lauantai 2. syyskuuta 2017

Ray Connolly: Elvis Presley Legendan elämä 1935-1977


Hän oli mies, jota miljoonat palvoivat. Etenkin naiset ja nuoret tytöt. Hän tuli köyhästä kodista, jossa hänen äitinsä oli hänen kuningattarensa. Hän varttui vaatimattomassa talossa Yhdysvaltojen etelässä, jossa rotuerottulu oli ilma jota hengitettiin. Hän oli jo varhain huomattavan kiinnostunut musiikista. Hän oli pieni poika, joka kurkki värillisten kirkonmenoja ja imi sieltä siemeniä tulevaan musiikkiinsa. Koulu ei häntä kiinnostanut. Mieluummin hän soitti vaatimatonta kitaraansa ja unelmoi tulevasta suuruudesta, jonka äiti oli hänelle luvannut. Hänestä todellakin tuli laulaja, joka huomattiin. Hänet tunnettiin kaikkialla. Hän tienasi miljoonia ja taas miljoonia, mutta hän kuoli ylläpitäen perhettään ja itseään lainarahalla. Häntä ei tuntenut kukaan, sillä hän oli sulkeutunut simpukka, joka kätki itsensä. Kaikki tunsivat rocktähti Elviksen, mutta kukaan ei tuntenut ihminen Elvistä. Hänestä on kirjoitettu paljon, sanottu ja luultu vieläkin enemmän, mutta todellisuus luulemusten takana on kipeämpi kuin arvataankaan. Onko tämä totuus nyt enemmän kuin joku muu totuus Elviksestä? En tiedä, mutta sattuu....Kyyneleitä.

Ray Connollyn teos Elvis Presley Legendan elämä 1935-1977 (Being Elvis – A Lonely Life, Minerva 2017, suomennos Jere Saarainen) on raadollisen alaston. Se on syväsukellus mielen pimeyteen yhtä hyvin kuin kurkotus tähtiin. Se on hellyyttä ja väkivaltaa. Rahaa ja köyhyyttä. Se on kurkistus uskomusten taakse. Se on sairauskertomus yhtä hyvin kuin suuri menestystarina. Tarina ei pyhitä laulajatähteä, ei sinnepäinkään, mutta silti kirjan luettuasi itket Elviksen elämän tähden. Et siksi, että hän kuoli niin nuorena, vaan siksi, miten hän oli riistetty sekä sisältä että ulkoa. Tässä oli se, mistä en tiennyt mitään, mutta sitäkään en tiennyt, että sulkeutuneisuus piilotti myös väkivaltaista mieltä, epäilevää mieltä, Suspicious Minds, tosin myös liikaa toisiin uskovaa. Siitä hetkestä kun Sam Phillipsin studio vaihtui ja kaikki Elviksen toiminta alistettiin manageri Tom Parkerin alle, siitä hetkestä alkoi orjatyö vailla vertaa. Äiti Gladys oli ”Eversti” Tom Parkerista omaa mieltään nimittäessään tätä paholaiseksi, mutta hän ei ehtinyt nähdä, miten oikeassa oli ollut. Onneksi ei ehtinyt.


Pieni, totinen perhe vuonna 1937 otetussa kuvassa, jossa Gladys ja Vernon poseeraavat kaksivuotiaan Elviksen kanssa. Elvis oli perheen ainoa lapsi. Hän oli kaksosista eloonjäänyt eikä muita sisaruksia tullut myöhemminkään, vaan Elvis oli perheen silmäterä.

Elviksestä ja rotuerottelusta on sanottu varmaan monenlaista, mutta hän ihaili mustien musiikkia ja liikehtimistä ja hänen ei tiedetä olleen rasisti vaan päinvastoin. Toisaalta hän esiintyi myöhemmin paikoissa, joihin värillisillä ei ollut pääsyä, vaikka monet muut tähdet boikotoivat rotuerottelua tukevia paikkoja. Pääasiassa Elvis teki kaiken mitä Tom Parker halusi, sillä hän luotti ja tahtoi keskittyä vain musiikkiinsa. Ei hän voinut tietää miten Parket pyöritteli tulovirtoja. Itse Elvis oli maaninen tuhlari sekä koskien itseään, perhettään että kaikkia ympärillään. Keittiötyöntekijä saattoi saada häneltä Cadillacin, tyttöystävä toisen.

