tiistai 12. kesäkuuta 2012

ISTUN TÄSSÄ, IHMETTELEN - VALITUT RUNOT

Kai Niemisen runoteokseen Istun tässä ja ihmettelen – Valitut runot (Tammi 2012) runoilija on itse koonnut runoja kuudestatoista yli neljänkymmenen vuoden aikana julkaisemastaan kokoelmasta ja lisäillyt niiden lomaan tarkennuksia ja huomautuksia. Tämä helpottaa minua, jonka on aina ollut vaikea arvioida runoja, tunnetiloja. Minä vain rakastan niitä ja siitä osoituksena pidän jopa runoblogia, joten en ole aivan vihreä runojen meressä, mutta arka niitä puhki analysoimaan. Runo on kuin eroottinen leikki tai rakastelu, se tunnetaan ja koetaan, sitten laitetaan muistojen kultaiseen riipukseen odottamaan uusia hetkiä.

Ennen tätä kirjaa olin kuullut Kai Niemisestä vain tämän runon verran. Jotenkin on tunne, että hän on kuitenkin monille tuttu, hyvin suosittu ja erittäin tuottelias, tajuan,  kun huomaan minkä määrän hän on runokirjoja hän on kirjoittanut. Niitä löytyy paljon myös Istun tässä, ihmettelen kansiliepeestä. Kokoelmassa siis runoja kuudestatoista teoksesta…

Istun tässä, ihmettelen
kuinka nopeasti aika kuluu:
viinin pinta laskee pullossa,
lumi sulaa, ruoho kuihtuu,
lapset lähtevät maailmalle,
radion konsertti loppuu.
Sinä siinä vierelläni,
ethän mene koskaan pois.

Tässä kirjassa kunkin runon perässä on vuosiluku, joka viittaa sen alun perin sisältäneen kokoelman julkaisuvuoteen. Nieminen on jaotellut runonsa Sisältöjä sinulle, Ajatukset hajonneet sanoiksi, Ajattelen vain sinua, Olkaa nyt hetki vielä lapsia, Minä elän aika pientä elämää, On pysähdyttävä ajattelemaan, Fuuga, Mushin, Ei minulla ole mitään sivistystä vastaan, Elämä on hyvin täydellinen ja Liika lukeminen on haitaksi.

Liika lukeminen
on haitaksi silmille, ne
alkavat nähdä tarkemmin
etenkin pimeässä, jollaiseksi
tämä maailma on
saostunut.

Ihmettelen tässä, miksi Kai Niemisen tuotanto on kiertänyt minua: Olenko vain rakkausrunojen perään? Löydänkö runoilijat intohimon kautta omina murroskausinani? Mutta pidänhän myös kovasti luonnosta ja...Liika lukeminen on kylläkin runo juuri minulle ja varmaan aika monelle muulle. Seuraava on kuin linnunhuuto jo katoavalle keväälle:

vaadin että kevät alkaa alusta,
silmut, hiirenkorvat
valkovuokot, mustarastat ja mullanhaju:
en ehtinyt mukaan.

Runoilija Nieminen puhuttelee lukijaansa suoraan, kuten tässä Sisältöjä:

Olen tänä syksyisenä iltana asettunut pöytäni ääreen tuottamaan sisältöjä Sinulle. Mahdatko juuri nyt olla sisältöjen tarpeessa? Minne Sinä olet asettunut? Istutko mukavasti kotona tai kirjastossa, siedettävästi bussissa tai junassa, epämukavasti lentokoneessa – vai satutko makaamaan vuoteessa (monet kuluttavat tämänlaisia sisältöjä makuuasennossa). Jos Sinulla on muuta puuhaa juuri nyt, pane tämä syrjään, palataan asiaan paremmalla ajalla.

Näin me kaikki kohtaamme Runoilijan ajatukset, kun keskitymme, olemme läsnä, kun luetaan runoa, luetaan runoa. Sitä tehdessä voi kohdata vaikka itsensä tai sitten:

runoilija:
olemme sanoja


maalari:
olemme kuvia


puutarhuri:
olemme kukkia


filosofi:
olemme


kuolema:
olitte

Luonto ja vuodenajat ovat aina kiehtovia kätkien kohtuunsa rakkauden metaforan. Tässä menetyksen maulla:

ennen kuin horsma ehtii kukkaan
alkaa kesän hiljaisuus: yö huokaa
jää sitten henkeään pidättäen odottamaan
että edes yksi lintu sanoisi vielä jotakin

Runoilija on puhunut, mutta me jatkamme hänen kanssaan varmaan vielä myöhemmin Lumikarpalossa, joka on ’markkinahälyä karttava, vain runoille ja kauniille kuville omistettu blogi.’ Kauniissa hiljaisuudessa Lumikarpalo on saanut jo sata kirjautunutta lukijaa ja sitä me juhlistamme vaikka tällä Kai Niemisen runolla:

Kuusen joka neulasen päässä sadepisara, minun silmäni;
näen sinun kulkevan ohi, sinä tiedät kyllä sen.

