maanantai 25. tammikuuta 2016

Leena Putkonen: Superhyvää suolistolle! Herkkävatsaisen elämä kuntoon

En voi olla ainoa, joka on huomannut, miten paljon nykyään kirjoitetaan erilaisista suolistovaivoista. Vielä enemmän mitä niistä kirjoitetaan, sen enemmän niitä tuntuu olevan kärsittävänä. Muistan itse aikanaan kun löydettiin varhaissteininä laktoosi-intoleranssi, että se oli kuin vähän jotain ihmeellistä. Nyt sitä tuntuu olevan kaikilla: Meillä on aina vieraillekin tarjolla laktaasikapselit, jos valmistan jotain, jossa on laktoosia. Eikä tämä jää tähän: Hyvä ystäväni kuoli paksunsuolen syöpään, toisella on vatsahaava ja kolmannella on Crohnin tauti, neljännellä on Crohnin tauti ja keliakia. Saan olla kai sitten kiiitollinen, että minulla on vain laktoosi-intoleranssi ja...ärtyvän suolen oireyhtymä. Pidin aluksi kaikkia oireitani vain stressistä ja perfektionistisesta  luonteestani johtuvana. Ystäväni kuolema pelästytti ja painuin tutkimuksiin. Syöpä seulottiin ensin pois, sitten haavainen paksusuolen tulehdus, Crohnin tauti ja keliakia, mutta ei tuo diagnoosi irritable bowel syndrome, IBS, mikään helppo nakki ole. Se on kuin villilintu, pysyy poissa vaikka kuinka ja kauan, sitten tulee yllättäen ja kutsumatta, voi viipyä päivän, mutta voi jäädä viikoksikin ja siinä sitten olet: voimattomuus, yllättävyys, käsittämättömyys. Vaikka kuinka miettisit, mitä olet syönyt tai juonut edellisinä päivinä, voi aivan hyvin olla, että löytyykin vain kasviskanawokkia, capresea ja uunilohta. Ilallalla pari hapankorppua ja aamuisin jogurttia omilla mansikoilla. Tietysti aamulla Robertsin suklaakahvia, mutta vain se yksi mukillinen, sillä tee maistuu puolen päivän jälkeen. Silti.

Ravitsemusterapeutti Leena Putkosen kirja Superhyvää suolistolle! Herkkävatsaisen elämä kuntoon (Otava 2016) on erityisen hyvä tietoteos juuri siitä syystä, että kirjoittaja laittaa itsensä täysillä likoon aina ilmavaivoja ja vessa-asentoja myöten. Hän kiveen hakatusti tietää, mistä puhuu! Kuten minulle, Leenallekin on sanottu, että pitää välttää stressiä. No, miten sitä vältetään tässä elämässä, sehän vasta olisikin keksintö! Ja jos toden sanoo, ei se kaikki ole siinä, siinä on juurta ja toden perää, mutta ei kaikki tästä vaivasta, joka voi ilmetä kolmella eri tavalla eli ripulilla, ummetuksella tai sekamuotoisesti. Jokainen nyt tajuaa, että jos kovasti stressaa jostain, se voi ajaa vessaan tai sulkea luukut päiviksi! Sitten ovat ne toiset päivät, hitaat ihanat aamut, ei kiirettä minekään. Ja pam!, kutsumaton vatsakohtaus on siinä tai et saa mitään tulemaan ulos. Putkosen kirja vastaa tähän mysteeriin ruokavaliohoidolla, jonka nimi on FODMAP-ruokavalio. FODMAP on lyhenne englannin sanoista Fermentabler Oligo-, Di- and Monosaccharides, and Polyols ja tämä tarkoittaa:

Kyseessä on joukko huonosti imeytyviä hiilihydraattiyhdisteitä, jotka alkavat käydä eli fermentoitua paksusuolessa. Ruokavaliossa pyritään rajoittamaan FODMAP-yhdisteiden saantia niin, että herkän vatsan ja suoliston oireet psysyvät hallinnassa. Tutkimuksissa FODMAP-ruokavaliosta on hyötynyt noin kolme neljästä potilaasta.

Leenalla itsellään oireet olivat kovimmillaan hänen opiskelleessan ravitsemusterapeutiksi. Hän sai kuitenkin vinkin ystävältään Jenni Lapilta, joka teki ravitsemustieteen väitöskirjaa ja kiersi sen tähden alan kongresseissa ympäri maailmaa ja vinkki oli FODMAP-ruokavalio. Leena sai niin paljon apua tuosta ruokavaliosta, että hän lähti saamaan aiheesta lisäoppia Lontooseen King’s Collagen kursseille. Lopulta Putkonen oli Melbournessa asti tutkimusharjoittelussa, sillä sieltä FODMAP-ruokavalio on saanut alkunsa. 

Ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsii länsimaissa keskimäärin 10-20 prosenttia väestöstä eli joka kymmenes tai jopa yksi viidestä sairastaa. Tässä valossa voi vain ihmetellä, miten kauan kesti ennen kuin vaivaan alettiin kiinnitää huomiota. Tosin nyt tilanne on muuttumassa, mutta vielä vaikka viisikin vuotta sitten kaikki oli toisin. Kerrankin sain vieraakseni nuoren naisen, joka kertoi rampanneensa kaiken maailman lääkärit ja tutkimukset läpi vaikeiden vatsavaivojensa takia. Lopulta eräs viisas ja kokenut lääkäri oli keskittynyt sataa: Yhdessä oli käyty tiheällä kammalla läpi kaikki mitä neitokainen syö. No, tuotapa ei moni olisi uskonut: Vaivat johtuivat yhdestä yskänpastillista, joka on hyvin tehokas ja vielä sokeriton eli ei haittaa hampaita. Kun kuulin pastillin nimen ja tuon sokerittomuuden, hain käsilaukkuni ja sieltä se löytyi, just siinä paha, missä mainitaan! Aloin hakea tietoa keinotekoisista makeutusaineista ja siitä lähtien kukkarossani on kulkenut mukana pahvilappu, jossa lukee:

Ei näitä: maltitoli, mannitoli, ksylitoli, sorbitoli, muista, että yrittävät kätkeä sorbitolin numerokoodin E420 taakse!

Kun en muutenkaan syö mitään karamelleja, nyt loppui se viimeinenkin. Seuraava sokki olikin jo odottamassa, kun noudin tavanomaista maitohappobakteeripurkkiani. Aloin ensi kertaa lukea mitä siinä oikein hyvin pienellä präntillä luki ja siinä oli mm. laktoosia. Noudin apteekkarin paikalle ja hän kovasti pahoitteli, mutta löytyihän sieltä sitten sellainenkin valmiste, jossa laktoosia ei ollut...Vakuutan, että näissä asioissa ei voi ikinä olla liian tarkka. Toisaalta sitten taas kun olen Saksassa ja Itävallassa en saa minkään valtakunnan oireita, vaikka nautin aamiaisella kirsikkajogurttia, Apfelstrudelin kanssa nautin kermavaahtoa etc. Suomessa on maitotuotteille tehty jotain outoa...Pakko olla, sillä Keski-Euroopassa on hyvin vaikea löytää mitään hyla- tai laktoosittomia tuotteita, mutta olen kuullut muidenkin sanovan, että reissussa voivat nauttia maitotuotteita ilman ongelmia.

