torstai 28. syyskuuta 2017

Herman Koch: Pormestari


Sylvialla ja minulla on yksinkertaisesti mukavaa siellä, missä milloinkin olemme. Olemme onnellisia siellä, missä olemme kahdestaan. Saatamme olla kiinnostuneita eri asioista, mutta kiinnostuksemme toisiimme säilyy aina ja kaikkialla yhtä vahvana. Maalaukset eivät sinällään sano minulle paljoakaan, mutta maalaus, jonka edesssä Sylvia seisoo, on aina enemmän kuin pelkkä meritaistelu, maisema tai asetelma hedelmineen ja kuolleine jäniksineen.

Herman Kochin Pormestari (De Greppel, Siltala 2017, suomennos Mari Janatuinen) on hollantilaiskirjailijan ystäville jälleen takuuvarmaa ’kochilaista’ mielenpimeyttä, jossa tavallisen elämän arkipäiväisyyden alla voi muhia mitä kohtalokkain pohjaimu. Amsterdamin pormestarin Robert Walterin elämä alkaa luisua hämärään, kun hän näkee uudenvuoden vastaanotolla vaimonsa nauravan pää takakenossa huoneen toisella puolella. Samaan katseeseen näkyy myös miten mies, kaupunginhallituksen jäsen Maarten von Hoogstraten pitää Sylviaa kyynärpäästä ja kuiskuttelee hänen korvaansa...Tästä alkaa Robertin piina, jossa epäilys valtaa alaa elämältä ja se mitä hän ei olisi ikinä pitänyt mahdollisena tuntuu mahdolliselta. Intohimoisen parisuhteen itseriittoisuus ei ehkä ollutkaan riittänyt Sylvialle:

Ajattelin kaikkea, mitä olimme viime kuukausien aikana yhdessä tehneet. Merkitsikö se yhtä paljon vielä nyt, kun sen ylle oli laskeutunut epäilyksen varjo. Kaksoiselämän mahdollisuus. Vaimoni, joka hymyili minulle – mutta hymyn tarkoitus oli vain hämätä minua.

Vanha, tuttu tarina, mutta kun sen kertoo Illallisen, Lääkärin ja Naapurin kirjoittaja, voi olla varma, että epäilyksestä ei rakennu mitään tavanomaista kolmiodraamaa vaan jotain aivan muuta. Robert Walterin epäilyn rinnalla rakentuu tummaa uhkakuvaa, jossa käytetään hyväksi vaimon kotimaata, jota ei mainita muka hollantilaisten suvaitsemattomuuden takia, mutta se on selvä tehokeino. On maa, jossa kaikki on niin toisin ja jossa tällaisetkin asiat hoidettaisiin toisin. On maa, joka on niin erityisen salattava, että vaimon ja tyttären nimetkin on muutettu kertomukseen. On maa, jossa asuu vaimon veli ja...

se on asia, jolla tulee olemaan merkitystä. Siitä tulee samanlainen piinaava asia kuin siinä Kochin tarinassa, joka ei ikinä jätä minuarauhaan. Hän teki sen taas!

Ulkoisesti pormestari Walter yrittää jatkaa elämäänsä samalla kun seuraa vaimoaan vainoharhoissaan. Elämä piinaa muutenkin, sillä eräs toimittaja tekee ikävän haastattelun vanhoja muistellen ja kaiken isäksi idealiinen kuva omista vanhemmista särkyy julmasti. Hänen edelleen kaunis 93 vuotias äitinsä ja 94 vuotias vitaalinen isänsä, joiden hän oli uskonut valmistautuvan isän 95–vuotissyntymäpäiviin, eivät aio olla enää edes elossa silloin. Nämä hyväkuntoiset, reissaavat upeat vanhemmat! Asian kertoo pojalleen isä, joka varoittaa dramatisoinnista ja kertoo, miten hän antaa viestin, jonka jälkeen pitää odottaa vielä kaksikymmentäneljä tuntia. Itsevarmuutta huokuen isä maitsee, että:

”Ei itkujäähyväisiä. Sen tulee tapahtua...Meistä se on kaunis kuolema. Sellaista olen aina toivonut. Ensin kävely metsässä. Illalla tuplaviski lempituolissa. Ja pian sen jälkeen onkin poissa. Otatko toisen viskin? vaimo kysyy. Mutta vastausta ei enää tule.”

