keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Siri Hustvedt: Säihkyvä maailma

Minä olin vanha nainen eikä minulla ollut penistä. Minun oli liian myöhäistä asettua esille omana itsenäni.

Siri Hustvedtin kirja Säihkyvä maailma (The Blazing World, Otava 2014, suomennos Kristiina Rikman) olisi voinut alkaa yllä olevilla virkeillä, jotka ovat sivulta 41. Lempeä, alistuva aloitus, jonka jälkeen ikimuistoinen tarina Kaikki mitä rakastin kirjoittajalta. Mutta eikös Säihkyvä maailma alkanutkin melkein noin. Toimittajan alkusanoissa I.V.Hess kirjoittaa saman hieman toisin:

”Kaikki älylliset ja taiteelliset hankkeet, myös vitsit, ironia ja parodia, uppoavat paremmin yleisöön, kun se tietää, että suurenmoisen teoksen tai mojovan huijauksen taustalta löytyy mulkku ja munat.” Hess törmäsi mielipidekirjoitukseen aikakausjulkaisussa nimeltä The Open Eye ja kirjoittajaksi ilmeni Richard Brickman. Tekstissä siteerattiin taiteilijaa, josta harva vielä tiesi, Harriet Burdenia, ensimmäisen aloituksemme vanhaa naista vailla penistä.

Pitkä, romuluinen, suorasanainen, iäkäs nainen, joka oli nyt rikas Felix Lordin leski, tunnettu, mutta vähätelty nukkekotien rakentelija, tuntee kyltymätöntä kaunaa elämää ja taidemaailmaa kohtaan, joka ei ole antanut hänelle mahdollisuutta tulla esille lahjakkaana ja ihailtuna taitelijana. Älykkäänä ja varakkaana naisena hän keksii tavan voittaa puolelleen taidemaailman palvonnan: Hän ostaa kolme miestaiteilijaa, jotka tuovat esille omissa nimissään Harrietin eli Harryn työt. Alkaa naamioleikki vailla vertaa, mutta jotkut muuttavat sääntöjä kesken pelin ja Burdenin psyyke alkaa musertua, taistelutahdon siitä yhtään vähentymättä. Hänen vihansa kohteina ovat opitun maun tärkeilijät ja menneisyyden hukatut naistaiteilijat:

Rodin vohki itselleen Camille Claudelin maineen. Dora Maarin iso virhe: hän nai Picasson, teko joka tuhosi hänen loistavat surrealistiset valokuvansa. Isät, opettajat ja rakastajat tukahduttavat naisen maineen. Harryn lista oli loputon. Naisten kohtalo, Harry sanoi, on aina henkilökohtainen, kiinni rakkaudesta ja isoista kihoista joita he nussivat.

Harriet Burden on oikeassa ja hänen työnsä saavat loistavan vastaanoton maksettujen miesten nimissä, niiden miesten, jotka eivät olisi edes katsoneet häneen päin, ellei hän olisi ollut rikas. Raivoisasta taistelustaan huolimatta tuskin kukaan kirjan lukeva voi päätyä ajatukseen Harrietista onnellisena naisena. Hän on omaan kaunaansa ja lopulta suoranaiseen väkivaltaiseen vihaansa uupuva nainen, jolle säihkyvä maailma oli vain ikuinen virvatuli.

