sunnuntai 5. elokuuta 2012

CHARLES BAUDELAIRE: PAHAN KUKAT

Runoholistille voi tapahtua ihan mitä vain. Viimeisin oudoille poluille eksyminen tapahtui, kun ihan tahattomana osuin Tahattoman lueskelijan blogiin ja aloin lukea sieltä juttua, jonka nimi oli Pahan kukkia. Jouduin aivan outoon taikaan jo jutun kuvasta, mutta sitten tekstistä nousivat esiin helvetti, rakkaus, intohimo, paha, tuho ja mies nimeltä Charles Baudelaire. Esiin tuli myös toinen mies, johon minulla on ollut jo vuosikausia intohimoinen runosuhde eli Yrjö Kaijärvi. Alkoi myrskytä ja ikkunaluukut lensivät auki, pimeä hiipi sisään, mutta silti näin, miten aloin saada yhteyksiä, joista en ollut haaveillutkaan. ..ja tähdet syttyivät pahan kukkien puutarhaan.

Charles Baudelairen runoteos Pahan kukat (Les Fleurs du mal, Sammakko 2012, suomeksi tulkinnut Antti Nylén) on varmaankin yksi maailman ristiriitaisimpia runoteoksia. Ilmestyessään ensimmäisen kerran 1857 runoilija ja kustantaja joutuivat saman tien oikeuteen ”julkisen moraalin ja hyvien tapojen loukkaamisesta”. Kuusi runoa pantiin julkaisukieltoon, mutta tästä vielä tietämättömänä Baudelaire kirjoittaa äidilleen:

Kuten tiedät, olen aina ollut sitä mieltä, ettei kirjallisuuden ja taiteen päämääränä voi olla moraalinen hyvä ja että muoto ja tyyli ovat kaikki kaikessa. Mutta tämä kirja – sen nimi, Pahan kukat, kertoo jo kaiken! – on täynnä pahaenteistä, kylmää kauneutta. Tulet huomaamaan. Sitä on kirjoitettu kiihkeästi ja kärsivällisesti. Ja kaikki mitä sitä vastaan tullaan sanomaan, todistaa sen arvosta. Tämä kirja saa ihmiset raivoihinsa. Mutta vähät minä imbesillien puheista, koska tiedän, että kaikkine ansioineen ja heikkouksineen, kirjani tulee raivaamaan tiensä lukevan yleisön muistiin.

Baudelairen ennustus osui oikeaan, sillä sen jälkeen kun kohu oli noussut ja tuomiot annettu, Baudelaire koko loppuelämänsä valmisteli toista Kukkien laitosta, joka ilmestyi 1861. Kaikkien myöhempien käännösten pohjana on tämä viimeinen Baudelairelta lähtenyt teksti. Baudelairen runojen käännöshistoria suomeksi on kiinnostava. Kaikkein kiinnostavin on tietenkin tämä täydellinen Antti Nylénin suomeksi tulkitsema, joka on varustettu hyvin antavalla Jälkilauseella. Sieltä Baudelairea tuntematon voi ammentaa tietoa ja huomaa samalla, että jos on jäänyt jo kirjan runojen onnelliseksi vangiksi, niin lienee käynyt myös suomentajan! Ja näin Nylén omasta työstään:

Kävi niin, että löysin käännöstyön aikana Baudelairen sydämen, hellyyden, uskon ja vihan ja tyydyin niihin. Yritin kirjoittaa ne uudelleen suomeksi oikeanpuoleiselle sivulle.


Tietysti se oli varsin kovakourainen tulkintatyö.


Ja kuten jo totesin, en myöskään halunnut tehdä tutkimusta Pahan kukista vaan Pahan kukat. Kirja on teksti, joka kuuluu lukea alusta loppuun, jotta sen sisällä oleva erityinen mieli, sen sydän, identiteetti, paljastuisi lukijalle.

