Sain Saralta yhden Frenchin ja sitten luin ne kaikki:)

      Kiitos vinkistä<3 Katsotaan millainen keväästä tulee...

      Poista
    2. ..ja siis, et voi aina tietää, mitä olen lukenut, sillä nautin välillä dekkareita ihan vain itselleni ilman mitään muistiinpanoja: Hyvin rentouttavaa!

      <3

      Poista
  2. Tätä mä niin odotan. Kirja on varauksessa kirjastosta, kun en halua ostaa kirjoja omaksi. Kivasti kirjoitit kirjasta ja veikkaan, että ratkaisu todellakin tulee olemaan jotain muuta kuin olen ajatellut, jos kirjassa on yhtään samaa kuin edellisessä.

    Ja ihana kuulla, että syksyllä tulee taas uusi kirja 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, yhtä suurta yllätystä ellei suurempaakin. Ja kirja on todella sillä tavalla pelottava, että herättää vainoharhoja henkiin, jos niihin on taipumusta.

      Syksyllä ilmestyy ja nimi on Anna minun olla.

      <3

      Poista
  3. Tämä voisi olla itselleni mitä mainiointa luettavaa. En ole lukenut tuota aikaisempaakaan ja tämä koko kirjailija on tuntematon itselleni. Otan kuitenkin aina enemmän kuin mielelläni vastaan kaikki uudet jännärilöydöt! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marihantee, uskoisin. Nämä ovat aina uusi tarinansa, joten voi hyvin aloittaa tästä ja sitten vaikka lukea tuon ensimmäisen ja syksyllä saamme jo Mackintoshilta Anna minun olla. Kiva kuulla!♥

      Poista
    2. Mahtavaa, tulossa jo kolmattakin! Minä siis mikäli tykästyn yhteen, niin saan luettavaksi heti toista ja kenties pian sitä kolmattakin ;)

      Poista
    3. Marihantee, jo syksyllä. On Clarella jotain erityistä tekstissään...

      <3

      Poista
  4. Pidin kovasti Annoin sinun mennä -kirjasta ja uskon, että tämäkin on ihan yhtä mieluisa. Kiitos tästä hienosta postauksesta, joka vain vahvisti sitä, että tämän haluan lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, niin minäkin. Luen nyt just paljon dekkareita ja kyllä näissä Mackintosheissa on jotain taikaa. Kiitos ja kiva kuulla <3

      Poista
  5. Upeaa Leena! Ja totisesti me veikkasimme väärää hevosta... Käy ihan sääliksi lukijoita, jotka joutuvat tämän jälkeen metron nielussa matkustamaan. Alun pienen nikottelun jälkeen kirjasta paljastui helmi!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, kiitos! No kuka olisi uskonut...Minä ahdistun metrossa jo muutenkin ja nyt tämä päälle: Onneksi saan asua täällä saarella. Ero aikaisempaan oli iso etenkin versus meri ja nyt metrot ja asfaltti. Sujuva kirjoittaja Clare on ja osaa kauhistuttaa.

      <3

      Poista
  6. Kiitos hienon postauksesi, osasin kysyä kirjastosta tänään. Ja yllättäen oli uutuuksin hyllyssä minua odottamassa:)

    Nyt vielä säästelen viikonloppuun lukemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, ole hyvä<3

      Kaikki 'herkut' viikonloppuun!

      <3

      Poista
  7. Tämä postaus tuli minun kannaltani niin täydelliseen aikaan. Minulla on nimittäin juuri nyt vasta kesken tuo Annoin sinun mennä ja se on kyllä sen verran pitänyt otteessaan, että kiva tietää, että samalta kirjaililta on tullut lisää.

    Muutenkin on viime aikoina taas kadoksissa ollut lukuinto löytynyt! Joulu oli ja meni ja oli aivan ihanan rentouttava, mutta sen jälkeen sairastuin tosi sitkeään flunssaan ja töihin paluu tuntui jotenkin rankalta, ei millään meinannut lomien ja lepäämisen jälkeen löytyä sellaista arjen rutiinia. Vielä täällä etelässä vallinneet loskakelit päälle niin olin tammikuun vähän jöröjukka. Mutta nyt on lisää valoa, nyt on lunta, kirpeä pakkanen, into lukea, kivaa suunnitelmaa arjelle (pieni Euroopan matka, Suomi-reissausta jne.) niin on taas paljon virkeämpi mieli. :)

    Tulipas juttua. Lähinnä piti sanoa, että kiitos suosituksesta jälleen, Leena! <3 -Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, sattuipa kivasti<3

      Minulla on nyt kuin tulisi flunssa...troppeja on jo otettu. Juu, tyttäreltä saan etelän säätiedotuksia eli valituksia:) Joulu oli pitkä ja ihana<3 Pieni Euroopan matkas kuulostaa kuin elämänruiskeelta: Sitä minäkin nyt kaipaan!

      Täällä saa rupatella:) Ole hyvä, Taru!<3

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Kari, eikö vain! Lue myös Annoin sinun mennä ellet ole sitä jo tehnyt:)

      <3

      Poista
  9. Ihania kirjoja❤️
    Odotan syksyllä julkaistavaa hurjan paljon💕

    VastaaPoista