tiistai 25. marraskuuta 2014

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu

Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensikään hullumpaa aikaa. Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa, jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin. Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa ja kääriytyä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon, turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeätä ja arvokasta ja ikiomaa. Sitten saavat pakkaset ja pimeys ja myrskyt tulla minkä ehtivät. Ne haparoivat ovia ja etsivät aukkoa josta päästä sisään, mutta se ei onnistu, kaikki ovet ovat lukitut, ja niitten takana istuvat ne jotka ovat ajoissa osanneet pitää varansa ja nauravat lämpimässä ja yksinäisyydessä.

On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi.

Tove Janssonin kirjoittamassa ja kuvittamassa kirjassa Muumilaakson marraskuu (Sent i november, WSOY 1987, suomennos Kaarina Helakisa) on heitä, jotka jäävät ja heitä, jotka lähtevät, koska haluavat nähdä edessään penikulmittain suloista hiljaisuutta ja yksinäisyyttä. Nuuskamuikkunen lähti eikä häntä ollenkaan häirinnyt sade. Hän vaelsi ja vaelsi vaan ohitse veripunaisten karpaloiden, ohitse lehdettömien puiden. Samassa marraskuun sateessa homssu, jonka nimi oli Tuhto kömpi nukkumaan kaivaten muumimammaa. Syksy jatkuu, sateet loppuvat ja Vilijonkka saa tavanomaisen siivouspuuskansa ja melkein putoaa katolta. Hemuli herää uuteen päivään aamupeana, eikä oikein tiedä, miksi nousisi ollenkaan. Hän olisi halunnut kääriytyä peittoihin ja antaa päivien mennä menojaan. Sitten hän muisti Muumilaakson ja miten kauan siitä olikaan, kun hän oli siellä käynyt ja kuistilla odotti aina kahvi, syreeni tuoksui ja kärpänen napsahteli katossa. Lopulta Hemuli otti hammasharjansa ja lähti sateesssa kohti paikkaa, jossa kaikki asiat järjestyvät. Matkalla hän keksi, mitä sanoisi Muumipapalle:

...elämä oli ihan kuin virta. Toiset purjehtivat hitaasti ja toiset nopeasti ja jotkut keikahtivat kumoon.

Muumilaakson marraskuun lukija seisoo sumussa ja näkee, miten tahoillaan Tuhto, Vilijonkka, Hemuli ja lopulta myös Nuuskamuikkunen, jonka tiettävästi piti ottaa suunta pohjoiseen, lähestyvät Muumilaaksoa. Vielä yksi henkilö lähtee kohti samaa paikkaa, mutta hän ei muista sitä kovinkaan tarkasti, mutta puron hän muistaa. Hän on Ruttuvaari, jolla on ikää ainakin sata vuotta. Ruttis, jota sukulaiset käyvät katsomassa sunnuntaisin ja jolle he puhuvat kovaan ääneen huutaen, koska pitävät häntä kuurona. Muulloin sukulaiset eivät häntä halua nähdä vaan pitäjät omia kemujaan ilman Ruttuvaaria. Matkaan löhtö kuitenkin virkistää Ruttuvaaria kovin ja hän antaa syyssateen huuhdella pois kaiken, mitä hän ei enää halunnut muistaa.

Kaikki marraskuun vaeltajat saapuvat lopulta muumien kotiin, josta muumiperhe on purjehtinut pois. Sinne saapuu Mymmelikin pienin tanssivin askelin tapaamaan pikkusiskoaan Myytä, jonka muumiperhe oli ottanut jo kauan sitten ottalapsekseen. Siellä he kaikki sitten ihmettelevät toisiaan, talon tyhjyyttä ja vähän ilmassa kipunoikin, sillä Mymmeli ja Vilijonkka eivät olleet aivan parhaita ystäviä. Kaiken huipuksi Mymmeli ottaa eteläisen huoneen itselleen ja Vilijonkka saa siirtyä pohjoiseen huoneeseen, jossa hän alkaa heti surra hiuksiaan ja monia, monia vilijonkkahuoliaan.