Nylén myös kertoo, miten loi runoille uuden muodon suomen ilmaisuvarojen ja vapaan säemuodon ehdoilla. Sidotun mitan hylkääminen ei ole hänelle muodon hylkäämistä ja tässä kohtaa minä yhdyn täysin Nylénin kantaan. En myöskään nyt halua ollenkaan alentaa aiempia suomentajia, jotka sattuvat vielä suurin osa olemaan ’minun runoilijoitani’(Kaijärvi, Kailas, Sarkia, Onerva!), tuomalla esiin runon Rakastavaisten viini (Le Vin des amants) ensin Sarkian ja sitten Nylénin tulkintaan, vaan näyttää, miten runon henki on kiinni sen tulkitsijasta:

Tänä päivänä ihmeellinen
on kirkkaus ilmojen sinen!
Hepo viinin meillä nyt on,
hepo suitseton, satulaton!

Kuin enkelit, joissa palaa
iankaikkinen kuume salaa,
läpi ilmojen sinertäväin
me lennämme ihmettä päin!


Utupyörteen siivittäminä,
ajatuksen vauhdilla näin,
unenhoureessa, päihtyvinä,


sisar, liidämme vierekkäin,
levähdyksettä maltittomasti,
paratiisini portille asti!


Kaarlo Sarkian Kootut runot (WSOY 1976)

***

Ja sitten Antti Nylénin tulkinta:


On päivä korkea, kuulas!
Kuolaimet, kannukset, suitset pois,
on ratsunamme viini,
matkamme päänä
jumalten, satujen taivas!


Aamun kristallisinessä
me kuljemme kohti
kaukaista kangastusta
kuin enkelit houreissaan,
armottomassa aavikkoauringossa!


Pehmeästi keinumme
siivillä
viisaan tuulispään, mielettöminä
molemmat,
minä
ja tyttöni
       kiinni toisissamme
    liitelemme
levähtämättä, hengähtämättä, livahdamme
unieni paratiisiin!

Kumpikin on varmasti aivan Baudelairen henkeen, mutta oman aikakautensa suitsilla. Osaan antaa suuren arvon jokaiselle runoteokselle, joka on julkaistu sisältäen myös alkukielisen rinnakkaistekstin ja näinhän Pahan kukat nyt kokonaisuutena on tarjolla. Edellinen suuri rinnakkaistekstinen runonautintoni oli Kirsti Simonsuuren William Shakespearen sonetit, josta ammennan kai hautaani asti. Elämäni ensimmäinen oli Eve Rehnin suomennos Rainer Maria Rilken runoista Tahto tahtojen/Der Grosse Wille. Mitä vielä unelmoin, olisi ilo saada vastaava suomennos Emily Dickinsonin Kootuista runoista (The Complite Poems Of Emily Dickinson), sillä omistan ne nyt alkukielellä, joka on osin muinaisenglantia sekä - sitten tietysti Rilken kootut. Eveltä loppui aika…

Nyt kuitenkin takaisin Baudelaireen, joka vetää minua liian moneen suuntaan. Pääasia ovat tietenkin hänen runonsa ja miten ne koin, elin, tunsin, mutta ensin vielä vähän muuta. Huomattavin Baudelairen suomentaja ennen Nyléniä on ollut Yrjö Kaijärvi, joka on kuitenkin kääntänyt vain alle puolet alkuperäteoksesta. Mikä minua tässä eniten hämmentää on se, että olen ollut jo vuosia täysin Kaijärven pauloissa. Kaikki alkoi pienestä nahkakantisesta kirjasesta Yrjö Kaijärven Kauneimmat runot, jonka sain kauan sitten isoäidiltäni. Hämmästyin Kaijärven runojen intohimoa, niiden polttavaa rohkeutta, mutta nyt minä tiedän, kuka Kaijärven on sytyttänyt naisten lisäksi: Baudelaire!

Kun luen tätä Baudelairen runoa:


Kuin yön holvia
jumaloin sinua,
oi murheen astia, oi sanaton suuri.


Mitä kauemmas
käsistäni karkaat
sitä enemmän sinua rakastan.


Kaunis olet, öitteni koristus!


Ja kun ikuisuuden sini
penikulma
penikulmalta
vetäytyy silmistäni
     ironisesti
sinä kaunistut vain.


Julma, armoton peto!


Vaanin sinua, käyn kimppuusi
kuin lierokööri
vainajan lihaan,
nautin sinusta,
jopa kovuudestasi, josta entisestään kaunistut!