Kirjassa on sivuja likemmäs neljäsataa ja tämä vasta noin puolessa välissä, joten voitte olla varmat, että kenelle vain voi tapahtua ihan mitä vain. Näin sanon Ian McEwanin romaaneista ja näin sanon Kochin tarinoista. Ikinä et voi olla varma mistään. Voiko elämässä oikeasti ollakaan varma mistään? Niin me yritämme saada itsemme uskomaan ja sitten tulevat tämän uskomme horjuttajat, ne kirjailijat, jotka haluavat sinun aina muistavan olemassaolon jokahetkisen epävarmuuden. Tämän maaiman Hermanit ja Ianit vetävät sinua likemmäs reunaa, mutta et voi olla varma, onko se tämä hetki vai tuleeko vielä uusia kesiä ja jouluja ennen kuin se kaikki tapahtuu.

Herman Kochin Pormestari ei ole trilleri, mutta se maistuu jännitysromaanilta psykologisen piinan vuoksi. Vatsassa asti tuntuu se, että Robert oli niin jotenkin hukassa, jähmeä ja omien asioittensa sokaisema, että...Tietenkään en spoilaa ja kerro, miksi Walter saa minut niin tuohtuneeksi. Olen kertonut tapahtumista vain sen mitä kustantajakin on kertonut takakansitekstissä. Sen päälle vain näitä fiiliksiä. Miten ihmeessä Koch keksii tällaista? Miten tämä arkipäiväinen sävy kerronnassa, kun rivien välitkin ojentuvat kalman kylminä takertumaan...

viimeisiin tähtiin.

*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Tuulia/Lukutuulia Mai/Kirjasähkökäyrä ja Annika/Rakkaudesta kirjoihin 

20 kommenttia:

  1. Hieno postaus Leena <3
    Tätä odotan. Sait minut lukemaan Kochia ja vain tämä on lukematta... jännitys tiivistyy...
    Illallinen oli vain niin järkyttävän tyly tarina...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, kiitos<3

      Minä en toipunut Illallisesta, koska olisi pitänyt saada puhua se auki, se yksi, joka katosi. Ei hän kadonnut vaan...

      Vaikka tämä on piinaava, voi tässä kokea, jos haluaa, myös hieman mustaa huumoria: Se auttaa. Robert Walter parka...:)

      Poista
    2. Luin parhaimman Kochin teoksen. Näin voi käydä kun rakastaa...

      Poista
    3. Mai, olisihan minun pitänyt arvata, koska Illallinen tylytti sinua:)

      Poista
  2. Tämä kuulostaa niin hyvältä kirjalta Leena. Olen nähnyt Kochin "Illallinen" kirjan perusteella tehdyn amerikkalaisen the Dinner elokuvan ,jonka ensi-ilta oli tänä vuonna,mutta en ole lukenut Kochin kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, Kochit kaikki olleet tähän asti minusta hyviä ja hyytäviä:) Amerikkalaiset eivät aina ole mun idoleja tekemään filmejä, joskus kyllä. Nyt kun Ranskassa ilmestyy tai on ilmestynyt Lemaitren Näkemiin taivaassa, haluaisin niin nähdä sen. Kunpa saisimme sen Suomeen. Kuvittele, että katsoin koneelta Siilin elganssia ranskaksi, vaikka en ole lukenut edes lyhyttä ranskaa. Kun oli lukenut kirjan, siinä pysyi jotenkin mukana, mutta onneksi sitten saimme sen elokuvana Teemalle eli ei mainoksia.

      Nyt kyllä on kadonnut Neljät häät ja yhdet hautajaiset, eikä minulla ole tapana lainata rakkaita leffojani kenellekään. Eikös se ollut brittileffa...

      Poista
  3. Hieno bloggaus. Kuuntelin radiosta Kochin tarinaa, ajoin autoa joten osa meni ohi, mutta muistaakseni ollut Suomessakin ja haluaa kuvata keskiluokkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, kiitos<3 Juu, hän kertoo keskiluokan ja ylemmän keskiluokan elämästä kauniiden kuvien takaa eli kulissit kaatuvat kolisten. Kai sinä Illallisen luit, siitä ei toivuta ihan heti.