Hän kertoi, että ei voi laulaa ellei saa liikkua. Niinpä levytysstudioihin oli tehtävä sitä varten järjestelyjä. Hän laulunsa olivat hänen jalkansa. Tosiasiassa hänen lantiosakin oli laulua, mutta se oli kaksinaismoralistisessa Yhdysvalloissa syntiä, joten hän sai hyvin pienestäkin lantion liikkeestä lehtikirjoitusten ryöpyt niskaansa tai jopa potkut pidemmältä työrupeamalta, jos yleisö oli vaikka itärannikon snobeja, joita Elvis ei sietänyt. Nyt voisi päätellä Elviksen olleen kovakin (pari)tanssimaan, mutta hän taisikin ennakoida jo Beatlesien ja hippien aikakautta ennen kuin heistä tiedettiin mitään. Kerran eräs viehättävä vanhempi nainen pyysi Elvistä tanssimaan jiveä, mutta rocktähti vastasi:

”Suostuisin kyllä, jos osaisin. Olen pahoillani, mutta en koskaan oppinut tanssimaan”, hän sanoi. Ja näin hän vastasi aina, kun häntä pyydettiin tanssimaan.

”Tarkoitan siis, etten osaa tanssia kenenkään kanssa”, Elvis änkytti nolona.

Tavallaan Elvis oli kuin pyhäkoulupoika, hän ei ryypännyt eikä tupakoinut. Sen sijaan hän tottui jo varhain käyttämään amfetamiinia piristeenä jaksaakseen ja sitten taas muita pillereitä saadakseen unen. Ja hän teki juuri sen, mikä olikin sitten osa hänen traagista elämäänsä ja kuolemaansa. Hän kätki itsensä vaikka muka oli koko ajan esillä. Kätkeytyä voi niin monin tavoin ja sitä voi tehdä niin suuren yleisön kuin oman perheen ja läheisten kesken.


Tässä yksi suosikkikuvani kirjasta, jossa Elvis matkustaa aina kun mahdollista junalla, koska Gladys äiti oli liian huolissaan, jos Elvis lensi. Tässä hän on palaamassa Memphisiin heinäkuussa 1956 äänitettyään New Yorkissa kappaleet ”Don’t Be Cruel” ja ’Hound Dog”. Liikuttava otos tähdestä kuuntelemassa raitoja kannettavalla levysoittimellaan.


Elvis saattoi kuvitella elävänsä täydellistä elämää vaimonsa Priscillan ja tyttärensä Lisa Marien kanssa. Connollyn mukaan tämä kuva on lähinnä sitä kuvitelmaa todellisuudessakin, mutta tämä oli kaikesta vain murto-osa, sillä Elviksen seureu eli hovi vain kasvoi ja kasvoi. Hän elätti peliaddiktin Parkerin lisäksi yhä kasvavaa ihmisjoukkoa. Tarvittiin lisää piristeitä ja lisää jotain, että voi nukkua. Häntä kulutti myös hänen pimeä puolensa. Hän ei ollut uskollinen aviomies, mutta Priscillan piti olla neitsyt, kun he menivät avioliittoon ja Elvis ei voinut kuvitella enää rakastelevansa synnyttäneen naisen kanssa. Kummitteliko kaiken taustalla rakkaimman eli äidin muisto? Elvis oli ylenpalttisen antelias, mutta hän kiihtyi myös sekunnissa sataan, mistä saattoi aiheutua ongelmia. Hän ei ollut uskonut Jackie Gleasonin neuvoa:

”Elvis, sinusta tulee todella iso tähti. Paina tämä mieleesi. Älä piiloudu. Kävele kadulla, käy ravintoloissa, mutta älä piiloudu. Koska jos niin teet, sinusta tulee maailman yksinäisin kaveri.”