Kun tämän jälkeen lukee vaikka Kaijärven runot Malja tai Rakkauden viha, tietää, mistä Yrjö on eniten syttynyt tuleen, kuka antoi hänelle tuon uskalluksen kirjoittaa eroottista paloa paljastaen kuten hän on tehnyt.


Ja mikä sai sitten lopullisesti Nylénin uskaltamaan hylätä Baudelairen runon mitan, oli ajatus siitä, miksi Baudelairea luetaan vuosisadasta toiseen. Onko se runon mitta vai onko se kuitenkin Baudelairen runojen kantama melankolia, raju aistillisuus, joku outo, jota kavahdamme, vaikka himoammekin, se outo, joka saa meidät kiihottumaan runoilijasta, joka ylisti jopa rakastettunsa sylkeä!

Kirjoitan jokaiseen runokirja-arviooni, että ’runo on tunnetila: miten arvioida tunnetilaa?’ Nyt voisin lisätä, että runo on intiimi tunnetila, miten riisua itsensä alasti julkisesti ja kertoa, miten koki Baudelairen runot ja/tai miksi koki niin.

Voin ehkä todeta, että Baudelairen runot ovat täynnä outoa kauneutta. Tai voin paljastaa, että niitä lukiessasi kuolet ’janoon’ ellei lähdettä ole liki. Voin ihmetellä, miten Baudelaire, joka eli 1821-1867, on uskaltanut kirjoittaa kuten hän kirjoitti. Toisaalta, Baudelaire osasi upeassa muodossa tarjota ikiaikaisen elämän janon ja nälän, intohimon raivoisan myrskyn äärestä ääreen ja rajan ylitsekin. Hän kuljettaa lukijaansa Pahan kukkien pimeään aistillisuuteen, sinne syvimpään yöhön, mutta hän ei ikinä, ikinä unohda sytyttää tähtiä!


Tanssiva käärme

Ihanasti, tunnoton rakkaani, väikkyy
valo ihollasi, johon
vartalosi kauneus
kuin harsoihin verhoutuu!

Pohjattoman kuontalosi pistävissä tuoksuissa,
vellovalla hajujen aavalla,
siniruskeassa aallokossa
haaveissaan uinuva
henkeni herää
kuin laiva
tuuliseen aamuun, purjeensa nostaa ja taivaanääriin lähtee.

Ei hellyyden, katkeruuden merkkiä näy
silmissäsi, elottomissa
koruissa; niissä kaikki on vain
kultaa ja rautaa!
Ja kun tahdissa sulavasti
edestakaisin keinut
näytät käärmeeltä, joka tanssien seuraa
näkymättömän
lumoojan sauvaa.

Raukeutesi raskaan taakan alla
lapsenpääsi hiljaa
huojuu, jähmeästi kuin norsunpoikasen pää.
Vartalosi keikkuu
ja edemmäs kurottaa
kuin siro laiva, joka aallokossa
vaappuu kaarnan lailla
niin, että raa'atkin meressä käyvät.

Ja kun jäävuoret
jylisten sulavat
     ja laineet
suussasi lyövät
hampaittesi rantaan
tuntuu minusta kuin maistaisin Böömin viiniä,
kitkerää, valloittavaa
sulaa taivasta,
 ja syttyy
sydämeni tähtiä täyteen!

kuva Tahaton lueskelija

*****

Lisäkseni Pahan kukista on kirjoittanut ainakin Jokke/Jokken runonurkka


*****

Runokirjat Leena Lumissa

22 kommenttia:

  1. Oletpa sinä innoissasi näistä Baudelairen runoista! Etkä aivan ilmeisesti ole ainoa.

    Tapa suomentaa mitalliset runot vapaamittaisina on minulle vähän hankalasti sulavaa.

    Täytyy myöntää, että esittelemäsi Sarkian suomennos verrattuna Nylénin versioon on kuin eri runo. Vaikea sanoa kumpi on lähempänä alkuperäistä, kun ei ranskan taitoni ole ihan sitä luokkaa, että tarkkaa vertailua voisin itse sanoman perusteella tehdä. Tosin mitta lienee Sarkialla lähempänä - säejako ainakin. Kirjoitat varmaan ihan sattuvasti, että oman aikansa suitsilla suomentajat ovat runoja ohjastaneet.

