sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Helsingin Kirjamessut 2016 pikakelauksella ihanista tapaamisista Hartolan joutseniin!


Kirjamessuviikonloppu meni kuin nopeuttettu filmi. Yksi syy on se, että tänä vuonna annoimme messuille vain lauantain, sillä olin nyt ensimmäistä kertaa näin pitkällä reissulla leikkauksen jälkeen. Perjantaina oli tarkoitus ajella ihan rauhassa hotelliimme, vähän levätä ja sitten klo 19 syömään nuortemme kanssa. Aina kuitenkin sattuu ja tapahtuu. Tai minulle sattuu, väittää Lumimies, kuten se putoaminen sinne lehmälaidunojaan Saksassa viime lokakuussa...Tällä kertaa matkan varrella yllättivät Hartolan joutsenet! Onhan niitä joutsenia aikanaan paljon nähty etenkin länsirannikolla asuessa pelloilla ja vanhempieni merenrantamökille niitä saapui joka kevät samat 31 kaunista lintua. Täällä harjukaupungin saarella ei ole peltoja, johon joutsenet voisivat muuttomatkallaan levähtää, joten kun huristelimme ohi satapäisen joutsenlauman Hartolan kohdalla, olin näkevinäni siinä jotain ennen kokematonta...


Lintuja oli tosi, tosi paljon ja niillä oli selvästi menossa hyvin tarkka ja kaunis matkaanlähtöjärjestely. Tiesin ohittaneeni jotain liian upeaa ohitettavaksi, mutta auto vain painui eteenpäin vakionopeuden tasaisella tahdilla. Kerroin ohittaani onneni, sanoin haluavani kuvata jotain suurta, kerroin haluavani penkin ja huovan ja jääväni pois kirjamessuilta, jos vain pääsisin takaisin joutsenpellolle. Ihan kuin jostan Speden sketsissä eli ellei miehelle sano:' Pysähdy!', hän ei sitä tee. Päätin vaieta. Se tekee vaikutuksen. Kerran vaikenin Pariisin asti, joten ei kannata yrittää. Vihdoinkin hän tajusi ja sitten hän selittämään, että 'ei täällä voi kääntyä' ja 'miten me ikinä ehdimme sovittuun aikaan edes ravintolaan, kun sinä jäät kuvaamaan joutsenia' ja 'olemme taas pahimpaan ruuhka-aikaan Hesassa' etc.etc. Onneksi auto kuitenkin löysi paikan jossa saattoi kääntyä ja


lopulta pääsin niin liki upeaa ryhmää, että saatoin tehdä havaintoja. Edessä olivat johtajajoutsenet, niiden välissä muut, jotka tarkkaan kuuntelivat 'johtajien' neuvoja'. Aika ajoin kuului merkkiääni tai näkyi tietty kaulantaivutus ja sitten ryhmässä saattoivat jotkut vaihtaa paikkaa. Ainoa, jotka eivät yhtään vaihtuneet, olivat ryhmänvetäjät sekä viimeisinä olevat pariskunnat, joilla oli nuoria, ensimuuttomatkalleen lähteviä joutsenia mukanaan. Mihinkään kuvaan emme saaneet mahtumaan koko ryhmää, mutta tässä ei ehkä kuitenkaan se määrä, vaan tuo upea lentosuunnitelma oli se kaikkeus! Tämä oli unohtumatonta, mutta sinne en voinut jäädä, vaikka mieli teki.


Ja olihan meitä lopulta siellä kaksi innostunutta! Mies joka vei minut tapaamaan minivillipossuja viime lokakuussa Saksaan, ei jää kylmäksi Suomen kansallislinnulle. Tänään aamiaisella hän jakoi hotellissa joutsenkokemusta herran kanssa, joka oli nähnyt kurkien vastaavan, mutta aivan erilaisen matkajärjestelyn ja siinä ei todellakaan ollut myöskään kysymys muutamista kymmenistä linnuista, vaan paljon suuremmasta määrästä. Tuo lintujen ikiaikainen muuttovietti, niiden viestintä ja osata palata takaisin tutuille pesimäpaikoille on kuin jotain maagista realismia, jonka edessä mykistyy ihailusta.