Kaikki Siri Hustvedtin teokset lukeneena, aion ehdottomasti verrata Sirin uusinta nyt hänen aikaisempiinsa. Passaan Amerikkalaisen elegian, jota en tuonut edes blogiini, joten lähdemme liikkeelle nyt Lumouksesta, joka oli mielestäni kuin esileikki Sirin päätyölle, joka oli ja on Kaikki mitä rakastin. KMR on kliimaksi. Verbaalinen orgasmi. Ilma, jota haluan hengittää ja jokailtainen mustakarhujen huhuilu, johon vieläkin nukahdan. Säihkyvä maailma olisi voinut olla suurenmoinen jälkihehku, jos Siri olisi vähentänyt kertojia, joiden tarinoista muodostuu kuva Harriet Burdenista. Keino rakentaa päähenkilöä sekä hänen omien muistiinpanojensa että muiden kertomusten perusteella on kirjallisuudessa vahvaksi testattu, mutta ei näin suurta kertojamäärää: Tämä ei ole ollenkaan lukijaystävällistä. Ja jos vielä voisikin pysyä kärryillä siitä, kuka kertoja kulloinkin on vuorossa ja mikä olikaan hänen suhteensa Burdeniin, niin aivan liikaa ovat jo  ylirunsaat alaviitteet. Toki olemme lukeneet alaviitemammuttikirjan eli Oatesin Sisareni, rakkaani, mutta siinä alaviitteillä oli ehdoton merkitys tarinalle kun taas Säihkyvässä maailmassa alaviitetulva on suurimmaksi osaksi  täysin turhaa. Jos sivulla 340 on sitaatti ’Jalat mekaaniset kuljettaa’, on aivan oikein, että alaviite 44 kertoo: ’Complite Poems of Emily Dickinson, 372. Säe on sitaatti runosta, joka alkaa sanoilla ”After great pain, a formal feeling comes –”. Otteen suomentanut Merja Virolainen.’ Ja en todellakaan puolusta tätä viitettä suuresta intohimostani Dickinsonin runouteen! Sen sijaan lukija voi verrata edellistä alaviitettä vaikkapa sivun 312 viitteeseen 42, joka on todella pitkä ja alkaa näin: ’Tämä kappale on niin tiivistä tekstiä, että lukija epäilee parodiaa. Mutta hämärimmätkään viittauksista eivät silti ole fiktiota. W.T.H. Myers oli fysiikan tutkija ja William Jamesin ystävä, joka puolusti käsitystä ”subliminimaalisesta minästä” pääteoksessaan Human Personality and Its Survival of Bodily Death (London: Longman’s, Green & Co, 1906). Pierre Janet, neurologi ja filosofi, oli Sigmund Freudin aikalainen. Huolimatta siitä, että hänen luomansa dissosiaation käsite omaksuttiin psykiatriaan, hän on jäänyt….…’ Ja vakuutan, että tässä on vain osa tästä alaviitteestä…

Luettuani Siri Hustvedtin Vapisevan naisen, valaistuin todella paljon, pääsin Sirin ihon alle ja alkoi tuntua, että se, mitä sitten kävi todeksi hänen miehensä kirjailija Paul Austerin Talvipäiväkirjassa, teki minulle suorastaan identiteettikriisin. Suloisen sellaisen. Sirin tv-haastattelu sekä eräs artikkeli hänestä vain vahvisti vaikutelmaani. Säihkyvä maailma ei muuta sitä muuksi. Minä luin tämän kirjan hyvin kiinnostuneena, mutta en Kaikki mitä rakastin teoksen jälkihehkuna, vaan omana aivan erityisenä tarinanaan, joka vaatii aikaa ja antaumusta.  Antauduin Burdenille, mutta keskittyen tämän kuusikymppisen naisen surullisen rohkeaan peliin ja sukupuoli-identiteetillä leikittelyyn, joka johti hänet kuilun reunalle. Jätin viitteet sikseen voidakseni nauttia Harrietin persoonan rakentumisesta ja siinähän Siri jos kuka on mestari, sillä oman sairautensa takia hän on niin perehtynyt neurotieteisiin, että käy jo asiantuntijasta! Näinkö unta, että hänen miehensä Paul on jopa lohkaissut tästä vitsin.