    Muuten myös Koskenniemi on suomentanut Baudelairea. (Toivottavasti kukaan ei nyt erehdy pitämään ketjukolaajaa minkäänlaisena Baudelairen tuntijana, kun pari päivää niitä Kaijärven suomennoksia tulin lueksineeksi.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ketjukolaaja, täysin sinun syytäsi;-) Kiitos!

      Minulle menevät sekä perinteinen, mitallinen runo, että vapaamitallinen.

      Minäkään en osaa ranskaa, mutta siltikin, arvostin kirjan rinnakkaistekstitystä. Ja niille, jotka ranskaa osaavat, tämä on entistäkin kiehtovampi teos.

      Niin...ne aikakauden suitset varmaan vaikuttivat satakuntalaiseen Sarkiaan, vaan eivät enää Nyléniin ja Baudelaire taas viis veisasi.

      Koskenniemi on kirjan lopussa mainittu kuin myös lisäksi Eila Kostamo, Väinö Kirstinä ja Aale Tynni!

      Meille on aina opetettu, että vaatimattomuus kaunistaa, mutta älä nyt viitsi: Sinähän siellä blogissasi tarjoilet Baudelairea kuin ammattilainen ja sen jälkeen niitä unkarilaisia runoilijoita yms.

      Mikä vahinko, että olen niin innoissani liian monesta: Jään paitsi syvyyssukelluksen huumaa.

      Täysin kiitos sinun, minulla on nyt tämä mahtava teos runokirjastossani...

      Tunnelmallista, runollista elokuuta sinulle!

      Poista
  2. Hienoa kun kirjoitit tästä! Itse olen lueskellut muutaman ruman tästä kokoelmasta (minulla ei ole sitä itselläni) ja se tosiaan on vaikuttava, jopa tai ehkä etenkin tällaiselle ei-runonlukijalle :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tessa, olet lueskellut ilmeisesti muutaman runon, jotka eivät kai olleet rumia. Osa Baudelairen runoista on hyvinkin kauniita, mutta jos hakemalla hakee löytyy rajuakin. Minä pidän eniten runoista näiden kahden ääripään välillä.

      Kiitos. Kiva kuulla, että kolahti.

      Poista
  3. Nyt täytyy ihan ensimmäiseksi sanoa,että vaikka vaikutuin suuresti Baudelairesta,kerrassaan lumoudun aina Leena Lumen omasta tekstistä,tavasta kuvailla,kiehtoa...<3
    Nyt täytyy siis saada käsiini Pahan kukat.uskoisin äsken lukemani perusteella,että Baudelaire saattaa sopia vanhalle Sarkian ja Waltarin runojen ystävälle?Ja,mitä noihin käännöksiin tulee,minuun kolahti modernia versiota enemmän Sarkia:)
    Mietin tuossa miksi en ole koskaan lukenut Baudelairea,vaikka nimi on toki ollut tuttu...elämä lyhyt,kirjoja paljon,siinäkö lienee selitys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, olen suuri Sarkian ihailija ollut jo tienistä ja kotoisin myös Satakunnasta;-) Nyt on vain niin, että kun runoja harrastaa paljon, siinä käy ihan samoin kuin proosan kanssa: Jokin muuttuu. En sano välttämättä, että ollenkaan parempaan suuntaan, mutta haluaa jotain vahvempaa...Sarkian kirja, kuten Katri Valankin on koko ajan käteni ulottuvilla, että ei ollenkaan huono, vain osoitus, miten erilaista voi tulkinta olla.

      Minäkin luen Waltarin runoja. Moni ei kuin muista, että hän oli myös vahva runoilija.

      Sitä sinun ja minun sopii ihmetellä, sillä Sarkian koottujen runojen lopussa on jonkin verran Baudelairen tuotantoa;-)

      Tiina, kiitos. Riippuu niin kirjasta, miten itse lumoudun...sitten pitää vain siirtää oma lumous tekstiksi...Myönnän, että sekä Baudelaire, että Nylén veivät ja vahvasti.