Oli ihmeellistä lukea Muumilaakson marraskuuta pitkän, pitkän ajan jälkeen ja tajuta, miten paljon tässä kirjassa on yhtä hyvin Tovelta tervehdystä aikuis- kuin lapsilukijoille. Opetuksellisuus ei ole ollenkaan kätkettyä, mutta ei myöskään alleviivattua, sillä jokainen tärkeä hahmo, otus, joka saapuu marraskuussa tyhjään muumitaloon kantaa mukanaan omaa kuormaansa, sitä elämän säkkiä, jossa painavat raskaat kivet. Alleviivausta ei näy, sillä saapujat ovat juuri sitä, miksi heidät on luotu, millaisina heidät halutaan. Sellaisia he ovatkin, mutta muistavat jotenkin, että muumiperheen kanssa kaikki oli toisin. He olivat siellä rakastettuja omana itsenään. Vilijonkka on yksinäinen ja omien vilijonkkasääntöjensä uuvuttama, Mymmeli on vain mukavuudenhaluinen, Tuhto kärsii oudosta ikävästä ja Hemuli on kuin kävelevä marrasmasennus. Ihmisiä karttava ja hiljaisuutta kaipaava Nuuskamuikkunenkin tajuaa tässä ryhmässä, miten yksikseen hän on saanut viettää kesänsä muumiperheen kanssa, vaikka onkin ollut muumiperheen seurassa. Ruttuvaari on kaikkien aikojen vanhusstereotypia, hän jota käydään katsomassa vain sunnuntaisin ja sitten riennettään äkkiä pois jonnekin kemuihin. Hänen mielipiteellään ei ole ollut väliä ja siksi hän on nyt karannut Muumilaaksoon. 

 Kuin huomaamatta talossa alkaa tapahtua ja johta ovat juhlat käynnissä. Muut sanovat, että juhlat ovat Ruttuvaarille, mutta Ruttuvaarin mielestä ne ovat esi-isälle, joka asuu komerossa, mutta hauskaa hänellä on, sillä kaikki esittävät jotain ohjelmaa. Mymmeli, joka tuntee olevansa täynnä sähköä ja voivansa tehdä mitä vain, tanssii pitkät punaiset hiukset liehuen, homssu Tuhto pitää esitelmän Eläimestä, Ruttuvaari aiheuttaa mekkalaa, kun vaatii muistamaan esi-isää maljojen nostelussa ja Vilijonkka sekä tarjoilee että vastaa illan upeimmasta ohjelmasta, varjoteatterista. Siinä muumiperhe purjehtii kotirantaan esitykessä Palaava perhe. Vilijonkka on löytänyt taiteellisen itsensä, joka on päättänyt, että joskus pitää tehdä ihan mitä päähän pälähtää. Kaikki kehuvat hänen esityksensä dramaattisuutta ja kutsuvat häntä hyvin taiteelliseksi. Juhlat kestävät pitkään, mutta niin vain käy, että Ruttuvaari on viimeinen vieras: Hän ottaa takaisin kaikki menetetyt kemut, joihin sukulaiset eivät ole häntä kutsuneet.

Juhlien jälkeen kaikki siivosivat yhdessä, paitsi Ruttuvaari, jota väsytti vöyhkääminen ja parpatus. Kun muumiperheen koti oli siivottu, oli kuin olisi saavuttu uuteen vuodenaikaan ja seuraavana aamuna satoikin ensilumen. Vilijonkka ja Mymmeli jättivät hyvästit sillalla Ruttuvaarin vielä nukkuessa. He katosivat marraspyryyn jäähyväisiä yleensä seuraavan lievän alakulon ja helpotuksen sekaisessa tunnelmassa.

Alkoi pyryttää kunnolla. Muumilaakso kääriytyi valkeaan peittoon. Ruttuvaari lähti talviunille. Me jotka jäimme jäljelle, aloimme miettiä, miten paljon mukavampaa olisi kaikki, jos se olisi kuin Muumilaaksossa. Homssu lähti vielä puutarhaan katsomaan lasipalloa, mutta me muut katsoimme ylös taivaalle, joka kipinöi talvitähtien timanttimerenä. Olipa niistä osa tipahtanut koristamaan lehdetöntä talvipuutakin. Selvähän se, että muumiperheen puutarhassa välkehtii tähtienkantajapuu! 


