perjantai 24. helmikuuta 2017

Riitta Konttinen: Täältä tullaan! Naistaiteilijat modernin murroksessa


Joka aamupäivä, kun tulen kirjasto/toimistooni, kohtaan ensimmäisenä kuvanveistäjä Camille Claudelin katseen, hänen syvän, tumman katseensa ja muistan...Muistan miten lahjakas kuvanveistäjä hän oli, muistan, että hän oli Auguste Rodinin oppilas ja kohta myös hänen rakastajattarensa, kuten olivat useimmat naiset Rodinin ateljeessa. Muistan myös, minkä kohtalon Camille koki uhatessaan ylittää lahjakkuudessaan suuren mestarin: Sitähän ei naistaiteilijalle voitu suoda, että hän olisi saavuttanut jotain ohitse miesten, joten hänet piti tavalla tai toisella saada pois näyttämöltä. Camillen silmät eivät enää tee minua surulliseksi, ne vain muistuttavat siitä mitä on ollut olla naistaiteilija 1900 –luvun Pariisissa ja mitä on ollut olla yleensä nainen miesten maailmassa alalla kuin alalla. Toisaalta Camillen katse muistuttaa minua siitä, mikä on tärkeää: No sine art - ei ilman taidetta!

Taidehistorian professori emeritan  Riitta Konttisen uudessa kirjassa Täältä tullaan! – Naistaitelijat modernin murroksessa (Siltala 2017) saamme todella hätkähtää sitä naistaitelijalahjakkuuden määrää, jota meillä on ollut ja on, kuin myös niitä hukattuja mahdollisuuksia, joissa taitelija toisensa jälkeen luovutti tai tyytyi alisuoriutumiseen voitokkuuden sijasta: Kuinka kukaan voi näyttää parastaan ellei hänelle anneta siihen mahdollisuuksia? Jos miehinen yhteiskunta mieskriitikoineen aliarvosti naistaiteilijoita, jos aviomiehet lytistivät lahjakkaita vaimojaan tai jos naistaitelijuus katsottiin vain pikkurouvan ajankuluksi? Luojalle ja kohtalolle kiitos, Konttisen kirja vyöryttää esiin nimiä, joista osasta moni ei varmaan ole kuullutkaan, mutta onneksi ja kiitos, löytyy kohtaloita ja näyttöjä uhmakkaasta, uskaltavasta naistaiteilijuudesta: karikkoillekin karahtaneena loistavasta!


Olga-Gummerus-Ehrströmin Omakuva, 1908, saa olla nyt ’Camillen katse’. Tässä kohtaa tuon esiin unohdettuja naistaiteilijoita ja ensin dukaattipalkintojen kertomaa:

Suomen Taideyhdistyksen historiassa on esimerkiksi yli kolmenkymmenen vuoden mittainen jakso, jolloin nuorille taiteilijoille tarkoitettua dukaattipalkintoa ei annettu yhdellekään naiselle.

”Naistaiteilijat loistivat poissaolollaan vuodesta 1904 vuoteen 1936”, toteaa asiaa yhdistyksen asiakirjoista tutkinut Tutta Palin.

Viimeisen kerran naiset huomioitiin vuonna 1903, jolloin ensimmäisen palkinnon sai Tyra Malmström ja toisen Hilda Flodin.


Hilda Flodin, Omakuva, 1903, lyijykynä

Ach, Hilda Flodin, kuka olisikaan uskonut, että Hilda opiskeli ja työskenteli dukaattipalkinnon saadessaan Rodinin ateljeessa Pariisissa!

Uhmakas Hilda ajautui mukaan Auguste Rodinin ateljeen eroottiseen ja mustasukkaisuuden riivaamaan ilmastoon, josta Camille Claudel oli jo poistunut. Oli tapana, että Rodinin oppilaat olivat usein myös alastonmalleina ja mestari määritteli äärimmmäisen julkeat poseerausasennot, joten ei ole vaikea kuvitella sessioiden jatkoja.

Elsa Fohström, Elsa Linnos, Olga Nordström, Aino Alli, Helly Tigerstedt, Gunvor Grönvik, Martta Helminen, Elin Gustafsson, Hjördis Nyberg, Karin Hildén, Ina Colliander, Tove Jansson, Ada Thilén, Greta Hällfors- Sipilä, Greta Schalin, Olga Nordström, Aune Äyräpää, Helmi Kuusi, Anna Snellman, Inni Sigber, Emma Kivekäs, Aino von Boehm, Tyra Sjöström, Meri Genez, Ester Borg, Elga Seseman...Näyttämöltä erottuvat vahvimmin kuitenkin Ellen Thesleff, Ester Helenius, Sigrid Schauman ja tietysti Helene Schjerfbeck, jonka Mustataustainen omakuva, 1915, alla:


Kun taidekauppias Ivar Hörhammerilta tiedusteltiin 1940 –luvun puolivälissä naistaitelijoista, hänen mielestään:

taide oli tyranni, joka ”vaatii ihmisensä kokonaan”, eivätkä naiset näytä hänen mielestään tähän pystyneen. Kolme poikkeusta Ivar Hörhammer kuitenkin mainitsi: Fanny Churbergin, Maria Wiikin ja Helene Schjerfbeckin.