      Baudelaire on muuten todella paljon luettu ja kuuluisa, joten oli meidänkin jo aika...;-)

      Lumoavaa alkavaa viikkoa Pionien Kuningattarelle!

      Poista
    2. Hmm. Runot ja runous ylipäätään ovat asioita, joiden kanssa elämäni on ollut pitkään katkolla. Ennen suolsin runoja päivittäin, mutta runosuoni tukkeutui syystä, jonka voin joskus kertoa mailissa. Ja miksi kirjoittaakaan itse, kun on olemassa niin mahtavia runoilijoita, joista en ole kuullutkaan... Södergran on kestosuosikkini, samoin Maaria Leinonen, jonka runot ovat näennäisen arkisia ja juuri siksi niin puhuttelevia.

      Ihanaa alkuviikkoa! Tänään pidän vihdoin ne arpajaiset.

      <3

      Poista
    3. Södergran on paras! Hänen koottunsa ovat aina yöpydälläni.

      Minultakin pulppuaa välillä runoa ihan kutsumatta, välillä on hiljaista.

      Ronojen lukeminen on rentouttavaa: Tyylikäs tiivistys tiiliskiviromaanin sijasta;-)

      Kiitos samoin sinulle! Jännittvää nähdä, kuka pääsee palkinnoille...Minä taidan pitää puutarhapäivän.

      Katso tänään Subilta Sovitus (Atonement) ellet ole nähnyt. Perustuu Ian McEwanin samannimiseen menestysromaaniin. Palkissanikin on muutama kuva ko. elokuvasta. Alkaa jo klo 21, joten jaksat;-)

      Poista
    4. Leena, Sovituksen olen nähnyt vaikka kuinka monta kertaa, se on aivan uskomattoman kaunis ja riipaiseva elokuva! Yksi parhaista!

      -Rachelle, mummulan koneella :)

      Poista
    5. Hyvä sitten! En viitsi siitä nyt postata, kun varmaan kaikki paitsi mun siskoni ovat sen nähneet;-)

      Poista
  4. Ooh mikä postaus! Luin aikoinani Pahan kukat tenttiä varten, enkä tenttikiireissä ehtinyt muuta kuin lukemaan systemaattisesti tuntematta mitään. Olisi jo aika lukea uudestaan. Sait Baudelaire-osion aivoissani heräämään henkiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, kiitos. Baudelaire on 'ooooh'!

      Hyvä sitten, sillä tätä herraa ei kannata ohittaa.

      Poista
  5. Aah, teit tämän tänne Leena Lumiin. Hienoa! Muistan kun laitoit yhden Baudelairen runon Pahan kukista Lumikarpalon puolelle.

    Minusta suomennosten vertailu on kiehtovaa. Itselläni on kotona enemmän vain Sylvia Plathin eri suomennoksia (Marja-Leena Mikkola ja Kirsti Simonsuuri). Niin ja Liisa Ihmemaassa löytyy useana versiona, mutta jos runoudessa pysytään... Vertailu on mielenkiintoista, eikä sen todellakaan tarvitse olla arvottavaa tai järjestykseen laittamista. Enemmänkin se mikä suomennos osuu omaan sydämeen. Kiva, että laitoit nuo Sarkian ja Nylenin versiot!
    Minustakin runokirjoissa alkuperäiskieli käännöksen vieressä on loistava idea, vaikka esim. ranska ei ole hallussa (minullakaan). Minulla on Ginsbergin Huuto yhdistelmänä englanti-italia. Olen oppinut mm. että italiaksi huuto on urlo.;)

    Ehdottomasti kulttuuriteko vihdoin suomentaa kokonaisuudessaan Baudelairen Pahan kukat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, teen kaikki kirjat, myös runokirjat Lumiin. Lumi on työblogi ja Lumikarpalo on levähdysblogi;-)

      Vaikka ei jotain kieltä osaisikaan, silmät silti hakeutuvat lukemaan, miten se on alkuperäkielellä. Vaikka minulla on vain luhyt saksa, luen mielelläni Rilkeä myös saksaksi ja useimmiten ymmärrän. Italiaa olen opiskellut kolmeenkin otteesen, mutta siinä on yllättävä vaikeusrappu parin vuoden opiskelun jälkeen...Joskus tunnen itseni vajaaksi, kun en osaa ranskaa.

