sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Elaine N. Aron: Erityisherkkä ihminen

Olen tutkiva psykologi, yliopiston professori, psykoterapeutti ja kirjailija, mutta mikä vielä tärkeämpää, olen itsekin erityisherkkä. En yritä norsunluutornista käsin auttaa alhaalla vaeltavia ihmisraukkoja selviytymään ”oireyhtymästään”. Tiedän henkilökohtaisesti, mitä piirteemme tarkoittaa ja mitkä ovat sen edut ja haasteet.

Minun piti mennä lääketieteelliseen toimenpiteeseen, josta olin olettanut toipuvani muutamassa viikossa. Sen sijaan elimistöni suolsi kuukausien ajan erilaisia fyysisiä ja emotionaalisia reaktioita. Minut pakotettiin kohtaamaan uudelleen salaperäinen ”kohtalokas vika”, jonka vuoksi olin erilainen. Kokeilin psykoterapiaa ja minua onnisti. Kuunneltuaan minua muutaman tapaamiskerran ajan terapeuttini sanoi:” No, mutta tietysti olet järkyttynyt, olethan sinä erityisen herkkä ihminen.”

”Mitä tämä on?”, ajattelin. Jokin tekosyy, vai? Terapeutti sanoi ettei hän ollut ajatellut asiaa paljon, mutta hänen kokemuksensa mukaan vaikutti siltä, että ihmisten ärsykkeensietokyvyssä oli todellisia eroja, kuten myös siinä, miten avoimesti he suhtautuivat kokemusten – niin hyvien kuin huonojen – syvälliseen merkitykseen. Hänen mielestään herkkyys tuskin oli merkki psyykkisestä viasta tai häiriöstä. Ainakin hän toivoi, ettei se ollut, koska oli erityisherkkä itsekin. Muistan hänen hymyilleen leveästi: ”Kuten suurin osa ihmisistä, jotka vaikuttavat tuntemisen arvoisilta.”

Elaine N. Aronin teos Erityisherkkä ihminen (The Highly Sensitive Person: How to Thrive When the World Overhelms You, Nemo 2013, suomennos Sini Linteri) tuli tietoisuuteni jossain vaiheessa kirjoittaessani juttua Saatko sinä olla sinä? Saanko minä olla minä? Keitä me oikeastaan edes olemme? Kaikki alkoi siitä, että olin kypsynyt itseeni, joka viestittää ulospäin kaiken aikaa kaikkea jaksavaa yltiösosiaalista persoonaa. Ja sitten luin Helsingin Sanomista Pirkko Kotirannan kolumnin Maan hiljaiset ja epämukavuusalue, jossa hän mm. mainitsee Elaine Aronin:

Introverttien sisäinen maailma alkoi askarruttaa psykologi Elaine Aronia 1990-luvulla, ja pian tutkimukset johtivat uuden käsitteen HSP syntyyn. HSP on lyhenne sanoista Highly Sensitive Person, erityisherkkä ihminen. Heitä on Aronin mukaan noin 20 prosenttia väestöstä. Kolmasosa heistä on ekstroverttejä.

Elämänkatsomukseltaan HSP:t ovat useammin filosofisia tai spirituaalisia kuin materialistisia tai hedonistia. He kuvailevat itseään luoviksi tai intuitiivisiksi (minä olen molempia!). He eivät pidä small talkista.

Kekkereitä välttelevä ei siis välttämättä ole epäsosiaalinen vaan saattaa suojella yli-intuitiivista itseään turhalta kohinalta.

Päätin tilata Aronin teoksen ja tässä sitä nyt olen lukenut tutkimusta ihmisistä, joita luullaan liian usein ja väärin ujoiksi ja vielä useammin vain introverteiksi, vaikka noin 30 prosenttia heistä on ulospäin suuntautuneita. Luonteeltaan heidät määritellään eritysherkkyyden lisäksi olevan mielikuvitusrikkaita, empaattisia, luovia ja oivaltavia. Missä siis vika etenkin kun heidän seuraansa muu väestö, ns. soturit, niin mieluusti hakee, mutta nämä kuninkaalliset neuvonantajat viihtyvät parhaiten kaltaistensa parissa. Vika on siinä, että elleivät ’muut’ tunnista erityisherkän ominaisuuksia ja tapaa suhtautua erilaisiin tilanteisiin, syntyy monenlaisia väärinkäsityksiä ja siksi toivonkin, että tämän kirjan lukevat paitsi ujot, erityisherkät, introvertit ja ekstrovertit, vilkkaat, erakot ja juhlahullut, tämän lukisivat erityisesti erityisherkän läheiset. Sen jälkeen elämä olisi niin paljon helpompaa…

Aron on kehittänyt käsitteen EVÄS auttaakseen muita paremmin ymmärtämään erityisherkkiä. E=Emotionaalinen reaktiokyky, mutta se kuvastaa myös empatiaa. V=Vivahteiden vaistoaminen. Ä=Ärsykkeiden liiallisuus. S= Syvällinen käsittely. Näistä jokaisesta osa-alueesta on kirjassa omat lukunsa. Niin niiden hyödyistä kuin haitoista eri tilanteissa. Syvällinen voi tarkoittaa vaikka sitä, että erityisherkkä pitää monia, joskus liiankin monia muita pinnallisena, eikä jaksa heidän seuraansa. Syvällinen taas sitä, että mikään asia ei ole erityisherkälle pintaliitojuttu ja vivahteiden vaistoamisen avulla hän tajuaa syvemmät syy-yhteydet. Ärsykkeiden liiallisuus voi tarkoittaa vaikka sitä, että mikäli sosiaalinen elämä ryöstäytyy käsistä ja erityisherkkä ei saa luola-aikaansa, hän uupuu ja/tai ärtyy. Minulle ei esim. enää tule niin vilkasta kesää kuin oli viime kesä: Haluan kaikkien menojen ja tapaamisten väliin Omaa Aikaa.  En myöskään löydy meluisista joukkotapahtumista, joten etsin taidenautintoni muualta kuin tivoleista, karnevaaleista tai muista yliäänitapahtumista.

Luettuani Siri Hustvedtin kirjan Vapiseva nainen, tajusin hänen olevan myös erityisherkkä ja uskon hänen lukeneen myös tämän kirjan. Samaistuin monessa Siriin, mutta en vapise. Näen enneunia, aavistan asioita, olen intuitiivinen, olen luova ja empaattinen, mutta en ole myöskään Aronin kirjan ujo, enkä maan hiljainen. Minua ei pelota esiintyä, tuon mielipiteeni esille, käyn juhlissa ellei niitä ole liikaa, mutta parhaistakin juhlista lähden mieluusti vähän liian aikaisin jatkoille seurassa, joka on minulle parasta: herkkä ja kiinnostava. Vähempi ei kelpaa erityisherkälle, eikä se ole snobbailua, vaan vaikka sitä syvällisyyttä ja varmaa tietoa, että toinen osaa antaa tilaa eikä pidä myöhemminkään epäsosiaalisena toisen yksinolon tarvetta.

Aronin kirja on mielettömän runsas ja sisältää testejä, joita voi itselleen tai ystävilleen tehdä, mutta myös Aronin omia kokemuksia itsestään ja vaikkapa eritysherkästä pojastaan. Kirja painottaakin, että jokaisen vanhemman pitäisi tunnistaa, onko oma lapsi erityisherkkä, sillä väärä kasvatus voi täysin tuhota luovan, herkän lapsen lahjakkuuden ja tehdä tästä sulkeutuneen ja aran. Riittämätön, lapsen herkkyyttä ymmärtämätön vanhempi, koituu erityisherkän lapsen onnettomuudeksi.

Minä olen nyt testannut monia ystäviäni ja he kaikki ovat saaneet pistemäärän, jolla määrittyvät erityisherkiksi eli olen onnekas kun saan olla luovien ja syvällisten ihmisten ympäröimä: Itsenäni ymmärretty ja arvostettu. Tilan tarpeeni on myös hyväksytty. Näin on käynyt myös Elainelle:

Kun minun pitää olla ryhmässä kokonainen päivä tai viikonloppu, kerron usein tarvitsevani paljon omaa aikaa. Monesti muut sanovat samaa. Vaikka olisin ainoa, joka menee huoneeseensa aikaisin tai käy yksin pitkillä kävelyillä, olen oppinut olemaan herättämättä myötätuntoa tai sääliä vaan jättämään taakseni salaperäisyyden tunnun.

Erityisherkkä haluaa aina mieluummin muutaman läheisen ihmissuhteen kuin suuren ystäväpiirin. Muiden odotuksissa elävä erityisherkkä rasittuu pahasti ja siitä on kirjassa paljonkin. Kannattaa siis lukea ja sisäistää tämä teos, ettei pala loppuun vain muita miellyttääkseen.

Jos puhutaan työelämästä, erityisherkkä voi intuitionsa avulla perehtyä trendeihin ja huomata tarpeet ja uudet markkinat ennen muita. Hän on usein taiteilija, mutta myös tutkija, meteorologi, terapeutti, kirjailija, näyttelijä, lentäjä, kokki, lastentarhanopettaja…

Kiinnostava detalji minusta oli se, että elämän jälkimmäisen puoliskon pitää tasapainottaa ensimmäistä. Erityisherkkä on kuin kyllästynyt aikaisempaan tai vasta havahtunut, että se ei ole hänen tapansa elää. Tämän kautta voimmekin yllättäen huomata, miten ujona pidetystä saattaa tulla vaikka stand up-koomikko ja muiden palvelemiseen omistautunut palaa loppuun ja pohtii loppuelämänsä, miksi hänestä tuli niin läheisriippuvainen. Mutta ei hänen tarvitse uupua muiden huomioimiseen, sillä hän voi lukea Aronin kirjan ja tajuta oman tilansa ja sen jälkeen muuttaa kaiken!

Toivon, että olette niin intuitiivisia, että tajuatte, mitä pidän tästä kirjasta;) Aion muuten lahjoittaa muutaman eräille ihmisille…ja syystä. Tämän kirjan runsaus ei ole rasitus. Tämä kirja omistetaan ja luetaan usein uudestaan. Oma kirjani on täynnä merkintöjä ja on vain osoitus, miten kiinnostavaa tämä kaikki on. Voisin kirjoittaa tästä vaikka tuhat tai viisi tuhatta sivua, mutta koska se ei ole tarkoitus, haluan lopettaa sekä Etty Hillesumiin että ihailemaani runoilija Rainer Maria Rilkeen, joka myös oli erityisherkkä. Juutalainen Etty Hillesum kirjoitti päiväkirjojaan Amsterdamissa vuosina 1941 ja 1942 yrittääkseen ymmärtää kokemustaan niin historiallisesti kuin henkisesti.

Eritysherkästä Rilkestä Etty kirjoitti:

Hänen elämänsä oli hyvin kummallista…Ehkä hän olisi murtunut sellaisissa olosuhteissa, joissa meidän täytyy nyt elää. Mutta eikö todista Jumalan johdatuksesta, että herkät taiteilijat voivat rauhallisina aikoina ja suotuisissa olosuhteissa häiriintymättä etsiä syvimmille näyilleen kauneinta ja täydellisintä muotoa, mistä ihmiset voivat kiihkeinä ja haastavina aikoina hakea apua ja voimaa sekä turvaa levottomuudelta ja vastauksia kysymyksiin, koska he eivät itse ole vielä löytäneet omaa muotoaan ja omia ratkaisujaan, sen takia että kaikki heidän energiansa kuluu arkipäivän huolissa?

Erityisherkän Ettyn viimeiset sanat, jotka hän kirjoitti paperinpalalle ja heitti Auschwitziin suunnanneesta karjankuljetusautosta, olivat: ”Lähdimme leirille laulaen.”

105 kommenttia:

  1. Tein tämän tekstin innoittamana netistä löytämäni HSP-testin ja sen mukaan olen hyvin todennäköisesti erityisherkkä (mitä tosin osasin vahvasti epäillä jo luettuani tämän kirjoituksen). Laitoin kirjan varaukseen kirjastosta, sillä haluan ehdottomasti lukea asiasta lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, minä myös. Samoin moni likelläni ja hyvä niin. Veikkaan muuten tästä kirjasta eräänlaista sensaariota. Ostin erään kirajkaupan viimeisen kappaleen, mutta uskon, että he ymmärtävät tilata lisää, eräs ystäväni yritti lainata tätä erään paikkakunnan kirjastosta ja jono oli niin pitkä, että hänkin tilasi kirjan omaksi etc.etc.

      Jos viidesosa väestöstä edustaa erityisherkkiä, mutta kaikki kulkee/tapahtuu 'soturien' tyylillä, se selittää jo paljon...

      Oma kirjani on merkintöjä täynnä ja nautin lukea tätä. Sain myös rutkasti vahvistusta sille, että on jo aika lopettaa tekeminen muiden mieliksi. Kun minua ei huvita ravittaa tilaisuudesta toiseen, en sitä myöskään tee, vaan senkin ajan voin lukea tai hoitaa vaikka puutarhaa. Aika, rauha ja hiljaisuus ovat rahaakin arvokkaampia eikä niitä myydä missään kaupassa.

      Veikkaan, että innostut tästä teoksesta.

      Poista
    2. OSU JA UPPOS.
      Kerrankin sellanen olo ettei tarvi vääntää rautalangasta. Voi Leena Pieni, kumpa tietäisit kuinka huikeilta ne tornit näyttävät kun niitä tiirailee todellisesta sammakkoperspektiivistä, johonka ihan kaikilla ei valitettavasti ole mahdollisuuksia.
      Pikkiriikkisessä toimepiteessä olin minäkin, senjälkeen kakskertaa päivystykses viikon sisällä.
      Oon tälläinen erilainen nuori, entinen tosin. Muoteista rönsyilewä, peittomaalaukseen tyytymätön, säästäen säästä puhuwa, poliisien päänsärky, syyttäjän sylkykuppi, tuomarien tuska ja byrokraattien painajainen. Siis warsin "keweät" ewäät repussani olen taiwaltanut nämä muutamat erämaawuosikymmenet. Nyt tekstisi äärellä kämmenselällä poskipäitä hieroessa ja kylmiä väreitä ytimestä saakka saavana uskon että keitaalle ei ole liian pitkä, hartain toiveeni on ettei se(kin) olisi kangastus.

      t. Make

      Poista
    3. Make, kiva kuulla, että osui ja upposi! Mitä jos lukisit tämän kirjan: Uusi kirja on hyvin edullinen ja puoli vuotta ilmestymisestä eli huom. kirjatorit. Ja sitten on tietty kirjastot. Kirjassa käydään vahvasti myös kiinni siihen asiaan, että elleivät vanhemmat tunnista erityisherkkyyttä lapsessaan, se on vakava juttu.