*****

Osallistun tällä kirjalla Opuscolon Vuosi Toven matkassa-haasteeseen

*****

Tästä ihanasta kirjasta ovat kirjoittaneet monet bloggaajat, mutta viimeksi tänään Katja/Lumiomena ja sitten ainakin Jonna/Kirjakaapin kummitus  ja Mai/Kirjasähkökäyrä

*****

Lastenkirjat Leena Lumissa

64 kommenttia:

  1. Muumien viisauksista pidän ja lapsille suunnatuista ohjelmista. Ovathan muumit asiallisia, opettavaisia ja herttaisiakin. Hyvin meidän ihmisten kaltaisia luonteeltaan, joten samaistua heihin voi helposti. Ei vaan tule luettua muumikirjoja itsellä enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viltsu, niin minäkin ja arvaa vaan, onko meillä kuopuksen kanssa sekä luettu että katsottu muumeja. Sinut olisi pitänyt haastaa! Luin tätä kirjaa ääneen Lumimiehelle ja totesimme yhdessä, että 'oliko tässä näin syvällisiä viisauksia'. Ehkä olemme tulossa lapsiksi jälleen;)

      Poista
  2. Hieno päätös 100-vuotis juhlavuoteen ♥

    P.S.
    ihan uusii ruattalaisii kirjoi Suamest alkaa tulla tännekin, niistä kirjablogissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, kiitos <3

      Että ruattalaisii kirjoi Suamest sinne: Miten se on mahdollista;)

      Poista
    2. jopahan Tove Janssonkin kirjoitti ruattiks :)

      Poista
    3. P.P.S.
      Oopperassa oltiin 5-vuotiaan kanssa, mahtavaa!

      Poista
    4. Hannele, se, että suomalainen kirjoittaa ruotsiksi ei tee hänen kirjastaan tai hänestä ruotsalaista.Jos näin olisi, ei Bo Carpelankaan olisi voinut saada Finlandiaansa;)

      Poista
    5. Sitä en ole sanonutkaan! Ruotsinkielisiä kirjoja... Nyt luen Märtta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarinaa alkuperäiskielellä, keskustellaan siitä kirjallisuuden professori Ebba Witt-Brattströmin kanssa maanantaina.

      Poista
    6. ihan uusii ruattalaisii kirjoi Suamest alkaa tulla tännekin, niistä kirjablogissani.

      Suomalaiset kirjoittavat vaikka millä kielellä, mutta silti ne ovat suomalaista kirjallisuutta, lukija- ja kirjoittajakansan lahjakkuutta, joka rikastuttaa myös muiden maiden kulttuuria.

      Mitä ihmettä tähän kuuluu Witt-Brattström...;)

      Poista
  3. Kylläpä tekee mieli lukea tämä kirja uudestaan :-) Toven kirjat ovat yhtä lailla aikuisille kuin lapsillekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila lue ihmeessä. Minä koin tämän taas uudella tavalla, samoin Lumimies, jolla luin tätä ääneen. Sitä just, mutta Meri sanoi tänään puhelimessa, että just nämä luin hänelle liian aikaisin. Siis Muumilaakosn marraskuu, Taikatalvi, Vaarallinen juhannus ja Näkymätön lapsi. Sen sijaan hän pääsi niihin sitten kiinni muumisarjoissa. Kuopus totesi, että hän ei ikinä unohda muumien filosofiaa!

      Poista
  4. Leena, arvaa mitä? Minä sain eilen luettua tämän saman kirjan :) Bloggauskin tulee piakkoin, siis marraskuun puolella :)
    Ihana hassu kirja, voisin kuvitella itseni keikkumassa katolla samanlaisissa puuhissa ja omituiset otukset pelottavat minuakin pimeissä komeroissa. Entäs sitten Ruttuvaari, kerrassaan mahtava tyyppi :) Kuuluu tuttavapiiriin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, telepatiaa! Minäkin päätin, että tämä ehtii tälle viikolle.