Putkosen kirja ei voi välttyä siltä, että gluteeni on käsiteltävä, sillä sehän on nyt useimpien mielissä:

Gluteeniton ruokavalio on ollut viime vuosien hitti. Sen on sanottu laihduttavan, hillitsevän elimistön matala-asteista tulehdusta ja auttavan vatsavaivoihin. Todellisuudessa kyseessä on vahvasti sosiaalinen muoti-ilmiö, eikä gluteenin välttäminen ole terveelle väestölle tarpeen. Gluteeniton ruokavalio ei ole erityisen laihduttava, eikä gluteeni nykytietämyksen mukaan selitä elimistön matala-asteista tulehdusta merkittävästi.

Gluteeni on haitallinen keliakiaa sairastaville, sillä heillä se aiheuttaa suolistossa tulehduksen. Tällöin hoitona on elinikäinen ja ehdottomasti täysin gluteeniton ruokavalio.

Gluteeniylierherkkyys-ilmiöön liittyy oleellinen sekoittava tekijä: samoissa viljoissa, joissa on gluteenia, on myös FODMAP-yhdisteitä, jotka voivat selittää oireita gluteenin sijaan.

Nyt tästä voisi joku vetää johtopäätöksen, että ’sama mikä sen dieetin nimi on, kunhan se vain auttaa’. Ihan näin se kuitenkaan ei mene ja kautta kirjansa Putkonen varoittaa liiasta ruoka-aineiden eliminoinnista, sillä silloin uhkana ovat monenlaiset puutokset, jolloin haitat jo ylittävät hyödyt. Ja minä yhdyn Putkosen käsitykseen, sillä kuopuksemme oli vilja-allerginen 16-vuoden ikään asti. Kaikki viljat oli kielletty samoin kananmuna. Siinä oli tosi kyseessä! Koita siinä saada lapsi pysymään kasvukäyrien tahdissa, koita saada lapsi jaksamaan ja vatsa täyteen ravintoarvoltaan hyvää ruokaa. Päätin lukea kaiken vitamiineista ja hivenaineista, mitä ikinä löysin ja niin vain lapsi kasvoi, vaikka huonojakin aikoja oli etenkin astman ja siitepölyallergioiden takia keväisin, mutta lopussa kiitos seisoo ja yhtenä vuonna kouluterveydenhoitaja soitti minulle kotiin ja kysyi, että ’mitä ihmettä Meri syö, kun hän on terve, mutta koko muu luokka on sairastanut kovan flunssan?’ Lapsen vaikeasta vilja-allergiasta jäi itselle vahva tunne, että meillä ei dieeteillä pelleillä eli ravintoaineita eliminoidaan pois vasta kun siihen on todellinen syy.

Leena oli aikanaan saanut epämääräisiin, mutta rankkoihin vatsavaivoihinsa ohjeeksi lisätä kuituja. Minulle kävi samoin. Vuosia yritin, mutta lopulta tajusin, että voin syödä ennen vaikka kaninpapanoita, kuin raakoja kasviksia! Kasvikset ja juurekset nautin höyrytettynä, freesattuna tai sitten jollakin tavoin hyvin pieneksi käsiteltynä. Siis nyt puhun porkkanoista, punajuurista, perunasta, palsternakasta, lantusta...en tomaatista, munakoisosta, vesimeloneista, mansikoista...

Tässä on nyt kirja, josta voisin kirjoittaa toisen kirjan, niin kiinnostavaa tämä on. Näin ei ole kuitenkaan tarkoitus, joten annan teille vähän vinkkiä, mitä Superhyvää suolistolle! pitää sisällään eli muutamia otsikoita. Kirja jakaaantuu neljään osaan, joista ensimmäinen on Suoliston toiminta ja herkkä vatsa, sitten Elämäntapahoito ja lääkitys, Ruokavaliolla suolisto kuntoon ja Hyvän olon reseptejä. Mielestäni erittäin kiinnostavia alaotsikoita olivat Gluteenin rooli vatsavaivoissa, Teoria hiivan liikakasvusta, Suolistohormonien merkitystä tutkitaan, Liike on lääke, Hengittämällä olet tässä, Mielen hoito auttaa suolistoakin, Hypnoosihoidot tekevät paluuta, Seksi on hyvää terveyttä – herkkävatsaisellakin, Erilaiset FODMAP-yhdisteet, Mitä rajoitetaan?, Mitä suositaan?, Miksi ihmiset sietävät ruokia eri tavalla, Erityisruokavalion ja FODMAP-ruokavalion yhdistäminen...Kannattaa siis muistaa vaikka, että keliakiaa sairastavalla on mahdollista olla myös herkkä vatsa etc.

Rauhoita vatsa rentoutumalla -luku oli herättävä, sillä siinä puututaan juuri siihen, mille emme tunnu mitään voivan eli stressiin. Kyllä sille voi laittaa suitset, stressillekin.  Kaikki jotka ovat joskus harrastaneet joogaa, muistavat ensimmäisen keinon ja se on joogahengitys! Taikinaterapia on myös hyvä, sillä olen monen kuullut sanovan, että he rentoutuvat leipoessaan. Minä uskon kutomisterapiaan, vaikka osaankin kutoa vain kaulaliinoja. Ja kyllä puutarhaterapiakin on kova sana.

Kaimani kärsii tai kärsi samasta vatsavaivasta kuin minäkin. Ehkä en pysty ikinä jäljittämään kaikkea, ehkä olen liian nautinnonhaluinen luopuakseni ikinä valkosipulista tai ulkona syödessä aperatiivi -gin tonicista sillä jo britit ollessaan siirtomaaherroina Afrikassa tiesivät mikä auttaa vatsavaivoihin. Myös viinit ja homejuustot ovat elämän keitaita. Enkä ikinä, ikinä ota ruokalistalleni kaurapuuroa, vaikka siitä pidänkin, sillä sehän on tunnettu laksatiivi. Sen sijaan kauraleivälle sanon kiitos kyllä ja jopa oma lääkärini kutsui hapankorppuiltapalaani superterveelliseksi. Siis kuivattu ruis ei aiheuta mitään vaivoja ja tällä viikolla testataan hernesoppa, sillä viimeksi tuli tosi hyvää enkä saanut mitään oireita, vaikka söin kolmena päivänä peräkkäin. Mehän syömme arkena kuin kerjäläiset, mutta viikonloppuna kuin ruhtinaat. Tämän ruhtinattaren vatsa vain määrittelee jonkun verran mitä syömme, mutta hyvin vähän on vielä rajoitettu eli tärkeintä on laktoosin välttäminen tai muistettava ottaa laktoosikapselit ennen omenapiirakka-vaniljakastikeherkuttelua sekä tuo juuresten freesaus tms. Myöskään en pidä kovasti paistetusta ruoasta, mutta talvella haudutetaan uunissa ja suvella grillataan.

Leena Putkosen Superhyvää suolistolle! on niin hyvä kirja, että vaikka liike on lääkettä, en eilen hievahtanut mihinkään tämän tietokirjan ääreltä. Voisin melkeinpä arvata, että hyvin moni löytää tästä kirjasta avun vatsavaivoilleen. Leena on minun laillani soveltaja keittiössä ja minusta muussakin eli kukin löytää täältä ne omat juttunsa, kun alkaa oikein miettimään ja räätälöi vinkkejä sitten parhaaksi katsomallaan tavalla. Minullakin on jo feng shui huone, joten nyt vain enemmän liikettä vaikka blogin kustanuksella. Ja sitten on se maailman tärkein asia, jota ilman mistään ei tule mitään:

Uni on ykkösenä itsensä huolehtimisen listalla. Voin joustaa ruokavaliossa enemmän, kun olen levännyt kunnolla. En stressaa niin paljon, kun olen saanut riittävästi unta. Väsyneenä en jaksa urheilla. En myöskään malta levätä, jos en ole nukkunut kunnolla! Minun omahoitoni lähtee nykyisin siis aina unesta.