      Poista
  4. Leena, nautin aina yhtä paljon näistä sinun Koch-postauksistasi! Jokohan olisi aika tarttua johonkin hänen teokseensa (jotka on muuten kaikki varsin ovelasti nimettyjä!)... Tekisi mieli Kockeilla, milä Koch tuntuu :)

    Hyvää viikonloppua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, sinä se sitten ilahdutat minua!<3 Tiedätkö, ihan kuin Koch kirjoittaisi juuri minulle:) Aloita sitten Illallsesta, se on kuin avainromaani, vaikka nämä ovatkin itsenäisiä teoksia. Tässä oli yksi juttu ainakin kuin Illallisesta. Paras ystäväni kehuu eniten Lääkäriä, Naapuri on vähän haasteellinen...Illallinen on minulle edelleen paras! Sitten taitaa tulla tämä...

      Kiitos samoin sinulle!<3

      (Olen paussin tarpeessa, sillä en ehdi lukea...apua!)

      Poista
  5. Apua, mikä typo tuohon tuli - jospa vain kocheilisin :)

    Aloitan illallisesta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, olin saletti, että halusit 'kocheilla' :)

      Great!<3

      Poista
  6. Pyrin bloggaamaan asap Silmukan (kertakaikkiaan - mikä teos!), samoin Pormestari odottaa vielä avaamattomana yöpöydällä. Odotan oikeaa hetkeä, koska tiedän Kochin imun. Silloin ei nähdä eikä kuulla mitään muuta!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, asap sitten:) Olen ihan myyty ja mitä sitä salaamaan, siinä taitaa nyt olla mun vuoden paras dekkarini. NÄIN KIRJOITETAAN UNOHTUMATTOMIA DEKKAREITA. Sinähän olet lukenut Lemaitrelta muitakin trillereitä, minä vain Näkemiin taivaassa, joka ei ole mikään vain, mutta ei dekkari: Onko Silmukka enemmän psykologinen kuin Lemaitren Camille, Alex etc?

      Koch vie mennessään.

      <3

      Poista
    2. Silmukka on psykologisesti piinaava, kuten myös edeltäjänsä, mutta tässä ei mässäillä väkivallalla. Alex etc ovat todella brutaaleja kirjoja jopa mun mittapuulla... Mutta miten hienosti Lemaitre tässä osoittaa, ettei ruumiinosien tarvitse irtoilla jotta lukijoita pelottaisi. Ihana mies, kröh, siis kirjailija ;)

      <3

      Poista
    3. Annika, no sitä minä arvelinkin. Luinhan siitä yhdestä sen alun ja se häkki...Kauhee, jos sunkin mittapuulla rankkoja. Tämä on mun suursuosikkini! Hän on!Kiitos.

      <3

      Poista
  7. Illallinen oli niin hyvä, että mietin "kocheilua" (miten oiva verbi!) taas kertaalleen. Ehkä pitäisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, en varmaan spoilaa, kun sanon, että tässä on se eräs asia, joka minuun ikuisesti jäi Illallisesta. Eli näistä pitäisi voida saada keskustella, mutta ei voi, ettei spoilaa. Kukaan tai mikään ei ole vieläkään kertonut minulle, mihin eräs katosi...ja tässä uudessa taas...:)

      Poista
  8. No juuri näin, miten Koch keksiikään kaiken tämän! Hän kertakaikkiaan osaa yllättää! Miten herkullinen tuo tuplaitsemurhatarina ja miten se päättyi ja oliko kenties kaikki kuitenkaan vahinkoa... Mulla vaan taitaa olla joku Illallinen -kompleksi. Se oli niin superkirja, että nämä myöhemmät Kochit eivät sen jälkeen ole tuntuneet niin hyviltä, mitä ne ehkä tuntuisivat ilman Illallista! Vaikka ovathan ne silti erinomaisia, varmaan lukuvuoden yhdeksi parhaaksi tämä Pormestari nousee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, jokainen kirja on erilainen, mutta niissä on silti mielestäni ykis yhdistävä tekijä, josta kirjoitin kommenttilaatikkoosi...Ja sitten tietysti tuo ihmisluonteen kierous.

      Minulla sama eli ei ole Illallisen voittanutta Kochilla vielä. Jotain Illallisesta kyllä löytyy mielestäni tästäkin kirjasta: Mieti nyt sitä vanhaa paria...ja syytettiinkö ketään. Yhteisitsemurhako? En usko, en usko. Emmehän me voi Kocheja jättää lukematta:)

      <3

      Poista