Lauantaiaamuna sitten aamiaisen jälkeen ratikalla keskustasta kirjamessuille.Minulla oli lappu, jossa sovitut tapaamiset ja mielessä oli sitten ne omat kiinnostuksen kohteet, joita oli ollut pakko karsia, sillä tapaamisia lounaasta alkaen jonkin verran eli paljon. Hauskaa 'kuoharilistallani' oli se, että siinä oli sekä kirjailijoita, lukijoitani että blogikollegoitani ja tietty myös lounas Kustannusherran kanssa myös sattumia, joissa ennen tapaamattomat, mutta Blogistaniasta tutut kirjabloggaajat tulivat moikkaamaan eli saimme tutustua 'face to face' ja heistä yksi oli bleue Meillä onkin erikoista kirjamessuhistoriaa takana, mutta silti emme ole ikinä tavanneet kunnolla:)


Kustannuspuolta saavat edustaa Minervan Maria Säntti ja Merja Varon. Kuten ehkä muistatte Minerva oli ensimmäinen kustantamo, johon aloittaessani vuonna koivu ja tähti räntäsadepäivänä törmäsin ja siitä se sitten kiihtyi...kirjabloggaaminen.



Kirjailija&fani eli Antti Tuomainen& minä♥ Tässä mies joka taitaa dekkarin. Törmäsin Tuomaiseen vasta Kaivoksen myötä ja nyt taidan lukea hänen kaikki teoksensa vähitellen, kuten muuten tein Håkan Nesserinkin kanssa. Oikeastaan heillä on tyylissä jotain samaa eli vaikka molemmat kirjoittavat dekkareita, kumpikin tuo teoksiinsa paljon ihmisen sisäistä melankoliaa ja elämäntuskaa jännityksen yhtään siitä kärsimättä. Tuomaisen uusin, Mies joka kuoli, on luettu ja erinomaiseksi todettu kuin myös Synkkä niin kuin sydämeni, josta viime mainitusta tosin en ole vielä ehtinyt kirjoittamaan. Oli muuten ihan sanomattoman ihanaa tavata Antti livesti!


Fanitaapamiskuvan ja yllä olevan väliin jäi kuvaamattomia hetkiä kuten tapaaminen kiehtovan kirjailijan kanssa ja hän tuli messuille lauantaina ihan minun takiani. Näimme niin kiinnostavia reissukuvia, jotka liittyvät hänen tulevaan kirjaansa, että Lumimies puhuu niistä vieläkin: Nyt meidän kuulemma pitäisi matkustaa Jekaterinburgiin! Minua kiinnosti kovasti tieto, että kirjailijaystävälläni oli matkallaan mukana suosittelemani Helen Rappaportin teos Jekaterinburg. Romanovien viimeiset päivät. Kaiken huipuksi kirjailijallamme oli Jekaterinburgissa sama opas, joka oli opastanut Helen Rappaporttia! Ehkä kohta kuulen, että me kaikki tapaamme toisemme Jekaterinburgissa...


Eräs tapaaminen meni ohi, mutta kirjamessuilla onkin tajuttava, että ei ota liian kireitä aikatauluja, sillä ne eivät kuitenkaan toimi. Kaikkein parasta on vain flow...Ihmettelen, että en ole ottanut yhtään ruokakuvaa, mutta sanotaan nyt sitten niin, että seura vei. Ihan lopuksi oli niin hulvattoman hauskaa tutun lukijani Birgitan ja hänen miehensä kanssa, että vatsalihakset ovat vieläkin nauramisesta kipeät. Kiitos seurasta ihanat♥ Birgitta, älä unohda koodisanaa: Idän pikajuna!