*****

33 kommenttia:

  1. Tarpeellinen kirja, kiitos esittelystä. Olen samaa mieltä ruokavalion liiallisesta kaventamisesta ja olen nähnyt miten vaikeisiin ongelmiin se voi johtaa. Vuosia saarnasin ystävälleni, että hän saa iian vähän tarpeellisia ravintoaineita dieetistään. Lopulta vasta vakavat terveysongelmat ja patistaminen ravintoterapeutille avasivat silmät. Olen itse ollut kymmeniä vuosia kasvissyöjä ja tiedän, että jokaiselle tekisi hyvää opiskella vähän ravinto-oppia. Ihminen on sitkeä ja pysyy kyllä hengissä, mutta puutoksista voi syntyä aikojen kuluessa vakavia ongelmia, joiden hoito on työlästä. FODMAP kiinnostaa minua, sillä suoliston hyvinvoinnilla on valtava merkitys myös mielen hyvinvoinnille.

    VastaaPoista
  2. Cheri, ole hyvä! On melkein helpompi eliminoida liikaa kuin ajatella asiaa pidemmällä tähtäimellä ja edetä varovaisemmin. Sama täällä, sama täällä, vasta hiusten lähteminen tukkoina sai ääneni ystävälläni kuuluviin. Ravinto-oppi on minusta kiinnostavaa ja tärkeää. Luin niin paljon, että eräs kuopukseni lääkäri luuli minua ravintoterapeutiksi;) Ainakin puhuimme samaa kieltä. Nimenomaan aikojen kuluessa. Kunpa nyt moni tämän kommentin lukisi. Mieli ja suolisto liitetään tässä kirjassa yhteen vahvasti ja minusta ne ovat yhtä. Hyvä kommentti!<3

    VastaaPoista
  3. Nämä suolistovaivat voivat olla ikäviä. Eräs sukulaismies lopetti tupakanpolton ja sai seuraksi todella pahan suolistovaivan, joka todettiin sitten Chronin taudiksi. Hän pystyi syömään vain keitettyjä luomuperunoita ja mustikoita. Tilanne oli jo niin paha, että kuukauden päästä olisi tehty suoliavanne. Niinpä hän aloitti tupakanpolton uudestaan ja kas vain suolisto parani täysin. Ei tarvittu avannetta ja lääkkeet sai heittää pois ja kaikki ruoka käy ja pystyi jatkamaan töitä vuosien sairasloman jälkeen. Lääkäri oli sanonut, että ei hän voinut sanoa, että ala polttaan uudestaan.

    Oma vatsani on stressimaha, joten tämä kirja voisi olla hyvää luettavaa. laktoosia on melkein joka lääkkeesä täyteaineena, ikävä juttu minullekin, kun vaihtoehtoja ei ole. Ulkomailla ei ole pastoroituja maitoja, joten niistä ei tule mitään vaikutuksia vatsalle. Oletko kokeillut luomumaitoja. Monen vatsa kestää luomumaidon, vaikka se ei olisikaan laktoositon. Yleensäkin kaikki luomuruoka on parasta vatsalle :) Olen samaa mieltä kanssasi, että uni on parasta hyvinvointia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, niinpä ja ennalta-arvaamattomia. Löysin onneksi niin hyvän erikoislääkärin, että sain paitsi lääkettä tarvittaessa, myös hirväesti itsetuntoa. Stressin kaiken pahan alkuna ja juurena tunnistan jo tenttijoilta, jolloin vatsa oli kuin aina kipeä.

      Joskus on valittava kahdesta pahasta toinen. Tunnen miehen, joka polttaa tupakkaa eikä ole ikinä, ei ikinä yhtään kipeä, ei sairasta edes normiflunssia.

      Minä en tiedosta omaa jännitämkistäni, sillä olen aika tottunut esiintymään etc., mutta ilmeisesti se on alitajuntaista samaten kuin lentopelkoni. Pystyn lentämään, ja sitä olen tehnytkin, mutta olen onnnellisin pitkillä automatkoilla, veneissä ja junissa.

      Minä en yhtään kaipaa maitoa. Varmaan siinä on syy laktoosiintoleranssiini, että en ole ikinä pitänyt maidosta. Mutta nytkin hautuu riisipuuro täysmaitoon, joten laitoin pöydälle laktaasikapselipurkin. Joskus en muista ja sen saa sitten kyllä pian tuta...Tunnen henkilön, jolle eivät nuo laktaasikapselit auta yhtään: Hän on käytänössä monta päivää pois yrityksestään, jos nauttii mitään, missä on maitoa, kermaa etc. Syön paljon jogurtteja ja rahkoja sekä juustoja ja niistä en luovu! Jopa kalkkini puolitettiin, kun ihana lääkärini kuuli, että ostoskärryyni lähtee viikko-ostoksilla VIISI juustoa;) Siinä on siis kahden hengen viikon juustot ja mm. viikonlopun homejuustot.

      Minä selviän mistä vain, tai siis melkein mistä vain, jos saan takuuvarmasti nukkua hyvin 9 tuntia! Jos viikko menee kirjojen tai jonkun muun takia risaiseksi, otan kaiken takaisin nukkumalla yhtenä yönä 12 tuntia! Minä en ole minä ilman riittävää unta. Unikin on lääkettä.

      Koitappas sinä stressimahaasi tuota joogahengitystä eli teet tietoista hengittämistä niin, että hengität nenän kautta sisään, sitten pidätät jonkin aikaa hengitystä ja sitten hitaasti suun kautta ulos. Ja sitten toistoja. htäkkiä huomaat, miten leijuvan hyvä olo sinulle tulee ja koko vatsakin on ihan rento. Tuota on helppo tehdä melkein missä vain, kävelyllä, kokaktessa, hiljaisessa huoneessa...Kun teet tuotsta tietoisesta hengittämisestä rutiinin, et voi elää enää ilman sitä.

      <3

      Poista
  4. Itselläni ei ole suolisto-ongelmia, mutta luin tekstisi mielenkiinnolla. Käsitin, että kaikkein pahinta on, kun ei tiedä mistä vaivat johtuvat. Vaikea edes kuvitella, miten tällaisten ongelmien kanssa voi elää. Ilmeisesti joutuu joka päivä vahtaamaan joka ikistä suupalaa.

