torstai 26. toukokuuta 2011

KESÄ ILMAN MIEHIÄ

Ilmassa on jo jonkin aikaa ollut jotain. Hän ei aina vastaa minulle. Hän on enemmän poissa kuin olisi poissa kuolleena. Milloin hän alkoi katsoa kuin olisi ollut muualla. Muualla yksin tai muualla kaksin. Jonkun toisen kanssa. Sehän ei voi olla totta, sillä me: jo kolmekymmentä vuotta. Me jotka tunnemme toisemme tuoksun ja maun, Me jotka nähdään samaa unta. Tunnen kuinka kylmä tuuli puhaltaa, mutta silti muistan, miten sinäminä, minäsinä. Meyksi. Ei ole toista. Minun on ainoa. Ja yökiitäjät ja mitä sanoit silloin. Muistatko?

”Tiedätkö, jos me eläisimme yhdessä vielä toiset sata vuotta, meistä voisi tulla yksi ja sama ihminen.”

Siri Hustvedtin kirja Kesä ilman miehiä (The Summer without Men, Otava 2011, suomennos Kristina Rikman) on kertomus naisista ilman miehiä yhden kesän ajalta. Focuksessa on kuitenkin 55–vuotias Mia Fredricksen, jonka yli kuusikymppinen aviomies, neurotieteilijä Boris Izcovitch ilmoittaa yllättäen haluavansa pitää paussia avioliitosta, ei erota. Hyvin nopeasti käy ilmi, että paussi on Boriksen kollega, ranskatar ja nuori. Nainen, jolle Mia ei halua suoda edes nimeä vaan hän saa olla Paussi ja Välisoitto. Tosin Välisoittoon on vielä matkaa…

Siri Husvedtin kaikki kirjat lukeneena, koen Kesä ilman miehiä teoksen erikoisimmaksi monestakin syystä. Tämä on eniten mustaa huumoria ja karrikointia sisältävä, jopa vähän iloittelevakin aiheestaan huolimatta tai ehkä juuri siitä ammentaen, sillä mistäpä enempi saataisiin jälkipuhetta kuin pitkästä avioliitosta, jossa toinen on luottanut rakkauteen ja uskollisuuteen kuin kiveen ja kallioon. Myönnän auliisti, että vaikka kirjassa on paljon, paljon muuta, mihin kyllä olemme matkalla, niin minua edelleen järkyttävät avioerot, joissa toinen vannoo kolmekymmenvuotishääpäivänä kuut, tähdet ja auringon, mutta kolmen viikon päästä pakkaa tavaroita muuttaakseen yhteen uuden kanssa. Näitä on nyt nähty likeltä kaksi, joten kirja vähän raapii haavoja auki, mutta ehdottomasti tekee siitä todenoloisen. Asian puhdasta kauhua eivät onnistuneet muuttamaan miksikään edes teoksen lukuisat, loistavat kirjalliset sitaatit, sillä tämäkin Lawrence-lainaus vain toi muiston avohaavoille:

…kohota sormiasi valkeita
ja riisu minut alastomaksi, kosketa keveästi,
keveästi kaikkialta.

…ja niinhän sinä teit. Ja minä pyörryin. Mia pyörtyi.

Kesä ilman miehiä on aiheesta toiseen hyppelehtivä, mutta ihme kyllä, ainakaan minua se ei rasittanut ollenkaan. Siri itsekin myöntää kronologisen vajeensa, mutta toteaa samalla, että ’kronologian tärkeyttä kerronnan keinona liioitellaan joskus.’ Nyt on se joskus, sillä me saamme lukea paitsi Mian ja Boriksen paussista, myös Joutsenvitosista, amnesiasta, murrosikäisten tyttöjen runoryhmästä sekä yhden tytön rankasta kiusaamisesta, salaisesta sähköpostisuhteesta Mr. Nobodyyn, Oventausolennosta, Kierkegaardista, Mian edesmenneestä isästä, tyttärestä Daisysta sekä  klitoriksen anatomista ja siitä saavatko muut eläinkunnan naaraat orgasmeja naisten tavoin!