Kirjassa Kesä ilman miehiä Hustvedt puhuttelee lukijaansa ja mielestäni Harriet Burdenin muistikirjassa U, on yksi puhuttelu: ”Odotan innokkaasti ulostuloani. Se tulee tapahtumaan. Olen innosta piukeana. Se onnistuu. Toivotan sinulle hyvää yötä, kuka lienetkin.” Minusta Siri ehdottomasti haluaa saada kontaktin lukijaansa, puhutella häntä, mutta tuntuu kuin neurobiologia etäännyttäisi häntä tavallisesta lukijakunnasta, siitä, jolle hän nytkin otaksuu kirjoittavansa, mutta ei siinä ihan onnistu. Säihkyvä maailma tahtomattaan etäännyttää niitä lukijoita, jotka rakastivat kirjaa Kaikki mitä rakastin. Sitä kirjaa minulle ylisti eräs Kustannusherra niin, että luin kirjan kohta uudelleen. Tiedän heitä, jotka ovat lukeneet Kaikki mitä rakastin niin, että ovat illalla aloittaneet ja lopettaneet vasta kun viimeinen sivu on kääntynyt. Säihkyvä maailma vaatii niin paljon enemmän ja lukijan arvioitavaksi jää, saako hän teoksesta vastinetta odotuksilleen. Tässä valossa haluankin lopettaa Oswald Casen kirjalliseen lausuntoon, jota Siri Hustvedt, tekstin luoja, olisi voinut hieman syvemmin itsekin pohtia:

Kirjoittajana tiesin, että minun ääneni oli se joka myi tavaraa; tätä he halusivat, ikävystymisen ja ylimielisyyden äänensävyä joka matki lukijoideni kuvitelmia yläluokkaisesta brittiaksentista ja vakuutti heille, että minä tiesin paremmin, ihan niin kuin hekin. Minä kirjoitin paisuttaakseni heidän egoaan. Se tarkoitti sitä, etten koskaan, en ikinä, saanut kirjoittaa viittausta jota he eivät ehkä ymmärtäisi; kaikki liian ylevä oli kiellettyä. Ideana oli hivellä heidän epävarmuuksiaan, ei nostaa niitä esiin.

*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Katja/Lumiomena   Bleue Karoliina Minna  ja Sanna/Luettua

30 kommenttia:

  1. Säihkyvä arviointi Siri Hustvedtin teoksista Leena, ja eräs kohta kiinnitti huomiotani erikoisesti tässä arvioinnissa, jätän sen mietittäväksi mikä voisi olla:) Kirjoitat niin upeasti niin näistä kirjoista, että ihan hengästyn, minä käyn valaistumassa ja valitustumassa täällä, tosin nykyään live painaa jotenkin päälle enemmän kuin virtuaali?

    Kaunista ja hyvää pääsiäisen aikaa Sinulle/ Teille. Viettäkää ihana juhla-aika:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustis, kiitos. Minä arvaan;) Kiva, että käyt. Minulla on sama ongelma eli live meinaa nyt ohittaa virtuaalin.

      Kiitos samoin sinulle/teille! Tytär, vävykokelas ja koiruudet saapuvat eli on juhlaa.

      Poista
  2. Huomenta, Leena! Ai sinäkin taistelit :D tämän loppuun, niin minäkin ja bloggasin eilen. Täytyy kyllä sanoa, että Hustvedt ei anna lukijoilleen sitä, mitä he odottavat, ja tämä ei välttämättä ole kehu.

    Minua ne identiteettipohdinnat ja taiteen tekemiseen liittyvät määrittelyt kiinnostavat, mutta täytyy kyllä sanoa, että helpolla ei lukija tämän kanssa pääse. Vaan Hustvedtilla on siihen varaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, no kyllä ja oli pakko jättää nuo alaviitteet kun muutenkin oli jo tarpeeksi pirstaleista koko kerronta. Pelkäämpä, että neurotiede on vienyt kirjailijamme nyt hieman sivuun siitä, mitä hänen lukijansa odottavat.

      Sama täällä eli kun minua nämä kiinnostavat kuten Vapiseva nainenkin, ja silti sanon, että oli haasteellista lukemista, niin miten selviää sellainen lukija, jolle jo Vapiseva nainen oli mahdoton sisäistettävä.

      Ehkä hän kirjoittaa seuraavaksi jotain kaivattua!