    Tunnen pakonomaista tarvetta ruveta tyrkyttämään jotain terveysvinkkiä, vaikka olen vain maallikko. Eikö maitohappobakteereista ole mitään hyötyä? Ilmeisesti olet niitäkin jo kokeillut. Olen käsittänyt, että mahdollisimman monipuolinen suolistobakteeristo olisi hyvä asia. Jostain kuulin, että suolistossa elää parisen kiloa bakteereita, mitä tuntuu aika rajulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, siis ei tiedä tarkasti mistä ruoka-aineesta ne johtuvat tai onko kaikki kuitenkin stressiä vai niiden yhdistelmää. Minä en vahdi kylläkään, ja ihan helposti en sille linjale lähdekään eli vain maitotuotteet ovat vahdinnan alla, mutta niin on suurimmalla osalla suomalaisista. Suomessa on helppo ostaa hyviä, laktoosittomia tuottieta ja jos haluan nauttia Aino Samettinen Nougat -jäätelöä, otan sitä ennen laktaasikapselin tai kaksi. Olen nautinnonhaluinen ja pidän hyvästä ruoasta. Olen myös innokas kokkaaja ja sen lisäksi vielä käymmme miellellään ulkona syömässä, joten jos ei selvästi huomaa, että on jotain, mitä ei kestä, mistä seuraa oireita ja vatsaa alkaa sattua, sitähän alkaa välttämään. Kirjassa oli monta FODMAP-ruokaa, joita käytän päärynöistä alkaen ja tulihan päärynpuukin istutettua, mutta ajattelen, että kaikka, ihan kaikkea ei tosiaankaan tarvitse syödä raakana.

      Minäkin kohtaa vitamiinien suhteen tuollaista tavetta aika usein;) Niistä on hyötyä, kun löytää oikean merkin, joka ei sisällä maitosokeria, ja nyt se on löytynyt. Aloitan myös aamuni ennnen tuota Robertsinkahvai gefilusjuomalla etc. Mitä monipuolisempi bakteeristo, sen parempi! Liika hygieniakin ja liika karsiminen ovat pahasta. Se oli just jossakin...noin pari kiloa: Me jaksamme sitä vieläkin täälläö R:n kanssa ihmetellä. Mutta siitä saa osviittaa, miten tärkietä oikeat bakteerit ovat.

      Minulla on nyt aika hyvä tilanne, mutta sisarelleni kaatui kaiki päälle: Crohnin tauti ja sitten vielä keliakia. Olen lkenut paljon nyt hänenkin puolestaan. Minullahan on kokemusta kuopukseni kautta 16 vuoden gluteenittomasta elämästä. Onneksi nyt on saatavana hyviä valmistuotteitakin gluteenittomana: Minun piti opetella valmistamaan kaikki itse aina leipää myöten.

      Olen suorittaja ja perfektionisti, mutta miten minusta tuntuu, että alan oppia laiskemmaksi ja päästän mukavuudenhaluisen härkänaiseni irti!

      Et muuten yhtään tyrkyttänyt <3 Kuulisitpa kun annan vitamiinivalistusta;)

      Poista
  5. Diagnosointi kehittyy ja tietysti myös tietoisuus, vaikka paljon on ilmeisesti myös suolistosairauksia jotka eivät ikinä mene niin pahoiksi että päätyvät diagnosointiin vaan kuitataan stressivatsalla tai huonolla syömisellä.

    Minäkin arvelin pitkään että minulla olisi stressivatsa mutta pamahti joku vuosi sitten sen verran kovempia oireita että löytyi haavainen paksusuolentulehdus (samaa sukua kuin Crohnin tauti, autoimmuunisairaus), krooninen sairaus joka on pysynyt lääkkeillä aika hyvin kurissa.
    Mutjoo, on luonteeltaan sellainen että ruokavaliolla ei niin suuresti vaikuteta, sellaiset ruoat jotka ärsyttää kaikkien vatsoja ärsyttävät tietysti eli ei kannata syödä paljon ksylitolia, mausteista ruokaa tai Buranaa (vähän taas menee hyvin).
    Ja joo, tupakointi kuulemma auttaa, vähän sama kuin esim. ientulehduksen kanssa, tupakka heikentää pintaverenkiertoa joten oireet vähenevät. Mutta en nyt sitten päättänyt alkaa tupakoida :) (mielessä kävi kyllä kokeilla miten nikotiinipurkka toimisi).

    (D-vitamiini vaikuttaa myös, eli jos talvella oirehtii enemmän kuin kesällä niin tämä on yksi mahdollisuus).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hdcanis, sitähän mieheni eilen just sanoi, että hänen milestään näitä vaivoja on aina ollut, mutta niitä ei ole diagnosoitu. Minulla taas on outo fiilis, että emme enää tiedä, mitä syömme, mistä se tulee, mitä se sisältää...

      Kyllä minäkin menin jo toista kertaa perusteellisiin tutkimuksiin, sillä sisaren Crohnin tauti pelästytti. Koska minulla oli jo tuo ns. roskakoridiagnoosi eli colon irritable, nyt etsittiinkin, minkä lääkäri onneksi kertoi vasta jälkikäteen, haavaista paksusuolentulehdusta. Pääsin vielä pelästyksellä, mutta mitään ei saisi olla menossa ja kun mun normaali pulssikin on koko ajan 100, niin voit arvata, että vatsastakin saattuu. Kiva kuulla, että lääkkeistä on apua. Sisko on nyt vielä vähänhukassa, kun tuo keliakia tuli vielä Crohnin päälle.

      Leenan kirjassa on se se erikoisuus, että siellä oikein suositellaan chiliä ja eräitä muitakin mausteita, kuten vaikka korianteria ja inkivääriä. Inkiväärihän on vanha tulehduslääke ja sitä on nyk. usein nivellääkkeissä. Minä sain ilmiaset botoksit huulini, kun sipaisin sormella, joka oli pilkottunut chiliä, joten hyvästi vain chilit! Teidän miehen, jonka peräsuoli paloi kun hän söi chiliä ja niin joutui sairaalaan. Leena kyllä kehottaa opettelemaan chilin käyttöä hyvin varovasti, mutta minä tyydyn nyt vain valkosipuliin ja mustapippuriin. Kaikki keinosokerit ovat syvältä! Pelkään jo sanaa 'kevyttuote'!

      Tunnen tupakoitsijoita, jotka oikein kehuvat, miten heillä ei IKINÄ ole ientulehdusta;) No, tuo Main juttu oli niin kova, että jos minä olisin ollut tuo herra, olisin aloittanut tupakoinnin uudelleen, vaikka lopetin jo 23-vuotiaana. Hyvä nyt kuitenkin, että selvisit ilamn tupakkaa!

      D:stä minulla onkin sellainen tarina, että: Kärsin parisenkymmentä vuotta jatkuvista poskiontelotulehduskista. Söin terveellisesti, liikuin todella paljon, sillä silloin oli vielä iso koira kera ison puutarhan, söin usein kalaa, sekä tietysti monivitamiinitablettin joka aamu. Ei auttanut. Sitten päätin kokeilla kaiken päälle D25 eli 25 migrogrammaa D:tä ja siitä lähtien ei yhtään sinuiittia, ei edes flunssaa. Mieheni lähti samaan, samoin aikuinen tyttäremme, jolla astama etc. ja myös äitini. Se toimii! Juttelin tästä huippusisätautilääkärilleni ja kerroin, että saan nyt yhteensä kaikista 50 mikrogrammaa per vrk. Hän sanoi, että se on hyvä annos! USAssahan käytetään ja lääkärit jopa suosittelevat 100 migrogrammaa, mutta me pidämme tuota 50 migrogrammaa nyt rajana. En olisi enää ilman! En ota ikinä aurinkoa, sillä yksi melanooma riitti, kiitti. Olen luomublondi, mutta en tiedä, onko aurinko kenellekäään hyväski varta vasiten otettuna. "Viisaat istuvat varjossa", taisi sanoa Agatha Christie. Varjossakin ja ihan liikkuen puutarhatöissä saa jo tarpeeksi aurinkoa, mutta tokikaan en kuumimpaan aikaan tee muuta kuin istun varjossa.