      Tämä on Sammakko -kustantamolta tosi mahtava juttu!

      Poista
  6. Minulle tuo Baudelaire on jääyt tuntemattomaksi suuruudeksi, mutta pidin tuosta Kaarlo Sarkian suomennoksesta!<3333

    Mutta hyvä kun tuot näitä ulkolaisia suuruuksia esille;)))

    Oikein hyvää ja mukavaa alkanutta viikkoa, Leena-IhaNainen!<3333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, niin minullekin - tähän asti.Sarkia on vanha tuttu.

      Niin...ehkä runo ei katso kieltä, ei maiden rajoja...

      Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen! Tosi outoa, kun R. palasi töihin...tottua taas tähän, kun kukaan ei...;-)

      Poista
  7. Hänen elämänkertaa juuri luin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No arvaa vaan, alkoiko kiinnostaa näiden runojen jälkeen. Jälkilauseessa oli jotain hänen elämästään, mutta ei paljoa. Minä luen nyt myös elämänkertaa, mutta suomalaisen naistaiteilijan.

      Poista
  8. Pidän Baudelairen lähes jokaisesta teoksesta, mutta suomenkieli karsii suuresti hienoimmat piirteet. Useissa runoissaan on rosoisempia sekä särmiä että karumpaakin voimakkuutta joka ei tule tarpeeksi esille ennen kuin esimerkiksi nyt uusimpaan ihastukseeni norjankieleen.

    Julma, armoton peto! vs. Satan Vis Miskum!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, no, mitä voi kun ei ymmrätnyt ottaa lukiossa ranskan kieltä;) Olen kovasti onnellinen tästä Antti Nylénin suomenoksesta, jossa mukana runot myös ranskaksi. Usko tai älä, luen myös ranskalaisia sivuja osittaisesti: Ehkä etsin jotain salattua tempoa...Palvon Nylénin suomennosta. Hän on tinkimätön, taiteellinen ja riittävän dramaattinen tulkitsemaan Baudelairea. Tässä kirjassa Baudelairen Paha kukat julkaistaan ensimmäistä kertaa lyhentämättömänä suomennoksena.

      Joudun hieman valitsemaan näitä ruonja, joita tuon julki myös lukijoitani pohtien..Kovempi rosoissus, mitä nyt jo on, ei houkuttaisi herttaisia .lukijoitani. .Minuun Baudelaire uppoaa kaikellaan, mutta just nyt tuli mieleeni, että voisi runoblogissani Lumikarpalossa, niin kauan kuin sitä jaksan vielä päivittää tuoda esiin vaikka Syyssonetin, Kauneuden tai Eksoottisen tuoksun...Nylén on runohullua ymmärtävä herrasmies, joka antoi minulle laajan luvan levittää Baudelairea.

      Norjankieleen! Ala sitten lukea alkukielellä Sandemosea! Aloita Ihmissudesta ja älä vain jätä välistä pois Kadonnut on unta vain.

      Ei peto ollenkaan, mutta pitää vahvoista elämyksistä;)

      Poista
  9. Hei Leena! Mistä olet löytänyt Baudelairen kirjeen äidilleen: "Kuten tiedät, olen aina ollut sitä mieltä..." Tutustuisin siihen mielelläni, vieläpä ranskaksi, jos mahdollista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Marbies! Kirje löytyy Antti Nylénin upeana suomennoksena kirjan lopun Jälkilauseesta. Samoin kuin tämä äidille lähetetty:

      "Pahan kukat on valmis. Kansi ja muotokuva ovat työn alla. Siinä on 35 uutta runoa, ja kaikkia vanhoja on muokattu perusteellisesti. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen jokseenkin tyytyväinen. Kirja on jokseenkin hyvä, ja jääköön se, tämä kirja, todistamaan minun inhostani ja vihastani kaikkea kohtaan."

      Tilaa teos ranskaksi!

      Nylén on ihan huippu <3

      Poista