      Minua jotenkin Vilijonkan pelot säälittivät, mutta oli huimaa, miten hän oli muumitalossa elementissään ja sitten se upea Perheen paluu.

      Ruttuvaari on oikeastaan aika symppis <3

      Poista
  5. Voi, Muumilaakson marraskuu oli ja on niitä The lapsuuteni kirjoja!

    Hienosti vedit laaksolaisten lankoja yhteen. Tässä kertomuksessa on niin paljon kaikkea, ettei se yhdellä, kahdella eikä kolmellakaan luerralla tyhjene merkityksistä.

    Hienon hieno kirjoitus, Leena! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, tämä on. Meillä olivat just nämä paksummat hukassa, sillä toimimmehan kuopuksen varastotilanakin, kunnes pääsee isompaan asuntoon kuin opiskelija-asunto, mutta sitten tuurasi ja nyt taidan mahduttaa nämäkin omaan kirjahyllyyni - toistaiseksi.

      Ei riitä yksi lukukerta ja tämä oli minulle ties monesko, mutta oli vuosia välissä. Tästä voi jokainen löytää sitä, mikä sitten itseä innoittaa. Taisin olla vaikuttunut Vilijonkan vapautumisesta ja Ruttuvaarista...

      Kiitos <3

      Poista
    2. PS. Tähtihulluna on pakko todeta, että sinulla on blogistanian kaunein pikkukuva ♥

      Poista
    3. Leena, oi kiitos! Kaappasin tuon kuvan banderistani, kun alkoi se edellinen kyllästyttää.

      Sain eilen herra C:n Lumikuningattaren päätokseen. Yksi sana vain ja sekin sanaton: huokaus! <3

      Poista
    4. Ole hyvä <3

      OK, tulen lukemaan, heti kun saat sen 'ulos'. Jännittää!

      <3

      Poista
  6. Oi, tämä on niin ihana kirja! Niin syvä ja hellivä, marraskuun lempeään melankoliaan käärivä... Minäkin luin tämän pitkästä aikaa nyt kun marraskuu alkoi ja kokemus oli ihanan pehmeä ja turvallinen. Ja juuri nuo kaksi sitaattia syksyn verkkaisesta vaihtumisesta talveen ja edelleen niistä jotka jäävät ja niistä jotka lähtevät, kiteyttävät minullekin tämän teoksen viisasta syvyyttä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tämä on, tämä on ja Nuuskamuikkusen huuliharppu soi, kuulethan. Tästä tosiaankin tuli hyvä olo. Ehkä tämän pitäisi olla must kaikille marrasmasennuksesta kärsiville, joihin en enää itse kuulu, sillä rrrrrakastan marraskuuta. Minulle oli hirveän tärkeää laittaa just tuo alkuun, sillä siinä oli jotain minusta, varmaan myös sinusta ja ties kenestä muusta vielä <3

      Poista
  7. Voihan ruttuvaari ja kaikki muutkin ihanuudet. Mörkö omana lempparina, on väärin ymmärretty raukka joka haikailee vain ystäviä. <3

    Ihana, ihana kirja ja Tove oli viisaudessaan nero. Sieltä löytyy Muumeista kaikki me hiihtäjät, välillä kärjistettyinä, mutta niin herkullisina hahmoina. Kyllä minustakin monta Muumia löytyy sisimmistä. <3

    Kauniita unia ihanalle Leenalle. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, ja mää haluun kyllä Nyyti ja Tuittu -mukin, miksi ne eivät tee sitä!

      Sama täällä. Nyt tässä kirjassa oli ihanaa huomata Vilijonkan 'vapautuminen' ja sitten Ruttuvaari, joka on minusta kultainen Ruttis.