*****

Tämän kirjan kansi lähtee Valitse Vuoden 2012 Kaunein Kansi Leena Lumissa -kisaan.

*****

Osallistun tällä kirjalla Ainon Runotalon avoimet ovet -haasteeseen.

*****

Tämän kirjan on lisäkseni lukenut ainakin Pihi nainen

*****

Runokirjat Leena Lumissa

34 kommenttia:

  1. Voi kuinka pidän tuosta liika lukeminen -runosta. Kansi on hyvin zen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sannabanana, niin, huomasinkin, että runo on jo kuun kuvittamana Lumikarpalossa. Suurta viisautta!

      Kansi on zen ja rauhaa. Tyylikäskin.

      Poista
  2. Tykkään Kai Niemisen runoista, ja olen lukenutkin niitä;)) Tämä Valitut Runot on vasta ilmestynyt, ja siksi lukematta.

    Hienoa että teit tämän postauksen, Leena-IhaNainen: oikein hyvää viikon jatkoa sinulle.<333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä Runoilijatar, miten minä kuulin näissä runoissa vähän myös sinua. Hitsi, täytyy nyt lisätä otsikkoon tuo 'valitut runot'.

      Ole hyvä vain: Runo on luotu tulemaan luokse, tykö, sydämeen. Kiitos samoin sinulle♥

      Poista
  3. Kai Nieminen on parhautta! Minä luin hänät joskus aikoinaan mutta nyt onnistuit herättämään vanhan rakkauden taas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, no varmaan näin on, sillä niin monet eivät voi olla väärässä. Minä en tajua, missä minä olen ollut, Kain kirjojen ilmestyessä...ehkä olin vuosia Rilkessä, sitten tuli Rekola, Shakespeare, Vala on ollut aina ja Tabermann tietty...

      Vanha rakkaus ei ruostu! Rakastan edelleenkin Sarkiaa. Olen onnellinen, että sain sinulla vanhan suolan janottamaan;-)

      Poista
  4. Istun tässä ihmettelen.. pysähdyin. Rauha tulee jostain, joskus. Tuo kansi on niin puhutteleva ja kaunis. Mielenkiintoinen runoilija tuttavuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin istun ja ihmettelen,v aikka R eilen väitti, että mun t.....i, ei pysy sekunttiakaan liikkumatta;-) Nyt minä ihmettelen sitä asiaa, että ensimmäisen kerran 28 vuoteen meillä on hyttysiä tällä saarella niin, että nousevat partsille! Eikun ostamaan hyttyskynttilöitä. Pääasia, että saan polttaa KYNTTILÖITÄ, viis siitä mitä varten ne ovat.

      Siis ei voi kitkemään mennä, kun syövät kintut. Suikhkutin eilen sitä ihoyhstävllistä hyttyssprayta, mutta ne ovat kuin eivät välittäisi, erittäin verenhimoisia.

      Otan Kailta sitten jotain viisautta sun seuraavaan synttärikorttiisi...

      Poista
  5. Kuuluu minun nuoruuden lukukokemuksiin, nyt ei pitkään aikaan... Upea kansi!

    Täällä ei ole hyttysiä, mutta enköhän niitäkin myöhemmin kesällä tapaa kun palaan kotiin. Kaunista kesäkuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helena, mitä mää luin silloin, kun oltiin nuorii ja hurjii: Nerudaa. Kansi on taikaa.

      Takuulla sinulla on armottomia verenimijöitä odottamassa siellä Yhdessä Paikassa, jossa se upea maisema;-) Yksi blogiystävä on tulossa ja kuolee näihin, kun on niin kaupunkilainen;-)

      Ihanaa kaikkea sinulle sinne, jossa myös olisin mieluusti taas vaikka lokuulla...

      Poista
  6. Kai Nieminen on melkein unohtunut minunkin lukulistaltani. Kiitos kun palautit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villiviini, ja minä vasta löysin...

      Ole hyvä ja nauttimisiin runoista ja suvesta!

      Poista
  7. Minäkin se tässä istun ja ihmettelen, miten en ollut aiemmin kuullutkaan Kai Niemisestä, vaikka hänen runonsa ovat loistavia! Rakkausrunojen perään se olen minäkin, onneksi kokoelmassa on tuo Ajattelen vain sinua-osio niille omistettuna :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen, silti sinä ehdit tähän ennen minua.

      Tässä kokoelmassa ei niin paljon rakkausrunoja, mutta minulle käyvät kakkosena luontorunot. Rakkausrunot ovat silti se kuumin juttu - minullekin.

      Poista
  8. Uusi tuttavuus mulle ja vaude mitä runoja, kiitos!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allu, ole hyvä. Minä monesta olen moittinut suomalaista miestä, mutta aina olen muistanut todeta: He ovat ikiaikaisesti osanneet kirjoittaa runoja!

