keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Elena Ferrante: Uuden nimen tarina


Nostin laatikon kaiteelle ja aloin työntää sitä eteenpäin vähän kerrallaan, kunnes se putosi jokeen, ja tuntui melkein kuin Lila itse olisi suistunut veteen ajatuksineen, sanoineen, ilkeyksineen, joilla hän maksoi kaikille potut pottuina; alas syöksyi hänen kykynsä omia minut, niin kuin hän omi minkä tahansa ihmisen, asian, tapahtuman tai tiedon, jota hipaisikin: kirjat ja kengät, hellyyden ja väkivallan, häät ja hääyön, paluun kortteliin uudessa roolissaan rouva Raffaella Carraccina.

Elena Ferranten Uuden nimen tarina (Storia del nuovo cognome, WSOY 2017, suomennos Helinä Kangas) on Ferranten Napoli-sarjan toinen osa, jota on odotettu italialaisen kiihkeästi Loistavan ystäväni vakuuttaessa vahvojen makujen, rajujen sekä ristiriitaisten tunteiden että työläiskorttelin äänillä ja tuoksuilla. Kirja jäi värisyttävästi kohtaan ’kengät’, eivätkä mitkä tahansa kengät vaan Lilan tekemät, jotka hän lahjoittaa tulevalle miehelleen kauppias Stefano Carraccille. Häissä Lila kuitenkin huomaa, että...Tästä alkaa Lilan ja Stefanon avioliiton tempo, joka on furioso eikä se siitä muuksi muutu, sillä Lila ei alistu ylivallan, ei kohtalon, ei vaimonormin edessä. Hän on liekki joka palaa polttaen tieltään kaiken samalla sytyttäen ympärillään vaarallisia tunteita, mutta halliten myös pelin hengen, jossa hän käytännön niin vaatiessa on säyseä, kodillinen vaimo tai tehokas liikenainen ja usein kuin filmitähti istuessaan Stefanon viereen heidän lähtiessään ajeluille näyttäytymään.

Hänen paras ystävänsä Elena eli Lenù seuraa sivusta, kunnes tulee se helteen raskauttama kesä, jolloin Stefano katsoo parhaaksi lähettää vaimonsa tämän äidin Nunzian ja Lenún kanssa Ischialle rentoutumaan ja vahvistumaan meren äärelle, sillä Lila ei ollut vieläkään raskaana ja Stefano toivoi vaimonsa vahvistuvan uidessa ja rannalla maatessa. Merenrantaviikoista tulee sekä tarinan että nuorten naisten elämän vedenjakaja: Huumaavat päivät ja illat ovat vaarallista pohjaimua, jonka uhrit eivät muista huomistaan. Lila ei välitä ja Lenú seuraa myrskyä vain huomatakseen olevansa jälleen menettämässä jotakin mitä Lila oli saamassa. Lapsuudesta tuttu ristiriita ystävyyden ja kaunan väliltä herää rajusti ja Elena ymmärtää Lilan aina halunneen samaa, mitä hänellä on ollut. Lila jonka vanhemmilla ei ollut varaa lähettää häntä opiskelemaan, kuten oli Lenún vanhemmilla, on päättänyt käydä korkeakoulunsa toisin asein ja hän omii kaiken, kaiken...jopa Elenan tunteet.

Elena päättää olla enää tapaamatta Lilaa, haluaa alkaa etäännyttää häntä itsestään. Se on helppoa kun hän pääsee opiskelemaan Pisan Scuola Normaleen, jossa omaksuu yleiskielen, saa uusia ystäviä, joiden seurassa tuntee saavansa olla oma itsensä, vaikkakin ajoittain kokee loistavansa vain kultivoituneiden ystäviensä säteilyn heijastuksessa vaatimaton taustansa ja Napolin korttelien lapsuus taakkanaan.

Uuden nimen tarina ei minulla täysin vetänyt vertaa Loistavalle ystävälle, sillä pientä tiivistystä olisi voitu käyttää tarinan siitä kärsimättä. Toisaalta kyseessä on selkeästi sekä viihdyttävä että koukuttava sarja, joten italialainen runsaus tarjoaa aikaa tajuta kenestä kulloinkin on kyse, sillä henkilöitä on paljon ja lempinimiä vieläkin enemmän. Elenaakin kutsutaan kirjassa paitsi Lenúksi, myös Lenucciaksi sekä myös Lenaksi. Miten huomaavaista, että kirjan alussa esitellään jälleen romaanin henkilöt! Myönnän viihtyneeni Uuden nimen tarinan lumoissa aamukolmeenkin, joten kyllä tässä taikaa on luettu. En tajua, miksi koko ajan näen Michele Solaran varjon häivähtävän siellä täällä, kun taas N. ei... Kirja ei ollut ennalta-arvattava eli yksi iso asia meni ihan toisin kuin luulin, monista pienistä puhumattakaan. Halusinkin tulla yllätetyksi! Varmaa on myös, että aion lukea kaikki tulevatkin Ferrantet, sillä viihtymys on osa elämää. Hyvät kertomukset viihdyttävät ja kirjan funktio viihdyttäjänä on sama kuin takkailtojen ja nuotiotulien tarinoilla: Karkoittaa elämän arki, vaiva ja/tai tylsyys, tuoda tähdet likemmäs...Tähän Ferranten kirjat ovat olleet kuin tilaustyö!

