sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Vuoden 2013 parhaat kirjat Leena Lumissa

Lukuvuoteni 2013 parhaat kirjat eli kuuma ryhmä vain 92 luetun kirjan joukosta ovat:

1.  Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme  (Teos)

2. Virginia Woolf: Vuodet  (Savukeidas)

3. Herman Koch: Lääkäri  (Siltala)

4. Susan Sellers: Vanessa&Virginia  (Into)

5. JP Koskinen: Ystäväni Rasputin  (WSOY)

Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme oli minulle heti sen kesäkuussa luettuani ilma, jota hengitän. En voinut laskea kirjaa kädestäni, sillä voisinko olla hengittämättä. Sytyin tuleen, sain kuumeen, tiesin kokevani jotain ainutlaatuista. Kaikki tai ei mitään on kirjasta sanottu arviossani, mutta sen lupaan, että kun listaan ensi vuonna kirjablogini TOP20, Pelon kirja on siellä etuoikeutettuna. Pelon kirjaa voi lukea niin monelta kantilta, sen tarjoomus on laaja, mutta rosokauniin ehyt. On ajan historia, tarinan kulissi, on Marinan luovuus, on monimutkainen äiti-tytärsuhde, Marinan rakkaudet, todelliset tai kuvitellut, maanpakolaisuus ja paluu, tyttären kasvaminen irti äidistä, yhteisen kirjahankkeen estyminen, Aljan, tyttären kasvu omaksi itsekseen, Marinan väliin raivoisakin kaiho menneeseen mailmaan, jossa hän oli julkaistu ja ihailtu runoilija. Mutta Pelon kirja on niin paljon enemmän, joten lukeaa se. Miten ihmeellistä, että F-raati oli ymmärtänyt ottaa Jokapäiväinen elämämme mukaan F-ehdokkaisiin. Minut olisi voinut höyhenellä kaataa! Onneksi voittajan sai päättää mies, teatterinjohtaja Asko Sarkola, jolla on ymmärrystä tunnistaa kirjallinen timantti sen kohdatessaan. Pelon Jokapäiväinen elämämme on minussa aina sateenkaaren tuolle puolen ja Asko Sarkola on sankarini!

Koska minusta tuntuu, että olen kirjoittanut Pelon kielestä tavallista vähemmän, annan tähän nyt näytteen tekstin runollisimmasta tyylistä:

Hänellä on silmät niin kuin sinulla, Marina sanoo, kun puhurin jälkeen lumet sulavat jokeen ja taivas on maitoa, mutta jää pysyy joessa. Yhtä suuret kuin sinulla mutta silti toiset.
Kamelinsilmät, kuusilmät.
Ja ripset niin pitkät että niillä voi luuutia tähtiä, huulet tummat unikot, niillä hän juo yön maitoa.
Veljesi.
Minun veljeni, rohkea kuin leijona, kamelinsilmäinen.

Ja vielä Pelon kirjasta voimalause meille kaikille ja tästä minä pidän:

ei niin suurta surua ettei lumi sitä tyynnyttäisi

Virginia Woolfin Vuodet on hänen viimeinen romaaninsa, jonka hän ehti nähdä julkaistuna ennen kuolemaansa. Savukeitaan Ville-Juhani Sutinen tekee aivan loistavaa työtä kirjan suomentajana ja kiitos hänelle, että kirjan lopussa on Taustoja ja selityksiä, joka avaa kirjaa paljon. Nyt kun luin Nigel Nicolsonin kirjan Virginia Woolf, Vuodet -kirjan painoarvo vain nousi: Woolf aloitti Vuodet 1932 ja sain sen valmiiksi 1937. Kirjan työnimi oli The Pargiters ja minusta Vuodet tekee kultaisen leikkauksen läpi Woolfin elämän, niin sisäisen kuin ulkoisen. Menomatkan kirjailija on tässä tullut polkunsa päähän ja aikuisen naisen kokenut ja myös paljon kärsinyt kynä koostaa elettyä vahvuudella, joka on koskettava. Vaikka  Woolfin kuuluisa Mrs. Dalloway on sielukirjani, olen nyt antautunut Woolfin vähemmän kuuluisalle, vähemmän 'pureksitulle' tuotannolle ja huomannut, miten paljon syvemmälle pääsen nyt Woolfin nahkoihin.