      Kiitos kiinnostavasta kommentistasi <3 Ja toivotaan nyt, ettei meistä tulevaisuudessa tule tupakoitsijoita;)

      Poista
  6. Minun jälkikasvustani sillä, joka on tykännyt opiskelijakämpissään lämmittää kaupan valmishampurilaisia, on suolen kanssa ongelmia. Kun todettiin vehnäallergia, hampurilaiset jäivät. Mutta itse olen miettinyt, että kuinkahan paljon meidän nykyihmisten istuminen vaikuttaa suolistoon. Onkohan sitä tutkittu? En ole itse niin paljon lukenut asiasta, vaikka sitä ainakin on tutkittu että istuminen on vaarallista.

    Itselläkin on jonkun verran vatsaoireita, jotka ovat pysyneet hallinnassa välttelemällä eineksiä ja muutenkin syömällä kasvispainotteisesti ja terveellisesti. Omani ovat lieviä ja vaikka lääkärin testien mukaan maitosokeri ei imeydy juuri lainkaan, siedän tosi hyvin hapanmaitotuotteita ilman laktoositon-merkintää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tee, minun oma nuoreni on nyt opiskelijakämpässään ja saa gluteenittomien vuosien jälkeen syödä vaikka ihan tavallista pizzaa, mutta hänen paras ystävänsä sai kuulla sairatavansa keliakiaa. Ja Merillä oli lpasena nimenomaan vilja-allergia, ei keliakia, mutta parhaan ystävän kanssa tuo olisi ollut aikanaan jaettu ruokavalio ja kaverilta saatu tuki. Vainko venhäallergia? Ei esim. ruis?

      Istuimen on kaiken pahan alku ja juuri ja Leena käsittelee sitäkin tässä kirjassaa. Hän miltei sanoo, että kun on töitä, joissa ei voi vaeltaa kesken päivän, on vain tehtävä tiksuta asiaa. Tiedän tämän nyt itsestäni, kun tämän bloign ja rakkaan koiruutemme lähdön myötä, jämähdin tähän tuoliin. Aiemmin tein kevyesti 2-3 tunnin lenkin viitenä päivänä viikossa ja sitten vielä vaikka viikonloppuna hiihtämässä tai uimassa ja iso puutarha. Istumiseen me kuolemme. Muistan aina sanoa tyttärelle, että on käveltävä. Onneksi hänellä on kaksi koiruutta, jotka suorastaan pakottavat ulos. Leena Putonen selittää kirjassaan, miksi suolenkin takia on liikuttava.

      Minäkin siedän hapanmaitotuotteita eli käytän jogurtteja, rahkoja ja juustoja. Tosin ostan viikon aikana myös pehmeitä juustoja viikonlopun herkuksi...Kavispainotteisuus on lisääntynyt minullakin. Onneksi tomaatti on sopivaa tässäkin ruokavaliossa, sillä minulla voi olla 1/3 lautasesta kotimaista tomaattia ellen ole tehnyt capresea, jonka syömisen aloittaminen taas nosti hyvän kolestrolini huippuunsa.

      Suhteellissen hyvin olen nyt pärjännyt, mutta ei oppi ojaan kaada ja huomisesta emme voi tietää.

      Toivotan sinulle hyviä hetkiä ja patista jälkikasvu liikkeelle <3

      Poista
  7. Mielenkiintoinen kirjoitus. Itse aina sanon, että gluteeniton ei laihduta... olen siitä itse hyvä esimerkki ;) Periaatteessa sitä gluteenitonta ei suositella terveille ihmisille, koska jos joskus sairastuisi keliakiaan, ei sitä voida todentaa, jos on ollut gluteenittomalla ruokavaliolla. Jos sitä ei ole todennettu, ei koskaan tietäisi, että kuinka tarkka pitäisi gluteenittoman ruokavalion suhteen olla. Muistutan aina muutenkin, että Suomessa on 70.000 ihmistä, jotka sairastavat keliakiaa tietämättään. Hoitamaton keliakia voi aiheuttaa suolistosyöpää, joten ihan tärkeästä asiasta on kyse. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maiju, kiitos<3 Arvaappas kuinka usein olen saman nähnyt, mutta en tietysti ikinä kenellekään siitä sano ja omassakin painossa on 7 kiloa liikaa;)

      Sinäpä nyt kovan jutun tähän laitoit!!!Soitin heti siskolle ja hän nyt kertoikin, että kun hänen kohdallaan tuli keliakia-epäily, sanottiin, että gluteenitonta ei saa aloittaa ennen kuin on saatu kokeilla varmuus keliakiasta. Gluteenittomuus olisi näyttänyt nukan parantuneen, mutta ei olisi tiedetty, että kyseessä on keliakia eli muutos, joka vaati pysyvää elintaparemonttia.

      Tuon luvun perusteella Suomessa voi odttaa vain kasvua suolsitosyövissä. Ystäväni joka kuoli tuohon sairauteen eli terveellisempää elämää kuin kukaan, jonka tunnen eikä tietoakaan puunaisesta lihasta, sillä hän oli kasvissyöjä, paitsi söi kalaa.

      Kiitos kiinostavasta kommentista <3

      Poista
    2. Ehdin jo tuonne myöhemmäs kommentoida ja hyvä kun luin tämän!
      Minä jo niin olin tuota gluteenitonta kokeilemassa - mutta nyt täytyy miettiä uudelleen. Tosin veritestien mukaan minulla ei olisi keliaakia, mutta käsittääkseni vain se neulanäytetesti on luotettavampi.

      Poista
    3. Lady of The Mess, hyvä kommentti olikin, kiitos!

      Minulle ei ole tosisani tullut mieleenkään. Olen koukussa rukiiseen ja...korvapuusteihin, joita en onneksi saa kuin joskus, koska en ole yhtään leipoja, nautin vain ruoan laittamisesta.

      Sain vahingossa supersisätautilääkärin ja hän vakuutti, minut, että nuo riittävät, mutta ainahan voi mennä uudestaan ja pyytää neulatestin, mitä se sitten tarkoittaakaan. Jos se liittyy siihen letkun nielemiseen, niin ennen kuolen. Onneksi ihminen voi itse tästä päättää eli mitä tutkimuksia ja hoitoja ottaa ja minullahan on kaikki elvytysiellot päällä hoitotahdossani, jopa amputaatiokiellot, kaikki punktiot kielletty etc.

      Poista
  8. Tämä on sellainen kirja jonka kai pitäisi olla jokaisen kirjahyllyssä.Minulla on laktoosi-intoleranssi,mutta selvästi myös oireileva suoli,ja tiedän kyllä mitä pitäisi välttää ja mitä ei mutta aina sitä ei muista tai ei halua muistaa. Lääkärini on jo vuosia patistanut minut siihen kamalaan tutkimukseen jota olen välttänyt ja viime viikolla sain taas uuden lähetteen ja lääkäri sanoi että minun on pakko tehdä se tutkimus,ihan perhehistoriankin (syövät) takia. Ksylitoli...enpäs olisi uskonut että sekin on pahojen listalla....,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, täysin samaa mieltä. Toisaalta on hyvä, että et aina muista, sillä jos karsit liikaa vaikka viljoja, niin ei hyvä: Katso Maijun kommentti ennen sinua.

