perjantai 17. kesäkuuta 2016

Michael Ondaatje: Divisadero


Olen lukenut yötä. Sen tuoksu on korianteri, basilika ja minttu. Sen muisto on seepianvärinen kuva, jonka keskellä sininen pöytä. Suurten puiden alla kulkee mies. Hän hyväilee soittajan sormillaan naista kuin kitaraa. Aria laulaa. Kaskaiden yössä hevosten nukkuvat varjot. Marie-Neigen lyhdyn okranvärinen valo lähestyy. Heinä kahisee. ”Missä sinun keltainen mekkosi on?” Savun ja yön tuoksua. Runoilija katoaa luoliin. Vankkurit vaeltavat maasta toiseen. Arian laulu sekoittaa ajat ja ihmiset. Kitaran soinnut piirtävät kuvia heistä. Särkyvän lasin helähdyksiä. Verta. Taivaalla ei tähteäkään. Kuka ui öisellä joella? Olen juonut yötä.

Michael Ondaatjen Divisadero (Divisadero, Otava 2008, suomennos Juhani Lindholm) oli odottamaton kohtaaminen. Katsoin kirjan kantta, luin takakannesta: ”Olin kuusitoistavuotias, kun matkustin etelään isääni pakoon, sisälläni Coopin sydän.” Oma sydämeni jätti lyönnin väliin ja katsoin tuleviin öihin, joissa minä ja Divisadero...Tarina tarinassa, ajanvirrat toisiinsa sekoittuneina, mutta niin helposti tavoitettavina. Sillä ensin ovat Anna, Claire ja Coop. Ja Annan isä, joka on leski. Claire ontuu, koska hänellä on ollut polio. Isä ottaa Clairen Annalle siskoksi. Orpo Coop tulee kasvatiksi. Isälle avuksi tilan töihin. He elävät ’70-luvun Kaliforniassa, mutta jotenkin he ovat jo osa yötä. He ovat osa ajattomuutta. Tapahtuu tragedia ja Anna pakenee vanhalle mantereelle. Hänestä tulee kirjallisuudentutkija Ranskan maaseudulle. Siellä hän päätyy asumaan tutkimuskohteensa runoilija Lucien Seguran aikanaan asuttamaan kartanoon. Coopista tulee uhkapeluri ja maankiertäjä. Clairesta avustaja oikeusaputoimistoon, mutta viikonloppuisin hän palasi muutamaksi tunniksi tapaamaan isäänsä ennen kuin ratsasti kukkuloille, laukkasi kuutamoisia polkuja ja ui virroissa.

Alku on edellä kerrottua ja sitten tulevat vankkurit joissa perhe kärryillä. Tähän vaiheeseen asti luin kirjaa osin kuin jotain Jayne Anne Phillipsiä tai Ann-Marie MacDonaldia, eikä kumpikaan lopulta kokonaan kadonnut tunnetilastani, mutta luin myös kuin Dumasin Kolmea muskettisoturia eli Coopin rahapelit ja se kiertolaisuus ja kaikki, mitä siinä tapahtui. Yhtä jännittävää! Siinä missä hevosten kavioiden jäljiltä jäi heikkapölyä ilmaan, se oli kuin sumutusta, sillä Ondaatje vie lukijaa ja totisesti yllättää. Minut useammankin kerran. Tietenkin ihastuin Clairen ja Annan tarinaan. Siihen miten he kasvoivat yhdessä, mutta miten erilaisia he olivat. Villi ja uhkarohkea hevostyttö Claire sai ehkä kaiken purettua hevosiinsa ja kiitolaukkaansa, mutta miten Anna koki heidät:

”Sikiökautinen kaksonen saattaa pahaa tarkoittamatta sulattaa toisen kaksosen itseensä ja säilyttää omassa ruumissaan jonkin irtonaisen jäänteen toisen kaksosen reisiluusta. (Eloon jäänyt kaksonen kasvaa sitten aikuiseksi, mutta reisiluu jää sikiökautisen mittaiseksi.” Näin kirjoitti Annie Dillard, tuo ihmeiden ihme. Olen salakuljettanut itseni pois siitä, kuka ja mikä ennen olin. Mutta olenko minä meidän perheemme tarinassa eloon jäänyt kaksonen? Vai onko se Claire.

Kumpi on se, jonka kehitys katkaistiin?