      Poista
  3. Mulla on tämä lukemista odottamassa, joten en nyt kauhean tarkasti lukenut, mitä kirjoitit. Se vaan jo etukäteen, että uskon, luulen ja toivon täyttyväni tästä teoksesta siinä määrin, että melkein kauhistuttaa alkaa sitä lukea. Ehkä ajoitan tämän lukemisen vappuun, niin voin olla vappupallojen tapaan täynnä heliumia, tosin Siri-heliumia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, Siri on naiskirjailijoista eniten seuraamani. Luen kaiken, mitä hän kirjoittaa ja mitä hänestä kirjoitetaan. Sinulla on edessäsi tuhti kirja, joka vaatii aikaa ja antaumusta. Toivon, että pidät heliumilla tai ilman.

      Poista
  4. Mietin tuota loppua, hivellä epävarmuutta, sitä Hustvedt tuntuu tällä kirjallaan tekevän. Yhdistää tietokirjallisuutta ja kaunoa, se on ollut hänen linjaansa jo aiemminkin ja vaatii erilaisen lukuasenteen, luulisin.
    Kyllä tämäkin kirja pitää minun lukeman, pidän haasteista. Mutta KMR on kesken, ei sillä että olisi huono, vaan koska siinä on minun mukava viipyillä! Ja haluan lukuhetkeni olevan sille otollinen. KMR:n kirjassahan tuo fakta on kirjoitettu mielestäni "lukijaystävällisemmin" (kelle mikäkin parempi) tarinan sisään esim.vuorosanoiksi, vai mitä? Kiitos kun bloggasit tästä. Oli ainoa toinen kirja mitä meinasin pyytää esiteltäväksi tänä keväänä blogiini mutten uskaltanut, jos en saakaan oikeaa lukutunnelmaa kun saan kirjan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, minäkin pidän haasteista, mutta pakko myöntää, että Oatesin haasteellisin tähän mennessä eli Sisareni, rakkaani ohitti tämän. Vaikka olen superisti Siri-fani.

      Minä halusin jäädä asumaan kirjaan Kaikki mitä rakastin. se taitaa vieläkin olla elämäni 10 parhaan kirjan listalla! KMR on Siriltä lukijaystävällisin teos, jossa on myös laatua. Ohitan tässä nyt siis pari hänen aiempaansa, jotka minusta eivät ohittaneet po.loistoteosta.

      Pakko vielä sanoa, että minusta vapiseva nainen oli todella hyvä, mutta siinä lukija asennoituu jo siihen, mitä tulossa on ja sen kirjan lukee hän, jota juuri tuo aihe ja etenkin Sirin kannalta katsottuna pitää sisällään. Vapiseva nainen on eräänlainen klassikko, mutta eri kategoriassa kuin KMR. Tunnen mm. lääkärietä, jotka ylistävät Vapisevaa naista!

      Ole hyvä. Ehkä sinä pidät tästä

      Vielä vastaan: KMR:ssä oli upeaa dialogia, jossa kaikki mitä Siri halusi tuoda esiin sopi tarinaan kuin täydellinen muottivalu. Oi, ikinä en unohda savuke suussa uivaa Billiä tai sitä kun lapset jäivät kesäleirille tai sitä kun...

      Poista
  5. Minä luen tätä parhaillaan, ja olen jo väsähtänyt noihin alaviitteisiin (sivulla 50 jossain vasta menossa). En siis jaksa lukea niitä, kun ne eivät anna minulle mitään! Myöskin kertojien suuri lukumäärä on saanut minut jo nyt ihan ymmälle. Kuka oli kuka ja miten hän Harryn tunsi. Voih. Katsotaan jaksanko tätä loppuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, tee leenat ja jätä ne alaviitteet tällä lukukerralla pois. Minä kahlasin niitä noin puoleen väliin ja se vei voimia ja myös lukunautintoa.

      Aivan liikaa kertojia. Minun piti aina välillä tarkistaa tietyiltä sivuilta, kuka on kuka. Vieläkin ihmettelen, että piti tooda kirjaan vaikka Cynthia Clark, Hess ja Wlliam Buuidge,joka mielestäni esiintyi kirjassa muullakin nimellä, mutta varma en ole....Ota rauhassa: onneksi maailma ei tähän kaadu. Minulle tämä oli kevään odotetuin teos ja kiran nimi ja kansi ovat ihan täydelliset!