      No, vahempia voi syytellä aina tiettyyn rajaan asti, mutta sitten tuleekin se aika, kun tajuaa, että nyt suuntaan katseen eteenpäin ja määritän itse omat koordinaattini. Siitä alkaa elämä.

      Toivon, että sinulla on nyt vahva olo ja katse kohti huomista, Menneeseen on turha jäädä vellomaan. Oma teininuoruuteni oli liveästi sanottuna aika villi, mutta sitten sitä vain jossain vaiheessa tajusi, että mistään ei tule mitään ellen itse tee elämästäni itseni näköistä ja ryhdy vahvaksi, mutta en kovaksi.

      Minulla on kommenttivalvonta ja siksi tekstit näkyvät vasta kun olen niitä täällä koneella vapauttamassa;)

      Toivon, että kangastuksesi ei ole elämän harhaa vaan tähtisadetta, joka heijastuu sinuun niin vahvasti, että sinusta tulee Valonkantaja!

      Poista
    4. PITIHÄN SE ARVATA!
      Että tietenkin mä maalaisukkotunari sekotin kirjatekstit ja tuotoksesi ihanasti sekaisin, kun tuossa nörtteyvessäkin on vielä kasvun varaa. Kursiivit oli kait kirjasta suoraan ja minä paahdan täysillä et tornit on korkeita joissa Sinä et istu!
      Kuvaus itsestäni oli ehkä hieman yksipuolisesti painotettu versio.
      Kirjat on toinen toistaan parempia tietty eikä niide tekemisellä oo loppua, en niitä aliarvioi. Joskus vaan tuntuu että olis kiva ihan reaalimaailmassa nähdä kuinka se sana muuttuu lihaksi eikä jää hyllyyn kaltaistensa kanssa? Sosiaalisen elämän (yli)vilkkaus ei vaivaa eikä sosiaalinen pankkitili ole niin pullollaan et joutuisin työnteleen jo tunkiolle ylimääräiset, niinkuin joidenkin on pakko tehdä. No, mikäpä täällä on ollessa, hyvä on kasvaa kurpitsan kumppanina!
      t .make

      Poista
    5. Markku, sitaatit on kirjoitettu kursiivilla eli 'vinoon'. Tässä oli kursiiveja sekä kirjasta että lehtijutusta, joka kertoi 'maan hiljaisista'.

      Minulle kirjat ovat aina toinen toistaan parempia, sillä en jaksa lukea muita kuin minua kiinnostavia;) Some on mennyt vähän vilkkaaksi meikäläisellä, mutta tasapainotan sitä puutarhatöissä, lenkeillä ja joskus hevosen selässä.

      Kuule, moni oravanpyörässä ryntäävä kadehtisi elää kurpitsan kumppanina!

      Poista
  2. No niin - erittäin helppoa tunnistaa tässä itsensä...Mielenkiintoinen kirja, ahmin kaiken mitä olit kertonut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, jos minä olisin sinä, hankkisin tämän kirjan omaksi. Saatat tarvita tätä uudessa työssäsi. Arvaisnkin, että olet HSP, kuten minäkin.

      Poista
  3. On hienoa, että tämä kirja on vihdoin suomennettukin. Kirjahan on vanha (90-luvulla alun perin julkaistu), mutta sisältöhän se tärkeintä on. Olen lukenut kirjan joskus aikoja sitten enkä siitä pahemmin enää yksityiskohtia muista. Joskus muinoin tuo kirja toi lohtua, kun tajusin että monet tuntemukseni ovat ihan normaaleja. Itse käsite on siis varsin tuttu minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, Aron on tehnyt kyllä tähän lisäyksiä, täsmennyksiä ja tainnut lisätä erään koko luvunkin. Tässä teos, jota aika ei syö. Niinpä...'muiden' pitäisi lukea tämä kirja.

      Poista
  4. Kirja kuulostaa todella kiinnostavalta kuten jo vinkkasitkin. Ja tuon kuvauksen perusteell aolen kyllä minäkin erikoisherkkä;puluista huolimatta;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, tämä on must. Ja on nyt hyvin yllättävää, että seuraavaksi tulevassa kirjassa on eräitä asioita, joita on tässäkin, mutta niiden täytyy olla sattumaa...

      Tiedäthän: Me rakastamme kaikkia lintuja ja myös kyyhkysiä, nimitys ei tee ketään huonommaksi. Ei edes lintuparkoja...Äitini oli ihan sekaisin onnesta meidän oravista, kun hänellä on puutarhassaan oikein linnusto fasaaneineen, mutta vain joskus harvoin yksi orava.

      Poista
  5. Moni asia tuossa kuulostaa suoraan kuin omasta elämästäni. Huomaan esimerkiksi usein korostavani sitä, kuinka tarvitsen omaa aikaa. Se on minulle lähes yhtä tärkeää kuin hengittäminen. Minulla oli tämä lainassa, mutta koska kirjaan oli paljon varauksia, palautin sen. Varmaan ostan jossain vaiheessa omaksi ja tutustun kaikessa rauhassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossu, huomaatko, me joudumme sitä hokemaan ja välillä myös ihmiselle, jotka siitä loukkaanutuvat, kun he mielestään ovat viihdyttävämpiä kuin oma aika. Joudun valitettasti ostamaan tämän muutamille...Oma luolanainenaika on ilma, jota hengittää. Huomaan, että alan pintahegittää eli en oikeasti hengitä, jos olen kauan pitkässä seuranpidossa eikä minulle 'sallita' tuntien eristäytymistä luonnollisena osana elämääni.

      Tämä on nidottu, joten ei ole sikakalllis, eli 34 euroa. Minä maksoin sen ilolla, kun ostin eräälle erityisherkälle, joka on tavallaan kärsinyt osastaan väärinymmärrettynä 'soturien' takia. Oman arvostelukappaleeni pidän.

      Mieletöntä aloittaa kirjavuosi tällaisella huipulla.

      Poista
  6. Löysin sen testin ja minullla oli 15 kohtaa kruksattuna mutta minusta tuo testi ei kyllä mikään varma sellainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, olen testannut jo monta ystävääni ja arvannut etukäteen, mikä on tulos. Minusta tämä menee ihan nappiinsa. Elämässä mikään muu ei ole varmaa kuin epävarmuuus. Minä sain 17. Eräs ystäväni 19 ja sekin oli helppo ennakoida.

      Poista
  7. Odotinkin jo innolla postaustasi tästä kirjasta!:)
    (en ole ollut netissä muutamiin päiviin, mutta tänään just maleksin netissä kuuntelemassa david bowieta ja mikä iloinen sattuma, että täällä oli tämä)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, tiedän. Minäkään en ole vielä ihan ruodussa, sillä yllättäen olenkin kai ollut univajeessa, vaikka olinkin blogilomalla;) Seurustelikin vaatii veronsa tällaiselta inrtovertilta.

      Hanki tämä nyt käsiisi keinolla millä tahansa.

      Poista
  8. Mielenkiintoinen kirja. Luen mielelläni tämän teoksen, sillä oman itsensä ymmärtämiseen on aina välillä hyvä palata. Kasvatusalan koulutuksessa tämä on aihe, jota opiskellaan ja jota olen itsekin opettanut. Erityisherkille on todella vaikeaa huomata olevansa aina uudestaan väärien henkilöiden seurassa, mutta syynä onkin se, että erityisherkkä havainnoi muita ihmisiä herkemmin ja havaitsee ongelmia herkemmin ja ongelmat voivat olla vaikeampia erityisherkille...
    terveisin kiltti tunneihminen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, polku itsensä ymärtämieen on kuin polku elämään, siihen helpompaan.

      No, kun eritysiherkät vetävät kuin magneetti puoleensa juuri 'sotureita'! Tästä on olemassa yksi kirjakin blogissani, mutta sen tieteellisyydestä en osaa mitään sanoa, mutta se on ollut myyntimenestys: Sydänmagneetti -Vetovoiman salaisuus. Itse asiassa tuo kirja herätti minut tajuamaan, että minä itse en tee mitään, että 'väärät ' kiinnostuisivat minusta, vaan se on muu selitys.

      Niin ja erityisherkkien mielestä 'soturit' ovat pinnallisia, kuka sellaista jaksaa.

      terveisin herkkä tunneihminen, jolla on voimakas empatiakyky

      Poista
  9. Kylläpäs sait tästä kirjasta houkuttelevan tekstin.
    Luin, koin ja näin. (...ja alleviivasin)
    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen Kirahvi, oli ihan vaikea lopettaa. Kiitos.

      Luithan tarkkaan...siis luit. Ja muistit.

      Poista
  10. Likelt liippaa ;)
    Leena, antoisaa omanlaista jo alkanutta vuotta !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, siis lue tämä: Saat lisää vahvuutta.

      Kiitos samoin sinulle ja tietty omanlaisesti!

      Poista
  11. Olipas mielenkiintoista! Introverttien manifestista (Susan Cain) jo niin löysin itseni, ehkä myös tästä. Kuvauksesi ainakin kuulostaa niin kovin tutulta. Kiitos postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, tätä olen odottanut. No kun minua ei kukaan tunnista introvertiksi....elämä on niin kova juttu.

      Tämä on ihan minua. Suosittelen lukemaan, niin helpottaa vieläkin enemmän ja tulee se oma vahvuus laittaa itse valitut rajat.

      Ole hyvä ja kiitos.

      Poista
  12. Minä elän herkkien läheisteni keskellä ja tunne olevani sitä itse myös.
    Oli mielenkiintoista lukea tuosta kirjasta. Pitääpä katsella sitä kirjakaupoista..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, niin minullakin perhe, mutta eivät kaikki muut läheiset.

      Jos ei lykästä kirjan saaminen kaupoista, niin tilaa Adlibrikseltä, siellä se on vain 25 euroa.

      Poista
  13. Kiitos kirjaesittelystä! Tuskin tätä olisin omin päin kirjakaupasta huomannut, mutta nyt voin tätä tietoisesti etsiä käsiini.

    Tiedän olevani herkkä, vaikka aika pitkän osan aikuisiästäni koitin olla asiaa huomioimatta. Sitten kroppa ryttyili vastaan, ja oli pakko nollata sen verran, että ei ollut mahdollista elää itsensä vastaisesti. Nykyään annan itseni olla ihan vapaasti herkkä, sillä tunnen siinä myös suuren voimavaran.

    Herkkyyden ehkä rasittavin puoli (mielestäni) on asioiden havaitseminen "ilmasta" eli herkkänä on helppo aistia ihmisten ja asioiden välisiä tunnelmia. Joskus tutkat pitäisi laittaa kiinni, jotta siinä säästää itseään (eikä jää muhimaan ylitulkintoihin ja antaa ihmisten puhua ihan itse puolestaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, ole hyvä. Adlibris myy 25 eurolla, kirjakaupassa pulitin päälle 30 euroa, mutta on hyvä kirja senkin väärti.

      Näinhän se menee eli kroppa ensin kertoo mikä on pielessä. Tulee aika jolloin tajuaa, että nyt on alettava olla just oma itsensä ja lakattava elämästä muiden tahdittamana.

      Se onkin rankkaa. Tajuaa ja näkee enemmän, mutta ei välttämättä voi vaikuttaa tapahtumiin, ei niihinkään, joiden tiedää menevän ihan pieleen. Minäkin yritän sulkea 'antennit' tietyssä seurassa, sillä kaikelle ei voi mitään ja itse vain rasittuu kohinasta ja turhasta murehtimisesta.

      Poista
  14. Kiinnostava kirja, kiitos esittelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, ole hyvä. Tässä todellakin adjektiivi 'kiinnostava' on paikallaan.

      Poista
  15. Oikein hyvä, että tästä aiheesta puhutaan. Usein on oletusarvona, että tietynlainen kiihkeä ja täynnä uusia kokemuksia oleva elämä on oikeata elämisen arvoista elämää. Joskus ajattelin itsekin niin ja kalenteri oli aina täynnä. Koin valaistumisen ja löysin itsestäni vähääntyytyväisen erakon. Kun muutin elämäntapani pääsin myös paljosta ärtymyksestä ja kärsimyksestä. Pidän ihmisistä ja kanssakäymisestä, mutta vain sopivassa määrin. En ole ujo, tarvittaessa menen reippaasti eturiviin, mutta tarvitsen paljon rauhaa ja hiljaisuutta. Tiedän, että monet kipuilevat jatkuvasti näiden asioiden kanssa. Täytyypä hankkia tuo kirja ja jakaa lohdullista tietoa muillekin. Kiitos paljon esittelystä ja asian esille tuomisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, ihan samoin kuin sinä olen kokenut. Sitä ennen vuosia kaipuuta muuhun, omannäköiseen olemiseen. En vain tiedostanut, mistä oli kysymys, vaan poltin surutta kynttillääni molemmista päistä. Nousin jokaikiseen junaan ja niihinkin, jotka eivät lähteneet. Se on ohi nyt!

      Minäkin seurustelen mielelläni, mutta oman luonteeni ehdoilla. Tarvitsen niin paljon tilaa, ilmaa ympärilleni, että kokonainen viikonloppu alati seuraani vaativassa seurassa, saa minut jo aivan uuvuksiin. Toisessa tilassa taas jaksan vaikka mitä eli hirveän korkeat energiapiikit. Nyt haen vielä balanssia tämän kaiken kanssa ja siinä otan avuksi pitkät kävelyt ja kunnon yöunet. En jaksa edes murehtia kuinka monta kirjaa edhin lukea ja missä ajassa. Katson vain kuin ulkopuolelta, miten kiihkeä koski muuttuu kauniisti lipuvaksi virraksi.