En tietenkään paljasta loppuratkaisua, vaan saatan jopa hämätä, mutta kirjan alussa Mia saa hermoromahduksen, joka nimetään akuutiksi stressihäiriöksi. Siitä selvittyään hän jättää Brooklynin ja siirtyy iäkkään äitinsä Lauran luokse Minnesotaan. Äiti asuu hyvin pärjäävien vanhusten omatoimisessa hoivakodissa, jossa hänellä on neljä hyvää ystävätärtä. Näistä nuorin on 84-vuotias ja vanhin 102-vuotias. Joutsenvitosista tulee kiinnostavalla tavalla Mialle peili, johon hän voi heijastaa omaa ikääntymistään, omaa naiseuttaan, oloaan ilman miestä sekä myöskin tutustua siihen itseensä, joka hän oli edesmenneen isänsä, Harold Fredricksenin tyttärenä. Minulle tästä tuli avain ja takuulla myös Mialle. Tohtori S. kysyy puhelimessa:

”Tuntuuko sinusta että jos sinun vihallasi olisi voimaa, paternaalista voimaa, pystyisit muovaamaan elämäsi enemmän oman mielesi mukaiseksi?”

Miasta aivan heijastuu, miten isä hallitsi kotona vaimoaan ja tyttäriään, Mia sai varoa isänsä tunteita, sai varoa loukkaamasta, sai varoa olemasta oma itsensä. Joten ei liene vaikea summata: Me toistamme opittuja käyttäytymismalleja läpi elämämme. Siirrämme ne myös omiin avioliittoihimme.

Mia isästään:


Hiljaisuus panee miettimään miehen mysteeriä. Mikset puhu minulle? Oletko iloinen vai surullinen vai vihainen? Minä haluan miellyttää sinua, isä, tehdä temppuja ja tanssia ja kertoa tarinoita ja laulaa lauluja ja saada sinut nauramaan. Minä tahdon että näet minut, näet Mian. Esse est percipi. Minä olen.

Mia Boriksesta:

Mitä sinun päässäsi tapahtuu? Mikset puhu minulle? Hiljaisuutesi vetää minua puoleensa, mutta sinunkin silmissäsi on pilviä. Minä haluan puskea vasten tuon katseen muuria, murtaa sen ja löytää sinut. Minä olen taisteleva Jumalyhteys.

Voiko kukaan nainen olla värähtämättä tästä? Jollekin se voi olla uusi asia. Jollekin se voi olla vastaus. Kesänä ilman miehiä on aika pohtia tosi syvällisesti vaikka: Etsimmekö tiedostamattamme miestä, joka on kuin isämme? Ja tietysti tällöin kuljetamme mukanamme koko sen lastin, kevyttä tai raskasta, iloista tai surullista, joka meillä oli isämme kanssa. Kesänä ilman miehiä on aikaa pohtia miehen mysteeriä. Tai on aikaa pohtia sitä, miksi naisen pitää aina miellyttää miestä. Hymyillä, flirttailla, laihduttaa, ajaa karvoja, olla himokas, halukas, alati viihdytysjoukoissa, vaikka oikeasti tekisi mieli vain kävellä yksin sateessa.

Kesä ilman miehiä on heitä niin ilman, että jopa Mian uuden ystävän, kotiäiti Lolan karjuva mies Pete silloin tällöin vain kuuluu. Lola on kirjan nuori nainen, mutta ei kovin onnellinen, joskaan ei toivoton. Hän on Mian peili tavanomaisempaan ja samalla muistoihin hänen ja Boriksen alusta ja ajasta kun Daisy oli vielä pikkulapsi.

Kaiken tavanomaisuuden vastakohta on Joutsenvitosten 94-vuotias Abigail, entinen peruskoulun taideopettaja, jonka luuston osteoporoosi on murtanut kaksinkerroin. Vaan hänen kapinansa kestää loppuun asti. Kauniisti hän neuloo, kirjailee ja applikoi toinen toistaan herttaisempia pannumyssyjä, kaitaliinoja, hameita, tyynyjä, mutta vain Mia saa nähdä taitavan kaksoistyöskentelyn. Kaitaliina, jossa valkeat joulukuuset tuovat joulun tunnelmaa onkin kääntöpuolelta kuva, jossa mustalla pohjalla viisi hienosti kuvattua naispuolista onanoijaa…

Kirjassa Siri lähestyy lukijaa useita kertoja näinkin ’rakas lukija, suoraan sinulle, lukijalle’ tai näin ’säästän sinut, ystäväni, lähes täysin esipuberteettisen proosan yksitoikkoisuudelta.’ ja ’Minäpä kerron luottamuksella sinulle, vanha ystävä, sillä se sinä nyt jo olet, uskollinen lukijani, koeteltu ja aito ja niin rakas minulle.’ Tällaista en hänen varhemmasta tuotannostaan muista. Hän puhuukin nyt naiselle, juuri sinulle ja haluaa painottaa asiansa tärkeyttä.