      Poista
    2. Olen nyt kirjan lukemisessa loppusuoralla ja ihan väkisin olen taistellut tähän asti. Kirja on tosiaankin sekava ja alaviitteet vielä lisäävät tunnetta. Olenkin kirjan puolivälin jälkeen jättänyt ne omaan arvoonsa. Varasin kirjan jo kuukausia sitten, kun huomasin sen olevan tulossa. Pettymys on todella suuri. Itse asiassa Kaikki mitä rakastin on ainoa Hustvedt, josta olen varauksettomasti pitänyt ja siitä pidin tosi paljon. Harmi, ettei taso ole pysynyt lähelläkään sitä.

      Poista
    3. Anonyymi, ymmärrän tunteesi. Sirstä on tullut hieman liiankin haasteellinen. Emmehän voi uskoa, että hän snobbailee ja kirjoittaa 'tahallaan' tekstiä, jota 'common people' ei voi ymmärtää tai ei vain jaksa lukea. Uskon, että tämä kirja vie häneltä osan vakilukijoista, mutta ehkä hänelle on siihen varaa.

      Oma 'suhteeni' Siriin on aika vankka, mutta myönnän tämän kirjan olevan lukijalle uuvuttava. Hän aloitti tämän Vapisevassa naisessa, mutta siinä aihe kiinnosti minua niin todella, että pidin kirjasta. Nyt luotiin tässä ristiriitaisen ja katkerankin naisen muotokuvaa, joten sen olisi voinut tehdä paljon, paljon vetävämmin. KMR on edelleenkin myös minulle Hustvedtin pääteos. Se on vain niin...kaikkea.

      Toisilla kirjaillijoilla tasot heittelehivät paljonkin, olen tässä nyt huomannut, ja toiset tekevät kerta kerran jälkeen ihmeen eli kirjoittavat ylärekisterissä. Myös John Irvingin Minä olen monta oli pettymys, joten näitä sattuu. Toisesta äärestä ovat mielestäni sitten vaikka Ian McEwan, jonka työt ovat minulle yhtä lukuunottamatta ihan huippua tai Carol Shields, jonka kaikki romaanit ovat vetäviä. Dekkaristeista Åsa Larssonin jokainen kirja on ollut ihan mieletön, mutta hän julkaiseekin harvoin ja silloin aina vain parasta laatua.

      Toivutaan, toivutaan...;)

      Poista
  6. Alaviitekasvillisuuden lisääntyminen näyttää olevan muotitrendi, niin moneen olen itsekin törmännyt. Se on kyllä riesa, vieläkin enemmän haja-aivotyyppiselle, jonka keskittyminen muutenkin herkästi häiriintyy. Tämä esittely tästä kirjasta riitti minulle..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, minulla keskittyminen on kiven alla ja siksi luenkin öisin.Toisaalta voin välillä kyllä tehdä 3-5 asiaakin samanaikaisesti, mutta siihen ei kuulu silloin keskittymistä vaativaa kirjaa;) En tosiaankaan voi ihan kevyesti tätä suostella ellen varmasti tunne, että lukija oikein kaipaa tällaista. Tämä on osa karmean huhtikuuni karmaa: Odotin Sirin uusinta kaikkein eniten koko kevään kirjoista!

      Poista
  7. Minullakin edelleen hyvin vaikeaa keskittyä lukemiseen...Yritin eilen illalla aloittaa Marsipaanisotilasta, mutta se ei lähtenyt rullaamaan ollenkaan...
    Tämä kirja kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta taidan odotella aikaa parempaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, puutarhailu vie jo aikaa ja moni muu. Pääsiäisenä talo täyttyy ja sekin vaikuttaa moneen.

      Ainakin aikaa tämän kirjan lukijalle toivon.