Herman Kochin Lääkäri on yhtä vahva kuin oli hänen kirjansa Illallinen Minusta niin tuntuu, että olen oikein Kochin kohderyhmää, sillä hänellä on sama kyky kuin ihailemallani Ian McEwanilla luoda henkilöitä, joista on kiinnostavaa lukea, jotka näyttävät ja tuntuvat keneltä tahansa, mutta joita ei haluaisi tavata. Minusta kirjan pitää olla kiinnostava kaikellaan ja Kochin on vaikea kuvitella kirjoittavan mitään tylsää.

Susan Sellersin Vanessa&Virginia on kirja minulle ja varmaan jokaiselle Woolfin ihailijalle, mutta nyt kirjoitettuna osin fiktiivisesti ja mukana on Virginian kuvataiteilijasisar Vanessa, joka teki kirjasta erityisen kiinnostavan. Tämän jälkeen ajauduin lukemaan Erään avioliiton muotokuvan ja sitten...Siis olen Woolfista ihanasti pääsemättömissä.

JP Koskisen Ystäväni Rasputin olisi minulta varmaan jäänyt lukematta ellei eräs mieslukijani olisi haastanut minua lukemaan kirjaa. Kiitos hänen löysin yllättävän hyvän kirjan, mutta ennen kaikkea suomalaisen mieskirjailijan, joka kirjoittaa kiinnostavasti. Fiktiivisyys on Rasputinissa suitsittu historiaa kunnioittaen, joten tiukkapipoisinkaan tuskin jaksaa kitistä kirjailijan ottaessa taiteellisia vapauksia tapahtumien suhteen.
Kakkosryhmää, jota toisinaan olen maininnut myös sydänryhmäksi en nyt tarkemmin selittele, mutta sen voin kertoa, että Tua Harno yllätti täydellisyydellään: Miten niin nuori kirjailija osaa asettua kaikenikäisten nahkoihin ja tehdä sen  vielä käyttäen uskomattoman hyvää kieltä. Jos olisin lukenut yhden tai kymmenen kirja vähemmän, Ne jotka jäävät, olisi ollut ykkösryhmässä. Shafak samoin. Hän kirjoittaa edelleen laatua, jota ei  voi olla ihailematta. Täydellinen sydänkirja on Snellmanin Pääoma, joka on rehellinen ja koskettava. Tiuraniemen Kukkia Birgitalle on sekä hauska että traaginen. Kirja edustaa vaikeaa lajityyppiä, sillä harvoin kohtaa kirjan, joka saa nauramaan. Maaria Päivisen Pintanaarmuja on julmaa perheväkivaltaa, mutta myös jotain muuta. Ennen kaikkea se on osoitus siitä, että Päiviseltä voi odottaa tulevaisuudessa ihan mitä vain.

1. Tua Harno: Ne jotka jäävät  (Otava)

2. Elif Shafak: Kunnia (Gummerus)

3. Anja Snellman: Pääoma  (Otava)

4. Siina Tiuraniemi: Kukkia Birgitalle  (Minerva)

5. Maaria Päivinen: Pintanaarmuja  (ntamo)
Ryhmä Muut Ihanat Kirjat esittelee vuosittain vaihtelevasti tieto-, runo-, sisustus-, ruoka-, puutarha- yms. kirjoja. Tämän ryhmän eittämätön huomion herättäjä tänä vuonna on Edith Södergranin Kaikkiin neljään tuuleen, josta tuli lisätähti elämääni. Kirjan aforismit julkaistaan nyt ensi kertaa suomeksi. Teos sisältää myös harvinaisuuden eli Södergranin suomeksi kirjoittaman mietelmällisen proosatekstin. Haltiakuusen alla on vuoden paras ja kaunein tietokirja: Kovasti kaivattu kirja suomalaisten kirjailijoiden elämästä: Mistä he tulivat, miten elivät, mistä ponnisti lahjakkuus, kun se nousi jopa Stenvallin torpasta Kiven meille lahjoittamana...Haltiakuusen alla ansaitsee myös kiitosta kannestaan, joka on juuri se kuva, jonka olisin itsekin siihen kanneksi valinnut. Kustannustyö on huolellista ja tämä kirjaa tulee ehdottomasti joululahjakirjasuosituksiini, kunhan vain ehdin sinne asti. Pirkko-Liisa ja Nora Surojeginin Pikkupöllö on se kirja, jonka suomennosta vuosi sitten kaipasin: Kirja on myynyt ensin Japanin markkinoilla! Japanilaisilla on kauneudentajua, joten ei mikään ihme. Vuoden paras ja kaunein lastenkirja on Pikkupöllö!: Pirkko-Liisa Surojeginin kuvat ovat autuutta ja niin toivoisin Pirkko-Liisalta ja Noralta puutarhakirjaa eli taidankin kohta heille lähettää viestiä;) Kakkujen kuningattaret on vuoden ansiokkain ruokakirja, jonka valinta tosin oli minulle vaikeaa, sillä olen ruokakirjahullu ja pidän kaikista niistä. Päätökseeni vaikuttivat nyt kirjan kansi, johon on todella panostettu, kaikki kirjan kuvat, jotka ovat Sami Revon, sekä selkeät, huolelliset ohjeet, jotka ovat eri ruokatoimittajien. Lopullinen varmuus tuli siitä, että en itse muista vastaavaa kaikki kakut yhteen kokoavaa kirjaa. Sara Kokkosen Rasavillejä ja romantikkoja on kunnianteko suomalaisille tyttökirjoille ja niiden kirjoittajille, mutta samalla se on kuin lahja meille eri vuosikymmenten tyttökirjalukijoille. Tämä kirja läytyy tänä vuonna monesta pukinkontista ja sitä lukevat niin äidit kuin tyttäret.