Listalla on kaksi omaa suosikkiani, joista toinen on tietty Helene ja toisen löysin kiitos Riitta Konttisen kirjan Taiteilijatoveruutta eli Maria Wiik.


Kuva tuntemattoman naistaitelijan ateljeesta Montmartrella vuonna 1906. Kirjassa on kiitettävän runsas kuvitus sekä mustavalkoisten aikalaiskuvien että taidekuvien osalta.

Mitä sitten olivat naisteilijoiden karikot, on helppo arvata: Taideateljeissa ihan sama oltiinko Pariisissa tai Helsingissä, miestaiteilijat suorastaan vihasivat naisopiskelijoita. Naisten markkinoille tulon pelättiin vievän miehiltä, perheen elättäjiltä työt, joten naisia vastaan toimi monipolvinen vastarinta aina kriitikoista opiskelijatovereihin, jolloin mistään toveruudesta ei voitu puhua. Sen sijaan naistoveruus toimi, kuten voimme lukea sekä tästä, että Konttisen Taiteilijatoveruutta kirjasta. Ja sitten se esteistä tavallisin eli avioliitto, vaikka niitäkin oli monenlaisia, niin lapset viimeistään usein sitoivat naisen kotiin ja veivät heidän aikansa ja tilansa näyttää parhaansa. Tosin jotkut taiteilija-avioliitot saattoivat olla jopa antoisia ja niissä nainen saattoi saada tukea, oppia ja ymmärrystä mieheltään.


Alvar ja Ragni Caven häämatkalla Italiassa. Heistä Riitta Konttinen on kirjoittanut kiehtovan kirjan Elämänvirrassa Alvar ja Ragni Cawén, jonka lukeminen vie mennessään. Siinä on erilainen malli taiteilija-avioliiton toimivuudelle kummankin hyväksi, vaikka juuri Ragni halusi lasten synnyttyä olla ensi sijassa äiti ja vaimo, mutta lopulta...kaikki kävi paljon paremmin kuin Helmi Vartiaiselle, jonka Omakuva 1917-1919 alla:


Onnettomuudeksi Helmi, kulttuurikodin vilkas karjalaistyttö törmäsi avioliittoon ahdasmielisen kodin kasvatin Tyko Sallisen kanssa. Sallinen vei Helmiltä kaiken ja järkytti myös ympäristöä julkeilla vaimoaan pilkaavilla Mirri –maalauksillaan, joista tuli mieleen, että Tykolle nainen oli jotain alhaista ja likaista. Taitelija Sallinen nimitteli vaimoaan lehmäksi ja alensi tätä monin tavoin. Helmin opinnot keskeytyivät, hän sai kaksi lasta, joista ensimmäisen Tyko lähetti salaa kasvatettavaksi sisarelleen Tanskaan ja kun avioero aikanaan koitti, Tyko otti lopulta varakkaampana toisenkin lapsen pois vaimoltaan. Helmi kuoli varhain ja aika epäselvissä olosuhteissa, mutta katsokaa hänen omakuvaansa: Eikö hänestä olisi tullut vaikka mitä, kun hän kaiken menettäneenä vielä maalaa noin, että tuskaan on sivellin kastettu, että hän ei vain saanut tilaisuutta näyttää parastaan ja kukaan ei auttanut. Helmin olisi kannattanut elää yksin tai rakastua naiseen!

Täältä tullaan! Naistaiteilijat modernin murroksessa ei ole kuitenkaan lohduton. Sen runsaus kertoo omaa kieltään! Aikakaudet ja tyylit liudentuvat toisiinsa ja koska modernismin tiellä ollaan, on muistettava, että Helene Schjerfbeck oli mitä parhain opettaja ’niukassa viivassaan’. Helene jos kuka on näyttänyt että vähemmän on enemmän. Riitta Konttinen on minun taidenäyttelyni Klimtin Wienin taideteosten ohella. Jokainen Konttisen kirja on nostanut ruokahaluani ja taas se tapahtui:


Elga Seseman, Omakuva, 1945! Elga Seseman Omakuva 1940-luku on kirjan kannessa ja ylistän valintaa. Minkä minä sille voin, että ekspressionismi vain vetää! Modernismin valtavirtaa vastaan Elga kulki omalla sydämellään luoden ja tulokset kertovat puolestaan. Maalausten mystisyys, tummuus, intensiivisyys, omaperäisyys, sisäänpäinkääntyneisyys, arvoituksellisuus ja vahva koloristisuus: Onko mikään ihme, että häntä on verrattu Vincent van Goghiin ja Edward Munchiin!