Tästä kuvasta tekee mieli sanoa, että 'Me kolme ja Rivan suojatit'. Onhan tässä tyttökirjahenkeä paljon mukana. Me kolme ja Tuure tapasimme kauan sitten ensimmäistä kertaa kirjabloggaajina kirjamessuilla ja lähdimme sen jälkeen viettämään iltaa keskustaan hyvän ruoan ja kirjapuheen äärelle. Takassa paloi tuli, pöydillä kynttilät ja kuka olisikaan silloin uskonut mitä tulevat vuodet tuovat tullessaan. Tuure on nyt maailmalla...Sara, vasemmalla on kirjailija, joka on kirjoittanut mm. Kapina ja kaipuu. Kultaiset tyttökirjaklassikot sekä pitää blogia Saran Kirjat. Katja oikealla on kustannustoimittaja, joka lisäksi pitää Lumiomena -kirjablogia. Keskellä Lumi, joka on vihdoinkin kutsunut Saran katsomaan puutarhaansa ensi kesänä: Sara muistutti, että jo ensimmäisestä tapaamisesta hän on sitä halunnut. Nyt sopii paremmin kuin hyvin ja tiedossa on takuulla muuta(kin) puhetta kuin tyttökirjat, sillä mitä kiltein tyttökirjailijuus kätkee suuren kiinnostuksen jännitykseen. Olen saanut ehkä kovimmat dekkarivinkkini juuri Saralta! Ai niin, näiden kolmen konkaribloggaajan tapaamisiin liittyy aina kuohari tai kaksi ja kaunista nostalgiaa, mutta myös eteenpäin katsomista.


Tässä muisto messuilta 2013. Mukana myös Montgomery -tutkija Vappu Kannas. Paljon selvempi kuva kuin tämänvuotinen...Täältä löytyy kirjamessujamuistoja.


Joulu näkyi jo messuillakin ja mikä sen ihanampaa. Minä aloitan nyt kuitenkin tänään lukemaan dekkaria ja tällä viikolla on vuorossa myös länsirannikolla käynti, joten katsotaan, milloin ehdin kirjoittaa lukemattomat luetut kirjat Lumiin.

Kiitos kaikille tapaamillemme ihanasta seurasta ja innoittavaa kirjamessujen jälkeistä elämää!

♥:lla Leena Lumi

41 kommenttia:

  1. Ihanat kirjamessut ja fantastinen tapaaminen teidän kanssa. Minä myönnän, että nuorruin vähintäänkin vuoden siitä nauramisesta ja tarinoinnista, joka meidän pöydässämme oli. Olette superihania ♥

    Kiitos myös kirjoista ja kaikista suosituksista. Antti Tuomainenkin on nyt lukulistallani =).

    Minä muistan lupaukseni ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, eikö vain. Minulla oli vatsalihakset nauramisesta kipeenä. Kiitos samoin♥

      Ole hyvä. Toivottasti osuvat kohdilleen.Niin...Antti...<3

      Kiva kuulla. Jotenkin eilen ilmassa oli taikaa, joten siihen alkoi melkein uskoa. Nyt aletaan vain sitten pohtia asusteita...Minä luotan, että pidät sen♥

      Poista
  2. Kaikesta huolimatta messut huumasivat taas jälleen kerran. Ja kylläpä yllätyin kun yhtäkkiä siinäpä hän oli, Leena Lumi! Olipa vihdoin mukava tavata ja täytyy todeta, että aka Lumimiehesi osasi antaa minulle juuri sopivaa ymmärrystä puhumamme asian äärellä. Ja vieläkin huvittaa ajatus siitä, että meistä olisi otettu kuva niin että olen selin kameraan :D!!! Mukavaa uutta viikkoa ja hurmosta messujen jälkeen. Itse sain sieltä, ja näyttelyreissultani, jotain mystistä voimaa, että selätin koko syksyn vaivanneen suurpinon kirjapolkuni saralla ja pöytä on nyt siltä osin puhdas- toisin kuin lastenkirjablogini pino. Ateneumin näyttelyyn antaisin sinulle vinkin... Ahmatovan rakastaja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. bleue, aina ne sen tekevät. Nyt oli paremmin, kun meteli ei ollut niin kova kuin ennen. Sille oli varmaan tehty jotain. Ihanaa, että tunnistit: Oli kiva tavata livesti! Olisin linkittänyt sinut, mutta en tiennyt, saanko luvan? Lumimies on ollut menestys jälleen kerran:) Oi, tuota ehdotusta en kuullutkaan...ehkä se olisi pitänyt toteuttaa! Kiitos samoin sinulle: Me lähdetään to aamuna taas ja nyt länsirannikolle, joten nyt pyykkiä, leivarin lämmitystä, haravointia ja taas pakkaamista. Oijoi, kunpa minä voisin sanoa samaa. Mutta olen päättänyt kiriä lukujumin aiheuttaman tauon kiinni länsirannikon jälkeen. Kirjoitan ainakin osan niistä, jotka olen nyt jo lukenut ja luen uusia. Oih, en voi: Haluan palata Wieniin Klimtin äärelle ja sitä varten matkakassa on lihottava reippaasti. Uskon, että Ahmatova palaa aina takaisin, mutta meidän pitkät matkat omalla autolla ovat joain päivänä 'vorbei'. Tulemme muuten seuraavalla kerralla junalla: Paljon mukavampaa, vaikka kaikki joutsenet jäävätkin sitten kuvaamatta.