      Hanki tämä ehdottomasti ja mikä estää ostamasta kirjaa vaikka synttärilahjaksi hänelle, jonka tiedät olevan samassa tilassa tai hänelle, jonka haluat tuntevan sinut paremmin.

      Ole hyvä.

      Poista
  16. Nappasi sen verran, että tein varauksen kirjastoon. Lukematta kirjaa on uskaliasta lausua mitään sisällöstä, mutta voi kysyä tarvitsemmeko "diagnoosia" HSP kuvaamaan erilaisuuttamme sosiaalisuuden alueella. Ehkä Aron antaa siihen vastauksen. Kiitos kirjakatsauksesta Leena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Himma N., kiva kuulla.

      Minusta se on makuasia tai sitten ei. Minulle tämä kirja oli tavallaan helpotus ja annan sinulle selkeän esimerkin. Mieti sitä tilannetta, että olet HSP, joka siis edustaa noin viidesosaa väestöstä. Läheisesi ovat samoja eli olet hyvin viihtyvä ja saat riittävästi luolanainenaikaa. Mutta sitten on likellä innokas, suuri karjalainen suku, jonka mielestä pitää tavata usein ja kauan. Ellei tästä innostu, on 'varmaan loukkaantunut jostain, sairas tai muuta outoa'. Elainen kuvaama tilanne viikonloppukurssista on minulle innokkaiden sukulaisten mökkikutsut joihin pitää vastata myöntävästi. Minä en vain jaksa olla kenenkään mökillä seurustelemassa viikonloppua: Mieluummin kuolen! Siellä ei saa olla yksin kuin muutaman yön tunnin. Toisaalta olen taas vilkas ja saan hvyin kontaktia ihmisiin, kun vaikka ajamme Itävaltaan ja tapaan matkalla joka päivä uusia ihmisiä. Pääsen kuitenkin aina illalla hotelliin ja just silloin kun itse haluan. Siis se suku. Voit olla varma, että minä ostan tätä kirjaa muutamia;)

      Tai ehkä olen lukenut liikaa Woolfia. Minusta kaikki on jo sanottu ja tiedän jo etukäteen mitä joku aikoo sanoa...(Se on niin boring, että...)

      Kyllähän nejä viidesoaa muita määrittää normit, miten ollaan ja seurustellaan. Siinä ei kysytä sen viidenksen mielipidettä, mutta itse voi vaikuttaa paljon omaan elämäänsä, jos on vain energiaa ja vahvuutta.

      Ole hyvä.

      Poista
    2. Ehdottomasti tunnistan itseni esimerkistäsi. Vetäydyn usein, en tarvitse puhetta tai taustahälyä - olla möllötän. Olen pitänyt sitä ihan "normaalina" ikääntymiseen liityvänä viiisastumisena ja elämän hektisyyden vastavoimana. Vaan jännä on lukea mitä tutkija asiasta lausuu.

      Poista
    3. Minä en osaa liittää tätä ikään. En osaa liittää mitään ikään, sillä olen unohtanut ikäni. Well....ehkä voisin nyt kuitenkin vedota tähänkin eli eka kerran ikääni, mutta meillä sekin varmaan epäonnistuu, sillä minua paljon iäkkäämmät menevät tosi lujaa ja etenkin seurustelevat päiväkausia. Yunnen taas jo puutumusta kun tajuan, mitä suvi tuo tullessaan, mutta nyt minä olen valmis;)

      Olen itse hektinen. Olen ylitse tulviva virta. Kaikki mihin ryhdyn tulvii yli. Tein salaisen puutarhan ja kohta se oli useissa lehdissä ja televisiossa. Siitä piristyksestä tulikin suuri työmaa. Sitten aloitin blogin vastentahtonani, kun Lumimies sen mulle ystävänäivänä avasi ylläriksi (mitä hän on kyllä katunut) ja nyt menee jo 60 tuntia viikossa blogin kanssa tavalla tai toisella. Hillitön vai intohimoiselle harrastukselle antanutnut! En tiedä, mutta kirjat ja kukat eivät ole ikinä ikävystyttäviä ja ne sallivat hiljaisuuden. Sitä ei myydä kaupassa. Se on kultaakin arvokkaampaa.

      Tutkija on montaa mieltä: Yllätyt vielä! Mutta se pitää, että HSP viihtyy parhaiten itsensä kaltaisten syvällisten ja väliin jopa vetäytyvien seurassa.

      Toivottavasti suku nyt ei ole ollut lukutuulella, sillä en jaksa jo tammikuussa alkaa ruotia tulevan suven menoja...;)

      Poista
    4. PS. Sorry kaikki kirjoitusvirheet! En ole enää aikoihin ehtinyt oikolukea kommenttitekstejäni...

      Poista
  17. Luulen, että minäkin saisin tästä kirjasta irti paljon. Minulla on vaan omana ongelmana (tai ei se ongelma ole :)) se, etten varmaan nytkään tule lukeneeksi tätä. Siksi olen iloinen sinun blogitekstistäsi. Sain siitä irti paljon - ja hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, saat vielä enemmän kun luet muutaman kommenttivastaukseni. Lue vaikka tätä edellinen;)

      Melkein arvaan, että tässä oli, mitä me jaamme. Meitä varten ovat myös launtait ja Midsomerit.

      Se oli minulle uutta, kun olin tänä vuonna kirjamessuilla kaksi päivää, että kajarit kaakossa alkoi todella ottaa päähän niin paljon, että oli pakko lähteä pois kaksi tuntia ennen sovittua aikaa tokana päivänä. Siellä ei voi mitenkään keskustella muualla kuin jossain messuasettajien ravintolassa, jossa sainkin yhden sovitun tapaamisen sitten hoidettua. Onneksi.

      Kyllä vähemistökin voi määritellä omat rajansa...

      Poista
    2. Minulle tulee kirjamessuilla vähän sama fiilis, mutta töiden ym. vuoksi olin siellä kolme täyttä päivää. Ja koska kirjat, niin sen jaksoin, muut messut olisivat varmasti kauhistus.

      (Ja Irvingin, osin Oatesin, Shriverin, Shieldsin, Montgomeryn, Bargumin... Onhan noita ;))

      Poista
    3. ...mutta siellä kirjamessuilla on se hiljainen viini&herkkupuoli, jossa piipahdimme vähän 'hiljentymässä' myös ja ostimme aivan hurmaavia brittiläisiä inkivääri 'cookies'.

      (juu, samat kaikki ja päälle vielä vaikka Pelo, McEwan, Koch, Auster, Hustvedt, Brontët etc.;)

      Poista
  18. Mielenkiintoinen teos ja postaus. Ymmärrän hyvin miksi tämä kolahti juuri sinuun. Yliaistit, herkkyys, luovuus jne. Tein uteliaisuuttani nettitestin ja kuulun myös yllämainittuihin sen mukaan. Saat testata minut kun nähdään :) Löytää tasapaino kaiken kanssa on varmaan juuri avain hyvinvointiin ja kaikilla oma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, sinähän minut tunnet jo kymmenien vuosien takaa niin ylä- kuin alamäet.

      Minustakin sinä olet HSP, eikä muuten enää oltais enää edes bestikset ellet olisi...;) Nyt sää kurkit vastaukset. Joka tapauksessa testaan sut, kun tulet: Joulupipareita on vielä paljon.

      Siinä pitää vaan olla vähän vahva, että pystyy pitämään oman linjansa. Onhan sitä ujojakin näissä HSP-persoonissa, joten kaikille tämä linjaveto ei varmaan ole ihan helppoa. Mutta ujoja on vähemmän, vaikka usein toisin luullaan, kun puhutaan erityisherkistä.

      Poista
  19. Nyt oli pakko tehdä testi loppuun (vain 3 vastausta mietitytti), kun huomasin, että olet tehnyt jutun kirjasta blogiisi. Ja arvaas mitä; olen erityisherkkä ihminen (17 x K)-kulkee varmaan suvussa. Olen sen tiennyt ennenkin, mutta nyt se tuli todistetuksi. Seuraavaksi alan lukea kirjaa ja ehkä opin vielä lisää itsestäni tai tavoistani tuntea/toimia. Minä elän kuin aina tuntosarvet pystyssä. Kun soitan ystävättärelleni, kuulen heti, jos/kun häntä painaa jokin asia vain siitä, kun hän sanoo nimensä. Hän on todennut, että olen todella herkkää vaistoamaan ainakin hänen mielialaansa. Yltiösosiaalinen olen aina ollut, mutta nyt jo hetken aikaa (muutaman vuoden) olen huomannut, että kaipaan enemmän omaa aikaa. Mökkihöperöä minusta ei saa, mutta ehkä osaan ja erityisesti haluan rauhoittaa elämääni. Kiitos kovasti kirjasta, sieltä saan varmaan valaisevia vinkkejä. Jutellaan aiheesta enemmän, kun olen kirjan lukenut. Mukavaa loppiaisiltaa Sinulle:-)
    PikkuMyy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku Myy, no nythän meitä on perheessä sitten jo kolme samoilla pisteillä. Onneksi Rkin ylitti riman;)

      Olen aina pitänyt sinua yltiösosiaalisena ja välillä jopa toivonut vähemmän vauhtia. Kiva kuulla, että alat rauhoittua;) Sinulla tuntui ainakin joulunalusviikoilla olevan vain takkatulen katsomista, kynttilöitä ja televisiota kun taas minä huhkin kuin hulluna. Nyt otankin levon kannalta koko tammikuun. Ja kuntoilun. Villiinnytään vasta Yyterissä paitsi jos satun nukahtamaan rantahiekkaan aaltojen hyväiltäväksi.

      Testaa myös P., mutta älä kerro täällä;)

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  20. Lämmin kiitos Leena tärkeästä kirjoituksestasi! Jospa me herkkikset saisimme vähitellen ymmärrystä. Olet rohkea, kun kirjoitit niin suoraan ja avoimesti!

    Olen hieman oudoksunut Aronin väitettä, että peräti 20%:a olisi erityisherkkiä, kun itse törmään aniharvoin sellaiseen. Vai onko kyse siitä samasta ilmiöstä, että minusta helposti luullaan, että olen ulospäinsuuntautunut, kun seurassa puhun vilkkaasti, olen iloinen ja nauravainen. Muut näkevät vain sen osan minusta vaikka se on vain pienen pieni osa minua. Kun vaeltelen metsässä, luen, maalaan, kirjottelen, oleilen tai puuhailen omiani, olen yleensä yksin tai mieheni seurassa.

    Jostain syystä ystävistäni peräti 3 on erityisen sosiaalisia, siis sellaisia ihmisiä, jotka mieluiten eivät koskaan olisi yksin. He saavat energiansa ihmisistä ympärillä, kun minä taas tarvitsen valtavasti omaa tilaa ja aikaa. Se, että sitä omaa aikaa saa, vaatii herkältä usein taistelua ja puolusteluja. Harva ymmärtää vaikkapa, kuinka voi nauttia kaksi päivää peräkkäin yksinolosta. Hyvä, kun ei ruveta säälimään, että sinä siellä yksin kökötät, kun minä nautin ja koen eläväni myös yksinollessani rikasta elämää.

    Pari ystävääni oli tehnyt jopa oletuksen, että olen "häkkilintuna", että mieheni ei anna minun käydä sosiaalisissa riennoissa kuten ennen aikaan. Vaikka itse olen valintani tehnyt, että haluan elää rauhallisesti ja väljästi enkä sopia menoja etukäteen entiseen tahtiin. Olen sitä koettanut näille ylen sosiaalisille kertoa, mutta tuntuu ettei se mene millään perille. Luulevat, että en kehtaa sanoa, että mieheni ei anna mennä ja tulla. Heh, on se huvittavaakin.

    En välttämättä halua kertoa kuin valituille, että olen lukenut Aronin kirjaa ja että olen erityisherkkä. Kun julistautuu herkäksi, saa pian kuulla ivansekaista kommenttia "Ai niin, sinä olet NIIN herkkä". Erityisherkkyys on kuin hulluus, ikuinen leima ja lyömäase joillekin. Kun ei sitä kerro, ei tule minkäänlaisia ivallisuuksiakaan. Toisaalta, ei sitten löydä niitä hengenheimolaisiakaan niin helposti.

    Vaikeinta itselleni on ollut rajojen asettaminen. Kun olen empaattinen, käy helposti niin, että puhelin soi yötä myöden, kun niin moni tarvitsee olkapäätä. Harmittaa, kun aikanaan hukkasin voimia ja tärkeitä vuosia toisten "roskakorina". Enää en siihen suostu. Tukena ja apuna haluan olla tarvittaessa, mutta en jatkuvana Leelian lepotuolina.

    Fyysinen herkkyys on hankalaa, kun omaa herkät silmät, ihon, korvat, nivelet, vatsan... Meluherkkyys on lisääntynyt iän myötä. Uneni on aina ollut herkästi häiriintyvää. Kaksi uupumista viimeistään kertoivat sen, että oli pakko muuttaa elämäntyyliään. Olin halunnut olla kuin kaikki muut olettaen, että kaikkien kuuluu olla sosiaalisia olentoja. Olisinpa tiennyt Aronin kirjasta jo 90-luvulla. Olisin ehkä paremmin tajunnut oman laatuni, ja osannut ottaa oikeutetut tarpeeni huomioon.

    Ihanaa on sitten herkkänä ja eläytyvänä suhde luontoon ja eläimiin. Koskaan ei ole myöskään tylsää, kun sisäinen maailma kukkii. Intoudun ja kiinnostun monista asioista, ja meneehän se turhan usein ylikierroksillekin, mutta silti, tätä osaa itsestäni osaan arvostaa. Ja uskoisin, että kumppanina herkkis on mitä uskollisin ja lämpimin, kunhan kumppani osaa ymmärtää sen herkän tarvitseman oman ajan tarpeen.

    Täytyykin lukea Aronin kirja suomeksi, kun siitä englanninkielisen luvusta on hieman aikaa, ja ties vaikka uusimmassa olisi niitä lisäyksiäkin.

    Huomasin, että Janna Satrilta ilmestyy piakkoin "Sisäinen lepatus", kirja, joka on jonkinlainen herkän ihmisen tietokirja.