Jokainen voi tykönään miettiä, kun on kirjan lukenut, mitä Siri on halunnut sanoa tällä monipuolisuuden tuotteella. Ainakin hän sekä viihdyttää että sytyttää. Miten voi olla syttymättä, kun saa lukea miesten tutkimuksista, joiden mukaan naisen liiallinen ajattelu ja koulutus pienentää näiden kohtuja ja näivettää heidän sukuelimiään tai että vielä 1973 tohtori Edward Clarke julkaisi kirjan, jossa todistettiin liian opin tekevän naisista steriilejä, aneemisia, hysteerisiä, ja jopa mielipuolia…Kuten huomasin Sirin kirjasta Vapiseva nainen, olen aivan yhtä kiinnostunut kuin kirjailija Hustvedt kaikista naisiin liittyvistä hysteriatutkimuksista, mutta innolla laajennan nyt minäkin kenttääni, sillä liika lukeminen kuulemma vaikuttaa naisiin samoin…

Miten sitten Mia ja Boris? Siitä minä en sano mitään, mutta antaa nyt salaperäisen Mr. Nobodyn lopettaa minun elämykseni, joka muuten paisuu yli äyräittensä:

Kukaan ei halua meitä sellaisina kuin olemme, eikä meillä ole muuta mahdollisuutta kuin nauttia sublimaatioidemme salaisista mielihyvistä, lauseen kaaresta, riimin suudelmasta, kuvasta joka muodostuu paperille tai kankaalle, sisäisestä kantaatista…


…mutta jotain ääntä ja vimmaa meissä on oltava, symbaalien räminää avaruudessa. Kuka meiltä voisi kieltää silkan kiihkon pantomiimin?

*****

Minun lisäkseni tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin  Anna Elina  Kaisa Valkoinen kirahvi,  Katja/Lumiomena, Kirsi, Erja ja Linnea

34 kommenttia:

  1. Ostin viikonloppuna kirpparilta parilla eurolla sidottuna kappaleena Sirin Amerikkalaisen elegian. En ole vieläkään lukenut yhtäkään Sirin kirjaa, mutta luen kyllä.

    Tässä on jotenkin hauskan raikkaan erikoinen kansi tässä uusimmassa, jotenkin niin eri tyylinen mitä aikaisemmin ole nähnyt hänen kirjojen kansiaan.

    VastaaPoista
  2. Susa, edullinen ostos. Luin Amerikkalaisen elegian blogin aikana, mutta koska se ei yltänyt Kaikki miät rakastin kirjan tasolle, en tehnyt sitä;-) Kirja oli lainastosta, joten en taida nyt viitsiä/ehtiä sitä udestaan. Se oli laimeampi ja siksi olisi ollut ihanaa, jos olisit voinut aloittaa hänen parhaimmallaan. Siis minun mielestäni näin. Sinähän voit olla toista mieltä.

    Tämä on muutenkin niin eri kuin muut hänen kirjansa - paitsi kiinnostus neurologiaan sama kuin Vapisevassa naisessa.

    VastaaPoista
  3. Minäkään en ole vielä lukenut yhtään Sirin kirjaa, Amerikkalainen elegia löytyy kuitenkin minunkin hyllystäni. Tämäkin vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta! :)

    VastaaPoista
  4. Sinä jo luit tämän, Leena!
    Meinasin ohittaa koko kirjan kannen takia. Toivottavasti pian saan kirjan käsiini. Ilman muuta se on luettava, vaikka se ei aikaissempien tasolle tosiaan yltäisikään.

    Valkoinen kirahvi (blogger ei tunnista tällä kertaa...)

    VastaaPoista
  5. Juu siis vaikka ostin tuon Amerikkalaiden elegian omaan hyllyyn, en aio sillä aloittaa Sirin tuotantoon tutustumista vaan varmaankin juuri tuolla sinunkin mainitsemalla Kaikki mitä rakastin- kirjalla ;)

    VastaaPoista
  6. Sanna, pyydän oikein kauniisti:Lue ihan ekaksi Kaikki mitä rakastin. Kun hurmaannut siihen, mikä on ihan saletti juttu, aukeaa muukin Sirin tuotanto, vaikka tosin minä koen vieläkin sitä pettymsytä Amerikkalaiseen elegiaan...Ehkä se oli välityö kirjailija Husvedtilta.