      Poista
    2. Ihana "Saanko luvan?", niin kuin tanssii pyydettäessä :)! Tokihan blogini on täysin vapaasti linkitettävissä, joten saat toki luvan :)!
      Minä matkustin junalla ja siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Hyvät on se, että voi lukea!

      Poista
    3. bleue, kun sinusta ei aina tiedä: Opin sen nyt. OK, kiitos.

      Kyllä me taidame tulla seuraavalla kerralla junalla...Kävin pari kertaa kirjamessuilla parhaan ystäväni kanssa junalla ja se oli kuin olisi lomalla ollut. Junassa voin jopa minä lukea, mutta autossa tai bussissa en voi.

      Poista
    4. Minusta ei kyllä aina tiedä :D!!! Hyvin sanottu!
      Ja ihana kun pääsin tekstiinkin <3! Mukavaa reissua viikonlopulle!

      Poista
    5. bleue, minulla on hauskoja intuitioita:) Tottakai olet tekstissä!<3 Kiitos!

      Poista
  3. Meillä on hienoja yhteisiä muistoja Leena ja oli todella taas mahtavaa tavata teidät kaikki! <3 Olen hyvin otettu kutsustasi ja minusta tuntuu, että löydän tien vielä Salaiseen puutarhaan...

    Tuo sinun joutsen-kokemuksesi on jotain aivan unohtumatonta ja sitten vielä päälle ihanat ja jännittävät kirjamessut! :) Nyt tuli juuri mieleeni yksi kirjamessukokemuksemme niistä ruotsalaisista miesdekkaristeista, jotka huijasivat meitä...muistatko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, vaivun aina nostalgiaan, kun ajattelen meitä kolmea ja Tuurea...Eikös jo ollut aika:) Katselemme puutarhaa sitten toivottavasti iltahämärillä tai sateella, sillä kirkas aurinko syö kukkien värit ja kadottaa salaperäisyyden, jolloin emme näe salaista puutarhaa...

      Se oli jotain tosi, tosi unohtumatonta. Joutsenet toivat kaivattua maagisuutta messuiluun. Tiedtähän miten rakastan elokuvaa Suklaata iholla (Como agua para..). Muistan ikuisesti! Joka kerta kun se messujuttu tulee mieleeni ja he ovat siinä vielä yläkuvassa, mutta mainoskuvalla, että kehtasivatkin. Mehän olimme oikeassa: he olivat he!

      Poista
    2. Sara, tässä se on: http://leenalumi.blogspot.fi/2014/10/kirjamessut-2014-bella-silvia-huijaavia.html

      Jerker ja Håkan tarvitsisivat tukistusta...vähintäin.

      Poista
  4. Oli varmasti tosi ihanat messut ja mukava nähdä ihania ihmisiä, puhua yhteisestä mielenkiinnon kohteesta, aika vain saa siivet! Mutta ihmeesti tuollainen tapaaminen voimaannuttaa sisikuntaa pitkäksi aikaa!