Sanomattakin on selvää, että Anna, jolla on orvon historiantaju ja rakkaus historiaan, kiehtoi minua loputtomasti. Keskityin häneen niin paljon, että läsnäoloni söi hänet. Liukenin toiseen tarinaan. Vai oliko se kolmas. Tai kolme. Tai talo Démussa. Vai olinko seuraamassa, miten kolme ihmistä yritti hukata entisiä minuuksiaan hinnalla millä hyvänsä vain huomatakseen, että monenlaista voi paeta, vaan ei itseään. Jäin ihailemaan Annaa, joka jatkoi elämäänsä paneutuen intohimoisesti tutkimustyöhönsä vain sulautuakseen osaksi tutkimuskohdettaan Lucien Seguraa. Samalla tarinaan kuin Annan uuden asuinmaan kautta tihkuu sitä ranskalaisuutta, jonka tähden aina ranskalaisen teoksen luettuani, ihmettelen antaumustani ranskalaisuudelle, sillä eihän se ole minä.  Muistan kuitenkin miten eräänä kesänä luin Philippe Claudelin Harmaat sielut ja heti perään Varjojen Raportin, sillä en vain voinut muuta. Entäs sitten de Viganin Yötä ei voi vastustaa? Tai Camille?Aivan selvää on, että olen nyt lukenut välähdyksiä, sirpaleita, kiertolaisuutta, magiaa, runoa...ja ennen kaikkea loistavan teoksen, jonka suomentajalla on täytynyt olla sielussaan runoa ja yötä.  Lucienin ja Marie-Neigen eroottinen kohtaaminen on kuin juovuttava ranskalainen maalaisviini tai ilta, joka jo juo yötä...

Hän työnsi lasiovet auki ja käveli yöhön niin että kylmyys täytti hänen paitansa. Hän näki kukkulan rinteessä valaistun ikkunaneliön. Kahden maalaistalon välillä kulki jännitetty köysi, ja sen alla aukeni kuilu.

*****

22 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihanalta! Kiitos vinkistä <3!

    VastaaPoista
  2. En ole Divisaderoa lukenut, varmaan pitäisi. Englantilainen potilas on lemppareitani, myös elokuvana, vaikka se onkin suhteessa kirjaan aika erilainen. Tätä tutkailen nyt, jos osuisi jossain kohdalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän krestomatia, suosittelen<3 Oih, minä en ole sitä nähnyt ja nyt googlasin, että siinä on miespääosassa Ralph Fiennes!!!Leffa on nyt tilattava. Kiitos vinkistä<3

      Poista
    2. Mun kommentti taisi hävitä avaruuteen. Ajattelin nimittäin tuon nimen luettuani sitä ihanaa leffaa. Leena, se on kyllä aivan MUST, nyt heti tilaamaan!!

      Poista
    3. Allu, ei ole näkynyt:) Juu, nyt aloin tajuta, mitä olen menettänyt. Minulla on sattumalta nyt katsomatta viisi lahjaksi saatua leffaa, mutta sitten...Englantilainen potilas. Kunpa tietäisit miten heikkon aolen Ralpf Fiennesiin. Se alkoi jo leffasta Jutun loppu, joka perustuu Graham Greenen samannimiseen romaaniin. Siinä Julianne Moore oli hänen vastanäyttelijänään. Pystyn luettelemaan aika monia Fiennes-lefofja, mutta tässä minulla oli väärä luulo miespääosan esittäjästä, siksi missasin koko leffan. Se korjataan!

      Poista
    4. Kyllä Leena, leffa on ihan must, ihmettelen miten olet voinut ohittaa sen. Telkkaristakin se tuli vähän aikaa sitten xx:nen kerran, nyt sain myös tallennettua... Kerro sitten mitä pidit :)

      Poista
    5. Niin minäkin, mutta tajusin luulleeni, että siinä on pääosassa yksi maitonaana, en tajunnut että Ralph...Oivoi! Minä niin rakastan elokuvia. Kun lukee tosi paljon, joskus tulee hetki, että sitä rentoutuu parhaiten filmin äärellä. Aikanaan: Muista joskus kysyä!