1. Edith Södergran: Kaikkiin neljään tuuleen (Into)

2. Anne Helttunen, Anna-Mari Saure, Jari Suominen: Haltiakuusen alla - Suomalaisia kirjailijakoteja (Avain)

3. Nora Surojegin, Pirkko-Liisa Surojegin: Pikkupöllö (Minerva)

4. Kakkujen kuningattaret - Ruokatoimittajien kakkubravuurit vuoden jokaiselle viikolle (Tammi)

5. Sara Kokkonen: Rasavillejä ja romantikkoja - Rakkaat suomalaiset tyttökirjat (Avain)

Nyt moni ihmettelee, missä on vuoden paras dekkari? No sitä ei ole. Tänä vuonna Slaughter, Holt ja Theorin kirjoittivat parhaansa, joten en pystynyt valitsemaan. Sen sijaan tuon dekkarien sijasta esille teillä tämän kirjan:
Lisa Ballantynen jännitysromaani Syyllinen (Minerva) teki minuun valtavan vaikutuksen. Ellet ole sitä vielä lukenut, lue ihmeessä.

En ole valinnut myöskään parasta puutarhakirjaa, sillä mitään isoa erottujaa en löytänyt. Voin tosin paljastaa, että Hehkuvat sipulikukat - 250 kauneinta lajia jäi minulle 4-ever eli jos se on arvonnassani 14.2., olen sen ostanut ihan teitä varten.

Oman lukuvuoteni suurin tapaus oli tietysti Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme, mutta vuoden 2013 kirjallinen tapaus itselleni oli saada vihdonkin omaksi

Anna Ahmatova -Valitut runot (Tammi 2008, suomennos Marja-Leena Mikkola)

Olette ehkä huomanneet, että teen sisustuskirjoja aikaisempaan verrattuna vähemmän. Siihen on ihan yksinkertainen selitys: Minulla ei ole aikaa hakea kuvalupia pitkin maailmaa. Liian monta viikonloppua elämästäni on tuohon puuhaan mennyt. On kiva tehdä sisustuskirjoja suomalaisten kirjantekijöiden kanssa, mutta silti ostan mieluusti matkoilta sekä sisustus- että taidekirjoja, mutta ne tulevat vain omaksi iloksi. Voin silti julistaa sekä vuoden sisustus- että joulukirjaksi
Ilona Pietiläinen: Lumoava Joulu - Ideoita tunnelmalliseen jouluun  (Docendo)

Siis olen todellakin lukenut tänä vuonna vain 92 kirjaa, mutta ainakin kolme ehtii vielä tulla. Olen saavuttanut oman tavoitteeni eli ei kiitos enää yli sataa kirjaa. Jos haluat muistella viime vuotta, niin tässä Vuoden 2012 parhaat kirjat Leena Lumissa

Voimme ehkä kauniisti kaartaa tämän jutun valisemaani Vuoden Sitaattiin, jonka poimin kirjasta Kaikkiin neljään tuuleen:

"Ei ole välttämätöntä rukoilla, voi katsoa tähtiä ja tuntea halua vajota maahan sanattomaan palvontaan."