      Kiitos samoin ihanalle Tiiaalle <3

      Poista
  8. Minua vain vähän kiinnostaa nuo muumit. Aikoinaan kävin Lilla teatterissa katsomassa Muumi-näytelmän. Tove Janssonin juhla vuoden asioilla on muistettu minua ja olen kiinnostunut taiteilija Tove Janssonista. Sarjakuvina luen aina ja jonkun kirjankin lukenut. Pidän viisaista elämänohjeista , mutta en astioista ja muustakaan lasten muumi hömpästä.. Muumi papan silinterikin minulla on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkkis, voisi sinua kiinnostaa, jos lukisit joka päivä vaikka vähän Muumilaakson marraskuuta tai Taikatalvea: Löytyy syvällisyyttä!

      No, minä olen niihin muumimukeihin pudonnut, mutta nyt on rajoite päällä ja osa mukeista on jo mennyt kuopukselle. Iltapurjehdus on Lumimiehen ja mun lempimuki ja kummallakin on omansa;)

      Oooh, no olethan sinä muumi-ihminen <3

      Poista
    2. Ajattelin jos menen katsomaan sen Muumi elokuvan.

      Poista
    3. Sirkkis, se on varmaan hauska. Tässä sinulle alkupalat https://www.youtube.com/watch?v=Jg5tCiLhUoU

      <3

      Poista
  9. Nyt on ilmestynyt myös Heikki Turusen "karjalan kuningas ", ajattelin ostaa ukolle joululahjaksi, kun ite on syntynyt myös samoissa maisemissa. Muumeista en ole erik. koskaan tykännyt, vaikka kyllä meiltä jokunen niitä löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pike, varmaan kinnostava. Tässä Savon Sanominen arvostelu http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirjat/heikki-turunen-karjalan-kuningas/1916855 // Karjalaiset juuret minullakin.

      Eivät ne kaikkiin pure, mutta minun ynmpärilläni on paljon muumifaneja ja kuopus meillä eritoten.

      Poista
  10. Minulla on hyllyssa, jopa ihan kovakantisena. Pitaakin lukea taas uudestaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anumorchy, meillä nämä valitettavasti ovat pokareina, mutta silloin en löytänyt muuta. Ostan aina ennen kovakantisen, sillä se kestää monia, monia lukukertoja. Sinua onnellista! Tämä oli kuin uusi eli kiinnitti huomiota eri kohtiin kuin aikaisemmin. Suosittelen!

      Poista
  11. Leena, et usko! Aion julkaista bloggauksen tästä tänään tai perjantaina. (Huomenna jotain muuta... :))

    Onpa jännä sattuma. Ihana kirja, lohdullinen ja viisas. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, telepatiaa! Vielä on marraskuuta muutama päivä jäljellä.

      Aivan ihana, Kuvittele, luin R:lle tätä iltapäiväteehetkellä äänen.

      <3

      Poista
  12. Oi miten ihana postaus! Muumilaakson marraskuu, ihana kirja. Oikeastaan vasta viime vuosina pääsin muumien maailmaan hieman syvemmälle kun luin kirjoja lastenlapsille. Yhteinen ilo:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, kiitos <3 Minä näitä luin kuopukselle ja hänestä kehittyihin todellinen muumifani. Yhdessä lukeminen on tärkeää vielä senkin jälkeen, kun lapsi osaa jo lukea. Ja eilen luin tätä ääneen Lumimiehelle;)

      <3

      Poista
  13. Näistä voisikin näin "aikuisena" löytyä jotain vieläkin syvempää. Kirjoituksesi sai kiinnostumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, nämä tosiaankin kokee nyt eri tavalla. Suosittelen!

      Poista
  14. Oi, tämähän on aivan ajan henkeen! Marraskuun viisain kirja taitaa olla kyllä tässä.

    Pidän valtavasti näistä myöhemmin kirjoitetuista Muumi-kirjoista, joiden aikana Jansson löysin itsekin hieman uuden otteen Muumi-kirjoihinsa. Hänhän ei oikeastaan koskaan kokenut kirjoittavansa varsinaisesti lapsille. Ja siinä hän oli oikeassa: hyvä kirja on sellainen, että se puhuttelee eri-ikäisiä lukijoita.