      <3

      Poista
  3. Tekisi tän sun kirjoituksen myötä lukea tämä uudelleen. (Voikun oliskin aikaa!) Muistan, että kirjan loppu aiheutti mulle hetkeksi sellaisen täh?-tunteen. Ei mitenkään huonolla tavalla, mutta kuitenkin olin hetken aikaa, että loppuiko tämä siis nyt?;)

    (Tietokone oikuttelee, hankala kirjoittaa. Mur.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sannas, no arvaa mitä: Munkin pitää lukea tämä uudelleen. Siksi on saatava omaksi, sillä en nyt heti perään tee sitä. Lopussahan oli kaiken kliimaksi ja myös lukija alkoi tajuta, miten Ondaatje sekoitteli rooleja, mutta silti tämä teos on hyvin lukijaystävällinen eli vetävä.

      Mur:) <3

      Poista
  4. Hui, että olet ja osaat. Nämä sinun tekstisi soittavat aina jotain minussa. Juuri nyt luen Verhoa, mutta ehkä sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili, kiitos<3 Haluankin soittaa...

      Verhossa on tarina, joka on mahdollista tapahtua ja sitä taphtuu. On tapahtunut.

      <3

      Poista
  5. Huhhuh, nyt tuli sellaisia kirjallisuusvinkkejä, että raapustan kaikki ylös. En ehdi lukea nyt paljoakaan, mutta nämäpäs ranskalaiset kuulostavat lukemisen arvoisilta. Kiitos, nautin suuresti siitä, miten kirjoitat kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annelie, kiva, että löysit mahdollisesti mieluisia vinkkejä. Kiitos<3

      Poista
  6. Voi mitä tekstiä! Ja voi miten kaipaankaan sitä, että voin taas lukea!
    Ps. kävin viikolla silmälääkärillä - hänen mukaansa se hetki ei enää ole kaukana:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lady of The Mess, oih, tähän asti lukematta: Luulin, että olit jo kunnossa. Olen itse nyt lepuutuksella, mutta miten kauheaa, jos en voisi lukea...

      Jipii, siitä se sitten alkaa: Täältä tullaan elämä<3

      Poista
  7. En ole Ondaatjea lukenut, mutta Englantilainen potilas on ollut lukulistallani vuodesta 1997, jolloin näin kyseisen elokuvan ensimmäistä kertaa. Sen koommin olen nähnyt sen varmaankin toistakymmentä kertaa, sillä se on heittämällä yksi parhaista elokuvista ikinä -- ja siksi juuri ihmettelenkin, ettet sinä, kaltaiseni Ralph Fiennes -fani ole sitä nähnyt!! Hanki Leena se oitis hyllyysi, sillä tiedän täysin varmasti, että tulet rakastumaan siihen sataa. <3 <3 <3

    Ja kiitos, Divisadero-tekstisi luettuani lisään tämän heti lukulistalleni! <3

    Ihanaa kesäsunnuntaita sinne! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, miltä se kirja mahtaisi maistua elokuvan jälkeen. Olen kuullut siitä paljon, joten sen täytyy olla vaikuttava. Minä ohitin sen kuin kohinan, sillä luulin, että miespääosassa on Robert R., joka ei kuulu minun suosikkeihini. Siinä onkin vihreäsilmäinen viettelijä Ralph Fiennes, jonka useimmat filmit olen katsonut. Sopii ihmetellä, niin teen itsekin:) Tilaan sen CDON.COMilta vaikka tänään<3<3<3

      Lue ihmeessä ja jos muistat, vinkkaa minulle: Luen kaikki tätä kirjaa koskvat tekstit ja linkitän kirjan lukijat. Tämä tuli ihan puskista: Luojalle kiitos Suomen kirjastolaitoksen<3

      Kiitos samoin sinulle!<3

      Poista
  8. Tekstistäsi huokuu niin suuri vaikuttuneisuus, että minun on etsittävä tämä teos käsiini.

    Englantilainen potilas löytyisi hyllystä. Taidan tarttua siihen ensin.

    Kiitokset elämyksestä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, lupaan, ettet kadu.

      Minä jätän sen nyt väliin ja tilaan leffan...Nyt tajuan, miksi kaikki elokvuan ilmestessä ihmetteleviät, kun en ollut siitä kiinnostunut:)

      Ole hyvä!<3

      Poista
  9. Hih, minäkin rakastan Englantilaista potilasta -leffana! Vaikuttaa aivan ihanalta teokselta ja voi, kuinka intohimolla tästä kirjoitat! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, minä tilaan sen. En vain tajunnut, että Ralp F. on siinä miespääosassa.

      Miten muuten voisin, kun tässä on niin vahvoja makuja!<3

      Poista