      Juu, se on kamala. Ei pysty edes ajattelemaan...

      Kuvittele nyt, miten paljon ksylitolia on monessa ja etenkin lapsille ainakin Suomessa sitä taidetaan antaa kouluissakin. Varmaan joukkoon mahtuu vatsalla oirehtivia, mutta kukaan ei tajua yhdistää sitä johonkin xylitolipurkkaan tai -pastilliin.

      <3

      Poista
  9. Mielenkiintoinen kirja, näitä tuleekin nyt paljon. Olen itsekin seuraillut ruokiani fodmapin mukaan mutta on asioita joista ei voi luopua, kun ne vähentää stressiä, jota vaan on työmaailmassa, ei auta. Mutta sen suklaan syönnissä olen yrittänyt valita tummaa ja vähemmän laktoosista jos edes vähemmän paha :D. Mutta selkeästi pahinta on stressi. Kun loma on tulollaan on melko varmasti myös kipuilu läsnä. Ja just noin, koskaan et tiedä milloin kestää ja milloin ei! Varmaan monen summan kuormitus jossa joku juttu katkaisee kamelin selän. Tyhmä vaiva, lähes voisi sanoa että ihan paska :D!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, olen lukenut näistä enemmän lehdistä kuin kirjoista, mutta tuolla hyllyllä odottelee vielä yksi. Minua on kiinnostanut juuri tämä FODMAP. Tumma suklaa ei ole kieltolistalla! Ainakin Jyväskylän Sokoksella myydään nyt hirveän hyvää käsintehtyä tumaa suklaata, jonka jälkeen tavallinen suklaa ei edes maistu. Raakasuklaa on poissuljettua eli ei suositella! Sittenhän me ollaan samassa kohtaa. Minä vielä yritän hiukan vähentää tuoretta ruisleipää, sillä se ei hyvä ja sitten minulla on yksi pahe satakunnan juuriltani eli siellähän aamukahvin kanssa nautitaan kakkoa. Täällä ei saa hyvää kaurakakkoa, joten olen syönyt sellaista, joka on suurin osa vehnää ja nyt se on alkanut tökkimään pahasti vastaan...Joskus tulee mieleen, että elimistöään voisi kuunnella. Saletti on, että en ole ilman hapankorppua, en tummaa suklaata, en homejuustoja...Itsekin epäilen stressiä, vaikka toisaalta olen tyyppiä, joka sitä himoaa, että tulee oikein tuuulista, mutta sitten yhtäkkiä olenkin ihan puhki ja sitten kaikki tuntuu pahalta eli enrgiapiikit ovat kovat. Takuulla on stressiä kaikilla, mutta ehkä osa osaa käsitellä sitä paremmin kuin toiset tai juosta sen pois tms. Arvaamattomuus on tämän homman nimi! Olin varautunut, että takuulla sysreissumme on vähän liian monipuolinen ja jännittävä, mutta kaikkimenikin hyvin, vaikka joka iltapäivä söin Apfelstrudelin ja sen kanssa tuotiin sitä kermavaahtoakin, jos pyysi jäätelöllä, mutta niin vaaan vatsa pärjäsi. Kumma juttu ja sekin on kumma, että reissussa ei ollut yhtää ylä vatsaoireita, kun kotona on usein emmekä paista pannulla oikein mitään. Hyvä sinä;) Yhteistoteamus: Ihan paska eli scheisse!!!Hah-hah...Nauru muuten tekee hyvää;)<3

      Poista
  10. Samojen ongelmien kanssa taistellaan täälläkin, joten kiitos kirjavinkistä.
    Itse olen jo aikoja sitten jättänyt pois kaikki keinotekoiset makeutusaineet ja tarkistan aina, millä jokin tuote on makeutettu.
    Ja gluteenitonta ruokavaliota on pitänyt kokeilla, mutta kun rakastan ruisleipää, en ole vielä aloittanut tämän halvaukseni aikana - ei sentään tällä hetkellä aio hapankorpuistani luopumaan;)
    Valitettavasti tämäkin vaiva periytyy - äidilläni on se ja pojallani. Olen vahvasti sitä mieltä, että nämä vaivat ovat seurausta liian käsitellyistä ja jalostetuista ruoka-aineista. Ja mitä tuleekaan, kun geenimanipulointi sallitaan EU:ssa?
    Kiitos kirjavinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lady of The Mess, ole hyvä<3 Sama täällä eli minulla on käsilaukaussa mukana koko ajan toiset lukulasit: Ilman niitä ei saa pienistä tuoteselosteista mitään tolkkua.

      Kaksi vuotta sitten pelottelin lääkäriäni, että luovun leivästä laihtumsien nimissä. Hän totesi siihen, että 'muun voit jättää pois, mutta älä vain hylkää ruista!' No, minähän olen ihan hulluna ruisleipään, mutta on osattava välttää tuoreena sitä. Jossain luki, että kun ruisleivän nauttii paahimen kautta tulleena, se ei ärsytä ollenkaan. Luin aikanaan suomalaisesta tutkimuksesta, joka koski rukiin ja rintasyövän yhteyttä niin, että ruis tietyssä määrin ehkäisisi rintasyöpää. Kun luin RanskassA 30 syöpälääkärinä toimineen miehen kirjan Syötkö riskiruokaa?, tuntui, että väkilukuun suhteutettunakin rintasyöpä olisi esim. Ranskassa paljon yleisempää kuin meillä. Ranskassa rintasyöpä vaatii yhden potillaan hengen joka tunti! Tieto sypälääkärin kirjasta. En tosin usko, että mikään yksitäinen ravintoaine syöpään suuresti vaikuttaisi, mutta Khayatin mukaan sen vaikutus on noin 20 prosenttia. Siis hapankorput ellei ole keliakiaa.

      Just sain R:lle tätä kirjaa lukiessa, että minustakin tuntuu kuin ravintoaineet olisi pilattu, tulevat liian keinotekoisesti käsitellystä maasta, lihasta ei enää tiedä, mitä eläimille annetaan ja hedelmistä ja niiden kasvatuksesta saamme vieläkin vähemmän tietoa. Mitkä haittahyönteisruiskutukset läpäisevät kuoren, mitkä eivät etc.etc. Ja kaikki on liian prosessoitua. Mikään ei ole enää luonnollista. Toivottavasti ei sallita! Oih, voisin jatkaa tästä vaikka kuinka...

      Ole hyvä <3

      Poista
  11. Olen tuosta niin samaa mieltä, että turhia ei aleta karsimaan jossei ole painavaa syytä. Minulle nämä "muoti-dieetit" ovat hieman sellainen punainen vaate (mitäpä muuta ne tällaiselle ruoan rakastajalle voisivatkaan olla). Milloin mikäkin on pahasta ja kun ilman asiaan perehtymistä lähdetään karsimaan milloin sitä, milloin tätä, niin eihän siitä hyvää seuraa. Luin kerran eräästä naisesta, joka oli aikaansaanut itselleen kamalat terveysongelmat kun oli vuosia syönyt huonosti, kaikkea välttäen. Kommenttien perusteella en näköjään ole ainoa tällaisiin tapauksiin törmännyt.