    Vilijonkka on tässä kirjassa tosiaan kiinnostava ja aivan erilainen, hän ihan kuoriutuu lopulta perhoseksi. Jokaisessa hahmossa on kiinnostavalla tavalla jotakin sympaattista. Myö Hemuleissa, vaikka he usein saavatkin aika vähän lukiessa sympatiapisteitä. Ruttuvaari minua hymyilytti tässä kirjassa kenties eniten.

    Hieno, hieno kirja. Jokos sinä luit Muumipappa ja meri -kirjan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen Kirahvi, kiitos. Se on tässä, marraskuun viisain kirja kertoo, miten meidän tulee tämä ihana kuukausi käyttää iloksi.

      Luinkin nämä kuopukselle liian aikaisin, mutta hän itse sitten myöhemmin itse. Me toimitaan nyt tämänkin sarjan varastona, mutta kova ukaasi on, että nämä eivät saa kadota.

      Vilijonkka ilahdutti minua tässä paljon. Hän suorastaan nousi tuhkasta kuin Fenix-lintu. Hemulit ovat symppiksiä ja Ruttuvaari ihan kirjan tärkeimpiä hahmoja, kuten oikein onkin.

      En sitä vielä, mutta tarkoitus on lukea joku näistä vielä jos vain suinkin ehdin. Tuli näet se yksi lastenkirjalähetys, joka oli vähän myöhässä...;) Katsotaan, jos vielä vähän homssuilen siellä paatin ykkösluokassa...

      <3

      Poista
  15. Tätä Muumikirjaa en ole lukenut,kiitos esittelystä Leena.Kuulostaa melankolisemmalta kuin muut Muumi-kirjat.Ja nyt tuli mieleen,että missäköhän on se muumikirja,jonka ostin vapaaehtoispaikkani lapsille;:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, vielä sinä ehdit. Kiva kuulla, että luet muumeja lapsille, joista osa on tullut kaukaakin.

      Poista
  16. Muumien tunnelma imaisee minut heti täysillä mukaansa: Leijun ja hymyilen, kaikki on jotenkin niin hyvin jopa vaikeuksienkin koittaessa. Oppikirja ehdottomasti ja niin kaunis sellainen <3 Kiitos, että järjestit matkan, sain sopivasti iltasadun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, mietippä miten hauskaa, että ottaisit just nämä muumikirjat mukaan Runotalon viikonloppuihin. Muumilaakson marraskuu, Taikatalvi, Näkymätön lapsi, Muumipappa ja meri ja Vaarallinen juhannus.

      Ole hyvä <3

      Poista
    2. Kiitos Leena, jo iltasella tapahtuu jotain muumimaista ja seuraavan kerran kirjastossa suunnistan muumikirjoihin <3 Täydellistä sakkia noi muumit :)

      Poista
    3. Sari, ole hyvä<3 Minä ajattelinkin, että tässä on just jotain sun ajatuksiisi ja Runotaloon sopivaa. Kunpa mekin olisimme muumeja!

      <3

      Poista
    4. Sari, voi kuinka kiva kuulla <3 Minä olen joskus Niiskuneiti, joskus Mymmeli, vähän myös Nuuskamuikkunen, mutta kaikkein eniten olen hän, joka harmikseni ei asu Muumilaaksossa eli Tuittu. Lapseni kyllä saavat minut joskus Vilijonkaksi ja kun on säiläntäaika olen ehdottomasti Muumimamma. Toisaalta Hemulissa on paljon botanistia, joten sitä voisin olla hetken. Kuka sinä olet Muumilaakson väestä? kysyy hän, jonka blogin nimi meinasi ensin olla Tuittu;)

      Poista
    5. Olen yhä enemmän Hemuli <3 Tuittu on tuntematon tapaus?