    Tuo Jekaterinburg herätti mielenkiintoni ja vanhan haaveeni matkustaa joskus Trans Siberian -junalla läpi Venäjän aina Vladivostokiin! Matka kestää melkein viikon ja varmaan vuoden jos pysähtyy joka kaupunkiin, jotka vaikuttavat mielenkiintoisilta...joskus tuon matkan teen :D

    Mukavaa alkavaa viikkoa Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivipellon Saila, tällä kertaa siis vain yksi päivä messuilla, joten aika meni liiankin nopeaan: Eipä ole ennen tullut valomerkkiä. Se sai koko seurueemme naurusta valumaan melkein lattialle. Niin tekee ja tuntuu, että olen taas elävien kirjoissa ja kuntokin kesti, vaikka 4 kk on ollut pakkohiljaiseloa.

      Minulla on ystäviä, jotka ovat sen tehneet. He ovat siitä kauan unelmoineet ja sitten toteutttaneet. Nyt Lumimies haluaisi sinne tavalla tai toisella, koska Raili M. näytti niin vaikuttavia kuvia, mutta minä näen unia Idän pikajunamatkasta ja syy on täysin Birgitan blogista Skool ja kulaus:) Ainakin Tatra -vuorille haluan ensi vuonna ja Wieniin Klimtin äärelle.

      Kiitos samoin sinulle Saila! Nyt pakko haravoida, sillä poissaollessamme köynöshortensiat ovat tiputtaneet lehtensä ja kulkualueet, mm. terassin alunen ihan vaarallisen liukas ellen ryhdy toimiin.

      Poista
  5. Ihanaa, että maltoit pysähtyä olennaisen eli joutsenten äärelle! Ihanaa syyshyssyä (nappasin sanan Kirjojen kamarista juuri) sinulle, Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, luonto on olennaisinta. Se on itse hengitys.

      Kiitos samoin sinulle Maria lumottua hämäränhyssyä! Syyshyssy kuulostaa uniikilta...

      Poista
  6. Miten kummassa en nähnyt sinua ollenkaan?? (Tai en ainakaan tunnistanut.)
    Olisi ollut mukava tavata kasvokkain. :)

    Joutsenissa on kyllä jotain kaunista jylhyyttä. Syysloman lopulla onnistuin näkemään pellon täynnä joutsenia, mutta ne kyllä vielä lähinnä "hengailivat" eivätkä vielä olleet valmistautumassa lähtöön. Kaunis näky joka tapauksessa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, kaikki aina ovat tunistaneet minut, mutta en tajua miksi:) No, olin nyt vain lauantain, mutta olin valomerkkiin asti. Ehdottomasti ja kehoitin kaikkia, jotka minut tuntevat ottamaan hihasta kiinni. Minulla vähän huomio herpaantui Antti T:n takia, mutta onneksi bleue tuli moikkaamaan.

      Ne ovat niin myyttisiä, että henkeä salpaa, nuo Sibeliuksen linnut. Näiltä oli hengailu kaukana eli kuin lentoonlähtösulkeiset. En ole ikinä ennen nähnyt vastaavaa, vaikka olen kotoisin peltojen keskeltä, meren ääreltä. Unohtumatonta!<3

      Poista
  7. Oi, joutsenet Hartolan pelloilla. Hyvä kun pysähdyitte kuvaamaan. Muistan kerrankin kun ajelimme kotia kohden ja näimme joutsenten lisäksi valtavasti kurkia samoilla pelloilla. Vaikuttava näky!

    Kiitos hienosta messuraportista ja kuvista!

    Hyvää viikon alkua ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, no se pysähtyminen oli nyt Lumimiehen naisen lukemisen varassa. Tuli ihan mieleen ne Speden naisen logiikkaa sketsit:) Ehkä tunti tuossa meni kun palasime takaisin ja sitten taas kohti Helsinkiä, mutta oli sen väärti. Huomasin, että siellä on suuria ja jännästi suojaisia peltoja. Tuokin pelto laskeutui vielä takaa alas, joten osa oli siellä eivätkä näy kuvissa.

      Kiitos ja ole hyvä!

      Kiitos samoin sinulle♥ Jo to lähdemme äidille...