    VastaaPoista
  7. Sen verran fanitan Hustvedtia, että tämäkin on must read! Luulen kuitenkin, että en pidä Kesästä ilman miehiä ihan niin paljon kuin KMR:sta tai Amerikkalaisesta elegiasta.

    Minuakin kiinnostaa kovasti hysteriatutkimukset ja -kirjallisuus! Vapisevaa naista en ole vielä lukenut, mutta aion kyllä.

    VastaaPoista
  8. Valkoinen kirahvi, siis minusta tämä on ihan vahvaa Hustvedtia. Paras on minulle ollut Kaikki mitä rakastin ja pliisuin Amerikkalainen elegia. Lumous oli silleen outo, että se oli kuin esileikki kirjaan Kaikki mitä rakastin, mutta ei huono. Siis tämä on ihan erilaista Siriä, paitsi tuo neuorkirurgiakiinnostus, mutta raikas ja railakaskin msutan huumorin maustein.

    Saamarin tekniikka taas!

    VastaaPoista
  9. Susa, huh ja helpotus;-) Hlauan niin että hurmaannut täysin...

    VastaaPoista
  10. Pienen mökin emäntä, KMR kuuluu kyllä ihan ylittämättömiin. Mutta silloinhan Sirillä ei vielä ollut tuota sairautta etc. Ehkä myls Paul teki silloin enenmpi kotitöitä tai jotain, sillä kirja on niin täydellinen. AE oli minusta pliisumpi ja ehkä oli virhe lukea se KMR:n jälkeen...en tiedä.

    Vapiseva nainen on minusta vaativampi kuin tämä. Se kirja vaatii samaistumiskokemusta edes hiukan. Tämä kirja on aika monen naisen kauraa ja iästä viis, jos aikuisia ollaan.

    Minua alkoivat hysteriatutkimukset kiinnostaa jo lukiossa. Psykologia oli yksi suosikkiaineistani.

    VastaaPoista
  11. Oi ihana kun sait tämän jo Leena! Niin, eihän tämä ole KMR-tasoa, tai en sanoisi niinkään, kun tämä oli niin erilainen. Tuo naiseuden eri kannoilta pohtiminen oli kyllä hienoa ja ihan riemastuin välillä kun Mia ihan HERMOSTUI niihin miestutkijoihin :)

    Abigail oli kyllä minun suuri suosikkini tässä kirjassa.

    Ja minusta oli hienoa kun tämä tosiaan oli myös kirja ilman miehiä, heitä kun näkyi niin kovin hyvin.

    (kiitos linkityksestä myös!)

    VastaaPoista
  12. (Niin ja Leena, minä aloitan nyt lukemaan McEvanin Rannalla!)

    VastaaPoista
  13. Esittelit tämän niin,että pakko on tämä joskus lukea.

    VastaaPoista
  14. No tämä kyllä kiinnostaa. Monestakin syystä. Kansi on todellakin erilaisen raikas. Ja jos tässä on vielä erilaista otettakin: huumoria, hyppelehtivyyttä, erilaista Siriä, niin sekin kiinnostaa.

    Olisiko tässä tämän kesän kirjani!? Kaikkien filmitähtielämäkertojen jälkeen.. Minun kesääni kun ei kovin montaa kirjaa mahdu. Töitäkin paiskin koko heinäkuun, mutta lomaakin on..

    VastaaPoista
  15. Linnea, minäkin hermostuin niihin äijiin;-) Well...tämä on ihan yhtä hyvä kuin Vapiseva nainen ja ehkä monelle helpompikin. Tämä on naiskirja!

    Abigail oli niin ihastuttava, että unohdin sääliä häntä. Minulla on iäkäs sukulainen, jolla on sama sairaus.

    Joskus on niiiin ihanaa ilman miehiä. He ovat kuin kaasu ja täyttävät kaiken tilan;-) Nyt olen vain koiruuden kanssa, sillä Päämies on kaksi vuorokautta kalastamassa jossakin.

    (Ole hyvä! Linkitän aina, jos tiedän/huomaan tutun tehneen saman kirjan.)

    Rannalla. Nyt en voi olla tätä sanomatta. Päätä itse mitä teet asian kanssa. Minulla jäi yksi asia siitä kirjasta tajuamatta, vaikka olen lukenut kirjan monasti. Tarkka lukijani huomasi. Jos haluat,katso mun kommentit siitä. Katso Mirkan kommentti.

    VastaaPoista
  16. Jael, toki sinä tämän luet;-)

    Soolis, tämä sopisi sinulle. Ota tämä kesäkirjaksi. Suosittelen!