Love
Leena Lumi

37 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Jere, kiitos. Minä taas ajattelin, että tuskin mitään yllätystä lukijoilleni;)

      Poista
  2. Upean herkullinen tämä blogisi. Nytpä tiedänkin mitä toivon lahjaksi, tietysti Pelon kirjan. Kiitos.

    VastaaPoista
  3. Jokapäiväinen elämämme odottaa paketointia....mies osti minulle joululahjaksi, kun vinkkasin...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irmastiina, niin minullakin;) Minä paketoin ystävälle ja minun kappalettani alkaa Lumimies lukea Rasputinin jälkeen.

      Hyvä valinta.

      Poista
  4. Kiitos kiteytyksestä. Voitin kirja-arvonnassasi Tua Harnon: Ne jotka jäävät ja sen kannen näkeminen toi mieleeni ihanat hetket kesäisessä puutarhassa kirjan seurassa. Olen lukenut liian vähän kotimaisia kirjoja ja huomasin tuota teosta lukiessani, miten eri tavalla äidinkielellä kirjoitettu ajatus menee tajuntaan. Vaikka käännös on kuinka hyvä, se on kuitenkin tulkinta. Siksikin odotan innolla, että saan lukea Pelon kirjan, tuo tekstinäyte maistui todella hyvälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, ole hyvä. Harnon kirja onkin hyvä ja kiva, että sen lukeminen tuo mieleesi hyvä muistoja.

      Tähän valitsemani tekstinäyte on aivan eri kui n arviossani eli koko kirja ei ole noin runollista, mutta nyt halusin väläyttää tätäkin puolta. Toivon/uskon, että pidät. Kerro minulle sitten, miten meni;)

      Poista
  5. Kiitos tästä ihanasta postauksesta, Leena-IhaNainen♥
    Oikein hyvää sunnuntai-iltaa sinulle..:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, kiitos ja ole hyvä.

      Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen ♥

      Poista
  6. Oletpas reipas ja aikaisessa listauksessa! (Nyt toki joudun muistuttamaan itseäni, että tämä vuosi tosiaan käy kohti loppuaan.) Näistä omalla lukulistallani on näin äkkiseltään vain Lääkäri ja mahdollisesti Syyllinen. Pelo vaikuttaa minusta suorastaan... pelottavalta. En usko, että hänen kielensä sopii minulle, mitä nyt olen noita muutamia pätkiä lukenut. Minulle ehkä liian taiteellista, ja silloin - tyhmä kun itse olen ja sitä rataa - minulle alkaa hiipiä sellaisia fiiliksiä, että luen jotain tekotaiteellista. Eikä sekään ole kiva. =D Mutta ihanaa, etä kirja on sykähdyttänyt sinun elämääsi!

    Huomasin muuten jossain kommenttisi, joka liittyi sukunimeesi; mitä, etkö sinä olekaan Lumi sukunimeltäsi?! Olen shokissa. =D Vai käsitinkö väärin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, näin olen toiminut jo about viisi vuotta. On tunnettua, että joulukuun loppu menee muussa kuin vain kirjoissa. Ja kolme, jotka vielä tulevat, ovat jo 2/3 luetut eli saatoin tehdä hyvinkin tämän listaukseni.

      Olen aika samoilla linjoilla eli ehkä Lääkäri ja Syyllinen, sillä ehkä nuo historialliset romaanitkaan eivät sinua kiinnosta,

      Irene, ei erikirjamaussa ole kyse tyhmyydestä tai viisaudesta, vaan meillä kullakin on mistä pidämme eikä toinen ole huonompi toista. Se on pakko sanoa, että tähän juttuun otin just sellaisen sitaatin, jolla on en Pelon kirjaa sinulle 'myisi'! Toisaalta ellei histroria, runous ja vaikka ihmissuhteet kovasti kiinnosta, tämä ei varmaan olekaan sinun kirjasi. Siis puhun Pelosta edelleen. Minulle siis parasta, mitä on tullut jälkeen Sinuhen.