Näyttämö ei olekaan tyhjä, vaan siellä näkyvät noin puolentoistasataa suomalaista naistaitelijaa enemmän tai vähemmän tunnettuina, mutta: no sine art – ei ilman taidetta!

*****

Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Kirja vieköön!

*****

Täältä tullaan! Naistaiteilijat modernin murroksessa -taidenäyttely Tampereen taidemuseossa 18.2.-28.5.2017

*****


Vuodesta 2014 olen kantanut kukkarossani kuvaa Maria Wiikin (1853-1928) maalauksesta Ullakkokamarissa, 1889. Kuva on nyt jo melkein puhki, hyvin ruttuinen, mutta aina vaan saan tästä jotakin...Taide on enemmän!

28 kommenttia:

  1. Kuopus valmistui viime keväänä Tampereen Ammattikorkeakoulusta kuvataiteilijaksi. Hänen opinnäytetyönsä oli nimeltään Äiti tekis nyt vähän taidetta - Nykytaiteen äitikuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arkeilija, hienoa<3 Ja kiehtova opinnäytetyö.

      Poista
  2. Varmasti hieno kirja, tulee lukulistalle ilman muuta. Ehkä jopa hankin sen itselleni. Kattava postaus taas kerran Leena 💜

    VastaaPoista
  3. Tämän aion lukea, tottakai! Schjerfbeckin ja Wiikin ohella Elin Danielson-Gambogi on ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, hyvä<3 Ehdottomasti myös Elin, jonka yksi erinomainen työ onkin päässyt Konttisen kirjan Naiset taiteen rajoilla kanteen. Minä välillä vain kollaan maalauksia netissä:)

      Poista
  4. Oi, tämän kirjan nimi pitää pistää ylös! Ja tämän sinun kirjoituksesikin tulen vielä lukemaan uudestaan paremmalla ajalla.

    Ihanaa viikonloppua!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, suosittelen! Olen ensi viikolla hiihtolomalla ja on vaikka mitä kivaa, mutta en lähde harjukaupunkia pidemmälle:)

      Kiitos samoin sinulle<3

      Poista
    2. Mikä lista naistaiteilijoita, joista en ole koskaan kuullut! (no parempi myöhään....) Täällä kommenteissa jo esille nostettujen lisäksi haluan mainita vielä Ellen Thesleffin yhtenä suosikkinani.

      En ole koskaan tykännyt Tyko Sallisesta ja vielä vähemmän sen jälkeen kun hänestä vähän enemmän opin. Kiinnitin huomiota viimeksi Ateneumissa (Suomen taiteen tarina näyttelyssä) hänen omakuviinsa: olivat ihan eri tyylisiä kuin työt vaimostaan tai ylipäänsä muut ihmiskuvansa. (siis musta esittää itsensä miljoonasti paremmassa valossa ja "kauniimmalla" tyylillä kuin muut)

      Hieno, kiinnostava blogikirjoitus! Täytyy harkita kevätretkeä Tampereelle.:)

      Poista
    3. Sanna, olet ilmeisesti nähnyt jo kirjan eli Ellenistä on teoksessa 11 kohteessa ja useammilla sivuilla. Henkilöhakemisto taas on niin laaja, että siksi päätin luetteloni kolmeen pisteeseen.

      Ellen luotti itseensä ja hänen perheensä myös. Ellen piti itseään nerona. Hän eli vahvan niin privaatti- kuin taiteilijaelämän, jos niitä nyt erottaa, sillä taiteilijuus on helposti kaikki.

      Sama täällä. Ja mieti miten käyttäytyi, mikä oli, mitä teki, eikä kukaan puuttunut. Monet vain takana puhuivat ja kauhistelivat.

      Kiitos<3 Tämä oli se toinen syy, miksi blogiani jatkoin uudenvuoden jälkeen, toinen oli Tsvetajeva:) Me katsotaan ehdimmekö,kun lähdemme äidille...

      Poista
    4. En mä tätä ole vielä ehtinyt saada käsiini. Ellenin tiesin ja tykkäsin, niin kuin joitain muitakin, jo ennestään. Mutta tuota mitä kirjoitit tuossa ^yllä hänestä oli kaikki mulle uutta.
      Tsvetajevaakaan en ole vielä lukenut. En ole vielä edes nähnyt koko kirjaa!