    Sanna-Maria

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna-Maria, ole hyvä vain. Olen vähän tällainen heittäytyjä;)

      Luulen, että kyse on just tuosta, että ei kukaan voi tunnistaa sellaista vilkasta kuin vaikka minä HSP:ksi. Kukaan paitsi lähimmät ei edes usko sitä!

      Oikeasti erittäin sosiaaliset ja alati seuraa jaksavat hakeutuvat kuin magneetin vetäminä HSP-henkilöiden luokse. He tekevät mitä vain saadakseen juuri meidän seuraamme;) Se on outoa, mutta siihen antaa vähän valaistusta kirja Sydänmagneetti- Vetovoiman salaisuus, jonka luettuani tajusin, että minun on muutettava jotain toimintatapojani, mutta ei sentään persoonaani.

      Hyivn sanottu 'että he saavat energiansa ihmisistä ympärillään'. Minulla on taas niin, että kun olen 'muiden' seurassa koen heidä tenergiasyöpöiksi ja olen jälkeenpäin ihan kuitti. Mikä onkaan rikkaampaa kuin oma sisäinen elämä...tai kirjat.

      Ja etenkin tuo, että niitä menoja sovitaan jo vuosi eteenpäin ja ne kuin vain ilmoitetaan. Minulle on tullut jo kaksi ilmoitusta menoista ensi joulukuulle, mutta onneksi osasin sanoa, että en sovi mitään niin pitkälle. Ennen olisin luvannut ja sitten sitä olisi pidetty kuin kiveen hakattuna.

      No tässä on nyt se tulkintajuttu, mitä erityisherkkyys on. Se on kaipuuta saada olla paljon yksin, olla luova, olla kaltaistensa seurassa....,mutta sitä on vaikea selittää muille, että 'minä en vain jaksa teidän juttuja, kun kaikki se uuvuttaa, on tylsää ja pinnallista'. Sellaistahan ei sanota, eikä siinä edes ole koko totuus, sillä joskus 'sotureitakin' jaksaa, mutta mieluusti ei yli vuorokauden, kiitos.

      Olin vuosia puhelinroskakorina, mutta nyt puhelimeni on käytännössä aina äänettömällä. Minä soitan perheenjäsenille, he eivät saa minua heti kiinni, mutta jos näen heidän soittaneen, soitan tietysti takaisin. Laita se puhelin äänettömälle, jos voit. Kaikki haistavat empaattisuutemme ja kykymme ratkoa tiettyjä asioita.

      Minäkin olen herkkä äänille etenkin nukkuessa, mutta sehän on täydellisen luonnollista, että nukkumisjan ja tilan kuuluu olla äänetöntä. Kaikkea en halua edes nähdä, en tietää...Olen hyvin herkkä eläinten kaltoinkohtelulle kuin myös naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Ehkä saamme hiukan suojella itseämme, jotta sitten jaksamme taas olla lähimmäisillemme. Iho vaatii tarkkuutta sen suhteen mitä syö, onko riittävästi ulkona ja saako riittävästi hyvää unta. Olin just kesällä vatsan takia 340 euron tutkimksissa ja pelkäsin vaikka mitä vatsasyövästä alkaen, mutta se olikin kaikki vain stressiä: Tänä vuonna on tapahtunut liikaa ja kaikki alkoi noutajamme nukkuessa pois tammikuun 11. pnä 2013 melkein 15-vuotiaana. Sitä ei vain voi sanoa, että oli niin hyvä elämä meillä yhdessä, kun kodista tuli talo ja nauru meni piiloon.

      Ylikierroksilla tulee parhaita suoritteita! Luonto, eläimet ja kirjat, jopa kokkaaminen, taas rahoittavat minua suvantoon. Luonto on ehtymätln lähde, josta ammentaa voimaa. Mieheni on viivan paremala puolella eli hän ymmärtää oman tilan tarpeeni, koska itsekin sitä kaipaa.

      Uudessa on lisäyksiä, tarkenuksia ja oliko siinä jotain korjauksiakin...

      Kiitos vinkistä ja antoisaa, luovaa, nautinnolisen herkkää jatkoa sinulle♥





      Poista
  21. Mun toinen kommentti katosi tähän aiheeseen. No ei haittaa :)
    Anyway...olen aina voinut huonosti työssäni..osa sen sisällöstä on mielenkiintoista, haasteellista ja saan käyttää ammattitaitoani vaikka kuinka. Osa siitä uuvuttaa ja saa mielen alakulouseksi jopa vihaiseksi ! Huoh aggressioita !. Ja ne on ne ihmiset, joiden kanssa joudun väkisin tekemään yhteistyötä joiden kanssa en siviilissä olisi missään nimessä kontaktissa.
    Mul on antennit pystyssä koko ajan..ja välillä onnistun sulkemaan mielestäni asioita...mutt on vaikeaa ja harmittaa !
    Kommenttisi Anne Koti Kolmelle...tekisi mieli tulostaa se ja laittaa housujentaskuun että voisi päivän aikana sitä lukea..se on hyvä !
    Mun eka kommentti sulle olikin heinäkuussa liittyen tähän aiheeseen..
    Aihe tuli taas niin hyvään aikaan...arki alkaa huomenna.
    Tässä itsetuntemus lisääntyi yhden päivän aikana. Kiitti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, bloggeri oikuttelee: Minullakin katosi yksi pitkä vastaus, mutta kirjoitin uudestaan.

      Tuohan on se asia, jota et voi muuttaa kuin työtä vaihtamalla ja se ei tänä
      päivänä ole ihan helppoa. Kun itse koin jonkun osalta näin, osasin olla kuin toista ei olisikaan vaikka olisin selittänyt jotain työhön liittyvää asiaakin. On vain opittava levitoimaan itsensä yli ja ohi itselleen haittaa aiheuttavien energiasyöppöjen ja kaikkihan eivät voi pitää kaikista - ikinä.

      Harmittaa ja pilaa jopa viikon, mutta sitten on taas uusi yritys ja uusi jaksaminen. Tiedän tästä muuten paljon erään toisen kautta, joka ei osannut etäännyttää, mutta minulla ei ole lupa kertoa tuota tarinaa.

      Ai, se on tuo antennien sulkeminen;) No koitas sitä!

      Jo heinäkuussa, se oli sitten siihen juttuun eli Saatko sinä olla sinä? Saanko minä olla minä? Keitä me edes oikeastaan olemme? Se oli minulta aikamoinen tyhjennys...

      Tiedän, että monilla työpaikoilla on rankkaa ja toisia ei voi aidosti vältellä ja joidenkin kohdalla jo se, että näkee toisen, aiheuttaa pahoinvointia, huimausta ja vaikka mitä. Olen nyt parisen vuotta seurannut erästä ystävääni tällaisessa ja siitähän ei ole muuta ulospääsyä kuin työpaikan vaihto, minkä jo sanoinkin. Usein se ei vain ole mahdollista.

      Niin minullakin kiitos kirjan ja kommenttien. Ole hyvä ja pärjäämisiin sekä enemmän HSP-ihmisiä ympärillesi!

      Poista
  22. Täälläkin yksi herkkä kiittelee mielenkiintoisesta kirjoituksesta! <3 Miten usein olenkaan saanut kuulla, että "kun sinä olet niin herkkä". Mutta toisaalta joissakin tilanteissa en ole ollenkaan herkkä, vaan jopa liiankin kova, mikä toki sitten jossain vaiheessa kostautuu.

    Olen huomannut, että etenkin viime vuosien aikana minusta, sosiaalisesta ja puheliaasta ihmisestä, on tullut välillä vetäytyvä ja omissa oloissaan viihtyvä. Väsyn nykyisin liiallisista virikkeistä ja jos mulle tapahtuu paljon samaan aikaan (esim. tapaan paljon ihmisiä tai osallistun joihinkin tapahtumiin monena peräkkäisenä päivänä), niin tarvitsen ihan konkreettisesti lepoa. Oirehdin muun muassa lihaskivuilla. Lisäksi aistin ilmapiirin huonouden tai ihmisten välisen kireyden, ja, mikä pahinta, projisoin asioit jotenkin itseeni. Esimerkiksi lokakuinen pieni sairauskohtaukseni (muistimenetys) johtui osittain juuri tästä ominaisuudestani. Näitä asioita nyt sitten taas kerran selvittelen ammattiauttajan kanssa ja uskon, että sitä kautta opin koko ajan enemmän ymmärtämään itseäni ja myös omaa herkkyyttäni. Varmasti tästä kirjasta olisi mullekin paljon hyötyä ja apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, ole hyvä♥ Siinäpä se onkin: HSP on tiukassa paikassa ehkä juuri se porukan kovin tyyppi. Vrt jutun Etty.

      Hitsi, onko tämä sitten kuitenkin joku ikäjuttu ja viisastuminen vai olisiko niin, että virikeylitarjonta on niin ylipaisuteltua ja sosiaalisuus niin yliarvostettua, että koemme sen tähden itsemme kuin nurkkaan ajateuksi.

      Kirjassa on just tuo niin hyvin sinuun ja minuun sopiva esimerkki, että jos on useita eri tapaamsia samana päivänä tai jopa aivan erityylisiä menoja, niin sielu huutaa 'ei, ei!'. Tunnen ihmisiä, jotka ovat tuollaisessa kotonaan, mutta minä haluan väliin PÄIVIÄ ilman ketään vieraita tai edes ystäviä tai yleensä menemisiä. Onneksi kirjassa sanottiin, että on niitäkin, jotka haluavat olla viikkoja tapaamatta toisia...

      No kun on HSP, niin huomaa kaiken. Istuu seurassa tunteja ja oma aistitiedosto on niin täynnä viesitytstä, että tekee mieli lähteä kotiin nollautumaan ennen kuin alkaa uusi sessio.

      Eräällä läheiselläni oli muistinmenetys, joka vei hänet aivokuvauksiin, mutta onneksi mitään ei löytynyt. Hän on vahvasti HSP. Häneltä katosivat myös oikeat sanat. Jos piti sanoa vaikka 'auto ajaa kadulla', tulikin 'koira juoksee polulla'.

      Hanki omaksi! Minun kirjani on tuherrettu täyteen ja mietin just, josko tilaisin yhden kappaleen helmikuun blogisynttäreitä varten. Adlibris myy hintaan 25 euroa. Nidottu. Yhden kirjakaupan viimeisen ostin sisarelleni...

      Anna, kyllä tämä tästä: Viidennes voi laatia omat norminsa!

      Poista
  23. heips leena:
    Aiemmin ajattelin, että on"hienoa", että jos olen hyvin herkkä ihminen, erityisen...
    Ehkä olenkin monessa asiassa mutta eniten haluan tietää kuka minä oikeasti olen, se aito Hannele. Ei väliä olenko herkkä, sis tai ulospäinkäänytnyt, taiteilija tai tanssija...Haluan kuoria itsestäni esiin sen puhtaan, aidon minän =)
    Sinun postauksesi innoitti, avasi moneen,
    kiitos ihana!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips Hanne!

      Sitähän me varmaan kaikki haemme. Tämä HSP on vain eräs erityispolku matkalla omaan itseen. Nyt minä olen enempi minä, sillä minä laadin omat rajani, luon omat normistoni. En elä enää muiden ehdoilla, muita miellyyttääkseni. En uupumukseen asti tuota. Tapaan mieluusti samanhenkisiä, joilta vastavuoroisesti myös saan jotain, En jaksa olla se ikuinen antaja, joka sitten vetäytyy luolaansa potemaan energiasyöppöä piiriään. Aion olla vahvaherkkäminä.

      Kuoritaan rauhassa sinutkin esiin. Monta persoonankuorimiskirjaa on tulossa tänä keväänä.

      Uskon sen ja nyt tiedät minusta sitten tämänkin. Et varmaan tiennyt vielä kun suvella tapasimme. Minä luen sinua kuvistasi...ja siitä miten sanot asioita.

      Kiitos Ihana♥

      Poista
  24. Kerrassaan mahtava postaus ja selvästi tarpeellinen kirja. En tiedä kuulunko tällaisiin herkkiin ihmisiin, mutta turhan usein sitä kokee antavansa vääränlaisen kuvan itsestään, siis juuri siinä suhteessa, että toiset kuvittelevat olevan sosiaalinen, vaikka itse kokee olevansa kaikkea muuta kuin sosiaalinen. Mutta jotenkin sellaisen oman tilan/ajan tarpeen tajuamisen jälkeen olen elänyt paljon parempaa elämää. Ja kun tunnesyvyys on laaja ja se valtaa välillä täysin ja kokonaan, niin ei ole helppoa, ei itsellä, saati sitten perheellä ;-)

    Etsin tämän käsiini, ehdottomasti.
    Olet unelma ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, kiitos. Ja minäkin olen painolastiasi tässä lisännyt ehkä väärällä lempinimellä, joka johtuu sun blogistasi ja tuosta pikkukuvasta;

      Sen huomaa, kun olo paranee, kun on ensin jaksanut käydä tämän casen läpi. Olen nyt muutaman vuoden jo tehnyt tätä 'hommaa' ja tämä kirja on kuin piste iin päälle.

      Mutta entäs jos rakkaasikin on HSP ja osaa ymmrtää sinua tunnesyvinä hetkinä ja taas antaa tilaa niinä muina hetkinä, niin silloinhan kaikki on kohdillaan. Tietenkään vetäytymiset eivät aina satu just oikeaan aikaan, mutta sehän voi olla puolin ja toisin sitten niin: Nyt eräs katsoo jääkiekkkoa, mutta täällähän minäkin rokun koneella. Tämä on sitä omaa aikaa.

      Teeppä se: Et kadu!

      Kiitos samoin♥

      Poista
    2. Ei, et suinkaan ole lisännyt painolastia, päinvastoin tuo nimi tuo minulle hyvän olon :) Sosiaalisuus on sitten toinen asia, minä mieluummin jaan asioita pienessä piirissä (mitä ihmettä sitten teen kun kerran kirjoitan blogia?), sillä se on paljon helpompaa ja jotenkin antoisampaa.

      Lätkä, kyllä minäkin sen sijaan kaivaudun koneen ääreen ;-)

      Poista
    3. Kiva kuulla.