    Kuulin myös eräältä keliakiaa sairastavalta, että tämä gluteiiniton muoti-dieetti on oikeastaan ennemmin hankaloittanut hänen elämäänsä ja monissa paikoissa, joissa hän käy syömässä, ei uskota hänen tilansa vakavuutta kun niin monet ovat "puolisitoumuksellisia gluteiininvälttelijöitä". Olin itse ajatellut, että vaikka en itse olekaan ruoka-aineiden välttelyn kannalla ilman syytä, voisivat tällaiset muoti-dieetit olla siinä mielessä hyvä juttu, että ne parantaisivat ns. erikoisruokavalion tuotesaatavuutta, kun niin moni sellaisia haluaa. Mutta joo, ainahan näissä asioissa on monta puolta.

    Toki sitten todelliset vatsaongelmat ovat asia erikseen, enkä niitä halua väheksyä. Se on ihan totta, että näistä on alettu puhumaan enemmän ja hyvä niin. Itselläni on ollut aikamoinen teräsvatsa (kop-kop), mutta sitten tuntuu, että stressi ja kenties joitain yliherkkyyksiäkin manifestoituu ihollani atooppisen ihottuman muodossa.

    Kirja itsessään vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta! Ja tuo loppukommenttisi unen tärkeydestä! Tuohon itsekin pyrin. -Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, no, ympärilläni on terveysterroristeja, jotka ovat vuosia vannoneet viljattoman ruokavalionnimeen. Nyt he ovat ihan hiljaa...Jos minä olisin yhtä paljon vouhkannut vitamiineista...Minusta tämä on vähän kuin uskonnot eli ei ole pakko muille tuputtaa, jokainen tulkoon autuaaksi tavallaan. Olen myös armoton kulinaristi ja näenkin heti itseni ruokapöydässä, jossa mussutetaan paputahnaa ja syödään raakoja kasviksia, ei mitään kulinaristisia orgasmeja!

      Minulla oli vieras, jolla oli ylipainoa. Hän oli vuoden ollut täysin viljattomalla, mutta ylipaino ei ollut kadnnut minnekkään, sen sijaan hiukset lhtivät tukoina ja mieliala oli hyvin matala, ei mitään elämäniloa. Jos se on sitten tuota, miksi sellaista ei voi lopettaa.

      Juuri näin se menee! Nyt kun sisarellani puhkesi Crohnin taudin jälkeen vielä keliakia, hänen on vaikea vakuttaa, miten tarkkana on oltava, kun hän kysyy, että onko tuote varmaasti gluteenitonta. Joktut kauppiaat ja kahvilahenkilökunta pylrittelevät silimiään. Eräs ravitnoloitsija kertoi, että jos 7 hengen seurue tilaa pöydän, 6:lla on joku 'ruokaeste', vaikka todelllsuudessa ryhmässä saattaa olla vaikka in yksi laktoosi-intolerantikko. Kun näitä vuosia on nyt eletty, arvaa, että on vaikea saada asiallista ja turvallista palvelua keliaakikkona. Joka tapauksessa gluteenittomat tuotteet ovat nyt aivan eri maailmasta kuin silloin, kun kuopukseni olisi niitä tarvinnut. Edelleen sanon, että ei ole kamalampaa kuin kieltää lapselta leipä! Lähdimme itse mukaan tuohon, mutta yöllä salaa söimme hapankorppuja...Murrosikä oli varmaan vaikeinta, kun silloin pitää olla osa ryhmää ja toimia kaikessa sen mukaan. Alkoivat leffakäynnit ja sen jälkeen hampurilaispaikoihin menot...Yksi ystävistä, joka silloin voi sydlä kaikkea, on nyt keliaakikko ja tttäreltäni västyi vilja-allergia vihdoin 16-vuotiaana. Se oli niin myöhään, että saimme haastattelupyyntöjä, mutta teini ei tietenkäänhalunnut tuollaista julkisuutta. Ja toisekseen minulla on ystävä lapsuudesta, jonka aikuisella pojalla alkoi vilja-allergia samoihin aikoihin kuin meillä, mutta se ei ole vieläkään ohi.

      Tunnen muutamia teräsvatsoja, mutta kun heihin enemmän tutustuu, he kerovatkin, että vessa kutsuu vain kerran viikossa ja vaikeaa on. Toisaalta kaikki eivät näistä tietenkään edes puhu. Ne saavat olla privaattiasia, jos niin haluaa. Leena tuo kirjassaan esiin sen, että näistä olisi kuitenkin hyvä puhua, näin tietous lisääntyisi.

      Minulle kävi nyt niin, että huomasin savani näppyjä rnsaasta kanelista. Rakastan kanelia ja sillä on vähäisessä määrin terveysvaikutuksiakin, mutta saan jo parista kanelikeksistä lievää tiaveihottumaa. Sinikka Piipon 'muastekasivkirjassa' on enemmän tietoa mausteiden terveysvaiktuksista. Kurkuma olisi kuin kaiken pelastus, mutta minua se ällöttää vaikka sitä olisi vain tl jossain uuniruoassa: Maistan sen heti. Miksei sahramilla voisi olla samoja vaiktuksia, kun sitä voisin ropsottaa kaikkiin ruokiin.

      Stressi voi aiheuttaa paljon enemmän ja pahempia juttuja kuin osaamme edes kuvitellla vielä. Mieti vaikka itseäsi täysin rentoutuneena versus stressantunut Taru! Ero on kuin yö ja päivä. Normisti on kuin joku hälytystila koko ajan päällä...'pakene tai kuole'...

      Tämä on vaan niin kiinnostava, että suosittelen kaikille. Tästä saavat hyötyä nekin, jotka eivät ole saaneet mitään diagnoosia. Lueppa myös tuo David Khayatin Syötkö riskiruokaa? Saat sen kirjastosta. Sen alaotsikko on 'Syöpäläkärin paljastuksia ruoan terveysvaikutuksista'.

      <3

      Poista
    2. Totta kyllä, että vatsa on sellainen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin alkulähde, ettei tuskin kukaan teräsvatsakaan niin terästä on ettäkö vatsavaivoilta täysin välttyisi. Itsekin siis tiedän, että kun jännitän, parempi olla syömättä, sillä vatsa jännittää myös. Tarkoitin omalla teräsvatsallani lähinnä sitä, että se ei tunnu olevan yhtä herkkä ruoka-aineiden suhteen niinkuin joidenkin. Ei pahastu kahvista, ei viljasta yms. vaan vatsan "sekoaminen" liittyy aina näihin henkisen puolen juttuihin. Olen tosi kiitollinen, että pystyn normiarjessa suhteellisen vapaasti syömään kaikenlaista (toki lihomiselta minäkään en välty ;D), enkä pidä tätä itsestäänselvyytenä - kuten sinäkin totesit, paljon voi puhjeta myös aikuisiällä. Ja totta - asioista pitää puhua, kaikenlaisista vaivoista!

      Totta myös tuo kommenttisi stressistä.. Hirmuinen peto se ja nykyelämässä niin vaikea asia välttää! Kurkumaa puolestani, kuten sinäkin, voisin mieluusti välttää - jokin siinä minullakin tökkii eikä miellytä. Itse pidän paljon italialisesta tyylistä laittaa ruokaa - tuoreet, hyvälaatuiset raaka-aineet, paljon kasviksia ja sadon mukaisia tuotteita, suolaa, pippuria ja oliiviöljyä ja siinä se. Jälkiruoaksi vähän gelatoa.. :D

      Khayatin kirja kuulostaa mielenkiintoiselta niin ikään! Pitää tutustua, kiitos! <3 -Taru

      Poista
    3. Taru, minäkään en erota milloin syy on stressin eli tämän oman kiihtymiseni sekunnissa sataan ja jatkuvan tunteen, että töitä on rästissä vai johtuuko se jostian, mitä olen nauttinut. Paljon helpotti, kun vaihdoimme ip kahvin teehen. Nyt ei kahvi maistu enää kuin aamulla, joten se saakin sitten olla sitä parasta eli Robertsin suklaakahvia. Joskus hemmottelen itseäni kahvilassa cappuccinolla, mutta tavallisella kahvilla en enää koskaan. Ystävilläkin on jo teetä varattuna minulle eli ei tarvitse enää selitellä. Tuore ruisleipä on toinen, mutta sen saan ruotuun kuten sain kahvinkin. Mitä näitä salaamaan: Kuningattaretkin kakkaavat!