      No, minun pitäisi jo olla virallisesti Lumi, mutta kun olimme lähdössä reissuun ja huomasin liian myöhään, että passi on mennyt vanhaksi ja tuli vähän kiire. Nyt olen vielä muuta kuin Lumi virallisesti, kunnes passini menee seuraavan kerran uusiksi. Mutta voit ajatella niin, että Lumi on taiteilijanimeni ja saan sillä nimellä jopa postia ja perille on tullut. Käsitit oikein ja väärin, sillä olen Lumi ja sitten myös välillä muutta, Mutta nytkin just tulin tilaisuudesta, jossa esittelin itseni Lumiksi;)

      Poista
  7. Pääoma ja Ne jotka jäävät kuuluvat minun Top10 kirjoihin. Pelon kirjan saan joululahjaksi, joten kerron vasta sitten mitä tykkäsin siitä. Lääkäri ja Kunnia eivät mahdu listalle, mutta Syyllinen on ihan huippuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, on meillä sitten kolme samaa. Syyllinen on ehkä jäänyt vähän katveeseen ja toivoisin sille blogisavuja.

      Odotan listaasi!

      Poista
    2. Piti ihan pysähtyä tähän Syylliseen. Aapo Junkolan näytelmäkokoelmassa Kirkko keskellä kylää on tuon niminen näytelmä ja sain aikanaan olla mukana sen esittämisessä. Hieraisin silmiäni ja totesin, että ei sama...

      Poista
    3. Reijo, se ei minusta ole dekkari, vaikka siinä käsitelläänkin murhaa. Joku näkymätlön raja siinä on, että se on enemmän. Siis voihan dekkair olla vaikka mitä ja minähän niitä luen, mutta ei, ei tämä ole dekkari. Ehkä monitahoinen psykologinen kirja, josta osa on eräänlaista sairaskertomusta, mielen sairautta tms.

      Lukisin näytelmiä, mutta en osaa. Siis lukisin Shakespearen näytelmiä, mutta niiden lukeminen on niin eri kuin proosa.

      Poista
  8. Leena! HIenot listaukset. Pelo odotetusti sinun ykkösenä. Voi olisitpas vain huomenna täällä...

    Minä tähtäilen tätä listaa uuden vuoden hippuloille, kuten tapana on ollut. Jännään vielä, porskuttaako joku kirja tämänhetkisten elämysten edelle. On aina jännittävää alkaa käydä läpi noita vuoden kirjoja ja valita sitten ne itselleen sykähdyttävimmät. Minulla on jo käsitys kolmesta, mutta kahta vielä emmin.

    Sen sijaan nuo uutuuskirjan varjolistat jo putkautin ilmoille. Mitä sitä odottelemaan äänestyksiä ja sääntöjen mukaan toimia, kun on vapaa ja selät siipiä täysi.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen Kirahvi, kiitos. No juu, ei kai ollut vaikea arvata;) Annas kun arvaan: Sinä tapaat Pelon! Elämä on epistä. Kirjamessuilla ainoa ohjelma, jota todella kaipasin oli sunnuntaina paneeli Susan Sellerisn kirjasta Vanessa&Virginia ja siinä Pelo mukana, mutta sain tiedon liian myöhään, joten swuunnitelmia ei voinut enää muuttaa, kun kaikki koski muitakin kuin minua...Sano terveisiä Leena Lumilta!

      No, minulta on tulossa ehkä enää kolme, ja vaikka ne ovat kiinnostavia ja yksi jopa Woolfista, eivät mahdu tähän listalle. Olen kaksi kirjoista jo luenut, mutta en ole vielä ehtinyt kirjoittaa niistä ja kolmatta jo luen.

      Juu, nehän huomasinkin. Minä tein tämän nyt kuten ennenkin, mutta painottaen, että lukuvuoteni kirjat, ei välttämättä uutuusteokset, vaikka ne kyllä pääosassa.

      Mitä sääntöjä minä olen nyt rikkonut? Näinhän minä omassa blogissani olen joka vuosi julistanut omat suosikkini;) Ah, selät siipiä täysi, sinä se osaat!



      Poista
    2. Voi, Leena! Tarkoitus oli... vaan aina ei mene niin kuin suunnittelee. Mutta onneksi taltiointi on katsottavissa myöhemminkin. Tällä kertaa kävi näin, kyllä harmitti!

      Lennä, oi lennä!

      <3

      Poista
  9. Tämmöisiiin listauksiin täytyy tietty vastata mitä niistä itse on lukenut.;)
    Jokapäiväinen elämämme (sydänsydänsydän) ja Vanessa&Virginia. Tuota Woolfia en ole vielä kerennyt. Hmm, Rasputin nousi sinulla ihan tähän viiden ryhmään...nyt mietin pitäisikö minunkin se lukea.....