Hänestä tuli suuren hovinsa keskellä maailman yksinäisin mies, jonka kuolemasta tuli tämän vuoden elokuun 16. päivänä kuluneeksi 40 vuotta. Hän kuoli aivan liian nuorena, aivan järkyttävän yksinäisenä. Hän ei ollut nero, mutta hän oli parhaiden tenorien veroinen ellei enemmänkin. Hänen äänensä oli silkki ja sametti, johon maailman naiset kietoutuivat kuumissa unissaan, levyjä kuunnelleessan sekä konserteissa. Hän rikkoi käsittämättömiä levymyyntiennätyksiä. Hän oli mies, jonka valtiomiehet tunsivat.


Tällainen hän oli 1973, Gracelandin omistaja, koko maailman tuntema rocktähti antamassa parastaan lavalla, sillä niin hän halusi tehdä, kuin ei tietäisi muusta.

Jos luet tänä vuonna vain yhden elämäkerran, lue Ray Connollyn Elvis Presley  Legendan elämä 1935-1977. Saat samoissa kansissa koko Elviksen tiedetyn julkisen ja yksityisen elämän kuin myös tiedot hänen levyistään ja elokuvistaan, joita viime mainittuja, tähti itse häpesi. Saat myös lukea miksi Priscilla eikä vaalea ruotsalaistähti Ann-Margret, johon Elvis oli rakastunut. Mikä oli se asia, joka erotti Ann-Margretin kaikista muista rocktähden naisista? Entä jos toinen heistä olisi valinnut toisin, sillä...Kirja vilisee kuuluisuuksia, saat lukea, mitä et ole ennen tiennyt.


Tässä kuvassa on kaikkensa antanut mies. Hän teki sen kerta kerran jälkeen ja useimmiten kahdesti illassa. Kun luet kiertuetahdista, alat itkeä, sillä kyse on ihmisrääkkäyksen ja itsetuhoisuuden kuoleman syleilystä. Tässä on mies, joka kerran sanoi papille:

”Olen onnettomin nuori mies, jonka olet koskaan tavannut. Minulla on enemmän rahaa kuin ehtisin koskaan käyttää, tuhansia faneja ja paljon kaverikseni itseään kutsuvia ihmisiä. Olen kuitenkin onneton.”

Ja vuosi oli vasta 1957, joten raha ja kaverit kasvoivat miljooniin samaa tahtia yksinäisyyden kanssa. Kuka häntä todellisuudessa odotti missään paitsi miljoonat fanit ja hänen siivellään eläjät. Kaikki odottivat eikä kukaan odottanut. Hänestä oli tullut maailman yksinäisin ihminen.

”Elvis oli liekki, joka valaisi nuoruutemme pimeän huoneen.” 

- Paul McCartney -

*****

12 kommenttia:

  1. Elvis, se ääni ja se katse. Varsinkin ennen tähdet imettiin kuiviin todella rajusti ja rääkäten. En tiedä kykenenkö, mutta yritän kuitenkin lukea kirjan.

    Suspiscious Minds on lempikappaleitani ja jos esityksistä puhutaan, niin tämä linkki saa minut aina hyvälle tuulelle. Varsinkin se kuorotytön luona käyminen ja ne villit tanssikohtaukset https://www.youtube.com/watch?v=Wb0Jmy-JYbA
    Upea mies.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, älä muuta virka! Minussa ja etenkin sinussa huomaa miten Elvis koskettaa sukupolvia, jotka eivät varsinaisesti olleet hänen aikalaisiaan. No, se rankka on se kiertue kurimus. Ei niistä piristeistä kovin paljoa ollut, mutta ne tuli rutiinisti lääkäriltä piikkeinä ennen esitystä. En muista nyt sen lääkkeen nimeä, joka oli tässä kirjassa mainittu, jossa oli amfetamiinia ja jota mm. rekakuskit yms. käyttivät, etteivät nukahda rattiin, se oli laillista. Lopussa tietty lääkkeitä oli paljon...