      Poista
  8. Arvasitkin joskus, että luen Siriä. Rakastin KMR- ja Kesä ilman miehiä -kirjoja, Lumouskin lumosi. Mutta Säihkyvä maailma ei säihky. Kirja on kesken eikä paluu sen äärelle houkuta etenkään nyt hienon Anderssonin ja tulevan pääsiäiskirjani lomassa. Kunpa Siri ei vääntäisi ihan noin voimakasta akateemisuutensa mallia... No, saa nähdä, saanko luettua loppuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kaikista samoista Sirin kirjoista olemme pitäneet paitsi että minä pidin todella isosti myös Vapisevasta naisesta. Eikö olekin rankkaa? Minä niin odotin tätä kirjaa! Nimi on upea ja kansi tyylikäs, mutta vieläkin sanon, että selviän tämän kanssa, kun unohdan alaviitteet, mutta lukunautinto kärsii hemmetisti liian runsaasta henkilögalleriasta. Varmaan monen lukijan mielestä hän suorastaan snobbailee, mikä ei ole kirjailijalle eduksi. Miehensä taas puhuu liiankin ruokottomia - joskus;) Mutta pidän heistä aina vain yhdessä ja erikseen, se ei muut. Silti: Kunpa tämä olisi ollut, mitä odotin. Seuraan sinua;)

      Minä otan kyllä pääsiäiseksi jotain tosi helppoa: Talo täyttyy ja lukurauha on kortilla, mutta kyllä sitä pitää olla live-elämääkin.

      Poista
  9. Kun luin tämän, mutta kirjaa en ole lukenut, enkä juuri muutakaan kirjasta, tuli mieleen ajatus. Mutta tämä on ihan vaan heitto, kun kerran itse en ole kirjaa lukenut. Entä jos Siri tahallaan rikkoo perinteisen romaanin rakenetta, rikkoo itsestään muodostunutta kirjailijakuvaa, rikkoo lukijoiden odotuksia, sekoittaa tahallaan liialla henkilögallerialla, hämärillä ja turhilla viitteillä, ehkä hän haluaa lähestyä kirjallisuuden kautta jotain taidesuuntausta, vaikka konseptualismia (todella vaikea veikkailla ilman lukemista, jotain postmodernia kuitenkin;))? Kirjan aiheita kuitenkin on taide ja huijaus ja jonkinlainen identiteetin muutos (Harriet<->Harry). Ehkä näiden on tarkoitus näkyä myös vaikka kirjan rakenteessa yms.? Minkä takia ja toimiiko se on sitten ihan toinen juttu. Katon sitten kun olen tämän lukenut, oliko mun heitto lähelläkään koppia vai ihan jossain ojassa.:D

    Tuon ensimmäisen sitaatin takia mun ehkä pakko mailata sulle yksi valokuva...;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, ajatuksesi saattaa olla täysin oikea! Minä voisin jatkaa tuota hiemen: Meidän kannattaa muistaa,e ttä hän elää kuuluisan kirjailijan kanssa ja se ei ehkä ihan aina ole niin ideaalista kuin voisi kaukaa luulla. Olen joskus itsekin ajatelut, että Paul häiritsee Sirin työtä! Anteeksi Paul♥ Miehet nyt vain voivat viedä kaiken tilan tai täyttää sen kuin kaasu ja lopulta sinne ei mahdu enää lahjakkaan naisen ajatuksia. Ehkä tämä on kapinakirja!

      Identiteetin muutos näyttelee tässä suurta roolia tyyliin 'Olen Odysseus mutta olin Penelope'. Se toimii ja ei. Vaatii lukijalta paljon tajuta erään naamioleikin vihjaukset.

      Minusta sun kommentti on napakymppi!

      Poista
  10. Oi, 'Kaikki mitä rakastin' odottaa kotona hyllyssä... Arvaapa mihin kirjaan siis tartun, kun palaan Turkuun ;)

    Valtavan hieno bloggaus, Kiitos, Leena :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kuvittele, se kirja on edelleen TOP10:ssä minulla! Suosittelen, sillä en ole vielä kenenkään kuullut kirjaa moittineen. R. luki sen just ja piti myös paljon.