      Se on se tunne, että pitäisi olla niin kauhean tehokas ja aikaansaapa. Monilla suorittajaluonteilla myös se oma sisäinen piiska on kovin stressin syypää. Miten kurkuma voikin olla niin pahaa ja kun se on jopa syöväntorjualistalla ihan kärjessä. Italaialianen keittiö on minunkin suosikkini ja olen tuoreyrttihullu. Vielä minä sen yrttivalosysteeminkin hankin;) Kaikki samaa: tuoreet, kotimaiset tomaatit, tuoreita yrttejä. sormisuolaa, pippureita, oliiviöljyä...Gelatoa ilman ei voi olla♥

      Suosittelen! Kirjassa on monta juttua, mutta ehkä kovin on lista eniten syöpää torjuvista ravintoaineista. Ole hyvä<3

      Poista
  12. Moi,
    Todella mielenkiintoinen kirja, täytyy hommata. Hyviä kommentteja ja näkökulmia asiaan. Kuten sanoit minulla on ollut useita tilanteita kahviloissa, joissa ei ymmärretä, että keliakiaa sairastavan on oltava niin tarkka. Tautia ei tunneta riittävästi. Onneksi meillä on aktiivinen liitto ja uskon, että tieto lisääntyy koko ajan. Muutama ajatus, mitä mieleeni tuli kommenteista (satunnaisessa järjestyksessä): istuminen hidastaa suolen toimintaa ja liikunta taas lisää eli suolistokin tarvitsee liikuntaa toimiakseen kunnolla. Minä en varmaan kävelisi metriäkään ilman koiraani. Valitettavasti olen niin laiska. Täytyy kirjoittaa nuo makeutusaineet kukkaroon, jotta muistaa välttää. Eipä silti, olen tiennyt että kaikki keinotekoinen on pahasta. Lady of Mess; keliakia ei välttämättä näy verikokeessa eli se tähystys on ainoa varma toteamiskonsti. Sisko, pakko lisätä: minä teet kaiken aina 150 lasissa, kuten sinäkin: eli minulla on vielä kolmaskin autoimmuunisairaus: ruusufinni!! Äskeisen puhekulumme aikana tulin taas aivan kirkkaanpunaiseksi eli Rosazolia naamaan. On nyt ollut aktiivinen muutaman viikon. Nii että, voi vinetto.
    Mukavaa päivän jatkoa.
    Lämpöisin terveisin,


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Merja!

      Tästä on hyötyä sekä sinulle&ci! Erittäin paneutunetia kommentteja<3 Kuten aamulla sanoin, pidät sitä yhtä korttia esillä. Katsoin tuon Inhimillisen tekijän ja täytyy sanoa, että porukka teki hyvää työtä tälle asialle<3 Istuiminen tappaa! Sitä keinotekoista makeutusainetta on muuallakin kuin karkeissa ja limppareissa, mm. kekseissä. Eli katso jos ostat gluteenittomia keksejä ettei niissä ole noita myrkkyjä. Joku kyllä tuon teiskin, että se verikoe ei aina sitä näytä...Se johtuu siitä, että teet kaiken 150 lasissa;) Minä lähden tästä kohta alakerran feng shui huoneeseen ja tulen sieltä ulos ihan taas uutena ihmisenä: Hyvin hitaana;) Ihan tosi! Minulta meni vain akku tyhjäksi, mitä ei tapahtu ikinä muuta kuin sun kanssa!<3 Das ist dos alles Scheisse!

      Kiitos samoin!

      <3

      Poista
    2. eikun: Das ist doch alles Scheisse!!!

      Poista
  13. Moi,
    Ei voi olla totta, minä saan sinun akun tyhjäksi, minä pääsin vasta alkuun.... Das ist mir Scheiss egal!!!sagt jemand.
    Lämpimin terveisin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merja, jetzt ist das Wahr. Wie ich das sogar täglich bemerke;)

      Danke gleichfalls!

      Poista
  14. Erittäin kiinnostavaa. Monta vuotta sitten luin englantilaisesta (The Times ) sanomalehdestä erikoislääkärin kirjoituksen, jossa selostettiin, että jokaisella ihmisellä on erilainen ruuansulatus - ja suolistolla on "omat aivot". Täytyy opia tuntemaaan itsensä. Nykyään se ei enää riitä.
    Joillakin harvoilla ihmisillä kuten miehelläni on helppoa, heille sopii mikä hyvänsä. Me muut saamme tasapainotella ja kulkea nykyään ruokakaupassa suurennuslasin kanssa, sillä niin ihmeellisiä ovat nykyajan suomalaiset ruokatarvikkeet ja niiden lisäaineet ja kaikenlaiset turhat lisäykset, joista on selostus mikroskooppisen pienellä. Leipään laitetaan esimerkiksi perunaa ja joka paikkaan soijaa, jolle olen allerginen. Mitä ihmeellisimpiä aineksia lisätään tavallisiin ruokiin, mm sulhaspiirakoihin, joiden pitäisi olla perinneruokaa. Samoin lisätään liikaa sokeria. Mistä ihmeestä tämä johtuu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, niin minustakin. Kiitos<3 Se ei riitä: Täysin samaa mieltä.

      Tässä kirjassa muuten kerrotaan, että naiset kärsivät näistä vaivoista enemmän, mutta jos jaksoit katsoa tuon linkittämäni Inhimillisen tekijän, niin siinä toinen haastateltava on mies. Juu, minäkin hankin toiset lasit kauppakertoja varten, kun ei niitä hemmetin pränttejä näe millään. Ihan kuin ne tehtäisiin tahallaan oikein pieneksi! Oli meillä joku purkki, josta ei satu selkoa vaikka koetimme R:n ja mun kaikki erilaiset silmälasit. Täytyy hankkia suurennuslasi. Ja noita keinomakeutuksia on vaikka missä! Joko ne nyt laittaa karjalanpiirakoihinkin lisäaineita. Porissa Ilmari Holmlund aikanaan mainosti, että 'hänen leipänsä homehtuu'. Kyllä sai kovan myynnin, sillä se oli hyvää, eikä mitään lisäaineita. Miksi sitä sokeria todellakin pitää olla niin paljon. Esim. marjajogurtit olisivat tosi terveyspommi ilman lisättyä sokeria.

      Kiitos hyvästä kommentista, Anna <3

      Poista
  15. Juu jep, tämä kirja olisi ihan minulle. <3 Suolistohommelit kulkee suvussa ja vakavia suolistosairauksia löytyy. Mukavaa viikkoa Leena <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, suosittelen!<3 Taitaa olla meillä sama juttu...

      Kiitos samoin sinulle, Tiia<3

      Poista