    Minustakin kansi oli raikas ja erilainen.

    VastaaPoista
  17. Oletko, Leena, lukenut 2003 julkaistun Anna Kortelaisen kirjan Levoton nainen - hysterian kulttuurihistoriaa? Kirja on Edelfeltin vaimosta Ellanistä (ja aikalaisistaan) sekä 1800-luvun lopun Pariisista kertova hysterian tutkielma. Vaikutti minuun kovin!

    Sirin Vapiseva nainen on vielä lukematta, mutta hyllyssäni. Se vaatii oikean ajan ja paikan.

    VastaaPoista
  18. Tämän lukemista odotan. Mutta haluan lukea ensin Lumouksen ja Amerikkalaisen elegian (Kaikki mitä rakastin luin viime kesänä), ja aloitin Lumouksesta vasta tänään.

    VastaaPoista
  19. Leena, aivan riemastuin tuosta "ehkä Paul teki silloin enemmän kotitöitä tai jotain" -tulkinnastasi :). En muista oliko se Märta Tikkanen vai kuka naiskirjailija, joka kiitti teoksensa esipuheessa astianpesukonettaan :).

    VastaaPoista
  20. Mirka, en nimenomaan sitä kirjaa hysteriasta, mutta voisin ottaa sen kirjastosta, kun nyt haen sieltä suven lukupaketin. Kiitos vinkistä!

    Vapiseva nainen tarvitsee oman aikansa, sitä ei lueta pätkä nyt, toinen sitten.Hyvin viakuttava kirja.

    VastaaPoista
  21. Karoliina, kaikki ajallaan - myös ja etenkin kirjat.

    Toivotan nautinnollisia Hustvedt-hetkiä!

    VastaaPoista
  22. Pienen mökin emäntä, välillä tuntui, että Sirillä on liian pitkä paussi tms. ja epäilin, että Paul passuuttaa taas itseään. Miten usein olemmekaan saaneet lukea JÄLKIÄTEEN, kuinka kahden taiteilijan parisuhteessa naisen luova työ on toissisijaista, kun hänen pitää palvella Suusta Herra Taiteilijaa.

    Paul on erinomainen kirjailija, mutta toivottavasti hän suo vaimolleen työrauhan ja/tai palkkaa taloudenhoitajan.

    VastaaPoista
  23. Esittely on luettu ja kirja on kirjastosta varattu. Saan sen ilmeisesti piakkoin, koska olen jonossa ensimmäisenä.

    Vieläkö puutarhakiire jatkuu? Viikonloppua SInulle & Avec!

    VastaaPoista
  24. Marjatta, heinäkuussa hiljenee puutarhassa. Silloin tulee vieraita. Äsken tuli puukuorma ja sovimme ystäväni kanssa Sirin kirjan innostamina heinäkuulle Naisten Viikonlopun!

    Nyt on menossa taistelu voikukkia ja vuohenputkia vastaan. Onneksi ei tarvitse kastella.

    iinnostavan kirjan varasit. Uskoisin, että moni kohta saa sinutkin ajattelemaan ja mietteliääksikin.

    Mukavaa viikonloppua Sinulle avec!

    VastaaPoista
  25. Nimi, kansikuva, postauksesi, eihän sitä voi kuin hankkia kirjan käsiinsä ja lukea =)

    VastaaPoista
  26. Birgitta, sanoit juuri kolme kovaa koota: Kertomus, Kansi ja Kesä ilman miehiä! Muu ei nyt auta.

    VastaaPoista
  27. Leena, tämä voisi olla se kirja, jonka ostan lahjaksi itselleni, kun loma alkaa. Ja vähän aikaa vain on jäljellä enää...

    Siri on suosikkini, yksi niistä naisista, joiden kirjat aion lukea kaikkinsensa. Ja neuropsykologinen virite on mielestäni yksi niistä jutuista, jotka Sirin kirjoissa kiehtoo. Myös tuo huumori kuulostaa hyvältä.


    Nyt tutkailussa Jääskeläinen, jälleen sinun vinkkaamasi :D

    VastaaPoista
  28. Valkoinen kirahvi, ethän voi jättää yhtään Sirin kirjaa lukematta! En minä ainakaan. Minäkin ennen palkitsin itseni kirjalla alkusuvesta, syksyllä ja sitten jouluksi tietysti piti valita se kaikkein himotuin. Nyt muita palkintoja...Aion hakea suvikirjat kirjastosta - tällä kertaa. Kevään kirjoistakin ovat vielä massiivisimmat lukematta...