      Poista
  8. <3 <3 <3 Kiitos Leena messuterveisistä! Minä pistäydyn tänä syksynä pikaisesti vain Turun messuilla. Syy: en tunne oloani kotoiseksi hälinässä ja suurissa tapahtumissa. Ehkä kuitenkin vielä joskus innostun isommin.

    Ihana fanikuva! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, ole hyvä ja kiitos<3 Minäkään en pidä tungoksista, en hälinästä, mutta vuosi poissa messuilta teki ihmeitä ja nyt tuntuu kuin melua olisi vaimennettu.

      Älä muuta sano!<3

      Poista
  9. Ihanat, ihanat ja viisaat joutsenet!

    VastaaPoista
  10. Ihan ensin: nyt alkoi naurattaa, kun näin kuvan Lumimiehestä kuvaamassa joutsenia! Tiedät miksi, pääsen nyt ajatuksissani kuoharihetkeemme. Kiitos, Leena, oli niin ihanaa ja ihan erityisen tärkeää tavata messuilla. ♥ ♥ ♥

    Ja ah, Tuomaisen uusin pitää lukea.

    Monin halauksin

    Lumiompun Katja töistä



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tiedän...se oli tarina siitä pariskunnasta, joka...:) Täysin samaa mieltä♥♥♥

      Ehdottomasti. Minä luen jo hänen vanhempia teoksiiaan.

      Samoin

      Lumi Muuratsalon saaren iltapäivän hämäryydestä

      Poista
  11. Huomasin blogiasi selatessa että pidät paljon elämäkerroista. Mummini puhui että haluaisi lukea jonkin elämäkerran tsaarien ajoilta ja ajattelin hänelle semmoisen hommata. Olisiko sinulla mahdollisesti joku idea kyseiseksi kirjaksi? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lolde, näin on. Ehkä se periytyy geeneissä, sillä isäni luki pääasiassa elämkertoja:) No, äitini luki viimeksi ja piti paljon Martti Backmannin kirjasta Harriet ja Olof. Kuolema Viipurissa 1918. Kirja perustuu Backmannin isoisän elämään, mutta se tuo esiin yhden Viipurin historian salatun tapahtuman. Minun ehkä pitäisi viedä kirja elämäkertoihin, vaikka kirjan pääpainotus on tuossa tragediassa...Äitini on kotoisin ihan Viipurin läheltä eli Valkjärvletä.

      Ja sitten se ehdoton suositus eli Irmeli Viherjuuren toimittama Anna Virubova. Keisarinnan hovineiti. Eri asia on, mistä löydät tämän Otavan kirjan, joka on vuodelta 1993, jos meinaat omaksi. Kirjastostahan aina saa. Tuo Backman löytyy varmaan myynnistä eli on niin uusi kirja.

      Ei ihan tsaareja, mutta vähän myöhemmiltä ajoilta, on myös varmaan vielä myynnissä oleva loistava René Nybergin Viimeinen juna Moskovaan, joka on elämäkerta. Sekä Backman että Nyberg ovat loistavia kirjoittajia, jotenkin kuin kuuntelisi tarinaa takkatulen äärellä.

      Ja mitä tulee itse tsaareihin, oma intohimoni on Nikolai II ja ne löytyvät kaikki täältä: http://leenalumi.blogspot.fi/2012/09/romanov-kirjat-leena-lumissa-romanov.html

      Sitten on Anna Kortelaisen kiehtova Avojaloin, joka kertoo 2o tarinaa Karjalan kannakselta.

      Äitini piti kovasti Avojaloin, Viimeinen juna Moskovaan sekä Harriet ja Olof. Kuolema Viipurissa 1918.

      Jos lähdetään pois Venäjän suunnasta, sitten löytyykin jo vaikka mitä, kuten kiehtova Bengt Jangfeldtin Axel Munthe - tie Caprin huvilalle tai takaisin Kannakselle ja Edith Södergranin elämäkerta Agneta Rahikaisen Edith. Runoilijan elämä ja myytti.

      Ensi vuonna lienee tulossa ainakin yksi elämäkerta, joka liikkuu tsaarien ajoissa...