      Sama täällä, mutta samaa voi ihmetellä mun kohdalla: Miksi tämä blogi-intohimo. Tässä: Saa itse määritellä omat rajansa ja aikataulunsa. Tämä on parempaa, jos ei kokonaan jätä live-elämää-

      Kauhea paljastus:Minä katson aina lätkän loppumatsit, jos Suomi mukana, muista välisaazrjoista tms. viis veisaan.

      Kiva, kun kumpikin voi tehdä omiaan...vihdoinkin sekä yhdessä että tilaa antaen.

      Poista
  25. Tein testin. Samaa heimoa ollaan. Ruuhkavuosissani elin sotureiden ehdoilla. Se kulutti minua paljon. Elin niin pitkään sivuuttamalla omat tarpeeni. Sitten irtisanoin itseni kuluttavasta työstä, muutin maalle ja "ryhdyin puutarhatontuksi". Alan pikkuhiljaa päästä tasapainoon. Paljon hiljaisuutta se on vaatinut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, tervetuloa hyvään seuraan;) Se vie kaikki voimat ja sitten sitä ihmettelee, miksi on niin uuupunut. Kun on itse voimissaan, riittää muillekin enemmän. Puutarhatonttuna on hyvä olla. Aika ja hiljaisuus ovat tämän päivän kultaiset valuutat.

      Poista
  26. Tämä oli kyllä aivan huippupostaus sinulta, ja noi kommentit ja kaikki! Täyttä asiaa, joita täytyy tulla useampaan kertaan tänne lukemaan ja sulattelemaan. Itse olen saanut myös paljon ajatuksen tyttösiä ja tukeakin omalle luonnolleni Susan Cainin ja Laurie Helgoen introvertti-aiheisista kirjoista.

    Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, tajuan nyt, että tälle oli tilausta: Tätä on luettu enemmän kuin minkään muun kirjan juttua näin lyhyessä ajassa eli lähentelee jo neljää sataa! Kirjaan on kuulemma kirjastoissa pitkät jonot ja minä ostin omasta kirjakaupastani viimeisen sekä tilasin lisäksi adlibrikseltä yhden helmikuun 5-vuotisarvontaani.

      Susan Cainin tuolla aikaisemmin joku jo mainitsikin, Helgoenista en ole kuullut. Aronin tyylissä on jotain, joka osuu kohden. Sama oli Sirin teos, jossa hän kertoi omista hermoistaan.

      Kiitos♥

      Poista
  27. Hmm, mun ei pitänyt kommentoida tuon aiemman enempää, kun en ole kirjaa lukenut jne. Mutta näitä muita kommentteja lukiessa hämmennyin, kun moni tuntuu saavan "ohjausta" sosiaalisuuteensa ulkopuolisilta. Kamalaa! Tottakai varmaan aika monet, myös ei-hsp:t, kokee toisinaan yhteiskunnan ja eri yhteisöjen paineita. Kyllä, tuttua on minullekin. Mutta mä ne muista että koskaan mulle ois kukaan tullut sanomaan ja neuvomaan missä määrin mun pitäsi olla sosiaalinen tai epäsosiaalinen. Toki mä olen saanut esim. täystyrmäyksen lomahaaveelleni (viikko loikoilua lukemisen merkeissä, vain varmuudella hyviä kirjoja, muutama vogue tms., täysrauha lukemiselle, ei velvotteita, kävelymatkan päässä ihana uintipaikka ja jostain ilmestyisi eteen yksinkertaista ruokaa.:)) Kuulemma en oikeasti jaksaisi kuin max. päivän. Hah hah. Jätän tuommoiset "järkipuheet" ihan oman arvonsa nojaan. Voihan tietty olla, että selän takana sitten puhutaan vaikka mitä ja pidetään outona ja sitten onkin helpompi jättää ulkopuolelle. Mutta joo, tosi ikävä kuulla, jos ihmisiä lähes pakotetaan olemaan "niin kuin muut", siis yleensä niin kuin ohjeistaja itse on.

    Mietin myös, että todella moni nykypäivänä tuntuu allekirjoittavan "tarvitsen omaa aikaa, rauhaa". Iso osa tuntemistani (sanotaanko nuoruuden ohittaneista) ihmisistä tuntuu haluavan vetäytyä työpäivän jälkeen omien seinien ja suljettujen sälekaihtimien suojaan. Enkä todellakaan usko, että kaikki ovat eritysiherkkiä. Nykypäivän elämä on vaan niin kiireistä ja stressin täyttämää, työpaikoilla on kiire, stressi ja usein huono työilmapiiri, koko ympäröivä elämä on nykyään nopeaa ja kaoottistakin, joten aika monet ihmiset vaan on väsyneitä, stressaantuneita ja loppu. Enpä tästä enempää, koska seuraavaksi kirjoittaisin jotain vähän pisteliästä;) Mutta ehkä tämä kertoo vaan siitä, että vaikka tämän kirjan mukaan 20% ihmisistä on erityisherkkiä, saattaisivat muutkin tarvita välillä erityisherkkien luomia raameja elämäänsä, ei pelkästään niitä soturien tekemiä.

    Vielä ihan muuhun: en tiedä suhdettasi teatteriin, enkä Helsinkiin, mutta tiedän suhteesi Ian McEwaniin. Joten kerronpa, jos et tiedä, niin Kansallisteatteriin tulee McEwanin Lauantai ensi-iltaan, muistaakseni helmikuussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, ehkä tämä sosiaalisuuden yliarvostus tulee siitä, kun vuosiakausia on saanut lukea juttuja, että sosiaalinen äly menee nykyään kaiken ohi. Tiedän ihmisiä, jotka oikein suunnittelevat verkostoitumisensa ja se tarkoittaa kaiken lähtemistä ihan yksityiselämästä saakka. Eikä siinä siis lähdetä harrastamaan tuosta vain, vaan katsotaan, mitkä lajit ovat parhaimmat verkostumisen (oikeden suhteiden luomisen) kannalta. Niin...ja tämä ulotetaan jopa lapsiin asti.

      Juuri tuo elämän hektisyys, alituinen muutostila sekä melu- ja tiedotussaaste, uuvuttavat. Minut tappaa tällä hetkellä eräs tv-mainos, joka mainostaa jotain Putous-ohjelmaa: Sen pisin versio kestää about 5 minuuttia ja on hermoja raastavan typerää. Ehkä sen takia juuri äsken peruin taas yhden menon;) Haluan nyt koota voimia kesään, jotta jaksan ensimmäisen kerran pitää kiinni sellaisesta kesästä kuin haluan. Minun käsitykseni suvi-ihanuudesta ei ole istua peltikotterossa reissaamassa Suomea ristiin rastiin tylsistä juhlista toisiin. Haluan nauttia puutarhastamme ja saarestamme svuella, syksyllä jaksan sitten taas vaikka mitä.

      Olen kadottanut suhteeni teatteriin. Aikanaan Porissa kävin katsomassa varmaan kaikki mitä sinne tehtiin ja siellä onkin ollut loistavaa teatteria aina. Nyt menen mieluummin elokuviin, jotan Lauantai leffana olisi unelmaa. Ja lähteä täältä Kansallisteatteriin on jo viisi vuorokautta pois Salzburgista! Niin kauan kuin jaksamme, kaikki menee alpeille ja ehkä myös Skotlantiin. Sitten joskus alamme viettää Helsinki-viikonloppuja. Kiitos kuitenkin vinkistä: Ehkä joku muu nyt innottui lähtemään katsomaan Lauantaita teatteriin.

      Poista
    2. Tuo verkostoituminen on niin totta. Mutta minkä käsityksen minä olen saanut sosiaalisesta älykkyydestä, niin se on jotain ihan muuta kuin ihmisuhteiden käyttö pelkäksi omaksi hyödyksi. Tähän nyt sopis semmonen pikkusen pirullinen hymiö..;)

      Poista
    3. Sanna, hymyillään yhdessä silleen, ei niin ihan kiltisti;)

      Poista
    4. Täällä ihan toinen Sanna vastaa, että kyllä sitä joka tuutista tulee, kuinka pitäs olla ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen. Proffa Liisa Keltikangas-Järvinen on sitä myös ihmetellyt, kuinka arvotetaan vaikkapa lapsia sosiaalisuuden mukaan ja annetaan kuva, että se ulospäinsuuntautunut olisi jotenkin parempi. Hän onkin puhunut persoonallisuus-syrjinnästä. Työpaikkailmoituksessakin saatetaan korostaa hakijan ulospäinsuuntautuneisuutta, vaikkei itse työ sitä vaatisi. Eikä se, että on ulospäinsuuntautunut välttämättä tarkoita hyviä vuorovaikutustaitoja. Introvertilla, ujolla tai herkällä saattaa olla erittäin hyvät taidot siinä suhteessa, mutta hän ei vaan ole samalla laajuudella esillä kuin ulospäinsuuntautuneemmat.

      Herkkyys on toki paljon muutakin kuin tarvetta olla välillä omissa oloissaan. Aronin kirjassa kuvaama herkkyys on hermostollista herkkyyttä, tunne-ja aistiherkkyyttä.

      Jos on erityisen vahva ihminen, voi antaa piu paut ulkopuolisille paineille. Mutta noin yleensä ihminen on laumaeläin, ja kaipaa myös hyväksyntää, edes joskus, eikä vaan ihmettelyä, että kuinka oot tommonen.

      Sanna

      Poista
    5. Toinen Sanna, monasti juuri hiljaisista lapsista tulee lahjakkuuksia, Kautta aikain on todettu, että lapset, jotka ovat paljon vailla ikäistään seuraa joko omasta tahdostaan tai muuten, keksittyvät enemmän vaikka lukemiseen, piirtämiseen tms. ja syntyy yllättäviä henkilöitä. Joskaan kaikista ei voi tulla kuuluisia ja tarvitseekokaan, mutta aina seurassa olevat, harvoin jaksavat keskittyä mihinkään ja/tai ovat jo hyvin pienestä tietokoneella yms.

      Tottakai se on muutakin. Se on vaikka sitä, mistä jo Waltari kirjoitti, että ei kestä edes ajatella, miten huonosti monet kohtelevat koiriaan! Minä jaksan hautaani asti ihmetellä, miksi sellaiset ihmiset ottavat koiran, joila ei ole sile aikaa eikä ole yhtään pilkettä silmissä eikä sielussa. Aistiherkkyys on just tuota ennaltatietämistä. Se on minulla ylivahva. Varmaan monella muullakin.

      Sanoit todella hyvin! Vahvakin ihminen voi sitä hyväksyntää kaivata ellei ole omaksi vahingokseen kova.

      Poista
  28. Koen itse olevani erityisen herkkä ihminen, joten monet jutut menivät tässä ihan yks yhteen! Herkkyys on voima, olen kokenut sen niin... niin kuin on sekin, että tarvitsee sitä omaa, yksityista aikaa. Monet asiat selkiytyvät, kypsyvät vasta hiljaisuudessa. Toki seuraa kaipaa, monet niiden asioiden idut, jotka sitten hiljaisina hetkinä kasvavat täyteen mittaansa, ovat syntyneet yhteisten pohdiskelujen ja keskustelujen (joskus kiihkeidenkin) myötä. Hyvä kombinaatio :)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Kaisa Reetta, olen pahoillani, että nyt tämä on jäänyt vastaamatta.

      Täysin samaa mieltä: Herkkyys on voima, kun sen oikein oivaltaa! Tarvitsemme enemmän latausaikaa, olemme kuin hidas, herkullinen uuniruokva joka kypsyy pitkässä haudutuksessa parhaaksi;)

      Kiihkeys on se nälkä ja jano, josta syntyy luovuutemme.

      Poista
  29. Niin, se on sydäntä riipaisevaa nähdä vaikkapa koira, joka kulkee omistajansa remmin päässä selkä matalana ja silmät kauhun sekaisessa pelossa. Joistakin näkemistäni tilanteista on vuosia, ja vieläkin ne repii sielua juuria myöten, kun niitä ajattelee. Eläinten huono kohtalo on jotain niin hirveää, että en tiedä, miten päin olisi!

    Se toinen Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se toinen Sanna, älä muuta sano. Tuttu eläinsuojeluvirkailija sanoi minulle kerran, että jos hiukkaakaan tuntee ja ymmärtää koiria, näkee vain niitä silmiin katsomalla, miten niitä pidetään. Liian monella on arka ja ahdistunut katse. Ja vieläkin on ihmisiä, jotka pitävät koiraa häkissä ulkona koko sen pienen koiranelämän. Menisivät itse sinne häkkeihinsä! Koira on laumaeläin ja kaipaa laumaansa eli perhettään. Minä näen joka päivä lenkilläni pienen koiran häkissä yksin eikä koskaan mitään seuraa, ei virikettä, ei mitään, se on järkyttävää. Miksi ihmset ottavat koiria elleivät he niistä oikeasti välitä, elleivät tarjoa hyvää elämää. Ovatko ne jotain sairaita, jotka maksattavat oman elämänsä epäonnistumiset viattomalla eläimellä. Toivon aina, että eläimiä huonosti kohtelevat saavat maistaa omaa lääkettään eli en toivo heille mitään hyvää.

      Koita kestä, sillä minunkin on pakko, mutta luotetaan siihen, että rääkkääjille ei käy pitkässä juoksussa hyvin ollenkaan.

      Poista
  30. Kiitos parhaasta kirjaesittelystä!
    Erityisherkkyys on onneksi vihdoin noussut Suomessakin puheenaiheeksi mediaan, yhdistys on perustettu ja tietoa saadaan toivottavasti pikkuhiljaa levitettyä myös terveydenhuoltoon, kouluihin yms., jotta vältytään vääriltä diagnooseilta ja reippaaksi pakottamiselta!
    Itse olisin luultavasti säästynyt loppuunpalamisilta ja kuluttavalta muottiin sopeutumisen yrittämiseltä, jos olisin tiennyt mistä paha olo ja sopeutumattomuuteni oikeasti johtuu.
    Aronin kirja on hyvä, mutta odotan innolla myös Päivilän sanktuarin blogia ihanasti kirjoittavan Janna Satrin kirjaa Sisäinen lepatus, herkän ihmisen tietokirja. Sen pitäisi ilmestyä maaliskuussa. Lisäksi luvassa on uusintapainos Sylvi-Sanni Mannisen kirjasta Outolintu, erilainen.
    Nyt meneillään oman elämän tilinpäätös tähän asti, toivottavasti edessä uusi aloitus uusin eväin. Lähipiirillä toki ihmeteltävää ja uskonpuutettakin, sillä erityisherkkä ei olekaan hauras, hento keiju, vaan tällainen ronski, huumorintajuinen paksukainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuuli, ole hyvä ja kiitos.