      Kiitos ♥

      Poista
  11. No nyt kirjan lukeneena...Kaiken ennaltakuulemani/lukemani perusteella odotin, että tämä kirja on vaikea, sekava, sirpaleinen, kokeellinen, ehkäpä lähes juoneton, alaviiteviidakkoon sotkeutuva, liian tieteellinen, liian akateeminen jne. Mutta aiheessa oli niin paljon kiinnostavaa, että olin yhä utelias. Yhtäkkiä huomasin olevani sivulla sata ja mietin, milloin se tahmealukuisuus alkaa.
    Mä tykkäsin tästä kirjasta! Musta se oli yllättävän sujuva, henkilögalleria pysy hyvin mun hanskassa. Totta kai multa varmasti jäi paljon tajuamatta (esim. sain käsityksen, että kirjassa on paljon anagrammeja. Jäipä varmaan suurin osa huomaamatta...), enkä todellakaan tunnistanut kaikkia mainittuja taiteilijoita, teorioita, filosofioita.
    Ehkä tykkäämiseeni vaikuttaa se, että pidän aika paljon (en tietty aina!) fragmentaarisesta kerronnasta, tykkään kerätä palasista oman kuvani. Tykkään myös rönsyilystä, tai ehkä pikemminikin harhailusta. Tiivimmän ilmaisun ja juonellisuudemman ystävät varmaan turhautuivat lukemaan niitä Harrietin persoonan kannalta epäoleellisempia juttuja. Tätä Sirin kirjaa pidän kaikesta sirpalemaisuudesta ja akateemisuudesta huolimatta ihan tavallisena "perusromaanina", en mitenkään kovin kokeellisena tai ns. taideproosana. (mähän siis tykkään myös kokeellisesta ja taideproosasta. Taidan sittenkin olla kaikkiruokainen, enkä valikoiva.;))

    Kun googlailin Säihkyvää maailmaa, niin olen kyllä tykkäämisineni aika yksin.
    Luulen, että mitä vähemmän tuntee kirjassa mainittuja taiteilijoita ja teorioita, sitä vaikeampi/tylsempi kirja on. Googlatessani luin myös yllättävän monta (ehkä niitä ei nyt niiiiiin montaa ollut...) mainintaa, ettei taide nyt oikeastaan kiinnosta. (Kuulitko surullisen huokaukseni?) Jos taide ja taidemaailma ei kiinnosta, niin sekin varmasti tekee lukukokemuksesta puuduttavamman.
    Minusta tässä oli paljon tunteisiin vetoavia juttuja (ainakin mun tunteisiin), mutta niitä oli aika harvoin kirjoittettu tunteisiin vetoavasti. Monesti lukijat haluavat suuremman tunnesidoksen kirjaan kuin mitä tässä oli päällisin puolin tarjolla.
    Vielä tuosta älyllisyydestä. Mun on vaikea uskoa Sirin brassailevan älykkyydellään (muutaman haastattelun perusteella). Tai sitten mä en halua uskoa Sirin olevan sellainen..:) Mä luulen enemmänkin, että tämä on Sirin tapa ajatella; uteliaisuus, halu tietää asioista ja into tutkia pohjia myöten kaikki sivupolutkin. (Auster ei taida ajatella niin, että ehkä tämä on se kapinakirja!;))

    Huvittaa, vai surullista, Harriet halusi olla rakastettu, tunnustettu ja ymmärretty. Pikagooglauksen perustella hän ei saanut näitä lukijoiltakaan. (joo, kysehän on S.H:m kirjoittaman kirjan tykkäämisestä, ei fiktiivisen Harrietin tykkäämisestä.)

    Hauskaa ja ihastuttavaa, kun Louise Bourgeois, jonka kuvan sulle lähetin tämän blogijuttusi yhteydessä, mainittiin ekan kerran jo sivulla 9!:)

    Kiitos sinulle Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on enää 60 sivua jäljellä ja diggaan ylitäysillä, joten ihan yksin et ole sen suhteen, että innostuit tästä.