    Toinen ryhmä on minulta kokonaan lukematta. Ja kolmannen kohdalla tajusin, että olin ilmeisesti syyskiireissä unohtanut tuon Södegranin!! Kauheaa! Haltiakuusen alla on upea. Tämmöisen kirjan kohdalla toivoisi, että se pysyisi myynnissä pitempäänkin kuin sen ikävän lyhyen ajan mikä kirjojen elinkaari nykyisin on. Ihana kakkukirja minulla onkin.:) RAsavillit ja romantikot aioin lukea. Ja miksen lukisi Pikkupöllöäkin.

    Sydämiä vielä Ahmatovallekin!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, kiitos mielellään;)

      Hyvähyvähyvä! No Rasputinia saat ihmetellä ja tämä lista oli minulla tehtynä ennen mitään F-palkintojen jakoa! Olin sen jo julkaisemassa, mutta sitten tajusin: Leena, Sarkola voi tehdä ihmeen, joten odota! Minusta Koskinen osaa kirjoittaa rouhean kiinnostavasti, mutta hänellä on kykyjä myös lyyrisyyteen: Lopun huikea kirje. Lue ihmeessä, olen saanut muutaman muunkin VAATIVAN LUKIJAN käymään teokseen kiinni. Mutta muista sitten, että minä en rakastanut sitä Anastasia-kuviota.

      Niin Södergran...Haltaikuusen alla toivoisin sinulle joululahjaksi. Suomessa kirjan elinkaari on säädyttömän lyhyt. Minulla olisi siihen neuvo, mutta kukaan ei välitä: Lähtöhinta kohtuullisemmaksi, jolloin kirjaa ostetaan pidemnpään ja KIRJAN PITÄÄ LÖYTYÄ KIRJAKAUPASTA JA MIELELLÄÄN MYÖS TAVARATALOISTA. Olen nytkin ennen joulua joutunut mellekin joka kirjan tilaamaan, kun niitä ei ole ollut keskustan kaupoissa! Kirjaa alentaa se, että se on parin kuukauden päästä myynnissä vitosella ja kohta sitä ei saa enää mistään.

      Ai niin...tuo kakkukirja,)

      Kaikki ihan laatua ja Ahmato vasta tiedätkin, mitä hän minulle merkitsee, sillä kukaan muu ei ole niin jaksanut tätä asiaa kanssani jakaa kuin sinä! Kiitos siitä♥

      Poista
  10. Hienot listakoosteet, kiitos:; Pelon kirja kiinnostaa ehkä eniten. Ahmatovan haluaisin omakseni monestakin syystä. Ja tietenkin olen iloinen kun olen saanut Haltijakuusen alla lahjaksi. Ja toiveena joulupukilta on Sara Kokkosen Rasavillejä ja romantikkoja..



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, kiitos. Sinähän taidat jouluna lukea sitä...;) Ymmärrän: Ahmatova on pakko omistaa. Minä tilasin sen itselleni nettikaupasta, Adlibris. Haltiakuusen alla tulee joululhajakirjalistalleni samoin kuin Saran tyttökirjakiirja eli tämä kuukausi hurahtaa nyt listoissa yms.

      Poista
  11. Ihana lista, Leena! Minulla on joulupukin kontissa vielä kolme uutuutta tulossa, mm. Pelon kirja. Vuoden parhaat on toki erinäköinen lista kuin vuoden parhaat uutuudet. Mietin juuri itsekin tällaista listaa, mutta vielä muutama kirja on kesken. Sait kiinnostumaan Koskisen Rasputin-kirjasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, kiitos. Huimaa: Sinulla on Pelo-ihanuus vielä edessäsi. Minusta tuntuu, että luen Jokapäiväisen elämämme aika ajoin uudestaan kuten olen tenhnyt eräiden muidenkin syväsit minuun vaikuttaneiden kijrojen kanssa.

      Sehän on, mutta koska en enää lue 140 kirjaa, teen listan lukuvuoteni parhaista. Ja haluan lukea myös vanhempia niin paljon kuin ehdin. Joulunakin jotain muuta kuin uuttuskirjaa.

      Rasputin on hyvin kirjoitettu ja vetävä. Ellei ole hirveän kranttu todenmukaisuudelle, kirjan pitäisi kiinnostaa.