...heti ensimmäiseltä sivulta lähtien aloin voida pahoin ja pian olin hiestä märkä. Silti vasta tekstin lopulla myönsin itselleni sen, minkä olin tajunnut jo muutamien rivien jälkeen. Lilan lapsena kirjoittamat sivut olivat minun kirjani salainen sydän. Sen, joka halusi tietää mistä sen lämpö ja lauseet yhteen sitova vahva, mutta näkymätön lanka olivat peräisin, olisi pitänyt tutustua noihin ruostuneen neulan koossa pitämiin ruutuvihkon sivuihin, pikkutytön kirjaseen, jonka värikkäässä kansilehdessä luki tarinan nimi, mutta ei tekijän nimeä.

*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Tuijata  Kirja vieköön!   Kirjaluotsi  Kirjapolkuni  Katja  Elina/Luettua elämää  Annika/Rakkaudesta kirjoihin  Kaisa Reetta T.

*****

Helsingin Sanomissa 9.7.2017 Arla Kanervan juttu Hittikirjan anatomia

16 kommenttia:

  1. Olen juuri lukemassa tätä, joten ei muuta kuin että viihdyn. Ferrante luo eläviä henkilöitä ja osaa koukuttaa lukijansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, viihtymys oli minullakin se suurin pointti. Viihdyin aamukolmeenkin!!!

      Poista
  2. Kiitos hienosta avauksesta Leena ♥
    Minähän en oikein lämmennyt ensimmäiselle kirjalle, joten odotukset tälle toiselle kirjalle ovat isommat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, ole hyvä♥

      Minulle tämä menee päähän kuin paras italialainen viini! Lupaan isoa viihtymystä: Luin itse aamukolmeen, vaikka olen kieltänyt itseltäni tällaiset yökukkumiset. En vain voinut, kun oli just menossa se yksi kohta, jota jännitin ja....se menikin aivan toisin kuin luulin! Kirjaystävävinkki: Suuoret linjat ovat just kahden nuoren naisen suhteessa. Kun laitoin tuon loppusitaatin, mietin, että sitä ei tajua, ellei ole lukenut kirjaa ja avautunut naisille. Solaran pojat sotkivat vähän päätäni etenkin vaarallisempi ja vaiteliaampi heistä.

      Poista
  3. Pikkasen vaan kurkun kertomustasi, kun kirja mulla lukujonossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, hyvä:)

      Tiedoksi, että Ferrantelta ilmestyy syyskuussa ennen Napoli -sarjaa kirjoitettu teos Hylkäämisen päivät. Odotas kun näet kannen! Aion lukea.

      Poista
  4. En ole lukenut vielä yhtäkään Ferrantea vaikka hurjasti houkuttelevat.Mutta kyllä vielä luen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, sanoit lukevasi englanniksi, joten...:) Lue sitten aikajärjestyksessä tämä Napoli -sarja.

      <3

      Poista
  5. Ensimmäine osa ei minua niin vakuuttunut ja tässä toisessa osassa olin tuupertua nestehukkaan rantaloman pitkityksessä, mutta sitten alkoi tapahtua. Ihan niin kuin sinäkin, välillä sain yllättyä. Elenan kohtalo kiinnostaa entistä enemmän, vaikka Lilan entistä vähemmän. Lähiökorttelista ponnistava minäkertoja muuttuu sivu sivulta kiehtovammalta, ja toinen osa loppuu sellaiseen koukuun, jotta ei muuta kuin uutta matoa koukkuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, kävin lukemassa miten koit ja minusta olit kuitenkin aika vaikuttunut. Olihan tässä sitä pikkutarkkuutta, jota olisi voinut tiivistää, mutta on tämä kuumaa tekstiä, kun keskittyy nuorten naisten väliseen suhteeseen. Kuten sanottu, kun luin loppuun, olin tiukasti koukussa enkä tiedä miten kestän odottaa seuraavaa osaa! Elenan kasvua seuraamme kiinnostuneina eli miten hän kasvaa ohi Lilan, mutta tuo käyttämäni loppusitaatti, vaikka vaikuttaakin viattomalta, paljastaa jo, että karikkoinen tulee olemaan eronkin tie...

      <3

      Poista
  6. mahtavaa lukemista, jonotan neljastä kirjaa kirjastossa. Tämä toinen kirja ei yhtä hyvä kuin kolmas: http://hannelesbibliotek.blogspot.se/search/label/Ferrante%20Elena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, oi, jo neljäs! Minun intuitioni sanoi, että kolmas päihittää tokan:)

      <3

      Poista
  7. tässä toisessa osassa mahtava loppu. Yksi sana pakottaa jatkaan lukemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, juuri, vain yksi sana!

      <3

      Poista
    2. Taidan nyt tietää sen sanan... ;) Voih, kuinka tämä jatkuukaan?! Tajusin juuri, että Hylkäämisen päivät ei suinkaan ole Napoli -sarjan kolmas osa (kuten kuvittelin), vaan uudelleen julkaisu. Pakkohan se oli kirjastovaraukseen pistää.

      <3

      Poista
    3. Annika, just niin...:) Otin Hyläämisen päivät kahdesta syystä: 1) haluan saada makua Ferranteen ennen kuuluisaa Napoli -sarjaa ja 2) kirjan kansi on..♥

      Napoli-sarjan kolmosta odotellessa♥

      Poista