      Poista
    2. Hieno kuulla! Vastaan psta jos Sanna vaikka ei tätä heti huomaa.

      Poista
    3. Hauska kuulla! En ole ihan yksin taidemaailmassa.;)

      Poista
  12. Sanna, toivon todellakin, että nyt ei puhu kiitollinen kirjan saanut;) Oletpa sinä yllättävä ja vielä perusteleltkin hyvin. Toisaalta, olenko minäkään sanonut, että kirja on huono, mutta heti paikalla, kun tuntuu, että 'voi miten herkullinen aihe, mutta miksi, oi, miksi, tämä ylirunsaus ja nyt kyllä täytyy taas keskittyä hirveästi', niin se vähän verottaa voimia. Ja edelleen minusta henkilögalleria on aivan liian runsas ja sekava.

    Sinä tiedät, että taide kiinnostaa minua! Ja kuka hurmasikaan minut Kaikki mitä rakastaa -krijassa? Bill!! Olen fanittanutämän kirjan kohdalla just nimeä, kantta ja Harrietin persoonaa sekä taidemaailmaa yleensä, mutta myönnän, että taidemakuni on vanhanaikaisempi. Kyynelehdin Schjerfbeckin ja Monetin, mutta myös Klimtin ääreellä. Voiko Klimtin äärellä kyylehtiä;)

    TÄSTÄ OLISI SAANUT ENEMMÄN TNTEISIIN VETOAVAN HELPOSTI, MIKSI SIRI VALITSI NÄIN!

    Minua kiinnostaa ihan mielettömästi pariskunta Hustvedt-Auster ja tämä todellakin voi olla kapinakirja. Auster kirjoittaa väliin niin alatyylisiä juttuja, että minua ihan heikottaa;)

    Harrietia tuli/ tulee surku, mutta ei hän ollut surku.

    Kauheaa mitä olen taas unohtanut...sorrysorry!

    Ole hyvä ja kiitos perusteellisesta kommentista ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkästä kiitollisuudesta olis tullut lyhyempi kommentti.;)

      Totta kai tiedän, että taide on sulle tärkää. Kun muualla netin ihmeellisessä maailmassa seikkailin, luin tämän kirjan kohdalla taide-ei-oikeastaan-kiinnosta-mua-juttuja, niin arvaa tuliko tälle vähän surku. Eikä mua harmita, ettei tää kirja ollut sulle niiiin hyvä, siksi, että tämä on taidemaailmasta.Tai että meidän pitäs tykätä samiksista.;) Mua harmittaa siksi, kun sulla ja Sirillä on kuitenkin...yhteys...

      Mun sisko lupasi lukea tämän (tai ainakin yrittää;)) ja hän kertoo sitten mulle totuudenmukaisesti, että olenko mä kuitenkin vaan liian hyvämuistinen besserwisser ja pieni elitistinen paskiainen.;)

      Poista
    2. Hah-hah!!!

      Säälikäämme kaikkia heitä, joita taide ei kiinnosta: He jäävät paljsota paitsi. No juu, usko tai älä, se yhteys ja tuntuu. Kirjoitin Vapisevasta naisesta sydän värjyen, vaikka itse en kyllä vapisekaan, mutta meillä on monta samaa juttua ja kovinta oli huomata Austerin Talvipäiväkirjasta, että taidamme muistuttaa R:n kanssa Siriä ja Paulia muussakin kuin ajoituksissa. Paitsi tietysti, että me emme ole heidän vertaisiaan kuuluisuuksia eikä tarvitsekaan olla. Nii, ehkä odotin just Siriltä jotain 100 prosenttista itselleni...Hyvä kun pidit.

      Hyvä juttu;) Olisiko hän niin suorapuheinen, että moisia sinulle sanoisi...,mutta minä kyllä olen saanut usemapaankin kertaan ihmtellä muistiasi, joka on niin erinomainen, että minä tunnen itseni muistisairaaksi...Olethan jo kuullut sen kun lukulasini olivat hukassa ja lopulta ne löytyivät jääkaapista!

      Poista