      Onneksi näin on käynyt tälle luovalle vähemistölle, joka tosin edustaa noin yhtä viidesosaa väestöstä, ja johoh mahtuvat niin ujot kuin rohkeat. On hyvä, että tästä puhutaan ja kirjoitetaan, ettei tosiaan tule vääriä määritelmiä, mutta väistämättä tulee mieleen myös: Tämä erityisherkkyys piirtyy maisemasta ertiyistavalla esiin vain koska 'muut' käyttäytyvät eri tavalla. Onko niin ihmeellistä olla introvertti, kaihtaa meluisia karnevaaleja, kulkea omia polkujaan, vetäytyä lukemaan ja puutarhailemaan mieluummin kuin kuluttaa elämän tuntinsa verkostoitumiseeen eli juoksemalla kissanristiäisistä toisiin. Mitä elämän hukattuja tunteja!

      Itse viestitän tahtomattani runsasta sosiaalisuutta, vaikka se ehkä johtuukin vain siitä, että olen rohkea, en ujo. En pelkää missään seurassa, mutta turhaudun nopeasti kaikkeen tyhjänpäiväiseen. Minun mielestäni tyhjänpäiväiseen. Silti pidän yllä muutamaa syvällistä ystävyyssuhdetta, jotka ovat minulle tärkeitä. Pakon edessä taivun joskus sosiaalisiin rientoihin, mutta koen ne ajanhukaksi. Lapsena sain usein kuulla, että ole reipas ja ole napakka. No minähän olin. Tosin välillä oli kiivettävä korkeaan vaahteraan, jotta sai olla yksin päiväkirjan kanssa. En tiedä, koetko yhtään samoin, mutta ei meidän tarvitsekaan, sillä erityisherkistäkin on niin moneksi.

      Kuka kustaan Sisäisen lepatuksen?

      Outolinnusta tulee mieleeni Leinon salarakkaan ruonteos L Onerva Liekkisydän, jossa Hannu Mäkelän koskettavat alkusanat. Nalle ja Moppe on ostettu ja odottaa, että ehdin sen lukemaan. Onerva ei mahtnut muotteihin ja siitähän hänen miehensä Madetoja häntä rankaisi julmalla tavalla.

      Elämä on murrosta, jossa on tehtävä välitilinpäätöksiä. Tein itse elämäni pisimmän hypyn noin kolmekymppisenä, kun rakastuin silmittömästi ja jätin taakseni koko edellisen elämäni. Primus motorina lienee toiminut melanooma, joka onneksi saatiin poistettua leikkauksella. Ilman tuota sairautta saattaisin vieläkin elää elämää vailla elämää. Olla syväjäädytetty. Mukautua normeihin. Tein niin paljon muutoksia, että erään testin mukaan, ihminen on sen jälkeen kuollut: No, tässä minä vielä vain nautin elämästä ja ensi vuonna on 30-vuotishääpäivä. Lähipiiri osoitti minullekin epäilystä, ihmettelyä ja jopa kauhistelua, mutta minä tiesin tekeväni just sen, mikä oli oikein ja se ratkaisu kantaa vieläkin. Ei kannata kauheasti miettiä, mitä muut sanovat.

      Ei todellakaan hauras keiju, vaan vaan liekkisydän, tulisielu ja joskus levoton tuhkimo!

      Kaikkea hyvää sinulle!

      Poista
    2. Sisäinen lepatus ilmestyy Basam Booksin kustantamana.

      Kiitos puhuttelevasta ja avoimesta tavastasi kirjoittaa. Autat näkemään tässä herkässä elämässä enemmän niitä hyviä puolia.

      Poista
    3. Tuuli, kiitos tiedosta.

      Kiitos. Yritän vain näyttää, että joskus on hypättävä pimeään, nähdäkseen valon. Uskalsin tehdä sen ja elämä kiittää. Pääasiassa haluan tuoda esiin tähtiä, mutta en kaihda ikäviäkään asioita: Niihin ei vain kannata jämähtää kiinni.

      Tähtisadetta sinulle!

      Poista
  31. Tunnistan itseni täysin. Kuljen niin syvissä vesissä ja tuntuu, ettei ihmiset oikein ymmärrä minun maailmaani, jonka näen eri tavoin kuin monet muut. Joskus tuntuu, että haluan vain jonnekin vuorelle tai metsään yksinäisyyteen, pois tästä hälystä ja paineesta. Silti viihdyn hyvien ystävien seurassa, mutta vain määrätyn rajan. Mieleni alkaa nopeasti olemaan levoton ja uupunut, ja en jaksa olla enää läsnä, vaan käännyn sisäänpäin ja haluan pois. Informaatiotulva uuvuttaa. Enkä voi sitä estää. Se vain tapahtuu. Mieluummin katson sivusta, kuin olen keskipisteessä. Koen ja elän kaiken luovuuteni läpi. Tämän herkkyyden takia myös sairastuin fyysisesti vakavasti. Stressi taitaa olla erityisherkälle myrkkyä.

    Kiitos hienosta kirjoituksesta, auttoi taas kohtaamaan itseni ja näkemään, että minullakin on oma tarkoitukseni. Tämä erityisherkkyys tuo myös paljon rikkautta, koska näen enemmän kuin moni muu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, sinähän tiedät jo mistä on kysymys, koska sanot elävsi kaiken luovuutesi läpi. Toivon niin että hannkisit tämän kirjan. Voit sitten lukea tarkemmin, että suuri osa erityisherkistä on introverttejä, mutta eivät kaikki. Osa on myös ujoja, mutta eivät kaikki. Ja tosiaankin, viidesosa väestöstä on introverttejä. Kaikki, jotka minä olen nyt testannut, ovat olleet introverttejä eli ehkä olen ympäröinyt tietämättäni itseni taiteellisfilosofisilla ihmisillä ja tyttäreni on niin pohdiskelija,että opiskelualakin tuli sen myötä;)

      Informaatiotulvaan voi hukkua. Ja koko ajan pitää olla kuin tavoitettavissa. Se on outoa ja niin väärin. Olenkin lukenut, että kaikkien pitäisi pitää some-paastoja eli kaikki koneet kiinni vaikka kolmeksi päiväksi. Varmasti ei taivas putoa alas siitä. Bt the way: Minulla on puhelin aina kiinni. Jos näen, että äiti ni, tytär, poika tai paras ystävä on soittanut, soitan takaisin. En soita kuin ylen harvoin mitä kuuluu? -puheluja. En elä puhuakseni puhelimessa. Kyllä tämä nettimaailma riittää jo hyvin;)

      Minä sairastuin melanoomaan kauan sitten. Leikkaava lääkräi Turussa kysyi, että onko minulla ollut raskasta viimeisen 10 vuoden aikana. Myönsin, sillä elin ensimmäistä avioliittoani, joka oli virhe. Tohtori tutki, miten meissä kaikissa on syöpäsoluja, mutta ne aktivoituvat joillakin stressissä. Myös vatsavaivat monella johtuvat stressistä. Stressi on pahinta myrkkyä mitä on! Sen tähden olenkin aloittanut nyt ihan kunto-ohjelman, jossa on mm. 10 kilometriä pyöräilyä tai kävelyä puutarhailun päälle viitenä päivänä viikossa. Kaksi valiinnaista päivää, saan tehdä mitä huvittaa. Tee sinä samoin! Toinen on olla tavoittamattomissa: Ei kenenkään tarvitse olla koko aikaa läsnä muille! Kunpa osaisin vielä hidastaa blogitahtiani....huoh.

      Kiitos sinulle ja vakuutan, että erityisherkkyys on suuri lahja. Itse olen kirjoittanut monipuolisesti koko ikäni ja sen lisäksi tein 10 vuotta työtä, jossa piti nähdä, mikä ihminen on oikeasti. Vaikka kuka mitä itsestään selittäisi, näen heti, jos se ei ole totta. Olen jopa ollut yhdessä tapaamisessa ihan sivuhenkilönä ja aloin yhtäkkiä voida huonosti. Sanoin miehelleni, että nyt loppuu happi, on pakko päästä ulos. Kun pääsin kadulle, suustani tuli ilman ajatusta: Tuo mies kenen kanssa neuvottelet, kavaltaa. Mieheni ei uskonut, Meni muutama kuukausi ja niin vain juuri tuo henkilö saatiin kiinni toisten rahojen väärinkäytöstä. Se tässä on tietysti, että ystävänsä valitsee vähän liiankin krantusti. En jaksa pinnallisia ihmisiä, vaikka olen kovasti yrittänyt.

      Tähtiä sinulle ♥

      Poista
  32. Kiitos <3 Itsekin vaistoan ja aistin hyvin paljon ihmisistä ja sieltä rivien välistä. Välillä se on raskasta, mutta suurin osa on osoittanut todeksi. Olen erittäin hyvä olkapää ja kuuntelija, koska kuulen enemmän, kuin mitä kertoja kertoo ja siksi ymmärrän myös enemmän. Se myös uuvuttaa, koska olen niin monelle olkapäänä ja en osaa aina sanoa ei. Onko liika kiltteyskin meidän yliherkkien ongelma? Ei osaa suojata itseään ja uuvuttaa siinä sitten. Sitten tulee syyllinen ja itsekäs olo, jos suojaakin ja pistää rajat.

    Minä pidin tässä vähän aikaa sitten aika tiukan some-paaston ja nyt tuntuu siltä taas, että tämä kaikki pursuaa korvista ja huokosista ulos. Huomaan, että tämä on minulle hyvin tärkeää. Jos en sitä tee, alan ahdistumaan ja olo tulee jopa aggressiiviseksi, kun haluais vain lyödä kaikki luukut kiinni ja olla vaan.

    Tuo pohtijaluonne löytyy minusta tosi vahvana. Minä saankin kerta toisen jälkeen kuulla, että voisin lopettaa tämän pohtimisen. Mutta kun en voi. Se on osa minua. Se on niin vahva ominaisuus, että jos en sitä tee, en tunne eläväni. Minulla on hirmu tarve ymmärtää elämää ja ihmisiä, nähdä pintaa syvemmälle. Mutta kärsin myös hyvin paljon. Olen opetellut tietynlaista ajattelutapaa, ettei minun tarvitse ottaa kaikkea itseeni, vaikka saisin kuulla mitä tahansa. Opetella ottamaan etäisyyttä toisten negatiivisiin kommentteihin ja katsella niitä ulkopuolisesti. Siinä on vielä paljon opeteltavaa.

    Tunnemaailmani on äärimmäisen voimakas, mutta vihan suljen sisälleni. Rakastan syvästi, tunnen surun syvästi, tuska voi olla moninkertainen ja jopa kohtuuton, kun toiset voivat ohittaa saman asian olkaa kohauttamalla. Mutta tunnen myös ilon ja riemun moninkertaisesti.

    Minulta meni kilpirauhanen ja lisämunuainen. Kun olen jutellut monien kanssa, joilla sama ongelma, niin taustalta on löytynyt voimakas herkkyys ja kiltteys. Taitaa olla yksi meidän luonnesairauksista.

    Tuo kirja pitää laittaa hankintalistalle. Voi avata tätä maailmaa vielä lisääkin. Olen kyllä oppinut tuntemaan itseäni aika hyvin, mutta ihana kuulla, ettei ole ihan yksin tämän kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, ole hyvä♥

      Minä olen lakannut olemasta liian kiltti. Päätin joitakin vuosia sitten jättää energiasyöpöt elämästäni ja sitä ratkaisua en kadu. Ystväyyden pitää olla tyyliin vuoroin vieraissa eli kumpikin tukee ja kuuntelee vuoroin. Minulla on sellaista parhaan ystäväni kanssa. Tärkeintä on oppia sanomaan 'ei'. Ja se ei todellakaan ole helppoa, jos on oppinut aina miellyttämään, mikä taas voi tulla jo ihan lapsuudesta. Nyt ihan eka opettelet sun rajat ja kun olet itse ne sisäistänyt, muutkin alkavat niitä ja sinua arvostaa.

      Ssoiaalinen äly on nyt kovassa kurssissa;) Pitää yrittää löytää kompromissi. Minäkin olen tämän nettiriippuvuuteni kanssa välillä ihan hukassa, mutta ikinä en väsy yrittämästä laittaa asiaa ruotuun. Olen ollut jopa 3 vuorokautta ilman minkään valtakunnan konetta.

      Voihan asioita pohdiskella, kunhan ei jää kiinni negatiivisiin kiertoajatuksiin. Jos näin käy on parasta alkaa tehdä jotain konkreettista, vaikka maalata joku huonekalu tai aloittaa uuden kielen opiskelu tai nousta vaikka ratsaille. Issikat ovat hurmaavia pieniä hevosia ja hyvin kilttejä. Minä tein paluun tallille 30 vuoden jälkeen. Kyllä siellä hevosen kanssa maastossa relaksoituu.

      Miksi tapaat ihmisiä, jotka kommentoivat sinua negatiivisesti!

      Se on taiteilijaluonnetta, että kaiken tuntee vahvemmin. Ja tunneihmiselle luontaista.

      Meni kilpirauhanen? Uudessa Anna-lehdessä tai Kauneus ja terveys -lehjdessä on juttu naisesta, jolta leikattiin kilpirauhanen kokonaan pois. Luin kummatkin lehdet eilen ja vein ne jo ystävlle, joten en muista kummassa. Se oli hyvin erikoinen juttu. Eihän kilpirauhanen 'mene' ellei sitä poisteta. Siinä on joko vajaatoimintaa tai liikatoimintaa, joka hoidetaan lääkityksellä. Tunnen monia, joilla on kilpirauhasen vajaatoimintaa. Hoituu hyvin lääkkeillä.