      Poista
    6. Hemuli on symppis! Ollaan molemmat Hemuleita <3

      Poista
  17. Muumikirjoissa on jotain minkä kokee tai mikä avutauu eri tavalla aikuisena. Sen lisäksi Tove Janssonin kieli on ihanaa, ei-lastenkirjamaista (jos Tove nyt kirjoittikaan lapsille). Tykkään tietysti myös lastenkirja-lastenkirjoista, mutta Muumit eivät ole sellaisia...
    Olen myös aivan ihastunut Toven piirrustusjälkeen, niin kuin monet muutkin.:) (Hänen maalauksistaan taas en ole niin innoissani.)

    Tähtienkantajapuu! <3!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, tosi on. Minusta hän kirjoitti aikuisille ainakin nämä paksummat kirjansa. Kuka lohduttaisi Nyytiä on? on minusta lastenkirjoista ihanin. Se on ihan eka kirja, jonka annoin R:lle.

      Kiinnostavaa, sillä minuakaan hänen maalauksensa eivät kiehdo, mutta meillähän onkin aika samanlainen maku maalausten suhteen.

      Niinpä! <3!!

      Poista
    2. Kirjoitat niin ihanasti taas, että vaikka en ole mikään Muumi-fani, pakostakin rakastuin noihin Nuuskamuikkusiin ja muihin. Pakko - ihan pakko - hankkia tämä kirja ja Taikatalvi ja päästä jyvälle siitä, mikä niissä kiehtoo.
      Vaikka käyn täällä säännöllisesti lukemassa, en useimmiten laita mitään kommenttia, kun huomaan, että etwa fünfzig haben schon dasselbe gesagt, mitä minä halusin sanoa.
      Danke Leena

      Poista
    3. Risa, kiitos <3 Minäkin aion lukea Taikatalven uudestaan jonain lumisena päivänä...

      Nein, nein, nicht so viele;) Ich bin sehr froh, dass du mich besuchen <3

      Bitte <3

      Poista
  18. luin tämän kirjan joskus 8-vuotiaaa ja kenties nyt on aika lukea se uudelleen. Muistan kyllä pitäneeni tästä mutta muuta en juuri muistakaan, joten vain silmäilin tekstiäsi. Kun saan tämän luettua luultavvasti kirjoitan siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjafriikki, minä luin kuopukselle vuonna koivu ja tähti, mutta en mitenkään muistanut, että tämä on näin filosofispsykologinen. Jos muistat, vinkkaa minulle, tulen lukemaan.

      Poista
  19. Tiedätkö Leena, sait minut lähes hurmioon tällä postauksella. Meillä on huomenna pieni yhteinen päivä siipan kanssa ja nyt käyn heti hakemassa tämän kirjan kaapista mukaamme.

    Tove on ihana! Kiitos että muistutit hänestä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, mahtavaa kuulla <3 Tämä kirja takaa tunnelmanne!

      Hän on, hän on. Ole hyvä ja kiitos ♥

      Poista
  20. Hieno bloggaus :)

    Olet valinnut kuvat hienosti, Toven teoksissa kuvat ovat tärkeä osa, esim. kuva Vilijonkasta ilmentää tilannetta osuvasti, myös muut valitsemasi kuvat ovat olennainen osa tarinaa. Monesti kuvat eivät nivelly niin hyvin tarinaan, mutta tässä ne syventävät tunnelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, kiitos <3

      Kiitos. Yritin valita kuvat juuri minulle tärkeimpien tarinan kohtien mukaan.

      <3

      Poista
  21. Nyt alkaa tehdä mieli lukea tämä jälleen kerran valitsemiesi sitaattien perusteella. Niin koskettava teos ja ihana bloggaus!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, usko tai älä, tämä kirja tekee hyvää mielelle! Kiitos <3

      Poista
  22. Vilijonkkahuolet, miten ihana ja osuva sana :) Joskus huomaa itsekin märehtivänsä vilijonkkahuolia, voi kun ne oppisi ohittamaan...

    Ihana kirja <3 Suosikkejani tässä ovat Ruttuvaari ja Tuhto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villis, kiitos;) Niinpä...me kaikki yritämme käydä kohti kohtuullista huolettomuutta.

      Täydellinen lohtukirja <3 Minulla Ruttuvaari ja kerrankin niin väärinymmärretty Vilijonkka.

      <3

      Poista