      Poista
  9. Kiitos, Leena, että toit minunkin tietooni Kai Niemisen runot. Ihan samalla tavalla olen minä jäänyt paitsioon hänen runoudestaan, en ainakaan nimeä tunnista. Tuo 'Sinun juuresi minun juurteni joukossa' oli kyllä tuttu entuudestaan, mutta en olisi osannut runon kirjoittajaa nimetä. Samat Nerudat, Rekolat, Tabermannit ym. ovat olleet lukulistalla eri aikoina.

    Lumikarpalo-blogiasi olen seurannut sivupalkkisi kautta. Nyt vasta ymmärsin siihen itseensä lukijaksi kirjautua eli olen nro 101.

    Löysin eilen akileijan blogin http://akileijat-nuokuningattaret.blogspot.fi/ Käyhän kurkkaamassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marietta, ole hyvä. Ja lista varmaan jatkuu Meriluodolla, Valalla etc.

      Waude!: Kiitos ja tervetuloa Lumikarpalon lukijaksi♥ Siellä mennään laidasta laitaan, mutta pääosassa on rakkaus.

      Kiitos vinkistä, käynkin kurkistamassa.

      Poista
    2. Kyllä vain, Meriluoto, Vala, Polttila, Saarikoski, Rasa ... kyllähän heitä riittää.

      Runot ovat olleet monet vuodet hiukan sivummalla, mutta jälleen viime aikoina olen ne ikäänkuin uudelleen löytänyt. Kiva lukea noita vanhojakin uudelleen ja löytää niistä myös uusia ulottuvuuksia, sekä tutustua uusiin runoilijoihin ja kokoelmiin.

      Poista
    3. Hellaakoski, Harmaja, Mustapää, Kaijärvi, Södergran, Paloheimo, Leino, Onerva, Rekola, Slunga...

      Jos löytyy aikaa, niin kollaa Lumikarpaloa alusta asti, niin löydät myös vanhempia runoilijoita.

      Hienoja akilleijoja oli akilleija-blogissa!

      Poista
  10. Minä olen sivistyksen häpeäaukko. En ole kuullutkaan tästä herrasta. Mutta kiinnostuksen lehahdus käväisi itsessäin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, niinhän minäkin, mutta ehkä nyt hiukan sivistyin. Todellakin ihmettelen, että en ole näin suositun runoilijan nimeäkään kuullut...Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

      Poista
  11. Minä pidän Kai Niemisen runoista, ne ovat aina (!) hienoja.

    Haastoin sinut runoilemaan hieman muuta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, hyvä sinä! Minä, runotyttö, olen ollut ihan hänestä pihalla, onneksi en enää.

      Kiitos, otettu vastaan ja jo virtaa...

      Poista
  12. Kauan aikaa sitten luin ja imin itseeni Niemisen tekstejä, ne sisälsivät paljon vähillä sanoilla.
    Ihana, että kerroit valituista, täytyy hankkia uusiakseni tuttavuuden ja muistellakseni, miten sanat koskettivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. A-L, vanhat tuttavuudet voi uudelleen lämmittää.

      Ole hyvä ja nauti!

      Poista
  13. Täysin uusi tuttavuus minulle, mutta vau! mitä runoja.

    Minäkin vaadin, että kevät alkaa alusta, putosin matkasta aikoja sitten. Kaikki menee ohi liian nopeasti, haluaisin nauttia enemmän, hitaasti, mutta tämä Suomen suvi on liian lyhyt minulle:)

    Kiitos, että kerroit Kai Niemisestä ja kansikin on niin mahtava♥

    Aurinkoista keskiviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanne, nyt kirjakauppaan: Runo tekee hyvää sielulle.

      Sydänsuvi on jo kohta ohi ja sitten taas säilömme ja huolehdimme mustikkasadosta;-)

      Ole hyvä, minä elän jakaakseni tätä autuutta.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  14. Kai Nieminen on niitä harvoja "nykyrunoilijoita" joille olen syttynyt, mutta siitä on jo aikaa. Täytyy varmasti lukea tämä! Upeita lainauksia Leena, kiitos! Ja kansi on myös hurmaava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anni M., nyt aika verestää muistoja.

      Ole hyvä ja kiitos.

      Kansi kuuluu jo 'valittuihin'.

      Poista
  15. Ostin juuri saman kirjan! Ei tarvinnut kuin avata kirja sattumanvaraisesti ja olin taas myyty. Olen löytänyt Kai Niemisen runot sattumalta ja hänen ihastuttava itseironinen, elämänläheinen ja lämmin tapansa kirjoittaa vain jaksavat ihastuttaa vuosi toisensa jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norppa, no on se hyvä, että minäkin hänet viimein löysin;-) Se oli sattuman satoa eli kiitos yhden bloggajatytön, joka julkaisi Niemisen rakkausrunon 'Minun juureni sinun juurissasi...'

      Nautitaan nyt ja mitkä kannet!

      Sulla on sitten kiva pikkukuva!

      Poista
  16. Liika lukeminen on kyllä aika osuva. Kiitos jakamisesta.

    VastaaPoista