      Kirja olisi sinulle polku siihen, miten voit hyödyntää olemassaolevaa lahjakkuuttasi ja herkyyttäsi parhaiten.

      Voi hyvin!

      Poista
  33. Heh, tarkoitan sitä, että kilpirauhasen terve toiminta meni :) Todennäköisesti ei koskaan enää toimi normaalisti, mutta lääkitys päällä, tosin kalliilla lääkkeillä, kun tuo halpa normaali ei toimi tämän kaltaiseen ongelmaan, mikä mulla on.

    Ja niitä ihmisiä kun ei voi välttää, ei ees täällä some-puolella ja sitten niitä negatiivisia tulee aina vastaan. Ystäväpiiristä kyllä poistaisin heti sellaisen, joka laukoisi vain negatiivisia kommentteja ja olisi energiasyöppö. Tuollaisia energiasyöppöjä olenkin joutunut poistamaan vuosien varrella.

    EI:n sanomista olenkin opetellut tässä jonkun vuoden, mutta tosiaan on välillä todella vaikeaa.

    Ihanaa pääsiäisen aikaa sinulle ja kiitos kannustamisesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, mutta siihenhän on sitten toimiva lääkitys. Kuvittele nyt sitä, että joltain se poistetaan kokonaan.

      Energiasyöpn tunnistaa siitä, että hänen tapaamisensa jälkeen on kuin jyrän alle jäänyt ja hyvin uupunut. Hyvän ystävän tavattuaan taas on kuin olisi nauttinut jotain nuoruuseliksiiriä.

      Se on pakko opetella sanomaan 'ei', sillä siitä lähtee kaikki muutos parempaan.

      Ole hyvä ja kiitos samoin sinulle ♥

      Poista
  34. hei
    on vasta pari päivää kun kuulin että tällainen tutkinus erityisen herkistä ilmisistä on tehty ... ja kirjakin... VOI kun olisin tiedostanut asian ja ymmärtänyt 30v sitten... itse olen kaikkea muuta kuin eh mutta lapseni on ... ja myös hänen lapsensa... onneksi mieheni ymmärsi häntä aina paremmin kuin minä... ja itse aina koin että voi miksi en ymmärrä... toiset lapsemme eivät olleet erityisen herkkiä... luulen että lapsemme kärsi.... nyt ymmärtäisin... miksi hän halusi olla yksin... asiat piti tietää etukäteen... kauniit asiat saivat hänet itkemään... musiikki ja taide... ja luonto...hän ymmärsi ja tuki toisia...koulussa hän työllisti terveydenhoitajan ... ihmettelin hänen kipuherkkyyttään...onneksi hänessä onsisäistä vahvuutta.... hän on edelleen ihana empaattinen ja äärettömän hyvä vanhempi eh-lapselleen...tulemme keskustelemaan ja lukemaan varmaan kirjasi kunhan saamme sen... kiitos
    t. kiireinen mummo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiireinen mummo, ei ennen vanhaan ollut aikaa ja taitoa ymmärtää eh-lasta ellei vanhempi itse ollut eh. Minun isäni oli. Kun äiti sanoi arjen sanat, mitä on mieltä, että luen niin paljon, itken kauniin maalauksen äärellä tai kun kuulen kaunista musiikkia. minulla oli isä, joka jakoi asian ihanuuden kanssani. Porukollia minusta ei tullut, mutta vahva vaan ei kova ja edleeen kyynelehdin kun kuulen kaunista musiikkia. Äiti sanoi yhtenä päivänä, että miksen osaa säästää itseäni tässä blogihommassa ja puutarhatöissä. Aloin nauraa ja sanoin, että 'kukas se olikaan, joka aina sanoi, että ikinä ei saa olla jouten vaan pitää olla sukkela ja napakka!'

      Murrosiässä tunisn kokevani olevani väärinymmärretty, mutta selvisin siitäkin.

      Älä sinäkään kanna huonoa omaatuntoa, sillä jokainen äiti ja isä tekee omat virheensä. Onko missään olemassa niin täydellistä vanhempaa etteikö lapsilla olisi asiaan eri mielipide.

      Suosittelen tätä lämpimästi, sillä tämä on monelle kuin tuonut luvan saada olla oma luova, lahjakas itsensä herkkänäkin.

      Kaikkea hyvää sinulle!

      Poista
  35. Kylläpä tunnistin itseni ihan kympillä erityisherkäksi, se mitä tässäkin oli jo kuvattuna pätee paljon minuun. Olen nyt vaan oppinut pitämään omasta (kutsun sitä hengentilaksi) huolen. Oppinut ottamaan oikeasti omaa aikaa ja antamaan airot pois olematta aina niin syvällinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sunna, viidesosa väestöstä tunnistaa tästä itsensä tai ainakin pitäisi niin tehdä. Oma hengentila on ehdotonta. Minä kutsun sitä luolanainenajaksi;)

      Vaikeinta onkin olla pinnallinen....

      Poista
  36. Olipa hyvä että taas kerran törmäsin tähän aiheeseen! Olen 19- vuotias ja tunnistanut itseni erityisen herkäksi oikeastaan aina, eli ihan vaikka kolme vuotiaasta asti. Lähiaikoina kuitenkin löysin netistä termin erityisherkkä, ja totesin olevani 100% sellainen, jos niin voi sanoa. Luulen että olisi hyödyllistä minunkin ostaa tuo kirja, nimittäin elämäni on yhtä sisäistä pyörremyskyä, kun tuntuu ettei suurin osa ihmisistä ole ihan samalla aallonpitudella kuin minä näissä intuitiota vaativissa asioissa... Kröhöm, varsinkin suhteissa, ei meinaa tulla mitään... Tästä aiheesta lukeminen on kuitenkin helpottanut oloani huomattavasti muutamien päivien ajaksi. Taidan tilata kunhan saan tilin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, tämä on monelle tärkeä aihe. Huomasithan arrtikkelin tästä aiheesta ja kirjasta tämän päivän Helsingin Sanomista. Jutun nimi on Herkempi kuin muut ja haastateltavana on erityisherkkä psykologi. Tässä kirjassakin terapeutti itse oli erityisherkkä kuten asiakkaansa Aron. Eli totesivat olevansa luovassa laatuseurassa!

      Vanhemmat eivät ole osanneet koskaan varmaankaan tähän asennoitua. Olin itse herkkä esim. eläinten kärsimykselle ja sitten eräs mies kuin aavistaen, eräs kylähullu, tappoi kissanpennut minun nähteni ja olin ihan sekaisin, mutta edes ituitiivinen isäni ei tajunnut mitään. Silti olen varsin sosiaalinen, mutta en niin paljon kuin luullaan eli tarvisen luolanainen aikani ja olin myös aika lahjakas eli mm. opin lukemaan jo 4-vuotiaana etc. Tämä ei ole mikään sairaus, vaan 4/5 väestöstä ei osaa tähän suhtautua. Niinpä olisikin aika ihanne jos saisi olla kaltiasessaan seurassa. Se olotila alkaakin olla minulle totta, sillä olen pyrkinyt eroon kovista pyrkyreistä, ahneista junteista, eläimiä ymmärtämättömistä etc. Nyt parhaat ystäväni ovat luovia, herkkiä, intuitiivisia ja miten monet heistä ovatkaan alalla, jossa kaikkia näistä asioita tarvitaan.

      On todella rasittavaa ja syö omaa energiaa, jos yrittää olla muuta muiden mieliksi.

      No, parisuhteessa tätä just kysytään, tietoa tästä. Nyt minun on sitten pakko suositella sinulle myös toista kirjaa, joka liittyy tähän aiheeseen eli Sielunkumppani. Katso se mun oikeasta palkista, klikkaa ja se juttu aukeaa siitä. Lue molemmat. Eritysiherkkä kannattaa omistaa ja tehdä ne kirjan testit. Minun paras ystäväni, mieheni ja tyttäreni ovat myös erityisherkkiä eli kyllä meitä on paljon. Ei sitä ulkoapäin huomaan;)

      Jos sinulle tulee Hesari, leikkaa se juttu talteen ja laitat sitten sen Erityisherkkä -kirjan väliin.

      Muista, että olet laatua ja luovuutta!



      Poista
  37. Hei Leena, olikin kiva löytää tämä postauksesi Erityisherkkä ihminen -kirjasta, koska olen itsekin meinannut aiheesta postailla jo talvesta saakka, jolloin kirjan ostin ja luin. Kirja toden teolla sanoitti hyvin erityisherkän sisäistä maailmaa ja tein monia oivalluksia sen myötä itsestäni. Voisin sanoa sen olleen paras kirja vuosiin, mitä itsetuntemukseen liittyen olen lukenut. Siitä on ollut myös paljon apua, kun olen erityisherkän tyttöni kanssa vuoden aikana nuoruuden myllerryksistä keskustellut. Kaikki lapseni ovat herkkiä tai erityisherkkiä. Itse olen kouluvuosista asti joutunut kokemaan herkkyyteni jonkinlaisena "vikana" ja yritin sitä vuosia turruttaa tai peitellä, mutta loppuunpalaminen töissä antoi minulle luvan lopulta toteuttaa herkkyyttäni ja luovuuttani taloamme rakentaessa, mikä tuntuukin pursuavan nyt koko kodistamme ulkoväriä myöten. Voisin sanoa koko rakennusprojektin ja viime vuosien olleen matka takaisin herkkyyteni, tarpeitteni ja luovuuteni lähteelle ja irtisanoutumista muiden miellyttämisestä. Omien rajojen rakentamista niin fyysisesti kuin henkisesti. Palkkatyöhön suureen työyhteisöön ja ihmismäärään minusta ei enää ole palaamaan, mutta jotain uutta on sen tilalle tulossa... Tunnistan itsessäni silti sosiaalisesti ulospäin suuntautuneen ja rohkean puolen, kuten sinäkin, vaikka introvertti puoleni kaipaakin säännöllisesti omaa rauhallista aikaa ja tilaa.
    Jään tänne mielenkiinnolla juttujasi ja kirjasuosituksiasi seurailemaan ja niistä inspiroitumaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. VillaVaahtokarkki, jos postaat aiheesta, anna minulle vinkki, kiitos.

      Miten hienoa, että olet tajunnut lastesi erityisherkkyyden. Nyt voit tukea ja kannustaa heitää, ei nujertaa. Minulle sanottiin aina, että 'ole napakka, ole paras'. Ja jos nujerruin eläinten kaltoinkohtelusta 5-vuotiaana ja sitten aina, sitä ei tajunnut kuin isäni, jolta hänen oma isänsä oli aikanaan vienyt lemmikkikanin. Sain onneksi kantaa kotiin kaikki kulkukoirat yms. kiitos isäni!

      Ensimmäinen asia on tajuta, että se on lahja! Luovuus ja kaikki siihen liittyvä pursuaa erityisherkkyydestä. Minäkin tein aikanaan uraa, jossa lopulta kärvennyin niin, että vaikka kuka sanoi mitä, lähdin. Tajusin, että en voi koko ikääni tehdä mitään näin 'järkevää', joku muu odottaa minua ja niinhän se oli.

      Kotinne on niin ihana, että en sanotuksi saa♥ Lupaan sinulle, että jotain muuta tulee aina tilalle. Minä en suostu enää tekemään mitään muuta kuin luovaa ja se on pääasiassa isoa puutarhaa ja tätä blogia ja sitten sen jälkeen taas jotain muuta - luovaa.

      Minäpä irtisanouduin irti miellyttämisestä ja muistaakseni tein siitä jutunkin, mutta nyt en muista yhtään millä otsikolla. Mutta paljon paljastusta on jo tuossa Saatko sinä olla sinä? Saanko minä olla minä?, joka on linkitetty tämän kirjan juttuun. Olen jättänyt kaikki jotka syövät energiaani tai eivät ymmärrä, miksi minusta turkisten käyttö on törkeää ja miksi kettujen pitää saada elää etc.

      Minussakin on hurja potentiaali sosiaalista ulospäinsuuntautuneisuutta, mutta vain sillä ehdolla, että saan luolanainen aikani. En ole arka ja olen esiintynyt mm. televisiossa ja sitä ennen paljon muutenkin, pitänyt puheita, ollut näyttämöllä etc. Muistetaan vain ladata akkumme ja ehkä vähän valita,kenelle säteilemme kun olemme sosiaalisia;)

      Ole hyvä, tervetuloa ja kiitos sinulle ♥

      Poista
  38. Hesarin sivuilla oli testi, jossa pystyi testaamaan kuinka vahvasti on erityisherkkä ihminen. No melkein täydet pisteet sain ;) Varasinkin heti kirjastosta tämän kirjan ja myös uuden kirjan joka käsittelee parisuhdetta.

    Minua on monesti sanottu hyväksi ja empaattiseksi kuuntelijaksi. Hhhmm, mitä muutakaan voi tehdä kun joutuu (yli)puheliaan ihmisen "kohteeksi". Itse vaistoan vähän liiankin helposti, koska kanssakeskustelijan mielenkiinto hiipuu ja varsinkin etukäteen mietin, että kiinnostaakohan tämä tai tämä aihe. Toisenlaisilla ihmisillä se ei ole mikään hidaste. Toki läheisille ja muille merkityksellisille olen mieluusti hyvä kuuntelija ♥.
    Täytyy tunnustaa, että olen niin pöllö ettei mieleenikään ole tullut kertoa työkavereille, että tarvitsen vähän väljyyttä :D

    Liityn lukijaksi, täällä on monta inspiroivaa lukuelämystä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä sain 17. Se testi ja siihen liittyvä lisätesti ovat myös kirjassa. Molemmat kirjat minusta tärkeitä.

      Keskustelunkin pitäisi aina olla vastavuoroisuutta, joka saavuttaa balanssisna vähintäin jollakin aikavälillä. Ei ka kukaan jaksa olla 'vain hyvä kuuntelija'. Minulta jäi monta 'ystävää' pois, kun huomasin joutuvani olemaan toisten huolten rasittama 'hyvä kuuntelija'. Rrrakastan syvällisiä keskusteluja ja niinpä nyt viihdyn parhaiten samanhenkisessä seurassa. Ja siinä kaikki ovat kiinnnostuneita siitä,mitä toinen puhuu.