      Hyvää 3.3. kohtaamispäivää teille!!

      Poista
    5. Sanna, ai jaa...No, Ellenistä on varmaan ollut Konttisen muissakin kirjoissa ja kun googlailin hänen kuviaan, oli niistä joku tuttu. Tässä kirjassa hänestä on siis paljon ja minullekin uutta tietoa.

      Tsvetajeva tulee minulle arvontaan! Olen nyt vain ollut niin saamaton ja haluan nukkua ja muutenkin rauhoittua enemmän joten ei ole vielä riittävästi uusia kirjoja, mutta katsotaan...Puutarhakirjatkin viipyvät vaan.

      Kiitos♥♥

      Poista
  5. Harmi, että emme taida ehtiä Tampereelle tuohon näyttelyyn.

    VastaaPoista
  6. Onpa mielenkiintoinen kirja. Ennen oli naisilla niin vaikeaa päästä taiteilijoina esille,että pitää nostaa virtuaalista hattua niille jotka sen tekivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, ehdottomasti! He olivat rohkeita pioneereja maailmassa, jossa miehet uhkasivat heitä monin tavoin.

      <3

      Poista
  7. Miten ollen missannut tämän kirjan? Pitänee hankkia :). Suomessa on ollut ja on oleva huikeita naistaiteilijoita. Ja naisia. Joissa on taidetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, no minulla oli tälle keväälle kaksi suurta odotusta ja toinen oli tämä<3 Toinen oli Tsvetajevan runojen suomennokset.

      Ja kiitos tutkijoiden, saamme tietää sekä heistä että heidän työstään.

      <3

      Poista
  8. Nuo Konttisen kirjat ovat kyllä loistavia. Nyt on vaaratilanne, että joudun hankkimaan tämän. Mukavaa hiihtolomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Airi, täysin samaa mieltä! Miten ihana vaaratilanne<3

      Kiitos ja mukavaa viikonloppua sinulle!<3

      Poista
  9. Hieno postaus. Tämä kirja täytyy saada käsiin :)

    Tykosta olen ollut aina omaa mieltäni ja luulen, että ajatuksesi kulkevat hyvin samaan suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, kiitos<3 Sun on tämä saatava...:)

      Mielessäni oli aika painokelvottomia ajatuksia, mutta sain pideteltyä pahimmat.

      Sinulle tähän iso suositus♥

      Poista
  10. Minua kiinnostaa kovasti tuo näyttely Tampereella . Olisi ihana nähdä nuo työt esille laitettuna. Kirjakin voisi olla mieleinen, täytyy miettiä pystynkö lähtemään. Mukavaa laskiaista sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkkis, niin minuakin: katsotaan ehdimmekö sinne länisrannikolle mennessä. Tai sitten voisi lähteä vain sinne ja käydä samalla korkkaamassa Tampereen Ikea:)

      Minä oikein kerään taidekirjoja ja niitä on paljon etenkin saksaksi ja italiaksi, kun kirjan hinta on Keski-Euroopassa asiakasystävällisempi. Suomessakin jokainen taho hyötyisi, jos yleisesti kirjan hinta olisi kohtuullisempi eikä se sitten löytyis vuoden päästä 5-10 euron alepöydältä.

      Tämä kiinnostaisi sinua, Sirkkis takuulla!<3

      Poista
  11. Oi, tämä olisi kiehtovaa lukea! En niin usein tuo blogissani esille sitä, miten rakastan kuvataidetta. Konttisen kirjoja minulla on muutama ja olen nauttinut niiden lukemisesta. Ihanaa, että kirjoitit tästä. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tee se! Minun nälkäni kuvataiteisiin vain kasvaa. Minulla on paljon taidekirjoja sekä Konttiselta että sitten Italiasta ja Saksasta ostettuja. Kai niitä Klimtin töitäkin lähden vielä kerran livesti katsomaan. Olen hirveän onnellinen, että Konttinen tekee näitä teoksia: Näin en jää osattomaksi ja sinäkin voit tämän kokea♥ Ja kaikki, jotka ikinä haluavat!

      Poista
  12. Ihanala teokselta vaikuttaa!

    Miten paljon hienoa taidetta meiltä onkaan piilossa, kiitos miehisen kanonisoinnin...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, suosittelen!

      Juuri niin, juuri niin...Jos luet tämän, tiedät, mikä oli ihan fyysinen uhka naistaiteilijoille henkisestä rasituksesta nyt puhumattakaan.

      <3

      Poista