      Poista
  12. Näistä osa oli listallani jo viime kesänä, mutta kirjastossa oli niin pitkät jonot, että en ehtinyt jonottaa. Ensi kesänä ehdin. Lisään siis listalle muutaman muunkin vinkin. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, ensi kesänä näitä ja odotas vaan kun näet ensi kevään puutarhakirjat;) Veikkaan, että rouvaa viedään ja lujaa. Siis hankkimaan ihania kevään puutarhakirjauutuuksia. Vaikka kuinka yritän vähentää ja hidastaa, niin puutarhakirjojen kohdalla en aio. Ole hyvä.

      Poista
  13. Hieno lista! Minunkin on pakko lukea Vanessa & Virginia. Harmi, etten muistanut toivoa sitä joulupukilta (tosin tiedän jo saavani sellaisen kirjan, joka odotan kaikkein eniten :)). Mutta ehkä ostan itselleni joulun jälkeen.

    Tua Harnon romaani on tosiaankin hienoa ja esikoiseksi ihan hätkähdyttävän valmis. Samoin Pelon kirja on upea, vaikkei se ihan minun kirjani ollutkaan.

    Ja ihanaa, että nostit Haltiakuusen ja Rasavillit. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos. Ei sun ole pakko, vaan sinulla on etuoikeus lukea kirja, joka on yllättävän iholle tuleva. Sain Virginiaankin likeisemmän olon ja Vanessa alkoi aidosti kiinnostaa. Kuvataiteet ovat minua liki, joten ammensin tästä paljon ja myös sisaruussuhteesta, joka tietenkään ei ollut aivan mutkaton. Toivon, että löydät saman. Blogisavuja tälle pienelle (nid.) suurelle kirjalle!

      Harnon kirjan täydellisyys on hämmästyttää ja halausin tietää siihen vastauksen, mutta ehkä kirjailija on vain hionut esikoistaan kovalla työllä ja onnistunut vielä tekemään sen niin, että kova työ ei anna puurtamisen tulosta eli kuin baletti: rankka työ takana ja varpaat soossina, mutta pitää näyttää kepeältä ja unelmaisen täydelliseltä.

      Pelon kirja on kruununjalokivi.

      En olisi voinut olla nostamatta;) Kummallekin kirjalle on ollut näkymätöntä odotusta, markkinarakoa. Itselleni ertiyisesti Haltiakuusen alla on tapaus, mutta tiedän monia joille se on Saran tyttökirjakirja.

      Poista
    2. Joo, ei ole pakko, mutta kun sanon että "minun on pakko", tarkoitan että haluan todella lukea. Vain töissä luen siksi, että on oikeasti pakko. ;) ja <3

      Poista
    3. Tiedän, kunhan kiusasin sinua;) Minä yritän välttää tilanetta, että lukeminen tuntuisi pakolta, siksi täytyy olla tarkkana, mitä ottaa lukuun taas ensi vuonna.

      Poista
  14. "ei niin suurta surua, ettei lumi sitä tyynnyttäisi" Aion muistaa tämän. Kiitos listauksestasi. Ennen pitkää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili, hieno, yksinkertainen ja tosi lause! Kirjoita muistiin. Ole hyvä. Ennen pitkää luet Jokapäiväisen elämämme. Olen haka täydentämään lauseita;)

      Poista
  15. Tämä oli kiinnostavaa lukea, on niin jännä mitkä kirjat lopulta jäävät itselle tärkeiksi ja miettiä olisikohan vuoden päästä listat taas erit? Ison työn olet postaukseen tehnyt, joten kiitos myös siitä. Ja ihania lukuhetkiä lukuhuoneeseesi vielä loppuvuodellekin :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, tämä on tosiaankin myös itselle jännää, sillä jos lukee kohtalaisen paljon, niin vuosi on pitkä aika ja sitä alkaa joidenkin kirjojen kohdalla ihmetellä, että 'mikä ihme oli se tämän kirjan the juttu?'. Aika muuttaa lukukokemusta: Se voi haalentaa sitä, mutta voi se sitä vahvistaakin. Viime mainitun koen jotenkin aina Siri Hustvedtin teoksen Kaikki mitä rakastin kohdalla.

      Kitos ja ole hyvä.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  16. Mielenkiintoinen listaus! Kyllä sinä teet hirmuisesti töitä blogisi eteen, tämäkin postaus sen todistaa... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kiitos. Kirjalistaukset ovat minusta kiinnostavia, kaikkien tekemät.

      Liikaa, liikaa...

      Poista