      Minä kerroin muutama vuosi sitten kaikille läheisilleni, että tarvitsen enemmän 'tilaa'. Se oli pakko tehdä, sillä muutama sukulainen luuli, että olin vihainen, jos vetäydyin seurasta tai en jaksanut kyläillä koko viikonloppua. Nyt on rauha maassa ja tunnen voivani hengittää. Jaksan kaikkea paremmin. Olen enemmän minä. Työporukassa tuo ei ehkä ole niiin helppoa;)

      Tervetuloa ja toivottavasti viihdyt♥ Minä luen pääsääntöisesti vain kirjoja, joista pidän;)

      Poista
  39. Tämä on kyllä pakko lukea. Eihän ole ahdistava? Kyselee herkkis :)

    ♥♥♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, suosittelen! Jo 4 445 ihmistä on lukenut juttuni tästä kirjasta....

      Ei ole yhtään ahdistava, vaan päinvastoin. Sain itse luvun 17 ja saman sai tyttäreni. Mutta ihmetys: Myös paras ystäväni eli Bessu ja mieheni R. ovat eritysiherkkiä, heidän arvo 11.

      Opit tuon kirjan myötä paljon itsestäsi ja sitten alat hieman krantuksi vähemmän herkkien ja vähemmän luovine ihmisten suhteen;)

      ♥♥♥♥♥

      Poista
  40. Leena, ahmin jokaikisen kirjoittamasi sanan! Blogiini kirjoittamasi kommentti "Kaltaisteni parissa kukoistan eli kun hehkun, se ei tule purkista vaan on säteilyä oikeista henkilö valinnoistani!" Tätä juuri pohdin, miten voisin olla erityisherkkä, kun tiettyjen ihmisten seurassa "hehkun", sinä se valaisit tietäni tässäkin.

    Miten voi himputti kestää näin kauan, saada tämä asia ns.pakettiin, eikä niin että tämän asian ympärille olevat ajatusket ovat pirstaloituneena mieleni sisällä, tavallaan tiedostaen jo että olen erityisherkkä, mutta ilmeisesti ei rohkeutta myöntää asiaa.

    No tänään asia on julkisesti kirjoitettu, enää ei ole mitään epäselvää! Olet super, aina tuntuu kuin tuntisit minut täysin, joskus jopa paremmin kuin minä itseni.

    Mietin vain ja toivon, että parikin ystävääni lukisivat postaukseni, ymmärtääkseni minua paremmin, ettei kyse ole heissä tai etten pitäisi tai haluasi, en vaan aina jaksa. Mutta voiko ei erityisherkkä täysin ymmärtää erityisherkkää, sitä täällä pähkäilen.

    Tuon kirjan hankin, tarvitsen lisää syvyyttä näihin pohdintoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, arvaa mitä, huomasin sun erityisherkkyyden kun katsoin erästä sun vedeota, ei sitä viimeistä. Sehän on selvä, että tälliaset sauhuavat tulisielut just ovat erityisherkkiä. Ja muut eivät sitä tajua. Väsyin siihen, kun jotkut eivät tajunneet, että en jaksa olla päiväkausia seuranpidossa jollain mökillä tai pitää meillä vieraita pitkän viikonlopun tai olla aina lähtemässä jonnekin.

      Onnittele itseäsi! Sinä sait tietää tämän asian minua nuorempana. Nyt kysyy sitten vain rohkeutta alkaa hitaasti tehdä pieniä muutoksia, Teidäthän, että minulla on puhelin äänettömällä paitsi jos kiertelemme R:n kanssa jossain megamarketissa toisistamme erillään. Pyydän kaikki yhteydenotot sähköpostille tai tekstarina. En jaksa läheteä perättäisinä päivinä kissanristiäisiin. Ehkä kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa vain. Tiia, ei tämä ole mikään sairaus. Luithan miten paljon meitä on! Usein herkimmät ovat myös empaattisimpia ja luovimpia. Minä myönnän ennen kuin enää esitän muuta: On olo niin paljon parempi. Kuvittele nyt: En voisi ikinä, ikinä ottaa jotain hotellia tai hyttiä tms. niin, että siihen tulisi mun kanssa joku kukan tahansa räpättäjä, en kestäisi. Olen vilkassa omieni joukossa, enkä arastele myöskään oudossa seurassa, mutta en jaksa ns. edustusiltoja, ja sitä small talkia paria tuntia kauempaa, sitten olenkin jo ihan poikki. R. on muutaman kerran saanut mennä yksinkin...Onneksi ne kuuluivat liike-elämään ja nyt on vähemmän noita, toinen paine on suvun puolelta, mutta ne olen jo käsitellyt.

      Tiia, minä myönsin sen vielä ihan erikseen jututssani Saatko sinä olla sinä? Saanko minä olla minä? Se löytyy edelleen palkistani, siis oikeasta palkista. Sain sitäkin kautta viestin menemään monille. Jotenkin tunnen sinut hyvin. En ole koskaan kertonut mitä tein 10 vuotta, toimittajatyön jälkeen: Otin isoon firmaan työntekijöitä eri aloille. Siinä oli nähtävä ihmisestä kaikki. Todistukset ja suositukset olvat vain pisara meressa, tärkeintä oli mitä tunsin, kun katsoin silmiin ja toinen kertoi. Jos hälytyskellot soivat, tarkistin taustoja vaikka kuinka, ja väittivät, että kertaakan en erehtynyt;) Kerran eräs tosi iso kiho väitti ette 'ei voi olla totta', kun torppasin erään ylemmän toimihenkiön palkkauksen. Taustat vaikuttivat tosi hyviltä, mutta minulle tuli aivan outo olo tuon mahdollisen uuden henkilön seurassa. Alkoi uusi ja kovempi tsekkaus ja eikös vain löytynyt taustalta kavallus! Että tälaista.

      Toivottavasti he lukevat ja elleivät ja sama meno jatkuu, sun on jossain vaiheessa koottava itsesi ja sanottava asia kauniisti, mutta tiukasti. Eräs sukulaiseni suuttui, kun en ollut joka la valmis lähtemään sinne sun tänne, milloin johonkin kartanoon, milloin pidemmälle ostosreissulle, milloin mihinkin...Lopulta sanoin, että 'tää ei ole mun juttu, tarvitsen OMAA AIKAA.' Hän on ei erityisherkkä ja hän ei ymmärrä, mutta antaa mun nyt olla rauhassa. En jaksa tiettyä pinnallisuutta, sitä tiettyä...

      Hanki se omaksi niin kauan kuin saat sitä. Jos et muualta löydä, koita Adlibrikseltä. Kirjaan on tullut jatkokin, mutta se ei säväyttänyt minua, sillä olenhan parishteessa eritysiherkän kanssa. Yksi asia, jos nyt jätetään pois kuuma huuma ja ulkonäkäasiat, oli R:ssa juuri se, että huomasin saavani hänen kanssaan tilaa ja huomasin, että hän ei ollut kuten ensi rakkauteni ja exäni, kaksonen, jonka on pakko olla mukana kaikessa ja koko ajan. R. on rapu, erakkorapu, joka seurustelee kenen kanssa vain maailmalla, mutta vaalii rauhaamme kuten minäkin. Me tarvitsemme kumpikin oman tilamme voidaksemme hyvin, sitten jaksaa taas hehkua ja säteillä, antaa itsestään toiselle ja muille.

      Näihin asioihin herää 40+ ikäisenä, mutta elämä vie ja jotkut löytävät ajan tälle ja vahvuutensa vasta myöhemmin. Ja kun kaikki eivät ole erityisherkkiä, mutta nyt tiedän keiden kanssa jaksan olla. Toivon, että löydät saman tunteen ja uskallat heivata itseäsi piirun lähemmäs sitä omaa vahvuuttasi, joka antaa sinulle luvan vetää oman elämäsi onnen rajat <3

      Poista
  41. Mulla on ollut kaikenlaista kiirettä, härdelliä ja ikävää. Kerroinkin sulle jotain, kun sitten vaan päätin luopua muutamista asioista ja ihmissuhteista. Sen jälkeen mun olotila on ilmeisesti ollut otollinen hyville sattumille, merkeille ja kaikelle sellaiselle (tai universumi vaan haluaa viestittää mulle jotain hyvää). Esim. on tullut yllättäviä yhteydenottoja, juuri sopivaan aikaan tulleita yhteydenottoja, tai ihan vaan sellanen pieni ilo kuin sydämen muotoinen lehti lattialla. Yhtenä päivänä löysin tämän kirjan kirjaston poistomyynnistä ja ajattelin, että kuinka sopivasti! Just nyt on hyvä hetki lukea tämä uudestaan. Ja hei, pystyin tekemään alleviivauksia, koska nyt tämä kirja on mun oma!
    (olen muuten tehnyt muitakin huippukirjalöytöjä ihan sattumalta ja osa ihan ihme paikoista!)

    Palasin myös tänne lukemaan postauksesi aiheesta (ja osan kommenteista). Oli kiva lukea myös tämä uudestaan nyt kun se semmoinen suurin hype kirjan ympäriltä on ohi. Silloin jossain vaiheessa se vähän rasitti mua. Tuntui että "kaikki" julistautui erityisherkiksi (sellaiset jotka todellakin tunnistin kaikkea muuksi kuin hsp:ksi ja julkkikset kuten vaikka Panu Rajala.) Ja myös semmoinen suunnaton uhriutuminen hsp:n taakse tai vaihtoehtoisesti ylemmyydentuntoinen erityisherkkyys kyllästytti. Niin ja sitten ne, jotka kielsi, halveksi ja ylenkatsoi koko eritysiherkkyyden! (tiedät yhden ketä tarkoitan...)
    Joten tässäkin mielessä oli hyvä aika lukea tämä uudelleen.

    Ihanaa elokuuta sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, juu, muistan. Sama täällä, poikkeuksena mennyt viikonloppu Aurinkolahdessa...Tämä kirja pitääkin omistaa! Minäkin olen merkkaillut kiivaasti. (Minäkin yritin välillä Jyväskylä-Helsinki-Jyväskylä, mutta aika ei nyt riittänyt, siinähän on kaksi ABC-paikkaa, joissa mm. ne kirjamyymälät..)

      Tätä kirjaa on nyt luettu bloggissani yli 9 000 kertaa, joten aihe kiinnostaa. Minut tämä pelasti henkisesti, ruumiillisesta pelastuksesta en mitään tiedä...menen vain kuin lastu lainehilla. Onko PR kehdannut tähänkin työntää sanonko minkä!!!

      Miten outoa, että osa kieltää tämän jyrkästi tuosta vain. Tunnen monia, jotka ovat erityishekkyydestä yhtä kaukana kuin taivas on helvetistä tms. Lähipiirini on erityisherkkiä ja se helpottaa, mutta piti vähän siivota ensin. Juu, muistan ja tiedän. Ei sitä öpysty edes unohtamaan.

      Kiitos samoin sinulle!<3

      Poista
  42. Ai niin, olihan mulla sulle ihan asiaakin. Haluaisin tietää ja lukea lisää Bloomsbury ryhmästä. Olen lukenut vain Virginia Woolfia (vain!! hah!) ja sen Vanessan ja Virginian. Täältä nopsakalla haulla bongasin Nigel Nicolsonin Erään avioliiton muotokuvan ja Virginia Woolfin. Onko sulla vinkata muita aiheeseen liittyviä kirjoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, Nicolsonin Virginia Woolf sulta kai puuttuu vielä. Tässä ne mitä olen lukenut: http://leenalumi.blogspot.com/2014/12/virginia-woolf-leena-lumissa.html

      Kuvittele, ryhmässä on yksi, jonka kuvia keräilen:) Niin söötti Duncan tietysti.

      Googlaa, sillä näitä kirjoja täytyy olla enemmän ja myös varmaan myös enemmän tietokirjamaisia. Nautin näistä kaikista tosi, tosi paljon<3

      Poista
  43. Aah, sulla onkin ihan oma teema Virginia Woolfista Lumissa. (jota olen näemmä kommentoinutkin.)

    Eikös sen reilun viikon takaisen HS:n jutun mukaan kaikki Bloomsburyläiset ollut jotenkin kiintyneitä juuri sööttiin Duncaniin?:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, no enhän voinut olla ilman:)

      Olivat! Mieti, että he saivat olla livesti hänen seurassaan, kun minä täältä kaukaa, aikamatkan takaa häntä ihailen:) Otin muuten senkin jutun talteen, mutta en ole enää varma, missä se on. Toivottavasti odottamassa pääsyä jonkin Woolfin kirjan väliin. Kunpa tuollaisia juttuja olisi enemmän...(kurkkaa mun Pinterest, muistaakseni ryhmä People, siellä hän on...)

      <3

      Poista
    2. Lainasin tänään tuon Nicolsonin Virginia Woolfin. (ja jo lukenut sitä melkein puoliväliin.) Erään avioliiton muotokuvaa en ottanut vielä, koska se oli varastossa ja mä vaan piipahdin kirjastossa eli en jäänyt nyt odottamaan sen hakemista. Mutta huomasin kirjastossa, että siitä on tehty elokuva, nimellä "Erään avioliiton muotokuva". En ottanut dvd:täkään lainaan, vielä. En tiedä tiedätkö ko. leffasta, mutta nyt ainakin tiedät.;)
      Nyt menen tutkailmeaan sun pinterstiä..:)

      Poista
    3. Sanna, hyvä sinä. Pidin siitä paljon. Hämärästi muistaisin yrittäneeni etsiä tuota DVD:tä CDON.COMilta, kuten myös An angel at my table (perustuu Janet Framen elämäkertaan, josta Riitta Jalonen on tehnyt upean kirjan Kirkkaus), mutta ei löydy mitään ainakaan minulle enää DVD:nä. Pitäisi olla aikaa hakea kirjastosta, mutta meillä kaikki on aina lähtemisen takana eli eilenkin meni koko päivä kaupoilla ja jos olisi ollut vielä kirjastoon meno, meillä olisi takuulla ollut väärä aukiolo sille päivälle:) Olen kyllä tänä suvena lainannut kirjoja paljon eli lukenut joitan vanhempia dekkareita yms. Kiitos infosta! No, sieltä sitä sitä Duncania löytyy:)

      <3

      Poista