    Olen suositellut tätä kaikille suvikirjaksi. Minulta eivät kiertoon lähde Sirin kirjat, sillä luen ne joskus uudelleen. Kaikki miät rakastin olen lukenut jo kahdesti ja taidan ihan pian lukea kolmannen kerran. Kunpa siitä tehtäisiin elokuva.

    Koen Sirissä suorastaan iholle menevää samaistumista. Joskus melkein sattuu.

    Ai että harjukaupungin hurmuria sinä siellä;-)

    VastaaPoista
  29. Minulla on tämä hyllyssäni odottamassa ja ajattelin lukea seuraavaksi. Ensin täytyy ehtiä purkamaan lomallani lukimieni kirjojen "suma" blogiini ja sitten Kesä ilman miehiä. Odotan jännittyneenä, koska monien muiden tavoin pidän Kaikki mitä rakastin-kirjaa yhtenä huikeimmista koskaan lukemistani kirjoista, petyin hieman Amerikkalaiseen elegiaan ja Lumous(kin) odottaa vielä hyllyssä.

    VastaaPoista
  30. Katja, siis ehdti lukea USEITA kirjoja...siellä...

    Kesä ilman miehiä on hyvin, hyvin monipuolinen, jo johtuen siitä, että ei ole miehiä ja on kaikenikäisiä naisia, jolloin saadaan vahvaa elämän makua.

    Minäkin petyin Amerikkaliseen elegiaan. Olen sitä nyt selitellyt siellä sekä täällä. Kuvittele: Luin sen blogini aikana, mutta en tuonut blogiini!

    KMR on edelleen Sirin paras työ ja sitten nämä muut, jotka ovat todella hyviä, vahvoja ja tuntuvat syvällä.

    KMR on vain aivan erityinen kirja.

    Minusta Lumous oli kuin harjoitustyö KMR:n teokselle. Ihan samoja elementtejä, mutta ei vielä kukassa.

    VastaaPoista
  31. No, siellä ehdin vajaan neljän päivän aikana lukea vain yhden kirjan, mutta mennen tullen lentokentällä ja lennoilla ehdin lukea kaksi kirjaa lisää eli yhteensä kolme kirjaa. :)

    VastaaPoista
  32. Sinulla täytyy olla loistava keskittymiskyky.

    (Hitsi, mun pitää alkaa muistaa,että käytät tuota kaksoisnimeä Katja/Lumiomena.)

    VastaaPoista
  33. Levottomana liehunut kesä alkaa saada pimeissä illassa uusia ulottuvuuksia... Pikku hiljaa malttaa jälleen palata virtuaalimaailman pariin.

    Lopulta sain tämän kirjan (hemmottelin itseäni lomalle lähtiessäni;)) luettua ja pidin tästä valtavasti. Ei se samalla tavalla kolissut kukin Amerikkalainen elegia, joka on minun Sirini numero yksi, mutta teemat, jotka olit niin valloittavasti nostanut esille, saivat minut välillä ahmimaan kirjaa sivutolkulla. Välillä taas luin tiedepätkiä viileän tutkijan tavoin. Monitahoinen kirja!

    Ja totta, minä aivan unohdin jousenet omasta kirjoituksestani! Laitankin linkin tänne sinulle, sillä toden totta tuo joutsenten rooli oli tärkeä. Se lisäsi sitä sukupolvien välistä ketjua, joka kirjassa on tutkailun alla.

    Sinä, meri-ihminen, kurkista blogiini... ehkä pidät uudesta ilmeestäni:) Ihanaa kesäsunnuntaita!

    VastaaPoista
  34. Siis eihän tämä voi olla KMR eli Kaiki mitä rakastin, mutta ei huonokaan. Ehdottomasti merkki jostakin, tämä kirjan hajaannus. Se voi olla vain kiire kirjoittaa pian kirja, ettei kukaan pidä häntä liian sairaana, tai sitten Siri itse kokee asiat juuri nyt näin tai sitten tämä on vain välityö tai...ihan kaikki on mahdollista.

    Edessäni on juuri haastattelu, jonka löysin eräästä lehdestä. Tässä Siri kertoo kaiken syvästi oman sairautensa taustoista ja myös kirjasta Vapiseva nainen.

    Siri on hirveän kiinnostava nainen!

    Kävin jo ja näytti upealta. Minäkin sain juuri postattua myös vähän merestä.

    Mukavaa elokuuta sinulle!

    VastaaPoista