      Oooh, täytyy kurkata, kiitos♥ En osannut valita, sillä meillä on R:n kanssa muutama biisi, joita kahdestaan vedämme tanssien toisinaan...Toinen on tietty Surrender ja toinen ja kolmas ovat...:)

      Yes!

      Poista
  2. AH! Jo kirjoituksesi saa mielen herkäksi. En ollut mikään Elvis-fani ennen hänen kuolemaansa, mutta uutinen hänen kuolemastaan vaikutti niin, että kiinnostuin. Tosin minua kiinnostaa Elviksessä lähinnä hänen herkempi puolensa ja hengellinen puolensa. Ei hän mikään idoli ole, mutta ihminen, joka on jättänyt jälkensä kovin moniin ja hänen elämänsä kyllä pistää mietteliääksi. Mitä lopulta julkisuus antaa, eikö se ole tuhoava voima, jota harva pystyy vastustamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, itkin kirjoittaessani ja en nyt joka kirjaa näin tee...Minäkään en ole ollut suuri Elvis -fani,mieheni ehkä enemmän, mutta kyllä meillä Elvistä on yhdessä kuunneltu ja olihn hänen äänensä ihan uniikki. Hän oli HERKKÄ. Sehän tässä. Ja hengellisyys tuli kotoa ja tietysti se näkyi joissain hänen esityksissään tai levyilläänkin. Hän oli riistetty ja uskoi muihin liikaa. Se tuhoaa tähtensä! Kuten Marilyninkin...

      Poista
  3. Surullinen kohtalo, yksi niistä upeista laulajista, jotka kuuluisuus ja lääkkeet tuhosivat. On aina tehnyt pahaa katsoa Elviksen viimeisiä kuvia, joissa hän esiintyy lihoneena ja pöhöttyneenä Las Vegasissa. En muista mistä olen lukentu Parkerista ja hovista, järkyttävää joka tapauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, ja siipiveikot ja oma manageri, satoja miljoonia tienasi ja sitten piti elää velkarahalla. Peliaddikti manageri. Mutta kyllä tähti itsekin tuhlasi, oli myös itsetuhoinen, mutta tietyllä tavalla herkkä ja äärettömän sisäänpäinkääntynyt. Hän kärsi niin paljon painostaan. Ja siitä sanottiin. Laihdutti ja lihoi, laihdutti ja lihoi.

      Poista
  4. En ole koskaan ymmärtänyt Elviksen mieletöntä palvontaa, erään joululaulun kuuntelen kyllä mielelläni juuri Elviksen laulamana:) Se johtuu aikakaudesta ja muistoista. Ja olihan niitä hittejä, suuri osa lämmitettyjä covereita, johon äänikään ei aina passannut. Elvis kuuluikin aiempaan ikäluokkaan ja oli jo vaari kun minä rokkasin BCR-tyylisiö purkkabändejä:) Silti joku Jailhouse rock tai Now or never ovat niin Elvistä, että on vaikea ajatella niitä muiden esittämänä. Elokuvistakin Elvis on jäänyt mieleen, sillä harvat olivat ne kerran kun filmejä näin. Elämäkerrat on kirjoja, joita luen aina ja niin tämänkin. Hyvä esittely ja liikuttava on tuo kuva, jossa Elvis kuuntelee magnetofoniraitaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irja, hän teki eräitäkin joululauluja:) Kyllä hänen äänensä oli parhaina vuosi todella arvostettu, kuten kirjassakin kerrotaan, mutta sitten sen yhden alamäen jälkeen hän ei saanut ylä-ääniä enää kuten aikaisemmin, silti teki uuden nousun suosioon.En minäkään ole suuria ikäluokkia, mieheni kylläkin on, mutta Elviksen suosio on kantanut sukupolvinen yli. Eräs 25-vuotias nuori mies haluaa tämän kirjan joululahjaksi! Ja samoin ystäväni nuori tytär eli kyllä Elvis vain kantaa. Minulla oli Beatles. CCR, Jefferson Airplane, Hurriganes ja mitä niitä nyt olikaan. Nyt on Sting, Sting, Sting...no, vähän vitsillä:)

      Kiitos<3 En uskonut tämän olevan näin kova teos.