      Toivottavasti näistä löytyy!

      Poista
  12. Kivoja kuvia ja tunnelmia!
    Katsoin sekä perjantaina että lauantaina haastatteluja Teemalta ja Areenasta, mutta ne eivät riitä. Messut täytyy kokea Messukeskuksessa. Ensi vuonna!

    Upeat joutsenet! Kannatti pysähtyä, ainutlaatuinen kokemus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kiitos!

      Just niin, paikan päälle vaan!

      Olimme aivan euforiassa: Tuollaista ei voi kokea kuin kerran elämässä.

      Poista
  13. Leena, kyllä: joutsenet, kirjat, luonto, ystävät, tapaamiset, läheiset, koirat, kirjoittaminen, matkat, yllätykset. Elämässä on ihanan paljon asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Kiitos tapaamisesta, nauruista, keskusteluista.

    Olen tänään kiukutellut tekniikan kanssa ja ollut pikkuisen tyytyväinen, kun se ei asiantuntijavoiminkaan vielä selvinnyt. Ei siis ollut vika minussa. Huomenna on sentään vielä toivoa.

    Ja nyt sitten vain odottelemaan ensi syksyn kirjamessuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili, ja ne sun kuikat! Sinä se aina saat mut nauramaan♥

      Minä olen kiukutellut Hesarin jakelun toimimattomuuden kanssa. Tilasin äidille lahjaksi Hesarin ja hän ei saa sitä lauantaisin, vaan vasta sunnuntaina! Nytkin oli la hänen synttäri eikä lehteä tullut. Sinä olet minua paljon sitkeämpi, joten selviät kyllä. Jos mun pitää huomenna soittaa sinne jakeluPALVELUUN, jossa ei ihminen enää helpolla vastaa, mää romahdan.

      Niin...,mutta me saatamme silloin olla Itävallassa, mutta tavataan sitä seuraavilla:) Tai tulet Jyväskylään!!!

      Poista
    2. Ei taida ehtiä kevääksi kirjaa, että pääsisin Jyväskylään. Eikähän sitä tiedä, vaikka aikataulunne lipsahtaisi sen verran, että oletkin silloin täällä, tai me kaikki Jekaterinburgissa. Jep, kaikki Jekaterinburgissa!

      Poista
    3. Raili, juu mikään ei ole varmaa, sen olen oppinut:) Sinähän teit nyt ennustuksen..., mutta jos toinen ennustus toteutuu olen matkalla Idän pikajunassa! (Älä ota kovin vakavasti, tuo on vain minun ja erään Panoraamassa tapaamani lukijaystäväni Iso Haave. Se on sikatyyristä!)

      Poista
  14. Voi miten upeat joutsenet ja kuvat niistä,pakkohan noita oli pysähtyä katsomaan.Oikea vau-kokemus Leena:) Ja kivat tapaamiset myös kirjamessuilla:) Merja Varonin mies Uzi on se joka kuvasi minut siihen matkalehteen....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, olihan tuo aikamoinen kokemus. Sellainen 'kerran elämässä'. Tosi kivaa oli. Ihan tosi: Tunnen Merjan jo kohta 8 vuoden ajalta. Hän on ihana, ihana ihminen, joka myös suvella löysi niin oikeat sanat...

      Poista
  15. Ne ihanat joutsenet, joka kevät ja joka syksy siellä Hartolan pelloilla. Ja ihanat naiset Kirjamessuilla. Voi että. Kiitos kun jaoit kokemuksesi meille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, eikö olekin ihmeellistä ja en ole ikinä ennen nähnyt tuollaista lähtöjärjestelyä.

      Ole hyvä vain♥

      Poista
  16. Oijoi ja meikäläinen ei kirjamessuille jaksanut kammeta, koska I Love me vei messuvoimat. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, eihän sitä nyt joka paikkaan voi ehtiä ryntäillä. Kumpikin menettää voimiaan siellä, minkä kokee itselleen likeisimmäksi. Ensimmäistä kertaa en ehtinyt viini&ruokapuolelle.

      <3

      Poista