      Poista
  5. En tiedä miksi Elvis ei minua ole koskaan sytyttänyt,mutta hänen elämäntarinansa oli mielenkiintoinen.
    Jerusalemin liepeillä on kokonaan Elvikselle pyhitetty ravintola,jonne Elvis fanitkin ympäri maailmaa ovat lähettäneet esineitä. Kävin siellä keväällä'
    http://www.rantapallo.fi/jaeli12/2017/04/26/elvis-jerusalemin-liepeilla/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, syty, syty:) Pitää palaa! Hänen tarinansa on riipaiseva. Kuule, mun likellä on kaksi miestä, jotka fanittavat Elvistä:) Minä en oikein noista esinejútuista taas, vaikka itse keräänkin esim. Jim Morrisonin kuvia, mutta en mitään tavaraa. Kiitos linkistä.

      <3

      Poista
  6. Hei Sisko,
    Kun itse luin pari vuotta sitten Satakunnan aluekirjaston kaikki Elvis-kirjat, näkemykseni hänestä muuttui. Hän oli juuri noin yksinäinen kuin kuvailet. Hänen ja äitinsä suhde oli niin tiivis, että Elvis ei koskaan selvinnyt äitinsä kuolemasta. Eversti Tom Parker käytti Elvistä häikäilemättömästi hyväkseen, sai tuloista suurima osan. Elvis eli vain musiikille, eikä finanssiasiat olleet hänen juttujaan. Hän oli hyvin avokäteinen, ehkä haki sillä hyväksyntää, josta tunsi jäävänsä paitsi lähipiirissään, vaikka häntä ympäröin loputon fanien joukko. Kysyin Suomen Elvis-fanklubilta hänen äänensä oktaavialuetta, koska luin, että se on omaa luokkaansa koskaan olleiden laulajien joukossa. Se oli 3,5 oktaavia eli hän pystyi laulamaan hyvin matalalta ja hyvin korkealta. Ostin 3 CD-kasettia, joita aina välillä kuuntelen. Yhdessä rokkia, yhdessä hengellistä musiikkia ja yhdessä tunnelmallisia balladeja. Itse olen aina pitänyt Elviksen tietyistä lauluista, mutta nuo kirjat luettuani pari vuotta sitten, olen laajentanut hänen tuotantonsa kuuntelemista. Tämä kirja täytyy ehdottomasti lukea!! Minäkin suosittelen sitä muillekin.
    Mukavaa viikonloppua!! Lämpöisin terveisin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hi Sis!

      Minusta tuli kirjan myötä Gladyisn heimolainen siinä, että Parker oli paholainen. Toki hän ei ollut ainoa syy kaikkeen, mutta jos Elvis olisi jäänyt Samin studiolle, hän voisi vieläkin olla elossa, ja mistä sen tietää kuinka hyvin pärjänneenä. Parker nylki hänet elävältä eli katso tuo vika kuva ja mieti kaksi keikkaa illalla ympäri maata kuukausikaupalla.

      Hyvä, että kysyit tuon ääniasian, sillä ne jotka eivät arovsta, voivat tuon nyt myös ymmärtää. Itse olen tenorihullu, joten kiinnitin kirjassa huomiota, että hän oli kuin tenorit, mutta ylitse heidän, sillä pystyi niin korkeisiin ääniin myös eli laaja ääniala. Siis kuten sanot: OMAA LUOKKAANSA!

      On meilläkin R:n kanssa suosikkimme ja niitä joskus kynttiläbileissämme tanssimme:)

      Tämä kirja on must to read! Kuuma suositus.

      Kiitos samoin! Bis Freitag...

      Poista